keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Hengissä ollaan, väsynyt kylläkin.

Kauheasti en ole saanut aikaiseksi tässä hetkeen. Intoa olisi, mutta ei vaan jaksa. Työt imenyt mehut aika hyvin ja kun on ollut jaksamista, on ollut muuta tekemistä. Ollaan nautittu paljon kun saadaan kaksin mennä ja tulla. Terassilla tuli käytyä viikonloppuna pe ja la. Olin kyllä la töissä heti aamusta piti mennä, että perjantaina sitten lähinnä seuran vuoksi. Mies soitti mulle varttia vaille seitsemän, että josko lähtisin hänen ja työkaverinsa kanssa, kun olivat menossa työkaverin lomanaloituskaljalle. Kyllä oli niin kaunis ilma, että pakko oli lähteä ja kun seurakin oli loistavaa, meillä oli tosi hauskaa. Minä pari kaljaa uskalsin juoda, mutta sitten jäi veteen juomiset minulla, että ei kärsi töissä. Yhdentoista aikaan sitten kotona ja tutimaan. Lauantaina kävimme vielä miehen kanssa nauttimasta kauniista kesäillasta kaksin. Sunnuntaina pyöräilimme urakalla ja kävimme syömässä. Sitten onkin muina päivinä ollut ihan naatti töiden jälkeen.

Mutta jotain on valmistakin ja jotain kokeiluja kesken. Ensinnä se viime viikkoinen projekti, ollut jo viime viikosta valmis ja kuvattu, ei vaan ole jaksanut tai ehtinyt päivitellä. Eli oli ihan pakko tehdä itelle lopultakin ne conversesukat. Merkkiä en tehnyt, enkä ole vielä päättänyt jätänkö tekemättä vai teenkö, sukat on kuitenkin valmiit.



Ja kerrankin oli sukkaohje, joka avasi minulle muutaman solmun ja nyt voin sanoa osaavani kutoa tai siis neuloa (kutoa kotopuolen murretta) sukat. Oikean converse ohjeen mukaan en siis tehnyt, sen olen kyllä lukenut läpi, mutta tähän hätään sitä en saanut (työkaverilta onneksi tarvittaessa löytyy Novitan viime talven sukkalehti). Mutta siis jotain oli muistissa ja sitten vain sovellettiin ja avot. Olen todella tyytyväinen näihin sukkiin. Mies jo odottaa omiaan, vaikka ensin meinasi, että enhän mä kesällä villasukkia käytä.... mutta kun näki valmiina, niin johan ääni muuttui. Jospa hänelle saisin sitten talveksi tehtyä... ne hänelle tehtäväthän tahtoo viipyä... joululahjasukatkin on edelleen täydet kerät. Vaikka lupasin, että näitä ei tarvitse sitä kymmentä vuotta odottaa, mikä meni lapasten kanssa. Oli kyllä sen verta joutuisa homma nämä, että ehkäpä ne tuossa loman aikana tulee automatkoilla tehtyä, ellei ole jotain muuta tähdellisempää puikoilla. Niin, siskon revontulikin edelleen kesken, mutta josko saisin valmiiksi ennen pohjoisen vierailua.

Sitten oli tuollainen pieni välipalakin tuossa puikoilla, jopa puolisen tuntia. Bambupuuvillasta pieni liina, sinne ipadin pussukan taskuun. Että on mukana sitten reissussa, kun sitä saa pyyhkiä sitten poikien jäljiltä ja tietty omienkin käyttöjen jälkeen. Tässäpä kuvat siitä.



Ja kun halusin jotain siihen, tein sitte oikein nurin ruutuja. Koko ei ole järin suuri, juuri käden alle soppeli. Eipä se enempää tarvikkaan, pääasia että hommansa hoitaa ja paremmin tuo sen tekee mitä paidan helma.

Mieheni ei ole koruja käyttävä ihminen. Mielelläni hänelle tekisin jotain, mutta kun toinen ei osaa niitä käyttää, niin en ole sitä pystynyt tekemään. Mutta taisin joskus mainitakin, että kirjanmerkkiä pyysi minulta. Pyysi tietynlaisen, se on sitten välistä ollut mielessä, mutta ei tarpeeksi valmiina. Nyt se kuitenkin sitten syntyi. Ja nyt moni sitten sanoo, että mitä tuota miettimään. Kyllä sitä piti miettiä, kun se ei riittänyt että on tietyn mallinen.



Kyllä, se on kitara. Mutta kun se ei saanut vain olla kitara, vaan piti olla Epiphone Les Paul model. Mielelläni tuota yrittäisin vielä muokata, mutta kun se pitää olla sitten tietyn värinen, niin ei ainakaan vielä ole mielessä miten sen teen. Ehkäpä sen vielä keksin ja päivitän. Tuota mietin riipukseksikkin, muokattuna versiona. Vähän se näkyy kuvissakin, että aivan ei ole taivutukset viivasuoria, mutta jos istun makkarin sängyllä ja tuijotan kitaraa samalla kun vääntelen, ei voi olettaa sen olevan täydellinen, vai kuinka?

Ja heitetään nyt tähän samaan syssyyn pieni paljastus itsestäni. Okei, läheisimmät ihmiset tietävät tämän jo, mutta teitäkin uusia tuttavuuksia pitää joskus hemmotella. Kuvaus alustana tuolle on siis mun keikka/festari/biletys luottoni, korsetti. Kyllä olen heikkona korsetteihin, niitä tulee silmäiltyä ja mikä hulluinta, tosi tarkkaan on tullut tutkittua miten sen voi itse tehdä. Se vain on sellainen urakka, että ei vielä ole tullut siihen lähdettyä. Ihan ensimmäiseksi ajatus yläkropasta teipattuna jeesusteipillä tiukasti pistää karvat pystyyn, on meinaan hiukan tällä akalla ahtaanpaikan kammoa, hyvin lievää, mutta silti. Korsetista saa nauhat avattua koska vaan, jos liikaa ahdistaa. Mutta sitä teippipakettia ei ihan heti päältä saakkaan poies.

Pari uutta ketjumalliakin on tullu vähän treenattua. Toinen on hanskassa, mutta toinen ei ihan. Siinä tahtoo mennä lenkit väärästä välistä sillon tällön. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se pistää itellä silmään sieltä heti.

Loman kunniaksi on tulossa arvontaa, kunhan palkinto tehtynä. Menee ehkä ensi viikolle, mutta pysykää kuulolla. Sitten vielä bongauksen suoritte toisen kerran Henna73, postia tulee, kunhan saan tehtyä. Tiedän jo mitä, mutta kun tuo energia ei ole kovin korkealla on toteutus vielä tekemättä. Malta vielä muutama päivä, viimestään ens viikolla sitten.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Orjansormus, pöytä ja pistetääs vielä bongaten.

No niin, nyt on orjansormus kuvattu. Kuvien laatu ei vaan kauheen hyvä ole, etenkään käsikuvassa... se on aika vaikeeta yrittää vasemmalla kädellä napata ihan itte kuvaa oikeesta kädestä. Mutta tässäpä tämä kesäinen herkku, väriä löytyy.



Siemenhelmiä (pinkkinä, vaaleanpunaisena, valkoisena ja mustana), makeanvedenhelmiä pinkkinä ja valkoisena, punaista aventuriinia (nuo kuvassa lähes valkoiset kierteiset ovaalit) sekä pari onyxia. Sormus osa kiertää kahdesti sormen se on liitetty pyöreään korulinkkiin josta "ketjut" rannekoruun. Tämä ei ehkä jäänyt tähän, tuota pitänee vielä kehitellä. Mutta tyytyväinen olen tähän kuitenkin. Ainut vaan, että tuli tavallaan himpun pitkä omaan käteen, sormus ja ranne osuus kyllä just passelit. Ja tämä poiki mieleeni erään toisen idean kanssa, saa nähdä josko huomenna sitä näpertäisin. Olisi kyllä pari muutakin juttua hoidettavana, mutta niillä ei onneksi kiire ole.

Sitten tämä minun IHANA JA IKIOMA työpöytä. En olisi ihan tällaisen uskonut kävelevän vastaan Sinooperissa ja vielä puoleen hintaan, onneksi käveli.


