lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää Uutta Vuotta 2012!


Tuokoon vuosi 2012 onnea ja iloa teidän kaikkien täällä vierailevien elämään!

Tuon kuohari pullon kanssa minä otan uuden vuoden vastaan. Australialaista, pinkin väristä, rose kuohuviiniä (pullossa lukee) ja mansikasta tehtyä. On hyvää, ei liian makeaa, eikä liian kuivaa.

Tämä vuosi onkin ollut kohdallani jollain tapaa käännekohta. Pitkään mietin tuota koruilua, ideoita oli mutta ei tietoa ja epäilys löytyisikö taitoakaan. Lopulta Helmisataman omistajan kannustamana ja hänen neuvoillaan alkuun uskaltauduin ja sitten sitä mentiinkin ja lujaa. Ja kun häneltä alku vinkit sai, oppi ymmärtämään netistä löytyviä ohjeitakin ja uskaltauduin itsekkin opettelemaan. Ei uskoisi, että vasta himpun vajaan vuoden olen näitä koruja tehnyt. Enkä kyllä uskonut itsestäni tätä luovuuttakaan löytyvän. Syksyn korukurssilta sain paljon tietoa ja taitoa ketjujen tekoon. Siellä on ihmisiä, jotka menevät samalle kurssille aina uudestaan ja uudestaan. Minä sain sen mitä tarvitsin, nyt siis on oma mielikuvitus käytössä ja tarvittavat välineet tehdä ihan hopeasta kotona. Kaikkiin koruihini tuo hopea ei tule mukaan, on se sen verta arvokasta. Mutta esimerkiksi lahjat on kiva tehdä ihan hopeisina ja varmasti tulen tekemään jotain vähintään kerran kuukaudessa hopeasta. Kuten siskolleni sanoin, (hänen kysyttyä mitä tulee maksamaan sellainen itse suunnittelemani salmiakki kaulakoru, missä oli niitä helmiä. Hänelle sitten laskin värkkien hinnan.) nykypäivänä Hopea ei todellakaan ole häpee!

Toinen mistä oikeasti yllätyin, oli se kuinka innostuin kokeilemaan kynttilälkortteja ja kutomistakin oikein tosissaan. Kynttiläkortteja tein jouluksi poikien kummeille sekä äidilleni useamman ja myös miehen kummitädeille. Kutomisessa en edes antanut periksi, kun se sukan kantapää ei alkanut sujua, kunnes löysin sen helpomman tavan tehdä ja johan alkoi sujua. Lankavarastot on parissa kuukaudessa karttuneet kiitettävästi. Virkannut olen enemmän nuorena, mutta sekin sitten vain jäi. Lapasistahan kerroinkin joskus, kun se oli niin tylsää tehdä toinen samanlainen, mutta niitä en nyt olekaan tehnyt, paitsi ne miehen kymmenen vuotta kesken olleet. Nytkin minulla on kolme kudelmaa ja yksi virkkaus kesken. Korujakin pyörii mielessä muutamia, eivät vain vielä ole saaneet lopullista muotoaan, joten saavat vielä muhia.

Paitsi sitten nämä. Kiitos Lilan, hänen bloginsa löytyy täältä.


Lila siis kaipasi minun inspiraatio kyselyssäni kaunista lumihiutaletta, kun sitä ei ollut ennen joulua. Nyt ainakin meillä on tullut hiljakseen koko päivän. Tässäpä siis kaksi erilaista versiota, vielä mahdollisesti tulee lisää, ainakin muhii jälleen mielessä uusi toteutus tapa. Lisäksi sain vinkit Kiiulta ja Outilta. Kiiun jouset ovat huomenna toteutuslistalla. Ja Outin kuva ja video ovat kehittelyssä. Kiitos teille kolmelle ideoista. Näin minä tykkään tehdä!

Lumihiutaleet on tehty siemenhelmistä ja hopeoiudusta langasta. Tuo oikean puoleinen vaatii vielä hiukan hiomista, mutta halusin sen jo jakaa teidän kanssanne.

Ensi vuonna sitten jatketaan! Nauttikaa tästä illasta ja aloittakaa uusi vuosi onnellisina!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Viimeisen adventtiarvonnan voittaja!

Anteeksi tämä viipyminen. Tauti iski tällä kertaa minuun. Eilen alkoi heti aamulla herätessä, kovasti paleli koko päivän ja illalla oli vähän lämmöt koholla. Ei muuten ollu kiva istua autossa kotimatkaa. Onneksi mies jaksoi ajaa koko matkan, niin mä sain nukkua.

