perjantai 28. marraskuuta 2014

Piristävää postia ja muuta viikon varrelta

Ensinnäkin, I-S-O K-I-I-T-O-S sinä Snyni. Eilen pate toi postin juuri kun olin lähdössä töihin, joukossa ilmoitus iso kokoisesta kirjeestä... vielä oli aikaa koukata postin kautta ja töissä avata posti. Snyni pisti pienen piristävän välimuistamisen...


Kortissa teksti: "...koska joulukalenteri ei ole vain lasten oikeus.."  Ja voi jummi mikä ihanuus tuosta kankaasta kuoriutuikaan...


Mulle ihan ikioma joulukalenteri!!! Arvatkaa kuka nyt odottaa maanantaita ihan vaan sen takia, että saa kurkata mitä ekasta luukusta löytyy... arvauksena että ainenkii teetä joissain luukuissa, niin ihanat tuoksut tuosta lähtee... Siis tuo on kertakaikkiaan upea ja arvatkaa vaan kuka sitä esitteli työkavereille ylpeenä...


Aivan ihania jouluisia tilkkuja joista luukut kasattu. Ens jouluna tämä pääsee sitten uudelleen käyttöön... kasaan tänne meidän perheelle kalenterin. Oot sä niin paras Sny mulle mitä vaan voi!!!
Nyt jo harmittaa, että ens kuussa sitten tämä kierros loppuu. Innolla tietysti odotan tietää kuka parini on, mutta niin mahtavia paketteja ja muistamisia on tullut, että harmittaa se loppuminen.

Ja jatketaan Sny asioilla. Samalla kun värjäsin ruttusukkien langan, värjäsin myös sen Rose mohairin jonka Snyni oli laittanut huivia varten... pitäs yks juttu saada puikoilta pois, että uskallan sen sitten alottaa... tämä värjäys ei ihan nappiin mennyt...


Nii, tässä kun ei tuntunu tuo sininen tarttuvan oikeen... tiedä sitten mitä tää teki tässä väärin. Jäi vähä kökkösen näköseksi tuo toinen pää... ja tuossa toisessa päässä oli punasta ja sinistä sekotettuna... tuntu siitä häviävän se sininen kans... mutta silti tästä huivin teen ja katotaan minkä näkönen siitä sitten syntyy.

Ja kun tässä Sny aiheessa nyt ollaan, niin pieni kurkistus ja todistusaineistoa Snylleni, että kyllä todellakin on mieluisia paketteja kaikki olleet...


Tänään oon ollut aamuvuorossa ja töiden jälkeen sitten juostiin miehen kanssa pikku lenkki (reilu yheksän kilsaa), nii ihan parastahan oli suihkun jälkeen vetää päälle ensimmäisessä paketista syntynyt paita. Saksan sukat on pesussa, mutta sitten toinen mitä suosin lenkkien jälkeen on nuo yllärijämäpolvarit, jotka syntyi keväällä mehtäemännän kans tuumatusta sun jämät on paremmat kun mun jämät vaihdosta.

Sitten on tullut näitä omia testauksiakin tässä... sipulisoppa oli valmista... siellähän se lillui saunassa, välistä lämmeten, parisen viikkoa... langat oli valkosta ja vaaleeen harmaata pallasta... se tarttui lankakaupassa matkaan näitä testailuja varten, kun ei nii harmita jos mänee mönkään ku on edullista ja silti hyvää lankaa...


Valkosesta tuli kertakaikkinen herkku, mutta sitten tuo harmaa kyllä meni mehtään ja lujaa... nii siis ei lähteny paten  matkaan kohti mehtäpirttiä vaan koki toisenlaisen kohtalon ja sai lähteä kylpemään partsilla ootelleeseen punajuuriliemeen. Mutta katotaas tuota ihanaakin ihanampaa alunperin valkosta lähemmin...


Kuva vääristää vähän liikaa tuonne vaaleen punasen suuntaan. Mutta tuossa vyyhdissä on keltasta, vaaleen oranssia, ruskeeta ja vihreetä, todellinen herkku... harmi vaan kuun sitä on se 50 grammaa, nii ei ainakaan täyspitkiä sukkia saa... keriny sen olen ja toistaiseksi vaan pitelen ja ihailen tuota kerää...

