perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukuu tuli jo ja leikki loppui...

Hurja miten tämä aika rientää. Tänään tuli viimeinen syksyn Sny-kierroksen paketti. Nyyh, nyt se on jo ohi.

Olikin muuten fiksu valinta laittaa nyt paketti tohon lähipostiin... on meinaan semmonen myräkkä pihalla, että ei ois huvittanu lähtä uudestaan töiden jälkeen hakemaan siltä suunnalta. Nyt sitten keitin kaffit ja hörpin ne, hetken hengähdys siis ja kipi kipi lähipostiin.

Oli taas kerrassaan ihana paketti, huumaavan tuoksuinen, mahtavan värinen, kissojen mieleen kanssa ja hyvää mieltä tuova...


Nellihän ei malttanut pysyä kauempana... Harli sen sijaan kiehnäs mun jaloissa ja laatikon kimpussa.

Huumaavan tuoksun lähde...


Teetä ja moneen lähtöön ja tottakai Nelli pyöri siinä... eli ei kun uutta kuvaa, jossa näkyy tämä ihanuus paremmin...



Kaunis teekuusi... eihän tästä raaski näitä käyttääkkään... Ja sitten lankaa jälleen ruhtinaallisesti...


Todellakin sitä yhtä lemppariani, steppiä ja tuota ihanaa pinkkiä. Hot socks on kanssa yhtä suosikeistani ja ihanat värit näissäkin kerissä... sormet syyhyää näiden kimppuun... vaikka sen sata työtä on taas kesken...

Ihana kortti...


Ja alta pilkistää kissojen herkut, yks heti maisteltiinkin ja hyvin kelpasi. Tämä kortti löysi paikkansa tuosta minun nurkkani seinältä...


Ja Nelli kyllä huomasi, mistä se mamma sen herkun meille antoi...


Lisäksi oli lahja, jonka saan avata joko heti tai vasta jouluna... vielä maltoin olla avaamatta. Saa nähdä maltanko jouluun saakka. Ja kirje jossa paljastui salainen ystäväni. Siitä kohta lisää... tähän väliin viime kuun paketissa tulleesta langasta valmistunutta...


Nopea oli virkata ja kaunis tuli... piti hakea kirkkaat valotkin. Sittenhän se oma idea lähti muhimaan... täydellinen tästä ei tullut, mutta silti kaunis. Virheistä oppii, seuraavalla kerralla kaksi tähteä enemmän niin ei jää noita isoja aukkoja...


Mutta tästä tulikin sitten pöytä versio ja Nelli siitä nuo valot hajotti jo, mutta pitää ostaa ledituikku tuonne sisälle. Niin Nellin piti kokeilla miten käy jos tuon pudottaa lattialle... ledinauhan patterikotelo sanoo riks räks poks...

Ja ne kaulpunki langan sukatkin ovat viimestelyä vaille valmiit. Jospa nyt kun itsenäisyyspäivänä saan keskittyä käsityö puoleen... joulumyyjäiset ja sen jälkeen kotona nauttia käsitöistä... perinteistä. Ja tietysti hyvää ruokaa, yhteistä aikaa perheen kanssa.

Ja kukako minua ilahdutti tämän syksyn. Minua ilahdutti ihminen, jota minä ilahdutin viime syksynä. Eli nimimerkki Piipa84. Jännää on se, että viime kuun paketin mukana välähti ajatus, että olisitkos se sinä. No olithan se sinä. Ja tiedätkös mistä se ajatus sai alkunsa... yhdestä sanasta... karkkikuusi.
Olet kyllä kasannut niin mun näköisiä paketteja ja jokaisen paketin langoista on jotain syntynyt tai parhaillaan puikoilla... eli todella houkuttelevia on olleet sekä ohjeet että langat. Kiitos ihanasta ja piristävästä, sekä inspiroivasta syksystä sinulle!

Nyt iltapala hommiin, että jaksaa taas aamulla nousta puoli viideltä. Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 10. marraskuuta 2016

Niin se kuukausi hujahti ja lahjaideoita tuli postin matkassa

Eilen sain marraskuun Sny-paketin. Meillä oli eilen juniorin kaverisynttärit HopLopissa, niin en kerinny postaamaan heti ja sen jälkeen olikin tällä äitillä pääkipeenä. Sattui meinaan olemaan useammat synttärit siellä samaan aikaan ja meteli sen mukaista. Pääasia kuitenkin, että lapset nautti.

Mutta sitten itse pakettiin....


Sisältö oli taas runsas ja ihana. Lankaa neljä kerää, ohje virkattuun valopalloon, kortti jonka saan väritellä itse kun stressi vaivaa, cashewpähkinöitä (mun herkkuja), käsirasvaa (jota ilmojen kylmettyä tarviikin, kun kädet kuiva), tuoksutuikkuja ja itsetehdyt huovutetut tossukat.

