perjantai 30. marraskuuta 2012

Puolen suvun sukat

Niin, vihdoinkin koko pompsi on tehty, päätelty, nauhoitettu ja postitettu. Olihan melkonen urakka tuo päättely ja nauhoittaminen. Tässäpä koko kasa.


Nyt kyllä sanon, että hetkeen en halua mustaa sukkaa kutoa, kyllä se on niin tihrustamista sen kanssa. Mutta kun kerran lupasin tämän setin tehdä, niin sen sitten tein. Nyt saa tehdä sitten välistä mitä haluaa, pari joululahjaa on kesken, mutta niitä nyt tekee mielellään.

Nyt sitten en ehdi teidän blogeihin ennen sunnuntaita. Tänään iltavuoro ja sieltä äkkiä kotiin, hakemaan työkaveri lapsenlikaksi... mennään miehen kanssa Michael Monroen keikalle. Jipii! Sitte on huomenna yhekstoista töihin meno... jää unet ehkä vähän lyhyiksi, mutta ei haittaa. Sitten töiden jälkeen on meitin pikkujoulut ja mennään savusaunomaan ja paljuttelemaan ja syömään. Kiirettä pitää pari päivää ja unta ei kerkee kauheesti veteleen, mutta enköhän jaksa, kun on tiedossa henkisesti rentouttavaa puuhaa tiedossa.

Nii, korvisten materiaali oli ilmastointiteippiä, aika moni sen tiesi. Ja todisteetkin sain, että ainaki kerran on korvissa ollunna.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, mä aion nauttia rentouttavasta toiminnasta!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Postimies töissä

Pistin sitten matkaan Mehtäemännälle postia, hää kun ol ainut joka arvuutteli sitä mun gollaritakin futisjoukkuetta, sehän siis oli Espanjalainen Hercules. Kovan työn mehtäemäntä siinä tekikin että kaivoi oikeen joukkueen. Siihen työmäärään nähden ois tietysti ollu ehkä parempiki palkinto paikallaan, mutta kun tässä nyt olen väännellyt noita adventtipalkintoja, nii ei jaksanu aivot tehdä kauheesti työtä enää.
Seuraavasta luukusta paljastuuki sitte semmonen kaunotar, että ihan tosissaan miettinyt tekeväni saman hopeisena itelle. Mutta siitä sitte lisää sunnuntaina.

Korvikset sitten lähti matkaan, kun mehtäemäntä on aina ihastunu erityisesti niihin korviksiin joita oon ittelleni väsänny. Tein nämä siis ihan omaa makua ajatellen ja mietinki pitääkö tehä itellekkin.


Avokoukussa punaiset japanilaiset miraclehelmet sekä fasettiset kirkkaat kristallit helmihattujen välissä, hopeoitua korumetallia. Ja vielä kuva toisesta kulmasta, jossa näkyy vähän paremmin tuo miraclehelmien luonne, kiinnittäkää siis huomiota ylempien ja alempien helmien erilaisuuteen, vaikka samat helmet niin valon kulmasta riippuen näyttää hehkuvan.


Tässäkään kuvassa ei kyllä kunnolla pääse ne pienet lamput loistamaan noissa helmissä. Ja eikös tämä ole tähän vuoden aikaan oivallinen värivalinta? Vaikkakin mun värivalinta se on lähes ympäri vuoden.

Sitten oli ihan pakko pistää myös toiset korvikset ja näistä korviksista mä haluan todisteet, että nämä on ainaki kerran ollut käytössä. Näissä myös tarvitsin isäni apua, että sain yhden osan näihin korviksiin. Isäni kylläkin oli hiukan ihmeissään ensin ja sitten nauroi jo oikee kunnolla kun tajusi mitä tarvitsen ja mihin ja millaisessa muodossa. Vieläkin on kyllä jemmassa lisää, josko mehtäemäntä haluaa vaikka rannekorua tai kaulakorua mätsäämään korviksiin. Tässäpä pari kuvaa niistä.



Sydämiin siis tarvitsin apua. Arvaakos joku mitä mahtaa materiaali olla? Tämähän koko juttu lähti siitä, että meillä hiukan metsäemännän kanssa lensi jutut hänen luottokamojensa postauksesta ja lopputuloksena tässä siis korvikset, pakkohan ne oli tehdä ja kun tuo Hercules arvaus sattui samaan syssyyn niin se vain toi pakkoa lisää. Lasikristalli pisarat ja hopeoidut osat, sekä tuo mysteeri(?) sydän. Mielenkiinnolla odotan arvaakos joku.

Nyt mä alan päätteleen sukkakasaa ja nauhottamaan, että saan vihdoin postiin sen isän serkun tennarisukkakeon. Se ei vaan ole yhtään hauskaa päätellä niitä lankoja, tulisko joku tekemään sen mun puolesta? Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Nii ja muistakaahan osallistua adventtikalenterin ensimmäiseen luukkuun edellisessä postauksessa!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Adventtikalenteri starttaa ensimmäisen arvonnan

Joku tämän saattanee muistaa viime vuodelta, joulukalenteri omalla tyylillä. Eli mistäkö on kyse, tästä:

Jokainen neljästä adventista saa oman palkintonsa, kuten viime vuonnakin. Kun ei edelleenkään ole mahdollista joka päivä arpoa joulukuussa omaa palkintoa. Eli neljä arvontaa siis tulossa. Ja kun kyse on taas omanlaisesta joulukalenterista, niin jokainen saa kommentillaan sen yhden arvan, tasapuolista siis kaikille. Anonyymit jättäkää itsestänne tunnistettava nimimerkki. Tämä arvonta siis päättyy ensi lauantaina ja sunnuntaina starttaa seuraava arvonta ja ensimmäisen voittaja arvotaan.


  1. arvonta päättyy 1.12. 
  2. arvonta päättyy 8.12.
  3. arvonta päättyy 15.12. ja
  4. arvonta päättyy jouluaattona 24.12.
Eli arvontaan on aikaa osallistua päättymispäivän ajan aina klo 24.00 saakka ja seuraavana päivänä alkaa seuraava arvonta ja edellisen voittaja ratkeaa. Ja osallistuminen siis tapahtuu kommentoimalla aina kyseisen viikon arvontapostausta.

Eiköhän sitten katsota ensimmäisen viikon palkintoa. Sitä sitten katsotaankin vähän joka suunnasta, kun tätä oli ihan mahdoton kuvata mistään kulmasta mahdollisimman kattavasti.







Palkintona siis rannekoru hopeoidusta kuparilangasta vahvuuksilla 1mm sekä 0,8 mm, punaiset lasikristallit sekä pätkä muinaisketjua. Tarkoitus oli tehdä pantamainen rannekoru, mutta kun se ei ihan onnistunut, lisäsin kaksi rinnakkain kulkevaa muinaisketju pätkää jotka yhdistin lukkoa varten. Muutamakin variaatio jo mielessä pyörii, tästä tuli kaunis ja jollekkin onnelliselle tämä voi vaikka ehtiä pikkujouluksi ranteeseen.

Elikkäs siitä vain osallistumaan ja jännittämään osuuko tämä luukku omalle kohdalle.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Sukkia ja ohjeita kuvatilan täyttymisen kanssa

Koska todella monella seuraamallani blogilla on nyt ollut ongelmana tuo kuvatilan täyttyminen ja asian kanssa itsekkin tapelleena ajattelin laittaa vähän neuvoja, jotka itse olen todennut ja löytänyt. Ensinnä kuitenkin teille jotka ette neuvoja kaipaa niitä sukatuksia.

Työkavereideni varpaita ei enää palele kohta laisinkaan. Taas tuli parille työkaverille sukat lämmittämään. Ensimmäiset ovat samaa Meeri-mallia, jotka tein aiemmin Eilalle Korustamoon.



Yhä edelleen vaan tein sen tiimalasikantapään. Näissä lankana Novitan nallea tumman sinisenä.
Toisen työkaverin sukat tein uudella mallilla. Katsellessani taas uusia sukkamalleja ihastuin tähän ja hänelle tätä ehdotin, sain vapaat kädet mallin kanssa ja langasta itse heitin ehdotuksen.... se kyllä oli siinä mielessä huono valinta, että tuo kaunis pitsikuvio ei oikeen pääse oikeuksiinsa.


Näissä siis 7-veikan nostalgiaa siniruskeana. Ja koska oma jalkani on pienempi, niin vielä vähemmän sain kuvattua sitä pitsiä. Nämä ovat malliltaan Nukkumaijan unisukat. Ja taatusti tulee tehtyä toisetkin yksivärisestä langasta. Nämä oli kivat neulottavat ja yllätyksekseni todella nopeat tehdä. Näihinkin kuitenkin sitten piti se tiimalasikantapää tehdä... kun se vain on niin kaunis ja istuu jalassa paremmin. Ja kärkikavennuksen tein vähän erilailla, mutta tämäkin on kyllä kaunis malli. Otin kuvan tuosta pitsineuleestakin lähempää, mutta sehän oli sitten ihan susi, joten sitä ei nyt sitten enää ole.

Jahas ja sitten jos mentäis siihen neuvo-osioon.
Elikkäs itsehän olen useamman kuukauden tapellut noiden kuvien kanssa. Ensin pienentelin vanhoja kuvatilan täytyttyä, mutta sillä sai vaan sitten lisää aikaa. Latasin kuvat blogiin ja pienensin. Tila vain aina hupeni. Sitten aloin tehdä kollaaseja, pienensin nekin... tila hupeni. Sitten sen hoksasin. Kuvat pitää ennen blogiin lataamista pienentää maksimi koko on 800*600, itse kuitenkin käytän vähän pienempää kokoa tuostakin. Kun kuva on tuota pienempi ennen lataamista jo, se ei kuluta kuvatilaa laisinkaan. Vaikka kollaasit ovatkin tuota koko ne kuluttavat, niissä on ilmeisesti liikaa pikseleitä. Eli siis voin pistää vaikka kymmenen kuvaa per postaus, kunhan ne on jo ennen nettiin lataamista tarpeeksi pieniä, en kuluta tilaa picasan albumistani laisinkaan. Mutta jos tilanne on se, että albumi on jo täysi, täytyy niitä vanhoja kuvia sieltä albumista ensin pienentää, että saa sitä tilaa sinne ja kun tilaa on saanut niin että voi taas ladata lisää kuvia, niin tuo pienennys ei enää kuluta tilaa.
Ja jos joku tarvii tarkempia ohjeistuksia, niin rohkeasti vain yhteyttä mailitse.

Tänään olisi vielä iltavuoron meno, ei oikeen ole motivaatiota siihen. Onneksi on lauantai ja sunnuntai vapaata. Motivaatio alkaa huveta joulun lähestyessä, koska töissä alkaa suoranainen hullunmylly käydä. On alkanut jo ja tästä se vain tulee pahenemaan, huoh!
Mutta ihanaa viikonloppua kaikille, vierailen teillä sitten kommentoimassa ajan kanssa, nyt olen vain pikaiset kurkkaukset tehnyt.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Pläjäytys väsyneen viikon alkuun



On ollu väsy päivä ja viime viikolla pitäny sen verta hoppua, että ei oo blogin päivitys oikee onnistunu. Nyt sitten ajattelin pätkäyttää teille vähän kaikkea sulassa sovussa sekasin. Alotetaas vaikka tunnustuksilla. Bikke Bikken pilttuusta ja Mehtäemäntä Mehtäpirtistä läjäyttivät mulle tämmöttisen tunnustuksen:


Ohjeistus menee näin:

1. Kiitä lähettänyttä bloggaria

2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille
 

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan
 

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi



Kiitos siis teitille molemmille tästä. Tämä nyt on sitte pyöriny täällä mun seuraamissa blogeissa jo aikasta hyvin, niin teistä kuka haluaa saa tämän omaansa kaapata. Väsynyt siis olen ja en jaksa nyt alkaa metsästää näitä kahdeksaa joissa tämä ei olis jo viime päivinä kiertänynnä.

Mutta kaheksan satunnaista voin kertoa:

1. Tänään olin väsynyt ja laiska äiti, tein vain ranskalaisia ja kalapuikkoja ruoaksi.
2. Kolme vuotta sitten tein pari kertaa viikkoon tuhat vatsalihasta, liittyi erääseen haasteeseen ja muutenkin tein lihaskuntoa päivittäin.
3. Olen miettinyt haastavani itseni uudestaan samaan urakkaan.
4. Haluaisin neljännen kissan, olen tottunut neljään ja kolme tuntuu vajaalta.
5. Olen järjestelmällisen epäjärjestelmällinen, tiedän tasan tarkkaan mistä mikäkin löytyy vaikka muille se ei ole niin selkeää.
6. Olin lapsena aikamoinen poikatyttö. 
7. Olen saanut silloin muutamankin aivotärähdyksen (mikä selittänee nykyisen sekapäisyyden)
8. Ja nyt en enää keksi mitään tähän viimeseen.

Lisäksi Bikke jatko tällä tunnustuksella:


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu,
 mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-
palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, 
joilla on alle 200 seuraajaa.


Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi 
tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se
heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen 
eteenpäin.

Kiitos siis Bikke myös tästä!
Tätä yritän jatkaa, katsotaan montako tähän löytys. Tässäpä siis liebsterin saajat:

Mehtäemäntä saa Mehtäpirtille tämän, siitäs sait takaste.
Eila Korustamosta ansaitsee tämän ehdottomasti.
Samoin Matonkude Mun sun meitin takaa.
Kisa Punaisesta talosta tarinoineen.
Ja pistetääs vielä Mekelle Meketykseen.

Onhan niitä muitakin vaikka ja kuinka, mutta näillä mennään tällä kertaa.


Ja nyt mä en saa tuota tekstiä enää vanhaan tuttuun. Höh! Mutta jatketaas sitten niillä aikaansaannoksilla. Näihin korviksiin tuli osat enklannin lähetyksessä, sieltä muuten tuli het vastaus kun otin yhteyttä, että palauttavat rahat. Eli se asia on hoidossa. Nii nämä oli selvät jo osien oston yhteydessä mitä näistä tulee. Ja kun yritin pimeässä saada oikeaa väriä esiin on kaks lähes samanmoista kuvaa.