Sittenhän tuossa tuli törmättyä muutaman kerran ns. pyöryläkämmekkäisiin... ei vaan ohjetta löytynyt. Mutta jossain, kun en vaan muista missä oli hyvä kuva ja siitä sitten lähin kokeilemaan mutulla ja nasalangalla...


ihan hyvin onnistu...


Vai mitä ootte mieltä?


Näistä siis tulee kivan malliset ja on muutes hyvinkii jalostettava malli...


Ja nyt voin todeta itekkii ihan pelkän neulomisen perusteella, että ihan on toimivaa lankaa... keräs kyllä lämmön talteen ja sen huomas ihan tuossa neulomisen aikana. Sillon isän kynsikkäitä tehdessä en siihen niin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt jotenki todellakin huomasin tuon lämmön.

Että simmosta tällä viikolla täällä touhattu töiden ohella... Ihanaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kuti, kuti.... mitenkä käy kun mua kutitetaan?

Niin, mitenkä siinä käy? No enhän mä malta olla tarttumatta toimeen, että kutina lakkaa. Tämän viikon maanantainahan snyltäni tuli taas tuo kutitus paketti... missäkö mennään? Tiistain maltoin vielä itseni, mutta keskiviikkona sitten kutina kävi sietämättömäksi ja eiku raapimaan...


Lankoja vyyhdille ja etikkaveteen lillumaan... torstaina (taas vähän oikasin kuivumisen kanssa ja patterille asensin tuon seiskaveikan kuivamaan sitten)... torstaina sitten...


Tätä vyyhtiä väsyksissä hetken sivelin, kunnon kuvaki jäi ottamatta... onneksi tuli tämä napattua kännykällä illan pimeässä... Oi että miten ihana siitä tulikaan. Hetken siis sivelin ja sitten oli pakko alkaa keriä...


Ja hupsis, torstai iltana sitten oltiin tässä pisteessä nukkumaan mennessä... perjantaina tuli tehtyä ensimmäinen sukka lähes valmiiksi. Eilenhän piti lähteä esikoisen turnaukseen, mutta perjantai iltana sitten saatiin vieras nimeltä tauti... esikoinen alkoi valittaa päänsärkyä, kurkku kipua ja palella... joten jäi turnaus välistä. Eilen sitten sukat saatettiin loppuun asti. Eilen myös nautiskelin sen suklaalusikka kaakaon... itseäkin vähän palelsi, joten viltin alla soffan nurkassa, kuppi kaakaota ja kutimet kädessä, esikoinen kylkeen käpertyneenä tein toista sukkaa...


Oli muutes hyvää tuo kaakao...


Sehän oli tummasuklaa chili... just passeli, ei liikaa chiliä. Sain mukavasti lämmikettä itselle. Ihanat sukat niistä tulikin... vai mitä ootte mieltä?


Valon puutteen vuoksi, en ihan saanut oikeita värejä kuviin, mutta yritin käsitellä näitä sen verran, että olisivat mahdollisimman lähellä oikeaa...


Tässä kuvassa värit parhaiten kohdallaan. Puikkoina oli 2,75 mm knitpron karbonz sukkikkset ja ohjeesta poiketen otin heti varteen 12 silmukkaa puikolleen. Hyvä päätös. Viis ruttua per varsi ja justihinsa pahimmoilleen näytti lanka loppuvan, joten toisen sukan kärjessä on neljä kierrosta lisäksi täysin keltasella langalla. En ihan kärkeen sitä laittanu vaan otin mukaan kun alko pahalta näyttää ja neuloin vuoroin sillä vuoroin tuolla värjätyllä ja kun näki värjätyn riittävän viimesiin kierroksiin jätin keltasen pois. Kukaanhan sitä ei huomaa jossei tiedä ja sillonkaan ei erota tuolta, että missä menee keltasta lankaa.


Ihanat niistä tuli, mietinkin tuolla ruttutekniikalla tehdä säärystimet itselle... Mietitään. Eli vastaus kysymykseen miten käy kun mua kutitetaan on: alta viikko kun lanka on värjätty, kuivattu ja tehty valmiiksi sukiksi... Eli todellakin jälleen Snyni osasi kasata paketin juurikin nappiin... Sittenhän meille muutti tässä tämmönen öttinen tuolta juniorin eskarista keittiön ikkunalaudalle asumaan...


Sulonen hämppy ja kivan näkönen tuossa ikkunalaudalla.

