Viimeisenä tein rannekorun, "pantamallia". Varmaan tälle on jokin virallinenkin nimi, mutta siitä minulla ei ole hajuakaan. Hurjasti tähän kyllä meni lankaa. Ei ihan heti uskoisi, että tällainen nielee kolmemetriä millistä hopealankaa. Tässäpä siis se.
Tästä tuli omaan käteeni himpun pitkä, kun punoinkin aikasta tiukkaa lettiä tuon kanssa, mutta kun sitten käänsi nuo päät vähän ristiin niin hyvä siitä tuli. Tykkään kyllä ja onkin nyt ollu kädessä koko ajan. Tätä ei olis tarvinnu rummutella, mutta rummuttelin sitte kotona kuitenkin. Tämä pitää tehä pehmeästä langasta ja tuntu että koko ajan avautu nuo päät vähän laittaessa käteen tai pois ottaessa, nyt ei tunnu sitä enää tekevän.
Ja mitäkö mä sitte suunnittelin. Kurssilla opettaja oli vähän ihmeissään mun suunnitelmista ja kyseli, että kuinka se sitten päätellään. Tietysti samalla tavalla. Onneksi kotona oli pehmeänä 0,8 millistä lankaa, vieläpä kivasti timanttileikattua tai hiottua ehkäpä tässä tapauksessa. Tietysti ensin treenasin hopeoidulla langalla, että sain pätkittyä oikeaan mittaan langan ja vähän hahmotettua tekemistäni. Niin, että mitäkö? Tadaa....
Sormus friikkinä tietysti sitä itseään. Tämän jälkeen piti kokeilla vähän ohuempaa mallia, se kyllä tuli hitusen isompana, koska samalla mitalla langat pätkin. Tässäpä molemmat yhdessä.
Ja koska eihän tämä mihinkään riittänyt, piti tänään het aamupäivällä kaahata kaupunkiin hakemaan tuota hopealankaa lisää. Ja olikin mukava yllätys, kun sain pienen joululahjan.
Pussi sisälsi valkoisia helmiäislasihelmiä, sinisiä lasihelmiä ja neljä isoa sinistä fasettihiottua kuusikulmio helmeä. Nam, näistä jo ideoita päässä muodostuu. Ja sen langan lisäksi mukaan tarttui hopeisia uritettuja helmiä, suunnitelma oli jo valmiina. Rannekoruun ne päätyivät.
Valitettavasti kuvissa ei näytä oikeen miltään, enempi vaan sekametelisopalta. Helmet ovat isoissa lenkeissä vuorotellen molemmilla puolilla, välissä pienempiä lenkkejä kolmeparia. Vaikka itse sanonkin, on hieno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti