Niin, meinaan syksyn sny-kierrosta. Pidempäänkin yhtä kierrosta jatkaisin. Viimeinen paketti siis tavoitti minut maanantaina illalla ja nyt vasta ennätän siitä postaamaan. On ollut sitä ja tätä ja tuota, joulujuhlaa ja kiirusta ja vielä töitäkin. Tämmösen ihanuuden minä sain viimeisenä lähetyksenä.
Tuo tumma on tuolla kaiken alla on pussi mihin kaikki oli piilotettu, tapetista ommeltu pikku kassi ja se sitten sisälsikin fantastisen paketin. Kerän Sandnes mini duettia ja kaksi kerää Regian random stripe lankaa, joka on siis aivan ihanan väristä.... kaksi oranssia Regian vahvike/tehostelanka pakkausta, lurps tuotakin väriä. Muumitikkarin, kaksi karkkikeppiä, kuusen mallisen joulukoristeen, huopaisia lasinalustoja, ihana jouluisista kankaista tehty (oletan snyni itsetekemäksi) pussukka... juuri sopiva sukkarojektille ja aion käyttää muullonkin kuin jouluna, siemenhelmiä ja helmiä, joiden materiaalia olen tässä miettinyt sekä snyni itse suunnittelema joulukortti ja siellä se tieto kuka minua on syksyn ajan piristänyt. Minulle siis paketteja lähetti Laura eli Tytytti.
Näitä keriä olen nyt parina iltana hiplaillut ja ihaillut kun ei ole enää jaksanut mitään tehdä ja ihan vielä ei ole nukkumatti vieraillut, siis voi ihanuus.... kun vaan sitten tietäisi sen täydellisen mallin näille... ehkäpä nämä pääsevät puikoille joulupyhinä... vielä kun on muutama juttu jouluksi tehtävä. Toinen ihailuni kohde on siis olleet nämä helmet....
Pimeässä kun en vaan hiisi viekään saa noita kuvattua oikeuksiinsa, mutta kerrohan Laura mitä helmiä nämä ovat? Nämä kuitenkin saivat jo ajatukset hyrräämään... mutta vaatii vielä vähän hiontaa tuo ajatus. Ja tuossa helmien alla se kuusikoristekin... ei vaan näy kunnolla.
Ihanan värisiä nuo lasinalusetkin, ei vaan tässäkään väri kohdillansa ja vielä lopuksi kortti, kaunis ja harmonin, sanon minä.
Ja kyllä Laura kaikki paketit ovat olleet ihania ja jopa suoraa hemmottelua. Hienoa kuulla, että pakettien "metsästys" on ollut hauskaa. Itsekkin olen nauttinut omalle parilleni pakettien kasaamisesta. Kävin jo kommentin jättämässä blogiisi että paketti on vastaanotettu, olisin laittanut sähköpostia jos sellaisen osoitteen olisin löytänyt... naamakirjaan kun en kuulu, että sieltä olisin viestiä saanut laitettua. Syksy on ollut aika rankka ja pakettisi ovat ihanasti piristäneet mieltä.
Ja sitten parit sukat, nämä ensimmäiset lähti paten matkassa kohti Mehtäpirttiä ja kun perille ovat päätyneet voi kuvankin täällä julkaista...
Lise-Lotethan nämäkin, ja joku joka ei kuulemma osaa pitsineuletta on nyt tekemässä ite tätä mallia.... eli taisipa mennä todellakin oikeen hyvään kotiin nämä. Ja kun sielä ruudun takana on jokunen muukin joilta olen kyselly kaiken näköstä, tammikuussa sitten pate vierailee teitillä... kun tämä joulu sekoittaa aikatauluja, niin tekemisten osalta kuin töissä vallitsevan kiireen osalta, kun ei sitten jaksa kauheesti tehdä muuta kuin istua soffalla ja tuijottaa töllöä iltaisin. Näissä siis kool aid värjättyä maijaa lankana... pinkki-keltaista.
Ja sitten toiset sukat, nämä ovat semmonen alotanpas varpaista ja tehää sitte nii pitkästi ku lankaa riittää sukat... eli polvisukat tuli oman säädön mukaan. Ja lankaa siis meni kerä per sukka ja jäikin vielä eilisen päivän raidan verran...
Lankana siis Regian Zoofari ja värinä Seepra Paul ja tuossa alimmassa kuvassa taitaa värit olla kohillansa. Näiden määränpäätä vielä mietin jääkö omaan jalkaan vai matkaako maalimalle. Ja sitte kurkistus niihin joulukalenteri sukkiin, joihin siis tulee ohjeistus joka päivä Missä neuloimme kerran-blogista. Tämä kuva nyt on otettu vissiin lauantaina, että sukat on edenny kyllä tuostakin, mutta katsotaan niitä kunnolla ihan omassa postauksessaan sitten.
Mutta siis ihanaa joulun alusaikaa kaikille! Ja muistakaa edellisen postauksen adventtiarvonta. Ja tämä kiire ja väsymys on jättänyt kommentit vähiin, kyllä se tästä taas sitten joulun jälkeen.
torstai 19. joulukuuta 2013
Sinne se hujahti....
lauantai 14. joulukuuta 2013
Seuraava adventtiarvonta
Jahas, tässä kiireet ja flunssanpoikanen ovat sitten saaneet minun aikataulun arvontojen kanssa sekasin, mutta mennään sitten taas kahden palkinnon arvonnalla ja tämä sitten päättyy jouluaattona klo 24.00. Mutta sitten startataan myös vielä uudenvuoden arvonta omassa postauksessaan. Tällä kertaa lähdin minäkin sitten kokeilemaan nahkarannekkeita ja niitä syntyi muutama kappale, osa vaan lahjaksi ja niistä sitten kaksi tähän palkinnoksi. Otetaan ensin osasta yhteiskuvaa...
Ja sitten ne palkinnoksi päätyvät ovat tässä....
Eli ensimmäinen tumman ruskeaa keinonahkaa kolmeen kertaan ranteen ympäri, muutama helmi matkanvarrella ja riipuksena punaiset kristallit kera metallihelmen. Toisena tämä....
Vaalean ruskeaa kaksi nauhaa ja mustaa keskellä kera kristallikoristeisen riipuksen. Omaan käteen jää tämä seuraava yksilö, kuvat sen takia että näette miten tämä alempi käteen istuu.
Ja pienellä ketjupätkällä näitä on mahdollisuus sitten säätää voittajan ranteen mukaan. Ja vielä tuosta yhdestä yhteiskuvassa olleesta kuva kun saaja tuskin täällä vierailee...
Ja tuo satunnaislukugeneraattori päätti korvisten voittajiksi numeron 7 isoäidinnelijöille ja numeron 9 tähdille... ja kun numerot lähtivät menemään kommentointijärjestyksessä on numero seitsemän Sude, saksassakin tunnettu apinoiden tekijä. Minullakin on ilo omistaa oma Suden tekemä apina ja se on kerrassaan ihana. Numero yhdeksän oli sitten anonyymi kera mailiosoitteen, eli Tapahola oli osoitteen alku. Suden osoite onkin tallessa apinan mukana tulleena, mutta sinä Tapahola infoatko minua osoitteellasi mailitse, osoite löytyy sivupalkista.
Tähänkin arvontaan jokainen saa saman mahdollisuuden, kommentoimalla tätä postausta pääsee jokainen osallistumaan ja osallistuu molempien rannekkeiden arvontaan. Onnea vaan matkaan kaikille ja pysykää kuulolla uuden vuoden arpajaisten osalta!
Ja sitten ne palkinnoksi päätyvät ovat tässä....
Eli ensimmäinen tumman ruskeaa keinonahkaa kolmeen kertaan ranteen ympäri, muutama helmi matkanvarrella ja riipuksena punaiset kristallit kera metallihelmen. Toisena tämä....
Vaalean ruskeaa kaksi nauhaa ja mustaa keskellä kera kristallikoristeisen riipuksen. Omaan käteen jää tämä seuraava yksilö, kuvat sen takia että näette miten tämä alempi käteen istuu.
Ja pienellä ketjupätkällä näitä on mahdollisuus sitten säätää voittajan ranteen mukaan. Ja vielä tuosta yhdestä yhteiskuvassa olleesta kuva kun saaja tuskin täällä vierailee...
Ja tuo satunnaislukugeneraattori päätti korvisten voittajiksi numeron 7 isoäidinnelijöille ja numeron 9 tähdille... ja kun numerot lähtivät menemään kommentointijärjestyksessä on numero seitsemän Sude, saksassakin tunnettu apinoiden tekijä. Minullakin on ilo omistaa oma Suden tekemä apina ja se on kerrassaan ihana. Numero yhdeksän oli sitten anonyymi kera mailiosoitteen, eli Tapahola oli osoitteen alku. Suden osoite onkin tallessa apinan mukana tulleena, mutta sinä Tapahola infoatko minua osoitteellasi mailitse, osoite löytyy sivupalkista.
Tähänkin arvontaan jokainen saa saman mahdollisuuden, kommentoimalla tätä postausta pääsee jokainen osallistumaan ja osallistuu molempien rannekkeiden arvontaan. Onnea vaan matkaan kaikille ja pysykää kuulolla uuden vuoden arpajaisten osalta!
perjantai 6. joulukuuta 2013
Myöhästynyt adventtikalenteri starttaa nyte!
Juu-u, lupailin jo sitä parina aiempana vuonna ollutta omanlaistani kalenteria taas järjestää. No, tekniikka petti ja olen nyt hiukka saanut takuta piuhojen, koneen ja modeemin kanssa, että pääsimme jälleen yhteistyöhön ja sunnuntaina on jo toinen adventti. Mutta aloitetaan kuitenkin, mennään vaan vähän eri tavalla kuin ennen. Eli otetaan kaksi palkintoa ensimmäiseen arvontaan joka alkaa tästä postauksesta ja loppuu sitten 12.12.2013 klo 24.00 ja nyt en osaa sanoa otetaanko seuraavat kaksi sitten loppuajalle vai tuleeko kaksi lyhyempää arvontaa, se katsotaan sitten. Jokainen siis saa sen yhden arvan kommentilla ja sillä osallistuu molempien palkintojen arvontaan, jotka ovat....
Joulun punaiset bling bling langasta virkatut, sokerilla pikkasen tärkätyt isoäidinneliöt korumetallisilla avokoukuilla. Noiden koko on 3 cm kertaa 3 cm, eli ei mitkään jättimäiset.
Ja toisena samalla langalla samoin tiedoin virkatut tähdet. Ja todellakin vaan vähän tärkätyt, että pysyvät muodossa eivätkä kuitenkaan ole mitkään koppurat. Eli kommentoimaan vaan jos näitä haluat tavoitella.
Lähdin myös mukaan Missä neuloimme kerran-blogin jämälankavillasukkajoulukalenteriin, siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Mutta tuohon jää koukkuun ja ehtii vallan mainiosti vielä mukaan mikäli intoa riittää. Joka luukun jälkeen tekisi mieli neuloa vielä lisää... onneksi on keskeneräisiä useampi, niin on mitä tehdä.
Ja sitten vaan osallistumaan tähän minun versiooni joulukalenterista! Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Joulun punaiset bling bling langasta virkatut, sokerilla pikkasen tärkätyt isoäidinneliöt korumetallisilla avokoukuilla. Noiden koko on 3 cm kertaa 3 cm, eli ei mitkään jättimäiset.
Ja toisena samalla langalla samoin tiedoin virkatut tähdet. Ja todellakin vaan vähän tärkätyt, että pysyvät muodossa eivätkä kuitenkaan ole mitkään koppurat. Eli kommentoimaan vaan jos näitä haluat tavoitella.
Lähdin myös mukaan Missä neuloimme kerran-blogin jämälankavillasukkajoulukalenteriin, siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Mutta tuohon jää koukkuun ja ehtii vallan mainiosti vielä mukaan mikäli intoa riittää. Joka luukun jälkeen tekisi mieli neuloa vielä lisää... onneksi on keskeneräisiä useampi, niin on mitä tehdä.
Ja sitten vaan osallistumaan tähän minun versiooni joulukalenterista! Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
maanantai 25. marraskuuta 2013
Tässä se rojekti nyt sitten on!
Lasken sen valmistuneen tänään, koska tänään irrotin pingotuksesta ja päättelin langat. Tämä rojekti siis kesti kaiken kaikkiaan yhden vuoden, yhden kuukauden ja kolmetoista päivää, eli aloitin sen 12.10.2012 ja tästähän lähdettiin liikkeelle.