Perjantaina sitten heti päättelin postauksen jälkeen ne esikoisen sukat, kun häntä niin kovin paleli ja siitä lähtien hällä olleetkin sukat jalassa, jopa nukkui perjantai lauantai välisen yön ne jalassa. Kovasti on tykännyt ja muistanut sen sanoakkin. Hänhän sai itse valita langan ja aloitin varpaista, niin sai just mieleisensä varren mitan.


Eli kuten näkyy kauheen pitkistä varsista ei piittaa. Kantapään tein taas saksansukista oppimallani mallilla ja istuukin pojan jalkaan just eikä melkeen.


Lankana siis Hot Socks Vintage ruskeana, 420 metriä sadassa grammassa ja paljoa lankaa näihin ei mennytkään. Puikkoina knitpron karbonz 2 mm pyöröt ja molemmat sukat samaan aikaan.


Ja eilen hää sitte kyseli, koska mä alotan sen paidan tekemisen. No lanka hankittu, mikäli kelpuuttaa sen sitten ja sitten pitäs vaan malli kattoa tai sitte mä vaan teen oman pään mukaan... katotaan eipä siinä ihan perus neulehan siitä tulee, että kun vähän laskeskelee silmukoita hyvä tulee.

Silleesti tälleesti meillä mennyt eilinen, tämä päivä vielä arvoitus tuleeko tulosta vai mitä teen. Ihanaa sunnuntaita teille!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Välipala pitsiä

Niin, kun monen monta työtä on kesken ja aina ei mikään niistäkään innosta ja tarvii simmosta hyyyvin helppoa itsestään neuloutuvaakin kun tarvii käsille tekemistä... no mikäs sen enempi sitä kuin oma sukkamalli? Muistanette varmaan rantahiekka sukat, sama malli siis ja tällä kertaa itte värjättyä nallea.


Tämä värjäyshän on toukokuisella Mehtäpirtin reissulla värjäiltyä, kun mehtäemäntää perehdytin coolailuun. Hauskoja muistoja pyöri mielessä näitä sukkia neuloessa ja kovasti mietin, että millon tuon reissun sais uusittua... työt vaan tahtoo hankaloittaa elämätä näiden reissujen kanssa.


Mutta kun se sauma tulee, siitä napataan ehdottomasti kiinni ja lujaa...


Lankana siis itse coolattu nalle, puikkoina KnitPron symfoniet koossa 2,25 mm. Ja kerrankin....


Onnistuin tekemään omaa kokoani isommat, kokona näissä 38 - 40, koska neulos on niin joustavaa menee siis aika monen kokoseen jalkaan. Päätin vaan tehdä tietyn määrän toistoja ja kattoo mikä koko tulee.


Kai näitä sitten vois nimittää rakkauden alloiksi värinsä perusteella... oikee sävy lähimpänä ylintä kuvaa... tämä pimeys ei auta kuvaamisessa oikee laisinkaan. Ottajaa ei ole tiedossa, mutta kai se jostain vastaan tulee...

Nyt onkin sitten vapaa viikonloppu edessä, huominen päivä meneekin sitten esikoisen pelireissulla, sitä varten pitikin sitten jo värjätä sny paketin lankoja vaikka aikaa ei nii ois ollukkaan... no sitten pitikin lanka heittää patterille kuivaan, että ennättää keriäkkin... no sitten piti samon tein keriäkkin... no sitten piti samoin tein alottaakin.... vaikka siis tarkotus oli saada ruttusukat huomiseksi matkakässyksi, no onneksi sitä aikaa ei oo nii kauheesti ollu, että ois jo valmistakin. Hih, nyt on vaan simmonen homma, että mulla on kaks huutavaa työtä kesken... nuo rutut ja sitten toinen on simmonen en koskaan ikinä minä tee jutut... mutta nii vaan sitä alkaa tehdä kun tarpeeksi haastetaan... siitä sitten lisää kun saan valmiiksi, mutta ohan tuon kanssa koukussa, ku on nii innoissaan siitä.

Esikoisenkin sukat on valamiina, langat pitää vielä päätellä. Esikoinen tuumas, jess nyt sä voit alottaa sen puseron mulle... eli nyt pitäs sitte kattella malli 9 vee pojalle villapaitaan ja sitte pitäs valikoida ne langatkin... siihen vaan sitte keskitytään esikoisen kans yhessä, että on varmalla mieluisa paita. Täytyy sanoa, että tää äiti hiukkasen yllättyi, onnellisesti tietysti, että tosiaan yhdeksän vee poika joka jo eskarissa oli hyvin tietoinen mistä asioista aletaan kiusaamaan, haluaa äidin tekemän paidan itelleen. Ja tottakai mä sen sillon teen. Nyt vaan sitten pitää se ohje ja langat saada valittua.

Lisäksi sunnuntaina jos vaan fiilistä on, ois tarkotus muutama koru toteuttaa. Ihana vaan olla ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvälle, kotikin on kiitos miehen puhdas viikonlopun viettoon, hän kun hoiti siivoukset tällä viikolla. Pyykkiä joudun pari konetta pyörittämään, mutta siinäpä se... ruokaakin taitaa mies tehdä... hän kun yleensä hoitelee ruokapuolen viikonloppusin ja minä viikolla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Marraskuussa mausteita ja tehtävää Snyltä

Tänään Pate jätti postin joukossa ilmotuksen isokokoisesta kirjeestä, arvasin sen olevan marraskuun Sny-paketin, kun ystäväni viime viikolla varoitteli postin lähtevän pian liikenteeseen. Ennätin sen hakea ennen töihin menoa ja tutkia hetken sisältöä... kuvaaminen jäi nyt illan pimeyteen. Viime kuussa siis tikuttiin saksan kielellä sukkia... tässä kuussa vaihdetaan ruotsiin.


Runsas paketti ja todella taas kutitellaan minua urakalla... muu perhe nukkuu joten en voi tehdä mitään vielä. Niin katsokaas...


Nyt kun värjätään elintarvikeväreillä ruotsiksi, eli ohjeistus ruotsinkielinen. Yllättävän hyvin siitä selvisin, kun oma sanasto on enemmän tuolla työpuolella hallinassa toisesta kotimaisesta. Ja nyt sitten kovasti jo syyhyttäis värjätä, mutta tosiaan tuo muu porukka nukkuu niin ei voi alkaa metelöidä.... viimestään sitten viikonloppuna.


Tehtävänannossa oli seiskaveikalle ruttuvarsisukkien ohje ja värjätä lanka ensin. Värillisiä lankoja halusi snyni minun kokeilevan värjäi,llä, eipä olisi ensimmäisenä tullut itselle mieleen joten uutta värjäystekniikkaa sekä kokeilua tiedossa ja luvassa. Ja vielä tuosta sukkaohjeesta, juurikin ystävän kanssa tässä viikko pari sitten puhuttiin siitä, kun kumpikaan ei tuolla naamakirjassa liiku, että ketuttaa kun ei tätä ohjetta saada... no mäpäs sain. YES!!!!!


Rose Mohairit pitää kans värjätä ja sitten tehdä Sydänystävän huivi... tästä onkin jo pari suunnitelmaa, nyt vaan pitää päättää kummalla lähden värjäämään... hmm...


Näitä lankoja ihan vaan värjäykseen ja sitten kattellaan itte mitä näistä keksitään... voi olla ettei tuota helmeä tule värjättyä, koska esikoinen on villapaitaa vailla ja hän haluaisi vaaleansinistä, minulla olisi sitten pari turkoosia kerää tälle kaveriksi mikäli hän kelpuuttaa niin niistä sitten paita hälle....


Mausteista sitten on tuon suklaalusikan muodossa, tummaa suklaata ja chiliä... jospa nauttisin lauantaina illalla kynttilän valossa, hemmottelua työviikon jälkeen... noita maoam toffeita sitten olen jo vähän tässä maistellut samalla kun kirjoitan.


Sitte oli tämmönen kertakaikkisen ihana pussukka... eihän tätä raaskii edes käyttää. Tämä siis itsetehty, sen kertoo hand made puunappi alareunassa. Ja on uskomattoman tasaista jälkeä. Pussukassa oli sitten vielä jotain sisällä...


Tällä kertaa snyni oli huomioinut koruilunikin. Pussillinen välihelmirondelleja sekä pussillinen pieniä tiukuja. Tiukuja taidan ainakin korviksiin käyttää ja pari muutakin ideaa niistä tuli. Kovasti paljon siis kiitos taas tästä kutkuttavan ihanasta paketista Snyni!!!!

