Hematiitista koruja

Tein itselleni uuden kellon. Vanha kun meni poikki, jäi töissä kiinni ja minä fiksuna kiskaisin kunnolla ja hupsista kuinka siinä kävikään. Poikkihan se meni. Oli kyllä jo kärsineen näkönen, ensin kastelin sen kunnolla töissä käsiä pestessä ja kun sekään ei riittänyt kävi se uimassa huomaamatta Tabarcan saaren rantavedessä, siellä kun oli niin hienoja simpukankuoria ja ne oli ihan pakko poimia. Eli sitten vain uusi kello itselle. Siinä on sateenkaariobsidiaania ja säröakaattia, sydän kellotaululla ja laatikkolukolla.

Tässäpä siis oman ranteeni killutin:

Ja siskoni halusi myös itselleen kellon. Hetken pientä puhelintenttiä suoritettuani, tiesin millainen se tulee olemaan. Kierteisiä hematiittinugetteja, liiloja helmiäislasihelmiä, tavallisella papukaijalukolla ja muinaisketjua pätkä, niin saa sitten sopivaksi ranteeseen. Tämä lähti jo tänään postiinkin, että maanantaihin jos sisko rakas jaksat odottaa, niin kello on sinulla.

Ja kun tuo hematiitin ja liilan yhdistelmä näytti todella herkulliselta yhdistelmältä, niin intouduin tekemään rannekorun, korvikset ja kaulakorun. Ovat kaikki omia yksilöitä, mutta kuitenkin yhdistettävissä kokonaiseksi setiksi. Rannekorussa sekä kaulaketjussa on myös käytetty tuota muinaisketjua. Valitettavasti nämä kuvat eivät kerro todellisuutta, kuinka hyvältä nuo värit yhdessä oikeasti näyttävätkään, tuo liilakin on hiukan enemmän punaiseen vivahtava, kun kuvissa näyttää enemmän siniseen menevän.
Ensimmäisessä kuvassa ranneketju, jossa siis siskoni kellosta tutut hematiittinugetit, sekä korvikset.

Uudella omistajalla

Ja tässä toisessa kuvassa sitten kaulaketju, jossa hematiittiä isoina ja pieninä helminä, sekä neliöt. 



Uudella omistajalla

 Maija ottaa jo rennosti meillä. Jääkaapin ovi kun käy, niin heti tulee paikalle ja maukuu herkkuja, eli leikkeleitä. Syö ne niin nopeesti, että ei paljo pureskella ehdi. Eli montaa palaa ei uskalla antaa, ettei ala oksentelemaan sen jälkeen. Tänään kuvasin sitten neitiä, kun tuossa meitin sängyllä otti rennosti.

Ja mitä lähemmäs menin, sitä vähemmän neitiä kuvaaminen kiinnosti. Mutta kuvia sain edes muutaman.

Aiemmin kuvattu kello äidin työkaverille koki pienen muutoksen. Kun näin sen kuvassa, oli minun pakko purkaa se ja tehdä uudestaan. Näin heti mielessäni sen hiukan erilaisena. Ja hänelle tein korvikset, jotka jatkavat samaa sarjaa. Eli koko settiin kuuluu kaulakoru, korvikset ja kello. Tässä siis kello uudessa muodossa ja korvikset.

Ja tässä sitten hänen kaulakorunsa. Jonka siis tehnyt jo aiemmin ja hänellä jo käytössäkin ollut. Ja erittäin tyytyväinen siihen on, toivottavasti kello ja korviksetkin miellyttää yhtä paljon.

Valitettavasti tässä kuvassa laatu on vähän heikompi, kun olen sen kuvannut webbikameralla. Riipus on sardonyxia, valkoiset helmet vuoristojadea ja liilat ovat helmiäislasia, lisänä mustia ja vaalean liiloja lasikristalleja. Korviksissa enkelin päähelmet sitten ovat hematiittia.

Maija on tutustunut jo kovasti koko kotiin, mutta kun liikaa hälyä tai väsyy, menee makkarin sängyn alle pötköttelemään. Oma nukkumapaikkakin on löytynyt. Juniorin yövierailuja varten yöpöydälläni vauva tyyny valmiina, koska muuten menetän oman tyynyni. Siinä Maija nukkumassa aamuisin. Päivisin kuitenkin siellä sängyn alla. Edelleen öisin ja kun olen töissä tai muuten poissa Maija majailee makkarissa ja ovi kiinni. Näin varmuudeksi. Pissoja ei vieläkään ole eksynyt vääriin paikkoihin. Eli hyvä tästä tulee, kun Maija pääsee kunnolla meidän elämän rytmiin mukaan.

Tautikin on vihdoin selätetty. Juniorille vain jäi pieni oksentamisen pelko. Onneksi jo tänään syönyt ihan kunnolla, eilen vielä pelkäsi vähän syömistä, ettei vain tule oksennus.

Pieni ystävämme Maija ja muita ketjuja.

Eilen sain pari kaulakorua tehtyä. Toisen inspiraationa toimi Maija. Kissansilmähelmet ovat kauniita ja Maija on varsinainen rakkauspakkaus, joten tämä syntyi.

Uudella omistajalla

Tässä on siis kissansilmähelmiä ja lasikristalleja.
Toinen kaulakoru on hetken pyörinyt mielessäni, tämä on mustakiveä. Riipuksena mustakivestä oleva kallankukka, johon lisäsin punaisen pisaran mallisen lasikristallin. Lisänä pyöreät mustakivet, noita samaisia lasikristalleja, sekä soikeita helmiäislasihelmiä, punaisena tietysti. Tätä en osannut toteuttaa aivan haluamallani tavalla, mutta tämä syntyi myös eilen.

Uudella omistajalla

Ja Maija on jo muutaman kerran käynyt tutkimassa kotia makkarin ulkopuolelta. Harlin kanssa ystävystyminen edennyt oikein mallikkaasti. Eilen Harli ensin pesi Maijan päätä ja vielä puski lopuksi. Ja edelleen asiat on tehty hiekkalaatikkoon. Tässä eilen hierottiin taas kaveruutta.

Valitettavasti molempia vain kiinnosti kamera sen verran paljon, ettei se kunnon vierekkäin pötköttely kuvaan asti tallentunut.

Tänään sitten mielessäni pyöri pieni pyöreä pörriäishelmi, joka tarttui mukaan Espanjasta, sekä upea riipukseksi huutava lehtilukko, joka tarttui keskiviikkona mukaan Helmisatamasta. Hetken ne mieltäni kalvoivat ja oli pakko ottaa värkit esiin ja upeahan tästä tuli.

Vihreitä kissansilmä sydämiä, aventuriinia, joiden keskelle "kukka" sinisestä säröakaatista sekä aivan vaalean vihreitä helmiäislasihelmiä. Ja koska tästä tuli sen verran ihana, niin halusin tehdä samaa sarjaa myös ranneketjun ja korvikset.

Ja korvikset halusin mahdollisimman yksinkertaiset, joten pelkät kissansilmä sydämet riitti. Valitettavasti upeasta ja lämpimästä ilmasta huolimatta en päässyt näitä ulos kuvaamaan, jota ne olisi aivan ehdottomasti vaatinut. Meillä kun vatsatauti jatkaa juniorin kimpussa edelleen.

Ja kun noita Espanjan kiviä taas pyörittelin, vaati yksinkertainen rannekoru tekemistään. Eli Espanjan kiviä, en todellakaan tiedä mitä lajia (pieni epäilys kahvi- tai maisemajaspista) ja siihen kaveriksi tein kullattua muinaisketjua. Yksinkertainen ranneketju, mutta välistä on hyvä tehdä niitäkin.

Tässä siis eilisen ja tämän päivän saldoa.

Kelloja ja tutustumisia

Näin pääsiäisen kunniaksi tein sitten kaksi kelloa, jotka ovat odottaneet tekemistään. Toinen menee työkaverilleni ja toinen äitini työkaverille.

Ensin työkaverilleni menevä kello. Tähän on käytetty onyxia ja vuoristojadea. Musta valkoinen hänen toiveidensa mukaan, sydämenmallinen kellotaulu.

Äitini työkaverilleni menevä on mustista lasikristalleista, vuoristojadea ja liiloja helmiäislasihelmiä. Tämä on tehty sopimaan hänelle tekemääni kaulakoruun, siksi valitsin hänelle tämän kellotaulun.

