tiistai 23. heinäkuuta 2013

Mandariini kiinan opiskeluja

Cookia A:n kirjasta malli Wedge hyppäs aikaa sitten puikoille, ei tullut mitään siitä. Ohje tuntui olevan tuota nimenomaista mandariini kiinaa minulle. Loman alettua tuli ostettua lomalankaa pari vyyhtiä Zeldalta. Toisen vyyhdin nimi oli Ihan mandariini kiinaa koko juttu.... sitä vyyhtiä tuossa pari päivää kattelin ja se kutsui kovasti, kuten se Wedge myös. Otin kirjan ja luin ihan ajatuksella ohjeen ja hupsista heikkaa... sehän olikin ihan yksinkertainen, minä vain tein pienen yhden silmukan laskuvirheen ja siksi se ei menny yhtään niinku piti. Kerin vyyhdin ja vieläkin vähän mietiskelin... pilaanko ihanan langan tuolla ohjeella. Lopulta uskaltauduin siihen tarttumaan ja niin syntyi omat Wedgeni anoppilan reissulla. Ja näistä tuli todella ihanat, en pilannut lankaa, vai mitä te sanotte?


Lankana siis Zeldan värjäämä Ihan mandariini kiinaa koko juttu (sw blf 80% ny 20%), puikkoina 2 mm addit ja ohjeesta koko s, eli 56 silmukkaa. Ja varotan nyt tulee kuvia useempi, mä niin rakastuin sekä ohjeeseen että sukkiin... tässä vähän lähikuvaa...


Tämä ohje oli suorastaan nerokas, en malttanut millään laskea sukkia käsistä, kun oli niin ihana nähdä kuinka se rakentui. Jokunen nurjakierros tuossa neulotaan, muuten sukka rakentuu aina oikeasta neuleesta sekä lyhennetyistä kerroksista.


Kärki tehtiin myös lyhennetyillä kerroksilla ja se avasi taas uutta tietoa minulle sukista. Ja näissä kahdessa seuraavassa kuvassa on sitten sävy lähinnä oikeaa.



Kantapäät meni hauskasti, värit eripäin molemmissa, niistä vaan ei tullut kuvaa näpättyä erikseen. Ja tämä lanka tuntuu niin herkulle jalassa. Todennäköisesti tulee tehtyä myös toiset yksivärisenä, muuttuu sukan ilme hurjasti. Näitä oli todella ihana tehdä ja siksi varmasti tulee testailtua eri vahvuisilla ja erilailla värjätyillä langoilla miltä ne tulevat näyttämään.

Jäipä edellisestä postauksesta kertomati. Meillä vaihdettiin pihaan uudet lamput, kun vanhat olivat epäkunnossa koko talven, johdot kärsineet. Taloyhtiön hallituksesta pari miestä tuossa hääräs urakoitsijoiden apuna ja minä sitten kun tykkään touhuta menin tarjoamaan myös apuani. Sillon levitettiin multaa kaivannon peitoksi ja meidän esikoinenkin pääsi toimiin, sai sitten kylvää ruohon siementä. Hauskaa oli ja talon äijät sitten nimesivät esikoisen siementäjäksi.... onneksi poika ei vielä tiedä mitä se tarkottaa. Hauskoja keskusteluja oli työmiesten kanssa.... yleensä ei missään tulla avuksi ja sitten vielä minulta kysyttiin mistä olen lähtöisin, kun ei nää meitin kaupungissa tapaa apuaan tarjota. Kivasti tosiaan myös nuo työmiehet otti tuon meidän esikoisen mukaan, antoivat tehtäviä hällekkin. Harmi vaan ku tuossa pihassa ei nyt kauheesti pääse touhaamaan, mutta toimiipahan ensi talvena sitten valotkin.

Nyt ku sitten osais päättää tartunko helmiin vai puikkoihin... meillä taas oikea myrskytuuli täällä vaikka piti lämmetä ja tulla kesäsäät... höh! Toivottavasti ainaki päivän mittaan muuttuu enemmän kesäksi!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tehty on kaikkea kivaa....

Pläjäys tiedossa, varotan. Mutta jos et jaksa koko settiä, kannattaa kurkata sinne loppuun... jotain mahdollista saada. Mutta mistä alottaisin. Hmm... toiset sukat Cookie A:lta vois olla hyvä. Eli nämä menee miehen siskolle, kun tässä taas otetaan auton nokka jossakin vaiheessa Raahea kohti ja hän taas lupasi hoitaa kisuleita. Hän siis saa Pointelle-sukat.


Lankana näissä Dropsin Delight ja puikot 2 mm. Kivasti oli solmu tuossa toisessa kerässä ja lanka jatkui eri sävyn kohdalta sekä eri päin. Mutta enpä usko sen saajaa haittaavan. Tässä vielä minun jalassani kuvattuna... saajalla kokoa isompi jalka, joten vähän on lörön oloiset mun jaloissa.


Ravelrysta tuon ohjeen saa maksullisena yksisteen, jos ei kirjaa halua ostaa. Mutta kerrottakoon, että mulla jo neljännet sukat tuosta kirjasta puikoilla, suosittelen siis erittäin lämpimästi. Siihen jää koukkuun totaalisesti.

Lenkilläkin on tullut käytyä ja todettua, että aamusta on mulla paras juoksuaika, jugurtin ja kaffen jälkeen. Huoh, vaikka kuinka olis monta tuntia ruokailusta, niin painaan alkaa pidemmällä lenkillä kuitenkin. Ongelmaq onkin sitten tuolla juoksussa, että mitä sitä syö sillon aamulla... startti on yhdeltä ja liian raskas ei  aamupalakaan saa olla mutta silti pitää jaksaa juosta. Onko ehdotuksia?

Helmiäkin taas hankittu. Ostin pari lasihelmi sekoitusta, että lapsetkin saa tehdä. Lisäksi lapsia varten ostin memoryvaijeriakin. Itsekkin sitten intouduin tekemään rannekorun kolminkertaisena memoryyn.


Mattamustaa ja pinkkiä siemenhelmeä, opaakkilasia valkoisena sekä metallihelmiä kera ruusuriipuksen. Tältä näyttää kädessä.


Juniori teki sitten tämmösen.


Tämä on kuulemma Minskulle... hän siis se hoidon ihastus ja juniori antanut hälle lempinimeksi Minsku. Koitin selittää, että ei välttämättä saa viedä hoitoon lahjoja, kun ei kaikille ole. Mutta meinasi, että kysytään sitten saako tuoda tämän Minskulle. Minun pieni, ihastunut sitten oikeen kunnolla. En sitten hennonnu torpata enempää tuota ideaa, saa kysyä. Toivottavasti saa myös viedä tuon, kun niin kovin haluaa sen antaa.

Noita helmisekoituksia kattoessa sitten hyppäs korviksetkin mieleen... vähän liikaa satanu vettä tälle kesää.... ainaki aiheesta päätellen.



Ei onnistunu ihan sävyt kuvata, taitaa olla jotain tuolta molempien kuvien väliltä. Lasipisarat sinertävät hiukan sekä tumman siniset fasettiset lasihelmet, koukut vääntelin ihan isse.

Anoppilassakin käytiin tässä välissä ja Wasalandiassa, joka on joka vuosi nykyisin enemmän ja enemmän pettymys. Laitteet vähenee, vaikka ne on nyt jo tähän asti olleet lähinnä pienille lapsille. Pääasia että pojat tykkäävät. Ruokapaikkoja ei ole enää kuin yksi, meillä onneksi oli omat eväät matkassa. Ruoka lähinnä ranskalaisia ja eineslihapullia ja siitä riemusta saa maksaa maltaita. Parhaimmillaan siellä ollut kolme ravintolaa, joka vuosi kyllä ruoan taso huonontunu. Nyt sitte enää se yksi. Ja henkilökunta ei kyllä saanut mitään asiakaspalvelu opastusta. Minä vein eväslaukun autoon kun oltiin syöty. Mies ja pojat olivat sitten menossa maailmanpyörään, pääsivät juuri kun tulin paikalle.... tai siis mies ja juniori pääsi, laitteen käyttäjä tyttö vetäs portin esikoisen nenän edestä kiinni. Esikoinen tietysti hämmenty eikä tajunnu sanoa mitään. Minä sitten käskin esikoisen jonoon minun kanssa. Kun vuoromme tuli sanoin tytölle ihan nätisti, näillä sanoilla: ei millään pahalla, mutta äsken vetäisit portin pojan nenän edestä kiinni kun oli menossa isän ja pikkuveljen kanssa. Neiti tuumas niinkö ja nakkeli niskojaan. No, sitten toinen tapaus ei sattunut meille, mutta olin vieressä kuulemassa. Tänä kesänä sinne tullut uusi vuoristorata, johon jonottelimme esikoisen kanssa. Laitteeseen tuli sitten jotain vikaa ja sillä hetkellä vaunussa olleiden kyyti oli aikamoinen... vaunu (johon mahtui 4 hlöä kerralla) lähti vauhtiin ja töksähti kuin seinään ainakin sen neljä kertaa kierroksen aikana. Tottakai kyydissä olleet kaksi aikuista naista lastensa kanssa sitten halusivat tietää, että oliko heidän kierroksensa jotenkin erilainen. Ei mitään pahoittelua, vaan tokaisu, että pitää ajaa välistä kierros tyhjänä. Naiset sitten jatkoivat, että tuntui aika ikävälle ne äkkipysäykset ja tuntuivat myös niskassa.... edelleenkään heille ei pahoitteluja tullut eikä enää mitään muutakaan, vaan heille käännettiin selät. Voitte uskoa, että me poistuimme jonosta hetimiten ja vuoristorata jäi käymättä.

Ja sitten se mikä kannatti kassoa lopussa.... tässä on esikoisen rannekoru.


Tämän jos joku haluaa isselleen, nii nyt siihen olis mahdollisuus. Eli laitetaas arvaus/arvonta pystyyn... otetaan sitten lisuna nuo pisara korvikset arvottavaksi kaikille, mutta tätä rannekorua vois tavotella vähän eritavalla.

Eli säännöt ovat: korvisten arvontaan osallistuu kaikki yhdellä arvalla. Mutta lisäksi tätä rannekorua voi tavoitella arvaamalla/tietämällä kenen nimmari tässä komeilee.


Ja jos useempi tämän ratkaisee, arvotaan heidän kesken tuo rannekoru. Aikaa tähän on ensi sunnuntaihin  saakka, eli 28.7. klo 12 päivällä saakka. Kerrottakoon sen verran, että on esikoisen valmentaja nykyisin, pelinumerona tuo 32 sekä sitten astetta isommissa piireissä 23.

Eli kaikki voivat tavoitella näitä:


Ja nimmarin ratkaisemalla voit saada esikoiseni tekemän ja arvottavaksi lupaaman:


Tällä erää tämmönen setti, säästetään seuraavaksikin kertaa osa. Aurinkoisia kesäpäiviä ja onnea arvauksiin sekä arvontaan kaikille!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kesäloma alkoi ja lämmintä valmistui...

Juu, mä meinasin että haluan näin ensten saattaa muutaman työn valmiiks ja sitte kassotaan mitä tässä tulee tehtyä käsitöiden saralla. Alotin siis kevään Sny paketista saaman Katian Peru langan työstön loppuun, tämän siis aloittanut jo aiemmin, kokeilun ja erehdyksen kautta sain mallin selville ja sitte kokeiltii kuinka käy. Kävihän siinä.... sain työn neulottua loppuun ja pingotettua... ehti siinä hetken olla, kun......



Romppu sinne päätyi ja arvatkaa vaan nukkuiko sikeesti... oli varmaan ihanan viileetä tuossa märän villan päällä lepuuttaa. Mutta eipä tuo Romppu haittaa.... Harli se pahempi on, kun käy nyppimässä neulat irti. Eli ei vahinkoa tässä tapauksessa. Ja mitäkö sitten, kuivana irti alustasta ja vähän virkkausta lisäksi... mikäkö siitä tuli? No se mitä tuo lanka oikeen huusi haluavansa olla....



Poncho siis, kun tutkin eri ohjeita tuo suorakaide yhdistettyna toinen pääty toiseen pitkään sivuun oli paras vaihtoehto, kun ei oikee tienny kuinka isot palat saisi kahtena kappaleena neulottua. Mukavasti riitti tuo kolme kerää, ihan muutama pätkä siitä jäi jälelle. Tuossa alemmassa kuvassa olen ties  miten kierossa, mutta eiköhän siitä . Ja selkäpuoli on sitten tuonne takamukseen asti ja näyttää tältä.


Ja mallineule on siis tämmönen, jonka testailin ja sovittelin ihan itse. Pohjana käytin Maluka-huivin reunapitsiä ja siitä sovittelin tähän työhön sopivan mallineuleen.... eli onkos tämä nyt sitten mun suunnittelema malli?


Ja nyt oon sitte pirun ylppee, tämmösen osasin säveltää ihan isse. Ja nyt mietinnässä sitten toinenkii, mutta kahesta kappaleesta kyhättynä.

Mitäkös muuta, parit sukat on sauhunnu... Andin palkinto sellaiset.... ne sukat ei vaa oo ne alkuperäset.... siinä sävelsin semmosen kantapään ekaan sukkaan, etten sitte millään onnistu enää toistamaan sitä toiseen sukkaan ja Andilta kyselin saako sukat olla toiset, sai onneksi. Sain haudata nuo tekeleet kauas näköpiiristä, puran ne sitten joskus kun langat eivät enää aiheuta seinään heittämisen halua. Lisäksi on sukat Cookie A:n kirjasta työn alla.... ne ajattelin viedä miehen siskolle avaimen kera.... hän kun taas ystävällisesti lupasi hoitaa kissoja kun päätetään lähtee Raahen suuntaan.

Tänään kävin kirpparillaki kiertelemässä... oli köyhä kierros. Ei löytyny mitään, tai sitte pari juttua oli nii ylihinnoteltuja ettei kiitos. Yks minkä vaan huomasin tuolla suosikki paikassani oli kurja havainto. Heillä on myös omaa tavaraa myynnissä paljon, ostavat siis halvalla viimeisiä eriä suoraan valmistajilta ja pystyvät myymään mukavan edullisesti. He olivat sitten saaneet jonkun lankaerän, kahdessa isossa esittelykärryssä eurolla kerä. No eiköhän tännekkin ole sitten pesiytynyt nämä haukat.... yhdellä kirpparilla en käy sen takia enää laisinkaan. Kyttäävät tavaran tuojia ja kun saavat pöydän kuntoon, ostavat parhaat tavarat ja myyvät omassa pöydässä kalliimmalla. Eivätköhän olleet jo näitä lankojakin ostaneet ja hinta oli omassa pöydässä 1,50 € kerä. Raivostuttavaa, menee näiden koko kirppisajatus aivan väärään suuntaan!!!! Mutta se siitä, oli vaan pakko purkaa.

Lisäksi kävin Neulenettikahvilassa eilen hakemassa sukkapuikot.... ostin KnitPro hiilikuitupuikot, piti saada pienemmät ku edelliset (jotka on 2 mm) ja ostin nyt 1,5 mm. Tarvetta pienemmille noissa Cookie A:n sukissa, ei tarvi tehdä kaikkia sukkia isojalkasille näin. Mun käsialalla kun tulee aika suurta kokoa vaikka ei se mitään hirveen löysää ole. Anyway, sieltä sitte tuli "pari" lankakerääkin mukaan. Kaheksan kerää babymerinoa ja kolme kerää ohutta sukkalankaa. Merinoille on kyllä käyttötarkotus valmiina, että ei ihan tosta noin vaan lähteny mukaan. Ja noita ohuita sukkalankoja tarvii noihin A:n sukkiin.

Näillä mennään.... ihanaa heinäkuuta kaikille!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Jiii-haa!!!

Nyt se on sitte alkanunna... loma!
Kyllä täytyy sanoo, että viimoset puol toista tuntia oli niin tuskasia... ehkäpä seki ettei kauheesti ollu hommaa... tai siis olis ollu, jos olis alkanu oikee pilkun viilaajaks. En alkanu, ei vaa jaksanu, oli tää viikko sen verta stressaava. Nyt on ihan auki mitä teen, paitsi 3.8. tiedän tasan tarkkaan mitä teen.... Nii, se siskon yllytys on nyt ihan virallisesti totta... ilmottauduttu on ja nyt sitä mennään. Ai mihkäkö? Tää hullu lähtee juoksemaan 15 km esteiden kanssa, eli Oulun Extreme run olis tähtäimessä. Sentäs ei kilpasarjassa, että ihan hupisarjaan mennään, minä, mies, sisko ja siskon mies. Eli juoksua olis tiedossa tässä loman aikana, jos vähän tuota treenailisi enemmän ku tähän asti ollu sitä pientä lenkkeilyä mitä yleensäkki kesäsin. Onneksi tuo munamankeli on mulla käytössä ympäri vuoden ja vaihteita yksin liikkuessa tasan yks.... TÄYSILLÄ! Nii peruskuntoki jaloissa jonkinmoisena. Tarkotus olis kaikki kolme kiekkaa vetää siihen kolmeen tuntiin, mut näkee sitte mihkä rahkeet riittää... ompahan sitte ens kesäks parannettavaa jos ei riitä. Eli asenne ainaki on kova, vai mitä?

Tämä treffattiin viime kesänä äitee ja isän pihalla....


Jos oisin sillon tienny, että ne puree, ois tullu hätä. Poijaat meinaa raijas sitä käsissään, että kato mitä löyettiin. Ja netistä se varmennettiin... Hepokattihan se. Kiitos siis sinulle Sude, että annoit idean mikä kuvaksi tähän lomapostaukseen. Sudekin meinaan tämmöttiseen juuri törmännyt. Käykäähän ihmeessä kattomassa Saksan maallakin maineeseen päässeestä apinamaakarista vai pitäiskö sanoa Peppi Pitkätossusta? Hän meinaa tekee suloisimmat apinat ja hehkutuksena... minäkii saan omani joskus, voitin meinaa arvonnassa.

Nyt mä alan seurustella ystäväni kanssa, joka tuli mua moikkaan.... molemmat alotetaan just loma nii mikä parempaa ku viettää aikaa ystävän kanssa kerranki rauhassa.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Valmisteluja loman alkuun

Tänään nukuin suht pitkään.... ainaki ku töihin joutunu nouseen viideltä ja tänään vapaa niin sain melkis yheksää koisailla ennen poikain heräämistä ja sitteki vielä puoli kymppiin köllistellä sängyssä. Poijat siinä kävi kans  ja sit piirtelivät ja toivat niitä näytille. Aamupala syötiin rauhassa ja sitte alotettiin siivous urakka, pojat esivalmisteli oman huoneensa ja ton meitin pikkumakkarin... eli lattiat tyhjiksi, että pääsin toimeen. Minä viikkasin kuivat pyykit kaappiin ja laitoin olkkarin valmiiksi. Poijat män pihalle ja minä tartuin toimeen. Esikoinen sitten tuumas, että kun oot saanu imuroitua nii hän tulee peseen lattiat. Hän sitte pesi lattiat, ainoastaan eteisessä piti vähä paikata sekä keittiössä, kun tuo tiskipöydän edusta on aina aika tahmanen vaiks siitä roiskeet aina heti siivotaankin. Juniori pesi molemmista vessoista lavuaarit. Minä sain siis keskittyä keittiön kunnolliseen pesuun, pöydät ja tasot ja muiden paikkojen siivoiluun. Juniori olis halunnu pestä pöntötkii, mutta eipä ihan vielä taida olla hyvä idea, kyllä ne pönttö aineet semmottisia myrkkyjä ovatten. Mutta nyt on siisti koti ja voi siis lauantaina alottaa loman ilman siivousta, jess!

Parit muutkin korvikset tuli sillon maanantaina väsättyä. Kummitätille enkelit ja toisen värisetkin enkelit. Kummitätin tytön tyttö oli särkenyt hänen edelliset enkelit ja häntä se harmitti kovasti. Juhannuksena siitä juttelimme ja lupasin tehdä hälle uudet. Tässä ne.


