maanantai 30. tammikuuta 2012

Viikonlopun tuotoksia

Perjantaina olin iltavuorossa ja pikkasen ennen normaalia töihin lähtöä, päätin vielä käydä lankaostoksilla Neulenettikahvilassa. Piti mennä hakemaan lankoja tiskirätteihin. Minä haluan tietyn väristä keittiöön, siis tiettyä vaalean vihreetä... eihän sitä silmiin osunut. Ostin sitten vähän eri sävyjä. Toivottavasti se oikea sävykin sieltä jostakin tulee vastaan. Ongelmana oli vain se, että halusin sekä bambua, että puuvillaa. No, puhdasta bambua ei sitten ollutkaan. Vinkkejä otetaan vastaan mistä mahtaisi löytyä. Tiedän Novitalla ainakin olevan bambulankaa... mutta kun täällä ei sitä ole vielä vastaan tullut.

Äitille oli sitten pakko tehdä bambun ja puuvillaan sekoitteesta, kun se lanka oli kertakaikkiaan nii-in herkullista, mutta väri ei sovi meidän keittiöön ja vanhemmilleni sopii. Jos ei tunnu äiti hyvälle, pidä vaikka liinana pikkupöydällä. Tässäpä siis kolme rättiä, yksi uusi jo puikoilla.


Ja kuvassahan on keskellä myös rannekoru, josta kohta lisää. Mutta siis kukka mallinen lähtee äidilleni, kuvassa vaan on värit taas niin ja näin. Langassa on keltaista, vaalean harmaata ja lohenpunaista. Paikoin melkein valkoistakin. Sitten tottakai piti itselle tehdä kissa, näin kuvan, josta suunnittelin oman mallin. Kuvan olinpaikkaa en enää muista. Kiva tuli, vaikka itse sanonkin.


Tämä ei oikeasti ole näin sinisävyinen luonnossa, enemmän menee sinne vihreään. Turkoosi kuvaisi tämän langan sävyä varmaankin parhaiten. Sitten se vihreä, tunnistaako kukaan mitä kohokuvio yrittää esittää? Senkin suunnittelin itse ja nyt jo olisi mielessä pari juttua, joilla se näyttäisi enemmän..... enkeliltä. Kyllä, yritys hyvä kymmenen, mutta ei ihan enkelin näköinen, tietyssä kulmassa enemmänkin tatti.


Sitten se rannekoru. Jo pidempään on mielessä pyörinyt letitys helmien kanssa. Vihdoin välähti miten lähteä yrittämään, eikä tästä huono tullut ensimmäiseksi. Tietysti tuli ahaa elämyksiä, miten onnistuisi vielä helpommin. Saa vaan jäädä hautumaan ja odottamaan pehmeän langan ostamistä. Tämän tein pinnoitettuun kupariin ja koska on niin tummaa, piti helmien olla oikein kirkkaita. Ovat pinkiksi värjättyä marmoria, ellen ihan väärin muista ja nyt en jaksa lähteä tarkistamaan.



Voi pitää kummin päin kädessä. Tietysti tässä kävi niin, että himpun tuli liian suuri omaan käteen, kun tuo langan mitta oli vain noin arvio. Tämä nyt olisi sitten ottajaa vailla, kuka haluaa?

Kävin myös kirpparilla eilen, löysin kivaa tuohon salaisen kirppisystävän vaihtoon... ja nyt harmittaa kun en ostanut myös itselle, kun olisi ollut vähän erilaisena toinenkin yhdestä tavarasta. Luonnollisesti en tätä voi paljastaa, kiusaan vaan teitä kertomalla asiasta. Vielä pitää käydä kiertelemässä, että saan paketin kasaan ja sitten pitää päättää se itse tehtävä juttu, mielessä kun on kolme eri vaihtoehtoa ja tietysti myös toteuttaa se.

Vieläkin on tuo koruilu vähän nihkeää, mutta tuo aurinko tuolta tuo tullessaan uusia ideoita. Ennemmin nyt sitten kudon, kuin väkisin alan toteuttamaan koruja. Sanonnan mukaan, ei väkisin eikä väsyttämällä, vaan kevyesti kesyttämällä.... mutta jätetään se loppu siitä pois (eli, pimeässä pienellä pakolla.), se ei oikeen istu tähän tapaukseen.

Hyvää viikkoa kaikille, toivottavasti tuo aurinko sieltä kurkkii joka päivä. Ja toivon tämän viikon olevan itsellekkin jo aurinkoisempi.

Ai niin, postissa olisi keittiöön uusi matto. Ehkäpä käyn sen huomenna hakemassa, tänään ei oikein virtaa ole ja vielä pitää illaksi töihin, niin nyt vaan olen. Pojatkin on jo hoidossa, mies oli yön töissä ja nukkuu. Tämä on siis se tuskien viikko, näen poikia vain aamuisin hetken, mutta onneksi se on vain maanantaista perjantaihin, viikonloppuna sitten tuleekin jo korvista ulos... meillä kun pojat tahtoo niin kovasti tapella ja ärsyttää toisiaan... veljekset. Niinhän se on, välistä niin raivostuttavia, mutta ei niitä voi olla rakastamatta täysillä ja kuitenkin ne sulattaa aina äidin sydämen, kunhan aikansa ovat taistelleet.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kurssituotoksia

Tähti projekti meni nyt vähän jäihin, pikkasen sain sitäkin etiäpäin eilisellä kurssi kerralla. Mutta halusin ensin tehdä ihan toisen työn ensin. Mutta osa tähdistä on nyt tämmöttinen köntsä.


Tätä nyt sitten viilataan, hiotaan, kiillotetaan, porataan jajajaja... Mutta sitten enemmän kun tämä on valmis. Kun en itsekkään ihan varma ole vielä mitä tästä nyt loppujen lopuksi oikein tuleekaan.

Tässä on vielä kuva Maijasta, juuri eläinlääkäristä tulleena. Korissa pyyhkeiden keskellä lepäämässä. Tässä vointikin vielä kohtalainen, kunnes tuli romahdus illalla.


Tämä Maijan pois nukkuminen sattui ja sattuu edelleen, todellakin tuli niin yllättäen. Maanantai-iltana katsoin, että nyt on jotain vialla ja heti tiistaina eläinlääkäriin. Sitten tosiaan vointi romahti illalla kymmenen aikaan ja keskiviikko aamuna Maija nukkui pois ja nyt Ihana Pieni on kissaenkeli, tuolla jossain tähtien joukossa. Maija oli erityinen kissa juuri sen takia, että kaksi kertaa olen pienen pelastanut ja hoitanut kuntoon, valitettavasti tämä kolmas kerta ei enää onnistunut. Halusin itselle jotain lähelleni, joka kertoo Maijan tärkeydestä, se on tässä. Tämä meni tähtien edelle eilen.



Toispuoleinen hopeasydän, hiukan kuperrettuna. Edessä taottuna Maijan nimi ja takana vuosiluvut. Muistanette täältä tuon papuketjun, jonka tein lasiriipukselle. Lasiriipus sai nyt väistyä ja sydän on paikallaan, papuketjussa kaulassani.


Sydämeen jäi vähän naarmuja ja takaa hiominen ja kiillottaminen oli todella hankalaa, se myös näkyy. Se ei kuitenkaan haittaa, sitähän myös oli Maija, kokenut kovia ja niistä jäljet näkyvissä

Mies kysyi meinaanko kertoa asiasta Maijan entisille omistajille, minä en tiedä. Toisinaan heitä näen ja yleensä ovat kysyneet Maijan vointia. Mutta nyt en tiedä, kuuluuko tämä asia enää heille, onko tieto heille merkityksetön. Jos asia ei heille merkitse mitään, miksi kertoakkaan, koska sehän on tavallaan Maijan muiston mitätöintiä. Toisille Maija on ollut pelkkä kissa, meille se oli oikea perheenjäsen ja me suremme, ikävöimme. Esikoinen itki kovastikkin, juniori ei niin asiaa vielä tajunnut. Ei tajunnut, mutta silti ihan spontaanisti kävi suukottamassa Maijaa vielä. Esikoinen piteli sylissä ja silitteli. Juniori välistä kysyy, missä Maija on. Esikoinen kyselee kovasti, että mistä tiedämme Maijan olevan taivaassa ja mikä se taivas oikein on. Vaikeita selitettäviä, kun aina keksii jotain jatkokysymyksiä.