Eli 100 silmukka paria ja reunasilmukat, eli kaiken kaikkiaan 202 silmukkaa, joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin, kaaviossa sata silmukkaa, eli nurjat neulottiin päin vastaisella värillä, sekä tietysti takasin tullessa piti ensin neuloa päin vastaisella värillä. Onteloneule-tekniikkaa ja tältä se näyttää....
Molemmat puolet siis sileää oikeaa. Pieniä laskutoimituksia tuossa suorittelin ja laskin tähän arvioidun ajan... kuin olisin tehnyt 15 kahdeksan tunnin työpäivää ilman yhtäkään paussia ja se on vain arvio. Loppua kohden huomasin tekeväni kierroksen paljon nopeammin, olikos kumma olihan kierroksia 578. Neuloin siis tähän työhön 115 600 silmukkaa plus reunasilmukat... aika hurja määrä eikö vain. Hulluksihan itseäni tituleerasin aloittaessani, mutta kun se ei jättänyt rauhaan kerran nähtyäni sen... onteloneule oli ihan vieras käsite minulle aiemmin ja muutama kierros olikin opettelua kuinka saan langat kulkemaan neulepuolien keskellä. Mutta niin vain senkin selätin ja tässä se nyt on...
Ja tuo nurja puolihan on sitten vastaväreillä....
Ohje on siis ravelrysta Kalinumban 5th anniversary scarf. Ja ette usko, kuinka loi haasteita tuo kuvaaminen, kun sen päivällä suoritin yksin.... kokoa meinaan VAIN 175 x 42 cm... lisäksi paras valo makkarissa, jossa hyviä kuvia saadakseni minun olisi pitänyt olla katon rajassa. Tässä pari joten kuten onnistunutta itselaukaisimella...
Ja tiedättekös, tämä on niin upea ja kun siinä ihan oikeasti onnistuin... epäilin aika hurjasti onnistumistani. Nyt on mietinnässä kehykset ja paikka tälle olisi olohuoneen seinällä soffan yläpuolella. Ja kuvat vielä molemmista puolista tuossa soffalla...
Eikö vain olisikin paikka tuossa tälle ja tottakai tämä "oikea" puoli eli ylempi esillä. Tiedättekös mikä oli hassua... lankanahan oli Dropsin alpaca. Ohjeen mukaan 250 grammaa per väri, otin kuitenkin 300 grammaa per väri ja hyvä niin, molemmista väreistä aloitin sen kuudennenkin kerän. Eli painoakin pitäisi olla reilu 500 grammaa... no käytinpä tämän kaupassa vaa'alla ja tämän paino on vain 494 grammaa ja todellakin kuudennen mustan kerän jouduin aloittamaan reilusti ennen valkoista, kun muuten menivät vaihdot ihan parin kierroksen sisällä joka kerta, eli yksi kerä oli sitten aikasta reilusti ali painoinen ilmeisesti. Puikkoina oli 2 mm ja 60 cm pyöröt.
Eilen kun olin tästä neulonut ne viimeiset neljä kierrosta oli vähän hölmö olo, semmonen siinäkö se nyt oli ja ei osannut tarttua mihinkään ja rehellisesti sanottuna en edes muista koska viimeksi ennen eilistä olen istunut katsomassa teeveetä ilman käsityötä. En meinaan koskenut mihinkään eilen sen jälkeen, ei vaan jotenkin osannut tarttua yhteenkään työhön. No, tänään sitten taas... hih, enhän mä muuten oliskaan hullu jollei jo itäis seuraava rojekti mielessä... ohje ja langatkin olen hankkinut jo keväällä, olisin sen varmaan aloittanutkin ennen töihin lähtöä, mutta langat on vielä vyyhdillä eli ei kerinny kaiken homman jälkeen ennen töihin menoa kerimään lankaa.
Lopuksi vielä meidän parivaljakosta kuva.
Ihanaa viikkoa kaikille ja kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen!
Eli 100 silmukka paria ja reunasilmukat, eli kaiken kaikkiaan 202 silmukkaa, joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin, kaaviossa sata silmukkaa, eli nurjat neulottiin päin vastaisella värillä, sekä tietysti takasin tullessa piti ensin neuloa päin vastaisella värillä. Onteloneule-tekniikkaa ja tältä se näyttää....
Molemmat puolet siis sileää oikeaa. Pieniä laskutoimituksia tuossa suorittelin ja laskin tähän arvioidun ajan... kuin olisin tehnyt 15 kahdeksan tunnin työpäivää ilman yhtäkään paussia ja se on vain arvio. Loppua kohden huomasin tekeväni kierroksen paljon nopeammin, olikos kumma olihan kierroksia 578. Neuloin siis tähän työhön 115 600 silmukkaa plus reunasilmukat... aika hurja määrä eikö vain. Hulluksihan itseäni tituleerasin aloittaessani, mutta kun se ei jättänyt rauhaan kerran nähtyäni sen... onteloneule oli ihan vieras käsite minulle aiemmin ja muutama kierros olikin opettelua kuinka saan langat kulkemaan neulepuolien keskellä. Mutta niin vain senkin selätin ja tässä se nyt on...
Ja tuo nurja puolihan on sitten vastaväreillä....
Ohje on siis ravelrysta Kalinumban 5th anniversary scarf. Ja ette usko, kuinka loi haasteita tuo kuvaaminen, kun sen päivällä suoritin yksin.... kokoa meinaan VAIN 175 x 42 cm... lisäksi paras valo makkarissa, jossa hyviä kuvia saadakseni minun olisi pitänyt olla katon rajassa. Tässä pari joten kuten onnistunutta itselaukaisimella...
Ja tiedättekös, tämä on niin upea ja kun siinä ihan oikeasti onnistuin... epäilin aika hurjasti onnistumistani. Nyt on mietinnässä kehykset ja paikka tälle olisi olohuoneen seinällä soffan yläpuolella. Ja kuvat vielä molemmista puolista tuossa soffalla...
