Tässä siis maistiaisia kurssilla nyt työn alla olevasta projektistani. Tähtien tuiketta siis luvassa, mutta mitä näistä sitten tulee selviää sitten valmiina. Eli viime kerralla olen vasta sahaillut kasan tähtiä ja pikkaisen viilaillut.
Rannekorun tein viime viikolla. Tällä hetkellä pyörii useampi koruidea mielessä, mutta kun niistä ei oikeen ole vain saanut kiinni. Antaa niiden vielä hautua, ei vielä ole niin selkeänä mielessä, että lähtisin toteuttamaan. Mutta tosiaan yksi rannekoru on tehtynä. Se on yllättävän "väritön" verrattuna muihin koruihini, mutta tämä vaati syntymäänsä.
Makeanvedenhelmiä, muutama Swarovskin kristalli biconen ja kukan mallisena sekä pieni siro sydän salpalukko. Mielestäni tästä kuitenkin tuli erittäin kaunis. Aina ei tarvi olla voimakkaita värejä, vaikkakin minä rakastan värejä.
Sitten on tullut ylläri pylläri vähän kudottuakin. Lila vinkkasi blogissaan tiskikukkasista linkityksen kera. Kävin sitten katsomassa ja se malli tuntui sopivalta meidän keittiöön tiskirätiksi. Tein vain isommalla silmukkamäärällä mitä ohjeessa, koska halusin siitä reilun kokoisen ja tässäpä siis tulos.
Kudoin tämän puuvillasta. Vaikkakin yritän hiljalleen saada tuota keittiötä enemmän vaaleanvihreäksi, niin nyt tuli vaaleankeltainen kerä napattua kaupasta mukaan. Olin Citarissa ruokaostoksilla ja ihan vaan kävin kurkkaamassa lankapuolen ja tämä lanka sieltä lähti mukaan. Seuraavaksi pitää sitten käydä vähän tutustumassa Neulenettikahvilan puuvilla ja bambulankoihin, josko sieltä löytyisi oikeaa väriä. Näitä tekee tosiaan mielellään. Osaako joku tiskirättejä tehnyt valaista, kumpi on parempaa bambu vaiko puuvilla?
Sitten tuo esikoinen futismiehenä halusi samanlaisen kaulahuivin mitä Manchester Cityn valmentajalla on. Cityn nettikaupasta olivat sitten loppu ja kun ei ollut lisäksi muuta tilattavaakaan, ei olisi kannattanut tilata. Mies sitten näytti kuvan minulle ja kysyi, että josko kutoisin pojalle. Olivat siis keskenänsä tästä asiasta puhuneet. Pikkasen sitten otin vapauksia, joista toki kysyin esikoisen mielipiteen ensinnä. Nyt on pojalla mieluinen kaulahuivi.
Ja kirjaimet on vähän vinksallaan, koska ompelemalla ne tein. Mutta mitäpä siitä, kun lapsi on kovin tyytyväinen kaulahuiviinsa. Toisella puolella siis seuran lyhenne ja toisella esikoisen nimikirjaimet.
Tämä viikko alkoikin todella vauhdikkaasti. Olin aamuvuorossa töissä ja sitten tuli het seitsemän aikaan (ehkä viisi ylitse oli kello) tehtyä pieni ulkoilulenkki. Ystäväni ja läheiseni jo tietävätkin tämän tarkoittavan varkaan perässä juoksemista. Mutta kyllä, herra (vaikkakin taitaa olla loukkaus miehiä kohtaan tätä tapausta herroitella) saatettiin poliisien huomaan ja omaisuus kunnossa takaisin. Ja äiti, ei hätää, ei ollut laisinkaan hankala tapaus, mitä nyt yritti jatkaa matkaansa. En siis ollut hetkeäkään vaarassa, sitähän sinä mietit. Mutta kyllä taas saatiin todistettua, kuinka huonoja valeita sitä keksitään ja toisekseen teki mieli kysyä, että pidätkö mua ihan idioottina. Mutta tulipahan herättyä oikeen kunnolla heti aamusta. Nyt sitten jännitetään, että mitähän edessä mahtaa olla huomis aamuna.
Nauttikaa talvesta ja lumesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti