Lisää postia

Tänään pääsin töistä kotiin ja huomasin viestin saapuneesta paketista. Tämän kuun Sny paketti odotti noutamistaan. Pakko oli heti käydä hakemassa. Maltoin avaamisen kanssa siihen, että sain ruoan uuniin saakka, että oli aikaa rauhassa keskittyä. Ja hyvä niin, sain nautiskella ja pyöritellä sisältöä kädessäni rauhassa. Ja olihan siellä vaikka ja mitä kivaa jälleen kerran.

Koko paketista piti nyt ottaa useampi kuva, kun Nelli toimi assarina ja pyöri edessä tutkiessaan mitä kivaa se mamma nyt oikein saikaan. Nämä sitten ne asiallisimmat kuvat. Tarkempiinkin kuviin yritti kiitettävästi tunkea vähintään tassua ja kyllähän ne siellä vilahtelee.

Just mulle tehty kortti... eli alkaa pahasti näyttää että pakko jo nyt viritellä se toinen naru tuonne, kun tätä tahtia tulee näitä herkkukortteja Snyltäni. Ja ihanat enkkulakut Elvarilta, mahtaakos nämä sitten toimia silmukkamerkkeinä vai tuleeko tehtyä korvikset tai vaikkas rannekoru. Tai sitten mä vaan ihastelen ja hiplailen niitä harakkana. Mikä taitaa olla se todennäköisin vaihtoehto. Ja sitten lankaa...

Ja kun tämän kuun teemana on Suomi satavuotta, Snyni on panostanut kotimaisuuteen. Pirtin kehräämön kampalankaa ja huivia siitä Snyni vihjaili, ohjeeseenkin oli linkki ja sen jo kävin kurkkimassa. Houkutteleva malli yksinkertaisuudessaan. Nyt vaan koitan malttaa olla aloittamatta uutta kunnes tulee muutama työ valmiiksi. Senkin onnistumisen kanssa on epäilystä ilmassa. Ja kun Snyni mielestä paketti kaipasi väriä lisää, kun viime kuun pakettikin oli turkoosi sisällöltään niin kotimaassa valmistettua Nallea pinkkinä. On muuten herkullinen pinkki... siihenki sormet syyhyää jo tarttumaan... aivan kuin sinä Snyni tarkoituksella pidät minua startiitin vallassa lankavalinnoillasi. Viime kuun paketin mietintää aiheuttanut akryyli lanka on jo huivina. Langanpäät vielä pääteltävänä.

Ja itsetehtynä Snyni itse kehräämästä paperinarusta valoisa lahja. Ihana!!! Paikkaa miettinyt jo kovasti, kun haluan tuon säästyvän karvalasten kynsiltä ja hampailta. Ja sitten pistitkin minut jo vähän tutkailemaan miten tuota paperinarua kehrätään itse... Mistähän sais muutaman tunnin tai aika montaki tuntia vuorokauteen, että olis aikaa tehä kaikkee kivaa mitä mielessä on ja taas enemmän kun sinä Snyni kutkuttelet mieltäni kokeilemaan juttuja ja aloittamaan uusia töitä lisää. Ja sitten oli paketissa ihan oikeitakin karkkeja noiden herkku enkkulakujen lisäksi, Mariminttejä, lurpsista vaan. Mä tässä oottelen, että pojat lähtee nukkumaan niin saan avata tuon pussin ja heilutella puikkoja rauhassa hetken ennen omia yöunia. Oli kyllä taas niin mahtava ja just mulle suunnattu paketti, ettei enempää vois olla. KIITOS, KIITOS, KIITOS Snyni!

Ja loppuun vielä pieni kohtaus tästä päivästä, pahoittelut kuvan kehnosta laadusta, mutta parempaa en onnistunut ottamaan.

Hiukan on mielen päällä asioita tällä hetkellä ja mielessä pyöri töissä. Tulin kahvipaussilta, kun huomasin toisen kengän kärjessä tuommosen kevyen höttöisen höyhenen. Kuulin mielessäni mummuni sanovan, että kaikki kyllä järjestyy vielä parhain päin ja ahdistava olo helpotti. Enkelin terveiset mummilta minulle tuntui tämä höyhen tuovan mukanaan.

Riemua ja ärräpäitä

No niin, on ollut vähän hiljaista taas mun suunnalta... mutta siihen on tosi hyvä syy, josta myöhemmin lisää. Ensin yllättäen sukat. Nämä lähti isälleni isänpäivälahjaksi.

Nämä tein Neulojien yön lankahankinnoista, testasin  Puhdepuodin luomu sukkalankaa. Kaksi vyyhtiä sitä tilasin, mutta keriessä huomasin, että paksuuden vuoksi kovin isoja sukkia siitä ei saa tehtyä. Isäni kuitenkin tahtoo sukkansa lyhyellä varrella, joten eipä ollut vaikea päättää mihin lanka menee. Lisäksi tein toispuoleisen nauhakavennuksen kärkeen. Toivottavasti vähän venähtävät, kun oli kuulemma hippasen pienet tullu. Lankaa kyllä on sen verran jäljellä, että muutaman kierroksen tuohon pystyy lisäämään jos eivät ala muutaman käytön jälkeen istua. Samaan postiin sitten lähti mukaan äitini pyytämä avaimenperä.

Tarvittiin jykevä ja kestävä, joten tein suoraan avainlenkkiin tämän. Mekoksi valikoitui sopivan mallinen huurrettu fluoriitti nugetti, päänä simpukankuorihelmi ja kuten huomaatte, olihan oikeaa sävyä tähän lähetykseen. Vaikkakaan isälleni tämä ei mennyt.

Mutta sitten sitä hiljaisuutta... rojekti nappasi taas minut kynsiinsä, en ole konetta pahemmin muutamaan päivään aukaissut. Tämän päivityksen jälkeen sitten kierränki teidän blogit. Tässä pari tilanne kuvaa perjantailta.

Viimeinen mustakerä lähdössä vuoroonsa ja matkaa vielä on, tuossa kuvassa neulon nurjaa puolta siksi kaavio nurin niskoin. Tuo oli onteloneuleessa minulle erittäin hyvä kikka, nurjalla käänsin kaavion nurin niskoin, siten sain luettua oikealta vasemmalle myös sen kierroksen ja kiero mieleni osasi kääntää näin automaattisesti värit toisin päin. Kun siis nurjalla kierroksella tuossa täytyi vielä neuloa valkoiset mustana ja mustat valkoisena.

Eilen sitten työpäivän jälkeen ja ruoan laiton yms muiden kotihommien jälkeen pääsin tähän jälleen käsiksi. Pieni lepotauko väliin ja tämä oli tilanne takaisin tullessa.

Kummasti tuo kaaviopaperi kiinnostava makuu alustana. Teitä varmaan kiinnostaa tämän hetkinen tilanne... no, sehän on tässä....

Viimeiset neljä kierrosta jäi tälle päivälle, kun väsy alkoi iskeä tuossa yhdentoista aikaa illalla, kaksikymmentä kierrosta silti sain eilen tehtyä. Nyt siis on tehty viimeiset neljä, päätelty silmukat, kylvetetty ja neulattu... kuivumista odotellessa... Romppu tykkäsi taas heittäytyä märän työn päälle... itseasiassa tässä kuvassa en ole saanut toista päätä vielä pingotettua kokonaan... oli vain pakko ottaa tuo kuva välistä, valitettavasti neiti vaihtoi vähän asentoa ja en saanut sitä ihan parasta rötkötystä kuvaan. Mutta siis... rojekti on oikeasti valmis ja pihkura että se on upee ja mä olen ylpee itestäni! Yritän huomenna saada sitten päivityksen tuosta upeudesta, iltavuoroon meno vaan voi luoda haasteita sen onnistumiselle.... mutta ensi viikolla kuitenkin.

