sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Valmista ja pientä muistamista

No eihän se auttanut, kun se Snyltäni saama sukkalanka huusi ja huusi, pakko oli siihen sitten tarttua. Samoin jo pitkään jonossa ollut kalajoki-ohje löysi oikean langan.


Yllättäen tällä kertaa toisesta sukasta tuli isompi, siis se yllättävyys on siinä, että yleensä se ensimmäisenä tehty on hiukan isompi, mutta nyt tulikin sitten vasemman jalan sukasta, eli toisena tehdystä vähän isompi. Mahdollisesti johtunee siitä, että tiedostamatta koitin siitä tehdä löysemmällä käsialalla just sen vuoksi että ei tulisi tiukempi ja hupsista tulikin aavistuksen isompi.


Lankana siis syyskuun Sny-paketissa tullut puffalanka, ihana uusi tuttavuus, taitaapi tulla hankittua puffaa lisääkin. Puikkoina 2,5 mm addit, eli pienemmät mitä ohjeessa, kuten lähes järkeään mulla aina onkin suositusta pienemmät. Ohje siis Kalajoki. Ja ohjekkin ihana, tulee mahdollisesti tehtyä toisetkin sukat, seuraavan kerran vaan taidan tehdä ohjeesta poiketen vahvistetun kantapään.



Ihanat sukat niistä tuli ja todella lämpöiset. Ja perjantaina Pate oli taas kiikuttanut postia. Tällä kertaa pieni välimuistaminen Snyltäni.


Ihana kortti, enkeli silityskuva ja ihan selvästi oli Snyni ajatellut uusia korviksia helmien kanssa.


Eikö vain, heti tuli ajatus korviksiin... vielä en ole ,ennättänyt tarttua pihteihin, niin ei ole niitä korviksia näyttää. Ja tuo enkeli on aivan ihana, vaatii täydellisen paikan. Jota siis mietin koko ajan.


Kiitos kovasti tästä pienestä piristyksestä sinulle Snyni.

Rauhallista sunnuntain jatkoa kaikille! Ja kiitos kovasti kommenteista edelliseen postaukseen.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

"Emme nähneet kun silmäsi sulkeutui,
emme hyvästiä sanoa saaneet.
Ei täältä kauniimmin lähteä vois,
kuin hiljaa nukkua pois."

Eilinen aamu toi surun ja suuren huolen jäjelle jääneestä rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä. Joskus tosiaan miettii, että kuinka paljon ihminen voi kestää ja miksi kaikki tulee kerralla? Näissä tunnelmissa surun ja huolen lisäksi on eilinen ja tämä päivä mennyt.

Eiliseen toi helpostusta kaksi ihanaa ihmistä, toinen tarkoituksella toinen tietämättään. Tietoisen helpotuksen toi ihana mehtäemäntä, kiitos siis kovasti eilisestä, annoit voimaa jaksaa työpäivän joka meni sumussa, mutta eipähän kerennyt liikaa miettiä asioita.

Toinen tosiaan tuli yllättäen, pate toi pakettikortin.


Tämä oli ylimääräinen sisältö, pojille vähän namia, ihan mulle sukat (jotka eilen illalla toivat lohtua ja lämpöä) ja todellakin uutta lankaa minulle Flotte Socke on langan nimi ja ihanan pehmoista ja herkullisia värejä. Mutta tämä oli se varsinainen sisältö....



Mulla on uus käsveska ja ihana onkin, juuri mulle tehty. Todella ISO KIITOS SINULLE MATONKUDE!!!
Heti otin veskan käyttöön ja todellakin tykkään. Kuvassakin laukussa siellä aina pitämäni lompsa, kalenteri ja pari muuta juttua. Lisäksi mukana oli kirje joka toi myös hyvää mieltä ja matonkude, minulla on syystakit sellaisia, että niissä on heijastinnauhaa valmiina, mutta kun vaihdan taas talvitakit niin tulee roikkuvat kaverit matkaan. Ja sitten vielä todiste, että sukat oli kuin mulle tehty, juuri oikean kokoiset.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Rojektia rojektia....

