Lomailtu on urakalla. Sunnuntaina lähettiin Kalajoelle Sanifanin kylpylään poikain kanssa, pari yötä siellä ja pari päivää polskimista. Täytyy sanoa, että siinä hotellissa on ajateltu lapsia ihan vimpan päälle, olin todella positiivisesti yllättynyt. Meidän juniori osottautui todelliseksi rämäpääksi, vettä 1,4 metriä ja uimataidoton nassikka tuumaa en mä tätä tarvi ja nappaa kellukevyön poikkeen. Ja kummasti se pysy pinnalla sen että kerkes ite napata kiinni. Hauskaa oli. Tiistaina sitten jatkettiin matkaa, poijat jäi puoleen väliin mummin ja papan hoteisiin ja me miehen kanssa jatkettiin pariksi päivää Ouluun. Sieltä sitten tänään mekin tultiin tänne mummin ja papan majoitukseen.
Tänään tuli myös viestiä kotoota, että ensimmäinen yhteydenotto sny-pariltani oli saapunut. Kuvia ei nyt sattuneesta syystä tuosta kortista ole, mutta siellä se odottaa kotona.
Viime viikolla sain taas inspiraation, kun vierailin Missä neuloimme kerran-blogissa, Neulisti oli neulonut Camp out fingerles mittsit ja mähän ihastuin noihin ja heti ne oli napattava puikoille... no ne tuli samon tein tehtyäkin. Nehän jo vilahteli tuossa villatakki postauksessa ja aloitetaan sillä yhdellä esikon ottamalla kuvalla...
Lankana näissä on koolattu Maija, enpä nyt muista oliko mansikkaa vai vesimelonia... jompaa kumpaa set oli. 3 mm bambu sukkikset. Ja sitte muutama issekseen kuvattu kuva... joskus kaipais toistakin käsiparia...
Näissä omissa kuvissa värit lähinnä oikeeta. Ja lopputulema oli se, että ihan hyvä tuli, mutta inspiroippa uudelleen.... pikkasen modauksia tähän tein ja niitä sitten tehnyt jo yks ja puoli paria lisää... kissahoitajalle omansa ja juniori tuumas haluavansa kans ja kun ensimmäinen inspirointi meni vähän pieneksi nii niistä hälle tulossa siis se toinen tekemäti. Tuli meinaan kiire ennen lähtöä saada nuo kissahoitajalle valmiiksi. Neuleita nappasin muutaman keskeneräsen mukaan ja noita kämmekkäitä innostuin inspiroimaan erilaisia nii niihinki lankoja, lopputulema on kuitenki se, että että tulipa napattua pari lankakerää Oulusta ja niistä sitten lähti sukkaa tulemaan heti eilen, heh. Muutenki on loma ollu lomaa ja puikotki pysyny pakaaseissa. Tässä kuitenki eilen huomasin kärsiväni jo vieroitusoireista ja kun niin herkkuvärit lähti mukaan nii heti hotellilla piti luoda silmukat. Mut noi kämmekkäät on ollu kovassa käytössä, autolla ajaessa mukavat ja muutenki päivisin ollu enemmän nuo kun hanskat kädessä ulkona.
Että semmosta, lisää valmistuneita sitten joskus luvassa ja ehkäpä mahdollisesti ihanasta "olohuoneesta" johon päädyimme Oulussa. Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Ja vierailen teitin blogeissa sitte kotona taas, ei viitti istua koneella mahottoman kauan näin kyläillessä.
torstai 27. helmikuuta 2014
maanantai 24. helmikuuta 2014
Ihana neule...
Juu-u, tää olis niinku rakastunut. Onneksi ohje kaihersi tarpeeks kauan mieltä. Pyörittelin, tutkin lankoja ja mietin, mietin, mietin... Lopulta uskalsin ohjeen ostaa ja langat hakemaan.
Ja kyllä se todella kannatti, on ollut jatkuvassa käytössä valmistumisen jälkeen. Ohje on maksullisena ravelrysta, Meiju K-P Easy Cardigan, ohjeen voi hankkia myös hänen Bloginsa kautta. Pitkään mietin lankaa ja päädyin Dropsin Nepaliin, tuon ihanan ruosteisen oranssin värin vuoksi. Myöskin omenan vihreä cascade oli pitkään harkinnassa. Onneksi aloin tehdä koon xs mukaan, pingotus toi meinaan kokoa reilusti... Ei haittaa kun tästä tuli I-H-A-N-A!!! Ja kun tämä postaus on padilla, niin kuvat tulee miten sattuu, kuvat muuten napsi esikoinen ja hyviä kuvia saikin otettua.
Virallisesti voin sanoa selättäneeni palmikot. Olen siis opetellut tekemään kumpaankin suuntaan ilman apupuikkoa, mutta tähän oli pakko hankkia apupuikko ja opetella senkin kanssa leikkimään, kun oli niin monen silmukan palmikoita. Puokkoina oli 4,5 mm pyöröt. Juurikin parasta oli että neule tehdään yhtenä kappaleena ja hiat tehdään lopuksi, nekin silmukat työssä mukana. Aloitin tekemään 5.2. Ja valmiina tämä oli 13.2. Ainoastaan kuivuminen otta näin paksulla langalla tovin ja sain sunnuntaina takin käyttöön, eli 16.2. Ja siitä lähtien onkin ollut joka päivä päällä.
Mutta nyt mä lähen uimaan ja nautin lomastani!
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Aika menee siivillä...
Jonnekkin tuo aika vaan katoaa... hmm... syynä ei tietenkään ole mahdoton tekemisen into ja jatkuva puikkojen heiluttelu tai helmien pyörittely, ei suinkaan. Kuviakin pitäisi ottaa, mutta tämän viikon työvuorot olleet sitten päivänvalon aikaan tai sitten on avustaja ollut töissä. Tässä seuraavassa kuitenkin ihana kuva ilman avustajaa... jösses kun sainkin pimeän kuvan aikaan ja tää oli hei paras niistä...
Siinäpä siis se työkaverille lupaamani ja jo aikaa sitten perille saatettu Beanie-pipatsu. Lankana taas Drops alpaca silk ja värinä koralli. Tällä kertaa en neulonu sitä muutamaa ainaoikein kierrosta reunaan vaan posotin ihan suoraan, muutaman silmukan vähensin, tuli paremman kokonen. Kaulassa on itselle tehty tuubi, joka onki ollu kaulassa sitten valmistumisen. Siinä lankana Teeteen Aurea käsin maalattu, baby alpakka ja silkki, tätä onkin hillottu hyvä tovi kunnes löytyi täydellinen malli. Aluksi meinasin säärystimiä tästä ihanan pehmeästä langasta... mut nehän ois jääny piiloon suurimman osan aikaa ei ja ei tätä herkkua piilotella. Tuubin ohje täältä ja todellakin aivan ihana tulikin.
Siinäpä värit kunnolla molemmissa, no pipa ehkä liian kirkas. Mut toi tuubi on oikein. Tuo on siis jotain muunnelmaa patenttineuleesta ja jännästi meni nuo langan raidat tuossa neuleessa. Tuubia voi käyttää kummin päin vaan, molemmat puolet kauniita. Jännästi toisella puolella lanka teki pysty raitoja ja toinen puoli on tuommosta verkkoa... vielä lähikuvaa pinnoista.
Sitten tämmöstä värkkäsin viikon ajan....
Aloitin 5.2. ja tämä oli tilanne 13.2. illalla...
Ja voi mikä ihanuus tästä tulikaan... mutta siitä enemmän kun saan ne kuvat kunnon valossa. Tästä ei meinaan oteta mitään pimeitä kuvia ja tarviin avustajaa, ihanaa olla eri vuorossa miehen kanssa.
Muutakin on valmista. Jotain kuvattuna ja jotain ei, niistä lisää toisella kertaa.
Lähdin mukaan kevään Sny-kierrokselle, eihän sitä voinut jättää väliin. Mielenkiintoa ja jännitettävää siis taas neljäksi kuukaudeksi tiedossa. Meinasi vaan tuon yllä olevan projektin tekemisen vuoksi unohtua täyttää ilmottautumislomake ajoissa. Muistin ja kerkesin kuitenkin ajoissa onneksi.
Tänään oli vuorossa työterveystarkastus ja sain terveen paperit. Jipii!!! Jostain syystä olin ihan varma, että jotain kakkaa sieltä on tultava, vaikka mitään syytä siihen ei ollut. Olo on hyvä, mitä nyt flunssa yrittää tulla... periksi en anna, mutta silti joku peikko tuolla takaraivossa jankkas, että jotain sieltä tulee kuitenkin... tuli kaikki arvot kunnossa, piikki käsivarteen ja vettä korviin. Mutta eipäs ole enää ahtaiden korvakäytävien vuoksi korvat tukossa... pitäs vaan useemmin muistaa huuhteluttaa ne. Vielä olis kaks päivää töitä ja talviloma... voipi vaan olla että on liikaa ideoita että saisin ajan käytettyä hyödyksi, kun ei tiedä mitä niistä oikee tekis. No, aion vaan rentoutua ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvälle. Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!
Siinäpä siis se työkaverille lupaamani ja jo aikaa sitten perille saatettu Beanie-pipatsu. Lankana taas Drops alpaca silk ja värinä koralli. Tällä kertaa en neulonu sitä muutamaa ainaoikein kierrosta reunaan vaan posotin ihan suoraan, muutaman silmukan vähensin, tuli paremman kokonen. Kaulassa on itselle tehty tuubi, joka onki ollu kaulassa sitten valmistumisen. Siinä lankana Teeteen Aurea käsin maalattu, baby alpakka ja silkki, tätä onkin hillottu hyvä tovi kunnes löytyi täydellinen malli. Aluksi meinasin säärystimiä tästä ihanan pehmeästä langasta... mut nehän ois jääny piiloon suurimman osan aikaa ei ja ei tätä herkkua piilotella. Tuubin ohje täältä ja todellakin aivan ihana tulikin.
Siinäpä värit kunnolla molemmissa, no pipa ehkä liian kirkas. Mut toi tuubi on oikein. Tuo on siis jotain muunnelmaa patenttineuleesta ja jännästi meni nuo langan raidat tuossa neuleessa. Tuubia voi käyttää kummin päin vaan, molemmat puolet kauniita. Jännästi toisella puolella lanka teki pysty raitoja ja toinen puoli on tuommosta verkkoa... vielä lähikuvaa pinnoista.
Sitten tämmöstä värkkäsin viikon ajan....
Aloitin 5.2. ja tämä oli tilanne 13.2. illalla...
Ja voi mikä ihanuus tästä tulikaan... mutta siitä enemmän kun saan ne kuvat kunnon valossa. Tästä ei meinaan oteta mitään pimeitä kuvia ja tarviin avustajaa, ihanaa olla eri vuorossa miehen kanssa.
Muutakin on valmista. Jotain kuvattuna ja jotain ei, niistä lisää toisella kertaa.
Lähdin mukaan kevään Sny-kierrokselle, eihän sitä voinut jättää väliin. Mielenkiintoa ja jännitettävää siis taas neljäksi kuukaudeksi tiedossa. Meinasi vaan tuon yllä olevan projektin tekemisen vuoksi unohtua täyttää ilmottautumislomake ajoissa. Muistin ja kerkesin kuitenkin ajoissa onneksi.
Tänään oli vuorossa työterveystarkastus ja sain terveen paperit. Jipii!!! Jostain syystä olin ihan varma, että jotain kakkaa sieltä on tultava, vaikka mitään syytä siihen ei ollut. Olo on hyvä, mitä nyt flunssa yrittää tulla... periksi en anna, mutta silti joku peikko tuolla takaraivossa jankkas, että jotain sieltä tulee kuitenkin... tuli kaikki arvot kunnossa, piikki käsivarteen ja vettä korviin. Mutta eipäs ole enää ahtaiden korvakäytävien vuoksi korvat tukossa... pitäs vaan useemmin muistaa huuhteluttaa ne. Vielä olis kaks päivää töitä ja talviloma... voipi vaan olla että on liikaa ideoita että saisin ajan käytettyä hyödyksi, kun ei tiedä mitä niistä oikee tekis. No, aion vaan rentoutua ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvälle. Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!
lauantai 8. helmikuuta 2014
Kirsikkapuu kukassa
Niinpä niin, hyvinkin keväistä tunnelmaa kuvaa otsikko. Kaikkihan lähti siitä, että lähdin tekemään Honka sukkia. Langaksi valikoitui hyvän aikaa (... lähes puoli toista vuotta) marinoitunut Zeldan värjäys Pikku Heidi. Tämä oli ensimmäinen häneltä ostamani lanka ja kun siitä ei meinannut malttaa tehdä mitään, kunnes nyt. On ne niin herkkuja lankoja ja niitähän varastoista löytyy... odottavat vain sitä täydellistä ohjetta itselleen, kun ei noista ihanuuksista tehdä mitä tahansa. Tälläkin viikolla kotiutui pari vyyhtiä, toiselle on jo ideaa, en vain ole ihan varma siitä, harkitaan siis. Mutta siis Honka sukat...
Valitettavasti pimeät päivät tammikuussa tekivät sen, että värit on ihan liian hailut kuvissa. Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta päätin kantapään tehdä jälkikäteen testatakseni joulukalenterisukkien ohjetta hiukan muokattuna ja sehän toimii. Niissä kun tehtiin kantapää sädekavennuksella, muutin sen sitten nauhakavennukseksi.
Tämä istuu omaan jalkaan todella hyvin. Toiseen sukkaan jäi pieni reikä sivuun silmukoiden poimimisesta, mutta toisessa sekin onnistui täydellisesti. Ihanat sukat ja tuo mallikerta sai hiukan ideoita muhimaan päässä, katsotaan nyt kun niitä ideoita muhii vaikka kuinka. Näitä sukkia tuli kuvailtua edestä ja takaa, kun oli kaikkea kivaa ykstityiskohtaa kuvattavana.
Sukat tein jo tammikuun alussa, on siis kestänyt lähes kuukauden saada sukat tänne. Lankana siis Zeldan Pikku Heidi, Wild'n free värjäys. Puikkoina Knit Pro Karbonz 15 cm/1,5 mm. Silmukoita 66.
Huippusukat ja tyytyväinen tekijä on siis lopputulema, eli todellakin kannatti tätä lankaa taas marinoida ja odottaa sitä täydellistä ideaa. Tuo väritys toi mieleen sitten kukkivan kirsikkapuun ja siitä siis otsikko.
Nyt on blogihiljaisuuteen syynä, tekeminen ja ideoiden pursuaminen. Koko ajan vauhti päällä ja ei malta alkaa bloggaileen kun se on sitten pois tekemisen ajasta. Palmikotkin olen selättänyt lopullisesti... on meinaan kolme työtä palmikoiden kera kesken... kahdet sukat ja yksi isompi työ. Tämä isompi työ on viimeisin ja vauhti sen kanssa päällä. Keskiviikkona hain langat ja joka päivä sitä on pätkän ennättänyt tehdä ja nyt olisi vapaata joten saa tehdä enemmänkin. Työkaverin pipokin tehty ja annettu.
Lisäksi tällä viikolla ilahdutti suuresti, että paikallisessa ilmaisjakelussa on ruusut ja risut palsta, jossa olin minä ihan nimellä saanut ruusuja työni puolesta. Pomoltani sain lisäksi pari lonkeroa kiitokseksi noista ruusuista ja siitä, että onnistuin säästämään hänen rahojaan toimimalla kun tilanne sitä vaati. Pieni summa isossa mittakaavassa, mutta aika hurja summa kertaluontoisena. Kummasti on hymyilyttänyt tällä viikolla siis töissäkin näiden ansiosta. Kyllä ne kiitokset vain kummasti kannustavat.