Nyt sitten kiertämään teidän päivityksenne ja ehkäpä muutama kierros sukkaa... niitä on taas viisi paria kesken ja te kolme joille jotain on tulossa, nyt ennätän taas miettiä sitäkin, tässä ennen joulua saatte postia.

Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille!

Ai niin  ne ärräpäät... tekniikka on hienoa... KUN SE TOIMII!!! Ei toimi tällä hetkellä kunnolla, en saa lähetettyä kuvaviestiä, mulle ei saa lähetettyä  vissiin viestiä olleskaan ja mun tekis mieli heittää hieno älypuhelin seinään... mutta en välitä siitä, koska ROJEKTI ON VALMIS!!!

Syksy saapui...

Niin, salaisen neuleystävän lähettämässä muodossa. Juuri aamulla luin hänen kommentoineen että postia olisi tiedossa ja tuskastelin, että miten maltan tässä päivän tai pari vielä odotella... samaan aikaan kuului Pate tulevan oven taakse ja kovasti siellä hääräsi... lähdin ovea kohden ja kappas siellä postia minulle joka ei mahtunut luukusta, muutakin postia oli, hyvä kun edes tajusin siinä olevan puhelinlaskunkin... ettei tullu työnnettyä suoraan roskiin turhan mainoksen kanssa. Sain myös ylläripostia, jonka avasin ensin ja maltoin hetken pitkittää tuota snyltä saamani postin avaamista. Mutta siitä sitten hetken päästä lisää.... sillä tässä se nyt on, syyskuun paketti....

Pieni vihko, jossa sopivasti pieniruutuiset lehdet... olen tuommosta paperia tässä kaipaillutkin. Pussissa vihkon päällä kukkahelmiä sekä kissariipukset, kissoista jo suunnittelin korviksia ja kukat saattavat päätyä silmukkamerkeiksi, putkessa siemenhelmiä ja niillekkin idea valmiina... tai siis nuo tulivat kuin tilauksesta yhden päässä pyörineen idean loppusilaukseksi. Huulirasvaa ja kosteuspyyhkeitä, huulirasva pääsikin heti käyttöön ja kosteuspyyhkeet taidan napata käsveskaan, ne kun on tuolla maalimalla joskus tarpeen käsien putsaukseen. Mutta sitten se kaiken kruunaava loppusilaus tälle lähetykselle....

Puffa-lankaa, nimeltään Paronitar ja on niin mun väriä että, ja eihän sitä sävyvaihtelua näihin kuviin saanu ku oli pilvinen päivä. Siis munhan oli heti pakko alkaa miettiä sukkaohjetta tälle langalle ja melkein jo tartuin puikkoihinki, mutta oli pakko malttaa mieleni. Tällä hetkellä suunnitelmissa tehdä vihdoin ne kauan odottaneet Kalajoki-sukat, mutta vielä mietin sen kanssa.... tälle langalle mä haluan täydellisen ohjeen... eli rakas snyni onko ideaa? Monen monta kertaa olen noita Puffa-lankoja ihastellut, mutta kertaakaan ei ole sitten kuitenkaan tullut tilattua tai raskinu tilata... kun on esmes just tilannu Zeldalta erän lankaa. No nyt mulla on sitäkin ja ihan hypistely tuntumalta taitaa olla rakkautta... eli KIITOS, KIITOS, KIITOS JA VIELÄ KERRAN KIITOS SINÄ IHANA SNYNI SYYSKUUN PAKETISTA!!!! Ja nyt sitte pitäs malttaa odotella ens kuuhun seuraavaa pakettia, voi apua!!!

Ja sitten siihen toiseen postiin. Tämmönen ihanuus tipahti ihan yllättäen.

Kiitos sinulle Eila ihanasta enkelistä ja lämpimistä ajatuksistasi, tämä antaa voimia. Enkelille täytyis löytää täydellinen paikka, tämä kun on koko meidän perheelle. Täytyy sanoa, että kiire oli tämä avata ja silmät kostuivat, on minulla vaan ihana ystävä siellä ruudun takana.

