sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ihanaa sunnuntaita

Mitään valmista ei ole tullut, kun tuo rojekti on koukuttanut tämän naikkosen kokonansa. Kova hinku saada valmista ja turhauttaa samaan aikaan kun vaikka miten laskisi pitäisi istua muutama päivä yhteen menoon yötä  päivää rojektin kanssa, että saisi sen heti valmiiksi. Mutta kyllä se koko ajan etenee, nyt on 53,97 % valmiina. Lisäksi mielessä pyörii sitä ja tätä ja tuota suunnitelmaa, harmi vaan kun töissä on pakko käydä ja kotonakin on hommia tehtävänä, niin ei vaan tuo aika riitä siihen tahtiin mitä itse haluaisi tehdä.

Ostin parvekkeelle Iittalan kastehelmi tuikkukippoja sekä kukan, mikähän karhunhäntä se nyt oli.



Tuossa pöydällä on myös matkamuistoja, pari rasiaa Espanjasta ja tuhkakuppi (jota ei kukaan saa käyttää, ku sitähän ei hiivatti vieköön sotketa!!!) sekä sytkärille tommottinen kuppi myös koristuksina, ne ei vaan taida oikee istua näiden uutuuksien kanssa tuohon, että pitää vähän miettiä vielä. Muutenkin on kovasti ideoita tuon partsin suhteen, mutta siinä on pari pikku ongelmaa, grillin johto ei riitä muuhun paikkaan ja sitte nuo meitin lasit... net kun on haitarimallia, nii avattuna vie kivasti tilaa tuolta. Lasien vaihtoa ollaan suunniteltu, mutta ei ainakaan täksi kesäksi sitä rojektia oteta. Kukasta vielä lähikuvaa, se on niin herkullisen värinen.


Perjantaina kävin kaupungilla aamusta hoitamassa pari asiaa ja pitihän sitä vierailla lankakaupassakin. Tietysti sieltä jotain tarttui mukaan.


Nämä olikin sitte viheliäisiä kuvattavia, useempaan paikkaan kokeilin ja ei vaan saanunna värejä kohilleen vaikka kuinka yritti, joten tähän on sitte tyytyminen. Puuvillalankoja, kaksi kerää Cataniaa (pinkki ja mintunvihreä) ja neljä kerää turkoosia Alminaa. Suunnitelmat näille on valmiina, se aika vain puuttuu.

Tuosta kukasta vielä. Kun sen kotiin toin. Siirsin ensin tuohon ruukkuun ja sitten vein partsille, Harli sattui olemaan tuossa ikkunalaudalla noiden ensimmäisessä kuvassa näkyvien laatikoiden päällä. Ja voi hitsi, kun mamman rontti laitto kukan ruudun taakse saavuttamattomiin.... tuntui että kissa ihan oikeasti kohta yrittää ikkunan lävitse kukkaan käsiksi. Hih ja kovan jutustelun säestyksellä.

Nautinnollista ja rentouttavaa sunnuntaita teille!

Ps. Muistakaahan osallistua arvontaan.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Nyt kaikki tästä eteenpäin on sitte voitonpuolta....

Pakko oli tulla kertomaan, tänään rojektissa on tullu kaks etappia vastaan, ensin saatiin puoliväli kaaviopapereissa ja sitten ihan kierroksissakin se täyttyi. Eli nyt on projektista tehty tasan 50 %, jihaa!!!!


Ja tosiaan enää on vajaa kolme kaaviopaperiparia tekemäti. Kuvastahan näkyy, että muutama rivi on pyyhitty jo tuostakin paperiparista ylitti ja niillä on saavutettu se todellinen puoliväli. Tämä rutistus tuntui kestävän ja kestävän, varmaankin siksi, että tiesi etapin olevan lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Lisäksi, että meillä töissä riehuu joku flunssavirus, joka vie voimat totaalisesti. Mäki oon nyt pari päivää ollu ihan poikki ja en oo jaksanu mitään. Siksikin yksi kierros tuntui vievän entistäkin pidemmän ajan. Tuolla meidän olkkarin pöydällä on mittaa 80 cm ja kuten huomaatte paljoa se ei siitä jää pituuden kanssa.


Näköjänsä vähän lipsahti tuo mitta pois paikaltaan ku toisessa kädessä heilutin kameraa, mutta pituus rojektilla puolessa välissä on 78 cm. Leveyttäpä en hoksannu mitatakkaan. Vaikkakin kyllä tuo sitten täytyy pingottaa, että on sitte tasanen.

Ketjuaki yritin tänään tehä, pari eri variaatiota muhi omassa päässä tuosta tynnyristä, kun rannekoruani tuijottelin. Ne ei vaan sitte toiminukkaan käytännössä, ainakaan tuolla lenkkikoolla. Saa nähä josko kokeilen vähä isommilla lenkeillä, tulisko sitte mielikuvan mukasta. Ja muutama juttu tässä korupuolella muhii mielessä, saa nähä koska ne on muhineet tarpeeksi, että alan toteuttamaan.

Tervetuloa uudet lukijat, toivottavasti viihdytte täällä käsitöiden sekakäyttäjän seurassa. Ja muistakaahan osallistua edellisen postauksen arvontaan. Ihanaa keväistä loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Varsinainen synttäriarvonta ja arvauksen voittaja

No niin, lupasin sen varsinaisen arvonnan järjestää kun keksin palkinnon. Keksitty on, kumpaakan ei tehtynä, koska ne tehdään sitten arvonnan ratkettua. Palkinnot ovat siis kevätsukat tai nilkkakoru. Nilkkakorun arvoin viime vuonnakin, mutta nyt se tehdään lempivärin mukaan. Joten siitä ei ole kuvaa tarjota. Toiseksi arvotaan sitten kevätsukat, värit ovat tässä.


Ja nekin tehdään arvonnan päätyttyä, koska sittenhän vasta tiedän jalan koon minkä mukaan ne tehdään.

Nilkkakoruun ajattelin punoa ketjuksi tynnyriketjua, koska sain Tampereen reissulla kovasti kehuja hopeadubleelangasta, tulee ketju siitä, sekä helmet sitten sen lempivärin mukaan. Ja tynnyrihän näytti tältä:


Säännöt perinteiset tutut.

Yksi arpa tulee kommentoimalla tähän postaukseen ja anonyymit jättäkäähän se tunnistettava nimimerkki sitten ittestänne. Toisen arvan saa olemalla myös lukija, voi liittyä myös arvonnan aikana, mutta toivoisin ettei pelkän arvonnan vuoksi klikkauduttais lukijaksi. Ja sen kolmannen arvan saa sitten linkityksestä blogiin tai sinne naamakirjaan, tasapuolisuuden vuoksi. Kerro kommentissa montako arpaa nappaat osallistumiseesi.

Arvonta alkaa tästä ja päättyy kahden viikon päästä 5.5. klo 21.00


Sitten se kirjanmerkki arvaus. Viisi täysin oikeaa vastausta tuli, Puna-ara papukaijahan siinä yrittää komeilla. Moni kyllä veikkasi papukaijaa, mutta tosiaan kun sitä oikeaa "merkkiäkin" tuli, niin vain ne osallistui arvontaan. Käskin sitte esikoisen nopan kanssa tulemaan ja heittämään, siitä putkahti numero yksi, eli merkki lähtee Andille Andiy-Litensmå blogiin. Onnea Andi! Mikäli esikoinen olisi heittänyt kutosen, olisi arvonta siirtynyt juniorin harteille. Ja tässäpä vielä linkki mallina toimineeseen kuvaan. Koska tuo kuva on maksullinen siksi vain linkki, en kuitenkaan siitä tuota hintaa taida maksaa että pääsette vertaamaan, mutta tässä vielä kirjanmerkki.


Mutta kuten kommenteissakin todettiin, on yksi ylitse muiden vastanneissa. Tämän tarkemmin ei olisi tehtävän antoa voinut ymmärtää. Tässä vielä tämä kunniamaininnan ansaitseva kommentti:

"Tuohan on Smith&Wesson revolveri vuodelta 1812. Sillä ampui John Wayne elokuvassa Kaunis kuolema erämaassa tappaen pääosan esittäjän Marlene Dietrichin yhdellä laukauksella suoraan sydämeen.Revolveri värjäytyi kaunottaren verestä punaiseksi ja liipasin ruostui miehen kouraan ja peukaloon,josta väri liipasimeen. Revolverin vaiheet olivat sittemmin moninaiset ja viimeisin havainto siitä Katin blogissa,jossa se on joutunut riippumaan kirjanmerkkinä. Sulka kuvaa sitä varjelusta,mikä aseella on. Seuraavaksi se pääsee loppusijoitikseen Korustamon Eilalle"

Itsekkin olin heti sitä mieltä, että Eilalle kuuluu palkinto ja kun kuitenkin säännöt oli luotu, ei kirjanmerkkiä voinut Eilalle antaa. Hetken tuumailin tekeväni hänelle sinikelta aran, mutta tänään sain uuden idean.... Eila siis saa ruusun ja tämä ruusu ei lakastukkaan ihan heti.


Ruusun ohjeen otin täältä. Ihanan selkeä ja joutuisa ohje, lehdet säveltelin omasta päästä ja tuo varsi, otin pätkän metallilankaa, jonka taitoin kaksinkerroin ja tuikkasin ruusun keskeltä lävitse, kiinnittyi samalla kukkaan ja sitten ährättiinkin virkaten päällys tuohon lankaan. Olihan se ähellystä, mutta onnistuinpas ja toinenkin ruusu on tulossa... mahdollisesti sekin päätyy postin matkaan, katsotaan nyt.