Pitsisiivet korumetallia, Swarovskin helmiäiset päänä (sävy puuteri) sekä Swaron Artemikset mekkona (crystal golden shadow). On nämä himpun isommat kuin edelliset, mutta en usko sen haittaavan, väri ainakin on juuri hänen.

Toiset tuli sitten samoilla aineksilla, eri värisenä ja erilaisilla siivillä, kun nuo pitsiset olivat viimoset. Nämä onkin toistaiseksi vailla ottajaansa.


Niin ja näihin väänsin koukut itte, kun alkoivat loppua niin noitakin vääntelin sitten muutamat tuossa koruillessa, että saan tehdä korviksia.... niihin kun tuntuu nyt olevan taas ideoita. Ja tässä vielä yhteiskuvassa molemmat.

Sitten on vielä yhdet korvikset, näitä en ole tehnyt itse. Nämä tarttuivat Pekan päivien kävelykatumarkkinoilta mukaan. Vähän jäi harmittamaan, etten yhtäkään hopeapitsikorua ostanut yhdestä toisesta kojusta, oli niin ihania. Mutta nämä ostin, olivat niin herkulliset ja näitä olisi ollut muunkin värisiä ihania herkkuja.


Kuva on otettu tosi läheltä ja ovat hurjan ison näköiset, mutta nuo lasikuutiot ovat 1 cm korkeat ja leveät. Lasinsulatusta olisi ihan mielenkiintoista itsekkin kokeilla. Myös riipuksia oli paljon, mutta vain nämä tarttuivat matkaan. Sekä lasiperhonen, jonka vein miehen siskolle, hän kun hoiti ne kissat ja toimitti sen poikain vaatelaukun perille, Kiitokseksi.

Nyt mä lähen suihkuun, peseen siivouksen hiet ja tomut  pois ja sitten teen loppupäivän jotain kivaa, mitä se on en vielä tiedä, mutta nauttia aion. Aurinkoista torstaita kaikille!

Huutoon vastattu....

"Mä tiedän, että ne on mulla. Ne on keskimmäisessä lipaston laatikossa. Ei ole täällä, missä ne voi olla?" Vimmattua laatikoiden penkomista, eikä löydy ei! "Missä vatussa ne on?!? Voi Helsinki, niiden täytyy olla jossain, en oo antanu poiskaan... ei voi olla totta, mihin mä oon ne laittanu" Löytyihän ne lopulta, sieltä alimmasta laatikosta... ei alkuunkaan pitäny olla siellä. Onneksi ei idea ja mielikuva kadonnu mihinkään. Ai mitäkö mä hain niin vimmatusti, no noita korumetallisia lehtilinkkejä....


Niistä se ajatus lähti, keskelle tietysti piti saada vihreä onyx helmi. Vihreää piti olla eri sävyissä, joten kaveriksi se sai huurteista säröakaattia ja pienempiä ja vaaleampia aventuriineja. Mitä niistä sitten syntyi.... kesäinen kukkaketo nilkassa kannettavaksi.



Kukat sitten sovitettiin paikalleen ihan nilkassa... miehelle näytin että miltä näyttää.... mies tuumasi, eikö nuo piikit ole vähän vaarallisia... öö... siis mä vaan laitoin ne paikoilleen sovitukseen miten istuu ja ne ei ole vielä kiinni ja ne korupiikit kyllä kiedotaan ja katkaistaan vielä....


Akryylikellokukkia roikkumaan siis. Ihan selkeä kukkaniitty. Vai mitä ootte mieltä? Mies sitten sanoi, että hyvin muuten sopii tuon sun tatskan kanssa.... en edes tajunnu asiaa. Mutta pakkohan se oli sitten kuva siinä jalassa ottaa.... laastarista huolimati. Mua ei juurikaan hyttysten puremat haittaa, paitsi nilkoissa ja jalkapöydässä... tuon raavin unissani rikki asti ja työkengät hiertävät siihen ikävästi nii laastari unehtu kuviinkin töiden jälkeen. Jotkut saattanevat kiinnittää tatskan paikkaan huomiota.... se on kompromissi.... minä halusin sen vielä ylemmäs ja tekijä vielä alemmas... päädyimme puoleen väliin siitä. Että näin, ei nilkkakoruksi luokiteltava siis ehkä tämä minun tatskani.

Pitihän sitä kedolle korviksetkin saada. Eiköstä vain? Kesällä katseen vangitsee koruissa mielestäni nilkkakorut sekä korvikset. Tässä siis kukkaketo korvikset.



Aventuriinit ja akryyli kellokukat. Nämä muutes ovat aika pitkät, noin 6 cm, mutta siitä huolimatta ihanan kevyet. Ja kukat pitävät hiukan helisevää ääntä. Että jokuko olisi jo lomafiiliksissä... mahdollisesti juu.

Tulihan sitä toinenkin nilkkakoru tehtyä. Se vaan syntyi itsestään, mutta on aika klassinen ja herkullinen... sopivasti väriä ja naisellisuutta, eikö vain?



Swarovskin helmiäishelmiä sävyssä puuteri sekä zirkonillisiä välihelmiä rondelleina linkitettynä papuketjuun. Nilkassa näyttää tältä... ja huomaamati taas tuli tuohon väritettyyn nilkkaan....


Säästetääs parit korvikset sitten seuraavaan kertaan, koska nyt alkaa nukkumatti huutelemaan minulle. Huomenna vapaa ja sitten on vielä perjantai ja lauantai töitä ennen lomaa. Paljoa ei siis enää. Hyvää loppuviikkoa kaikille!!!!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Joskus toivoisin....

Mulla on paha tapa selittää asioita niin sekavasti ja vaikeesti, että välistä loukkaan ihmisiä tahtomattani. Asiaa olis niin paljon, etten saa ajatuksia järkevästi ulos, vaan sekoitan asioita keskenään ja ulos tulee jotain ihan muuta mitä tarkoitus. Ajatukset hyppii liikaa ja kiire saada asia sanotuksi ja hupsis, soppa on valmis. Keväällä onnistuin loukkaamaan erästä ihmistä tämän takia ja minua harmittaa se edelleen. Harmittaa koska meillä oli todella hyviä keskusteluja, sain itse niistä paljon ja uskon hänenkin saaneen. Joten joskus toivoisin, että minulla olisi kone joka saisi ajatukseni järkevästi ja ymmärrettävästi muiden kuultavaksi.

Tätä asiaa miettiessä ja murehtiessa syntyi rintakoru....


Myrskylintu-huivin merinovillan jämästä syntyi tämä kaunis ruusu, jotain se vaati keskelle ja sinne sopi erittäin hyvin Swarovskin shamppanjan sävyinen bicone-helmi. Tämän sitten yhdistin korupiikin ja langan avulla neulapohjaan. Kovasti tekisi mieli laittaa tämä Paten matkaan... mutta en tiedä pahennanko vain tilannetta sillä.

Ja koska olen  niin mestari kuvaaja, onnistuin tätä kuvatessa nappaamaan itsestänikin kuvan. Tätä vähän muokkailin, mutta aika kiva profiilikuva tuli hiukan alaviistosta.


Näitä aina silloin tällöin sattuu. Paras vahinkolaukaus on ollut Alicanten lomalla, kuuma päivä Tabarcan saarella ja pysähdyimme ravintolan terassille juomaan välistä... kuvailin siitä maisemia ja samalla vahinkolaukaus omasta juomastani ja niin keskellä kuvaa juoma on, että sitä oikeasti luulisi tarkoituksella otetuksi. Ei ollut sitä, mutta pakkohan se on ollut sitten säästää.

Vielä neljä työpäivää ja sitten loma. Mies jo sanoikin kun kuuli ensiviikon tilanteesta töissä, että mun pitää laittaa puhelin kiinni kun loma alkaa. Ja paljompa on mahdollista että sen teenkin. Nyt syöksyn helmilaatikoiden kimpppuun, pari ideaa niin vahvana mielessä, että pakko tarttua toimeen. Ihanaa kesäviikkoa kaikille! Ja tervetuloa lukijoiksi Timanttu sekä Tuomontuvan käsityöt!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Nilkan koristetta

Ihanaa, Anneli pelasti pulasta ja laittoi pari kuvaa saamastaan nilkkakorusta. Saadaan teillekkin vähän näytille mimmottisen hälle tein. Lupasin siis synttäriarvonnassa nilkkakorun tynnyriketjusta kera helmien joiden väritoivetta kyselin. Tämä sitten lähti Annelille.


Hopeadublee lankaa 0,8 mm ja 3,5 mm halkkaisijalla tynnyriketjuun ja muutama valkoinen 4 mm kokoinen malay jade linkitettynä. Lukko ja vastakappaleen laitoin ihan hopeisena, koska tuon langan pitäisi olla pelkkää hopeoitua lankaa kestävämpää.


Ja ainakin sahatessa huomasin heti suuren eron, tässä langassa on todellakin hopeaa kunnolla. Muutama muukin koru tästä tulossa ja sitten odottellaan käytännön kokemusta, että onko kuinka paljon kestävämpää. Keväisellä Tampereen reissulla Bohemian Taina näytti yhtä omaa koruaan joka oli kultadubleesta tehty ja todella hyvänä oli ainakin hänellä säilynyt ja muistaakseni hällä oli samanlaiset kokemukset hopeisesta korusta.

Nyt lähden paapimaan, aamulla kello herättää varttia vaille viisi... työt kutsuu taas.

Änkeröinen ja sukat

Sattuipa pieni vahinko, synttäriarvonnan nilkkakorun kuvat lähtivät sitten kamerasta kävelemään ennen koneelle siirtämistä ja kun oli just nyt tarkotus se esitellä. Esikoisella alkoi tänään pelit Fotboll cupissa ja mies oli päivällä kameran kanssa liikenteessä ja oli net vahingossa poistanut. Mutta ehkäpä minä saan siitä pari kuvaa lainata sitten Annelilta. Perille oli eilen tullut, sattui hiukka viivästystä tuon tekemisen kanssa, mutta ennätti onneksi vielä hyvin tälle kesää Annelille. Andin sukkien kanssa sattui pikku moka ja nyt pitää sitten pistää mailia ja sopia mitä tehään.