Tossukat pääsikin heti tuonne Hoplopiin mukaan ja hyvin piti varpaat lämpimänä ja taispa ne olla jalassa vielä nukkumaan mennessäkin.... yöllä olivat sitten lähteneet omille teilleen. Mulla on monesti villasukat jalassa nukkumaan mennessä ja kun tulee yön aikana kuuma varpaille riisun ne.


Nää oli kyllä niin ihanat. Lankana oli sitten Alizea noihin virkkailuihin, meinasin alottaa heti tuolla Hoplopissa, mutta sitten noista toisista keristä vei voiton tuo Kaupunki langan Kivijalka....


Hyvin kului siis aika minullakin siellä. Tämä onkin ihan uusi tuttavuus minulle ja ensituntuma on hyvä. Mukavan tuntoista käsiin ja kulkee hyvin puikoilla ja on just hyvä kierre langassa. Pitääkin tutkia mistä tätä saa, vaikka yleensä sukat onkin ohuemmista langoista minulla työnalla niin tästä oli vaan pakko alottaa ihan perussukkaa heti.

Ja vielä oli kerä Hotsock coloria. Ja ihan oikein Snyni, ihan on minunkin värejä kaikki. Lisäksi on muuten tullut aloitettua sukat molempien aiempien pakettien langoista... mutta kun on sata rautaa yhtä aikaa tulessa niin molemmat on vielä vaiheessa. Onneksi on tiedossa pitkä viikonloppu kun maanantaikin on vielä vapaa niin voi olla että jotain saan valmiiksikkin asti.

Tuoksutuikut on vähän arvoitus vielä. Katsotaan kun ensimmäisen pistää palamaan siirtyvätkö ne parvekkeen lyhtyihin vai pysyvätkö sisällä. Sen verran oli voimakas tuoksu, että jos voimistuu palaessa voi pää alkaa reagoida. Olivat kyllä hyvän tuoksuisia, että toivottavasti pystyn ne sisällä polttamaan.

Ja varmaan tulee tässä vapailla tehtyä yksi valopallokin. Mun oli pakko tänään töiden jälkeen kaivaa kaappeja kun muistin multa sieltä löytyvän siniset anopilta saadut valot paketissaan. Siniset jouluvalot ei oikeen oo mun juttu niin ovat sinne jääneet. Muistasin vaan niitä löytyvän toisetkin, katsotaan nyt miltä näyttää sitten sinisenä omaan silmään. Tokihan sinisen ystäviä löytyy lähipiiristä, että sitä kautta voin lahjaksi tehdä noillakin valoilla. Joka tapauksessa haluan myös itelleni tuon pallon, oli sen verran ihana.

Kuten tekstistä huomaa, erittäin mieluinen paketti olikin, vaikka kuvia ei nyt ollutkaan. Kun ei oo ennättänyt kuvata. Nytkin tuolla odottaa yks projekti tälle iltaa... siitä sitten myöhemmin lisää.

Mutta ihan on unohtunut yksi juttu. Viime kuun paketin kun sain niin samana iltana syntyi paketin helmistä rannekoru...


Makramee solmuja. Näitäkin on tarkoitus tehdä lisää.... kunhan aikaa löytyy jostain lisää.

Iso kiitos siis jälleen Snyni paketista. Meillä taitaa olla todella saman tyylinen maku langoissa, mieluisissa töissä ja siinäkin, että sata rautaa on käsitöissä tulessa yhtä aikaa.

Nyt mä lähden tuon odottavan projektin kimppuun. Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 13. lokakuuta 2016

Taikapallo postia

Niin se kuukaus hujahti ja tänään sain toisen syksyn Sny-paketin. Eikä edes tarvinnu käydä kotona mutkaa vaan ennätin napata töistä lähtiessä matkaan. Tässä kuussa siis aiheena taikapallo ja parin haastaminen uuden kokeiluun.

Tämä oli alku tilanne...



Herkut mulle ja kissoille, kirjekuori jota ei saanu aukasta vielä ja sitten se itse taikapallo.... ja ei ku hommiin...


Yllättäen Nelli mukana varmistamassa homman laadun.


Ja vartioimassa herkkuja tottakai. Ensimmäisenä kerästä putkahti kaksi hand made lappua.


Teetä neljää eri makua. Houkuttelevia, tänään testaan ensimmäisen, en vaan vielä tiedä minkä.


Seuraavaksi kuoriutui kolme eri väristä fimo massaa....


Herkullisia helmiä, juniori sanoikin karkkihelmiksi.


Lisää hand made lappuja.


Toinen pussi helmiä, molemmat pussit herätti jo ideoita.... Ja tästä pussista tulikin kysymys snylleni, oliko tässä nuo bling bling helmet sun itse tekemiä?


Ja vielä lisää hand made lappuja. Hyvä että olikin reilusti... mä tahdon olla aikamoinen harakka näiden kanssa jos niitä ei ole useampaa... en kyllä tiedä mistä moinen johtuu.


Langan tiedot. Ihan uusi tuttavuus tämä lanka. Ihanan väristä ja blingiäkin mukana, sukkalanka kuitenkin. Keriessä aluksi mietin huivia, mutta sukatkin ois ihunat. Ainoa vaan, että kun mulla on aina villasukat paitsi juostessa juoksusukat paljaissa jaloissa niin, mahtaako tuo blingi sitten tuntua? Sukat tästä taitaa kuitenkin tulla. Hiertäkööt, pitää sitä pyhäsukat olla!


Ja lopuksi löytyi vielä trikoo panta, Snyni ompelema. Tämä tuleekin tarpeeseen, alkaa jo tarvita juostessa lämmikettä korville. Pipo onkin jo työmatkoilla ollut käytössä kovastikkin. Aamulla kuudeksi mennessä kun on aikaste kylmää jo.

Kuoresta sitten löytyi kirje ja ohjeita fimoiluun. Snyni siis haastaa minut kokeilemaan helmien tekoa fimosta. Ja jotain idean tynkää siitäkin jo iti... mietin vaan, että jos tuon massan avaa onko se käytettävä kerralla? Nimittäin sillon pitää kehittää pari ideaa lisää ettei mee massa hukkaseen.

Ja tässä siis koko komeus...


Kyllä on taas Snyni kasannut juuri minunlaiseni paketin. Inspiraatiota tuli roppakaupalla, tarvis vaan saada lisää aikaa jostain. No onneksi nyt huomisen työpäivän jälkeen on kolme vapaata tiedossa niin kerkeää taas, mikäli ei flunssa ota niskavoittoa musta ja vie voimia... on meinaan nyt viikon yrittäny sekin punkea päälle, vielä ei oo onnistunut. Silläkin tuli nuo teet oivalliseen saumaan, sitä kuluu nyt.

Mulla ei oikeesti nyt oo sanoja kunnolla, kun tää paketti laitto mun pään taas leijumaan omiin maailmoihin kaikkien ideoiden kanssa. KIITOS, KIITOS, KIITOS, KIITOS sinulle Snyni.

Ja tottakai Nelli ja Harli sai heti yhden herkkutikun.


Kuvaaminen näiden kanssa oli vaan haasteellista. Ensinnäkin Harlin takia mun on pakko pieniä nuo tikut, Harli meinaan lotasee lähes purematta sen ja kohta sitte oksentaa, lisäksi syö omansa ja sitte varastaa Nelliltä joka syö rauhallisesti. Eli pieniksi ja tasan molemmille, tässäki Harli yrittää Nellin palaa kun hotkas omansa.

Nyt mä lähden teen keittoon ja vähän heiluttelen puikkoja. Jos edes jotain kesken eräistä sais pois puikoilta.... kun ois useempi pari sukkia kesken joista enää vähän toisesta uupuis. Aina vaan tulee alotettua uusia ja uusia ja uusia ja uusia... liikaa ideoita ja liian vähän aikaa.

Mukavaa syksyista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Sny terveisiä ja kuulumisia

Ihan ensiksi kiitos sinulle Sny ihanasta välimuistamisesta. Piristi kivasti maanantaita, tässä on vaan kaks päivää pitänyt niin kiirettä, että en ole ennättänyt ja loppu illasta en ole enää jaksanut tänne asti kirjotella.


Ihana kissa-avaimenperä sekä syysterveiset kortissa. Piristi ja auttoi jaksamaan kiirusta päivää. Eli KIITOS!!!!

Mitäs muuta... No se Extreme run oli ja meni... Kuka tunnistaa nämä julkkikset? Kommentoi jos tunnistat, voi tulla jotain kivaa pientä ylläriä.


Asuista huolimatta hyvä kisa... sijoitus oli tällä kertaa 115. Ja aivan huippurata jälleen kerran. Eli ens vuotta odotellessa nyt taas näiden kanssa... juostua on tullut edelleen silti.

Myös työporukan kanssa oltiin syyskuussa urheilemassa, käytiin kiipeilemässä Zip adventure parkissa...


Tuokin on kyllä huisin hauskaa toimintaa. Toista kertaa olin tuolla ja siltikään ei ollu liian helppoa. Ja meidän pojatkin tykkää, joten nämä onkin semmosia koko perheen juttuja. Eka kerran oltiin meinaan koko perhe.