Eikö vain olisikin paikka tuossa tälle ja tottakai tämä "oikea" puoli eli ylempi esillä. Tiedättekös mikä oli hassua... lankanahan oli Dropsin alpaca. Ohjeen mukaan 250 grammaa per väri, otin kuitenkin 300 grammaa per väri ja hyvä niin, molemmista väreistä aloitin sen kuudennenkin kerän. Eli painoakin pitäisi olla reilu 500 grammaa... no käytinpä tämän kaupassa vaa'alla ja tämän paino on vain 494 grammaa ja todellakin kuudennen mustan kerän jouduin aloittamaan reilusti ennen valkoista, kun muuten menivät vaihdot ihan parin kierroksen sisällä joka kerta, eli yksi kerä oli sitten aikasta reilusti ali painoinen ilmeisesti. Puikkoina oli 2 mm ja 60 cm pyöröt.
Eilen kun olin tästä neulonut ne viimeiset neljä kierrosta oli vähän hölmö olo, semmonen siinäkö se nyt oli ja ei osannut tarttua mihinkään ja rehellisesti sanottuna en edes muista koska viimeksi ennen eilistä olen istunut katsomassa teeveetä ilman käsityötä. En meinaan koskenut mihinkään eilen sen jälkeen, ei vaan jotenkin osannut tarttua yhteenkään työhön. No, tänään sitten taas... hih, enhän mä muuten oliskaan hullu jollei jo itäis seuraava rojekti mielessä... ohje ja langatkin olen hankkinut jo keväällä, olisin sen varmaan aloittanutkin ennen töihin lähtöä, mutta langat on vielä vyyhdillä eli ei kerinny kaiken homman jälkeen ennen töihin menoa kerimään lankaa.
Lopuksi vielä meidän parivaljakosta kuva.
Ihanaa viikkoa kaikille ja kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen!
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Riemua ja ärräpäitä
No niin, on ollut vähän hiljaista taas mun suunnalta... mutta siihen on tosi hyvä syy, josta myöhemmin lisää. Ensin yllättäen sukat. Nämä lähti isälleni isänpäivälahjaksi.
Nämä tein Neulojien yön lankahankinnoista, testasin Puhdepuodin luomu sukkalankaa. Kaksi vyyhtiä sitä tilasin, mutta keriessä huomasin, että paksuuden vuoksi kovin isoja sukkia siitä ei saa tehtyä. Isäni kuitenkin tahtoo sukkansa lyhyellä varrella, joten eipä ollut vaikea päättää mihin lanka menee. Lisäksi tein toispuoleisen nauhakavennuksen kärkeen. Toivottavasti vähän venähtävät, kun oli kuulemma hippasen pienet tullu. Lankaa kyllä on sen verran jäljellä, että muutaman kierroksen tuohon pystyy lisäämään jos eivät ala muutaman käytön jälkeen istua. Samaan postiin sitten lähti mukaan äitini pyytämä avaimenperä.
Tarvittiin jykevä ja kestävä, joten tein suoraan avainlenkkiin tämän. Mekoksi valikoitui sopivan mallinen huurrettu fluoriitti nugetti, päänä simpukankuorihelmi ja kuten huomaatte, olihan oikeaa sävyä tähän lähetykseen. Vaikkakaan isälleni tämä ei mennyt.
Mutta sitten sitä hiljaisuutta... rojekti nappasi taas minut kynsiinsä, en ole konetta pahemmin muutamaan päivään aukaissut. Tämän päivityksen jälkeen sitten kierränki teidän blogit. Tässä pari tilanne kuvaa perjantailta.
Viimeinen mustakerä lähdössä vuoroonsa ja matkaa vielä on, tuossa kuvassa neulon nurjaa puolta siksi kaavio nurin niskoin. Tuo oli onteloneuleessa minulle erittäin hyvä kikka, nurjalla käänsin kaavion nurin niskoin, siten sain luettua oikealta vasemmalle myös sen kierroksen ja kiero mieleni osasi kääntää näin automaattisesti värit toisin päin. Kun siis nurjalla kierroksella tuossa täytyi vielä neuloa valkoiset mustana ja mustat valkoisena.
Eilen sitten työpäivän jälkeen ja ruoan laiton yms muiden kotihommien jälkeen pääsin tähän jälleen käsiksi. Pieni lepotauko väliin ja tämä oli tilanne takaisin tullessa.
Kummasti tuo kaaviopaperi kiinnostava makuu alustana. Teitä varmaan kiinnostaa tämän hetkinen tilanne... no, sehän on tässä....
Viimeiset neljä kierrosta jäi tälle päivälle, kun väsy alkoi iskeä tuossa yhdentoista aikaa illalla, kaksikymmentä kierrosta silti sain eilen tehtyä. Nyt siis on tehty viimeiset neljä, päätelty silmukat, kylvetetty ja neulattu... kuivumista odotellessa... Romppu tykkäsi taas heittäytyä märän työn päälle... itseasiassa tässä kuvassa en ole saanut toista päätä vielä pingotettua kokonaan... oli vain pakko ottaa tuo kuva välistä, valitettavasti neiti vaihtoi vähän asentoa ja en saanut sitä ihan parasta rötkötystä kuvaan. Mutta siis... rojekti on oikeasti valmis ja pihkura että se on upee ja mä olen ylpee itestäni! Yritän huomenna saada sitten päivityksen tuosta upeudesta, iltavuoroon meno vaan voi luoda haasteita sen onnistumiselle.... mutta ensi viikolla kuitenkin.
Nyt sitten kiertämään teidän päivityksenne ja ehkäpä muutama kierros sukkaa... niitä on taas viisi paria kesken ja te kolme joille jotain on tulossa, nyt ennätän taas miettiä sitäkin, tässä ennen joulua saatte postia.
Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille!
Ai niin ne ärräpäät... tekniikka on hienoa... KUN SE TOIMII!!! Ei toimi tällä hetkellä kunnolla, en saa lähetettyä kuvaviestiä, mulle ei saa lähetettyä vissiin viestiä olleskaan ja mun tekis mieli heittää hieno älypuhelin seinään... mutta en välitä siitä, koska ROJEKTI ON VALMIS!!!
