tiistai 14. marraskuuta 2017

Lisää postia

Tänään pääsin töistä kotiin ja huomasin viestin saapuneesta paketista. Tämän kuun Sny paketti odotti noutamistaan. Pakko oli heti käydä hakemassa. Maltoin avaamisen kanssa siihen, että sain ruoan uuniin saakka, että oli aikaa rauhassa keskittyä. Ja hyvä niin, sain nautiskella ja pyöritellä sisältöä kädessäni rauhassa. Ja olihan siellä vaikka ja mitä kivaa jälleen kerran.



Koko paketista piti nyt ottaa useampi kuva, kun Nelli toimi assarina ja pyöri edessä tutkiessaan mitä kivaa se mamma nyt oikein saikaan. Nämä sitten ne asiallisimmat kuvat. Tarkempiinkin kuviin yritti kiitettävästi tunkea vähintään tassua ja kyllähän ne siellä vilahtelee.


Just mulle tehty kortti... eli alkaa pahasti näyttää että pakko jo nyt viritellä se toinen naru tuonne, kun tätä tahtia tulee näitä herkkukortteja Snyltäni. Ja ihanat enkkulakut Elvarilta, mahtaakos nämä sitten toimia silmukkamerkkeinä vai tuleeko tehtyä korvikset tai vaikkas rannekoru. Tai sitten mä vaan ihastelen ja hiplailen niitä harakkana. Mikä taitaa olla se todennäköisin vaihtoehto. Ja sitten lankaa...


Ja kun tämän kuun teemana on Suomi satavuotta, Snyni on panostanut kotimaisuuteen. Pirtin kehräämön kampalankaa ja huivia siitä Snyni vihjaili, ohjeeseenkin oli linkki ja sen jo kävin kurkkimassa. Houkutteleva malli yksinkertaisuudessaan. Nyt vaan koitan malttaa olla aloittamatta uutta kunnes tulee muutama työ valmiiksi. Senkin onnistumisen kanssa on epäilystä ilmassa. Ja kun Snyni mielestä paketti kaipasi väriä lisää, kun viime kuun pakettikin oli turkoosi sisällöltään niin kotimaassa valmistettua Nallea pinkkinä. On muuten herkullinen pinkki... siihenki sormet syyhyää jo tarttumaan... aivan kuin sinä Snyni tarkoituksella pidät minua startiitin vallassa lankavalinnoillasi. Viime kuun paketin mietintää aiheuttanut akryyli lanka on jo huivina. Langanpäät vielä pääteltävänä.


Ja itsetehtynä Snyni itse kehräämästä paperinarusta valoisa lahja. Ihana!!! Paikkaa miettinyt jo kovasti, kun haluan tuon säästyvän karvalasten kynsiltä ja hampailta. Ja sitten pistitkin minut jo vähän tutkailemaan miten tuota paperinarua kehrätään itse... Mistähän sais muutaman tunnin tai aika montaki tuntia vuorokauteen, että olis aikaa tehä kaikkee kivaa mitä mielessä on ja taas enemmän kun sinä Snyni kutkuttelet mieltäni kokeilemaan juttuja ja aloittamaan uusia töitä lisää. Ja sitten oli paketissa ihan oikeitakin karkkeja noiden herkku enkkulakujen lisäksi, Mariminttejä, lurpsista vaan. Mä tässä oottelen, että pojat lähtee nukkumaan niin saan avata tuon pussin ja heilutella puikkoja rauhassa hetken ennen omia yöunia. Oli kyllä taas niin mahtava ja just mulle suunnattu paketti, ettei enempää vois olla. KIITOS, KIITOS, KIITOS Snyni!

Ja loppuun vielä pieni kohtaus tästä päivästä, pahoittelut kuvan kehnosta laadusta, mutta parempaa en onnistunut ottamaan.


Hiukan on mielen päällä asioita tällä hetkellä ja mielessä pyöri töissä. Tulin kahvipaussilta, kun huomasin toisen kengän kärjessä tuommosen kevyen höttöisen höyhenen. Kuulin mielessäni mummuni sanovan, että kaikki kyllä järjestyy vielä parhain päin ja ahdistava olo helpotti. Enkelin terveiset mummilta minulle tuntui tämä höyhen tuovan mukanaan.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Piristävää postia juuri oikeaan aikaan

Snyni muisti minua pienellä välimuistamisella. Oli tullut jo perjantaina, mutta sain sen vasta eilen. Tämä piristys tuli todellakin kreivin aikaan.


Roosanauhan heijastavat kengännauhat, että autotkin näkisivät minut juoksulenkeillä paremmin. Nämä sitten pitäisi osata oikeaan lenkkaripariin sijoittaa... siinäpä pulma, kun niitä vaihtelen sään ja lenkin mukaan. Tai sitten laitan nämä värin mukaan ja sillon on pari selvillä heti, kun menee pinkki harmaaseen pariin. Ja ihana kissakortti, päätyy tuonne mun korttinarulle... johon pitänee pikkuhiljaa virittää toinenkin taso, että kaikki ihanat sinne mahtuu.


Ja virkkuukoukkusen ihana rintanappi. Tämän taidan sijoittaa käsilaukkuun, mikäli raskin. Siinähän on vaara, että putovaa johonkin. Kiitos tuhannesti Snyni ihanasta ja todellakin juuri minun näköisestä muistamisesta.

Ja sitten miksi tämä tuli juuri kreivin aikaan. Viikonloppu oli todella raskas. Rakkaan mummini siunaus ja muistotilaisuus oli lauantaina. Mummini oma toive oli pienet hautajaiset, mies ja pojat jäivät tästä syystä kotiin ja menin yksin. Hyppäsin perjantaina suoraan töiden jälkeen bussiin ja tulin eilen kotiin. Olin eilen niin väsynyt etten jaksanut muuta kuin olla.

Mukaani lähti yksi muisto mummistani. Ruma ja kulunut, mutta niin rakkaat muistot.


Minä luin lapsena todella paljon. Iltaisin istuin kirjan kanssa mummin luona monesti useamman tunninkin ja tästä kupista mummini joi iltateensä. Nyt minä jatkan tästä kupista teen juomista. Ihme että on vielä ehjä, kun todellakin useampi kymmenen vuotta sitten tämä otettu käyttöön.

Mukavaa viikkoa kaikille!