On tullu tehtyä käsitöitäkin... Mut houkuteltiin syyssukkien tekoon, Niina Laitisen ohje siis ja kyllähän mä ne tein vaikka tuo kirjoneule ei olekaan niin mieluista tekemistä...


Muutama käsityönleimakin sinne tuli, mutta ei haittaa mua hyvät sukat tuli silti. Kuvaaminen olikin sitte hiukka vaikeempaa... juurikin tuon tassun esittelijän takia.... kun ne kuvat meni tähän tyyliin lähes poikkeuksetta...


Sitte tuli askarreltua oikeen kimppu maljakkoon....


Koko kimpusta ei nyt ole kuvaa, mutta tässä ensimmäiset. Vaahteranlehdistä ruusuja. Ja nythän niitä on tosi hyvä tehdä kun väriloisto on täällä meillä ainakin parhaimmillaan.

Ja tänään sitten ompelin verhoja... kera apulaisen tottakai....


Nelli on tosiaan ihan kaikessa mukana ja yhä edelleen keikkuu mun harteilla touhussa matkassa. Nyt on vaan jo opittu yhteistyö sille tasolle, että tulee nätisti pyytämään pääsyä ja odottaa lupaa, ei tarkoittaa ei ja jos saa luvan odottaa mun vähän kumartuvan että pääsee hyppäämään itse. Aikansa se otti, että opittiin tämä yhteistyö kunnolla. Pahimmillaan kun hyppi jokaisen selkään kynnet kiinni. Nyt saa muut olla rauhassa ja tosiaan jos sanon ei, niin jää lattialle mutta jos lupa irtoaa tulee nätisti harteille.

Sunnuntaina kävimme sivistymässä teatterissa.... hih, vaikka vähän erilaista esitystä katsomassa mitä teattereissa yleensä on...


Eli 69 eyesin keikalla. Vaikkakin onhan tuo Jyrkin ja Jussin esiintyminen todellakin näytös ja upeaa katseltavaa, ei voi muuta sanoa. Huikea keikka ja harvoinpas sitä teatterissa yleisö jammailee.

Että semmosta tällä kertaa. Muksaa syssyä kaikille!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Huomenna taas juostaan

Täällä sitä nautitaan kauniista syyskuun illasta ja valmistaudutaan huomiseen Extreme runiin. Näin "tosissaan" ollaan matkaan lähdössä...




No ei kuitenkaan... Voi tulla yllättäviä juoksijoita esiin. Hih... Siitä lisää myöhemmin.


Mukavaa syys viikonloppua kaikille.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Oho ja hupsista... terveisiä Snylle!

Se ohje sitte huuteli... Huuteli oikeen urakalla ja miten sitte kävikään?

No pakkohan se oli ottaa puikoille ja ihan siitä snyni lähettämästä blend bamboosta.




Tkut 3 mm sukkikset ja painoa tuli 17 grammaa, eli tuosta kerästä tekee vielä pari lisääkin. Että jos sinä snyni mietit menikö pahasti metsään, voin todeta että juoksin oikopäätä perässä.




Ja kuvaa tassu tiskirätistä oli mahdoton kuvata ilman Nelliä. Kuten huomaatte joka kuvaan tälläyty mukaan.

Ensimmäinen paketti

Kivasti töistä kotiin päästyäni katsoin puhelinta, paketti saapunut... Kun olisin sen katsonut töissä jo niin olisi tullut samalla mukaan... No tulipahan tehtyä ylimääräinen pyörälenkki. Ihan hyvä kun en oikeen pysty nyt juoksemassa käymään...

Niin sehän oli sitten ensimmäinen Sny-paketti tälle kierrokselle. Aikas mahtava sellainen.


Herkullisen värisiä lankoja...


Opali huuteli snylleni aivan oikein, ihan ehdottomasti kuului päästä pakettiini mukaan. Todellakin on herkullisen värinen, lurps! Syyskuun teeman eli kierratyksen snyni oli huomioinut omien jemmojensa pohjalta, eli blend bamboota ja tiskirätin ohje (joka muuten huutaa ihan ääneen, että tee minut heti.... olisi vain muutama keskeneräinenkin... yritän siis olla kuulematta toistaiseksi) ja totta, lankaa ei voi koskaan olla liikaa snyni. Tuo Punto on ihan uusi tuttavuus ja erittäin herkullinen väri siinäkin, en vain tiedä mitä siitä tekisin... kun tuo puuvillan ja akryylin yhdistelmä ei käsittääkseni ole tiskiräteissä hyvä. Ja kyllä snyni olen tehnyt ja jatkuvassa käytössä ovat. Tälläkin hetkellä pari yksilöä odottaa lankojen päättelyä... heh, jos voisit seuraavaan pakettiin piilottaa sen päättelykeijun, ku se aina tahtoo ottaa aikaa. Kyselit Regian activesta... siitä on tullut tehtyä kynsikkäät, sukat ja sitten käyttänyt sukan terässä ja kantapäässä. Olen siis ostanut muutaman kerän, mutta sen verta tahkeeta siitä kutoa, että ei taida eksyä uudestaan omien ostosten joukkoon. Mutta siis älä jätä sitä pakettiin laittamatta, jos suunnitelmat tehtynä, eli ei ihan myrkkyä kuitenkaan.