Paikka ei tule ihan tuohon. Taustalla näkyvä cd-kaappi poistuu tuosta paikasta ja tämä tai tuo helmilipastoni tulee siihen ja toinen viereen, en vielä ole päättänyt kummin päin. Tuohon pöydän alle sitten aarrearkkuni, jossa tällä hetkellä paljon sälääni, askartelujuttuja. Sen ajattelin valjastaa langoilleni. Nyt kuitenkin haku päällä tuota tämän hetkistä lipastoa isompi lipasto ja pöytään sopiva. Ja tuon maton kans vaihtaa. Tuo ikkuna on parvekkeen ovea lukuun ottamatta koko seinän kokoinen, siihen mahdollisesti pieni pöytä ja joku mukava tuoli, luku paikka nimittäin. Vielä sitten pitäisi ideoida ompelukoneelle jotain suojaa, kun tällä hetkellä turvassa pakkauksessaan, josta sen aina tarvittaessa kaivan esiin. Mistä tulikin mieleen, että pöydällä on eiliset verhokankaat. En ommellut niitä vielä tänään, tuli tehtyä toinen projekti. Niin ja tuolin tarvitsen myös, alunperin suunnittelin satulatuolia... mutta ei se sovi tuohon tyyliin laisinkaan, joten täytynee pitää silmät auki kirppareilla. Se vaan, että se satula on niin hyvä työskennellessä, töissäkin ennemmin seison, jos en satulaan pääse.

Sitten huomasin, että kävijälaskurissa taas paukkii uusia lukemia, joten laitetaas sekin bongaten. Tällä kertaa lukuna on 5555, eli kun tuon luvun tai ylityksen bongaat, hihkase tähän postaukseen ja keksin sinulle jotain pientä kivaa.

Sitten vielä se toissa iltainen ipadin suojapussi tähän samaan syssyyn. Kuvasin sen ite tuossa orjansormuksen kanssa ja surkeita kuvia sain otettua. En kuitenkaan jaksanu enää uusia kuvia napsia, kun tuo rojekti kutsui, siitä sitten huomenna lisää. No, kuitenkin nyt kun kuvat koneelle siirtelin huomasin, että mies olikin ottanut kuvat jo minulle. Tuli ihan yllätyksenä, mutta erittäin kivana sellaisena. Elikkäs tässä ompelemani ipadin suojapussi mieheni kuvaamana.



Kankaat on Tilda-kankaita, oli sopivia palasia Sinooperissa sillon maanantaina, niin nappasin mukaan. Vuori pienemmillä palloilla ja päällys isommilla. Tuohon läpän päälle lisäksi pieni tasku pikkupalloista, sinne tulee sitten puhdistusliina, kun sen ehdin kutomaan. Tuo etuosa tuossa läpän alla sisältää vuoren ja päällisen välissä tukevan pahvin suojamaan näyttöä. Valmiiksi saatuani mietin, että ehkäpä sen olisi voinut tuohon taaksekkin laittaa, mutta sitten olisin tuskin onnistunut tarpeeksi napakkaa tuosta tekemään.

Mutta nyt pitänee nukkumaan, että jaksaa taas aamulla töihin. Tämä päivä olikin yhtä härdelliä aamusta. Oli aamuyöstä ollut sähkökatkos, joka rikkonut jotain ja osittain mentiin varavirralla ja vaikka mitä muuta kivaa tälle aamua heti. No, ainaki heräs tuota soppaa selvittäessä porukalla. Niin vain selvittiin ja parin tunnin jälkeen päästiin sitten normaali hommiinkin lopulta.

Muistakaa siis 5555, sitä nyt bongataan!


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Voisiko sanoa, että kiirusta on pitänyt.

Edellisessä postauksessa mainitsin jotain valmiina olevan. Kyllä, tein Matonkuteen kanssa vaihtokauppaa. Häneltä sain ihanan kynätelineen...


