Tätä nyt sitten viilataan, hiotaan, kiillotetaan, porataan jajajaja... Mutta sitten enemmän kun tämä on valmis. Kun en itsekkään ihan varma ole vielä mitä tästä nyt loppujen lopuksi oikein tuleekaan.
Tässä on vielä kuva Maijasta, juuri eläinlääkäristä tulleena. Korissa pyyhkeiden keskellä lepäämässä. Tässä vointikin vielä kohtalainen, kunnes tuli romahdus illalla.
Tämä Maijan pois nukkuminen sattui ja sattuu edelleen, todellakin tuli niin yllättäen. Maanantai-iltana katsoin, että nyt on jotain vialla ja heti tiistaina eläinlääkäriin. Sitten tosiaan vointi romahti illalla kymmenen aikaan ja keskiviikko aamuna Maija nukkui pois ja nyt Ihana Pieni on kissaenkeli, tuolla jossain tähtien joukossa. Maija oli erityinen kissa juuri sen takia, että kaksi kertaa olen pienen pelastanut ja hoitanut kuntoon, valitettavasti tämä kolmas kerta ei enää onnistunut. Halusin itselle jotain lähelleni, joka kertoo Maijan tärkeydestä, se on tässä. Tämä meni tähtien edelle eilen.
Toispuoleinen hopeasydän, hiukan kuperrettuna. Edessä taottuna Maijan nimi ja takana vuosiluvut. Muistanette täältä tuon papuketjun, jonka tein lasiriipukselle. Lasiriipus sai nyt väistyä ja sydän on paikallaan, papuketjussa kaulassani.
Sydämeen jäi vähän naarmuja ja takaa hiominen ja kiillottaminen oli todella hankalaa, se myös näkyy. Se ei kuitenkaan haittaa, sitähän myös oli Maija, kokenut kovia ja niistä jäljet näkyvissä
Mies kysyi meinaanko kertoa asiasta Maijan entisille omistajille, minä en tiedä. Toisinaan heitä näen ja yleensä ovat kysyneet Maijan vointia. Mutta nyt en tiedä, kuuluuko tämä asia enää heille, onko tieto heille merkityksetön. Jos asia ei heille merkitse mitään, miksi kertoakkaan, koska sehän on tavallaan Maijan muiston mitätöintiä. Toisille Maija on ollut pelkkä kissa, meille se oli oikea perheenjäsen ja me suremme, ikävöimme. Esikoinen itki kovastikkin, juniori ei niin asiaa vielä tajunnut. Ei tajunnut, mutta silti ihan spontaanisti kävi suukottamassa Maijaa vielä. Esikoinen piteli sylissä ja silitteli. Juniori välistä kysyy, missä Maija on. Esikoinen kyselee kovasti, että mistä tiedämme Maijan olevan taivaassa ja mikä se taivas oikein on. Vaikeita selitettäviä, kun aina keksii jotain jatkokysymyksiä.
Edelleen Maijaa siis, mutta aikansa ottaa, että suurin suru väistyy. Ja valitettavasti minä mietin jatkuvasti, olisinko voinut jotain tehdä toisin, olisinko voinut jostain huomata asioiden laidan aiemmin. En olisi, mutta silti mietin. Nyt olen kuitenkin onnellinen siitä, että Maijan ei tarvinnut kauan kärsiä ja että sain annettua melkein vuoden hyvän ja onnellisen kodin Maijalle, pitkän piinan jälkeen.
Hyvää viikonloppua ystäväiseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti