Niin se kuukausi hujahti ja lahjaideoita tuli postin matkassa

Eilen sain marraskuun Sny-paketin. Meillä oli eilen juniorin kaverisynttärit HopLopissa, niin en kerinny postaamaan heti ja sen jälkeen olikin tällä äitillä pääkipeenä. Sattui meinaan olemaan useammat synttärit siellä samaan aikaan ja meteli sen mukaista. Pääasia kuitenkin, että lapset nautti.

Mutta sitten itse pakettiin....

Sisältö oli taas runsas ja ihana. Lankaa neljä kerää, ohje virkattuun valopalloon, kortti jonka saan väritellä itse kun stressi vaivaa, cashewpähkinöitä (mun herkkuja), käsirasvaa (jota ilmojen kylmettyä tarviikin, kun kädet kuiva), tuoksutuikkuja ja itsetehdyt huovutetut tossukat.

Tossukat pääsikin heti tuonne Hoplopiin mukaan ja hyvin piti varpaat lämpimänä ja taispa ne olla jalassa vielä nukkumaan mennessäkin.... yöllä olivat sitten lähteneet omille teilleen. Mulla on monesti villasukat jalassa nukkumaan mennessä ja kun tulee yön aikana kuuma varpaille riisun ne.

Nää oli kyllä niin ihanat. Lankana oli sitten Alizea noihin virkkailuihin, meinasin alottaa heti tuolla Hoplopissa, mutta sitten noista toisista keristä vei voiton tuo Kaupunki langan Kivijalka....

Hyvin kului siis aika minullakin siellä. Tämä onkin ihan uusi tuttavuus minulle ja ensituntuma on hyvä. Mukavan tuntoista käsiin ja kulkee hyvin puikoilla ja on just hyvä kierre langassa. Pitääkin tutkia mistä tätä saa, vaikka yleensä sukat onkin ohuemmista langoista minulla työnalla niin tästä oli vaan pakko alottaa ihan perussukkaa heti.

Ja vielä oli kerä Hotsock coloria. Ja ihan oikein Snyni, ihan on minunkin värejä kaikki. Lisäksi on muuten tullut aloitettua sukat molempien aiempien pakettien langoista... mutta kun on sata rautaa yhtä aikaa tulessa niin molemmat on vielä vaiheessa. Onneksi on tiedossa pitkä viikonloppu kun maanantaikin on vielä vapaa niin voi olla että jotain saan valmiiksikkin asti.

Tuoksutuikut on vähän arvoitus vielä. Katsotaan kun ensimmäisen pistää palamaan siirtyvätkö ne parvekkeen lyhtyihin vai pysyvätkö sisällä. Sen verran oli voimakas tuoksu, että jos voimistuu palaessa voi pää alkaa reagoida. Olivat kyllä hyvän tuoksuisia, että toivottavasti pystyn ne sisällä polttamaan.

Ja varmaan tulee tässä vapailla tehtyä yksi valopallokin. Mun oli pakko tänään töiden jälkeen kaivaa kaappeja kun muistin multa sieltä löytyvän siniset anopilta saadut valot paketissaan. Siniset jouluvalot ei oikeen oo mun juttu niin ovat sinne jääneet. Muistasin vaan niitä löytyvän toisetkin, katsotaan nyt miltä näyttää sitten sinisenä omaan silmään. Tokihan sinisen ystäviä löytyy lähipiiristä, että sitä kautta voin lahjaksi tehdä noillakin valoilla. Joka tapauksessa haluan myös itelleni tuon pallon, oli sen verran ihana.

Kuten tekstistä huomaa, erittäin mieluinen paketti olikin, vaikka kuvia ei nyt ollutkaan. Kun ei oo ennättänyt kuvata. Nytkin tuolla odottaa yks projekti tälle iltaa... siitä sitten myöhemmin lisää.

Mutta ihan on unohtunut yksi juttu. Viime kuun paketin kun sain niin samana iltana syntyi paketin helmistä rannekoru...

Makramee solmuja. Näitäkin on tarkoitus tehdä lisää.... kunhan aikaa löytyy jostain lisää.

Iso kiitos siis jälleen Snyni paketista. Meillä taitaa olla todella saman tyylinen maku langoissa, mieluisissa töissä ja siinäkin, että sata rautaa on käsitöissä tulessa yhtä aikaa.

Nyt mä lähden tuon odottavan projektin kimppuun. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Hengissä ollaan...

Ja tiedossa onkin nyt sitte ihan kunnon pläjäys sitä ja tätä...

Käsityöt ovat aika vähissä, pieniä juttuja muutama valmistunut ja yllättäen taas useampi iso juttu kesken. Hulinaa on elämä ollut. Aloitetaas vaikka koruilla....

Tuli pitkästä aikaa tehtyä koruja ja seurana mulla oli alakerran väki sekä omat pojat. Akaatteja korviksissa sekä lasisydämet, yhdet akaatit lähti alakertaan ja niistä ei ole kuvaa. Lisäksi tein itelle setin kaulakoru, rannekoru ja korvikset, akaatteja ja hematiitteja vaijerissa, ohutta papuketjua ja avot, pari helmihattua joukossa. Enpäs hoksannu muiden töitä sitten kuvatakkaan, mutta hienoja koruja teki jokainen poikakin.

Sittenpä tuossa tuli viime kuussa se yks vuos lisää ikääkin ja kun tuohon juoksuun on hurahtanu nii lahjuksenki sain sen mukaan ja aivan ihanan kortin.

Nyt näkee mitä sitä tekee ja täytyy sanoa, että hurjasti tulee askelia työpäivän aikana.

Mullahan on ollut lasit joskus vuonna kivi ja kirves, lähinnä hajataiton takia ja ihan aavistus miinusta, sen miinuksen vuoksi en olis laseja tarvinnu. On olleet käytössä viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Tässä talven aikana alko silmät kuivumaan koko ajan ja tunne, että jotain roskaa olis silmässä... eikun tarkistukseen ja niihän ne lasit tuli, kera plussan. Eli muutosta oli toiseen suuntaan ja vieläkin tuli vähä hajataiton korjausta.

Ja eipä oo enää silmät kuivuneet. Pojat teki päätöksen kehyksiin. Olin kaksien kanssa epäröimässä ja jos olisin ite valinnu olisin varmaan ne vähä hillitymmät ottanu. Eipä sen puoleen, kaikki on kehunu, joten kannatti uskoo poikia ja olihan ne optikotkin samaa mieltä.

Sittenpä eräs kaveri pyysi tekemään tammikuussa syntyneelle pojalle räpyläsukat ja niinhän tein, mutta siitä se ajatus sitte lähti ja modasinpas siitä sitte tumputkin.

Ehän mä taas mitää painoja muistanu kattoo. Puikot oli näissä 2,75 mm muistaakseni molemmissa, ainaki tumpuissa. Tumppuja en pingottanu vaan saivat jäädä näin. Lankana oli TeeTeen Helmi vaaleansinisenä. Yhestä kerästä sai sukat ja tumput, nöttönen vielä jäikin.

Mulla oli toissa viikolla talviloma, eli viikko 17. Lupaavasti maanantaina oli maa valkosena aamulla herätessä. No siivosimpas vaatekaapin ja jösses mitä löytöjä sieltä teinkään. Siis joo olen siivonnut sen monia monia kertoja, mutta jostain syystä aina viikannut kaappiin takasin kaiken. Siellä kun oli kymmenen vuotta vanhoja housuja, ei siinä muuten mitään ihan ehjiä ja siistejä, mutta kiloja oli sillon about 20 enemmän... voitte uskoa, että olivat pikkasen liian isot.

No keskiviikkona hyppäsin junaan aamulla heti ja suunnaksi Tampere. Lähdin muutamaa kaveria treffaamaan ja ostin lipun illalla yhdeksältä lähtevään paluujunaankin. Kaikki meni hienosti, kunnes puolen päivän jälkeen soi puhelin... esikoisen opettaja soittaa, että poika oli kaatunu ja loukannu jalkaansa, pitäis hakea kotiin. Minä siinä sitten kerroin olevani Tampereella käymässä, oli äänensävy aika ikävä että kun miestä eivät saa kiinni nii mun pitää nyt sitten joku saada poika hakemaan... Mies jossei vastaa puhelimeen työpäivän aikana, niin sillon on palaveri menossa. No eipä auttanu kun älytön puhelin rumba aloittaa, onneksi esikoisen kaverin äiti tekee töitä kotona ja pääsi pojan hakemaan kotiin. Mies sitten heti kun pääsi niin suuntasi kotiin.... suuntasi myös välittömästi pojan kanssa lääkäriin...

Esikoisella murtui nilkka, oli liukastunut pelatessa välitunnilla. No meni vähän tämän äidin kaveritreffit puhelin kädessä, mutta onneksi oli ymmärtävät ystävät kyseessä ja ihan kiva päivä olikin tästä tapaturmasta huolimatta. Huolehtimiseksihan se loppu aikakin meni, kun piti jännittää, että mitä jalalle on tapahtunut. Opettaja minulle vain selitteli, ettei hän tajunnut näin pahasti käyneen... poika ei ollut edes antanut koskea jalkaan eikä voinut astua sillä laisinkaan... No onneksi sain pojalle hakijan ja mies aika pian sen jälkeen pääsikin paikalle. Alunperin oli kuudesta viikosta puhe, mutta viime viikolla käytiin kontrolli kuvauksessa niin lyheni viiteen viikkoon. Hyvin onneksi lähti keppien kanssa kulkeminen sujumaan, toki pidin pojan torstain ja perjantain kotona ja käytiin harjoittelemassa rappusissa kulkemista ja ulkona kulkemista.

Loma viikon lauantaina, eli vappuaattona sitten otimme suunnaksi anoppilan ja poika saikin ulkoilla turvallisesti koko päivän. Me jatkoimme miehen kanssa vähän matkaa ja kävimme juoksemassa Alajärvellä Kitron kierroksen.

Ihan kivasti meni ja kello näytti ajaksi 1.01.49 ja matka oli kymmenen kilometriä. Hölkkäsarjassa mentiin. Vähän liian lujaa tuli lähdettyä alkuun ja lopussa vauhti hyytyi sen verran, että en alle tunnin päässyt. Eipä se mitään, hieno tapahtuma ja kivaa oli, upea sääkin suosi. Osallistujien kesken oli kovasti arvonta palkintoja ja minuakin onnisti...

Voitin Haltin hidden 30 kassin. Tuosta nyssäkästä kuoriutuu ihan hyvän kokoinen urheilukasssi. Mies taas voitti jokaisen suomalaisen unelman ilmaisen ämpärin... täynnä autonpesu tarvikkeita kylläkin.

Vappupäivänä sitten käytiin heti aamutuimaan vapputorilla, kun oli vielä väkeä vähän niin pääsi esikoinenkin kulkemaan keppien kanssa ja päästiin istumaan penkeille esikoisen jaksamisen mukaan siis liikuttiin. Jätskiä, lättyjä ja muikkuja herkutellen ja tottakai metrilakua kotiin tuotuna. Lisäksi löysin ihanan hopeakorun, oli ihan pakko ostaa tuo tassuriipus.

Viime viikolla oli siis esikoisen kontrolli käynti ja kun sieltä tuli hyviä uutisia, alkanut hyvin luutumaan ja on oikeassa asennossa. Minäpä sitten suuntasin lankakauppaan, kun tuonne Tampereelle lähtiessä huomasin tämmösen kivan yllätyksen, ottaessani tuota luotto matkaneuletta mukaan...

3 mm puikonpää poikki, eipä auttanut kun lähtä hakemaan uusia 3 mm päitä.... no ei varmaan ketään yllätä, että enhän mä sieltä ilman lankaa ulos päässyt...

Noille puuvillalangoille on tarkoitus ja työ aloitettukin, fabelit tarttu mukaan kun olivat tarjouksessa ja herkullisen värisiä olivat. Pitäähän sitä perussukkalankaa aina olla, eikö vaan?

Herkullista eikö vaan?

Mehän ei päästy edustamaan Team Finlandin riveissä sinne Fishermann's friend strongman runiin Saksaan, mutta sainpas sieltä äänestyksestä palkinnon...

Komea laukku ja kunnon kokonen. Eipähän tarvii enää sitä ja tätä ja tuota pienempää kassia pakata, jos ei halua isoa matkalaukkua mukaan viikonloppureissuille. Tonne mahtuu kaikki ja sitte voi tuon toisen kassipalkinnon pakata tuonne mukaan jos paikan päällä on tarvetta pienemmälle kassille. Tämän arvon piti olla 29,90 €, mutta kyllä tuommosta ei sillä hintaa kaupasta saa. Tukeva, riittävän iso, hyvät kantokahvat sekä hihna, jne.  Että kasseja on tullu voitettua.

Äitien päivänä sitten sain tämmöset.

Nuo pienet keltaset tuossa kirjan kannen päällä on sitten heti kokeilemani virkatut korvikset. Mukavan pieniä töitä ja todella selkeä kirja, Virkatut korut nimeltään ja tekijä Johanna Meriläinen, suosittelen.

Ja kun tuo juokseminen on taas vienyt näin kevään tullen oikeen kunnolla mennessään, niin tässäpä kuva tältä päivää....

Paikkana siis Öjbergetin laskettelurinne. Hieman käytiin työpäivän jälkeen vetämässä mäkeä ylös alas. Viis kertaa oli se tavoite... viis kertaa meni kyllä mutta ei vaan päässy kun yhden kerran juosten ihan ylös asti. Muilla kerroilla veti niin hapoille jalat että kävelyksi meni aina osa. No, tästä se lähtee ja ehkä se joskus menee juosten kaikki viis kertaa. Kuva ei kerro sitä kuinka jyrkkä tuo loppu tuossa oikeesti on, mutta kyllä mä siinä oikeesti juoksen. Kotona oli sitte ihan pakko polkee kuntopyörää puolisen tuntia ihan hitaasti että sai pientä loppuverryttelyä. 

Että semmonen pläjäys tällä kertaa. Toivottavasti tässä kerkeis enemmän teillekkin jättää puumerkkejä ja sais tännekkin vaikka sitten näitä juoksemisia päiviteltyä nyt kesällä usemmin, ettei ois ihan näin pitkiä taukoja, kun nuo käsityöt edistyy pikkuhiljaa. Siitäpä tulikin vielä mieleen, että on tässä tullut itsensä pariinkin liemeen ilmoitettua... Kesäkuussa Kuopioon Pullukkaruniin juoksemaan puolimaratoni, apua, on meinaan ensimmäinen puolikas tai yleensäkkin noin pitkä matka. Ja sitten siitä seuraavalle viikonlopulle tuli ilmottauduttua Fantin hölkkään... siinä matka sitten riippuu Tuutista, hänen kanssaan kun sinne lähen nii hänen mukaan mennään.

Ihanaa toukokuun jatkoa kaikille!

Joulukalenteria ja virkkailuja...



Ensin kurkataan millaiset sukat Snyni lähettämästä kalenterista on syntymässä....

 Yllätyin siitä, että vasta viides luukku menossa ja kantapään paikka jo tehty. Aloitin sukat tehden kärjen kissasukissa käyttämästäni roosanauhalangasta ja sillä meinaan tehdä kantapäät sekä joustimen varteen. Nyt onkin mietinnässä tuleeko sukkia kaksi paria vai yksi pitkäääää pari. Katson tilanteen kahdestoista päivä ja päätän sitte. Lankoja olen miettinyt, että mitä mahtavat olla.... Ensimmäinen eli musta, en osaa sanoa, kuitenkin hurjan ihanaa neulottavaa ja tasaista käsialaa tulee siitä. Toinen eli sinikirjava selvästi regiaa. Kolmas eli vaaleanpunainen, olisko roosanauhaa. Vihreä eli neljäs olikin paksumpaa ja siitä haluaisin sanoa nallea? Ja tämä päivä eli valkoinen, olisiko pikkusiskoa? Satutko Snyni muistamaan mitä mikin on merkiltään, eli meninkö ihan metsään ja mitä tuo musta on?


Sitten niitä virkkailuja. Tässä viime kuussa oli eräs erittäin stressaava päivä ja en oikeen osannut keskittyä mihinkään. Selailin sitten Ravelryä ja sieltä bongasin jotain... Ei kun kaivamaan puuvillalankoja ja kokeilemaan...

Nämä olikin sitten hyvin helppo tehdä ja piti kokeilla useammalla eri langalla. Yksi versio on mielessä, mutta en ole ennättänyt ostamaan lankaa siihen vai pitäisikö sanoa nauhaa...

Näitä voikin sitten tehdä pikaisiksi lahjoiksi ja eri vaatteisiin sopivaksi ja ajatuksena kokeilla myös kaulakoruksi...



Että semmosia. Postaus tulee kännykästä, joten lisään linkin ohjeeseen myöhemmin. Nyt pitää lähtä viemään esikoinen pelireissukyydille ja samalla käyn pari joulupukin juttua nappaamassa. Ihanaa viikonloppua kaikille.

Eikös ne pikkujoulut kohta ala?

Nii, sittehän tarvitaan korujakin, eiks nii?
No siis nythän no ne kuvaamista oottaneet korut onnistuttu kuvaamaan. Eilen en saanu oikeen mitään sitten aikaseksi. Nukuin piiiitkään ja otin päikkäritkin ja menin tosi aikasin nukkumaan. No okei kävin mä lenkillä, en kuitenkaan sitten sitä mehut pois lenkkiä ottanu vaan tuon ihan perus viis kilsaa vaan. Puikkoihin tai helmiin en jaksanu tarttua, pari raitaa juniorin sukkaan ja siinä se. Tänään oon sitten tikunnu sitä sukkaa valmiiksi, enää uupuu kärkikavennukset. Otin mä tänäänkin päikkärit pikkukakkosen aikaan, mies ja esikoinen omissa treeneissään ja juniori katto pikkukakkosta... mä otin viltin ja oikasin soffalle, Miisu oli heti sitten kainalossa. Miisuhan siis tulee peiton alle ja käpertyy kylkeen tai tällä kertaa vatsaa vasten kun itte olin kyljelläni. Nyt alkaa sitte olla silleen levännyt olo. Mutta mahdollisesti nukkumatti huutaa tänäänkin tosi aikaseen, Niin sain mä eilen yhen kokeilun alotetuksi, kokeiluun kuuluu lankaa, kahvinpuruja, vettä, suolaa ja lasipurkki... katotaan mitä tulee vai tuleeko mitään.

Sitte niihin koruihin. Mutta kurkataas ensin hyvää korvisten piilopaikkaa... Kuvasin siis noita koruja tuossa äitienpäiväksi saamassani korurasiassa ja siirsin muut korut alimmalle tasolle, kun sitten järjestin takaisin nii yhet korvikset oli hukassa. Epäilin jo kissojen käyneen ja kyselin pojilta etteivät vaan koskeneen, jne... koko ajan mulla oli kamera edelleen kädessä ja meinas jo epätoivo iskeä, kunnes löysin...

Siinähän ne killusteli kameran hihnassa mukana, hihnaa vaan oli vaikee saada kuvaan kunnolla. Meinas vähän naurattaa kun huomasin.

Ne kuvausta odottaneet sitten... kaulakoru ja rannekoru.

Turkoosit akaatti rondelleja, välissä hematiittia ja gun metal papuketjua, yksinkertaista ja näyttävää...

Jos oisin loppuun asti ajatellut, olis ehkä kannattanu laittaa joku muu paita kuvauksen ajaksi. Ei vaan töiden jälkeen ajatukset olleet ihan terävimmillään.

Korviksiakin mietin, mutta idea ei ihan niissä toiminu ajatellulla tavalla, joten niitä vielä mietitään.
Herkullinen setti kuitenkin kaikkiaan. Nämäkin jää odotteleen uutta kotiaan. Kenen luona lieneekään?

Sitten vielä esikoisen taidonnäyte... tämmönen kaunis auringonlasku hänen käsistään syntyi tänään.

Kirpakkaa lokakuun viikkoa toivottelen teille!

Palataan arkeen katsomalla lisää lomakoruja...

Niin, paluu arkeen minun osaltani tapahtui tällä viikolla. Perheen mies väki lomaili vielä tämän viikon, ylihuomenna sitten esikoinen aloittaa kolmannen luokan ja juniori menee eskariin, mihin ne minun vauvani katosivatkaan? Lomasukat ovat vielä kesken... jostain syystä ei sujunut joutuisasti helteillä neulominen. Ehkä ne tässä nyt saa saatettua loppuun saakka. Hianot niistä tulee kyllä, kiitos teidän. Mutta sitten niitä lomakoruja...

Lisää nahkanauhaa, nämä kylläkin menivät työkaverilleni lomakoruiksi, hää kun lomaili samaan aikaan ja jostain syystä viimeisenä työpäivänä ennen lomaa tuli tunne, että nämä pitää napata mukaan. Onneksi nappasin, löytyi koruille omistaja heti.

Ruskeaa nahkaa koristetikkauksin ja koristuksena gun metal värissä tuo omasta ystävän ranteeseen siirtyneessä korussa ollut kasilinkki.

Mustaa nahkaa ja sydänlinkki... ja nämähän olivatkin ihan selvästi toistensa kaverit....

Ja yhdessä koristavat nyt työkaverini rannetta.

Tajusinpa tässä, että tuo reikapaitakin ohjeineen jäänyt julkistamatta. Testaajat on kyllä hoitaneet hommansa ja hienoja paitoja ovat tehneetkin. Mutta samallapa tuli mieleen, että jospa tuosta tekiskin ohkasesta villalangasta syksyksi pitkähihasen versionin ja sen alle sitten ohut pitkähihanen paita nii menee tosiaan tuossakin välissä kun ei oo vielä kylmä mutta tarvii jo vähän lämpöä... Mutta julkasen ohjeen tässä pikimmiten, ainakin yritän.

Tiistaina vihdoin pääsin sen verryttelyjuoksunkin juoksemaan.... niinpä niin, verryttely oli vakaa aikomus, mutta kun maistu hyvälle ja jalat vei nii juoksin sitte oikee kunnon vauhtia ja sehän sitte tuntu jaloissa keskiviikkona... no nyt on jo hyvät jalat, eilen ja tänään tuo perus 5 kilsaa käytynä. Saa nähä joko kohta pitää käydä kenkuli ostoksilla... harmi vaan ettei tota mun mallia enää saa tai saa taas paranneltua versiota, mutku jo noita ostaessa toi edellisvuoden malli tuntu paremmalta mitä viime vuoden uus malli... nyt on sitte jo tämänkin vuoden parannus, että tuntuuko sekään sitte sopevalta. No, se on sitten ostosreissun murhe.

Lämmöt sitten sai aikaan sen, että tää ois lukenu nyt neljän viikon aikana viis kirjaa muun tohinan lisäksi. Tässä vielä viime viikon sunnuntailta juniorin ja Rompun yhteishetkestä napattu kuva...

Kuva on miehen nappaama, että hajuakaan ei mulla ole mitä siellä seuraavat, mutta molempia tuntuu kovasti kiinnostavan.

Lämpöisiä päiviä kaikille toivottelen!

Ps. Pahoittelen jos joudun uudemman kerran laittamaan tuon sanavarmenteen, otan sen nyt kokeeksi pois. Alko vaan olla niin älyttömästi tuota roskakommenttia ja ne alko jo oleen simmosia, että huh, huh... näköjään tämä lenkkeilystä kertominen sai kunnon tulvan aikaan.

Lomalla on mukavata....

Kyllä tosi ihana olla ja mennä miten tykkää ja tehä yhessä perheenä kaikkea mahdollista ja kiitos mummin ja papan, on saatu miehen kanssa kaksinkin mennä. Ollaan miehen kans juostu kunnon lenkkejä... Anoppilassa käytiin järvi ympäri het loman alkuun ja kyllähän meitä vähän pitkään kateltiin, kun 12 kilsan matkasta oli enää reilu kilsa jäljellä ja alko ukkoskuuro lähetä ja tuleen kunnolla vettä, me vaan juostiin leveät hymyt naamalla, jokunen autoilija katto vähä pitkään. Me kyllä nautittiin ja ei sade meitä haitannu. Ainoastaan helteet on "haitannu" juoksemista, eli on pitäny oottaa iltaan, vähän viileempää.

On käyty saaressa koko perhe ja miehen kans kaksin soutelemas, nautittu Wasalandian menosta tai siellä lapset nautti sydämensä kyllyydestä, oli aika vähän väkeä ja pojat sai mennä ilman jonoja sen minkä kerkes laitteissa, esikoinen jopa pääs Wallen kanssa tukkijokeen vai mikä koskenlasku se onkaan. Kalajoella tuli käytyä Jukuparkissa, mummikin oli matkassa ja hauskaa oli. Uitu on ja.... On siis nautittu.

