Säärystimiin kun päästiin...

Olipas tänään ihana vapaa päivä. Aamulla jatkoin tyytyväisenä unia, kun pojat heräs. Mies nousi heidän kanssaan. Yöllä uneni oli aika katkonaista, pienikin risahdus herätti ja kun etenkin meidän esikoinen on perinyt äitin puheenlahjat unissaan... höpötystä siis piisaa. Minä kun olen sen perinyt omalta äidiltäni ja kyllä harrastan sitä kuulemma edelleen... Paras juttu on mieheni ja minun yhteisen taipaleen alkuajoilta, olimme aika vasta muuttaneet yhteen ja Tuutin (rakas ystäväni) koira oli ollut meillä hoidossa päivällä. Yöllä sitten olin alkanut höpistä koiranmakkarasta ja Tiltusta (tämä Tuutin koira), mies kysyi ihmeissään mitä minä höpisen. Tässä vaiheessa heräilin itse ja tajusin mitä olen suustani juuri suoltanut ja aloin nauraa asian tajuttuani. Mies ei tiennyt minun tässä vaiheessa heränneen ja seuraava kommentti hänen suustaan oli, että "nyt se on mennyt sekaisin". Voinette uskoa, että minä aloin nauraa entistä enemmän tämän kuullessa ja yritin siitä räkätykseni keskeltä saada sanottua miehelle olevani hereillä ja tajuavani tilanteen ja siksi nauravani... Mutta siis tähän aamuun, jatkoin unia ja minulla ei ollut tietoakaan että mies oli käynyt suihkussa ja sen jälkeen koko mies väki lähtenyt kaupunkiin. Heräsin tyytyväisenä valmiit kaffit odotti ja minä ihmeissäni missä muut ovat. Sitten päätin, että nautin rauhallisesta aamusta ja tulevat kun tulevat.

Aikaa kyllä kerkesi vierähtää jo sen verran, että oli jo pakko soittaa miehelle, että missä ovat. No olivat juuri Makuunin kassalla niin puhelu jäi lyhyeksi. Siitä kuitenkin tiesin, että odottelen rauhassa ovat kaupungilla. Oli meinaan niin makea keli, että oli pakko päästä juoksemaan. Olisin toki voinut lähteä heti, mutta aavistelin miehen tahtovan mukaan kun eivät mitään olleet pelaamassa (esim lätkää). Käytiin sitten juoksemassa tänään ja ai että olikin niin huippu keli siihen, ettei ole tosikaan, just sopivasti asteita ja liukkaudesta ei tietoakaan, vaan todella hyvä pito kenkien alla. Touhailin sitten omiani meidän "Pirren" eli Nellin kanssa. Kaikessa todellakin mukana ja kommentoimassa, lempinimi siitä, että kommentti on yleensä vieno "pirrr". Tässä teille ihana kuva tältä aamulta, älkää huomioiko minun silmäpusseja... kun yritän jälleen kerran muuttua yksisarviseksi ja se aiheuttaa aina aamuksi tuon silmäpussiefektin...

Eli mojova finni yrittää puskea nenän varteen juuri silmien väliin ja silloin aamuisin on silmäpussit kohdillaan.... ilmeisesti laskee turvotuksen tuohon silmien alle yön aikana.

Mutta aiheeseen...
Muistanette nämä säärytimet, no siitä se ajatus sitten lähti. Tai siitä ja näistä rannekoruista... ja eräästä langanostosreissusta, jolla oli tarkoitus hakea nappeja lisää, että saan säärystimet. Mutta eihän sieltä liikkeestä nappeja löytynyt, tai siis löytyi mutta kun kaikista mun haluamistani oli enää muutama jäljellä niin lähti sitte lankaa aiemmin saamaani ideaa ajatellen...