Nämä tein Neulojien yön lankahankinnoista, testasin Puhdepuodin luomu sukkalankaa. Kaksi vyyhtiä sitä tilasin, mutta keriessä huomasin, että paksuuden vuoksi kovin isoja sukkia siitä ei saa tehtyä. Isäni kuitenkin tahtoo sukkansa lyhyellä varrella, joten eipä ollut vaikea päättää mihin lanka menee. Lisäksi tein toispuoleisen nauhakavennuksen kärkeen. Toivottavasti vähän venähtävät, kun oli kuulemma hippasen pienet tullu. Lankaa kyllä on sen verran jäljellä, että muutaman kierroksen tuohon pystyy lisäämään jos eivät ala muutaman käytön jälkeen istua. Samaan postiin sitten lähti mukaan äitini pyytämä avaimenperä.
Tarvittiin jykevä ja kestävä, joten tein suoraan avainlenkkiin tämän. Mekoksi valikoitui sopivan mallinen huurrettu fluoriitti nugetti, päänä simpukankuorihelmi ja kuten huomaatte, olihan oikeaa sävyä tähän lähetykseen. Vaikkakaan isälleni tämä ei mennyt.
Mutta sitten sitä hiljaisuutta... rojekti nappasi taas minut kynsiinsä, en ole konetta pahemmin muutamaan päivään aukaissut. Tämän päivityksen jälkeen sitten kierränki teidän blogit. Tässä pari tilanne kuvaa perjantailta.
Viimeinen mustakerä lähdössä vuoroonsa ja matkaa vielä on, tuossa kuvassa neulon nurjaa puolta siksi kaavio nurin niskoin. Tuo oli onteloneuleessa minulle erittäin hyvä kikka, nurjalla käänsin kaavion nurin niskoin, siten sain luettua oikealta vasemmalle myös sen kierroksen ja kiero mieleni osasi kääntää näin automaattisesti värit toisin päin. Kun siis nurjalla kierroksella tuossa täytyi vielä neuloa valkoiset mustana ja mustat valkoisena.
Eilen sitten työpäivän jälkeen ja ruoan laiton yms muiden kotihommien jälkeen pääsin tähän jälleen käsiksi. Pieni lepotauko väliin ja tämä oli tilanne takaisin tullessa.
Kummasti tuo kaaviopaperi kiinnostava makuu alustana. Teitä varmaan kiinnostaa tämän hetkinen tilanne... no, sehän on tässä....
Viimeiset neljä kierrosta jäi tälle päivälle, kun väsy alkoi iskeä tuossa yhdentoista aikaa illalla, kaksikymmentä kierrosta silti sain eilen tehtyä. Nyt siis on tehty viimeiset neljä, päätelty silmukat, kylvetetty ja neulattu... kuivumista odotellessa... Romppu tykkäsi taas heittäytyä märän työn päälle... itseasiassa tässä kuvassa en ole saanut toista päätä vielä pingotettua kokonaan... oli vain pakko ottaa tuo kuva välistä, valitettavasti neiti vaihtoi vähän asentoa ja en saanut sitä ihan parasta rötkötystä kuvaan. Mutta siis... rojekti on oikeasti valmis ja pihkura että se on upee ja mä olen ylpee itestäni! Yritän huomenna saada sitten päivityksen tuosta upeudesta, iltavuoroon meno vaan voi luoda haasteita sen onnistumiselle.... mutta ensi viikolla kuitenkin.
Nyt sitten kiertämään teidän päivityksenne ja ehkäpä muutama kierros sukkaa... niitä on taas viisi paria kesken ja te kolme joille jotain on tulossa, nyt ennätän taas miettiä sitäkin, tässä ennen joulua saatte postia.
Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille!
Ai niin ne ärräpäät... tekniikka on hienoa... KUN SE TOIMII!!! Ei toimi tällä hetkellä kunnolla, en saa lähetettyä kuvaviestiä, mulle ei saa lähetettyä vissiin viestiä olleskaan ja mun tekis mieli heittää hieno älypuhelin seinään... mutta en välitä siitä, koska ROJEKTI ON VALMIS!!!
Tunnisteet:
avaimenperä,
enkeli,
Harli,
projekti,
Romppu,
villasukat
lauantai 16. marraskuuta 2013
Tinnituksen pelossa oli pakko...
Kröhöm.... kyllä mä pysyin lujana, puoli kahdeksaan eilen illalla. Sitte ne langat piti jo niin kovaa älämölöä, että oli pakko hiljentää ne, etenkin kun vielä illan mittaan oli pompannut mieleen täydellinen ohjekin niille. Eilisen aikana sitten syntyi ensimmäinen sukka ja tänään pikkuhiljaa toinen, olihan hitsi vieköön nopeet tehdäkkin ja ihanat tulikin. Näissä tunnelmissa sitten päättelyn jälkeen nautin kaffit viiden aikaan.
Marraskuun sny paketista tulleista pallas keristä syntyi aikuisten Lise-Lotet. Alkuperäinen vauvasukkaohjehan löytyy täältä. Olen miettinyt omaan jalkaan soveltavani tuota ohjetta, mutta kuinkas kävikään... ei tarvinnutkaan, koska tässä vähän aikaa sitten Villaa Sukissa-blogin Mari julkaisi ohjeen aikuisille. Kuinka ollakkaan tuo herkkulanka siis huusi päästä Lise-Lotte sukiksi.
Pakkohan se oli sitten ottaa ne niille Snyni lähettämille puikoille ja aikasta reilusti lankaa vielä jäikin, ideaa sillekkin jo on. Nyt kuitenkin aion välistä tehdä noita keskeneräisiä ja koruiluihinkin olisi tarkoitus tässä vielä tarttua tänään tai huomenna. Ohjeesta poikkesin kantapään ja kärjen kanssa, kantapään tein pyöristettynä ja kärjen sädekavennuksilla. Mikäli olisin tiennyt lankaa jäävän noin reilusti, olisin ehkä tehnyt varsiin useamman toiston mallikertaa.
Vaikka eipä sen puoleen ihan kivan mittaiset tuli näinkin ja todella istuvat jalkaan hyvin ja ovat niin pehmoisetkin, että lurps!
Mietinkin jo tuhoavani tuolta muutaman paksumman langan, joista kerästä tehty toisen sukan kärki tähän malliin. Riittänee vallan hyvin tämän pituiseen varteen himpun vajaat kerät. Ja sitten jotain ihanaa ja uskomatonta.