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista rojektin suhteen ja edelliseenkin postaukseen. Nyt on sitten vauhti todella päällä tuon rojektin kanssa ja siksi ei ole valmista esitellä mitään, ei kerkee eikä malta muuta tällä hetkellä, siksi ei oo myöskään tullu kommentoitua teille, ku lukeminen onnistuu rojektin lomassa mutta kommentointi vaatii käsiä näppäimistölle. Viime viikolla just sanoin keskiviikkona työkaverille, että kaks sataa kierrosta.... juu no nyt on enää alle 150 kierrosta. Lauantaina ennen neulontaa näytti tältä....


Ja jotain muutakin tullu aloitettua... kun torstaina kävi hyvä ystäväni kyläilemässä ei ollut ajatus ihan rojektin vaatimassa moodissa, eikä mikään keskeneräinen tuntuny hyvältä, jotain piti saada tekeille ja se snyltä saamani lanka huusi huutamasta päästyään... no ensimmäinen sukka tehty ja tässä siis toisen alku.... joka koki purkutuomion kun tajusin tehneeni mokan. No, eiköhän se toinenkin tässä pian valmistu kun on liian väsy rojektiin paneutua iltasin niin on tuo odottamassa. Sitten lähikuvaa tuosta minkä verran suurinpiirtein edennyt rojekti edellisestä kerrasta.


Ja nämä kuvat sitten oli tosiaan lauantailta ja tänään otetut kuvat tässä....


Ja satuinpa sitten heittamään rojektin "nurjan" puolen esiin. Ja sitten...


... tässä näkyy koko matka jonka on tullut tässä rypistettyä menemään. Ja into on tosiaan päällä.... nyt kun vielä jaksaa niin jatkan tuota ainakin muutaman kierroksen.

Nii ja siitä ketusta.... tai toisesta, meinaan viime tiistaina sitten tulin iltavuorosta kun lähes samassa paikkaa tuli paljon pienempi kokoinen vastaan alikulussa, tämä oli kovin arka ja pysähtyi kuin seinään minut nähdessä, tuijotti silmät suurina pari sekuntia ja kääntyi ja juoksi metsän turvaan. Kolmatta ei ole tullut vastaan tai kumpikaan näistäkään enään, mutta oletan niillä olevan pesän jossain siinä lähistöllä. Mutta nyt rojektin kimppuun, että joskus pääsee toteuttamaan muutaman korunkin, ku ei niihinkään malta keskittyä tämän takia. Ihanaa viikkoa kaikille!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Eläimellistä menoa

Tämä viikko alkoi todella eläimellisissä merkeissä... maanantai ja aamu vuoro, vähän normaalia myöhemmin meno eli vasta seitsemäksi, joten liikkujia jo oli muitakin. Yhtäkkiä tiellä loikkii iso eläin ja menee suoraan pyöräni edestä... kettu repolainenhan se. Ei edes ollut peloissaan, vaan todellakin loikki ensin autotien ylitse ja sitten pyörätieltä suoraan edestäni, jäi muutaman metrin päähän ison kiven tai kumpareen päälle katseleen ohikulkijoita. Olin niin hämmentynyt, etten sitten tajunnut pysähtyä ottamaan kuvaa. Hyvin olisin ehtinyt kun lähden ajoissa töihin ja repolainen tosiaan jäi tyynesti katselemaan ohikulkijoita siitä metsän reunasta. Mutta olihan se aika iso, jotenkin sitä on aina ketut mieltänyt pienempi kokoisiksi. Työkaveri kysyi, että säikähdinkö.... en säikähtänyt, ei tullut mieleenkään tarvetta pelätä. Hieno kokemus. Nyt olen sitten nähnyt läheltä livenä sekä punaketun, siniketun että napaketun... aikamoinen kettusaalis siis kasassa. Mutta se on varmaa, että jos tuossa työmatkalla vielä törmätään yritän sen kuvan napata.

Eihän se siihen jää, vaan jatketaan sitten tiikereillä. Keväällä jo esikoinen halusi tikrulapaset ja lankakin ostettiin, mutta se kesä sitten tuli samoin tein niin lapasten teko jäi. Nyt alkaa jo aamut olla viileitä niin tikkusin lupaamani lapaset ja juniori haluaa sitten Turtleslapaset...


Siitä onkin aikaa kun on tullut lapaset tehtyä, mutta kuten olen kertonut niitä tuli sillon teininä tehtyä... sävellettyä omiaan ja mielenkiinto loppui aina siihen kun piti tehdä toinen samanmoinen. Lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni tein peukalokiilat ja se olikin oikeen mukava tapa tehdä peukalot. Ainoa vaan, että peukaloissa tuo käsiala on tosi paljon tiukempaa, että seuraavaksi sitten peukaloihin isommat puikot.