Aamulla kyllä lähdin töihin, mutta sieltä oli pakko kotiutua muutaman tunnin päästä. Joka paikkaa kolotti, vuoroin paleli ja oli kuuma, lisäksi kovia vilunväristyksiä vähän väliä. Kuumettakin sitten oli ja olenkin hyvin pitkälle tämän päivän nukkunut. Nyt sitten päätin tämän vielä hoitaa ennen nukkumaan menoa.

En sitten kuitenkaan jaksanut lappupeliin alkaa, enkä kuviakaan jaksanut miettiä, joten turvauduin random.orgiin ja voittaja on nyt selvillä. Listasin osallistujat ja arpoja oli tällä kertaa kolmetoista, kun muutamalta niitä inspiraatio ideoitakin sain, kiitos teille ja kun tästä tervehdyn toteutuksiakin alkaa tulla.

Ja palkintona siis on se sormus. Tässä vielä kuva, että voi miettiä mikä olisi se oma paksuudeltaan.


Sormuksen uusi onnellinen omistaja on siis.......









Henna!!!

Laitatko Henna mulle osotetta ja toivetta sormuksesta, leveämpää vai ohkasempaa mallia!

Onneksi olkoon!!!!

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Malttakaa vielä!

Suoritan arvonnan huomenna illalla tai tiistaina. En viitsi täällä mummilassa alkaa operoimaan. Arvontaan osallistuminen on kuitenkin päättynyt.

Nauttikaa vielä joulusta!

torstai 22. joulukuuta 2011

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!


Tämän kuvan myötä toivottelen siis kaikille oikein hyvää joulua. Tämä viikko on ollut kiirusta tähän asti. Huomenna on rankka päivä edessä, miehen kummisetä saatetaan viimeiselle leposijalleen ja sitten pitää vielä ajella vanhempieni luokse, siellä sitten saamme rauhoittua joulun viettoon.

Ensi viikolla sitten valmistuneita ja mahdollisia uusia kujeita.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Viimonen adventtiviikko ja arvonta!

Rakkaat ystävät, nyt siis alkaa viimeinen adventtiarvonta. Ja kolmannen voittajakin on selvillä. Jännittääkö?....minäpä tiedän ketä onni tai siis juniorin käsi suosi. Tämän kertaisen arvonnan siis suoritti juniori, kun kissat ei jaksanu intoutua olleskaan. Maija kyllä haisteli lappuja pitkään, mutta yhtäkään ei sieltä poiminu poies.

Joulun kunniaksi, nyt pistetään mahdollisuus saada toinenki arpa. Hyvästä inspiraatiosta koruun saa toisen arvan, se voi olla kuva, joku biisi, videopätkä, mitä vain keksitte. Ja niistä, joista oikeasti tulee jotain mieleen tulen ne toteuttamaan. Mutta siis kommentista yksi arpa ja jos laitat jotain, mistä voisin saada idean uuteen koruun toinen arpa. Minä kun tykkään tehdä koruja ns. haasteiden pohjalta. Tämä viimonen arvonta siis loppuu jouluaattona klo 24.00.

Palkinnoksi tällä kertaa tuollainen hopeinen (kyllä, aitoa sterling hopeaa) itse tekemäni sormus. Nehän on säädettävissä, joten käyvät kaikille. Ja toiveen paksuudesta saa esittää. Ja jotain muuta lisäksi, jotain joka vielä pyörii tuolla mielen perukoilla, jota en ole saanut toteutettua. Tässäpä muutama eilen tehty sormus malliksi.


Nämä on tehty kaksinkertaisella langalla, vasemmalla paksumpi neljästä lankaparista ja oikealla ohuempi kolmesta lankaparista.

Tässä yksinkertaisella langalla. Vasemmalla viisi lankaa ja oikealla kolme lankaa. Sen voin sanoa, että tuo kolmenlangan versio ei onnistunut kunnolla ja sen huomaa jo kuvassakin, eli sitä en suosittele.

Lisäksi siis tulee vielä jotain, mikä ei ole valmista ja josta yritän päivittää kuvaa tänne myöhemmin tai sitten jää ihan arvoitukseksi kunnes voittaja selviää. Tässä on touhua vielä jouluntakiakin, niin takaamaan en mene, että kovin päivitellä ehdin.

Ja kaikki varmasti odottaa jo kovasti tuota kolmatta voittajaa... Juniorin käsi oli liian nopea minun kuvattavaksi, mutta tässä todistusaineistoa että ketään ei suosittu millään tavalla.