No ei sentäs ihan tyhjä postaus tule olemaan. Tätini ruotsista oli käymässä yhtä aikaa Raahessa ja hän sitten sai kunnian olla ensimmäisen Cookie A:n kirjan Sukkia. Rakkaudella sukkaparin vastaanottaja. Iisalmesta nappasin mukaani siis Hot socks neon lankaa paria eri väriä. Toisesta sitten aloitin melkis saman tein sukat. Ja kun hän halukkuuden ilmaisi ne hänelle tein.


Aloitin sillä mielestäni  helpoimmalla mallilla, Monkey, jotka päätyivät to do-listalle. Kuvat ovat omissa jaloissa otetut ja hiukan on tädillä isompi jalka, nii vähän letrut nuo mulle oli.


Varmaan tulee toisetki tehtyä tällä mallilla jossain välissä, kaunis malli mielestäni ja oivallinen matkaneule... mallikerta helppo muistaa nii ei tarvii ohjeitakaan tuijotella saa antaa mennä vaan.

Hih, juniori on vähän ihastunut. Hoidossa on eräs M, jonka kanssa hän leikkii kovasti ja eilen ujosti tunnusti tykkäävänsä hänestä. Juniori on myös erittäin heikkona minun kummityttööni ja kun häntä hiukan kiusoittelin, että onkos tämä M sinun tyttöystäväsi, tuumari poika minun kummityttöni olevan hänen tyttöystävänsä ja M on toinen tyttöystävä. Naistenmies siitä taitaa tulla. Ja voi itku kun olisin saanut pojan ilmeen kameralle tuolloin lomaviikolla kun menimme kahdestaan moikkaamaan kummityttöäni, hän rontti kun on alkanut seurustelemaan ja hänen poikaystävänsä oli käymässä. Juniori meni innolla kummitytön perässä hänen huoneeseensa, mutta se järkytys, että kukas täällä nyt oikeen onkaan ja mikä tämän homman nimi nyt on. Hetki meni totutellessa, mutta sitten sitä jo istuttiin kummitytön sylissä. Seuraavana päivänä kummityttö tuli sitten vanhempieni luokse ja juniori mökötti tästä poikaystävästä.... meni puolituntia ennen kuin edes muka huomasi kummitytön.... vaikka oli ensin neljä tuntia sitä ennen kysellyt koko ajan koska kummityttö tulee ja halunnut soittaa että meinaako tulla. Että semmonen tykkääjä tämä meidän juniori.

Ja entäs meidän kuningatar Romppu. Pakkasin kamojamme jo aaton aattona silloin juhannuksena, kun tosiaan lähdimme heti ajamaan kun pääsin aattona töistä. Romppu on aina tykännyt reissaamisesta, nauttii autossakin olemisesta ja jopa pyöränkorissa on ihana matkustaa. Kun vielä asuin Raahessa, harrastimme pyöräilyä paljonkin. Kun nostin korin lattialle ja laitoin pehmikkeen, oli neiti heti korissa. Valjaat päälle ja hihna... varmuuden vuoksi, ei kyllä koskaan ollu pyöräillessä tarvetta niille. Neiti nousi yleensä etutassut korin reunaa vasten ja nosti kuonon tuuleen. Harmittaa tosissaan, ettei siitä ole yhtäkään kuvaa. Mutta nyt hän tuumasi, että hän lähtee mukaan kans. Miisu ja Harli meni heti piiloon kun näki laukut, ei Romppu.... vaan hän teki näin....


Ja tuossa nakotti ainakin kymmenen minuuttia. Kotiin joutui kuitenkin jäädä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Esimakua kesälomasta

Niin, sitä sain maistaa viikon verran ja nyt vielä tämä ja ensi viikko töitä ja sitten kolme pitkää viikkoa lomaa. Mutta tästä maistiaisesta voin kyllä sanoa Cristoffer Taxfreen sanoin, ristus mikä reissu. Juhannus aattona olin vielä aamun töissä ja siitä suoraan auton nokka kohti Raahea. Äkkiä kotiin, kamat autoon ja menoksi. No juu... ei menny ihan putkeen se suunnitelma... sekin huomattiin sitten vasta noin niinku lähes perillä. Tuumasin miehelle, että tulihan nyt poikien vaatelaukku mukaan... ei tullu ei. Eipä siinä sitte ku soittaa äitille, et nyt sattu pikku vahinko. Onneksi naapurista saatiin sitten lainaan vaatteita, että pari päivää pärjättiin. Kun sitten oli koko viikko tarkoitus olla reissussa (pojat mummilla ja me miehen kans omilla teillä), oli vähän miettimistä. Onneksi miehen sisko sitten sai laukun matkahuollon kautta paikalle jo maanantaiksi, ja onneksi meillä on kissat joita hän lupautui hoitamaan... ei ois paljo auttanu jos hällä ei avainta olis ollu.

Mutta sitten niihin valmistuneisiin juttuihin. Sisko sai vihdoin ja viimein ne tennarisukat, joista mä sain ne minttutoffeet jo jouluna. Ja ku ne hippasen tympäs sen ison urakan takia, nii teinki näistä kääntövarrelliset mallit, ihan kivat tuli.