Edelleen Maijaa siis, mutta aikansa ottaa, että suurin suru väistyy. Ja valitettavasti minä mietin jatkuvasti, olisinko voinut jotain tehdä toisin, olisinko voinut jostain huomata asioiden laidan aiemmin. En olisi, mutta silti mietin. Nyt olen kuitenkin onnellinen siitä, että Maijan ei tarvinnut kauan kärsiä ja että sain annettua melkein vuoden hyvän ja onnellisen kodin Maijalle, pitkän piinan jälkeen.

Hyvää viikonloppua ystäväiseni!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

R.I.P. MAIJA

Maija kesäkuu 2004 - 25.1.2012 
 Kaksi kertaa sinut onnistuin pelastamaan, kolmannella kerralla en siihen kyennyt. Menit niin nopeasti, katosit kissojen taivaaseen.


Ensimmäisellä kerralla olit ihan vauva vielä, jalka täysin poikki. Minä hoivasin ja vahvistin sinua, kunnes kestit leikkauksen. Luulin löytäneeni sinulle hyvän kodin, kuinka väärässä olinkaan.
 Kuusi vuotta elit siinä kodissa, viimeiset kaksi vuotta toisen kissan uhrina. Piinasi alkoi kolmannen "ihanan pitkäkarvaisen pojun" tultua, lopulta kun et saanut edes hiekkalaatikolla käydä rauhassa ja pissailit hädissäsi mihin vain rauhassa sait, olisivat he vieneet sinut piikille. Onneksi aikeista kerrottiin ensin minulle, jo seuraavana päivänä toin sinut kotiin.
 Olit stressaantuneena syönyt karvojasi jaloista, sekin ongelma me lopulta saatiin ratkaistua, saimme karvat kasvamaan takaisin ja sinä et niitä enää repinyt. Olit onnellinen.

Olit erittäin seurallinen, jopa lastenohjelmat menivät poikien seurassa. Kehräyksesi oli musiikkia korville.
 Kovasti poseerailit, aina ei vain malttanut pysyä paikallaan.
 Tai jopa nenä piti tunkea kameraan.
 Sinä todellakin otit rennosti, nautit rapsutuksista ja sylissä olosta.






Yleensä olit siinä huoneessa missä mekin ja jos sylipaikkaa ei löytynyt, otit kyllä mukavan asennon jossain. Juttelit kovasti.
Viihdyit myös muiden kissojen kanssa ja porukalla lintujen bongailu oli kivaa.
Et arkaillut mennä ruokapaikalle ja yllättäen näytitkin kuka on pomo, jos sydäntä vain oli tarjolla. Kylmää vettä rakastit erityisesti, jos vettä vaihtaessa en ehtinyt olla tarpeeksi nopea, taatusti tuli käskevä maukaisu.


Tällä kertaa en sinua ehtinyt pelastaa, menit niin nopeasti. En kunnolla edes ehtinyt huomata sinun olevan kipeä. Viimeisen yön nukuit käteni vieressä, aamulla lensitkin jo enkeliksi. Minun pieni kissaenkelini, olit vielä niin nuori, en olisi vielä halunnut sinua päästää. En vaan voinut mitään. Lohduttaudun sillä, että kun palasit luoksemme, sain sinulle edes onnellisen loppuelämän.
Sinä olit Ihana Pieni!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Tähdet, tähdet...

No niin, sainpas jotain valmista kuvattua ja aikaa päivityksellekkin. Ensin kuitenkin näitä tähtösiä...


Tässä siis maistiaisia kurssilla nyt työn alla olevasta projektistani.  Tähtien tuiketta siis luvassa, mutta mitä näistä sitten tulee selviää sitten valmiina. Eli viime kerralla olen vasta sahaillut kasan tähtiä ja pikkaisen viilaillut.

Rannekorun tein viime viikolla. Tällä hetkellä pyörii useampi koruidea mielessä, mutta kun niistä ei oikeen ole vain saanut kiinni. Antaa niiden vielä hautua, ei vielä ole niin selkeänä mielessä, että lähtisin toteuttamaan. Mutta tosiaan yksi rannekoru on tehtynä. Se on yllättävän "väritön" verrattuna muihin koruihini, mutta tämä vaati syntymäänsä.



Makeanvedenhelmiä, muutama Swarovskin kristalli biconen ja kukan mallisena sekä pieni siro sydän salpalukko. Mielestäni tästä kuitenkin tuli erittäin kaunis. Aina ei tarvi olla voimakkaita värejä, vaikkakin minä rakastan värejä.

Sitten on tullut ylläri pylläri vähän kudottuakin. Lila vinkkasi blogissaan tiskikukkasista linkityksen kera. Kävin sitten katsomassa ja se malli tuntui sopivalta meidän keittiöön tiskirätiksi. Tein vain isommalla silmukkamäärällä mitä ohjeessa, koska halusin siitä reilun kokoisen ja tässäpä siis tulos.


Kudoin tämän puuvillasta. Vaikkakin yritän hiljalleen saada tuota keittiötä enemmän vaaleanvihreäksi, niin nyt tuli vaaleankeltainen kerä napattua kaupasta mukaan. Olin Citarissa ruokaostoksilla ja ihan vaan kävin kurkkaamassa lankapuolen ja tämä lanka sieltä lähti mukaan. Seuraavaksi pitää sitten käydä vähän tutustumassa Neulenettikahvilan puuvilla ja bambulankoihin, josko sieltä löytyisi oikeaa väriä. Näitä tekee tosiaan mielellään. Osaako joku tiskirättejä tehnyt valaista, kumpi on parempaa bambu vaiko puuvilla?

Sitten tuo esikoinen futismiehenä halusi samanlaisen kaulahuivin mitä Manchester Cityn valmentajalla on. Cityn nettikaupasta olivat sitten loppu ja kun ei ollut lisäksi muuta tilattavaakaan, ei olisi kannattanut tilata. Mies sitten näytti kuvan minulle ja kysyi, että josko kutoisin pojalle. Olivat siis keskenänsä tästä asiasta puhuneet. Pikkasen sitten otin vapauksia, joista toki kysyin esikoisen mielipiteen ensinnä. Nyt on pojalla mieluinen kaulahuivi.


Ja kirjaimet on vähän vinksallaan, koska ompelemalla ne tein. Mutta mitäpä siitä, kun lapsi on kovin tyytyväinen kaulahuiviinsa. Toisella puolella siis seuran lyhenne ja toisella esikoisen nimikirjaimet.

Tämä viikko alkoikin todella vauhdikkaasti. Olin aamuvuorossa töissä ja sitten tuli het seitsemän aikaan (ehkä viisi ylitse oli kello) tehtyä pieni ulkoilulenkki. Ystäväni ja läheiseni jo tietävätkin tämän tarkoittavan varkaan perässä juoksemista. Mutta kyllä, herra (vaikkakin taitaa olla loukkaus miehiä kohtaan tätä tapausta herroitella) saatettiin poliisien huomaan ja omaisuus kunnossa takaisin. Ja äiti, ei hätää, ei ollut laisinkaan hankala tapaus, mitä nyt yritti jatkaa matkaansa. En siis ollut hetkeäkään vaarassa, sitähän sinä mietit. Mutta kyllä taas saatiin todistettua, kuinka huonoja valeita sitä keksitään ja toisekseen teki mieli kysyä, että pidätkö mua ihan idioottina. Mutta tulipahan herättyä oikeen kunnolla heti aamusta. Nyt sitten jännitetään, että mitähän edessä mahtaa olla huomis aamuna.

Nauttikaa talvesta ja lumesta!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Nyt ois apu tarpeen!

Mulla ilmeni viikonloppuna yllättäen ongelma erään blogin kanssa. Pääsen kyllä blogiin lukemaan uudet tekstit, mutta jos yritän avata kommenttilootan, tulee ihan valkonen sivu ja siihen jää. Olen yrittänyt kaikki mitä vain keksin tässä tehdä, mutta ei auta kommentoimaan en pääse. Enkä siis näin ollen myöskään lukemaan kommentteja.

No, jossain satunnaisessa blogissa jossa seikkailin viikonloppuna oli sama ongelma, mutta siis vain siinä yhdessä sen lisäksi jossa olen lukijana. Nyt sitten kävin jättämässä kommentin toiseen lukemaani blogiin ja hups heijakkaa. Siellä tuli vastaan sama ongelma. Siis kaikki meni hyvin, sanavahvistusta myöden ja kun klikkasin julkaisua... tadaa valkoinen sivu edessäni. Tietysti menin koko blogista pois ja sitten takaisin... sama ongelma edessä. Tekstit pääsen lukemaan, mutta kun pitäisi avata kommentit... pelkkää valkoista.

Nyt pelottaa mennä enää kellekkään kommentoimaan, jos seuraavankin blogin kanssa käy näin. Onko kellään ratkaisua tähän ongelmaan? Ja tosiaan olen kaiken mahdollisen mitä keksin tehnyt, mutta ei vain auta. Tietysti tuonne googlen tukeen voisi yrittää olla yhteyksissä, mutta pirun hankalaa sekin näyttää olevan... ja kun sitten pitäisi tämä ongelma osata selittää enkuksi, kun ei osaa kunnolla suomeksikkaan niin miten sitten vielä toisella kielellä. Argh!!!!

Niin ja kiitos vielä Henna avusta ratkaisuyrityksissä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sydän vailla kotia

Tänään on ollutkin oikein käsityö päivä. Olen kutonut niitä työkavereiden ranteenlämmittimiä, pian on valmista. Eli todennäköisesti molemmat saavat jo huomenna omansa. Lisäksi on tullut väkerrettyä pitkästä aikaa helmien kanssa, siitä juontuukin tuo otsikko.

Muistanette kun joulun alla kyselin inspiraatio ehdotuksia. Kiiu silloin heitti auton jouset, kun oli omansa ollut levällään pihalla edellisenä viikonloppuna. Tässäpä siis Kiiulle rikkinäiset auton jouset, nappikorvisten muodossa. Muistuttaako laisinkaan lähdettään?


Eikun siis tässä.


Pieniä hematiitti helmiä ja hopeoitua kuparia. Pituutta 5,5 cm. Kuva kertokoon puolestaan, ei näistä kauheasti keksi muuta seliteltävää. Unohdin vain kuvata hieman toisenlaisen version, joka siis on tulossa riipukseksi, itse ketjuosa kaulakorussa vain vaatii vielä hieman mietiskelyä. Yritän muistaa sen kuvata seuraavaan postaukseen. Sitten tuo ylempi kuva, noin kävi kun yritin kuvailla... Maija oli vähän eri mieltä kuvauskohteesta. Tämän jälkeen lähti tyytyväisenä ja minä sain kuvaus rauhan...


Ja huomatkaa siis kuvassa ylväs poseeraus. Eihän sitä nyt suoraan kameraan katsota, vaan mietteissä jonnekkin kaukaisuuteen. Ja tosiaan ensin puski nokkansa kameraan korukuvia yrittäessäni ottaa. Tai ensin hienovaraisesti vähän tönäs kättä, mutta sitten suoraan pöydälle ja nokka kameraan.

Noita korviksia vääntäessä, pitkästä aikaa tuli sellainen, kokeilempas tällasta ja se siinä matkalla hieman muokkauti pidemmälle, mitä alunperin lähdin kokeilemaan. Tässä siis se yksinäinen sydän.



Liiloja ja kirkkaita siemenhelmiä, hopeoitua kuparilankaa kieputeltuna sekä keskellä ab lasisydän. Tämä sydän nyt siis etsii kotia. Onko se kaulakorussa, jossain koristeena, rintakorussa vai missä se on? Tietoja otetaan innolla vastaan.

