lauantai 28. marraskuuta 2015

Ideoita, kokeiluja ja lopputuloksia...

Niin, sitä kun saa ideoita ja joskus niissä jopa onnistuu. Otetaas ensiksi nämä...


Joo, lapaset. Niin, niitähän en juurikaan tee. Mutta jossain sattui silmiin hyvin selkeä ohjeistus intialaiselle kiilapeukalolle ja mun oli pakko kokeilla. Ja kannatti kokeilla. Nyt on sitten syntynyt yhdet toisetkin lapaset ja kahdet muut on kesken... Eli selkeästi intialainen peukalokiila on mun juttu lapasissa.


Puikkoina 2,75 mm sukkikset ja lankana Teeteen Salla. Painoa näille tuli 66 grammaa. Molemmat eri kerästä ja ei edes käynyt mielessä alkaa täsmäyttään tuota raidoitusta. Hyvät peruslapaset niistä tuli.

Niin kuten viimeksi kerroin tikkusin urakalla jättäen omat syömisetkin välistä esikoisen kaverille synttärilahjaa... lapasia nekin. Kaikkihan tietää nuo Kätyrit, banaaneja rakastavat pikkuruiset hauskuttajat... no sillä teemalla mentiin ja sillä teemalla on ne kahdet kesken esikoiselle ja juniorille omansa.


No niin siinä kävi, että tämä äiti sai ne valmiiksi just... mutta sitten... töihin lähdettävä, aikaa ei enää ole ja...



Voitte uskoa, että oli hyvä äiti fiilikset kohdillaan todellakin. Siis miten hiivatissa mä en tajunnu ompelevani silmiä ihan väärään kohtaan? No, esikoinen sitten vei karkkipussin ja kortin kera terveisten että perästä kuuluu. Illalla töistä tultuani sitten meinasin, että puran nuo silmät ja suun pois... esikoinen kysyi, että äiti onhan sulla varmasti oikea lapanen. On on... ihanko varmasti? Kato vaikka ja voi peeveli... väärä lapanen. No onneksi vaan suun olin kerenny purkaa. Jäipä lapaset lepäämään ja odottamaan viikonloppua. Sitten vihdoin maanantaina sain ne korjattua ja kuvattua... ja olihan oikeen loistava kuvaussää...


Nyt ei kyllä ole tuosta upeasta talvimaisemasta jäljellä kuin muisto... vettä sataa ja lämpötila ollut tänään kahdeksan plussalla...



Puikkoina sama 2,75 mm sukkikset, lankoina itse värjättyä 100% villalankaa keltainen, sininen vuorelman vetoa ja musta louhittaren luolan väiskiä ja silmissä valkonen puuvillaa. Painoa muistaakseni tuli tälle parille 47 grammaa.  Esikoisen kaveri on sen verran isompi kokoinen, että päätin käyttää omaa kättä mittana ja kovasti hän oli sitten lapasista tykännyt. Jess!!!! Ei enää harmittanu oma moka niin paljoa ja voin kertoa, että esikoinen oli ihan ihmeissään kun lupasin sen sanoa suoraan, että äiti mokas. Sanoin vaan, että ei se rakas ole ongelma myöntää jos tekee virheen. Ehkäpä sain opetettua senkin esikoiselle samalla. Joten ei se niin kamala moka ollutkaan. Nyt sitten vielä nuo omien poikien minions lapaset valmiiksi.

Vielä voin kertoa, että silmien kanssa kyllä tein töitä, että sain onnistumaan ja suun ompeleminenkin tuotti vaikeuksia. Mutta niin vain sain yhden idean toteutettua päästäni. Jipii. Toinenki idea sai toteutuksen, mutta siitä sitten huomenna lisää. Loppuun kuitenkin vielä meidän Nellin ihanuutta... Nelli on kaikessa mukana... etenkin keittiössä. Syliin hyppäämisen lisäksi ihan rutiinilla menee osallistuminen keittiössä...


Tässä tehdään juniorille mannapuuroa iltapalaksi...