Eihän nämä täydelliset ole, vähän on toisen käden lapanen pienempikin. Pääasia on, että lapsi on tyytyväinen ja saa sormille lämmikettä. Ja kyllä näistä nyt ihan käytettävän näköiset sain.

Ja kun tämäkään ei riittänyt eläimistä, siirrytään kissoihin.... syyskuun snypaketin sisältöön ja kissa riipuksiin. Näin ne heti korviksina... korviksia tein ja kun aloin linkittämään kissaa paikalleen, hupsis....


Kroppa murtui irti päästä, onneksi semmoisesta kohtaa että päät voi hyvin vielä käyttää. Ei kun kokeilemaan toista kissaa ja kyllä siitäkin se vain napsahti nätisti irti. Oli tainnu Paten matkassa saada vähän tälliä ja tuo ohut kaulankohta sitten antoi myöden. Onneksi näistä kuitenkin kivat korvikset silti sai.


Tumman lilat kissansilmähelmet kaveriksi ja koukut vääntelin isse, kullattuja kun ei ollut varastoissa avokoukulla. Lisäksi kun oli tuommoiset hyvän kokoiset ja näköiset kullatut helmet jemmoissa ne koukkuosiin ja avot. Näistä tuli kivat, eli vielä kerran kiitos snyni näistä kovia kokeneista kissoista. Ja kun nyt sitten töihin aloin tein myös ne aikomani silmukkamerkit niistä snyltäni saamista kukkahelmistä.


Kissansilmähelmiä ja puuvillanauhaa sekä muutama solmu ja net oli siinä. Oma jujunsa oli ujutella tuota nauhaa helmistä lävitse kaksinkertaisena. Käytin sitten koruvaijerin pätkää apuna. Kolmessa on lilat helmet ja neljännessä vähän pienempi roosa helmi. Tuo tikkataulun väri vaan väänsi noiden värit aika samanmoisiksi. Nyt vain vielä pitäisi vähän saada noita keskeneräisiä valmiiksi, että voisi aloittaa sukat siitä snyltä saamastani langasta. Ja mallikin vielä vähän mietinnässä.

Rojekti on edennyt kivasti, 382 kierrosta tehtynä, enää kaksi kaaviopaperiparia ja alle kaksisataa kierrosta. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kukkanen lapsen suusta ja rojektia....

Niin se taas viikko vilahti ja taas on vapaa viikonloppu, tämä kylläkin miehen töiden takia. Mutta kuitenkin. Keskiviikko iltana miehellä oli futispeli ja teki sinne lähtöä, itse istuin soffalla neulomassa ja juniori katto sitten pikkukakkosta. Kuiskasin juniorille, että käyppäs potkasemassa isiä pyllylle ja toivota onnea peliin. Lähti tohkeissaan, mutta mies just sitte meni täyttään juomapulloa nii suupielet alaspäin juniori tuli sanomaan etten ehtiny. Mä sitten sanoin juniorille, että oota vähän ja käskin miehen käymään mun luona. Junnu tajus idean ja "potkaisi" miestä pepulle.... mutta mutta.... juniori ei ihan siinä ohjelmaa katsoessa kuullut mitä se äiti käski sanoa.... tai siis kuuli... jokseenkin vaan ihan erilailla mitä äiti sanoi ja onnen toivotuksesta peliin tulikin sitten äitiä ja isiä riemastuttanut kommentti. Saatiin makeat naurut ja kyllä sitten juniori sai toivotettua myös onnea peliin, kun sain kerrottua mitä olin kuiskannut. Jaa siis mitäkö se juniori sitte kuuli ja miten toivotti isille onnea peliin... hihii... juniori siis tuumasi: "isillä on näppyjä pyllysä!" Taitaa tulla uusi onnen toivotus meidän perheelle.

Nii sitte siihen rojektiin... kun tuo mehtäemäntä minua vähän monotteli takalistoon kyselemällä rojektin etenemisestä, nii johan läks ja on tullu parissa päivässä tikutettua sitäkin parikymmentä kierrosta ja rosenteissa mennään 60,55% on valmiina.