Ja sitten niitä ranteenlämmittimiä. Toiset haluttiin vähän pidemmällä yläosalla, niistä siis toinen vielä himpun kesken. Toiset saman mitoituksen mukaan kuin omani.



Tässä alemmassa kuvassa näkyy ero, kun ovat lyhempänä ja pitempänä vieretysten. Huomenna ei siis tarvitse työkavereidenikaan palella. Ainakaan siis toisen, kun nyt maistuu jo vähän puulle tuo kutominen ja yksi toinen projekti, liittyen siihen perjantain pakettiin houkuttaa. Ja tottakai aamulla on viideltä herätys, kuinkas muutenkaan. Täytyy vain toivoa, että perjantain kaltaista myrskyä ei ole heti aamusta tiedossa. Tästäpä tulikin mieleen asia jonka unohdin teidän kanssa jakaa eilen. Mieheni oli perjantaina kuullut erittäin uskomattoman kommentin, jota siis ihan vielä eilenkin olivat naureskelleet työkaverin kanssa. Perjantaina siis meillä oli se myrsky, tuuli oli todella kova ja lumi tuiskusi lähes vaaka tasossa. Kommentoija oli siis ihmetellyt näin: "Tämän tuulen vielä ymmärrän tähän aikaan vuodesta, mutta tuota lunta en voi käsittää." .....siis MITÄ? Ei ihan mene minun ymmärrykseeni, että miten tammikuussa satava lumi on jotenkin poikkeuksellista. Ehkä minun ei tarvitsekkaan käsittää muiden ajatuksen juoksua, mutta kyllä voin sanoa rehellisesti, että tuolle kommentille minäkin repesin, ei voi mitään.

Sitten vielä kyselisin, tietääkös kukaan onko jotain yleistä blogikirppistä, jonne voisi ilmoittaa tavaroitaan myyntiin? Tässä olen itse tuskaillut, kun tuo minun lähikirppikseni olisi siihen loistava paikka, mutta sitten tämä tavaroiden vieminen ja hakeminen on hankalampi homma. Heille pääsee viemään tarvaroita sulkemisen jälkeen ja silloin on noin tunti aikaa siihen urakkaan ja hakea ei tietysti kannata etukäteen päivän aikana, joten sekin sitten tunnissa olisi suoritettava. Ainakin näin olen asian käsittänyt. Lisänä tietysti se, että minulle ei sovi mikään muu päivä kuin sunnuntai kumpaankin hommaan ja kauheasti ei välttämättä aikaa ole käydä pöytää siistimässä, kun aukiolo aika on vähän huono töiden kannalta. Ja asiaan lyö vielä oman hankaluutensa se, että jos menee paria viikkoa pidemmälle pöydän saaminen, en tiedä sopiiko sittenkään ajat laisinkaan. Olipas se sitten hivenen sekavaa tekstiä, mutta niinhän minäkin olen hieman sekava ihminen...

Näin siis minun sunnuntai. Paitsi, unohdin mainita, että tein maailman herkullisinta pannaria pitkästä aikaan. Hitsi vieköön kun juniorikin jaksaa sitä syödä enemmän mitä minun napani vetää. Mutta vaikka itse sanonkin, se on tosi hyvää, ohjeen kerran vahingossa löysin ja meidän perheen mielestä rökittää tavallisen pannarin mennen tullen.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Ajan kanssa.

Uusi kurssi siis alkoi torstaina. Ja olen todellakin aivan innoissani siitä, että se on joka torstai. Opettajakin oli aivan huippu. Ohjeisti hyvin ja sitten sai apua ja vinkkejä koko ajan mitä tarvitsi. Lisäksi innostuin todella siitä, että hän sanoi, että saadaan itse päättää mitä tehdään, hän ei rajoita. Vain omat taidot on rajana. Ja minä jopa sain oivan idean korusettiin. Sormet syyhyää jo kovasti. Ja voipa olla, että tällä kertaa järkikin voittaa ja en tuota arsenaalia lähde kotiin haalimaan ainakaan ihan heti, kevään mittaanhan tuo selviää.