Saa nähdä sitten maltanko olla koskematta huomenna aamusta näihin... kotitöitäkin olis tehtävä, mutta mutta... hih. Nyt mä alan kattomaan tellua ja tikutan jotain helppoa keskeneräistä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lieron uusi omistaja ja jotain muuta

Niin, sattuipa sopevasti, että tässä het yheksän jälkiin kerkiisin arpaseen. Lieron tavottelijoita oli vaan yheksän kipaletta ja random org suoritti arpasun.

Mutta pidetääs hetkinen jännitystä yllä ja katotaan jotahii ihan muuta...

Löysin nimittäin jotakis aikaste ihanaa tässä toissa viikolla... tai siis en löytäny vaan työkaverini tästä mulle kerto ja näyttipä kuvanki, nii se oli siinä...


Tässä on mun silmä ripsarilla höystettynä. Älkää välittäkö silmäpusseista ja sumeesta kuvasta, kymmenen aikaan illalla ei saa kunnon kuvia ja väsykin painaa... ja tämä ja seuraava kuva on siis heti sillon kun tämän ihanuuden sain... testattuna välittömästi ja ehä mää oo muistanu ottaa uusia kuvia kunnon valossa... nii se toinen kuva, kun tässä on mun vasen silimä, nii seuraavassa on mun oikee silimä...


Aika hurja ero, eiköstä vaan. Vasemmassa silimäsä siis perinteinen ripsari ja oikeessa uus tuttavuus, joka oli rakkautta välittömästi, Eli tuttavuus oli Magnetic Lash. Ilmeisesti tuo valmistaja on Santhilea ja tätä ihanuutta on saatavilla kosmetologeilta. Yllätyin suuresti paketin avattuani, kun siellä olikin kaks "ripsari" putkiloa, toinen vaan himpun lyhkäsempi. Ajattelin sen olevan joku matkaversio, mut sit aloin lukea käyttöohjetta ja putkiloista löytyi numerot yks ja kaks. Ensin laitetaan ykköstä ja het perään kakkosta vaan puolesta ripsestä, sit annetaan minuutti kuivua ja ykköstä uudestaan, ellei siis halua useampaa kerrosta... kokeilin sitten seuraavana päivänä laittaa kaks kerrosta eli ykkönen, kakkonen, kuivaus, ykkönen, kakkonen, kuivaus ja loppusilaus ykkösellä. Nii ja se kuvatus, molemmat silimät kahen kerroksen käytöllä...


Melekoset räpsyttimet siis saa tuolla aikaan. Joka päiväsessä käytössä mulla. Eka toiseen silimään ykköstä ja kakkosta, sit toiseen ja sit saaki ykköstä laittaa jo ekaan uuden kerroksen. Rakastunu oon ja oppinu jo tätä alinta kuvaa siistimmi saamaan sen ripsiinki. Ja plussana sopii herkillekkin silimille, työkaverilla ittellään herkkyyttä ja niin vaan sopi hälle. Ja minä siis olen ihastunu ja rakastunu totaalisesti tähän ripsariin. Ja ei, ei ole maksettu mainos, halusin tämän vaan jakaa teidän kanssa.

Ja sitten takaisin lieroon...


tämän lieron siis arvoin. Random org valitsi voittajaksi numeron 9 ja....


Lieron uusi omistaja on viime metreillä mukaan sännännyt... ja tämmöttisen kommentin jättänyt: "Ehdimpäs mukaan! Meinasi liero luikerrella ohi. Huiveja ei voi ihmisellä olla liikaa:) "   mustakissa. Tässä vieläpä simmonen hauska juttu muistui mieleen ja varmistin asian ja näinhän se oli, mustakissa oli voittaja kolme vuotta sitten syksyllä järjestämässäni ensimmäisessä arvonnassa. On muutes aikast mukavaa huomata, että joku täällä pysyttelee edelleen tuolta ajalta. Mutta osote on kyllä hukkunut vuosien saattoon, että josko sen meilaat, että saan lieron matkaan. Onnea siis mustakissa sinulle voitosta ja samalla kiitos näistä vuosista. 

Ihanaa illan jatkoa kaikille!

Pohojosen likalle muistumia kotoota...

Niin, ystävälleni joka on pohjoisen tyttöjä lähtösin lähti paten matkassa postia ja nyt on etelämmässä Suomea asustellu useemman vuoden. Pitäähän sitä kotoota muistaa jotain hienoa, eikö vaan? Tällä kertaa lämpöä ja taivaan valoja ystävälleni!