Mutta nyt siis osallistumaan ja kaikille onnea arvontaan!!!!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Arvatkaa mitä tulee?

No mitäs luulisitte... sukat tietystikkii. No mutta on mulla sentäs pari uutta kaulakoruakin esitellä, net Tampereen reissun helmet meinaan huusi eilen ja ku en osannu päättää nii tei sitte molemmat versiot. Mutta otetaas net sukkaset ensinnä. Viikko sitte perjantaina Pate taas pirautteli ovikelloa, ku mä olin taas kerran käyny Zeldan dippilaarilla shoppailemassa. Tämä lanka sitten halus Tampereelle mukaan ja nämä on ne seurustelu sukat.


2,5 mm puikoilla, 12 silmukkaa per puikko. Varteen 2 oikein yks nurin joustinta, tiimalasi tietysti kantapäässä ja sit ihan tollanen ohkanen rantu sukan poikki yks nurja ja pari takareunasta neulottua oikeaa silmukkaa. Ja ku poikien silmä vältti hyppäs äiti keittiön pöydälle ja mies pääs ottaa kuvia.



Niin no, valo oli tähän toimintaan syynä. Ku olkkarin pöydällä yritettiin ensnä ja siihen tuli aurinko sit liika suoraan ja värit näytti ties mitä nii tuossa oli sitte paree. Ja jalassa myös ne itse ostamani housut, persikkaa siis ne. Jahas, juniori sattu tähän just viereen ja arvakkaa vaa et tuumasko heti et "miks sä oot pöyrällä, ei pöyrällä saa olla". Hih, ne on nuo lapset välistä liian tarkka silmäsiä. Kukatki piti siirtää tuosta hyllylle... Harlihan se syynä, ois maistunu nii hyvälle.

Nii ja sit niitä kirkuvia helmiä. Ja taitaa ne jatkaa huutamista tänäänkin, kuhan pojat asettunu kaivan esiin... ai miks vasta sitte? Tulin luvanneeksi juniorille, että saa seuraavalla kerralla tehä kans, no tänää ei oo se kerta, huomenna sitte.



Eli valmista hopeoitua ketjua, riipuksena merilasi-nugetti ja pari Preciosa biconea, helminä amatsoniittia nugetteina ja 10 mm Malay jade-helmiä. Ja kaulakuvassa näkyy miehen kustantama mekko sekä alla toppi.



Ja näissä lähikuvissa itte ostamani t-paita alla... värit taas vähän metsässä, paitsi kaulakuvassa aika hyvin kohdillaan. Sitten kun tarttu papuketjua gun metal värisenä mukaan nii se houkutti myös...



Keskellä yksi amatsoniitti ja muuten Preciosan biconeita oranssina ja vihreänä.



Rikoin tässä symmetrisyyttä sillä, että ei mennyt biconet ihan just samoin, vaan värit toisella puolella eripäin mitä toisella. Ja tuossa kaulakuvassa se on tyhmän näkösenä kaulassa, kun piti nostella käsiä että sai ite kuvat. Ja kun ei ollut gun metallisena lankaa jolla linkittää, tuli linkitykset 0,64 mm hopeoidulla langalla. Voinee olla, että ne vaihtuu gun metallin värisiin myöhemmin tai sitten ei.

Tänään oon vähän edistäny rojektia ja nyt on tiedossa arvontaan palkinnotkin, eli olkaahan kuulolla. Ihanaa lauantai-iltaa toivottelen ja jatkan rojektin parissa hetken ennen iltarumbaa.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Hemmottelua

Niin, siis osa noista vaateshoppailuista oli miehen synttärilahja minulle. Ostin siis hänen käskystä housut, mekon ja kaksi toppia. Oma lisä oli toiset housut, t-paita sekä urheilutoppi. Ja siis todellakin mentiin aika uskaliaasti normaalista skaalasta ulos, mutta se kannatti. Ja meillä ei siis kauheesti ole ollut tapana mitään ihmeellisyyksiä toisillemme järjestää. Sain siis jymy-yllätyksen tänään. Mies tuli töistä kotiin ja tämmösen setin kanssa.


Kukkakimppu... jonka puolesta pelkään, Harli kun tahtoo aina olla maistamassa kaikkea, söi sen mun sitruunamelissankin kokonaan.... meni siis roskiin sekin ja tuo basilika houkuttaa, eli käy näykkimässä mutta maku on ilmeisesti liikaa neidille kun vain hampaanjälkiä lehtiin jättää. Ja kortti, eli nyt olen saanut kaksi korttia ja kakku. Ja tässä sitten kymmenen minuutin jälkeen tilanne keittiössä.


Olikin ihania nuo neilikat ja herkullisen värisiä, kivaa vaihtelua perinteisiin ruusuihin. Kakku oli mango-persikka ja lurps ku olikin hyvää. Söin heti kaks palaa, ei ollu liian makiata munkaan makuun. Ja nyt olis hyvä lisätä siis kuva niistä vaatteistakin... mutta kun en mä kauheeta vaatekuvaussessiota viitti järkätä nyt kun esikoisen kaveri tässä käymässä. Oli siis huippu ylläri, ihana sellainen. En olisi osannut odottaa ja olisin ollut tyytyväinen ilmankin, mutta nyt on loistava fiilis ja ulkonaki oikee ihana lämmin ja aurinkoinen päivä.

Sny-postia, shoppailua ja sukat

Tämä viikko siis on talvilomani, rullasuksilla vielä pääsisi hiihtelemään... enpä niitä omista ja en tämän takia ostakkaan. Vaikka olishan se vitsinä hauska vetää työpaikan ohitse rullasuksilla, että kattokaas ny kyllä mä vielä pääsin hiihteleen.

Maanantaina lähdin sitten yksin minilomalle, kävin Tampereella moikkaamassa paria ystävääni ja hauskaa oli. Eilen tulin kotiin ja pöydällä odotti pakettikortti, hetihän se piti hakea. Huhtikuun Sny-pakettini oli tämmöinen:


Värit päin prinkkalaa, mutta enpä jaksanut alkaa miettiä kuvauspaikkoja sen enempiä. Kolme kerää nallea, keltainen, ruskea ja vaalean harmaaruskea.... en osaa muuten tuota sävyä kuvailla. Ja sinä Snyni, olisiko vinkata noille langoille jotain kivaa ohjetta... sukkia tulee ensimmäisenä, mutta nyt olisi kiva tehdä jotain muuta välistä. Lisäksi paketissa oli teetä, Kartanon välipalapussukka marja- ja pähkinäsekoitus, taulu ja kortti. Tuolle taululle tulee paikka tähän minun nurkkaani työpöydän yläpuolelle, tykästyin kovasti.


Korttikin oli todella kaunis itsetehty ja ainoa kortti jonka olen saanut. Tekstiviestejä ja puheluita kyllä tullut, mutta tämä siis oikea kortti.


Vaikkakin vielä saan vajaa pari tuntia sanoa olevani 33 vuotias, mikäli lasketaan kellon aika ja tottakai se lasketaan.

Tampereella vieräilin Bohemiassa, parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla muutama juttu tarttui mukaan ja mieleen jäi kaikki muu... seuraavana päivänä sitten uusi reissu sinne ja vähän lisää ostoksia. Tässäpä ne.



Alemmassa kuvassa sävyt jo vähän enemmän kohdillaan. Kuitenkin edelleen mitä sattuu. Minulle tuli ilmeisesti värifiksaatio... kun vaatettakin tuli ostettua ja helmet sitten mukailee sitä samaa väriskaalaa. Käyntilistalla oli myös Jalokivigalleria, sieltä jotain pientä mukaan.


Rannekorut kyllä kärsii purkutuomion. Mutta helmien takia minä ne nappasin. Sormukset tulee ihan muuhun käyttöön, yksi tuli paksumpi ja pienempi mukaan joka on sormessa ja ei kuvassa. Lisäksi ostin suolakivisaippuan, joka myös poissa kuvasta.

Lankakaupoissakin pyörittiin, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Paitsi ystävälleni lankaa ja puikot... hänet sain innostumaan villasukista. Minun ensimmäinen opetuslapseni, tokihan hänelläkin perustieto on. Lisäksi siis vaatetta ihan kivasti ja melkein tekisi kuvata, kun yllätin näillä oikeasti myös itseni. Olen silti erittäin tyytyväinen, että rohkeus riitti... ehkäkin hiukkasen ystävien painostuksen vuoksi. Rojektikin harppasi kivasti eteenpäin, kun bussilla päätin mennä... kun kerran sain netin kautta ostettuna matkan kumpaankiin suuntaan yhteensä kympillä. Lisäksi sukat tuli tehtyä seurusteluneuleena, eli ei tarvinnu miettiä tekemistä vaan kädet hoisi sen ja itse ajatukset olivat ystävien kanssa käydyissä keskusteluissa. Niistä sukista sitten myöhemmin. Nämä sukat valmistuivat jo ennen reissua.



Nämä Kiertoradalla-sukat on ollut tekolistalla jo alkusyksystä lähtien, ellei pidempäänkin. Ohje oli vähän sekava mielestäni ja jouduin vähän neuvoja hakemaan netistä, mutta sitten kun löytyi neuvot aukesi ohjekkin. Ehkäpä se onkin siksi odottanut niin kauan, kun ei ole auennut kunnolla. Ohje kuitenkin täältä.

Sain kotiuduttua eilen päivällä siitäkin oikein hyvän mielen, että esikoisen kaverilla oli jäänyt avaimet kotiin ja tuli siis meille koulun jälkeen esikoisen kanssa. Pojat tekivät läksyjään ja kun esikoinen tuli tarkistuttamaan, niin myös tämä hänen kaverinsa tuli perästä. Tuli niin hyvä mieli, että noin vain näytetään läksyt kaverin äidille ja tyytyväisenä korjataan virheet.