Ensin tosiaan tehtiin ihan perussormus, että päästiin tutustumaan työvaiheisiin, välineisiin ja tekniikoihin. Ensi kerralla sitten saamme aloittaa omat työt. Ainoa vain, että minä halusin jotain tuohon omaani ja siksi pinta on harjattu.



Sopivankin siitä jopa sain. Tämä käsikuva on vain siinä huono, että jouduin sen laittamaan vasempaan käteen ja oikealla taituroimaan kuvaa. Mutta tässä näkyy tuo pinta oikein hyvin. Tuon reunan jätin kiiltäväksi. Olen todella tyytyväinen tähän, virheitä toki huomaan, mutta onhan tämä vasta ensimmäinen työni, tästä voin vain kehittyä.

Helmet ovat nyt jääneet tällä viikolla huomiotta. Mutta nyt tuntuu, että ehkä tässä jotain kykenen kehittelemään tänään. Tai sitten en, minulla kun on taas useampi juttu kesken muiden käsitöiden kanssa. Mutta yksi mitä oikeasti pikkuhiljaa tarvitsisin on se työpöytä. Suunnitelmaakin jo löytyy mihin ja mitä. Se vaan taitaa vielä saada odotella.

Tässäpä ne omat ranteenlämmittimet. Joita on jo kahdet jonossa työkavereille.



Tumman siniset, oikeaa väriä työhousujen kanssa. Ja onnistuin tehdä oikeanlaiset, etteivät haittaa kämmenosan kohdalta töitä. Ovat tosiaan olleet jo kolmena päivänä töissä ja eipä ole käsiä palellut.

Eilen heräsin aamulla töihin ja ulkona myrskysi oikein kunnolla. Tuumasin, että paras lähteä kävellen. Tuohon aikaan ei vielä kauheasti ole ehditty aurata ja matkallani on pätkiä, jotka muutenkin aurataan viimeisenä ja tuulella niihin kehittyy kunnon dyynejä. Oikea päätös oli, myöhästyin vain viisi minuuttia, mutta mikäli olisin ottanut pyörän ja noiden dyynien lävitse taistellut taluttaen, olisin myöhästynyt kunnolla. Tietysti jouduin kävellä takasin ja sen takia en voinut töiden jälkeen tehdä ruokaostoksia, kun unohdin ottaa aamulla repun ja matkaa on sen verran ettei olisi ollut viisasta kasseja alkaa kantamaan. Tietysti sitten sain postin tekstarin vähän ennen kauppaan lähtöä. Paketin sisällön vuoksi jouduin sitten lähtemään vielä keskustassa käymään yhdessä kaupassa. Sille reissulle lähdin pyörällä, koska tein myös ruokaostokset sitten, posti kun on tuossa lähikaupassa. Pyörätiet oli kuitenkin kutakuinkin aurattu töistä tullessa ja hyvin pääsinkin keskustaan. Auton kaivaminen ja se mössö mitä autotiet oli, tuntui huonommalta vaihtoehdolta. Valitettavasti vain jouduin todella tekemään töitä keskustasta tullessa kauppaa ja postia kohden, pikkasen eri reittiä tulin ja APUA, siinä pyörätiellä ei varmasti ollut auta vieraillut koko päivänä. Sisulla siitäkin sitten selvittiin ja tulipahan huonosta ilmasta huolimatta ulkoiltua eilen kunnolla.

Nauttikaa lauantai-illasta ja sunnuntaista.

Esimakua...

Tässäpä kuva sormuksesta, leikittelin vähän kuvan käsittelyllä...


Ja sitten illemmalla, kun ehdin ajankanssa, kunnon postaus. Ihanaa lauantaita kaikille!

torstai 12. tammikuuta 2012

Tänään se alkaa!!!!