Virkkasin säärystimet muistaakseni 4 mm koukulla. Alkuperäisestä ohjeesta poikkesin sitten omille teilleni ja tein ala- ja yläreunaan tuon piparkakku reunuksen ja sivuille vaan kiinteitä ja pieniä lenkkejä ketjusilmukoilla tuota käsikorun ohjeella virkattua nauhaa varten...

Lankana siis Sadnes garnin Robust, 2 kerää á 50 grammaa ja Gjestalin Jannea kerä. Tuolla Robust langalla virkkasin niin pitkästi kun sitä riitti, sitten Jannella ympäri, pitkillä sivuilla pylväitä ja ylä- ja alareunassa kiinteitä silmukoita ja toisen kierroksen sitten tuota piparia ja niitä pieniä lenkkejä kera kiinteiden. Ja lopusta Janne kerästä sitten tuota nauhaa ja avot...

Ainakin virkatessa tuo Robust oli ihan mukavaa lankaa. Kun lankahan on 40 villaa, 22 nylonia ja 38 courtellea, joka siis on polyakryylia. Eli aikaste keinokuitu pitoista lankaa. Säärytiminä ainakin menee, kun villasukatkin yleensä suht pitkävartiset näin talvisin, mutta sukkia en ehkä lähtis näistä tekemään.

Tässä paras otos langan ihanasta väristä, siinä siis kulkee kolme eri väristä säiettä ja oli niin herkkua silmille ja kun käsiinkin tuntui mukavan pehmoiselta, päätin nämä kaksi kerää ottaa tähän säärystin kokeiluun. Ja tuolla Jannesta tehdyllä nauhalla sitten nyöritin nämä ja avot... hianot tuli vaikka ite sanonki.

Ja eihän mitään kuvata ilman Pirreä... Tässä kuvassa vielä näkyy noi raidat mustassa ja nuo valkosetkii on vielä aika huomaamattomia... on meinaan turkki muuttunut hurjasti tässä ja tuo valkonen leivittäytynyt enemmän. Nii ja painoa näille tuli 145 grammaa, että juurikaan ei lankaa jääny, kun kerät oli kaikki 50 grammasia.

Huomenna viimestään maanantaina sitte ystävänpäivä-säärystimiin jatkoa. Tänään kun on tullu tikuttua tuota testineuletta... deadline lähestyy... kyllä mä kerkiin ajoissa ihan varmasti. Mutta sitte asiasta kukkaruukkuun... ihan lähes kirjaimellisesti...

Tuossa asetelmassa paloi kynttiläkin silloin viime viikon keskiviikkona. Mutta nyt aiheena nämä Miisun muistoruusut... Ne kun  kuten kuvaasta huomaatte alkaa olla entisiä... mutta siellä on ylläri joka oikeesti yllätti mut kun aloin niille vielä kunnossa ollessa vettää vaihtaa ja siksi saavatkii vielä olla...

Meinaan lähes oikeestaan joka varresta puskee uutta alkua (älkää huomioiko kuvaan eksynyttä teeveen taustaa ja johtosoppaa), nyt sitte mietinki, että onko jollaki teillä kikka kolmosta jolla sais noihin varsiin juuret itämään, että saisin purkkiin nää varret? Jakasin meinaan kahtia ja toisen ruusun pitäsin itellä ja toisen veisin sitte kesällä kissojen yhteiselle haudalle anoppilaan. Annan niiden nyt kuitenki tuossa olla ja lisään vettä tarvittaessa, mutta tosiaan jos joku osaa kertoa miten sais juuria aikaseksi niin tää ois hyvin thänks siitä tiedosta.

Yritin loppukevennykseksi saada Harlista kuvaa... olihan hankalaa kun alko sitte kuvan ottamis hetkellä kiehnätä jaloissani niin, että kuva kulmana ois ollu takapuoli... asettui sitten aikansa pyörittyään makamaan...

... seuraava kuva sitten josta saa jotain selvää on tietysti Pirren mieleinen...

Nelli kun tulee pesemään Harlia tähän tyyliin edelleen. Piti ihan kuvakulmaa vaihtaa että sai tästä kerrosleivästä jotenkin selkeän kuvan. Nyt on Harlikin innostunut Nellin leikeistä ja välistä jahtaavat vuorotellen toisiaan niin, että tahtoo ite alle jäädä (kuten eräs aamu sängyllä miehen noustua töihin meitä muita aiemmin, minä olin hyvä alusta ja vuori tälle leikille).

Että semmoset lauantai terveisit. Ihanaa sunnuntaita kaikille.

Ai niin juu... hullua viedään taas... 12.3. talvi Extreme run ja sinne mennään...

Alpakkaa mulle ja alpakkaa sulle...

Muistanette raitapaidan ja suunnitelman kääntää ylhäältä alas versioksi sekä vähän pienentää kaula-aukkoa. Nyt on tehty ja kirjottelin jonkin moiset muistiinpanotkin tuossa, että jos joku haluaapi testailla nii voinen ohjetta kirjotella.

Ja ihana siitä tulikin. Ensimmäinen versio päätyi siskolle. Vielä olis langat pirteemmillä väreillä paitaan odottamassa... ku joku vaan sitä aikaa taikois lisää. Nyt on lähinnä puikot heilunu yhden testineuleen kanssa, deadline ois tän kuun viimenen päivä ja muuten ei ois onkelmaa laisinkaan mutta on vähä hitaanlainen vauhti, kun ajatukset tuppaa välistä karkaamaan Miisun suuntaan ja työlepää sylissä. Mutta kyllä se siitä, mallineule on syöpynyt alitajuntaan ja syntyy lähes itekseen. Mutta takasin paitaan....

Puikkoina 5 ja 6 mm pyöröt ja lankana Drops Brushed alpaca silk, kaks kerää kumpaakin väriä ja painoa hurjat 97 grammaa. Tää on tosi lämmin vaikka ohkanen onkin ja siksi todella ihanan rento käyttää nyt pakkasilla, töissäkin hyvä lämmike.

Vieläki olis varaa pienentää kaula-aukkoa, mutta nyt on hyvä mulle, ei valu olkapäiden yli. Probleema tuli yllättäen langan kanssa, kun harmaa ei riittänytkään enää hihoissa viimeiseen raitaan, mutta violettia oli vielä reilusti, tein sitten sillä tuplat hihan suihin ja ei siitä huono tullu näinkään.

Tästä tuli jopa niin ihana, että Nellikin tätä mieluusti rakastais... siskolle päätyneestä paidasta jäi sitten pienet kerät ylitte ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nelli sai ihka oman rievun... on se siellä, Nellin alla. Tämä kuva siis ensimmäinen rievun valmistuttua ja sen lattialle laitettuani...

Eikä se kuvaaminen helppoa ollut sittenkään...

Kuva nyt jäi vinksalleen, mutta kuitenkin. Nyt on riepu jossain hyvässä jemmassa. On siis tehty vissiin ensimmäisenä päivänä tai joskus ihan alkukuusta... siitä asti ollut semmonen että kun siihen on koskenu niin heti on Nelli tullut. Sillä on leikitty ja sitä on rakastettu. Ilmeisesti me ihmiset ollaan vaan liian innokkaita koskemaan tuohon kun on vienyt omaan talteen tuon riepunsa. Painoa en ossoo sannoo, mutta villi veikkaus ois jotahii viitisen grammaa jos sitäkään. Isompiki ois vissiin saanu olla, kun mun paita ois niin ihana siltikin ja jos ei ole päällä niin sitä ei voi jättää esimerkiksi sohvan käsinojalle jos tulee liian kuuma vaan on vietävä kaappiin... kiva yhtälö sitten näin pakkasilla kun välistä saattaa touhutessa tulla kuuma ja ku asettuu aloilleen nii tarvii lämmikettä taas...
Nelli sitten otti ja auttoi mammaa ensimmäisen yön kanssa Miisun nukuttamisen jälkeen. Tuli peiton alle ja asettui mun reittä vasten.

Tässä kuvassa mun vieressä sohvalla tänään... Täytyy myöntää, että tänäänkin tuli itku Miisun ikävästä, nämä kaksi kun ei ole niin kiinni minussa mitä Miisu oli, on niin orpo ja tyhjä olo välistä. Onneksi tuo Nellin harteilla pötköttely tapa on pysyvä ja Harli on aina tyynyjen välissä yöllä, ne omat jutut noidenkin kanssa.

Nellin yleisin nukkuma-asento tai toinen niistä. Joko ihan kerällä tai ihan niin pitkänä oikosenaan kun vaan venyy.

Sitten vielä loppuun kysymys? Kun ne siskon joululahja säärystimet on vielä julkaisematta, niin voisinkin niiden ohjeen julkistaa mysteerinä. Jos innokkaita tekijöitä siis löytyy. Ajatuksella ystävänpäiväksi joko itselle tai lahjaksi ystävälle... eli valmiiksi vähän aiemmin jos vaikka tarvii postittaa. Olisko innokkaita tekijöitä siellä?

Niin ja kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Elämä jatkuu kauniiden muistojen kera, monet itkut tulee vielä sen tiedän, sydän suree. Järki kuitenkin kertoo, että tämä oli oikea ratkaisu, Miisu sai arvokkaan lopun ja ei kärsinyt. En pystynyt tuohon edelliseen postaukseen laittamaan tästä, mutta aika todella oli oikea. Viime sunnuntaina katsoin Miisua tarkasti ja päätin punnita, Miisu joka aina on painanut alta kolmen kilon ja silloin syksyllä oli paino 2,6 kg, painoi enää 1,6 kg ja tuo paino lähti yhtäkkiä. Varasin saman tien ajan, Miisun oli aika päästä tähtiin. Eläinlääkäri tutki sen verran, että munuaiset olivat alkaneet pettää. Helpottava tieto oli se, että Miisulla ei ollut ollut kipuja vaan oli vain pikkuhiljaa hiipunut pois. Sai rakas pieni ystäväni lähteä kivuttomana.

Nyt jatkan tikuttelua... Käpertykää soffalle kera teekupin ja neuleen tai kirjan, nyt se on sallittua pakkasilla.

Minua on muistettu ja minä olen muistanut...

Tänään ennen iltavuoroon lähtöä tuli posti. Kuvan kerkesin napata päivänvalolla... mutta ei sekään onnistunut kunnolla, sain nimittäin välimuistamisen Snyltäni.

Kortti ja Snyni tekemä tiskirätti. Kiitos tästä, piristi päivää saada ylläri postia.

Minulla alkoi tuon otsikon kirjoittamisen jälkeen soida Kim Lönnholmin Minä olen muistanut päässä. Ihmekös tuo, sanat on osittain osuvatkin: Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana suruna sielussain... Olen todella muistanut, lanka oli lohtulankaa itselleni ja sitä työstäessä nykyiseen muotoonsa muistelin rakasta Romppua....

Lanka on Austermann hand-paintedia 100g/420m. Aivan ihanaa lankaa. Tiesin jo ostaessa, että tämä lanka haluaa huiviksi.

Ei mennyt kauaa, kun oli selvää, että tästä tulee Heidi Alanderin suunnittelema nurmilintu Nurmilintu. Olen pitkään tätä suunnitellut tekeväni, mutta mikään lanka ei ole tuntunut juuri tältä.

Puikkoina 4 mm pyöröt. Sen verran poikkesin ohjeesta, että tein vähän lyhyemmän tuosta viimeisestä ainaoikein osiosta ennen viimeistä pitsiä. 