Revontulihuivi siis, ystäväni itse valitsemasta vyyhdistä vironvillaa. Tiiviimmän neuloksen vuoksi tein 4 mm puikoilla ja komeasti saan silläkin kokoa huiviin. Lisäksi lyhensin yhden reikärivin verran ja voin sanoa, että tästä tuli just hyvän kokonen.


Pingotusrautojen vuoksi kerrankin täydellisesti pingotettu revontuli minulta...


Oonkin miettinyt, että jospa pingottaisin uudemman kerran omanikin, on se vaan niin paljon upeampi kunnolla onnistuneen pingotuksen saatuaan.

Yli vuosi tämän kanssa meni, mutta ystäväni odotteli kiltisti omaansa. Ja juuri sopivasti ilmojen viilentymisen aikaan ja marraskuun pimeyteen hälle piristykseksi. Ja kuulemma kannatti oottaakin, lisäksi pääsee heti tänä viikonloppuna käyttöön.


Eli voinen vain todeta vielä sanallisesti Love you Johnu!

Ja sitten ois vielä  iltaan aikaa osallistua lieron tavoitteluun, eli mikäli huivi kiinnostaa niin klik klik vaan ja osallistumaan. Ihanaa viikonloppua kaikille, minäki pääsin rauhoittumaan kun tämän aamun työvuoro suoritettu, nyt otan kutimet käteen ja istun soffan nurkkaan.

torstai 13. marraskuuta 2014

Tehtävä suoritettu....

Ja ihan ajallaan. Eli Snyni välimuistamisesta on poikien kanssa tehty isälle pyyhkeet, ihan viimeistely loppusilaus jäi isänpäivälle... annettiin kuitenkin ensin. Kuvat vaan on mitä on, kun oli tosi tosi hämärää sunnuntaina koko päivän ja valmistuttua ne kävi pesussa ja ovat nyt käytössä...


Tuosta ihanasta nauhasta tuli ripustuslenkit molempiin. Surautin ompelukoneella leikkuu reunoihin pientä ja tiivistä siksakkia ja sillä hyvä. Mitäs ne pojat sitten taiteili... äiti vaan heille ensin heidän haluamat piirusti lyijärillä pohjaksi. Esikoinen päätti ihan itse, minä annoin vaihtoehtoja juniorille ja näin ihanat pyyhkeet tuli...


Esikoinen taiteili ihan itse, tuon viimeisen ässän pyysi minua tekemään ja välistä annoin vinkkejä noissa hankalissa kohdissa.


Juniorille tein ässän kokonaan ja ensimmäisen kierroksen malliksi ja hää sitte teki toisen kierroksen viereen. Isä tykkäs lopputuloksesta, lapset ja äiti tykkäs tehdä yhdessä, joten oikeen iso kiitos sinulle Snyni tästä tehtävästä. Ja mikä parasta, esikoinenkin sai antaa lahjan isälle... olivat koulussa tehneet vaan kortin ja hänellä sen vuoksi oli vähän paha mieli, mutta eipä ollut enää kun tämmösen rojektin äiti antoi. Eli todella onnistunut välimuistaminen Snyltäni.

Valmistakin on, mutta ei julkaisuun sopivaa... se on tuo joulu jo ovella. Tai no kunhan pate saa vietyä ystäväni huivin, todennäköisesti tänään niin sen voin julkistaa ja yhdet välipala sukat tuossa odottaa kuvausta ja kohta on esikoisen sukat valmiit ja... eli kohta on.

Mutta katotaanpas jotain muuta...


Harli on rakastunut tähän asentoon ja tuohon sohvan kulmaan...


Minun kuvausintoni vaan vähän häiritsi, joten jokupa otti ja nosti päänsä tuosta ja kiertyi rullalle kuperkeikalla tuosta etukautta... olisi ollut videoiminen paikallaan oli aika hauskan näköinen temppu ja lopputulema tässä....


Kunpa olisi itsekkin noin notkea, mutta enpä taitaisi selällään maaten saata itseäni kierrettyä kerällä päästä aloittaen. Mutta nyt mä lähen töihin.

Ps. Muistakeehan lierohuiviarvonta, vielä ennättää pari päivää osallistua.