Muistakaahan edellisen postauksen arvausarvonta, vielä ehtii pari päivää osallistumaan. Ja vaikka tänään siis saan vuoden lisää mittariin, en ole ennättänyt lomailun vuoksi tekemään palkintoa arvottavaksi varsinaiseen arvontaan, joten se ei vielä tänään starttaa, mutta tässä lähipäivinä ihan varmasti sekin saadaan käyntiin.

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Blogin synttärit, joten arvataanko?

Tänään tulee kaksi vuotta, kun tämä blogini on ollut olemassa. Paljon on blogini muuttunut, mutta nyt se on itseni näköinen... Aikaansaannosteni näköinen. Sehän tietää synttäri arpajaisia, mutta tällä kertaa arvataan. Lisäksi tulee toinen perinteisempi arvonta lähipäivinä.... Kun itselläkin tulee perjantaina vuosi lisää mittariin.

Eli tämän arvausarvonnan säännöt olisi:

Jokainen saa arvata tai kertoa mitä seuraavien kahden kuvan kirjanmerkki yrittää esittää... Siis se helmistä kasattu osuus. Mikäli joku osuu oikeaan hän voittaa kyseisen kirjanmerkin itselleen. Mikäli oikeassa olevia on useampia, arvotaan kirjanmerkki heidän kesken. Kannattaa eritellä tarkemmin, esimerkiksi jos näet siinä auton ja sinulla tulee tietty auto mieleen, kerro se. Näin voit saada sen tarkimman voittavan vastauksen aikaiseksi. Eli tällä kertaa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet omien arvausten kanssa. Mainostaa toki saa, en pistä sitä pahakseni. Anonyymit jättäkää itsestänne tunnistettava nimimerkki.

Eiköhän aleta arvaamaan... Aika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 21.4. klo 18.00....
Joten onnea kaikille, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä te tässä näette...



torstai 11. huhtikuuta 2013

Heh heh... naurettu vatsa kipeäksi

Rojektia tikutettu 11 kierrosta lisää, eli 211 kierrosta tehtynä joka tekee siis 36,5 %. Muuten on ollu vähän kiirusta muiden hommien kanssa, ei ole muuta tuon lisäksi ennättänyt tekemään. Kun kukkia on vaikea noiden neitosten takia kasvatella päätin laittaa keittiönpöydälle yrttejä ruukkuihin kukiksi....


Sitruunamelissaa, basilikaa sekä oreganoa (joka ei tykänny kauheesti vissiin kylmästä ja voi olla ettei sitten tokene). Niinhän sitä luulis, että saavat olla rauhassa. Romppu ja Harli kävi maistamassa oreganoa... sitten jäi se rauhaan. Basilika on saanut olla ihan rauhassa. Mutta mutta.... se melissa sitten.... kummasti yön aikana toiselta puolelta katos lehdet... syyllisenkin yllätin itse teosta... Harlille maistuu sekin... sikäli vaan että sitrushajujen pitäs olla kissoille inhokkia ja tuossa nyt kuitenkin on sitä sitruksen makuakin (maistoin ite ja varmistin), mutta Harlia ei tunnu haittaavan sekään. Höh! No melissa on nyt sitten tiskipöydän kulmalla, sinne ei mene Harlikaan.... ainakaan luvallisesti.

Ja sitten snylle todisteet, tykkäsin tosiaan siitä cappucinosta ja kupeista.


Ja niin tykkäs mieskin. Mukavaa vaihtelua kaffille aina välistä. Yleensä siis vapaa päivinä hörppästään väliin cappuciinot.

Eilalla oli Korustamossa villiviikko ennen pääsiäistä ja minäkin olin onnekas yhden päivän arvonnassa. Eilahan on varsinainen kynsilakkataiteilija korujen kanssa ja tämmöstä postia sitten sain.


Eikä tuota ihanaa kirjanmerkkiä saa kuvattua oikeuksiinsa, niin upea tuo kynsilakka taiteilu kapussin alla on, mutta tässä vielä lähikuvaa siitä.