Tähän päätökseen olen erittäin tyytyväinen. Jostain syystä muutama kuva nyt haluaa olla kallellaan, joten älkää piitatko. Painoa huivilla on 89 grammaa. 

Näissä lähikuvissa värit on lähinna oikeaa, vaikka ei vieläkään sitä mitä oikeasti. Harmaalla pohjalla oranssia, joka vaihtelee hennon vaaleasta aavistuksesta oikeen syvän lähes punaisen sävyyn..

Tämän langan tosiaan ostin lohtulangaksi Rompusta luopumisen aikaan. Pari viikkoa se oli hypisteltävänä, kunnes sitten kesäloman aikaan otin langan työstettäväksi. Koska tätä tehdessä myös muistelin paljon Romppua oli selvää, että lankaa vyyhdiltä keräksi en hoitaisi kera apuvälineiden, vaan ihan rehellisesti kerin tämän langan käsin, ei ollut laisinkaan vasten mielistä vaan suoraan sanottuna terapeuttista. Parvekkeella istuskellen rivi silloin toinen tällöin. Tällä ei ollut kiire valmistua vaan tämä tuli hitaasti muistoihin uppoutuen. Viimeiset rivit tuli tehtyä nyt kun Nelli meille muutti. 

Muuten olen saattanut tekemiäni huiveja jaella pois, mutta tämä pysyy kyllä itsellä. Sitä tuskin tarvinnee enempää selitellä.

Nelli on parantunut hyvin nyt antibiooteilla. Tiistaina jo tilanne helpottui niin paljon, että pystyin päästämään eristyksistä pois. Tänään sitten onkin ollut varsinainen virtapommi. Harlin kanssa leikkivät ja jahtasivat vuoron perään toisiaan niin kauan aamupäivällä, että Harli väsyi. Nelli vain olisi jatkanut ja jatkanut, Harli joutui oikein ärähtämään että sai hetken hengähtää. Onneksi ei ainakaan vielä ole Harli ja Miisu oireilleet. Toivottavasti eivät sairastukkaan. Vieläkin kiukuttaa, ettei taudista ilmoitettu. Kun kuitenkin tilanne on se, että ulkoilemaan pääsevät kissat voivat saada tauteja ja en minä siitä olisi suuttunut, vaan ymmärrän sen. Mutta tästä piittaamattomuudesta suutun. Kaikista keljuinta tässä tosiaan on se, että vastasi kuitenkin kuulumisviesteihini ja siltikään ei kertonut ja syynä on ettei kerennyt... kerkesipä vastata kuitenkin. ARGH!!! No, nyt alkaa Nelli olla kunnossa ja meillä on kolme onnellista kissaa, joten ei kannata miettiä enää kun kiukku nousee.

Nelli on myös erittäin innokas "neuloja"....

Ensin aina käymme hetken ajan vääntöä siitä kenen se lanka oikeen on minun vai Nellin. Lopulta kuitenkin yleensä asettuu nukkumaan sohvalla reiteeni kiinni tai kuten tässä kuvassa keittiön tuolilla syliini. Miisu on saanut Nellistä kilpailijan, molemmat kun tahtoo peittoni alle nukkumaan. Arvatkaa vaan onko taas asennoissa hakemista, molemmin puolin kissa peiton alla sekä puoliksi tyynyllä, jossa on Harlin paikka. Miisu nyt ei yleensä ole kovin kauaa öisin, päikkäreillä sitten koko unien ajan. Nelli sen sijaan mönkii peiton alla urakalla. 

Ai niin, vielä yks juttu. Tietääkö joku mikä tämä lintu on?

Viime perjantaina (Valio-myrsky oli silloin) töihin lähtiessä tämä nakotti meidän siivousparvekkeen katolla. Lasin läpitte nappasin sitten kuvan. Oli semmonen varpusen kokonen. Kukaan ei ole tiennyt keneltä olen kysellyt ja täytyy tunnustaa etten ikinä ole itsekkään tämmöistä nähnyt. Todella kaunis ja erikoisen näköinen mielestäni. Joten jos tiedät ja tunnistat, kerrotko kommentissa mikä lintu tämä oikeen on.

Ihanaa loppu viikkoa kaikille.

Minun oma "työhuone"

Nyt ei ole valmista millään saralla, mutta kun sain tämän oman pajani suhteellisen hyvälle mallille, niin teinpäs siitä sitten kollaasin. Halukkuutta kun oli kuviin ainakin parilla ihmisellä.

Tämmönen on siis valtakuntani. Tuossa keskellä oleva nalle on minun rakas. Olen sen itse tehnyt kahdeksantoista ikäisenä. Kävin viikonlopun kestäneellä antiikkinalle-kurssilla ja tuossa on siis sen kurssin tuotos. Käsin ommeltu, sahajauhoilla täytetty, pää ja raajat liikkivat, äänilaitteen sisältävä perinteinen antiikkinalle. Alkaahan sillä jo ikääkin olla, että saanen sanoa antiikiksikin. Ainoastaan jaloista toinen on himpun toista pidempi, mutta se ei minua haittaa, olenhan myös tämän synnyttänyt. Harmikseni en vain tiedä mihin ovat kaavat joutuneet, olisi kiva väsätä näitä edelleenkin. Silloin opiskelijana en raskinut useamman nallen materiaaleja hankkia ja nyt kun raskisi on kaavat ties missä. Hintaahan noille tulee aika hurjasti, tässäkin on halvinta teddykangasta, mutta kirpaisi se silti silloin.

Tuossa korissa sekä pöydällä olevassa toisessa korissa on pieniä keskeneräisiä neuleita yleensä (nallen alla ei tällä hetkellä mitään), kun ne saa niihin kissoilta suojaan. Vaikkakin kun tuon toisen korin muutama viikko sitten markkinoilta hankin yritti Romppu sinne itseään vääntää jos minkälaisesta kulmasta. Muuten olisi varmaan mennytkin mutta kun siinä on kantoripa, joka oli suuresti tiellä. Rahit tosiaan muuttivat tuohon ikkunan alle. Lipasto on vain lastulevyä, kun puisista ei sitä sopivaa löytynyt ja jos löytyi oli hinta sitten ylitse tonnia, huh sanon minä.

Esikoisella oli tänään säbä treenit ja me juniorin kanssa kävimme sitten Prismassa sillä välin, muutama kerä lankaahan sieltä sitten tarttui mukaan. Ja se pussi jäi tuohon lipaston päälle kuvatessa. Aamulla oli vähän liian hämärää kuvata, mutta silloin olisi Romppu oikein makeasti pötköttänyt oikosenaan tuossa. Siitä vaan ei sitten tullut kuvaa.

Perjantaina tosiaan neljän aikaan ottivat yhteyttä, että puuttuva kolli löytynyt. No, iltavuorosta sitä ei sitten päässyt hakemaan. Eilen ensin aamusta juniorin kanssa käytiin perhesäbässä ja sieltä sitten hakemaan kollia. Kolme-neljä tuntia sitten ähräsin tuon kanssa eilen. Sitten menikin aikaa järjestellessä tavaroita paikalleen. Onnekseni kaikki laatikot eivät heti täyttyneet, jipii.

Nyt olen sitten keksinyt arvonnan palkinnot, mutta ne pitää vielä tehdä. Tällä viikolla siis tiedossa arvontaa, joten pysykää kuulolla.

Olen tässä myöskin miettinyt, että oisko teissä halukkaita jonkinlaiseen pikkujouluvaihtoon? Mikäli kiinnostusta löytyy, voisin sellaisen järjestää.

Nyt lähden värkkäämään! Hauskaa sunnuntaita!