Kuvattu hätäsesti sillon, ku sisko poikiensa kanssa oli jo lähdössä. Mutta kyllähän näistä idean näkee. Piti vähän muokkailla tuota kuvaa, että tulee väri paremmin esiin. Tässä sitte ehkä vähän tarkempi kuva, jossa taas sukkien väri ihan mettässä.


Ja jatketaanpas sitte lomakertomusta välistä... juhannus lauantaina lähdettiin sitten miehen kanssa terassilla poikkeamaan moikkaamassa hyvää ystävääni. Mennessä sanoin yhden talon kohdalla, että fiksusti siinä vanhemmat antaa lasten rakentaa ramppia puoliksi pyörätielle. Iso rakennuslava siinä lojui ja nurmella oli sitten lisäosia. Jatkoin vielä että joku tuohon varmasti törmää.... joko arvaatte kuka siihen törmäsi. Niinpä, komeat mustelmat jaloissa sitten muistona. Äitin pyörästäki vähän lokasuoja vinksallaan. Onneksi ei pahemmin käyny ja olipa se sitte siitä jo siirtyny kokonaan nurmelle viikon mittaan.

Sitten se sormus josta jo muutama postaus sitten mainitsin. Vielä on hopeasta toteuttamatta, tämä siis hopeoidusta langasta harjoitusversio. Nätti siitä kyllä tuli, ainaki omasta mielestä.


Onhan se aika pieni ja siro, kun lankana 1 mm ja 0,6 mm. Tältä se näyttää kädessä.


Tosiaan olis tarkoitus ihan hopeasta kieputtaa kans, ei vaan ole ennättäny siihen ryhtyä ja toisaalta vähän vaatii ehkä vielä hiomista.

Viime maanantaina sitten jatkettiin miehen kanssa matkaa kaksistaan, Kuopioon miehen serkun perheen luokse. Eipä ollu sillä reissulla onneksi mitää ongelmia. Lämpöä siellä kyllä piisasi ja mikä parasta siellä ei ollu inisiöitä oikeastaan olleskaan. Mennessä poikettiin Iisalmessa syömässä ja siitä sitten bongasin yhden lankakaupan... vähän meitä hymyilytti, että ulkona helle ja yks vaa hakee villalankaa... mutku siellä oli pari ihanaa sävyä sitä Hot Socka lankaa johon rakastuin talvella. Torstaina ajeltiin takas Raaheen ja sillonhan oli luvattu kovaa ukkosta koko maahan.... kovasti mietittiin että mihkähän aikaan ois fiksua ajella, että saatais vältettyä ukkoset. No, se meni nappiin, siinä kolmisenkymmentä kilsaa ennen Raahea alko satelemaan ja pari kymmentä kilsaa ennen oli ukkosmyräkkä, Raahessa vaan jyrähteli ja vähän ripsi vettä.

Kummityttö pääsi ripille tässä viikko ennen juhannusta ja hänelle ostettiin minä ja vanhemmat yhdessä risti, valkokultaa ja tosi nätti, sai neiti ite valita. Mä sitte tein vielä korvikset hopeasta ja ne sattui kivasti sopimaan kaulakoruun ulkonäöllisesti... harmi kun ei tullu kuvaa otettua korusta. Mutta tämmöset mä väsäsin.


Kieputtelin nämä 0,6 mm pehmeästä hopealangasta, lopuksi paukuttelin vasaralla ja vähän hioin noita päitä, ettei leikkauspinnat raavi sitten ihoa. Monen näköstä ristiä koitin värkätä, mutta ei vaan onnistunu muut ja kun vihdoin tämän hoksasin nii eipä  muita tarvinnu enää miettiä. Nyt on keko ristiviritelmiä hopeoidusta langasta odottamassa tuomiota... saatetaanko koruksi asti vai heivataanko roskiin.

Raahessa oli viikonloppuna sitten perinteiset Pekan päivät, perjantaina ja lauantaina tuli käytyä katsomassa bändejä ja perjantaina käytiin myös yhdet lavatanssin miehen kanssa kurkkaamassa. Väsy oli eilen sitten kova, mutta kotiin oli tultava kun tänään piti aamuksi töihin. Valitettavasti vaan sitten esikoisella on äitin pää ja hän sai kotimatkalla migreenikohtauksen. Pari kertaa pysädyttiin ja poika kävi oksentamassa. Minä sitten istuin poikien keskellä takapenkillä ja pitelin pussia valmiina, ei tarvittu onneksi pussia ja poikakin nukahti kainalooni... itsellä vaan nyt kiva jumi sitten toisella puolella niskassa, kun häntä tuin ettei ainakaan olo huonone siitä että niskat jumittuu. Mutta pikku unien jälkeen alkoi poikakin virkkua ja särkylääkekin tehos, nii ei koko matka menny kärsiessä. Että kyllä tähän minilomaan ehti kaikkea mahdollista sattua. Mutta kaikesta huolimatta kyllä se hyvää teki, nyt jaksaa taas pari viikkoa töitä. Nyt lähden blogikierrokselle. Ihanaa heinäkuuta kaikille!