Ja sitten siihen itse piristykseen... tänään sitten naurettiin työkavereiden kanssa puolituntia vatsamme kipeiksi, näkymät ikkunasta oli kerrassaan hersyvät. Katsoin siis ulos ja kappas, parkkipaikan reunalla näytti olevan hieman lentokyvytön"varis". Keikkui metrin korkuisen lumipenkan, siis sen ainoan mikä siitä enää löytyy, nokassa. Tuo "varis" oli keltainen ja omaa neljä kumitassua (kuvaamaan en kehdannu mennä, että olisitte nähneet sen, vaikkakin kyllä siinä useampi tyyppi senkin kävi tekemässä). Kyseessä siis auto, merkistä ja mallista en ole varma, kun sitä matkaa oli mutta Toyotan Yaris on ainakin hyvin lähellä sitä pikku biiliä, joka siis oli hypännyt keon nokkaan. Ei pysty käsittämään kuinka tämä kyseinen kuski siinä oli onnistunut. Okei, järki sanoo, että kovalla vauhdilla.... mutta kun se oli semmosessa paikkaa että mä en käsitä mistä se sitä vauhtia on saanut otettua niin paljon. No, seuraavaksi jo nauratti se, että kuskina (jess, jess, jess) ei ollut nainen ja tämä nuorehko mies ei mikään pieni ei ollutkaan, ihan ei heti pistäs ajatuksissa tuommoseen naisen kauppakassiin sitä kaveria istumaan. Sitten piti jo pokankin pitää kun kaiffari tulee poikansa kanssa aikansa siinä ihmeteltyään ja hyörittyään ja jopa yritettyään ajaa keskeltä pohjaa kasan nokassa olevan autonsa pois... toisen puolen renkaat ku otti maahan. Nii-i perä ois ollunna kakkana jos ois ajamalla onnistunu siitä irrottautumaan. Siis tulee multa kyseleen löytyskö meiltä lumilapiota lainaan... no ei löydy. Arvatkaa vaan tekikö mun mieli kysyä siltä, että miten helskutissa sä onnistuit ton tekemään, mutta sain pidettyä suuni kiinni. Poika sitten (about 6 vee) tuumaa mulle, että sitte me ei päästä ikinä irti siitä. Kaiffari tuumaa että kyllä me päästää elä hätäile ja kyllä sitä itteesäkki nauratti.... mut en mä uskaltanu siltikää kysyä tai alkaa nauramaan. Paras oli kun pyörätietä kävelee tyyppi siihen parkkiksen sisään tulolle kaivaa kännyn taskusta ja alkaa kuvata, panee kännyn taskuun ja lähtee käveleen takas tulo suuntaan. Siis se kuva ois pitäny saaha, että tekin saisitte käsityksen siitä, ei sitä osaa selittää. Mutta hauskaa meillä oli, siinä jopa oli jo puolen kymmentä äijää parhaillaan. Lopulta apu tuli sitten jostain ja ne alko tuhota sitä kinosta sieltä auton alta... sitte loppu työt ja jäi näkemäti kuinka ne sen lopulta siitä irrotti. Työkaveri meinas, että ois pitäny mun sanoa siihen lapion kyselyyn, että odottaa ku kevät sulattaa auton alas. Heh... kyllä oli todellinen päivän piristys tämä.

Tästäpä muuten tuli mieleen, että mulle oli tullut yks kommentti... oli kylläkin ohjautunut tuonne roskapostin puolelle. Englanniksi oli kehuttu erinomaiseksi yhtä postausta ja sitä kuulemma suosittelee omalla sivullaan.... osote vaan oli sitten niitä miesten sinisiä nappeja... no juu, ehkäpä minun käsityöni sitten saa jonkun hekuman valtaan ja ties mitä. Sinne sitten sai jäädäkkin, mutta ei kyllä kauheesti naurata jos jossain v....gra sivustoilla mun blogia mainostetaan... tai siis naurattaa kyllä jos joku oikeesti sieltä tänne eksyy... raukka mikä pettymys.

Että semmosta, mä taidan tikutella vielä pari kierrosta tuota rojektia... odotellessa ystävääni, joka tuolta kotopuolesta ajelee meille kyläilemään. Kiva viikonloppu tulossa ja jipii, vielä huomena töitä ja sitten vihdoin ja viimein on se mun talvilomakin.... jihaa!!!!

Aurinkoista viikonloppua!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kun ei malttaisi...

Nii-in valmistakin on tullu, mutta ku ei malta tehä postausta... jaa miksikö? No kun se rojekti otti ja pisti mut koukkuun... nyt on tikuttu 200 kierrosta, vielä 378 jäljellä, elikkäs 34,6 % valmiina. Muutakin on tullu näprättyä... ite taas sommittelin sydämen kuvaa sukkaan ja sehän lähti sujumaan hyvin varpaista alottaen ja kun nyt pääsin vartta tekemään alon mittomaan.... kokoa löytyy ja ihan liikaa.... luulenpa meinaan, että kukaan mies ei piittaa punasävyisistä sydänpitsillä varustetuista sukista. Nyt se sit tyssäs siihen ja odottaa purkamista sopivaan mittaan ja sitte jatketaan uudestaan.

Mutta on tässä koruiltukkin. Nämä keikkuu itellä korvissa, näkyypä mitä sitä harrastaa.


Hopeoitua metallia, koukussa kiinni nuo metalli maskotit ja takana ketjupätkä jossa kultakivihelmet päässä. Toinen helmistä jäi vaan vähän varjoon, nii ei näy nuo "kultahippuset".