Ja tuossa valkosten keskellä olevassa mustavalkosessa osassa keskellä on se koko työn keskikohta. Nyt tää jo alakaa olla sen näkönen että saa aika tarkkaa miettiä millasta kuvaa laittaa, ettei paljastu liian aikaste. Kierroksia on tehtynä tasan 350 ja jälellä on 228 kierrosta. Lisäksit tässä on menossa oikee mukava vaihe, kun tuota samaa väriä tulee suht pitkiä pätkiä nii sitä on joutusampi tehäkki. Ja paljastumisen uhallaki mä yhen kuvan koko komeudesta otin, tarkkaan kyllä harkittin miten se kuvataan paljastamati liikoja.... peittämällä osa tietysti.


Piti oikeen tarkka päivä tarkistaa, tämähän on siis aloitettu 12.10.2012 ja olen sanonutkin, että varmaan vuosi tässä vierähtää. Hyvän innon ollessa päällä on tullut hyviä pätkiä, mutta sitten on tullut muuta ja se on välistä jäänyt odottamaan vuoroaan pitkiksikkin ajoiksi, nytkin ennen tätä viikkoa olen viimeksi tätä tehnyt toukokuussa. Nyt sitten saattekin potkia urakalla, niin ehkä saan sen siihen vuoteen tehtyä.

Nyt lähden uinumaan, että jaksan aamulla esikoisen lähettää kouluun, heillä kävelytapahtuma ja juniorilla salibandykoulu... johon mies päätyi apuvalmentajaksi vahingossa ja hänellä nyt yövuorot menossa niin minä menen sinne juniorin kanssa... mies vaan sanoi nyt illalla, että jos vaan jaksat ota maila ja kengät mukaan, on kuulemma valmentajat jossain muualla ja jää poikalauman valmennus yhen miehen harteille. Mahdollisesti siis minäkin eksyn valmennustiimiin, minä joka en ole lajia ikinä oikeasti pelannut. Kattoo ny miltä tuntuu jaksanko vai otanko kutileen mukaan ja istun sivussa. Ja huomenna vihdoin lupaan jättää niitä kommentteja teillekkin. Ihanaa ja toivottavasti vielä oikein kaunista syysviikonloppua kaikille, muistakaa pitää itsenne lämpöisinä!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Syksy saapui...

Niin, salaisen neuleystävän lähettämässä muodossa. Juuri aamulla luin hänen kommentoineen että postia olisi tiedossa ja tuskastelin, että miten maltan tässä päivän tai pari vielä odotella... samaan aikaan kuului Pate tulevan oven taakse ja kovasti siellä hääräsi... lähdin ovea kohden ja kappas siellä postia minulle joka ei mahtunut luukusta, muutakin postia oli, hyvä kun edes tajusin siinä olevan puhelinlaskunkin... ettei tullu työnnettyä suoraan roskiin turhan mainoksen kanssa. Sain myös ylläripostia, jonka avasin ensin ja maltoin hetken pitkittää tuota snyltä saamani postin avaamista. Mutta siitä sitten hetken päästä lisää.... sillä tässä se nyt on, syyskuun paketti....


Pieni vihko, jossa sopivasti pieniruutuiset lehdet... olen tuommosta paperia tässä kaipaillutkin. Pussissa vihkon päällä kukkahelmiä sekä kissariipukset, kissoista jo suunnittelin korviksia ja kukat saattavat päätyä silmukkamerkeiksi, putkessa siemenhelmiä ja niillekkin idea valmiina... tai siis nuo tulivat kuin tilauksesta yhden päässä pyörineen idean loppusilaukseksi. Huulirasvaa ja kosteuspyyhkeitä, huulirasva pääsikin heti käyttöön ja kosteuspyyhkeet taidan napata käsveskaan, ne kun on tuolla maalimalla joskus tarpeen käsien putsaukseen. Mutta sitten se kaiken kruunaava loppusilaus tälle lähetykselle....


Puffa-lankaa, nimeltään Paronitar ja on niin mun väriä että, ja eihän sitä sävyvaihtelua näihin kuviin saanu ku oli pilvinen päivä. Siis munhan oli heti pakko alkaa miettiä sukkaohjetta tälle langalle ja melkein jo tartuin puikkoihinki, mutta oli pakko malttaa mieleni. Tällä hetkellä suunnitelmissa tehdä vihdoin ne kauan odottaneet Kalajoki-sukat, mutta vielä mietin sen kanssa.... tälle langalle mä haluan täydellisen ohjeen... eli rakas snyni onko ideaa? Monen monta kertaa olen noita Puffa-lankoja ihastellut, mutta kertaakaan ei ole sitten kuitenkaan tullut tilattua tai raskinu tilata... kun on esmes just tilannu Zeldalta erän lankaa. No nyt mulla on sitäkin ja ihan hypistely tuntumalta taitaa olla rakkautta... eli KIITOS, KIITOS, KIITOS JA VIELÄ KERRAN KIITOS SINÄ IHANA SNYNI SYYSKUUN PAKETISTA!!!! Ja nyt sitte pitäs malttaa odotella ens kuuhun seuraavaa pakettia, voi apua!!!

Ja sitten siihen toiseen postiin. Tämmönen ihanuus tipahti ihan yllättäen.



Kiitos sinulle Eila ihanasta enkelistä ja lämpimistä ajatuksistasi, tämä antaa voimia. Enkelille täytyis löytää täydellinen paikka, tämä kun on koko meidän perheelle. Täytyy sanoa, että kiire oli tämä avata ja silmät kostuivat, on minulla vaan ihana ystävä siellä ruudun takana.

Romppu toipunut hyvin... puri minua tänä aamuna ranteeseen... vielä olisi tänä iltana ja huomenna korvatipat. Aamulla tapeltiin jo kovasti vaikka oli herkut nenän edessä ja pureminen tapahtui tämän jälkeen. Menin soffalle neulomaan ja neiti olisi kovasti halunnut juurikin langan päälle pötköttämään, laitoin vähän kättä eteen ettei siihen menisi niin nappasi hampailla ranteeseen, ei lujaa vaan sillein pientä mielenosoitusta ja lopetti kyllä heti. Aloitin viikonloppuna kaksi revontulta kerralla... molempiin langat tullu jo keväällä, hyvä ystäväni sekä isäni serkku kysyivät tekisinkö heille ja molemmat ostivat itse mieleisensä langat. Kun ystäväni sitten halusi mielummin vähän tiiviimpää neulosta, aloitin molemmat kerralla että näen kuinka paljon eroa tulee oikeasti noilla eri kokoisilla puikoilla huiveihin. Tässä kuva viikonlopulta kun saimme lauantaina normaalin Rompun esiin....

Katos mamma, tässä kohti sä olet menossa, mä näytän sulle.
Mutta hetken päästä neiti jo makasi kaavion päällä... eipä sinänsä haittaa, kun tarviin noita lähinnä siihen että muistan tehdä reikäkerroksen huiviin oikeessa paikassa.

Nyt sitten lähden salaa ottamaan pyyhkeen, korvatipat ja vanupuikot esiin... sitten lopuksi herkulla harhautus (mikäli enää onnistuu, meinaan jo eilen seilattii hetken aikaa keittiön ja eteisen väliä) ja se toiseks viimenen tappelu tippojen kanssa. Sitten paapimaan ja aamulla töihin, huomen illalla sitten ennätän jo kommentoida teillekkin. Ihanaa syyskuuta ja syksyn väriloistoa kaikille!

perjantai 6. syyskuuta 2013

Raskas viikko takana....

Todellakin raskastakin raskaampi viikko takana. Nyt voin sanoa jo olevani hyvällä tuulella ja lähes keveällä mielellä. Töissä kiirettä oikeen urakalla ja juostu on, myös muutakin sattunut ja tapahtunut. Nyt kuitenkin vapaa viikonloppu edessä. Mutta säästetään tuo kakka osio loppuun, että ne jotka ei halua sitä lukea voivat lopun jättää lukematta ja aloitetaan sukilla.

Nämä sukat siis starttasin maanantaina. Mielessä pyörinyt juttu jo viime keväältä, ensimmäinen yritys meni metsään mutta toisesta tuli hyvä ja jos miestä on uskominen, hienoimmat sukat ikinä mitä oon tehny... no en usko ku nämä on räpellys omasta päästä.


Kyllä taas tuttua pitsimallia, mutta ei se siihen jäänyt....


Sukassa siis ulkosyrjällä napitus...



Ja napitus on oikeasti avonainen, vahvistettu kantapää ja sisäsyrjä umpinainen....