Odotan jo kovasti, että menisi nämä muutama tunti. Pääsen opiskelemaan uutta. Sen verran sain urkittua jo tietooni eilen kurssin aloittaneelta, että ensimmäisenä kaikki ensikertalaiset tekevät sormuksen. Mikäpä sen parempi tällaiselle sormusfriikille. Ihan en varmaan vielä pääse tekemään sitä unelmieni sormusta, joka tuolla mielen perukoilla on kummitellut puolisen vuotta. Ehkäpä senkin aika tulee tässä kevään mittaan. Mutta koska se on vielä unelma, jonka joskus ehkäpä onnistun tekemään, ei siitä sen enempää.

Tässä kurssissa on myös se ihanaa, että se tulee olemaan joka torstai. Tuolla ketjukurssilla kun käytiin vain joka toinen torstai. Mutta kyllähän hopean työstäminen on enemmän aikaa vievää ja kun ainakaan toistaiseksi ei siihen välineitä löydy kotoota, niin sitä sitten tehdään vain kurssilla.

Omat ranteenlämmittimet ovat valmiit. Olleet jo pari päivää töissä testauksessa ja hyvin toimii... eikä ole enää kädet palelleet. Pari työkaveriakin jo pyysi itselleen tekemään.

Olisipa kello jo kuusi!
Klo 21.47: Aivan huippu kurssi!!!! Huomenna näette het ensmäsen valmiin ja sit pitäs suunnitella mitä alkaa tehdä. Nyt on mahtava fiilis!!!!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Aika menee siivillä, sinisillä perhosen siivillä.

Niin se viikonloppu hujahtaa. Sisko viety bussille matkaamaan pohjoista kohti. Sisko kertoi, että kotona monesti on varpaat ja kädet jäässä. Siitä se ajatus sitten lähti. Jutustelun lomassa tein hänelle tossut ja ranteenlämmittimet näiden päivien aikana.



Lankana molemmissa on tuo Novitan Puro ja se luumupuu... jipii, olen hyvin onnistunut hävittämään ne ylimääräset kerät siitä. Yksi taitaa vielä odottaa avaamattomana kaapissa. Ranteenlämmittimiä olen miettinyt kokeilevani pidemmän aikaa, ohjeet vain ei ole miellyttäneet itseäni, mutta mutta...



Näitä vain aloin tekemään ja sitten siinä peukaloaukon kohdalla keksin idean ja pihkura vieköön sehän toimii. Kavensin muutaman silmukan siinä, joten tuo yläreunakin istuu napakammin ja kuitenkaan ranneosa ei ole liian löysä. Oikeasti tulikin hitsin hyvä mieli, kun tuo näyttää ja tuntuu hyvältä kädessä. Täytynee tehdä itselle samalla tavalla töihin, kun siellä meinaa välistä käsiä palella. Hanskat kädessä on vaan vähän vaikea tehdä töitä, joten tuolla ratkeaa se ongelma.

Myös Sinisiipi syntyi eilen. Ne Helmisataman siniset makeanvedenhelmet huuteli oikein urakalla. Tässä siis silkkiin solmittu kaulakoru.


Sinisiä ja valkoisia makeanvedenhelmiä, pari Swarovskin biconea, salpalukko ja perhonen.



Lukossa irrotettava riipus. Siroa ketjua pätkä, valkoinen makeanvedenhelmi sekä fasettihiottu vuorikristalli.


Tässä korussa käytetty hopeoitua korumetallia, mutta jotain hopeista on myös syntynyt. Kun se viimeinen kurssityö tuli punottua niin tiukaksi, että on hitusen isohko käteeni, ostin tuota timanttileikattua sormuksiin käytettyä hopealankaa ja punoin siitä uuden. On sirompi , koska ohuempaa lankaa. Tässä vielä se.



Torstaina sitten alkaa uusi kurssini. Odotan jo innolla sitä. Mutta nyt on vielä aikaa tänään jatkaa noita keskeneräisiä töitäni ja ehkäpä kaivaa koruvärkitkin esille... mielessä jyllää jälleen. Mikäli idea hioutuu loppuun otan työn alle tai sitten annan hautua vielä, jos tarvetta on. Nauttikaa sunnuntaista!