Näissä siis Tierra castin kehykset ja Swarovskin pisarat. Tekemistä näissä ei siis juurikaan ollu, osat vaan yhteen, mutta näistä tuli ihanat. Ja tuo sävy ei ole ihan noin tumma.

Lisäksi sitten sieltä tuli Tierra castin riipuspohjia ja lähdin leikkimään Diamont glazella. Kaksi riipusta, jotka sitten odottavat korujaan.


Kotikaupungista ystävän perheen kesämökin rannasta kuvattu kesäiltana merelle. Siitä sitten valokuvasta sopiva pala ja Diamontit päälle ja jännittämään mitä tulee, ihan hyvä tuli... vaikka ilmakuplat kiusaskin mutta en antanu periksi ja sain ne pois. Toinen on sitten myös ehkä vähän enempikin henkilökohtainen.


Tähän on saksittu minun hääkimppuni. Sopivan kokoisena löytyi se koevedoksista ja vielä niistä voi muutaman tehdä, jos tätä haluaa käyttää ja jokaisesta kuitenkin tulee omanlaisensa. Tähän on jo kaulakoru suunnitteilla, kahta eri vaihtoehtoa pyörittelen ja jalostan mielessä kunnes olen varma kumpi se on oikea. Tässä vielä kuvassa molemmat edestä ja takaa.



Noita riipuksia olikin tosi vaikea kuvata, ei ole kunnon valoa oikee missää vaiheessa päivää, mutta yllättävän hyvin nuo kuitenki onnistui, saa jopa selvää mitä ne esittää.

Sitten tuossa viime viikolla pyörittelin ja kääntelin ideaa mielessä ja tässä on sitten raakaversio siitä.



Kovasti koitin tassunkuvaan kaaviota metsästää, mutta kun ei onnistunu, nii sitte otin ja tulostin tassunkuvan ja siitä piirtelin itte ruutupaperille. Tästä on sitten hyvä jalostaa parempaan malliin tuo tassu. Patalappu onteloneuleena tassunkuvalla siis ois tavoitteena. Tai siis kunnollisella tassun kuvalla. Että jos jollain on heittää linkkiä kunnon kaavioon, tänne vain.

Viikonloppu hujahti nopsaan. Lauantain oli töitä ja sitten illalla menin työkaverin luokse ja hupsis puolen yön aikaan sieltä kotiin tulin. Sunnuntaina sitten olikin esikoisella säbä turnaus ja vaikka pelejä olikin vain kolme, hujahti sekin päivä aika jouhevasti.

Näin siis tällä kertaa. Ihanaa viikkoa kaikille!

torstai 15. marraskuuta 2012

Raivostuttaa

Ensin tulee vali vali, että jos et halua lukea, hyppää suoraan seuraavaan pätkään. Raivostuttaa suunnattomasti, tänään vihdoin sain sen kauan odotetun englannin puketin. Tilasin siis granaattia kun oli tarjouksessa heillä. Ei toki ollut a-luokkaa, mutta olisin nyt sentäs olettanut niiden olevan käytettävää kamaa. Kissan viikset, kakkaa saa näköjään pyytämätikin. Kaikki ihan surkeita, säröisiä, koloisia, reiät miten sattuu ja ihan ensinäkemältä jo sellasia, että nauhaa varmaan tallottu sun muuta... ei oo meinaa ennen vastaan tullu helmiä joiden pintakiillosta voi sanoa että harmaata. Granaatti ny kuitenkin on tumman punaista, niin ei hyvää päivää. Eihän noita voi kuvatakkaan muulla sanalla kuin täyttä p****a. ARGH! Ja ku mä olin odottanu niitä sitä omaa hopeaketjua varten, noita nyt voi kuvitellakkaan laittavansa hopeiseen ketjuun. Lisäksi olettais, että jos kunnon takia on alennuksessa, siitä edes mainittais... siellä kun sattu olemaan useampia kivihelmiä tarjouksessa niin oletin sen sitten olevan ihan jotain varaston tyhjennystä uusien alta. Viimeksi sieltä tilatessa oli kans yks nauha käyttökelvotonta, mutta sillon se oli helmiäislasihelmiä, joista siis se mikälie pinta oli siis reikien ympäriltä halkeillu kaikissa helmissä. Sillon en siitä valittanu, ku oli niin halpakin se nauha, mutta nyt aion antaa palautetta tästä asiasta. Onneksi sentäs kaikki muu oli kunnollista kamaa. Mutta kyllä taitaa jäädä nyt tuon kaupan käyttäminen tähän, sen verta tunnen tulleeni pissatetuksi. Mutta se siitä.

Viimeksi mainitsin ne Alicanten möllisköt. Yhestä olis nyt jonkun näkönen riipus saatu, paitsi että siitä tuli ihan kaulakoru. Kun sain riipuksen valmiiksi tuli vaan niin suuri ahaa, että kokonaiseksi koruksi se muotoutui.



Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy hyvin tuo kiven erilaisuus. Hajuakaan ei ole mitä tämä mahtaa olla, mutta karuudessaan jotenkin kaunis. Meinasin ensin tehdä paljon näyttävämmän kieputussydämen, mutta kun aloin tehdä nii taas mentiin sinne minne mieli vei ja tuli hyvin simppeli. Kuitenkin jotain se kaipasi ja vähän väriä niin sitten päädyin noihin pinkkeihin makeanvedenhelmiin pienessä ketjupalassa. Kun tämä siis oli valmis muistin nuo puuvillanauhat, sopivan karua tähän koruun. Yksi musta pätkä ja kaksi ruskeaa letille vain ja antiikkihopeoitu sydän salpalukko kruunasi tuon.


Sitten välähti, että paremmin pysyy mun päättelyt, jotka siis tuli nekin omasta päästä tuossa tehdessä kun vähän kieputan 0,8 mm lankaa tuohon lukon juureen ja avot, valmista. Vielä kuva kaulassa, valitettavasti vaan en tajunnu tuota toista ketjua ottaa poies kuvatessa ja vähän sumeakin tuo kuva on... ikkunasta katsoin heijastuksesta osunko läheskään oikeaan... eteisessä liian pimeää ja meidän kutsumassa pikkumakkarissa paras lamppu valoltaan.


Kuten kuvasta näkyy tuo on todellinen mölliskö, mutta sain siitä ihan kivan, ainaki omasta mielestä.

Sitten tuli värkättyä kirjanmerkki. Turkoosia tällä kertaa. Valitettavasti mä en vaan oo vieläkään saanu aikaiseksi hommata niitä hienoja merkkipohjia vai mitä ne nyt on. Tässä siis turkoosia helmiäistä, makeanvedenhelmiä sekä japanilaisia miraclehelmiä, linkkien ja ruusun kera. Kuvat puhukoot puolestaan... niitä kun tuli napattua useampi... liikaa yksityiskohtia yhden kuvan laittamiseen.





Minua on paiskattu parilla tunnustuksellakin, niistä sitten lisää myöhemmin. Nyt pitää lähteä hakemaan juniori hoidosta, ruoan kerkesin tehdä ja käydä postissa ja tämänkin kirjoittaa... oli meinaan poikkeuksellisen lyhyt työpäivä mulla tänään. Varmaan moka työvuoroja tehdessä, mutta ei mua haitannu. Sitten onkin valinnan vaikeus alanko värkätä koruja vai kilkuttaa puikkoja vai jatkanko joulukorttien kanssa.... sen näkee sitten.

Ihanaa loppuviikkoa teille!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Postiin pitäis laittaa

Juu, enhän mä ole ehtiny sitä kummitytön lahjaa postittaa. Tänään sitten on neitin synttärit, hyvä minä taas. Mutta muistin minä sentään soittaa ja lupasin, että viimestään ens viikolla sitten saa sen. Unohdan kuitenkin sen tässä pakata, kun taas on sata asiaa mielenpäällä.

Pitäs tässä muutakin postittaa, tässä pari valmista postiin vietävää.


Nämä on ne siskon anopin pyytämät arkikorvikset. Halus roikkuvat ja viininpunaiset. Enhän minä voinu pelkkää viininpunaista niihin lykästä, oli niin tylsät. Punaiset helmiäislasihelmiä ja kun jotain niihin piti lisätä, keskelle laitoin muutaman vuorikristallisirun. Ja näistä tulikin oikeen passelit näin.


Jotenki näistä kyllä tuli aika talvisetkin mun mielestä. Mutta haitanneeko tuo... eikös nyt pitäis olla talvi. Meillä ei kyllä siltä näytä, kaik on mustaa, höh!

Tämäkin lähtee postiin. Siskon työkaveri halus samoista helmistä avainnauhan mitä tein siskolleni, siskolle meni taskumalli, mutta tästä toivottiin kaulamallia. Katsotaan nyt sitten tykkääkö hän tästä aikaansaannoksesta.



Niskaosa ketjua, sivut vaijerissa. Helminä pinkkiä helmiäislasihelmeä, punaisia ab-lasikuutioita, haukansilmää, hematiittia ja muutama lumihiutaleobsidiaani, välihelminä siemenhelmiä.


Kaulaosan ja avainosan yhdistin pyöreillä korulinkeillä. Tukevia ovat mutta yksi olisi ollut kuitenkin niin heppoisen näköinen, että laitoin niitä kaksi. Nyt kaipaisin koristeellisiä linkkejä, eli taas on tiedossa shoppailua... aina kaipaa jotain uutta. Kun nyt sais kotiin asti sen englannin lähetyksen, ei malttais odottaa. Lähes valmis kaulakoru odottaa sieltä helmiä.