Nelli siis kiipeää itse selän kautta olkapäille ja ottaa siinä asennon jossa pysyy, ei tarvi neidon tarttua kynsillä kun ollaan yhteistyössä. Ja tämän Nelli oppi ihan sormia napsauttamalla... siis noin niinku kuvainnollisesti. Nelli pyöri jaloissa keittiössä ja nappasin sen olkapäälle ja neito asettuikin siihen tuosta noin vaan niin, että pysyi ja ei tarvinnu kynsiä. Sen jälkeen meni pari kertaa, että maukui jaloissa olkapäälle ja sitten ottikin ohjat omiin käsiin ja selän kautta kiipeää olkapäälle.


Ihanaa viikonloppua kaikille!





lauantai 21. marraskuuta 2015

Lämmintä ylle sekä Paten vierailua haasteen kera

Täällä on saatu jotain aikaan. Tai enemmänkin, pari juttua oottaa kuvausta ja yksi vähän muokkausta ja tuo muokkausta vaativa onkin sitten tarina sinänsä... sen verran voin paljastaa, että huippuäiti fiiliksiä herätti, näin ironisesti sanottuna, vaikka työkaveri totesikin, että olen kyllä ihana äiti kun tämmöistä teen. Siitä huomenna lisää kun saan tuon pienen muokkauksen tehtyä...

Mutta sitten otetaan tuo valmis lämmike ensinnä....


Eli edellisessä postauksessa vilahtanut työ muokkautui paidaksi. Ensimmäinen alhaalta ylös saumattomasti istutetuilla hioilla neulottu paita...


Ohjetta en valitettavasti voi linkata, kun on joskus muinoin tullut jostain ylös kirjattua simmonen simppeli ohjeistus ja en löydä sitä enää mistään.


Ja samalla muokkasin tämän sitten itselleni ylhäältä alas neulottavaksi, se kun on mielestäni kuitenkin se mielekkäämpi versio ja siihenkin on langat odottamassa.


Hiukan löysä tästä tuli ja silmukkamääriä vähän tulee tarkennettua kanssa siihen toiseen versioon. Ja voitteko kuvitella, painoa tällä ihanuudella on vain 91 grammaa... lankana on meinaan Drops Brushed alpaca silk ja sitä kului vajaata kaksi kerää kumpaakin väriä, puikkoina resoreissa 5mm ja muuten 6mm. Mutta on kuulkaas lämmin ja ihana tämä päällä olla pehmoisuuden vuoksi, eikä kutita. Mutta hiukka tuo tosiaan oli löysä... mutta otimpa ja kylvetin paidan ja laitoinpa henkariin kuivumaan ja kas kummaa...


Istuvampi ja pidempi kuoriutui kuivasta neuleesta, vai mitä olette mieltä?


Ja tuota kaula-aukkoakin se vähän tiukensi. Olikin alunperin vähän turhan löysä, vaikka koitin jopa tiukasti päätellä... ei onnistunut sekään, ilmeisen tottunut joustavaan päättelyyn ollaan vaikka mitä tekis.


Mut on tää ihana ja ollutkin paljon käytössä. Lämmin, kevyt ja mukava.

Mutta sitten siihen Paten tuomaan... Ihmettelin kun postin tullessa luukku kolahti kolmeen kertaan. Ajattelin miehen tilanneen levyjä, vaikka ei olekaan puhunut uusista julkaisuista viime aikoina... mutta ei minulle siellä tiputeltiin kaksi pulleaa kirjekuorta...


Snyni oli lähettänyt haastetta välimuistamisena joulukuulle...


Joulukalenterin luukut, jotka sisältävät fingerin vahvuisia sukkalanka mini keriä ja vyyhtejä. Tehtävä 1: neulo jämälankasukat 24 päivän ajan. Tehtävä 2: lisää haastetta osallistua Missä neuloimme kerran-blogin jämälankavillasukkajoulukalenteriin näillä langoilla. Haasteen otan vastaan. Mutta miten on Snyni, haittaako sinua mikäli neulon näistä vaan päivän värin mukaan vuorotellen kumpaakin sukkaa? Olin nimittäin aikonut omista jämistä tehdä tuon Neulistin ja Vyyhdin suunnitteleman kalenterin ja näin ollen neuloisinkin kaksi sukkaparia, sinun langoista sekä omista, sinun langoista vaan saisin komeat polvisukat, jotka ovat oivallisia töissä. Viime vuonna jäi tuo sukkakalenterin osallistuminen, mutta ensimmäisessä olin mukana ja nyt siis on kolmas heidän järjestämänsä ja minulle toinen osallistuminen. Tai voin tehdä molemmat heidän ohjeistuksen mukaan... valinnan varaa riittää. Kiitos huikeasta muistamisesta sinulle Snyni, tekisi mieli aloittaa heti neuloa kalenterisi luukkuja. Mutta maltan mieleni kuitenkin.