Itse tehtynä pipo. Sitä en nyt päässäni kuvannut, kun kasvot riehuvat... ihan syystäkin kyllä ja siitä lopussa lisää. Älä huoli sny, molemmat ovat passelit sekä kuosi, että koko. Kuva nyt vääristää värejä ja ei näytä yhtään niin hienolle mitä oikeesti on. Korvat tulevat pysymään lämpöisenä nyt syksyllä ja talvellakin, kun lenkillä pitää olla tuommoinen ohkaisempi pipo päässä.

Lenkkeilyn ja syksyn oli snyni huomioinut myös heijastimen muodossa ja aika päheen sellaisen.


Tähän meinaan saa valotkii jos tahtoo. Hyvä lisä jos sattuu lenkkeilemään ei valaistulla alueella.


Herkkuja sekä mulle, että karvakorville... Hyvään saumaan tulikin herkut. Mulla on meinaan tässä aikalailla nälkä koko ajan tämän ja ens viikon osittain... Ja karvakorvat sitten sekosivat noista herkuista....


Ensimmäiset nuuhkaisut tässä kuvattuna... Harli yrittää tunkea kuonoa pussiin ja Nelli käyttää tassua. Ja kun olivat muutaman saaneet, niin piti ihan kunnolla piilottaa pussi... meinasivat meinaan syödä myös pussin. Laitoin tavarat takaisin laatikkoon jossa tulivat niin Nelli jopa körmyytti sitä laatikkoa kun yritti kaivaa nameja lisää. Osaatko snyni sanoa saakohan näitä zooplussalta? Sieltä kun tulee nykyisin tilattua lähes kaikki ruoat ja hiekat, pitäisi taas tilausta laittaa ensi viikolla. Jos sieltä saa niin pitää kyllä hankkia lisää oli semmoset namit nämä.

Niin sitten näihin kasvoihin ja juoksemiseen. Kasvot tosiaan reagoivat proteiini tuotteisiin ja niitä en enää sen huomattuani ole juurikaan käyttänyt. Taidan tämän nyt täällä ensimmäistä kertaa paljastaa, mutta mulla on aknea, stressiperäistä ja sitten olen huomannut tiettyjen asioiden/aineiden vaikuttavan kanssa. Nyt on pitkään olleet hyvänä, paitsi sitten tuo proteiinien maitohera... ja proteiineja kun tarvitsin viikonloppuna, samasta syystä kuin en voi nyt lenkille lähteä tai siis voisin mutta tarvin lepoa. Ja samasta syystä nyt on koko ajan nälkä ja tulee olemaan ensi viikollakin, eli herkkuja tarvitaan.




Kävin meinaan Vaasa maratonilla juoksemassa puolikkaan. Ensimmäisenhän juoksin silloin kesäkuussa Pullukka runissa. Tällä kertaa oli sitten parani aika kolmella minuutilla. Mies oli matkassa kymmenen kilometriä ja poikien kanssa sitten maalissa vastassa. Ja työkaverini tuon kellon huomasi kuvassa, siinä ei ole minun aika vaan sen hetkinen kellon aika. Maratonin juoksijat lähtivät tasan kahdeltatoista ja heitä varten tuo kello tuossa. Pikkusen jännitti, että miten selviän yksin lopun matkaa kunv miehen kanssa juostessa on helppo pitää rytmiä yllä. Selvisin kuitenkin ja sain jopa kolme viimeistä kilometriä kirittyä vauhtianikin. Lepoa nyt tarvin sitten sen vuoksi, että lauantaina olisi Extreme run ja paikkana Peurunka, siellä kun se hiekkakuoppa maasto tekee juoksusta aika raskasta. Innolla odotan viikonloppua ja nyt tulikin mukava piristys tähän odotukseen tuossa Snypaketin muodossa.

Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Niin ja meinasipa unohtua vastata Snyni viimeiseen kysymykseen: en ole käyttänyt fimomassaa, mielessä on kyllä käynyt sitä kokeilla, mutta se on jotenkin jäänyt kokeilematta.

torstai 25. elokuuta 2016

Syksyn SNY-kierros starttasi

Tänään tuli postissa kirjekuori. Nopeaa toimintaa Snyltäni. Kortti ja ekstrana magneettinen kirjanmerkki, aikasta suloinen etten sanoisi. Kiitos kovasti Snyni.


Ja kortti todella osuva. Tekstinä: Ystävyys alkaa hetkellä, johon kuuluu sanat: "Mitä! Sinäkin? Luulin olevani ainoa!"
Ja nalleilla neuleita yllä. Ja uskon kyllä sinun keksivän mielenkiintoisia juttuja minulle. Nyt täytyy sanoa, että ihan meinaa iskeä malttamattomuus odotellessa...

Juokseminen onneksi vie aikaa ja kun nyt innostuin tuosta Öjbergetistä treenipaikkana oikeen urakalla. Tiistaina käytiin miehen kanssa yksissä tuumin vetämässä ja ihan huikea huomata, että mä juoksin ylös asti kuus kertaa putkeen ja kaiken huipuksi viimeisenä vetona sen ihan jyrkimmän rinteen joka ei muuten ole ihan helppo. Ja vieläkin olis jaksanut, mutta maltti pysy ja sitten päätettiin mennä vielä kolmen kilsan pururata lenkki loppuverryttelyksi... Eipä tarvii siellä enää pururadalle lähteä juoksemaan, tosi huonossa kunnossa paikotellen ihan mutaa ja sitten loppuhuipennuksena.... Satuin kattomaan just alaspäin ja vähän väistin ku katoin, että sammakko hyppii jaloissa... ei vaa ollu sammakko, kyy joka yritti purra jalasta (sammakon loikka siis olikin kyyn hyökkäys). Ei onneksi onnistunu mut ei paljo tee mieli tuolla juosta kun siellä niitä kuulemma saa väistellä pururadalla. Toisekseen tässä jo alkaa miettiä, että pitääkö alkaa kuljettaan kyypakkausta juoksuvyössä, kun aina uusia juoksumaastoja testatessa tulee melkeen juostua kyyn päälle.

Neulominenkin taas alkanut maistua enemmän ja tässä pikkuhiljaa alkaa valmistua muutamia noista monista keskeneräisistä. Yksi huivi tippui puikoilta, tässä vaan mietin, että pingotanko vai enkö... molempi parempi tässä tapauksessa. Se kesähuivi kyllä edelleen odottaa sitä omaa pingotustaan, hih ens kesäksi siis tulossa se huivi.

Nyt pitäisi suunnata nukkumaan... sikäli mikäli tämä äiti saa nukuttua... esikoisella on meinaan ensimmäistä kertaa yökoulu. Vaikka kuinka yritän järkeillä, että onhan esikoinen yöpynyt monessakin paikkaa ilman meitä niin siltikin tämä jotenkin jännittää. Vaikka esikoinenkin kyllä myönsi vähän jännittävänsä, mutta totesi heti perään että hyvällä tavalla. Mihin se aika menee kun noista lapsista tulee hujauksessa niin isoja?

lauantai 20. elokuuta 2016

Kun ystävä pyytää ja kuulumisia

Nyt on valmistakin sitten esitellä... edelleen sata työtä puikoilla ja se kesähuivi pingottamatta, onpahan valmiina ens kesään jossei muuta. Muovit on poissa ikkunoista, mutta siinäpä se... parvekkeen kaiteet ja lasit on vielä jossain tehtaalla... arvatkaa alkaako suoraan sanottuna veetuttaan pikkuhiljaa, no alkaa ja lujaa. Lisäksihän tässä kävi meidän kohdalla niin kivasti, että meidän kaakelit oli tärvelty yhdestä kohtaa... Meillä kun on kaakeloitu parvekkeen lattia. Olipa äijät tulleet muovien poiston jälkeen soittaan ovikelloa, että me laitetaan siihen kohtaan kolme tällästä kaakelia. Mies oli heti tuumannu, että ette muuten laita. Toinen vaihtoehto olis kuulemma ollut, että piikataan kaakelit poikkeen ja tilalle tuo sama kakka pinnoite mikä muillekkin... no ei muuten käy sekään. No olivat loppuviimein sopineet, pienen keskustelun remontin hinnan alennuksista yms pomoille soitteluista jälkeen, että tuo ensimmäinen rivi vaihdetaan ja sillä periaatteella että kuin se olis tarkotuksella laitettu erilaista. Minä tulin töistä kotiin ja menin samoin tein remppaäijien juttusille ja olihan siinä vähän jo hätääntyneen olosta äijää ku mä halusin nähä kaakelit joita aikovat laittaa. Ei käyneet... nyt on mun mieleisen väriset, mutta ihan en oo tyytyväinen työn jälkeen. Tässä nyt miettiny, että vieläkö nostan metelin vai enkö. Mun järjen mukaan se kuitenki menee niin, että jos äijät ite hajottavat vahingossa niin meidän ei siitä kuulu kärsiä vaan he korjaavat sitten vaikka kaakeloimalla kokonaan uudestaan lattian omaan piikkiinsä.