Nämä ruusut. Tässä yritin kuvata tuota pientä kuoliota noissa uloimmissa terälehdissä. Vielä kuitenkin nämä viisi ihanaa kaunotarta ovat ihan hyvässä kunnossa. Ihmeellistä tästä tekee sen, että sain näitä kymmenen kappaleen kimpun, viisi siis poistunut joukosta. Ja siis se ihmeellisyys, sain nämä ruusut äidiltäni 5.10. eli nämä ovat yli kuukauden olleet sulostuttamassa ja tuon kummemmin nämä viisi ei vielä ole kärsineet. Hyvään säilymiseen on mahdollisesti vaikuttanut, että kukat koristavat parveketta ja otin ne vain kuvaus rekvisiitaksi sisälle... meillä kun on eräs nimeltä mainitsematon kukkia syövä olio....
joka söi sitruunamelissankin viikossa ja se oli todella iso kun sen kotiin toin. Kotimme viherkasvit ovatkin korkealla ja noille ruusuille ei tullut tehtyä riittävän korkealle tilaa vaan ne jäivät ensimmäisen yönsä jälkeen pysyvästi parvekkeelle. Sinne kun siirrän aina ruusut viileään yöksi, paitsi talvi pakkasilla.
Esikoinen toipuu hyvin ja alkaa jo kovasti turhautumaan kotona nysväämiseen. Onneksi on jo sen verran iso, että ymmärtää miksi ei saa ulos vielä lähteä. Ja hurjan ylpeä olen hänen sairaalassa olemisestaan, kyllä sen verran pisteltiin ja lääkittiin, mutta kaiken antoi nätisti tehdä. Enemmänkin oli erittäin kiinnostunut kaikesta ja kyseli kovasti. Kanyyli oli erityisen kiinnostava, kaikki veren ottamisen ja lääkinnät seurasi tarkkaan ja kovasti kyseli sitä poistettaessa siitä sekä tutki millainen se oikeen on.
Sitten snylleni vastauksia:
1. Lukeminen on jäänyt vähemmälle käsitöiden vallattua mielen, mutta välistä tulee kirjojen ahmimiskausi. Viime aikoina on tullut ehkä eniten luettua vampyyrijuttuja, eli aika kevyttä linjaa mennään... Janet Evanovich ja hänen dekkarinsa ovat ihan ehdottomia, niistä yhdeksän ensimmäistä omassa hyllyssä. Mistä tulikin mieleen, että pitääpäs taas katsoa josko kymppi jo löytyisi. Linda Howard täyttää hyllyä myös.
2. Punaista ja kultaa yhdessä sekä valkoista ja hopeaa yhdessä. Nämä ovat aika olennaisia meidän joulukoristeluissa.
3. Ensimmäisenä tulee mieleen mitä haluaisin oppia neuleissa, niin kantapään teko sukkaan jälkikäteen ja varpaista aloitettaessa pyöristetty kantapää... varpaista aloitettaessa en osaa tehdä kuin tiimalasin. Myöskin se kirjoneule houkuttaa, mutta samalla kauhistuttaa. Yleensäkkin kaikkea kiinnostaa ainakin kokeilla.
4. Jouluaaton saamme toivon mukaan viettää jälleen vanhempieni luona. Joulussa on tärkeää läheisten kanssa oleminen, rauhoittuminen ja lasten riemu ja jännitys.
Toivottavasti näistä oli sinulle apua. Ja tuohon kirjallisuuteen olisi helpompi vastata vaikka mailitse, koska minulla on aika hurja määrä kirjoja itsellä, suosikkikirjailijat tulee ostettua automaattisesti sinne.
Nyt iltahommiin poikien kanssa. Oikeen rauhallista lauantai-iltaa teille ihanaiset!
Marraskuun sny paketista tulleista pallas keristä syntyi aikuisten Lise-Lotet. Alkuperäinen vauvasukkaohjehan löytyy täältä. Olen miettinyt omaan jalkaan soveltavani tuota ohjetta, mutta kuinkas kävikään... ei tarvinnutkaan, koska tässä vähän aikaa sitten Villaa Sukissa-blogin Mari julkaisi ohjeen aikuisille. Kuinka ollakkaan tuo herkkulanka siis huusi päästä Lise-Lotte sukiksi.
Pakkohan se oli sitten ottaa ne niille Snyni lähettämille puikoille ja aikasta reilusti lankaa vielä jäikin, ideaa sillekkin jo on. Nyt kuitenkin aion välistä tehdä noita keskeneräisiä ja koruiluihinkin olisi tarkoitus tässä vielä tarttua tänään tai huomenna. Ohjeesta poikkesin kantapään ja kärjen kanssa, kantapään tein pyöristettynä ja kärjen sädekavennuksilla. Mikäli olisin tiennyt lankaa jäävän noin reilusti, olisin ehkä tehnyt varsiin useamman toiston mallikertaa.
Vaikka eipä sen puoleen ihan kivan mittaiset tuli näinkin ja todella istuvat jalkaan hyvin ja ovat niin pehmoisetkin, että lurps!
Mietinkin jo tuhoavani tuolta muutaman paksumman langan, joista kerästä tehty toisen sukan kärki tähän malliin. Riittänee vallan hyvin tämän pituiseen varteen himpun vajaat kerät. Ja sitten jotain ihanaa ja uskomatonta.
Nämä ruusut. Tässä yritin kuvata tuota pientä kuoliota noissa uloimmissa terälehdissä. Vielä kuitenkin nämä viisi ihanaa kaunotarta ovat ihan hyvässä kunnossa. Ihmeellistä tästä tekee sen, että sain näitä kymmenen kappaleen kimpun, viisi siis poistunut joukosta. Ja siis se ihmeellisyys, sain nämä ruusut äidiltäni 5.10. eli nämä ovat yli kuukauden olleet sulostuttamassa ja tuon kummemmin nämä viisi ei vielä ole kärsineet. Hyvään säilymiseen on mahdollisesti vaikuttanut, että kukat koristavat parveketta ja otin ne vain kuvaus rekvisiitaksi sisälle... meillä kun on eräs nimeltä mainitsematon kukkia syövä olio....
joka söi sitruunamelissankin viikossa ja se oli todella iso kun sen kotiin toin. Kotimme viherkasvit ovatkin korkealla ja noille ruusuille ei tullut tehtyä riittävän korkealle tilaa vaan ne jäivät ensimmäisen yönsä jälkeen pysyvästi parvekkeelle. Sinne kun siirrän aina ruusut viileään yöksi, paitsi talvi pakkasilla.
Esikoinen toipuu hyvin ja alkaa jo kovasti turhautumaan kotona nysväämiseen. Onneksi on jo sen verran iso, että ymmärtää miksi ei saa ulos vielä lähteä. Ja hurjan ylpeä olen hänen sairaalassa olemisestaan, kyllä sen verran pisteltiin ja lääkittiin, mutta kaiken antoi nätisti tehdä. Enemmänkin oli erittäin kiinnostunut kaikesta ja kyseli kovasti. Kanyyli oli erityisen kiinnostava, kaikki veren ottamisen ja lääkinnät seurasi tarkkaan ja kovasti kyseli sitä poistettaessa siitä sekä tutki millainen se oikeen on.
Sitten snylleni vastauksia:
1. Lukeminen on jäänyt vähemmälle käsitöiden vallattua mielen, mutta välistä tulee kirjojen ahmimiskausi. Viime aikoina on tullut ehkä eniten luettua vampyyrijuttuja, eli aika kevyttä linjaa mennään... Janet Evanovich ja hänen dekkarinsa ovat ihan ehdottomia, niistä yhdeksän ensimmäistä omassa hyllyssä. Mistä tulikin mieleen, että pitääpäs taas katsoa josko kymppi jo löytyisi. Linda Howard täyttää hyllyä myös.
2. Punaista ja kultaa yhdessä sekä valkoista ja hopeaa yhdessä. Nämä ovat aika olennaisia meidän joulukoristeluissa.
3. Ensimmäisenä tulee mieleen mitä haluaisin oppia neuleissa, niin kantapään teko sukkaan jälkikäteen ja varpaista aloitettaessa pyöristetty kantapää... varpaista aloitettaessa en osaa tehdä kuin tiimalasin. Myöskin se kirjoneule houkuttaa, mutta samalla kauhistuttaa. Yleensäkkin kaikkea kiinnostaa ainakin kokeilla.
4. Jouluaaton saamme toivon mukaan viettää jälleen vanhempieni luona. Joulussa on tärkeää läheisten kanssa oleminen, rauhoittuminen ja lasten riemu ja jännitys.
Toivottavasti näistä oli sinulle apua. Ja tuohon kirjallisuuteen olisi helpompi vastata vaikka mailitse, koska minulla on aika hurja määrä kirjoja itsellä, suosikkikirjailijat tulee ostettua automaattisesti sinne.
Nyt iltahommiin poikien kanssa. Oikeen rauhallista lauantai-iltaa teille ihanaiset!
perjantai 15. marraskuuta 2013
Sny postia marraskuulle
Tänään Pate kantoi kotiin Snyltäni marraskuun paketin, eipä olisi parempaan aikaan voinut saapua. On meinaan ollut tässä viikon ajan aikasta rankkaa, mutta aloitetaan postilla.
Teeteen Pallasta kaksi kerää niin huippuherkullisina pinkkeinä, snyni kirjoittikin kortissa minun tulleen hänelle heti mieleen keristä ja oikeassa oli, ehdottomasti minun väriseni. Puiset sukkapuikot, tämä olikin paha virhe snyni.... hih, on meinaan viisi sukkaparia tällä hetkellä puikoilla ja nyt kun sitten tuli puikotkin huutaa nämä langat päästä puikoille välittömästi. Yritän hillitä itseni... takuuta en anna. Lisäksi oli helmiä, korviskoukkuja (tuntuvatkin aina loppuvan kesken, eli nyt ei ihan heti pitäisi olla loppu), siemenhelmiä, pari kirahviriipusta ja suloinen possu piparimuotti.
Ja tuo kortti... suunnittelen tässä sen kehystämistä, vai mitä ootte mieltä? Ainaki minä olen sitä mieltä, että tästä saa aivan ihanan pikkutaulun.
Kiitos taas ihanasta paketista, selvästi näet vaivaa rakentaaksesi paketit juuri minun näköisiksi ja uskallat toisaalta antaa haasteitakin, viitaten taikapalloon. Kunpa itsekkin onnistuisin ilahduttamaan omaa pariani juuri näin nappiin mitä sinä teet.
Ja sitten siihen rankkaan viikkoon. Lauantaina lähdimme ajelemaan toiselle puolen suomea kummipojan ristiäisiin ja sunnuntaina takaisin.
Kovasti pojua nauratti kummisedän jutustelut sunnuntai aamuna, joten pakkohan mun oli salakuvata tätä pari valjakkoa.
Kotimatkalla minä ajoin lähes koko matkan takaisin, kun miehen silmät eivät suostuneet toimimaan pimeässä ja loppujen lopuksi ajelin pienellä mutkaisella metsätiellä parin metrin näkyvyydellä, tuli räntää vaakasuorassa tuulilasiin, arvatkaa oliko kun päästiin paremmalle tielle aikanaan niin hartiat ja kädet hiukkasen kipeät ja jumissa. Olimme kotona vasta yhdeksän aikaan illalla ja yöllä esikoiselle nousi kuume. Kuume sitten jatkui ja keskiviikko iltana mies lähti esikon kanssa lääkärille hakemaan lisää saikkua.... seuraavaksi tulikin viesti yhdeksän jälkeen, että ovat joutuneet sairaalaan osastolle. Arvatkaapa oliko tämä äiti hiukkasen hermorauniona, kun mies ei voinut soittaa ja sen verran oli tietoa, että vissiin epäilevät umpisuolen tulehtuneen esikoisella, juniori nukkuu ja siihen hätään ei ollut ketään hälytettävissä lapsenvahdiksi. Puoli yötä meni puhelimen kanssa, siskoni ja mehtäemäntä piti kasassa viestien ja puheluiden kautta. Muutaman tunnin sain nukutuksi ja aamulla pieni soittorumba, ensin miehen pomolle, sitten omalle pomolle ja lopuksi juniorin hoitoon. Pomoille tieto, ettemme ole tulossa töihin ja hoidosta kyselin voinko tuoda juniorin aiemmin, kyllä voin ja pääsin itekki sairaalaan. Keuhkoputkentulehdus vain onneksi, tulehdusarvot olivat korkeat ja antibioottia sai sairaalassa suoraan suoneen ja nyt siis olemme kotona, hevoskuurin kanssa. Esikoinen sai lääkäriltä luvan mennä kouluun vasta ensi keskiviikkona ja maanantaina saa hetken olla ulkona. Semmonen viikko puolikkaan sydärin kera täällä vietetty.