Viime vuotisesta hienosta kangaskalenterista teemme tänä vuonna miehen kanssa pojille kalenterin. Luukkujen sisältöä mietinnässä täällä siis myöskin.

Entäs sitten meidän Nelli. Hurjasti kasvanut, juuri eilen mietin, että pitäisi taas punnita neitokainen. On se vaan ihana pirulainen... vielä opetellaan talon tavoille. Aika hyvin olen saanut jo perille, että kun napsautan sormia ollaan luvattomissa puuhissa... esimerkiksi pyykkitelineellä kuivumassa olevien pyykkien alas repimisessä, tai verhoissa kiipeilemässä. Miisu muuten harrasti kanssa verhoissa kiipeilyä... Mutta tässä pari ihanaa otosta tältä viikolta Nellistä...


Joku teki pesän keittiön pöytäliinasta itselleen. On muuten mies ja esikoinen tällä viikolla ajatelleet mun heittäneen liinan pyykkiin... onkin löytynyt pöydän alta.


Ja Nellin mielestä esikoinen kaipasi tukan pesua legoilla rakentaessa. Nelli on heikkona hiuksiin. Esimerkiksi maanantaina mies nauroi minulle, että itse olet opettanut Nellin hyppiessä selkääni keittiössä aamulla... juu ei ollut syliin hyppäämisestä kyse vaan hiukseni olivat auki. Kotona siis nykyään lähes poikkeuksetta pidän hiukseni kiinni... en tiedä mikä hiuksissani viehättää mutta niihin on pakko päästä käsiksi, tai siis tassuiksi.

Minulla alkoi nyt kolmen päivän vapaa, mikä on harvinaista herkkua. Nautin siitä täysin siemauksen siis, nauttikaa tekin viikonlopusta!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Valoa pimeyteen ja neuleen kanssa soffan nurkkaan...

Niin se taas kuukaus hurahti ja tänään sain marraskuun Sny-paketin. Oma hommansa siinä olikin... Snyni kyseli viime viikolla löytyykö lähistöltä Siwaa tai Valintataloa mihin voisi paketin lähettää... kyllä löytyy puolen kilometrin päästä Siwa. Snyni sai tarvittavat tiedot ja tänään puhelin kertoi töiden päättyessä, että paketti olisi noudettavissa... Niinpä niin, arvatkaa kellä jäi ottamatta viidentoista minuutin torkahdus... mulla tietysti. Töistä kauheella kiireellä kotiin, kaffetta tippumaan ja ruokaa tulemaan... mies iltavuorossa ja pojilla treenit samaan aikaan eri puolilla kaupunkia, joten aamuvuoron jälkeen olisin mieluusti torkahtanut. Ei päässyt torkahtamaan, kun piti tuo paketti noutaa... Positiivisena puolena sanottakoon, että vaikka mun pyörässä on yks vaihde ja se on täysillä... en siis osaa polkea hiljaa niin tänään pitkästä aikaa tuntu ihan tosissaan reisissä. Niin miksikö... no kun vaikka Snyni oli tietoihin kirjannut oikean Siwan tiedot niin ei se siellä ollut vaan keskustan toisella laidalla ja siis me ei asuta keskustassa, eli matkaa aineskin sen 3 epäilen ylitse neljää kilsaa, kello neljä ja tottakai keskusta nätisti ruuhkainen. Esikoinen kysyi miksen mene autolla... no kun tuo ruuhka ja keskusta yhdessä tekevät sen, että pyörällä sinne kiiti nopeampaa ja minähän kiidin. Tulikin sitten treenattua pyörällä kun ei tänään juoksemaan ennättänyt, sen verta reisissä tuntui tuon reissun jälkeen. Mä en kyllä ymmärrä miksi se tuonne Siwaan on viety, matkahuollon väki kyllä on sen kirjoittanu osoitekortin päälle... No ennätin sen kuitenkin noutaa tänään kiiruusta huolimatta ja kerkesin jopa puolisen tuntia hypistellä ja ottaa kuvat.