Mutta joo, jos vaihdetaan ilosempiin aiheisiin. Sehän oli pari viikkoa sitten Oulun Extreme run.


Juoksuasuun suunnittelin laittavani kaikista aiemmista kisoista huivit, sortsitkin olis niistä ollut ja päähine, mutta sitte totesin etten pysty sen asun kanssa juoksemaan. Tuli sitten vaan toppi kahdesta kisasta. Rataan oli lisätty pari estettä ja vähän muutettu, niin en itselleni asettamaa aikatavotetta saavuttanut. Se ei sinänsä haittaa, koska kokonaissijoitus oli kuitenkin 135 ja juoksijoita 1400. Lisäksi ensimmäisen kerran tulin maaliin ennen pikkusiskoa... eli parannusta on tapahtunut.


Mikäli jotakuta kiinnostaa se aikatavoite, niin se oli alittaa kerrankin kaksi tuntia. Edellis vuosiin verrattuna kuitenkin voittajienkin ajat olivat noin 10 minuuttia hitaammat niin voin sanoa, että tyytyväinen saa olla omaan aikaan, 2.04.27 kun paras on ollut 2.01.07. Tokihan rata on joka vuosi vähän erilainen, niin sillä tavalla tuo ei ole verrannollinen, mutta nyt oli viime vuoteen nähden tehty kaksi estettä lisää jotka hidastivat reilusti, toisessa kiivettiin, tultiin alas, ryömittiin, kiivettiin, tultiin alas ja ryömittiin ja toinen oli tehty veteen häkki jonka läpi mentiin ja häkki oli täynnä jumppapalloja... eli hidastavia esteitä olivat molemmat. Nyt sitten jännitetään päästäänkö ens kuun alussa Peurunkaan, riippuu siitä saako mies vaihdettua työvuoroja.


Nellihän on vielä tämmönen käteen sopiva ja toimiikin mun käsipainona ellei ole niskanlämmittimenä. Niskassa jos tarvin kahta kättä ja jos toinen riittää on tuossa käsivarrella makaamassa. Kaikkeen pitää osallista meinaan. Nellin painokin on yli kolmen kilon, tarkkaa en voi sanoa kun mies sen viimeksi punnitsi tuossa viikko sitten.... oli vähän meinaan jännitystä elämässä.
Ystäväni Tuutti tuli perjantaina ja pojat lähti miehen siskolle yökylään lauantaina, että me pääsemme Vaasa open airiin. Vein pojat tädille ja juuri ennen lähtöä mies huomasi ampiaisen meillä sisällä, jonka tappoi. Pojat vietyäni otimme muutamat oluet ja laittaiduimme valmiiksi, kun Nellillä olikin yhtäkkiä poski turvonnut, aivan kun ois kirsikkatomaatti kissalla poskessa. Muuta syytä tälle emme keksineet kuin ampiaisen piston. Onneksi ei sen kummemmaksi mennyt, antoi ihan tutkia ja mitään näkyvää emme löytäneet ja oli muutenkin oma itsensä. Lisäksi olimme vielä kotona muutaman tunnin ennen lähtöä niin näimme ettei pahemmaksi enää mene. Selvittiin säikähdyksellä ja sunnuntaina neitosen poski oli jo normaali.

Niin Vaasa open air... sinne katsomaan ensinnä...


Egotrippi, harmillisesti joutuivat aikataulu syistä lopettamaan hiukan kesken. Oli ollut ongelmia aluksi ja eivät ihan ajallaan päässeet aloittamaan ja lopettaa piti kun käsky tuli. Knipin kanssa juttelimme tovin ja kuvaankin päästiin, mutta kun en ole siinä yksin hänen kanssaan en sitä tässä julkaise.

Seuraavana...


The Cardigans. Hienosti Nina lauloi tangon suomeksi, Itämaista Rakkautta. Ja todella upeasti lauloikin. Hän on itseasiassa esittänyt ruotsalaisessa elokuvassa suomalaista tangolaulajaa. Upea nainen upean äänen kanssa.

Ja illan päätteeksi...