No on tässä jotain valmistakin vaihteeksi, valmistunut viime viikon maanantaina ja olleet jo käytössäkin, tuolla kovan onnen ajomatkalla kotiin.
Kujeillen kämmekkäät, pienemmillä nypyillä vaan tai kun ohjeen mukaan 7 silmukkaa yhteen, mä pudotin kolmeen tuon määrän. Lankana ihana Hjerte Garnin Alpaca Silk, niin ihanan pehmeää ja lämmintä, lurps!
Alemmassa kuvassa väri aikalailla oikea. Nyt jos jatkais jotain keskeneräistä, että sais jotain valmiiksikkin eikä vaan aina alottas uutta... vaikka ne snyn puikot ja langat huutaaki, niin että korviin sattuu... hih.
Ihanaa viikonloppua kaikille! Me istumme neljän seinän sisällä, pelaillen pelejä ja taitaapa tulla katottua muutama koko perheen leffakin. Siinähän on äiteen hyvä tikuta samalla. Nyt lähen kiertämään teitin blogit!
Niin ja sinulle Snyni, vastaan kysymyksiisi tässä viikonlopun aikana. Nyt tällä hetkellä on ajatukset vähän vielä sekasin, niin ei jaksa paneutua niihin.
Teeteen Pallasta kaksi kerää niin huippuherkullisina pinkkeinä, snyni kirjoittikin kortissa minun tulleen hänelle heti mieleen keristä ja oikeassa oli, ehdottomasti minun väriseni. Puiset sukkapuikot, tämä olikin paha virhe snyni.... hih, on meinaan viisi sukkaparia tällä hetkellä puikoilla ja nyt kun sitten tuli puikotkin huutaa nämä langat päästä puikoille välittömästi. Yritän hillitä itseni... takuuta en anna. Lisäksi oli helmiä, korviskoukkuja (tuntuvatkin aina loppuvan kesken, eli nyt ei ihan heti pitäisi olla loppu), siemenhelmiä, pari kirahviriipusta ja suloinen possu piparimuotti.
Ja tuo kortti... suunnittelen tässä sen kehystämistä, vai mitä ootte mieltä? Ainaki minä olen sitä mieltä, että tästä saa aivan ihanan pikkutaulun.
Kiitos taas ihanasta paketista, selvästi näet vaivaa rakentaaksesi paketit juuri minun näköisiksi ja uskallat toisaalta antaa haasteitakin, viitaten taikapalloon. Kunpa itsekkin onnistuisin ilahduttamaan omaa pariani juuri näin nappiin mitä sinä teet.
Ja sitten siihen rankkaan viikkoon. Lauantaina lähdimme ajelemaan toiselle puolen suomea kummipojan ristiäisiin ja sunnuntaina takaisin.
Kovasti pojua nauratti kummisedän jutustelut sunnuntai aamuna, joten pakkohan mun oli salakuvata tätä pari valjakkoa.
Kotimatkalla minä ajoin lähes koko matkan takaisin, kun miehen silmät eivät suostuneet toimimaan pimeässä ja loppujen lopuksi ajelin pienellä mutkaisella metsätiellä parin metrin näkyvyydellä, tuli räntää vaakasuorassa tuulilasiin, arvatkaa oliko kun päästiin paremmalle tielle aikanaan niin hartiat ja kädet hiukkasen kipeät ja jumissa. Olimme kotona vasta yhdeksän aikaan illalla ja yöllä esikoiselle nousi kuume. Kuume sitten jatkui ja keskiviikko iltana mies lähti esikon kanssa lääkärille hakemaan lisää saikkua.... seuraavaksi tulikin viesti yhdeksän jälkeen, että ovat joutuneet sairaalaan osastolle. Arvatkaapa oliko tämä äiti hiukkasen hermorauniona, kun mies ei voinut soittaa ja sen verran oli tietoa, että vissiin epäilevät umpisuolen tulehtuneen esikoisella, juniori nukkuu ja siihen hätään ei ollut ketään hälytettävissä lapsenvahdiksi. Puoli yötä meni puhelimen kanssa, siskoni ja mehtäemäntä piti kasassa viestien ja puheluiden kautta. Muutaman tunnin sain nukutuksi ja aamulla pieni soittorumba, ensin miehen pomolle, sitten omalle pomolle ja lopuksi juniorin hoitoon. Pomoille tieto, ettemme ole tulossa töihin ja hoidosta kyselin voinko tuoda juniorin aiemmin, kyllä voin ja pääsin itekki sairaalaan. Keuhkoputkentulehdus vain onneksi, tulehdusarvot olivat korkeat ja antibioottia sai sairaalassa suoraan suoneen ja nyt siis olemme kotona, hevoskuurin kanssa. Esikoinen sai lääkäriltä luvan mennä kouluun vasta ensi keskiviikkona ja maanantaina saa hetken olla ulkona. Semmonen viikko puolikkaan sydärin kera täällä vietetty.
No on tässä jotain valmistakin vaihteeksi, valmistunut viime viikon maanantaina ja olleet jo käytössäkin, tuolla kovan onnen ajomatkalla kotiin.
Kujeillen kämmekkäät, pienemmillä nypyillä vaan tai kun ohjeen mukaan 7 silmukkaa yhteen, mä pudotin kolmeen tuon määrän. Lankana ihana Hjerte Garnin Alpaca Silk, niin ihanan pehmeää ja lämmintä, lurps!
Alemmassa kuvassa väri aikalailla oikea. Nyt jos jatkais jotain keskeneräistä, että sais jotain valmiiksikkin eikä vaan aina alottas uutta... vaikka ne snyn puikot ja langat huutaaki, niin että korviin sattuu... hih.
Ihanaa viikonloppua kaikille! Me istumme neljän seinän sisällä, pelaillen pelejä ja taitaapa tulla katottua muutama koko perheen leffakin. Siinähän on äiteen hyvä tikuta samalla. Nyt lähen kiertämään teitin blogit!
Niin ja sinulle Snyni, vastaan kysymyksiisi tässä viikonlopun aikana. Nyt tällä hetkellä on ajatukset vähän vielä sekasin, niin ei jaksa paneutua niihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)