Kortti kera terveisten...


Syreeni tuoksukynttilä. Snyni toivoi kortissa ettei olisi liian voimakas tuoksu. Ja yllättävän voimakas se tuoksu olikin ja nyt sitten laitoin palamaan ja katsotaan miltä tuntuu ihan poltettuna. Älä huoli, jos on liian voimakas niin polttelen sen sitten parvekkeella. Sinnekkin kun yleensä pistän kynttilöitä ja lyhtyjä, niin ei mene hukkaan kuitenkaan.


Minulle ihan uutta alpakka lankaa ja voi ihanuus miten pehmeää tuo onkaan... ja kauniin punaista.


Inspiraatioksi neljä eri kämmekäs ohjetta. Snyni kyseli mikä puhuttelee minua... Treads taitaa olla vahvimpana hyppäämässä puikoille... tai sitten toisena Reading mitts malli. Toisaalta kaikki on kauniita, ehkäpä ajan myötä ne päätyvät kaikki aikanaan puikoille. Ehkä tuo Treads sen vuoksi, että siinä näytti olevan mukana myös uuden oppimista.

Myös haasteen Snyni heitti... että josko suunnittelisin joululahjan ystävälle tai perheelle Neulemallien käsikirjasta. Ja kun ensimmäisenä luin kortin ja pehmuste papereiden ollessa vielä laatikossa ja ja ja... en sitä heti huomannut... mutta siellähän oli vielä jotain noiden kämmekäsohjeiden alla...


Ja sieltähän niitä malleja sitten tosiaan löytyy...



Palmikoita, pitsejä, erilaisia pintaneuleita, kirjoneuletta, erikoissilmukoita ja vaikka mitä, kaiken kaikkiaan 300 erilaista mallineuletta... arvatkaapas syyhyääkös sormet kokeilemaan sitä ja tätä ja tuota. Tämä kirja oli kyllä viimeisen päälle nappivalinta minulle lähettää... KIITOS!!!!! Nyt voipi oikeesti helpottaa saada ideoitansa neulottua, kun ei tarvii ihan kaikkea kokeilla ja erehtyä vaan voi tästä hakea apua ja voi suunnitella sukkaa ja kämmekästä ja huivia näiden perusteella. Nyt sitte pitääki oikeesti hillitä itteensä... kun on taas kesken kaikenlaista yhtä aikaa... josko edes jotain sais puikoilta poikkeen... ensinnä vaikkaste tämän...


Sitte olis se testineulekkin kesken. No siihen saan huomenna ajatuksen kanssa paneutua kun on vapaa päivä ja pojat koulussa. Ja piristykseksi teillekkin kuva-arvoitus.... montako kissaa kuvassa?


Nelli kun tykkää lötköttää Harlin selässä aina välistä ja pitää tietysti pestäkkin. Mutta kyllä se Miisukin tähän kuvaan on päätynyt, tuolla vasemmassa ylänurkassa näkyy häntä. Hih. Kyllä tämä meidän pikku paholainen pitää meidän elämänlangassa kiinni monen vuoden edestä, kun saa nauraa urakalla. Saapahan sitten vielä tuon Harlinkin mukaansa. Ihanaa marraskuuta kaikille.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syksy saa kaipaamaan jaloille lisää lämpöä...

Jotenka täällä onkin tällä kertaa heiluteltu virkkuukoukkua ja tehty säärystimet. Ja onhan lämpöset, maanantaina sain valmiiksi ja jalassa on ollu aamusta iltaan siitä asti.