Väri aika kohdillaan kuvissa, eli vaalean lilat. Seiskaveikkaa, oma sävellys, onnistunut sellainen, nyt uskallan sitten soveltaa mallia vielä ohuempiin lankoihinkin. Ne ohkaisemmat kun on niitä ihku lankoja mitä varastoissani on. Kuvien taso on mitä on, kun äkkiä ne itekseni tässä illalla kuvasin partsilla. Aloitin 54 silmukalla ja kun avoinainen osuun tehty vähensin silmukat 48, puikot 2,5 mm ja koko se 37. Näiden sukkien lopullista kotia en tiedä, eli kotia saa ehdottaa. Mutta sitten siihen pirunmoiseen viikon alkuun...

Maanantaina oli esikoisen silmälääkäri, kaikki ok, näkö pysynyt samassa ja tämä lääkäri katsoi pyytämättä myös lähinäön, joka oli 100% jipii. Edelliseltä kun sitä pyysin  koulun terkan puolesta vielä katsomaan, oli vastauksena tiuskaisu: hoitakoot ne omat työnsä tämä käynti on vain kaukonäköön... ööh okei. Rasittavinta tässä hommassa on se, että aina lääkärin tarkastuksen jälkeen on puolen vuoden päästä hoitajan tarkastus. Ensimmäisten lasien jälkeen kaikki ok, mutta sen jälkeen... joka kerta hoitajan mielestä näkö on heikentenyt ja kuukauden parin päähän toinen hoitajan käynti. No, tänä vuonna sitten tällä toisellakin käynnillä oli näkö niin paljon huonompi, että lääkärin aikaa aikaistettiin. Lääkärin tarkistuksessa näkö oli pysynyt samana, eli ei huonontunut. Ketuttaa maksaa näitä "ylimääräisiä" hoitajakäyntejä. Kaupunki antaa lapsille maksusitoumuksen kerran vuodessa, että näkö pysyy ajantasalla. Ja kuten tiedätte kahdeksan vuotiaalla lasit eivät sitä vuotta kestä ilman kolhuja.... no nyt tämän aikaistetun "turhan" käynnin vuoksi sitä maksusitoumusta emme saa. Eli jos seuraavan vuoden aikana pojan lasit rikkuvat menee se sitten omasta pussista.... tuli meinaan vähän tunne, että tässä nyt vain ajettiin sitä että säästetään tässä rahaa. Onneksi lasit ovat säilyneet hyvin, että niitä ei välittömästi tarvitse uusia. Toivottavasti vielä pysyvät menossa mukana pitkään.

Ja sitten, tiistaina meillä oli taas lääkäri, esikoisen kanssa jälleen. Tällä kertaa koululääkäri meidän pyynnöstä. Muutama juttu jotka hieman huolettivat meitä ja se käynti rauhoitti onneksi huolestuneita (ja minun tapauksessani hermoromahduksen partaalla olevan äidin) mieliä. Mutta ei se vielä riittänyt.... tätä esikoisen tiistain lääkäriä siis jännitin ja hermoilin jo maanantaista lähtien, aika oli siis tiistaille iltapäivälle ja tästä en täällä halua enempää avautua, mutta seuraavasta voin kertoa.

Eli, nousimme tiistaina normaalisti aamupalaa tekemään esikoisen kanssa ja juttelimme siinä... siinä vaiheessa pidin itseni kasassa vain poikien vuoksi.... annoin itseni romahtaa kun juniori oli viety hoitoon. Mutta siihen aamuun ja keittiöön... Meidän Wanha Rouva aka Kuningatar eli Romppu tuli keittiöön, käveli normaalisti kunnes ihan yhtäkkiä meni takajalat alta. Ensin juttelin neidille, että miten sä nyt tolleen, mutta kun tämä toistui oli sydän syrjällään. Koko aamun ihan yllättäen petti takajalat. Ikäähän neidillä on jo 16 vuotta, pelko nousi aika kovaksi. Tutkin takapään, ei aristelua eikä neiti ollut kipeä mistään. Edellisenä päivänä oli ihan normaali oma itsensä ja tuolloinkin oikeasti ja rehellisesti sanottuna hämmentyi itsekkin tuosta kaatuilustaan. Sen oikeasti näki kuinka hämilleen toinen meni ja häpesi kaatumisiaan. Sain sitten ajan keskiviikolle eläinlääkäriin.... sanoinki miehelle soittaessani tilanteesta juniorin hoitoon viedessä, että torstaina tietysti juniori täytyy viedä lääkäriin.... ei onneksi tarvinnut.