Mä oon tänään alotellu joulukorttejakin. Poikien kanssa olis tarkotus tehdä, juniori jo vähän auttoi. Tänään ei vaan tuo pieni näpertäminen ole niin mielekästä esikolle, hällä kun oli tänään silmäpolin käynti ja lähelle katsominen ei tippojen takia ole selkeää. Onneksi ei näkö ole huonontunut juurikaan, ihan himpun toisesta silmästä. Mutta onneksi tässä on vielä aikaa ja suunnitelmat on selvät, niin ei tule paniikkia kuitenkaan.

Juniorin suusta taas eilen tuli hymyilyttävää tekstiä. Arkisin tulee kakkosella pikkukakkosen jälkeen Viidakkoperhe ja minä tykkään sitä seurata ja pojatkin tykkäävät katsoa sitä minun kanssani. Eilen sitten sanoin juniorille, että: "sieltä tulee seuraavaksi se Viidakkoperhe ohjelma". Juniori katsoi minua kummissaan ja kysyi, että: "Mikä se viidakkoperseeseen oikein on?" Pokka onneksi piti ja sain korjattua, että Viidakkoperhe.

Mulla olis tuossa pari isoa möllisköä niitä toissa edellisvuoden Alicanten reissun kiviä, mielessä jyllää riipuksia, mutta vielä en ole niistä kiinni napannu. Myös muutama muu koru hakee mielessä muotoaan, ehkä tässä pian taas tekee niitä oikeen pläjäyksen kerralla. Ai niin, mehtäemäntä sen joukkueen lopulta siis löysi... Alicantesta se on ja Hercules. Mutta kyllä siinä työtä olikin, että hän sen löysi ja kuten lupasin, jotain tulee.... että pistähän osoitetietoja mailiin.

Nyt värkkäämään... taisin just keksiä yhden mölliskön muodon. Ihanaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Äiti sä oot pilannu kaiken!

Nyt ei ole mitään valmista esitellä. Kuviin kerranki tajusin ajoissa napata kameran. Meillä kun tuo mamman prinsessa on löytäny uuden paikan, että saa olla mun lähellä. Kun sohvaa enemmän nykyään istun työpöytäni ääressä, tää tuoli on niin hyvä istua kutoessakin. Niin nyt mennään sitten näin.


Kuvaa otettaessa siis pystyi tällä kertaa jäädäkkin tuohon, kun tajusin että mun fiinimpi talvitakki unehtu tuohon tuolin selkänojalle harjakaisten jäljiltä. Siinä kuitenkin yleensä on mun arki Revontulihuivi... saa siitä nopeesti harteille kun paleltaa, sekä yks villatakki ja tuo luotto huppari, on muuten Espanjalaisen futisjoukkueen takki. Pistetääs taas arvauskisa käyntiin, jos arvaat/tiedät joukkueen niin jotain pientä kivaa palkinnoksi ois tiedossa. Nii ja ku sitä mun pyjamaa ei kukaan arvannu, se on Manchester City, meitin mies väen suosikki joukkue. Mutta takaste asiaan. Miisu yleensä nojaa muhun tuossa ja on pakko poistua kun lähden, on vähän kaponen selkänoja. Mutta nyt tosiaan se talvitakki antoi tilaisuuden kuvata.


Jospa sitten tutustutaan otsikon tarinaan. Täällä on miehen kanssa naurettu ja toisessa päässä on sitten kanssa ollut hauskaa. Äiti meni ja pilasi juniorin isänpäiväpuhelun papan kanssa. Juniorihan on alkanut viljeleen sitä tyhmää ja mä kuulin vain kun sanoi puhelimeen tyhmä, en siis tiedä mistä puhuivat papan kanssa, mutta automaatti oli, että heti huikkasin ettei saa. Juniori oli sitten vähän väsy ja itkuhan siitä tuli, että en mä pappaa sanonu tyhmäksi. Hetken rauhottelun jälkeen lopetti itkemisen ja tuumas, että menee omaan huoneeseen puhumaan, etten mä kuule. Meni ja laittoi oven kiinni... sitte oliki seuraava itku huuto raivari "yäää, siellä on mummi", pappa olikin luovuttanut puhelimen mummille ja juniori siis halus papan kanssa puhua. Toi puhelimen mulle ja siellä olikin sitten jo pappa takaisin ja saatiin selvyys kenen kanssa nyt puhutaan, juniori otti puhelimen ja ynähteli jotain pari kertaa papalle ja sit alko itkeen jälleen, "yäää, äiti sä oot pilannu kaiken ja mä en enää puhu". Täällä on sitten naurattanut kovastikkin, kyllä mä oon "kamala" äiti kun pilasin toisen puhelun papan kanssa.