Ihanaa lauantai iltaa nyt toivottelen, iltapalaa ja sitten kaivamme dippisatsit esiin, minä tietysti tämän ison projektin kera, alamme katsoa putousta koko perhe. Huomenna luvassa lisää valmistuneita... mikäli maltan postausta tehdä kun nyt on vauhti päällä. Kommentteja tulee sitten teillekkin myöhemmin.
Valitettavasti pimeät päivät tammikuussa tekivät sen, että värit on ihan liian hailut kuvissa. Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta päätin kantapään tehdä jälkikäteen testatakseni joulukalenterisukkien ohjetta hiukan muokattuna ja sehän toimii. Niissä kun tehtiin kantapää sädekavennuksella, muutin sen sitten nauhakavennukseksi.
Tämä istuu omaan jalkaan todella hyvin. Toiseen sukkaan jäi pieni reikä sivuun silmukoiden poimimisesta, mutta toisessa sekin onnistui täydellisesti. Ihanat sukat ja tuo mallikerta sai hiukan ideoita muhimaan päässä, katsotaan nyt kun niitä ideoita muhii vaikka kuinka. Näitä sukkia tuli kuvailtua edestä ja takaa, kun oli kaikkea kivaa ykstityiskohtaa kuvattavana.
Sukat tein jo tammikuun alussa, on siis kestänyt lähes kuukauden saada sukat tänne. Lankana siis Zeldan Pikku Heidi, Wild'n free värjäys. Puikkoina Knit Pro Karbonz 15 cm/1,5 mm. Silmukoita 66.
Huippusukat ja tyytyväinen tekijä on siis lopputulema, eli todellakin kannatti tätä lankaa taas marinoida ja odottaa sitä täydellistä ideaa. Tuo väritys toi mieleen sitten kukkivan kirsikkapuun ja siitä siis otsikko.
Nyt on blogihiljaisuuteen syynä, tekeminen ja ideoiden pursuaminen. Koko ajan vauhti päällä ja ei malta alkaa bloggaileen kun se on sitten pois tekemisen ajasta. Palmikotkin olen selättänyt lopullisesti... on meinaan kolme työtä palmikoiden kera kesken... kahdet sukat ja yksi isompi työ. Tämä isompi työ on viimeisin ja vauhti sen kanssa päällä. Keskiviikkona hain langat ja joka päivä sitä on pätkän ennättänyt tehdä ja nyt olisi vapaata joten saa tehdä enemmänkin. Työkaverin pipokin tehty ja annettu.
Lisäksi tällä viikolla ilahdutti suuresti, että paikallisessa ilmaisjakelussa on ruusut ja risut palsta, jossa olin minä ihan nimellä saanut ruusuja työni puolesta. Pomoltani sain lisäksi pari lonkeroa kiitokseksi noista ruusuista ja siitä, että onnistuin säästämään hänen rahojaan toimimalla kun tilanne sitä vaati. Pieni summa isossa mittakaavassa, mutta aika hurja summa kertaluontoisena. Kummasti on hymyilyttänyt tällä viikolla siis töissäkin näiden ansiosta. Kyllä ne kiitokset vain kummasti kannustavat.
Ihanaa lauantai iltaa nyt toivottelen, iltapalaa ja sitten kaivamme dippisatsit esiin, minä tietysti tämän ison projektin kera, alamme katsoa putousta koko perhe. Huomenna luvassa lisää valmistuneita... mikäli maltan postausta tehdä kun nyt on vauhti päällä. Kommentteja tulee sitten teillekkin myöhemmin.
lauantai 1. helmikuuta 2014
Tilu lilu lii...
... nyt se on auki...
... ja nyt se on kii!