Romppu toipunut hyvin... puri minua tänä aamuna ranteeseen... vielä olisi tänä iltana ja huomenna korvatipat. Aamulla tapeltiin jo kovasti vaikka oli herkut nenän edessä ja pureminen tapahtui tämän jälkeen. Menin soffalle neulomaan ja neiti olisi kovasti halunnut juurikin langan päälle pötköttämään, laitoin vähän kättä eteen ettei siihen menisi niin nappasi hampailla ranteeseen, ei lujaa vaan sillein pientä mielenosoitusta ja lopetti kyllä heti. Aloitin viikonloppuna kaksi revontulta kerralla... molempiin langat tullu jo keväällä, hyvä ystäväni sekä isäni serkku kysyivät tekisinkö heille ja molemmat ostivat itse mieleisensä langat. Kun ystäväni sitten halusi mielummin vähän tiiviimpää neulosta, aloitin molemmat kerralla että näen kuinka paljon eroa tulee oikeasti noilla eri kokoisilla puikoilla huiveihin. Tässä kuva viikonlopulta kun saimme lauantaina normaalin Rompun esiin....

Katos mamma, tässä kohti sä olet menossa, mä näytän sulle.

Mutta hetken päästä neiti jo makasi kaavion päällä... eipä sinänsä haittaa, kun tarviin noita lähinnä siihen että muistan tehdä reikäkerroksen huiviin oikeessa paikassa.

Nyt sitten lähden salaa ottamaan pyyhkeen, korvatipat ja vanupuikot esiin... sitten lopuksi herkulla harhautus (mikäli enää onnistuu, meinaan jo eilen seilattii hetken aikaa keittiön ja eteisen väliä) ja se toiseks viimenen tappelu tippojen kanssa. Sitten paapimaan ja aamulla töihin, huomen illalla sitten ennätän jo kommentoida teillekkin. Ihanaa syyskuuta ja syksyn väriloistoa kaikille!

Valmisteluja loman alkuun

Tänään nukuin suht pitkään.... ainaki ku töihin joutunu nouseen viideltä ja tänään vapaa niin sain melkis yheksää koisailla ennen poikain heräämistä ja sitteki vielä puoli kymppiin köllistellä sängyssä. Poijat siinä kävi kans  ja sit piirtelivät ja toivat niitä näytille. Aamupala syötiin rauhassa ja sitte alotettiin siivous urakka, pojat esivalmisteli oman huoneensa ja ton meitin pikkumakkarin... eli lattiat tyhjiksi, että pääsin toimeen. Minä viikkasin kuivat pyykit kaappiin ja laitoin olkkarin valmiiksi. Poijat män pihalle ja minä tartuin toimeen. Esikoinen sitten tuumas, että kun oot saanu imuroitua nii hän tulee peseen lattiat. Hän sitte pesi lattiat, ainoastaan eteisessä piti vähä paikata sekä keittiössä, kun tuo tiskipöydän edusta on aina aika tahmanen vaiks siitä roiskeet aina heti siivotaankin. Juniori pesi molemmista vessoista lavuaarit. Minä sain siis keskittyä keittiön kunnolliseen pesuun, pöydät ja tasot ja muiden paikkojen siivoiluun. Juniori olis halunnu pestä pöntötkii, mutta eipä ihan vielä taida olla hyvä idea, kyllä ne pönttö aineet semmottisia myrkkyjä ovatten. Mutta nyt on siisti koti ja voi siis lauantaina alottaa loman ilman siivousta, jess!

Parit muutkin korvikset tuli sillon maanantaina väsättyä. Kummitätille enkelit ja toisen värisetkin enkelit. Kummitätin tytön tyttö oli särkenyt hänen edelliset enkelit ja häntä se harmitti kovasti. Juhannuksena siitä juttelimme ja lupasin tehdä hälle uudet. Tässä ne.

Pitsisiivet korumetallia, Swarovskin helmiäiset päänä (sävy puuteri) sekä Swaron Artemikset mekkona (crystal golden shadow). On nämä himpun isommat kuin edelliset, mutta en usko sen haittaavan, väri ainakin on juuri hänen.