Ja lapusta paljastui voittajaksi.....












Tiiti66!!!!!!!

Tiiti laitatkos tietoa kumman haluta kaulakorun vai rannekorun ja osoitetietoja myös mailitse: hipsulainen79 @ gmail.com. Onnea paljon!

Ja tilannekatsaus tässä:

  1. Ensimmäinen arvonta päättyi 3.12. ja voittaja oli Outi, rintaneula
  2. Toinen arvonta päättyi 10.12 ja voittaja oli Jenni S, korvikset
  3. Kolmas arvonta päätyi 17.12 ja voittaja on Tiiti66, rannekoru
  4. Viimeiseen arvontaan voi osallistua 24.12. klo 24.00 saakka
Onnea viimeiseen taistoon ja toivottavasti saan hyviä ideoita!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kurssin viimeisin

Kurssi siis loppui torstaina. Siellä siis tein vielä viimeisen jutun, koska halusin oppia tekniikan... mielessäni oli jo silloin jotain mitä kokeilisin. Kokeilinkin sitten ja jipii, se onnistui. Nyt tässä olisi suunnitelmissa erilaiselle korukurssille osallistua keväällä. Katsotaan nyt, kuinka minun siinä ilmoittautumis kujanjuoksussa tulee käymään. Vaarana tietysti on se liiallinen innostuminen... kuinka kalliiksi se lopulta sitten tulee? Pitääkö keväällä ostella paljonkin uusia työkaluja? Sitä tässä vähän pelkään. Mutta senhän näkee sitten.

Viimeisenä tein rannekorun, "pantamallia". Varmaan tälle on jokin virallinenkin nimi, mutta siitä minulla ei ole hajuakaan. Hurjasti tähän kyllä meni lankaa. Ei ihan heti uskoisi, että tällainen nielee kolmemetriä millistä hopealankaa. Tässäpä siis se.



Tästä tuli omaan käteeni himpun pitkä, kun punoinkin aikasta tiukkaa lettiä tuon kanssa, mutta kun sitten käänsi nuo päät vähän ristiin niin hyvä siitä tuli. Tykkään kyllä ja onkin nyt ollu kädessä koko ajan. Tätä ei olis tarvinnu rummutella, mutta rummuttelin sitte kotona kuitenkin. Tämä pitää tehä pehmeästä langasta ja tuntu että koko ajan avautu nuo päät vähän laittaessa käteen tai pois ottaessa, nyt ei tunnu sitä enää tekevän.

Ja mitäkö mä sitte suunnittelin. Kurssilla opettaja oli vähän ihmeissään mun suunnitelmista ja kyseli, että kuinka se sitten päätellään. Tietysti samalla tavalla. Onneksi kotona oli pehmeänä 0,8 millistä lankaa, vieläpä kivasti timanttileikattua tai hiottua ehkäpä tässä tapauksessa. Tietysti ensin treenasin hopeoidulla langalla, että sain pätkittyä oikeaan mittaan langan ja vähän hahmotettua tekemistäni. Niin, että mitäkö? Tadaa....








Sormus friikkinä tietysti sitä itseään. Tämän jälkeen piti kokeilla vähän ohuempaa mallia, se kyllä tuli hitusen isompana, koska samalla mitalla langat pätkin. Tässäpä molemmat yhdessä.



Ja koska eihän tämä mihinkään riittänyt, piti tänään het aamupäivällä kaahata kaupunkiin hakemaan tuota hopealankaa lisää. Ja olikin mukava yllätys, kun sain pienen joululahjan.


Pussi sisälsi valkoisia helmiäislasihelmiä, sinisiä lasihelmiä ja neljä isoa sinistä fasettihiottua kuusikulmio helmeä. Nam, näistä jo ideoita päässä muodostuu. Ja sen langan lisäksi mukaan tarttui hopeisia uritettuja helmiä, suunnitelma oli jo valmiina. Rannekoruun ne päätyivät.



Valitettavasti kuvissa ei näytä oikeen miltään, enempi vaan sekametelisopalta. Helmet ovat isoissa lenkeissä vuorotellen molemmilla puolilla, välissä pienempiä lenkkejä kolmeparia. Vaikka itse sanonkin, on hieno!

torstai 15. joulukuuta 2011

Yhtä hullunmyllyä!

