R.I.P. MAIJA

Maija kesäkuu 2004 - 25.1.2012 

 Kaksi kertaa sinut onnistuin pelastamaan, kolmannella kerralla en siihen kyennyt. Menit niin nopeasti, katosit kissojen taivaaseen.


Ensimmäisellä kerralla olit ihan vauva vielä, jalka täysin poikki. Minä hoivasin ja vahvistin sinua, kunnes kestit leikkauksen. Luulin löytäneeni sinulle hyvän kodin, kuinka väärässä olinkaan.

 Kuusi vuotta elit siinä kodissa, viimeiset kaksi vuotta toisen kissan uhrina. Piinasi alkoi kolmannen "ihanan pitkäkarvaisen pojun" tultua, lopulta kun et saanut edes hiekkalaatikolla käydä rauhassa ja pissailit hädissäsi mihin vain rauhassa sait, olisivat he vieneet sinut piikille. Onneksi aikeista kerrottiin ensin minulle, jo seuraavana päivänä toin sinut kotiin.

 Olit stressaantuneena syönyt karvojasi jaloista, sekin ongelma me lopulta saatiin ratkaistua, saimme karvat kasvamaan takaisin ja sinä et niitä enää repinyt. Olit onnellinen.

Olit erittäin seurallinen, jopa lastenohjelmat menivät poikien seurassa. Kehräyksesi oli musiikkia korville.

 Kovasti poseerailit, aina ei vain malttanut pysyä paikallaan.

 Tai jopa nenä piti tunkea kameraan.

 Sinä todellakin otit rennosti, nautit rapsutuksista ja sylissä olosta.

Yleensä olit siinä huoneessa missä mekin ja jos sylipaikkaa ei löytynyt, otit kyllä mukavan asennon jossain. Juttelit kovasti.

Viihdyit myös muiden kissojen kanssa ja porukalla lintujen bongailu oli kivaa.

Et arkaillut mennä ruokapaikalle ja yllättäen näytitkin kuka on pomo, jos sydäntä vain oli tarjolla. Kylmää vettä rakastit erityisesti, jos vettä vaihtaessa en ehtinyt olla tarpeeksi nopea, taatusti tuli käskevä maukaisu.

Tällä kertaa en sinua ehtinyt pelastaa, menit niin nopeasti. En kunnolla edes ehtinyt huomata sinun olevan kipeä. Viimeisen yön nukuit käteni vieressä, aamulla lensitkin jo enkeliksi. Minun pieni kissaenkelini, olit vielä niin nuori, en olisi vielä halunnut sinua päästää. En vaan voinut mitään. Lohduttaudun sillä, että kun palasit luoksemme, sain sinulle edes onnellisen loppuelämän.

Sinä olit Ihana Pieni!