Tällaisia siis väkertelin tänään, enempää en ehtinyt, pojat ja Maija pitäneet minut kiireisenä. Maija on jo vähän tutustellut Harliin uudestaan. Olen täysin vakuuttunut, että Harli muistaa Maijan. Joka kerta kun vien Harlin makkariin, menee täysin Maijan ehdoilla. Jos Maijaa pelottaa liikaa ja alkaa urisemaan, pistää Harli heti pötköttämään ja asenne on selkeästi, että hyvä on, minä odotan, että sinä olet valmis. Harli ei ole kertaakaan sähähtänyt tai millään tavalla ollut negatiivinen. Maija on kyllä kovasti hellyyden kipeä ja tulee heti kiehnäämään, kun tuonne menen. Joten siksi värkkäsin kellojakin tuolla makkarin lattialla levittäytyneenä.

Hyvää vapaapäivää...

Tämän päivän lupaavuus alko jo eilen, meille tuli yllättäen uusi vanha kissa. Ollut pentuna minulla kotihoidossa ja välissä kuusi vuotta poissa. Nyt kuitenkin tämä omistaja oli viemässä Maijaa tänään viimeiselle piikille. Kun he olivat ottaneet kolmannen kissan ja siitä alkanut Maijan piina. Ei saanut käydä pissa-astialla rauhassa, kun hyökättiin kimppuun, muutenkin useamman kerran päivässä saanut löylytyksen. Tästä johtuen Maija oli alkanut hädissään pissimään mihin vain pystyi rauhassa tekemään. Minähän en täysin tervettä elämän haluista kissaa anna lopettaa, kun vika ei todellakaan ole kyseisessä kissassa. Nyt siis Maija totuttelee uudelleen meidän kissoihin ja meidän kotiin. Tällä hetkellä makkari on kissoista vain Maijan reviiriä. Ja jos ongelma jatkuu meilläkin, mitä en todellakaan usko, Maijalle etsitään uusi koti, ei vain päätetä toisen elämää. Tässä Maija meillä pentuna.

Maija siis saapui kuudelta illalla meille. Eipä mennyt kuin pari tuntia, kun seuraava ihana juttu tuli eteen. Esikoinen on vatsataudissa, oksentanut useamman kerran tälle iltaa ja pian tulee ilmeisesti taas.

Koruideoitakin pyörii päässä parikin. Lisäksi olis kaksi kelloa tehtävänä. Mihinkään en edes onnistunut päivällä tarttumaan, kun hermoilin tätä Maijan tuloa. Ja nyt illalla sitten en olekaan mitään ehtinyt.

Mutta pistämpäs tähän kuvan hyvälle ystävälleni tehdystä korusta. Tämä on tehty suurella ajatuksella ja ihan samanlaista en suostu kenellekkään tekemään. Vain itselläni on kopio tästä korusta, eri värisenä vain. Omani ei ole yhtä upea, mutta huomennakin on taas sen korun vuoro olla kaulassa. Ystäväni tietää miksi.




Toivottavasti pystyt itsekkin pian pitämään kaulassa. Voimia huomiseen!


Ja tässä omani. Kuten sanottu, ei liilana todellakaan yhtä upea.

Että tämmöinen päivä tänään. Jospa huominen olisi jo parempi.

Haasteelliset horoskooppikivet

Ensimmäisenä kuva saamastani materiaalista.

Ylimpänä siis akaatti, seuraavalla rivillä Tiikerinsilmä, ametisti ja turkoosi. Alin rivi granaatti, sitriini ja jasperi. Aluksi yritin saada kaikki sovitettua yhteen, mutta se vaan ei toiminut. Joten hetken tuumittuani laitoin molempiin yhden tiikerinsilmän, kaulakoruun tein siitä riipuksen. Akaattia käytin myös molemmissa. Ametisti, granaatti ja turkoosi menivät kaulakoruun ja sitriinit ja jasperi rannekoruun. Tässä tulos:

Ja kaulakoru yksin.

Rannekoru

Kaulakoruun olen erittäin tyytyväinen. Rannekoru teetti vähän enemmän töitä, oli vähän vaisun näköinen. Onneksi noilla helmihatuilla siihen sai eloa. Nyt sitten odotan iltaa, että kuulen ystäväni kommentit. Toivottavasti miellyttää. Ja toivottavasti hänen äitinsäkkin tykkää.

Ystäväni asettamat haasteet

Eräs ystäväni on asettanut minulle kaksi haastetta korujen kanssa. Ensimmäinen meni hänen siskolleen synttärilahjaksi. Hän siis tilasi helmiä, joista minun tuli toteuttaa koru. Tässä tämän ensimmäisen tulos.

Helmipaketti sisälsi hematiitti helmiä swarowskin kristalli biconeja, lasilehtiä ja lasisydämiä, jotka yhteisestä sopimuksesta sitten jätimme käyttämättä. Omasta kokoelmasta lisäsin filigraanilehden riipukseksi. Hetken näitä jouduin pyörittelemään, mutta tyytyväinen olen lopputulokseen.

Ja nyt siis olin tänään toisen haasteen kimpussa. Äitienpäivä lahja hänen äidilleen, kolmen oman lapsensa horoskooppikivistä. Kivinä tiikerinsilmä, ametisti, akaatti, granaatti, sitriini, jasperi ja turkoosi. Näistä toteutin kaulakorun ja rannekorun. Valitettavasti kuvat jäävät (sanoisin huomiseen, mutta oikeampi ilmaisu lienee) aamuun. En viitsei lähtä koluamaan tuonne makkariin usbijohtoa, etten herätä miestäni. Joten kuvaan ne sitten herättyäni ja yritän saada kuvat mahdollisimman pian näytille.

Nyt täytyy lähteä itsekkin uinumaan.

Autoon kesärenkaat ja kuvaamista ulkona.

Tänään siis käytiin anoppilassa vaihtamassa kesärenkaat ja aamulla ennen sinne lähtöä vihdoin toteutin kaksi mielessä pyörinyttä kaulakorua noista Espanjan tuliaisista. Pakkohan se oli sitten napata kamera mukaan ja testata osaanko noita luomuksiani kuvata luonnossa. Jotain ainaki onnistui.

Näin nämä olin suunnitellu kuvata, mutta luonto oli toista mieltä. Tuuli päätti näiden kuvien jäävän tähän yhteen. Tässä korussa siis Espanjasta tuotu simpukkakiekko riipuksena ja nuo erikoisesti loistavat helmet samasta paikkaa. Lisäki tuliakaattia, säröakaattia ja hematiittia. Ja toinen kuva samasta korusta.



Ja sitten toinen tämän aamun luomuksistani. Samoja Espanjan helmiä, riipuksena ja helminä mustaraita-akaattia ja swarowskin kristalleja.

Ja roikkumassa siellä kellarin kahvassa.

Ja nyt harmittaa, kun en ostanut reilusti noita ihania helmiä, kun niitä oli useampaa väriäkin ja ne ovat niin upeita, riippuu valosta ja paikasta miltä ne oikein näyttää. Pitänee tutkia onko kyseisellä kaupalla netissä myyntiä... pakko saada lisää!!!

Ja sitten vielä tuliaisina ostettu lätkä, jonka materiaalia en tiedä, mutta hieno on. Sodaliittisiruja, helmiäislasihelmiä ja lasikristalleja. Sirut ja helmet ostin Helmisatamasta, lätkä mukaan ja sopiviaa osia etsimään ja tämä siitä syntyi perjantaina.



Uudella omistajalla


Ja toinen otos.

Herran vaihtaessa renkaita ja siivotessa autoa, lasten touhutessa mummun ja papan kanssa, äiti kulki kameran ja korujen kanssa metsästäen hyvää kuvaus paikkaa. Ja kun aiemmin on tullut kuvattua webbikameralla, niin taidanpa kuitenkin siirtyä tuohon aitoon kameraan, kyllä sen verran parempia kuvia sillä saa. Webbikamera vain on niin ihanan helppo, suoraan koneelle kuvat.

Nyt se on tehty.

Tänne olis sitten tarkoitus laittaa kuvia koruista, niin te muualla asuvatkin näette mitä minä oikeen saan aikaan. Ja ehkäpä myös vähän kuulumisiakin sekaan.