Onneksi tänään oli aamu vuoro töissä! Alku viikko meni iltavuorossa ja sitte sitä valvottiinki puoli kahteen, kun sen hulabaloon jälkeen kävin niin ylikierroksilla, ettei puhettakaan nukkumisesta ajoissa. Sitte mun pyörän takakumi päätti pamahtaa, niin pari aamupäivää meni sen kanssa, talutus liikkeeseen ja kävely kotiin, kävelyn liikkeeseen ja pyöräily töihin. Enpä kyllä olis kauheesti mitään jaksanutkaan kotona tehdä, kun työt imeny voimat.

Tänään on viimeinen kurssi kerta. Siellä olisi tarkotus yks juttu opetella ja sen pohjalta sitten hiukkasen soveltaa, mikäli hyvin käy niin mulla on jotain ihanaa esitellä teille. Riippuu siitä onnistuuko siis tuo sovellus osio. Intoa on kovasti, että kai se pitää sitte vaan väkisin treenata. Parempi etten edes kysy onko semmonen mahdollista, vaan sitte vaan väännän väkisten itekseni... eipähän ainakaan lannista jos opettajan mielestä on mahdotonta. Enpähän mä sen helmen laittamisen kanssakaan kyselly, vaan päätin vaan tehdä niin.

Mutta oonhan mä ne omat villasukat tässä saanu valmiiksi ja jopa kuvattuakin. Lisäksi tässä voin jo pistää lahjaksi menneestä rannekorusta kuvaa. Viikonlopulle onkin sitte pari projektia suunnitelmissa, ne kun jäi viime sunnuntaina sitten tekemättä, kun se koko päivä meni jonkinlaisessa horroksessa.

Mutta, sukat on Novitan Puro lankaa, väri on luumupuu. Näistä tulikin kivat, eivät aivan samanväriset, mutta kuitenkin. Se noissa liukuvärjätyissä langoissa onkin kivaa. Tässäpä net.



Vielä ehkä vaatiipi pikkasen hienosäätöä tuo kantapää, mutta nyt se kuitennii onnistuu jo. Ei tarvi koko ajan purkaa. Yhtä asiaa aion testata, josko ei olis ihan niin kulmikkaan näköset. Hyvältä kuitenki tuntuvat jaloissa, että kyllä se tästä. Sitä vaan haluaa sitä estetiikkaa noihin myöskin.

Rannekorulla muistin erästä ystävääni ja nyt hän on sen saanut jo, joten tännekkin sen voin laittaa.


Helmiäislasihelmiä ruskeana, turkooseja pyöreähköjä makeanvedenhelmiä ja apatiitti siruja. Välihelminä käytin siemenhelmiä ja kun en voinut oikein mitata suoraaan ranteeseen, tein pätkän jatkoketjua ja sen päähän laitoin Just for you-tekstillä varustetun tähden.


Tämä toinen kuva vähän heikohko, mutta jotenkin tämä on minusta kaunis, joten jaan senkin teidän kanssanne. Joku varmaan huomannee, että tämän viikon adventtiarvonnan ranneketju on saman tyylinen. Minusta tuo sirujen ja makeanvedenhelmien yhdistelmä vaijerissa on vain niin ihana.

Loppukevennykseksi kuva arvoitus, tiedättekö mikä tämä on?


No, sehän on tietysti puujalka. Esikoinen leikki merirosvoa ja käytti vähän mielikuvitusta. Näin siis tehdään merirosvolle puujalka.

Mutta nyt alan tehdä poikasille iltapalan jääkaappiin, kun itsellä tuo kurssi ja mies on iltavuorossa, miehen vanhin sisko on pelastava enkeli ja tulee poikia vahtimaan, että pääsen kurssille. Teen sitte iltapalan valmiiksi, niin ei tarvi hänen moista miettiä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kello on valmis

Tämä on raskas päivä. Jotenkin on sitten ollut todella vaikea keskittyä mihinkään, paha olla. Tällä hetkellä minulla on levällään olohuoneessa koru värkit, ei vaan osaa tarttua mihinkään, vaikka ideoita olisi. Ne levitin kun tein sen kellon valmiiksi, sen sentään sain tehtyä... vaikkakin hyvin pätkittäisenä projektina. Röyhelöhuivia yritin kutoa ja vähän sekin edistyi, ei vaan jaksanut siihenkään kunnolla tarttua. Lisäksi on korttivärkit levällään, tein yhden kynttiläkortin. Sen tein miehen kummitädille ja sitä oli erittäin surullistä tehdä, tuntui ettei siihen saa tunnetta tarpeeksi mukaan, vaikka kuinka yrittää. Mies itse toivoi minun sen tekevän, sanoi siitä tulevan hieno. Lähti yrittämään nukkua ennen kortin valmistumista.