Keskiviikkona olin aamuvuorossa ja aika oli saatu niin, että juuri ehdin töistä kotiin ja Rompun hakemaan. Meillä nyt tästä häslinki viikosta johtuen oli ylimiehitys töissä ja pomo tiesi tilanteestani ja sain lähteä tuntia aiemmin kotiin. Ehdin siis esikoisen kanssa jutella Rompun tilanteesta ja ehdimme paijata neitiä oikeen kunnolla. Olin jo aamulla ottanut ruoat pois kaiken varalta, mikäli tarvitsee tutkimuksiin rauhoitaa ja neiti istui ruokapaikalla keittiössä vähän väliä... kävi paijattavana ja taas tähän istumaan....


Rompun olen ottanut kotoa pois muutettuani, ei mennyt edes viikkoa ilman kissaa. Ensimmäinen asuntoni oli viidennessä kerroksessa, mutta käytännössä kuudennessa, koska ensimmäisessä kerroksessa oli saunat ja varastotilat. Noin vuoden ikäisenä ollessaan siivotessani neiti livahti parvekkeelle ja tippui kaiteelta, eli tipahti kuudennesta kerroksesta. Silloin selvittiin takatassujen tärähdyksellä ja leuan mustelmalla, nilkutti aikansa. Eläinlääkäri silloin sattui olemaan mies ja tutkimus oli sen verran kova pala neidille, että vieraat miehet eivät moneen vuoteen saaneet koskeakkaan ja tutuillekkin tuli kynsille mikäli takapäähän koskivat. Nykyisin ei ole enää haitanneet vaan on erittäin hellyyden kipeä (myös lasten kanssa), vain lääkkeet (kuten matolääke kerran vuodessa) on aika moista taistelua. Tappelee vastaan ja kun lähtee lähtee täysillä...

Mutta takaisin asiaan. Neiti oli erittäin nätisti lääkärissä, oikeasti yllätyin kuinka säyseänä olikin. Ehkä asiaan vaikutti liian lähelle koppaa yrittäneen koiran tiedostus odotushuoneessa, mene ja tiedä, vai kuten itse olettaisin neiti tiesi saavansa avun. Kun ikää kuitenkin 16 vuotta ja sisäelimissä eikä takapäässä tuntunut tutkimusissa mitään ei eläilääkäri halunnut neitiä rauhoittaa. Ja kun korva oli likainen ja näytteessä oli sekä bakteeri- että hiivatulehdus sinetöi se hoidon. Selässä voi tuosta pudotuksesta johtuen olla pientä kränää välilevyissä ja selästä olikin lihakset jumissa. Sai siis selkään tulehduskipulääkettä, koska tuo kaatuilun korjailu ( levensi takajalkojen asentoa) sekä vanha vamma yhdessä lyövät lihaksia jumiin ja antibioottitipat sekä puhdistus tipat korviin. Kipulääke viikon ajan kerran päivässä, antibiootit aamuin illoin viikon ja puhdistusta pari kolme päivää putkeen ja pari kertaa lisäksi tässä viikon kuurissa. Ja eipä enää kaatuile, pientä horjumista korvien hoidon yhteydessä, eli ei tarvita ainakaan näillä näkymin lisä tutkimuksia vaan parantuminen on todella alkanut.

Neiti on todella hankala lääkittävä (on ollut muutama sairaus tässä vuosien varrella plus ne madotukset, tiedetään mitä se on, kun pääseee karkuun menee kans kynnet esillä ja lujaa), minä saan pideltyä jotenkin jos oikeen hankalaksi käy. Tänään jo oltiin pyyhkeen kanssa lattialla lujasti.... herkut ja niiden esittely ennen lääkkeitä toki auttavat asiaa. Joka tapauksessa yllätti myös meidät tuo keskiviikko... sekä lääkärissä nätisti olo, että ensimmäinen korvien puhdistus sekä lääkitys. Otin heti pyyhkeen ja kaikki mahdollisen tarvittavan käsille olkkarin pöydälle, mies makasi sohvalla selkäni takana. Neiti syliin ja toimiin... selkäni takaa kuuluu "älä vain päästä sitä tänne päin, eihän se pääse tänne päin..." Yllättäen neiti oli kuin enkeli ja ei ottanut sutilähtöjä kynsien kanssa, jota siis mieheni pelkäsi. Ja pahemmaksi menee... kun viimeiset kuuri päivät on käsillä on suoraa tappelua ja kissa on todella yllätettävä pyyhkeen kanssa että lääkkeet saa korviin laitettua.

Tässä kuva, kun odottaa sitä herkkupalaa... jota ei siis kipulääkkeen antamisen jälkeen tule (kuvassa siis saanut kipulääkkeen ruiskulla suuhun), koska tykkää siitä ja ottaa mielellään.


Ja kun sitten otetaankin vain kuva.... tulee meidän diiva esiin. Tässä siis.... rumpujen pärinää.... THE GUEEN ROMPPU....


Että tämmönen viikko mulla ollut. Nyt tuntuu että raskain taakka harteilta pudonnut ja tästä eteenpäin mennäään taas hymy huulilla.

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti ihanat lämpöiset intiaanikesä ilmat jatkuvat!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Onnistumisen riemua

Täällä on koettu onnistumisen riemua kaksin kappalein. Ensinnä ne sukat joiden innoituksen sain siitä neulejakun pitsimallista. Näistä tuli aika leveäjalkaiselle sopivat, eli vaativat vielä omaan jalkaan fiksausta. Mutta eipä haittaa, koska lupasin kesällä tehdä kummitätille pitsisukat, nämä siis lähtevät Paten matkaan huomenna.


Istuvat kyllä jalkaani näin uutena, mutta lörpsähtävät heti käytössä omassa jalassani. Suunnittelin kantapään ja varren suun joustimen sopimaan pitsiin. Kantapäässä sekä joustimessa neuloin vielä oikeat silmukat takareunasta oikein.


Ja sitten vielä yksi kuva jota muokkasin enemmän, jotta näkyisi paremmin.


Väri ei ole näin sinertävä mitä kuvat antavat ymmärtää, tumman lilat nämä on. Lankana Hot Socks fashion, silmukoita 56, ranskalainen kantapää, leveä nauhakavennus kärkeen ja päättely silmukoimalla. Ja sitten miten käy, kun pyydät miestä ottamaan kuvia, seisot pöydällä ja selität millasia kuvia haluat.... no mies kuuntelee kyllä mutta ottaa samalla kuvia ihan omasta kohteesta....


Olis nyt vaan sitte ottanu edes hyvän kuvan...

Sitten mä oon treenannu sen värttinän kanssa.... tulokset on mitä on. Tässä erinäisiä yritelmiä kahdella eri tekniikalla. Joko ihan sairaan paksua tullu tai sitten lähes ompelulangan vahvuisesta vaihtelua todella paksuun.


Näitä edes alkanut harjoitteleen kertaamaan ja nyt mietinki mihin nämä lahjoittaisin... jokuhan näistä voi keksiä vielä vaikka mitä ja kun ovat harjotuksia saa tuon purettua villaksikin, kuhan jaksaa kierrettä avata. Mulla ei näille käyttöä meinaan ole, ei kannata harjotella jo kerran harjotellulla. Mutta sitten se onnistumisen riemu joka eilen tuli.....


Minun ihan eka omin käsin kehrätty ja kerrattu lankavyyhtini... painoa en osaa kertoa kun en omista keittiövaakaa, mutta pituuden tiedän tarkalleen 7 metriä 70 centtiä ja tämä on jo käyttökelpoista. Jipii!!! Ja vieläkin on tuota bfl villaa vähän jäljellä treenaamiseen. Baby alpakkaa ajattelin vielä säästellä, että siitä tulis sitten mahdollisimman hyvää jälkeä. Eilen sitten kävin kaupungissa pyörähtämässä, sny juttuja ja samalla tuli mieleen, että käympäs Puodissa, käsityöläisen kauppa, jossa myynnissä monen muunkin tekijän käsitöitä... astioita, koruja, neuleita, ompeluita, keramiikkaa, metallitöitä, siis vaikka mitä. Muistin siellä olleen ainakin käsinvärjättyjä lankoja... olihan siellä oikea herkku mulle...


Ja muistin siellä olleen huovutus villoja, joten ajattelin kysyä ja kyllä lisää harjoitusnöttösiä löytyi ja ihanan herkullisissa väreissä....


Lisäksi olen tikunnut kesken olleita sukkia... taas uusi Cookie A malli tulossa ja se onkin todellinen herkku.
Nyt lähden kierrokselle blogeihin ja sitten vietän sateisen sunnuntai-illan näpräten jotain... kun osaisin päättää mitä. Ihanaa ensi viikkoa kaikille!