Niinpä, äitee joutu leikkimään tässä eräs päivä ompelukoneella. Esikoisella oli toppahousuista sauma auennut. Ja kun kävin oikeen kunnolla lävitte sen nii ei ollu jääny mihinkään kiinni että olis selittäny vaan ihan rehellisesti sauman ompeleet pettänyt. Onneksi onnistui tuosta päältä korjata, kun olis muuten menny käsin ompeluksi. Tuossa nyt on sitten päällä pieni sauma, mutta ei onneksi haittaa.
Väkisinki tässä vaan miettii, että miten hiivatissa mä onnistun aina ostamaan esikoiselle sen maanantai-kappaleen? Juniorillakin riittää menoa ja meininkiä, mutta kyllä sillä kestää ja kun esikoisella tosiaan on monet jutut olleet oikeesti näitä susiversioita vaikka kuinka syynään kaupassa ne. Ei vaan voi käsittää.
Mutta sitten juniorilla kyllä ottaa ja katoaa... tässä pari viikkoa sitten hoidosta haettaessa pojalla oli hoidon lainakengät, kun hänen talvikenkänsä olivat kadonneet. Ei ole vieläkään löytyneet ja ison työn on hänen hoitajat tehneet, on laitettu lappua ja kyselty ja pyydetty muitakin ryhmiä kyselemään ja vaikka mitä. Ihmeellisintä tässä on se, että vahingossahan samanlaiset kengät voi mennä jonku jalkaan, mutta mutta... kun sinne ei ollut sitten kenenkään kenkiä jäänyt lasten jälkeen. Väkisinkin herää ikäviä mietteitä...
Mutta se siitä. Ja sitten vähän työkavereiden lämmikettä. Kupla-lapasiahan on tehty tänä talvena urakalla... no minä heitin kuplat sukkiin työkaverilleni.
Jalkapohjat ovat raidalliset, kuplat ois voineet tuntua ikäviltä siellä. Nallesta nämä tein, grafiitinharmaa ja aniliininpunainen. 2,5 mm puikot, silmukoita 48. Vahvistetttu kantapää sekä sädekavennus varpaisiin, kokoa sukille tuli 38.
Mieluisat sukat niin värien kuin mallinki puolesta tulivat ja kuulemma ovat tiuhaan jalassa.
Toinen työkaverini otti taas yhden vuosiluvun lisää ikäänsä ja viime lauantaina olimme iltaa istumassa. Korvikset hälle vein, omasta varastosta kaivoin. Mutta sitten tuli perjantaina ahaa elämys ja siinä illan mittaa tikuttelin päänlämmikettä hänelle korvisten kaveriksi....
Myös tätä on tässä syksyllä ollut useammassa blogissa, Beanie pipo. Tein vaan itse pyörönä, kun ohje on tasona. Lisäksi tein muutaman kierroksen aina oikeaa reunaan. Lankana oli Dropsin Alpaca Silk. Puikko koko 3,5 mm. Huisin joutusa tehä teeveen kaverina. Ainoa vaan, että ensin heräs epäilys pipon menneen pieleen, kun eihän tämä malli sovi sitte olleskaan mun päähän...
... mutta työkaveri tykkäs ja hälle se sopikin. Ja kysypä toinen työkaveri, että tekisinks mää hällekkii pipan. Ja lupasinhan minä, eihän tossa kauaa nokka tuhise ja ku löytyy hänen väristä lankaakin varastoista nii voipi olla että maanantaina hälle pipan vien.
Tunnustuksenki sain, siitä lisää sitten joku toinen päivä. Ja Eila, mailisi lämmitti hurjasti mieltä, niin samoilla linjoilla siinä mennään.
Nyt mä lähen käväseen yhen kaverin luona. Ihanaa viikonloppua kaikille. Yritän parantaa tapani ja jättää ne puumerkitki teille, mut ku se vaatii käsiä... lukeminen on helppoa jonku työn kanssa mutta sitte se pitää jättää syrjään että voi kommentoida.... ja ja... Mutta nauttikaa lauantai-illastasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)