Sitten tämmöttiset korvikset....


Tsekkiläisiä lasihelmiä hopeoitua kuparilankaa kieputettuna ja käänneltynä.... näihin on myös riipus....


Nyt vain sitten pitäisi päättää millasen ketjun tähän punon. Ketjuun meinaan laittaa sitten vielä pari vuorikristallihelmeä ainakin näillä näkymin.... mieli voi tietysti aina muuttua. Tässä vielä yhteispotretti.


Muutakin valmista on, mutta jätänpä ne toiseen kertaan... toinen on lahjaksi ja toinen taitaa tulla.... arvottavaksi, kun tätä blogia on nyt pian pidetty kaksi vuotta ja sitten tulee issellekki taas vuosi mittariin lisää. Mutta vielä vaatii se arvonta hiomista, nii se julkastaan sitten tässä lähipäivinä. Ja tulipa Paten matkassa arvontavoittokin, siitäkin sitten myöhemmin kun vasta tänään ennätin sen kuvailla.

Eilen oli sitten mukava yllätys töissä, pomo tuli kysymään, että lähenkö poikien kanssa sirkukseen ja lätkäs liput kouraan. Olihan sitten illalla pari erityisen onnellista poikaa meillä. Pieni sirkus, mutta kyllä oli positiivinen kokemus... paljon parempi mitä odotin. Eli kannattaa miettiä, jos teille päin poikkeaa Sirkus Florentino. Harmikseni en tajunnu kameraa napata mukaan.

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Hulinaa pidellynnä ja haastetta

Hei taas. Kiirusta pidelly, pääsiäinen vietetty mummin ja papan luona, esikoisen synttäreitä juhlittu, jne. Ei ole edes kerinny kellekkään kommentoimaan, mutta kurkkinut olen. Ja eräs odottelee siellä lankaansa, huomenna vien postiin, ei ole ennättänyt aiemmin.

Esikoinen on jo iso mies, kahdeksan vuotta. Mihin se aika menee, vastahan se poju oli pienenä nyyttinä sylissä? Kavereita oli mukava lauma täällä ja hulinaa riitti, hauskaakin pojilla oli ja sehän on pääasia.

Pääsiäisenä tosiaan käytiin poikien kanssa mummilla ja papalla. Lauantai meni ulkoillessa meren jäällä ja arvatkaa harmittaako kun ei ollu kamera mukana. Käveltiin Ämmä nimiseen saareen, jossa kaivettiin repusta makkarat ja muut eväät. Minun hyvä ystäväni oli koiriensa kanssa ja minä poikien. Hetki tarvi saada poikien istua pulkassa koko matkalla, muuten jaksoivat juosta ja mellastaa.

Kauheasti ei ole valmista tullut, mutta työkaverille valmistui sukat. Hän kun suostui minun testinukeksi, oman pään sävellys ja tarvin isompaa jalkaa malliksi... osaa vähän arvioida langan menekkiä. Polvisukat meinaan tein ja toinen varpaista alotus, sekin omasta päästä pähkäilty ja tässäpä ei edes huomaa sukan alkavan varpaista. Tämmöset niistä sitten tuli.


Ja kuva huijaa, kyllä ne on saman kokoiset. Meinaan ensin ei ollu.... sain toisenki sukan valmiiksi ja tajusin mittailleeni ihan päin seiniä... useemman sentin lyhempi, eli ei ku purkaa yläosan resori ja jatkaa vielä mallineuletta ja resori uusiksi, sitte onnistu. Mallineule sitä samaa mitä säärystimissäni. vaihdoin vaan isompiin puikkoihin, niin ei tarvinnu lisäillä silmukoitakaan.


Ja älkää piitatko kissankarvoista.... Romppu kun taas ennätti työn päälle pötköttelemään. Ne on nii mukavan lämpösiä ja pehmeitä neitin mielestä. Ja tässä vielä kuvaa minun kaksi kokoa pienemmässä jalassani, joten isolta näyttää.


Seiskavaikkaa meni siis 39 kokoisiin sukkiin reilu 150 gramman kerällinen, omaankaan jalkaan en usko ihan kerän riittävän. Mukavan joutuisat oli tehdä ja ei tarvinnu tosiaan laskea silmukoiden lisäyksiä tai mitään, kun vaihdoin isommat puikot kun pohje alkoi paksuta. Ja nyt mietinki, että josko tekisin sitten perään itellekki. Mutta nyt olis tarkotus pudottaa muutama työ puikoilta välissä pois. Rojektikin on tässä edennyt, nyt on siirrytty jo kolmanteen paperipariin, prosentteina tehtynä yli 32 prossaa. Tuli huitastua muutama kymmentä kierrosta sitäkin. Ja kovasti tekis mieli sitä värkätä. Koruja ei oo tullu tehtyä, mielessä pyörii edelleen muutama juttu, mutta ku mielikuva ei oo vielä täydellinen, niin saavat muhia rauhassa.