Ohjeen bongasin ensinnä Sadun tekemänä ja alkupeäinen ohje löytyy täältä. Nappien kanssa kävi hassusti... tilasin netistä ihan näitä varten ja kassalla katoin, että hei nyt näitä on yks myyntierä liikaa ja vähensin yhden... ja ylläri pylläri niitä ei ollutkaan sitte tarpeeksi. Mutta onneksi löytyi omista jemmoista näihin sopivat napit (kuvassa ei vaan näy värit oikeen, kolme ylintä on vaan pienempiä kuvan mukaan) ja ne sijoitin tuonne yläreunaan molemmissa kolme erilaista nappia. Näyttää oikeasti ihan tarkoitetulta jutulta.

Mies otti kuvia ja mulla oli mannekiini mukana...


Lankana näissä oli Novitaa yllättäen. Vaikka en niin piittaakkaan Novitan langoista, niin uutuudet halusin testata ja ostin tuossa joku aika sitten testiin muutaman kerän nordic woolia ja alpaca woolia. Nämä siis tein harmaasta nordic woolista ja kerä per säärystin. Sitten lankaa oli jäljellä sen verran ettei tuota reunusta olis saanut tehtyä niin kaivoin laatikoista yksinäisen vaalean punaisen kotikulta villalanka kerän ja tein reunuksen sillä. Näistä tulikin aika ihanat näin.


Tuo harmaa olis ollut yksin ollut ehkä tylsä tällä mallilla, mutta näin näistä erottuu tuo reunuskin kunnolla ja onhan nää ihanan lämpimät. Malli on kaunis mutta silti yksinkertainen ja jollain toisella värillä varmasti teen yksväriset, mutta tähän harmauteen tarvittiinkin piristystä... joten onni onnettomuudessa ettei kaksi kerää riittänyt.


Ja kyllähän ne toisetkin pitää tehdä... mä haluun toiset pidemmät sitten keskitalvelle. Painoa näille tuli 115 grammaa, joka on sitte punnittu nappien kanssa... unohtu punnita ennen niiden ompelua, mutta ei ne montaa grammaa paina.


Koukkuna oli knitpron 4 mm waves, ihan paras istuvuus käteen. Niitä tulikin pari uutta viime viikolla nappien mukana. Ja sitten viimeiseksi säärystin kuvaksi tuo paras kuva meidän mannekiinista... ilmeisesti Nelli katto tarkkaan, että jalkoja se mamma asettelee erilaisiin asentoihin, eli näin pitää toimia... kiinnittäkää siis huomiota sirosti kohotettuun etutassuun...


Ja tottakai Nelli on sosiaalisena ihan kaikessa mukana... toimi maanantai aamuna virallisena valvojana mamman ommellessa nappeja paikalleen...


Ja ettette ihan luulis Nellin olevan rauhallinen sylivauva tauotta, niin voin kertoa, että tästä meni muutaman napin verran kun alkoi kunnon villit leikit neitosella. Minä sain säärystimet valmiiksi ja vedin ne jalkaan, menin olohuoneeseen koukistin vähän polvia ja samalla taputin reisiäni ja tuumasin Nellille, että nyt mamma leikkii sun kanssa... Nelli hyppäsi syliini ja minä siis otin vastaan. Tästä sitten aloitimme pienen treenauksen ja tarkoitus on saada Nelli hyppämään syliini... 

video

Eli tässä mennään ja luonne on selkeästi oppimishalukas sekä temppuiluun taipuvainen. Treenataan tämä ensin haltuun ja sitten harjoitellaan jokin uusi temppu. Tuo video on esikoisen kuvaama omalla kännykällään, niin laatu ei ole priimaa, mutta ai jumpe tuntuu hyvälle kun hoksasin ajoissa Nellin taipumuksen ja halukkuuden, Romppuhan meillä istui käskystä, mutta sitten iski diivan elkeet ja muuta ei suostunut opettelemaan. Olen jo onnellinen jos me tämän onnistumme kunnolla opettelemaan. Edit. Ilmeisesti puhelimella tätä videota ei näe, mutta koneella näkee. Jos joku tietää mikä asetus vinksallaan niin vinkatkaa.

Kaunista marraskuuta kaikille!