Muoksista: Unohtui tuossa aiemmin, kun on nyt niin vauhti päällä. Esikoisella siis oli eilen koulua, heillä oli kamerakävelyä. Eli kävellen hankittiin (kilometrikorvauksella) rahoja yhteen uuteen turvakameraan koulun alueelle. Esikoinen oli sitten sen kolmen tunnin aikana kävellyt ja osittain juossut kahdeksan kilometriä. Minusta aika hurja määrä ekaluokkalaiselle, kun tuo kolmetuntia vielä sisälsi ruokailunkin. Ihan aidosti hämmästyin, kun poika näytti minulle leimakorttinsa. Kyllä olin taas ylpeä äiti!

Lippu Lappunen

Meillä tuli flunssa kylään, juniorille. Lämpöö nousi eilen illalla, on vaan vähän heitelly. Ollu ja ei ollu, joten me hissutellaan juniorin kanssa nyt sitten kaksin. Mieshän siis nukkuu ja esikko koulussa. Eilen oli ollut esikon koulukaverikin kylässä. Kiva, että on saanut kavereita. Tänään ei kyllä taas ollu lämpöä juniorilla, toivottavasti ei nousekkaan, että päästään viikonloppuna ulkoilemaankin.

Se mun projekti joka näky isän sukkien kanssa, on periaatteessa puoleksi valmis. Mutta siitä tarinaa sitten enemmän kun on oikeasti valmis. Isäkin oli saanut sukat, kiitteli kovasti ja olivat ihan sopivat. Vähän kyllä tosiaan jännitin kun arviolla mentiin.

Sitte otsikkoon. Mulle jätettiin viesti, että olis jotain lappusia mulle. Olihan siellä mulle lippu lappunen.

Lisää kuvateksti

Tämmösen lappusen olin Bikkeltä saanut Bikken pilttuu-blogista. Ohjeistus menee näin:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi sinulle hienon tunnustuksen
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempi blogille ja kerro heille siitä kommenteilla
3. Kopioi post in-lapun kuva ja liitä se blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post in-lapulla ja toivo et lempiblogisi jakaa sen eteenpäin.

Jotes katsotaan. Kiitos Bikke! Eli kohta yksi suoritettu. Mennääs sitte kakkoseen.... eli minulta tämän saavat tällä kertaa tämmöttiset blogit:

Kalapuikko neuloo-blogiin

Lilan luomukset-blogiin

Heidin Aherrukset-blogiin

Taigalla-blogiin

Kakkonen siis jää yhden blogin verran vajaaksi. Kun tässähän joutu oikeesti tekeen töitä, että noista omista suosikeista löytyi vapaita blogeja, siis niitä jotka ei tätä vielä ole saaneet. Neljälle sentään sain tämän menemään. Kolmonen onki jo suoritettu. Ja nelonen kans, olen iloinen, hymyilen varmaan koko päivän töissäkin... alkavat työkaverit pian epäillä onko yläkerta kunnossa.

Huomenna luultavasti tulee sitten jo niitä korujakin. Kun tuolla päässä myllännyt puikkojen heiluessa. Toisaalta tässä alkaa olla runsauden pula, niin paljon mitä kaikkea haluaa tehdä, että ei tiedä mistä jatkais. Kassotaan nyt kuinka käy. Vielä kysymys kanssa neulojille. Suunnitelmissa olisi tehdä ohuesta langasta tuubihuivi pyörönä, heittäkääs vähän vinkkiä paljonko kannattaa silmukoida luoda sellasen kokoseen joka menee pariin kertaan nätisti kaulan ympäri, tiukasti kolmeenki kertaan. Jos joku osaa auttaa, niin kiitos kovasti. Itse sen verran vähän  vasta tehnyt, että omasta päästä onnistuu malli, mutta silmukkamäärät meinaa olla hepreaa vielä.

Ihanaa viikonloppua rakkaat lukijani sekä satunnaiset kulkijat!