Sitten Sny-Emo haastoi minut tuossa jo aikaa sitten. Tehtävän antona tämä:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa. 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista.

Elikkäs 11 asiaa minusta:

1. Haaveilen saavani hankittua hopeantyöstöön työkalut kotiinkin, siis muuhunkin kuin ketjujen tekoon.
2. Olin ennen oikea lukunarkomaani, nykyisin luen silloin tällöin, mutta jos oikeen hyvän kirjan otan käteeni en malta sitä käsistäni laskea.
3. Siskoni sai minut innostumaan kesällä osallistumisesta hullun hommaan... katsotaan nyt sitten lähdenkö oikeasti mukaan.
4. Nykyisin saan nukkua omalla tyynylläni, juniorilla on tyyny yöpöydällä valmiina ja Harli nukkuu minun tyynyni alla.
5. Haluaisin tehdä jonkun topin, paidan tai villatakin itselleni neuloen, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt  pieleen (vaikka teen pienimmän koon mukaan tulee kokoa puolijoukkueteltta) niin en ole uskaltanut enää yrittää.
6. Haluaisin oikeen paljon kasveja parvekkeelle kesäisin... onnistun vaan aina tappamaan ne.
7. Haaveilen omasta talosta... ja ainakin mikäli paikkakunta ei vaihdu myös haaveeksi jää.
8. Haluaisin kolmannen tatuoinnin, poikien vauvakasvot lapaluun kohdalle.
9. Olen myös suunnitellut neulovani sängynpeiton.
10. Minua harmittaa, kun en ole nähnyt oikeaa ilvestä kotona käydessä, isäni ja äitini ovat useinkin nähneet.
11. Haluaisin opettaa juniorin neulomaan ja virkkaamaan kun kovasti on pojalla haluja, mutta en osaa opettaa.

Ja sitten minulle esitetyt kysymykset:



  • Kesä/talvi? Molemmissa puolensa, mutta ennemmin kesä.
  • Lasi on puoliksi täynnä/tyhjä? Kyllä se taitaa puoliksi täynnä olla.
  • Kahvi/Tee? Molemmat, mutta kahvia on pakko saada aamusta tai tulee pää kipeäksi
  • Lempikukka? Ruusu, oikeen tumman punaisena. Myös timanttikukka olisi ihana... kun ei olisi eräitä kasvien syöjiä.
  • Lempileivonnainen? Banaanileivos... ollut esikoisen syntymästä asti, kun ystäväni sellaisen minulle sairaalaan toi ja se vaan maistui sairaan hyvälle silloin.
  • Mottosi? Ehkäpä: elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten
  • Kulkee samaa tietä joka päivä, mutta et koskaan näe sitä paluumatkallaan. Mikä se on? Taitaapi olla kello tai siis viisarit.
  • Kolme ihmistä ylittää jokea. Yksi ei kastele jalkojaan eikä edes näe vettä. Toinen näkee veden, mutta ei kastele jalkojaan. Kolmas näkee veden ja myös kastelee jalkansa. Pakko sanoa, että ei tätä mä en kyllä hoksaa.
  • Mikä on ollut haastavin käsityö, minkä olet tehnyt? Haastavin on ehdottomasti tuo kesken oleva projekti, ja kyllä se tulee valmiiksi vielä. Se on koukuttava, kun siihen on aikaa tarttua se vie mennessään. 
  • Mikä on/oli paras kouluaine? En mä muista mikä oli paras, mutta matikassa olin hyvä.
  • Mikä saa sinut nauramaan? Huono huumori ja pojat, kuten moni muukin asia.


  • Ja sitten pitäis itte keksiä niitä kysymyksiä:


    1. Aamu vai ilta?
    2. Jos olisit lintu, mikä lintu olisit?
    3. Lämmin ja lempeä kesäsade, lähdetkö ulos kävelemään?
    4. Mitä instrumenttia haluaisit osata soittaa?
    5. Uskotko kivien parantaviin voimiin?
    6. Pitääkö korun olla näyttävä vai hillitty?
    7. Oletko optimisti vai pessimisti?
    8. Kirja vai käsityö?
    9. Esikuvasi?
    10. Vaikuttaako vuodenaika väreihisi?
    11. Onko sinulla tällä hetkellä itsellesi asettama tavoite jossain asiassa, jonka todellakin aiot saavuttaa? Mikä se on?

    Ja sitten ne haastettavat:

    Ja muutkin saavat ottaa mukaan jos haluavat. Nyt ei kerkii kahlata enempää lävitte kellä alle 200 lukijaa... pitää lähteä esikoisen vanhempain varttiin. Ja sitte meinaanki tehä ja näprätä mitä mielin, nautin vapaastani.
    Oikein hyvää ja aurinkoista viikkoa teille ihanaiset.
    Ja nyt yritän sitten ehtiä niitä puumerkkejäkin jättää teille!