Ihana hänen itsensä tekemä hiusklipsu, tämä on ollut kovassa käytössä. Minä kun en ole saanut aikaiseksi kampaajalla vierailua sitten viime syksyn... vai hitsi, siitä saattaapi olla hyvinki vuosikin. Oho, mihin se aika on hävinnyt?

Mutta asiaan, Matonkuteelle sitten tein nilkkakorun.


Hopeoitua kuparilankaa linkitettynä ja punottuna, eri värisiä simpukankuorihelmiä ja säätöketjussa pari tupsua pieniä lasikristalleja eri väreissä.


Lisäksi pistin mukaan ne edellisen postauksen korvikset. Ai niin, ja sainhan mä tuon klipsun kanssa vielä pari jekkusilmukkamerkkiä lisää. Niillä oli oikeen jalatkin, mutta sinne ne vain kiltisti silmukkamerkkirasiaan menivät, eivät lähteneet käpsyttelemään muille maille. Niistä en kyllä kuvaa muistanu ottaa.

Viikonloppu menikin junnufutiksen kanssa. Täällä oli Football cup ja torstaina alkoi esikoisen pelimaratoni. Kuusi peliä kaiken kaikkiaan neljässä päivässä. Pahin päivä oli lauantai, kun vettä tuli kuin esterin peräpeilistä ja kaksi peliä sillä päivällä. Onneksi sade lakkasi just ennen toisen pelin alkua. Siltikin äiteelle tuli kentänreunalla kylmä, vaikka oli sadevaatteet ja reilusti alla vaatetta. Mies kävi juniorin kanssa ensimmäisen pelin hoitamassa... minä olin vielä töissä. Tässä perjantain pari kuvaa perjantailta. Silloin pääsivät pojat torille pelaamaan, kaikki pienet pääs siellä yhden pelin pelaamaan, torille varta vasten tehdylle kentälle.




Kuten näkyy yleisöäkin riitti pojille. Muut pelit oli sitten tuolla Monitoimiviheriöllä, enpähän osaa sanoa montako kenttää siinäkin on... mutta monta. Sikäli se kyllä hyvä paikka, että tuossa naapurissa sijaitsee.

Sunnuntaina sitten pojat pääsivät kesälomalle. Eli minä huitelin sellaiset melkis viissataa kilsaa autolla, kun kävin pojat viemässä mummin ja papan luokse. Me mennään sitte perästä, kunhan tämä ja ensi viikko jaksetaan vielä painaa töissä. Olipa sitten kiva tulla takasin päin, kun tuolla oli pienoinen onnettomuus sattunut, rekan perävaunusta kumi puhki ja siitä johtuen syttynyt perävaunu palamaan. Siinä sitten tovin joutui odotella, mutta en onneksi heti tapauksen satuttua tullut paikalle, niin en joutunut kiertotielle... en meinaa tiedä olisinko osannu sitä kautta ajella.

Eilen lähdin sitte kaupungille, kun oli itellä vapaa ja aikaa. Ja tiedättekö, nyt mulla on sitten ihka oma työpöytä. Oli varsinainen löytö. Tänään sen kävin kaverin kanssa hakemassa, kun eilen pyörällä matkassa, niin en olis ihan kotio asti sitä sillä saanu. Mies on iltavuorossa, niin ei siksi kaverin.

Valmiinakin on pari juttua, ipadin suojapussin ompelin, siihen kangastilkut eilen kans ostin. Lisäksi sain vihdoin tehtyä sen orjansormuksen kokonaan helmistä. Kauan sitä ideaa joutui kehittämään, mutta kyllä se sieltä vihdoin tuli. Kuvat on ottamatta, ehkä mä huomenna muista... ellei ala ompelukone taas surrata... tänään meinaan tuli ostettua verhokankaat keittiöön. Ja puikoilla on lisää taas, välistä on edenny siskon revontulikin taas, mutta sitten tuli taas aloitettua jotain uutta, joka on kyllä pian valmis ja sit se yks omasta päästä kolmiohuivi on kans kesken. Ja ne helmetkin huutelee taas. Että tosiaan on meinannu kiirettä pitää tässä kaiken hulinan kanssa. Mutta ei se mitään... se kun on ollut hyvää kiirettä, kaikesta olen nauttinut.