Mutta siihen kelloon sitten. Tämä oli oikeasti haasteellinen ja nautin kyllä suunnattomasti sen toteuttamisesta. Ja kuvien perusteella vastaanottaja on erittäin tyytyväinen siihen. Lähtee heti huomenna postin mukaan, toivottavasti on sitten yhtä miellyttävä oikeastikkin.

Miksikö tässä oli haastetta? N. halusi kellon, jossa olisi vaihdettava, napakka ranteeseen, tarvittaessa myös hihan päälle saatava ranneke. Ei sinänsä vaikeita juttuja, mutta kuinka kaikki toteutetaan siististi. Tässäpä hiukan kuvia.




Eli rannekkeiden vaihto järjestettiin pienten sirojen lukkojen avulla, että ei veisi liilaa huomiota lukot. Helmet linkitettiin hopeaan ja kellotaulun alapuolelle laitettiin pienet jatkoketjut, että saisi sitä pituutta mikäli haluaa hihan päälle laittaa. Liilassa rannekkeessa on helmiäislasihelmiä kahdessa sävyssä ja koossa sekä laventelikiveä. Toisessa rannekkeessa on valkoisia pyöreähköjä makeanvedenhelmiä sekä vaaleanpunaiseksi värjättyä jadea ja koska yhden helmen lisääminen tuohon rannekkeeseen olisi tehnyt siitä liian pitkän, lisättiin siihen pieni Swarovskin kirkas kristalli bicone. Tässä vielä kuva siitä.


Tänään minua on rauhoittanut paljon perjantaina ostettu jouluvalo ja katse eksyy siihen aika tiuhaan. Jaan senkin teidän kanssa, kuvan laatu ei kyllä ole mikään mainio.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kolmas adventtiarvonta ja toisen voittaja

Anteeksi, että tämä tulee vasta näinkin myöhään päivällä. Meni tämän päivän suunnitelmat uusiksi, kun saimme suruviestin. Miehen kummisetä nukkui tänään pois.

Mutta siis asiaan. Samalla kaavalla mennään tähän kolmanteen ehtii vielä mukaan lauantaina 17.12. ja sunnuntaina sitten starttaa viimeinen arvonta. Ja edelleen kaikille se yksi arpa kommentoimalla tätä postausta.

Palkintovaihtoehtoina tässä arvonnassa sama kaulakoru, joka oli ensimmäisessä mukana. Eli memoryvaijeriin tehty helmiäislasihelmistä tai sitten rannekoru, pituus on 18 cm ja jatkoketjun kanssa 20 cm.





Rannekorussa on tummanpunaisia helmiäislasihelmiä, valkoisia makeanvedenhelmiä, vuorikristalli ja granaatti siruja.

Ja toisen arvonnan voitti Jenni S. Nyt sitten vain pitää tehdä päätös onko se korvikset vai kirjanmerkki?

Ja onnea kolmanteen arvontaan kaikille!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Hopiata...

.... eli net kurssin tuotokset. Nyt on sitte tulollaan oikeen kunnon kuvapläjäys. Mie oon ollunna niin ahkerana tuon kurssin kanssa. Siellä oikeestaan hakenu vaan mallin, hopealangan ja sahannu net lenkit ja sitten ohjeistuksen tekoon ja avot, johan on kotona linkitetty lenkkejä taas. Eiköhän katota.


Eli ensinnä se itselle tehty piinan ranneketju, nam. Siis tuo malli on vaan niin mua. Ja kun siitä tykkään, olin ajatellut siitä korviksia myös. Mielessä pyöri että mitenkähän tuo onnistuu eri malliin, kuin vaan ketjupätkä roikkumaan. Sitten näin toisenlaiset korvikset kurssilla ja kysyin, että onnistuuko tämmöttiset piinasta ja mitäpä jos siihen lisätään vielä helmi. Tässäpä net.



Eli avokoukussa ympyränä piinaa ja keskelle helmet. Ihanan pinkit Swarovskin kristalli biconet. Swarojen väri vaan vääristyy reilusti tässä valossa... kun saisi sitä kirkasta päivänvaloa. Vieläpä kuva paikallaan ja siinä jo värikin oikeampi.