Että näin tänään meillä, muuten on kyllä ollut hyvä päivä. Meillä ei vain ollut isänpäiväksi kakkua, keksin että teenkin heti aamulla joulutorttuja ekan kerran tälle vuodelle. Aamupalalla siis herkuteltiin lämpöisillä joulutortuilla. Ihanaa päivän jatkoa kaikille!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Vapaa kuin taivaanlintu

Tuossa meitin sohvassa ei kauheesti kissojen karvat näy, mutta välistä siinä näkyy.


Ensin  ollaan tosi hyviä kavereita ja pestään toisia kilpaa. Sit jompi kumpi hermostuu ja tassut alkaa viuhua. Kun sitten sen jälkeen katsoo soffaa, siinä on valkosia karvatupsusia aikamoinen määrä. Harmi kun en oo sitä muistanu kuvata. Harli meinaa vissiin kaapata vallan vanhalta Rouvalta, siltä se vähän näyttää. Onneksi vielä ovat kuitenkin ihan nätisti olleet ja ei mitään järkyttäviä taisteluita käydä. Toki niiden tupsujen syntyyn varmaan osa vaikutus on tuolla karvan vaihdollakin, lähtee helpommin irti.

Mutta sitten lähdetään lentämään.


Okei tää on tosi tosi huono kuva, mutta kun huomasin asian vasta nyt ja ei oo valoo kuvata nyt kunnolla. Mutta jospa nämä pari lähikuvaa kertos vähän enempi.



Kolmirivinen kaulakoru, ylin rivi valmisketjua, kuten niskaosakin. Keskellä itsetehtyjen lenkkien kera Swarovskin helmiäishelmiä sävyissä Malva ja Puuteroitu manteli. Alin ketju muinaisketjua kera muutaman Swaron sekä sulka ja siipi riipukset. Tämä lähtee lähes sukuun, siskon anoppi pyysi jo kesällä tällaista kaulakorua, mutta ei ollut kiire ja aikaa meni metsästäessä noita oikean sävyisiä helmiä. Kuvan hänellä hyväksyttänyt ja vastaus oli: just hyvä. Vielä samaan lähetykseen sitten pyysi korvikset, niistä sitten kun ne valmistuu. Eivät kylläkään ole samoista helmistä, koska korvakorut tähän koruun on jo tehty, viime syksynä.

Lisäksi tuli sitten noita enkeliavaimenperiä tehtyä pari lisää. Nii ja juu mä tiedän kissankarvoja on hyvästi kuvausalustassa, mutta päivällä hyvä valo ennen töihin lähtöä ja äkkiä vaan nappasin mustan paidan taas siihen tyynyn päälle, en ehtiny putsaileen. Mutta palataanpas asiaan.




Pinkki foliolasihelmi,valkoinen helmiäislasihelmi, metallisiivet sekä lasisydän. Papuketjua ja koristeellinen sydänlukko.


Liila foliolasihelmi, pää taitaa olla jadea, metallisiivet, haukansilmä helmi, sulkariipus sekä akryylikukka pinkkinä. Ja vielä vähän parempi kuva noista "lisäosista".


Kukan sisällä myös siemenhelmi. Värit eivät valosta huolimatta osuneet justiin kohilleen, mutta aikalailla oikeessa ovat. Ja kun nämä ovat kotia vailla, ajattelin laittaa ensimmäisen kerran ihan tähän blogiin hintaa, eli 7€ kipales ois nämä. Eli jos joku tykästyi ja tahtoopi tästä omaksi mailia vaan tulemaan.

Pahin raivo on helpottanut ja kiitos kaikille kannustavista kommenteista. Työkaverini ihmetteli kuinka mä en ole syöksynyt paikalle raivoamaan. Se kun ei vain auta tässä asiassa. Mutta toivotaan, että tämä oli läheiseni viimeinen kerta kun joutuu tätä sontaa sietämään muutenkin vaikeassa tilanteessa.

Kaksi vapaa päivää keskellä viikkoa tekee kyllä hyvää, mutta kyllä sieppasi tänään lähteä töihin. Lisäksi tänään olisi väsyttänyt oikeen urakalla, toivottavasti ei ole taas joku flunssa yrittämässä selätystä. Siinä painissa ku mä en suostu antamaan periksi vaikka mikä olis. Vaikkakin pojat on tässä sitten saanu mun vapaa päivät hujahtamaan kuumeessa olemalla. Nyt kyllä molemmat jo kunnossa. Ja pojista puheen ollen, kyllä sai äiti olla esikoisesta ylpeä tänään. Heillä on ollut matikan ja kirjoittamisen kokeita. Pari virhettä oli ollut saneluissa, mutta matikassa kaikki täysin oikein. Jopa nekin, joista oli saate kirjeessä, että on normaalia jos niitä ei vielä osaa ja mikäli osaa on matemaattisesti lahjakas ja että näkee matemaattisen harrastamisen... mitä se sitten lieneekään. Ylpeä siis sain olla pojastani ja kehua kovasti.