Just ennen loman alkua tei korujakin, pitäähän sitä lomakorut olla... Kaulaan tuli tummaa ja hempeetä...

Ostin vuos sitte keväällä noita hematiittisormuksia useemman juurikin eri tarkoitukseen kuin sormeen, tässä ensimmäinen käytössä. Helimiäishelmiä haaleen vaaleen lilana ja punasena sekä gunmetal papuketjua... Kontrastia, yksinkertaista mutta silti sopivasti erottuvaa...

No tokihan sitä pitää ranteessakin jotain olla ja onha nahka vähän ku kesänenki juttu....

Siis mustaa nahkaa hopeisin juitsuin ja tommottinen kasi koristeena... Tämä kyllä lähti ahkeran käytön jälkeen eilen ranteestani hyvän ystäväni ranteeseen, hän kun siihen kovin ihastui. Sainpahan sanojen lisäksi näinkin kerrottua hänen tärkeyden minulle.

Mutta taidan jatkaa toisella kertaa tuon illan saldolla, kun nyt aion keskittyä jälleen meille rakkaiden ihmisten seuraan... 

Ihanaa heinäkuun loppua teille kaikille. 

Ps. Lomasukista tulee upeet, kiitos teille ja lisääkin saa tulla, eli väri ja luku väliltä 1-10.

Mistä aikaa bloggaamiselle?

Hitsi, kun valmista on kuvattuna ja kuvaamattomana, mutta tekemisen draivi on päällä. Ei millään tunnu repäsevän aikaa postauksen tekemiseen. Tänäänkin tai siis jo eilen aloin toteuttaa huikeeta idistä, siinä sitten purettiin ja neulottiin ja eilen illalla jopa nukahdettiin neule sylissä. Hih, nyt on kuitenki hyvällä mallilla proto ja siitä sitten enempi ku saan valmiiksi asti.

Otetaan tällä kertaa sitten koruja. Nämäkin olleet jo muutaman viikon valmiina ja kuvattunakin, odottaneet vaan aikaa parempaa. Aloitetaan vaikka korviksilla...

Sain ystävänpäivänä melkosen pläjäyksen helmiä paten tuomana ja sieltä sitten lähti tulosta syntymään. Nuo vaaleanpunaiset helmet sieltä ja kaverit omista varastoista.

Nämä napsahti samoin tein korviin, kaverina syksyn Sny-kierroksella kotiutuneita ihania monivärisiä siemenhelmiä.

Näihin isommat blingi helmet alas kera pienten helmihattujen, väliin pitsihelmet hopeoitua korumetallia sekä ylinnä pienemmät blingit.

Kruunun malliset helmihatut, persikan väriset lasihelmet ja noita siemenhelmiä kavereina. Ja jostain syystä nämä korvikset huusivat tekemään kaulakorunkin....

Molempia kokoja plingihelmia, siemenhelmiä, hopeoituja pitsihelmiä ja huurteisia kirkkaita lasihelmiä ja papuketjua niskan taakse....

Ja se mistä kaikkia alkoi.... rannekoru pyöri mielessä heti tuon pläjäyksen saatuani...

Tässä kuvassa näyttää hyvinkin valjulta, mutta ei ole sitä ei...

Soikeita pinkkejä kaksireikäisiä helmiä, pinkkejä siemenhelmiä ja valkoista huurrettua lasihelmeä. Ja koska omaan todella kapeaan ranteeseen tästä tuli vähän liian iso, niin otetaan ja arvotaan se jollekkin, olihan eilen naistenpäiväkin. Koru on 18,5 cm pitkä ja tarvittaessa lisään siihen palan ketjua tuohon lukon vastakappaleeseen. Eli jokainen kommentin jättänyt on mukana arvonnassa, kullekkin se yksi arpa. Mainostaa toki saa mutta siitä ei lisäarpoja tipahtele. Anonyymit jättäkää yhteystietonne, että saan teidät kiinni mikäli onni on myötä ja arvonta päättyy ens sunnuntaina eli 16.3. klo 21.00. Eli mikäli kevään iloksi havittelet pinkkiä pilkahdusta ranteeseen eiku kommentoimaan vaan!