Ja kun nyt tuli jo vastaan se vaihe, että minä haluan soveltaa. Kerroin suunnitelmastani kaulakoruksi niiden salmiakkikorvisten mallista. Olin ajatellut kolme salmiakkia ja muinaisketjua väliin, ehkä muutama helmi sinne tänne. No toteutuksen aloitin salmiakista, kun mielikuvitus otti vallan ja päätinki ensimmäisestä tulevan riipus... ja siihen reikä keskelle.... päätin sijoittaa siihen helmen. En edes ajatellut onko se mitenkään mahdollista. Muinaisketjua ja pienempiä salmiakkeja neljä. ja ketjun pätkin sopivaksi ja lisäilin noita samoja swaroja kuin noissa korviksissa. Tässäpä siitä kuva pläjäys.




Tuohon ketjuun ei ollut mitään ongelmia sijoittaa helmiä. Riipukseen se otti hyvän aikaa ja hiukan olisi toivomisen varaa jäljessä, mutta siinä se nyt sitten on. Kurssiopettaja ohjeisti mitä tehdä ja sanoi, että on aika homma. Mutta kyllä se sinne lopulta meni... kyllä lopulta... ähräsin tuon yhden helmen kanssa lähemmäs tunnin. Tässäpä komeus vielä kaulassa.


Sitten kyllä minä sen rummun kanssa onnistuin. Joten myös papuketju on valmis. Tämä on siis pienen pientä, millisestä puolipyöreästä langasta tehty, lenkin halkaisia on kaksi ja puoli milliä. Ja tuo lukko on niin ihanan söpö pieni salpalukko.



Kuvassa aikalailla luonnollisessa koossa näkyy. Eli todellakin on pientä ja siroa. Hetimitenhän siihen piti sitten pistää lasiriipus paikalleen. Nyt se on hyvä.



Kaulakuvassa riipus on siksi noin vinossa, että jäi vähän nihkeään ihoon kiinni. Mutta eikö tämä olekin juuri oikea paikka ja ketju tuolle riipukselle?

Olin siis tänään töissä. Olin herätessä ihan pirteä ja hyvällä tuulella, olin sitä toki myös töissä. Mutta työmatkalla alkoi jo tuntua, että tänään ei taida olla minun tarkoitus mennä töihin. Kuljen aina, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, töissä pyörällä. Kun olin lähdössä pihasta polkemaan, oli takakumi ihan tyhjä. Päätin sitten hakea kotoa miehen pyörän avaimen (asumme kerrostalossa kolmannessa, paitsi alakäytävän kautta kuljettaessa, kuten minä tuonne takapihalle mennessa, voi laskea silloin neljännessä kerroksessa ja meillä ei ole hissiä. Miehen pyörän kanssa ei ollut ongelmia, mutta tuossa matkalla ylitän junaradan. Kivaa puomit alas... ei muuten mitään mutta kun se juna tuli vasta noin viiden minuutin päästä. Seuraavaksi on edessä kolmet liikennevalot. Joka ikinen valo vaihtui juurikin edessäni punaiseksi ja tunnustan yleensä en noin aikaisin lauantaisin jää odottamaan, lähdin siis kuudelta kotoa. Mutta tänä aamuna oli todella paljon autoja jo tuohon aikaan, yleensä on siis hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Mutta kyllä, ehdin kaikesta huolimatta ajoissa... minulla kun on myös tapana varata reilusti aikaa työmatkalle. En tykkää pukkarissa hosua, vaan vaihtaa rauhassa työvaatteet päälle.

Eilen mainitsin kellosta. Se on nyt puoliksi valmis. Odotan hyväksyntää, voisi vaikka kutsua, toiselle vaiheelle. Sitten se onkin valmis esiteltäväksi ja toimitettavaksi eteenpäin. Jännitys tiivistyy, mitä kivaa minulta onkaan toivottu.... kiitos N. tässä oli oikeasti haastetta miettiä kuinka se käytännössä onnistuu. Ja minähän tykkään haasteista.

Nyt menen vähän kampaamaan nassua, lähden hyvän ystäväni kanssa parille. Ei olla kiireiltä ehditty näkemään toisiamme varmaan kahteen kuukauteen, vaikka asutaan lähellä toisiamme, korkeintaan 1,5 kilometriä tuo välimatka. Puhelinlaskua on kyllä kasvatettu. Huomiseen!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Hehee.... Joulupukki kävi jo!!!!!

Kävin itsenäisyyspäivänä täällä perinteisesti järjestettävillä messuilla. Harmillisesti tuota tapahtumaa ei mainosteta, vaan kaikki vain tietää. Tiesin siis, mutta ei ollut hajuakaan monestako moneen mahtavat olla. Jäi siis osittain erittäin pikakierrokseksi, kun menin kahdeltatoista ja mies meni esikoisen kanssa jäähallille treeneihinsä, joten kotona oli oltava jo vartin ylitse yksi, että ehtivät. Ja messut tietysti loppuivat kolmelta, etten päässyt heidän kotiuduttua uudestaan. Onneksi messut olivat tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä olevalla kauppiksella. Löytöjä kerkesin silti tehdä. Tässäpä maistiaiset heti kotiin tultua kuvattuna, en vain ole ehtinyt päivittämään. Ollut koko viikon aika vilskettä. Mutta tässäpä messusaaliini.


Huivilankaa, sukkalankaa, lasinen alusta ja ruusukynttilä, on muuten oikeesti tosi hieno. Ja sitten lasista tehty riipus... niin no kaulakoru, mutta tuo nyöri poistunee hyvällä tuurilla jo tänä iltana. Tässäpä lasista lähikuvaa.



Valitettavasti lähikuvassakaan ei näy tuo kynttiläjutun upeus, ehkäpä tietysti vaikutusta on myös tuolla sellofaanillakin. Lupaan kuvata sen jossain välissä oikeen kunnolla. Tällä hetkellä se on vielä paketissa ja tallessa, kun paikat on vallannut jouluiset kynttilät ja koristeet. Tuon riipuksen kanssa jäi ainoastaan harmittamaan, että en ostanut toista. Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa ja nyt siis harmittaa kun en ottanut molempia. Mutta tekijän kanssa jo asiasta keskustelin, törmään häneen töissä viikottain ja hän lupasi katsoa onko se toinen vielä myymättä ja tuoda sen minulle. Että ehkäpä saan senkin tässä vielä.

Nyörin tilalle mietin heti jotain yksinkertaista kaulaketjua jonka tekisin hopeasta. Eilen oli taas kurssi-ilta ja otin tuon mukaan sinne ja mietimme opettajan kanssa yhdessä mikä olisi hyvä siihen. Halusin pientä ja siroa, joka ei veisi liikaa huomiota riipukselta. Lopputuloksena tein pientä papuketjua, millisestä puolipyöreästä hopealangasta. Juuri sellainen mitä olin ajatellutkin. Ja ehkäpä saan riipuksen jo tosiaan tuossa puolentoista tunnin päästä laitettua ketjuun.... niin, Joulupukki tosiaan kävi jo tänään. Minä sain sen tänään, mistä haaveilin ja minkä hankin lopulta noilla valtion lainaamilla rahoilla. Tässäpä se.


Minun ihan ikioma kiillotusrumpu. Ja tuolla se nyt on toiminnassa tiskipöydällä ja sisällään juurikin se minun papuketjuni. Tässäpä toinen kuva, jossa mukana koneen ja hopealankojen lisäksi myös kuulat ja kiillotusjauhe.


Eipä tuo kuva paljoa kerro, mutta noissa pusseissa on siis ruostumattomasta teräksestä olevia pienen pieniä kuulia, tikkuja ja satelliitteja. Itse kyllä sanoisin satelliitteja ennemmin ufoiksi, malliltaan siis. On jo pyörinyt tuossa aiemminkin, silloin vaan oli kyseessä käyttöönotto puhdistus. Kuulat ja tuo purkki putsautuivat. Nyt sitten jännityksellä odotetaan, onnistuinko tässä vai sössinkö koko homman hyvin selkeistä ohjeista huolimatta. Huomaatteko olen erittäin epäileväinen itseni suhteen.

Ai niin, tuolta messuilta tosiaan tuli tuota huivilankaa. Kuvistahan näkyy tuo lilahopeanvärisen langan paksuus. Nii, ei se noin paksua ole, vaan kuvissa kivasti rullalla... on siis kolmisen cm leveää. On siis röyhelöhuivin lankaa. Olen pitkään miettinyt tuon tekemistä ja tuohon väriin ihastuin. Mutta, mutta... mikäli olisin tiennyt, en olisi ostanutkaan... ai mitäkö... no... sanon suoraan... tuo lanka on todella v****maista kutoa!!! Kun se lanka ei pysy leveänä vaan tosiaankin rullautuu koko ajan. Ohjehan on siis todella yksinkertainen, kuvaa ei ole huivista kun on vielä vähän kesken, mutta ohjeen kerron jo nyt. Langan reunasta poimitaan leveään kahdeksan, kapeaan neljä tai vaihtoehtoisesti tältä väliltä olevaan kuusi silmukkaa, noin neljän cm välein. Sitten vain aina oikeaa ja juurikin sieltä langan reunasta poimien kudotaan. Ehkäpä pistän miehen ottamaan kuvan sarjan kutomisesta... tai sitten en. Meneehän siinä hermot sekä mulla että miehellä. Hienohan siitä huivista tosiaan tulee, mutta jää kyllä minun osaltani tähän yhteen. En sitten tiedä kuinka paljon langalla on merkitystä, että olisiko vähän erilaisella langalla ehkä helpompi.

Kurssilta siis valmiina nyt oma piina rannekoru, piinasta sovelletut korvikset ja mahdollisesti tuo papuketju tänään. Lisäksi helmien linkityksen jälkeen kaulakoru, jossa jo tosiaan sovelsin jo kovastikkin kurssin oppeja, näette sitten. Ehkäpä niistä jo kuvia huomenna. Nyt pitäisi alkaa tekemään kelloa, jonka olen luvannut olevan tulevalla omistajallaan viimeistään ensi viikon perjantaina. Aion kyllä saada sen valmiiksi viikonlopun aikana ja matkaan het maanantaina. N, kellon valmistus alkaakin jo tänään. Ja nyt viikonlopun aikana aion myös tehdä kaksi avainnauhaa, jotka minulta "tilattiin". Ja tietysti tuon kurssin kaulaketjun helmien linkitykset ovat työlistalla viikonlopuksi. Kuvia kurssin tuotoksista kunhan ne ehdin kuvata.

Ja nyt siis kellon kimppuun! Ihanaa viikonloppua kaikille!

MUISTAKAA : Vielä ehtii koko lauantain ajan osallistua toisen adventtiviikon arvontaan, sinne pääsee siis sivupalkin linkistä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Joulukorttien kirjoittelua ja muuta mukavaa

Tänään kävi ystäväperhe, myös juniorin kummeja ovat. Jättivät tullessaan tuohon oven taakse joulupukin tuliaiset, kun poijat innokkaana het ovella ovat vastassa. Olin sitten laittanu aiemmin pannaritaikinan turpoomaan ja rupesin sitä paistamaan ja juteltiin siinä ja kaffitkin kerkesin keittää, oli jo melkeen juotu... muistin käytävässä olevan jotain, mikä piti siirtää sisään ja piiloon kun pahin hässäkkä eteisessä olisi ohitse. No, pienet järjestelyt, pojat näyttämään legokalentereista saamiaan juttuja, nii äitee kerkes toimia pika pikaa. Pukin tuliaiset saatiin turvaan.

Pojat jäi sitten kotiin pikkuneidin ja hänen isänsä kanssa ja minä ja pikkuneidin äiti mentiin kirpparille. Muuta ei nyt minulle tarttunut, kuin esikoiselle luistimet. Edelliset menee kyllä vielä, mutta noihin mahtuu sitten myös villasukka. Edellisiä on tällekkin syksylle käytetty, kun ovat hoidosta käyneet jäähallilla. Siellä ne kyllä menee, mutta ei ulkona pakkasessa.

Joulukortteja sitten kirjotellut iltapuhteeksi. Harmittavasti vain en saa kaikkia laitettua nyt, yhden kanssa ei tiedä montako nimeä siihen kirjoitan, surullisia aikoja mahdollisesti edessä. Elämä on.

Nyt mietin tässä parin joululahjan ja yhden synttärilahjan tekemistä. Ei vaan ole ihan vielä mielikuva valmiina, pitänee vielä tässä pyöritellä mielessä. Niinhän ne yleensä valmistuvat. Myös kellon rannekkeita pitäisi suunnitella jo, tarvikkeet tulevat ensi viikolla, mutta jotain hahmotelmaa mielessä, jota pitäisi työstää. Tästä ei nimittäin tule ihan perinteinen rannekello. Mutta siitä sitten lisää kun on valmis. Toivon vain onnistuvani tämän kanssa kunnolla.

Näin meillä otettiin rennosti viikonlopun kunniaksi:





Harli avasi silmät kuvaa ottaessa, mutta ihan nukku noin selältään. Romppu taas nojasi siis päätä tuohon pöydänjalkaan ja Miisusta en osannu päättää kumman kuvan laitan, kun en oikeen tiedä kummassa tuo niskan taakse nostettu takajalka näkyykään paremmin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällä kertaa!