Manic Street Preachers. Valitettavasti vaan mun migreeni ei tykänny näistä heidän sinisistä valoista ja mä jouduin siirtymään hieman taaemmas kuuntelemaan. Ei sinänsä haittaa, mies tietää miten voi käydä ja Tuuttikin ymmärsi että olen tottunut ja ei ole pakko mun kanssa siirtyä. Yleensä se vaan on valojen sijaan mun lievä ahtaanpaikan kammo joka ajaa taaemmas, mutta siltikin. Jostain kumman syystä masokistina on aina pakko päästä aluksi mahdollisimman lähelle. Naurattaa itteekin oma toiminta, mutta niin se vaan menee.

Sitten tosiaan Tuutti laittoi mulle viestiä kuukaus sitten, että teenkö hälle tämmösen, Ja senhän hän sai viime viikonloppuna...


Eli Kalastajan vaimon raitavenepaita. Langaksi tuli Catania kaksinkertaisena oranssinpunaisena sekä luonnon valkoisena. Puikot 4,5mm pyöröt.


Tuutti oli tyytyväinen ja arvaatkaa kuka taas unohti punnita... langat päättelin meinaan vasta kun Tuutti oli ensin sovittanut ja kertonut työn kelpaavan.


Ostin itsellenikin langat. Mutta en tiiä vielä teenkö ja jos teen vaatii hiukka muokkausta... isommalle rintamukselle tuo on meinaan todellinen sivutissin vilautuspaita.... siitä ei viittitty kuvaa ottaa. Mutta hyvin pornahtava ois kyllä noilla kädenteillä, pitäisi vähän niitä pienentää omalla kohdalla.

Ja kun rakkaalle ystävälle tämän tein niin sittenhän se piti tottakai merkata käsin tehdyksi...


Sattuipa merkeissä olemaan juuri oikean värinen (siis värillisenä, puunvärisiä enemmänkin) hand made merkki, niin sen sinne helmaan ompelin.

Eilen illalla meidän yllä jylläsi tovin ukkonen ja tämmösen löysin sen jälkeen mattotelineen alta.


Muuten ei mitään, mutta tämä kyyhky oli todella pahoin loukkaantunut. Minulla sitten ei kantti kestä jättää luontokappaletta kärsimään. Siinä henkisesti valmistauduin katkaisemaan niskat, kun tuli eräs naapuripariskunta. Menin kysymään josko heistä mies voisi hoitaa homman. Hän kuitenkin totesi heti ettei vaan pysty. Mä sitten aloin keräämään itseäni toimiin, kun sattui poliisit ajamaan kierroksellaan ohitse ja saimme heidät vinkattua paikalle ja hehän homman sitten hoitivat. Eli ei tarvinnut alkaa eläimen murhaajaksi. Olen todella eläinrakas, mutta olen myös ihminen joka ei suostu katsomaan toisen kärsimystä, ei edes villieläimen. Ikinä en ole vielä itse joutunut lopettamaan eläintä, mutta sen tarvittaessa teen, eläintä en jätä kitumaan. Tämäkin yksilö roikotti toiselta puolelta siipeään ja saman puolen jalkakaan ei toiminut kunnolla. Kaatui heti tuolle kyljelle kun yritti paeta. Mielenkiinnosta haluan tietää teidän tilanteen? Olisitteko tarvittaessa valmiit katkaisemaan niskan kituvalta eläimeltä?

Sitten vähän iloisempiin asioihin ja elämää täynnä oleviin eläimiin...

Tänään aamupalan jälkeen hetken sulattelu ja sitten kohti Öjbergetiä poikien kanssa...


Äitee vetäs ensin viis kiekkaa ylämäki juoksua... ei tätä tässä näkyvää polkua. Tämä on lyhin 170 metrinen ja jyrkin. Minä vedin sivurinnettä, joka on 330 metrinen ja loivempi paitsi viimeiset kolmisenkymmentä metriä. Maanantaina oli esikoisella tuolla säbäjoukkueen treenit, kävivät ensin juoksemassa pururadalla ja pelasivat sen jälkeen suojalkapalloa. Minä vedin sillon itseni piippuun tässä lyhyessä ja tuossa pitkässä rinteessä... 10 kertaa kerkesin puolessatoista tunnissa ja viimesellä kierroksella jo ajattelin etten selviä ylös enää kävellenkään, sisulla mentiin. Esikoista nauratti kotiin tullessa kun äiti ei meinannut jaksaa edes portaita nousta ylös. Nyt sitten tuon viisi vedin ja sen jälkeen ilman ollessa tosi lämmin kerkesimme ihmettelemään sipiliskoja ja perhosia...



Eli näin täällä. Ihanaa loppu viikonloppua kaikille!