Oikein ihanaa viikonloppua! Minä painan töissä vielä huomisen, mutta en anna sen masentaa.

torstai 8. marraskuuta 2012

I care about you

Tämä avaimenperä syntyi läheiselleni eilen, kun en tiennyt mihin purkaa kiukkuani hänen puolestaan ja halusin ilmaista hänelle kuinka tärkeä hän meidän perheelle on.



Valitettavasti kuva vääristää värejä, muuttaa niitä liian vaaleiksi. Tämä on tehty läiheiseni väriseksi ja antamaan voimaa tässä armottomassa maailmassa, että jaksaa taistella. Foliolasihelmi enkelin mekkona, mahdollisesti jade päänä ja pari tumman sinistä makeanveden helmeä. Enkeliä hän nyt tarvii ja kaiken tuen mitä voimme antaa. Sitä tuntee itsensä välistä niin pieneksi ja turhauttaa kun ei pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi. Voin vain auttaa, mutta valitettavasti vaikeimmat taistelut hän joutuu käymään ilman meitä, koska olemme kädettömiä siinä asiassa lain mukaan. ARGH! Tämän lisäksi pystyin sentään hänelle tekemään listan henkilöistä ja heidän yhteystiedoistaan, että tietää tästä lähtien kenen puoleen kääntyä heti tarvittaessa ja ei tarvitse itse alkaa noita tietoja metsästämään, muutenkin voimia suuresti vievässä tilanteessa.

Näin siis tällä kertaa. Kommentoin teille kun saan vähän mieltäni tasaisemmaksi. Nyt olen vielä niin vihainen, että parempi vielä odottaa. Toivottavasti tuo ulkona loistava aurinko loistaa teille kaikille ja pian myös läheiseni elämään.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hulluus iski

Sekasin sitä näköjään menee, kun on vapaa viikonloppu kotona. Tai onhan sitä poikien treenit ollut, mutta muuten ei ole ollut menoja ja mieskin töissä. Okei, olen urakoinut niitä isän serkun pyytämiä tennarisukkia valmiiksi, vielä on työtä mutta hyvällä mallilla ollaan, taidan tulevalla viikolla saada postiin koko pompsin.

Muistin, että työkaverille olen luvannut simppelit nappikorvikset helmillä. Ne vein hälle perjantaina.


Hennon vaaleanpunaiset simpukankuorihelmet ja hopeoidut osat. Olivat juuri oikeanlaiset. Lisäksi muistin ottaa sen artemis kuvan. Niistä ideoita vielä pyöritellyt, että mitä mistäkin teen. Mutta tällaisia sävyjä tulossa.


Ja kaikkia siis hankin neljä kappaletta, että eivät het lopu kesken. Lisäksi on surffailun tuloksena enklannista tulossa mm. granaattia. Sattui sopivasti olemaan tarjouksessa ja vielä alennuskuponkikin, harmittaa vaan kun en saanu enempää ku yhden nauhan. No, kavereita kyllä löytyi, että ei sen puoleen.

Rojektiakin olen muutaman kerroksen saanut eteenpäin, 62 kierrosta tehtynä. Mutta niin se hulluus... tuo rojekti ei sitten näköjänsä yksin riittäny. Aloitin toisen työn samalla tekniikalla. Siihen on kyllä hyvä syy, kun mallin näin, tiesin että siitä tulee joululahja. Tässä pieni kurkistus siihen.


Tästä tulee siis kaulahuivi ja malli on hippasen paljon helpompi, silmukoita vaan paljon vähemmän (42 per puoli, no okei... mulla sattu vahinko ja mulla niitä on sitte 43, mutta se ei tuota ongelmaa kun huomasin sen hyvissä ajoin ja se vaan on toisessa reunassa yks enempi sitten.), kaaviota vaan viidellä arkilla ja kaaviossa selkeästi ruudukoita viiden silmukan välein joten en edes tarvii silmukkamerkkejä ja pystyn seurata kaaviota ilman suttaamisia. Tänään esikoisen reenien aikaan hain langat prismasta, teen tuon nallesta ja tunnin ajan sitäkin tuossa tekaisin niin sitä on jo tehty 15 kierrosta, joten ei tosiaankaan niin suuri työ. Muutenkin tässä vähän miettinyt enemmänkin noita joululahjoja, kerranki vähän enempi ajoissa liikenteessä. Mulla kun on ollu enempi tapana jättää kaik sinne viimeselle viikolle melkeen.

Eilen sitten värjäsin tukankin ja meinas vähän vahinko sattua. Olin vähällä värjätä poskenkin, kun sattui vähän enempi holahtamaan takaraivolle ja en heti huomannu levittäessä, että se lähti valumaan korvan takaa ja poskea pitkin. Onneksi kuitenki ajoissa huomasin, niin ei oo poski ruskeena nytten.

Ihanaa sunnuntai illan jatkoa kaikille!