Toiset tuli sitten samoilla aineksilla, eri värisenä ja erilaisilla siivillä, kun nuo pitsiset olivat viimoset. Nämä onkin toistaiseksi vailla ottajaansa.

Niin ja näihin väänsin koukut itte, kun alkoivat loppua niin noitakin vääntelin sitten muutamat tuossa koruillessa, että saan tehdä korviksia.... niihin kun tuntuu nyt olevan taas ideoita. Ja tässä vielä yhteiskuvassa molemmat.

Sitten on vielä yhdet korvikset, näitä en ole tehnyt itse. Nämä tarttuivat Pekan päivien kävelykatumarkkinoilta mukaan. Vähän jäi harmittamaan, etten yhtäkään hopeapitsikorua ostanut yhdestä toisesta kojusta, oli niin ihania. Mutta nämä ostin, olivat niin herkulliset ja näitä olisi ollut muunkin värisiä ihania herkkuja.

Kuva on otettu tosi läheltä ja ovat hurjan ison näköiset, mutta nuo lasikuutiot ovat 1 cm korkeat ja leveät. Lasinsulatusta olisi ihan mielenkiintoista itsekkin kokeilla. Myös riipuksia oli paljon, mutta vain nämä tarttuivat matkaan. Sekä lasiperhonen, jonka vein miehen siskolle, hän kun hoiti ne kissat ja toimitti sen poikain vaatelaukun perille, Kiitokseksi.

Nyt mä lähen suihkuun, peseen siivouksen hiet ja tomut  pois ja sitten teen loppupäivän jotain kivaa, mitä se on en vielä tiedä, mutta nauttia aion. Aurinkoista torstaita kaikille!

Enkeleitä elämään

Niin, kuten aiemmin kerroin, uskon kivien voimaan. Ja nyt ilmeni tarvetta parantaville voimille. Siispä enkeleiden tekoon. Nippu kivihelmistä tehtyjä enkeleitä.

Tärkeimpänä kivenä malakiitti, lisäna lapis lazuli, onyx (sininen), fluoriittia, helmiäinein sekä vuorikristalli. Siivet lasiset kaikki viimeiset mitä varastostani löytyy. Tein tämän hopeaan, ketju valmisketju. Enkelit nipussa ketjupätkissä ja nippu ketjuun kiinnitettynä lukolla. Siksi lukolla, että voi tarvittaessa siirtää riipuksen.

Ihan kaunis enkelinippu siitä tuli. Onyxin laitoin sinisenä, että sopii väreihin ja helmiäisen sinivihreänä. Vähän surullisissa merkeissä siis kasattu tämä koru. Tämä koru on lähtenyt matkaan ja toivottavasti tästä on apua saajalleen edes positiivisuutta tuovassa merkityksessä.

Rankka työviikko takana ja harvinaista herkkua, miehen kanssa yhteinen vapaa viikonloppu tiedossa. Siis perheen kanssa laatuaikaa ja sen tiedän tarkoittavan sitä, että mahdollisesti syntyy enemmänkin koruja. Tai sitten vain teemme kaikkea kivaa perheen kanssa ja en ehdi tekemään. Mutta siinäkin tapauksessa ideat  muhivat päässäni. Puikoille on hypännyt aloituksen verran isälleni tulevat tennarisukat. Siitä se jono lähtee purkautumaan, seuraavana taitaa olla kummipoikani. Hän kun jo kesälomalla kovasti kyseli, että kenelle teen seuraavat ja hän kun pitää aina villasukkia, mikäli kasvukipuja jaloissa, niin olisivat jo nyt tarpeen. Tietysti voisi hankkia sopivia puikkoja lisää ja aloittaa useammat kerralla, tekisi aina sitä väriä joka eniten kiinnostaa. Mielenkiintoinen ajatus, en vain tiedä olisiko se minun kohdallani viisas ratkaisu, jäisi pian kaikki tekemättä.

Hyvää viikonloppua kaikille!