Jahas ja nyt mä alan värkätä, otan vaihteeksi yhden keskeneräisen käsiin ja muhittelen jatkoa tuon huikeen idiksen kanssa.... Oikeen hyvää tulevaa viikkoa teitille!

Hupsista vaan

Juu, esiteltävääkin on ollut, mutta kun tämä viikko on mennyt hissutellessa miehen yövuorojen ja oman iltavuoron vuoksi, nii oon sitten touhunnu senkii edestä ja on jäänyt postaukset tekemäti. En oo kauheesti edes koneella käynyt... tässä sitte vaan on tilanne, että kun on ollut intoo tehä nii on sata asiaa kesken ja jossain vaiheessa siis pläjähtää reilusti valmista. On tietysti nytkin valmistunuttakin jo. Alotetaas vaikkasta niillä nahkoilla... nämä siis ollu kuvattunaki jo reilun viikon, mutku ei oo kerinny tai siis suoraan sanottuna malttanu koneelle istua ku pakolliset nii ovat sitten ootelleet.

Pari rannekorua piti het itelle tehä.

Magneettilukot. Hyvin ja siististi sain paiikalleen, tuo lukko jo itsessään kiva lisä koriste, mutta halusin vielä laittaa nuo sileän ja sydän helmen lisäksi. Nämä siis kuuluu yhteen...

Ja tottakai tuo sileä on vähän liian keskellä tuossa rannekuvassa... pidän siis silleen "vieritysten" noita niinkuin yläkuvassa. Lisäksi oon miettiny josko tuohon vielä toisen mustan tekis ja se sitten pinkin yläpuolelle. Nää on ihanat, mutta täytyy sanoa että nykyään nii paljon metallia joka puolella, että saa olla välistä tarkkana. Esimerkiksi toppatakin hihansuussa mulla kiristys neppari, joka saattaa vetää puoleensa ja koru sitte aukee. Siinä mielessä tuo magneettilukko on vähän hankala mutta kovasti oon käyttäny ja oppinu jopa tietyissä tilanteissa tarkkaileen pysyykö lukot kiinni.

Sitte oli se telkkarista napattu idis....

Tuokin sydän on magneettilukko. Nyt sitten moni miettii mikä ihmeen idis tuohon nyt teeveestä on saatu... no tuohan menee kaks kertaa ranteeseen mutta on mulle silleesti hippasen iso, kun sen onkin....

Kaulakoru. Idea siis tuli McLeodin tyttäristä, sarja jota jonkin verran seuraan, silleesti säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä loppiaisena siinä oli Stevie Hall nimisellä roolihahmolla todella herkku nahkainen kaulakoru, kuvaa täällä, valitettavasti tuossa kuvassa ei tuo itse lukkoriipus näy kunnolla... semmosta etsiessä... oli mun mielestä vaan niin herkullinen. Ja tässä toinen tarkempi kuva, minkä jälkeen tuumasin paidan vaihdon... oli meinaan olkaimeton toppi päällä ja kun kuvan katoin ensimmäinen ajatus oli.... missäs net vaatteet on... mutta kun se kuva on nii paljo paree, nii aattelin vielä senki julkasta.

Tuossa lukossa toinen puoli olis vissiin enempi se oikee puoli, mutta musta tää puoli on  se kauniimpi ja se siis etupuolena.

Sitten piene piristys näin myöhäis lauantai iltaan... otetaan ensin kuvaa...

Eilen illalla pojat leikki keskenään ja oli vähän menoa ja meininkiä. Ja tämä mustelma on muutaman päivän takaa... oli ovenpieli pojan edessä ja pojalla kiire...

oli muuten komee kuhmu ens alkuun. Mutta siihen eiliseen iltaan... oli siis kova meininki. Just olin hetki aiemmin käskeny vähän rauhottumaan, kun oli vähän turhan kova meininki... kun kuuluu juniorin ääni: Nyrkkeilläänkö? Tuli äitille kiire, että ette varmaan nyrkkeile... toisella otsa valmiiksi mustelmainen ja toisella silmälasit... ja olihan äitin vaikee pitää pokkansakkin siinä vaiheessa kun tuo ajatus iskostui päähän.

Näin tällä kertaa. Huomenna olis tarkoitus sitten käydä kommentoimassa teillekkin.