tiistai 22. syyskuuta 2015

Syyskuun Sny

Eilen sain syksyn kierroksen ensimmäisen Sny paketin. Taikapallon, aiheena neulottu tai virkattu kassi/nalle...


Tästä lähdettiin liikkeelle, kera pikku apulaisen...


Nellin mielestä lanka oli jännää ja niin oli siitä tipahtelevat esineetkin...



Ja kun kerintä urakka oli suoritettu, piti Nellin tietysti olla kuvassa mukana... ja tästä kuvasta taas näkeekin kuinka pieni toinen onkaan kun tuossa a4 paperin päällä pötköttelee.


Sisältö oli siis: Kerä Nallea, kerä blend bamboota, kasvonaamio, kynsilakka, huulirasva, matkahammastahna, neuloja sekä ohje silittämällä ja ompelemalla muovikasseista tehtyyn kassiin. Kiitos paketista Snylleni.

Nyt mä otan puikot käteen ja alan oottelemaan Tuutin saapumista, hän kun tulee pariksi yöksi meille. Ihanaa nähdä häntäkin taas. Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syksyä vastaanottetaan...

Ilmat on kyllä pyöriny tuolla yli 15 asteen koko ajan. Muuten on syksyistä, mutta todella lämmintä. Ei haittaa kyllä mua. Tuossa testineulonnan lomassa piti jotain äkkiä valmista tehdä ja kun poikien jalat kasvaa niin tulipa ensin juniorille sukat.


Tuli ostettua Teeteen sallaa taannoisella lankakauppa reissulla ihan tuon värin ja kokeilun vuoksi. Selvää oli, että tästä tulee pojille. Summassa tein ja juniorin jalkaan passelit. Painoa näille tuli 54 grammaa, että esikoisen sukkiin pitää sitten ottaa vähän jotain muuta lankaa kaveriksi. Puikkoina 3,5 pyöröt ja luupaten varresta tällä kertaa.


Nuo kynttilät oli niin piristävän herkulliset, että ne piti ostaa...


... jotain ne vaan kaipais tuohon vadille (tai siis piirakkavuokahan tuo on) kaveriksi. Pihlajan marjoja oon miettinyt, mutta enpä niitä onnistunu löytämään hyvän näkösenä muualta ku toisten pihasta ja sieltä kun ei viiti mennä repimään. Oiskos ideoita tarjolla?

Nelli on selvästi kotonaan. Miisu on sinut, kunhan ei liian lähelle änkeä nii ei piittaa mitään. Pikku rohkelikko ei pelkää imuriakaan ja seuraa koko ajan, tahtoo olla kaikessa mukana, Nyt kun istun läppärin kanssa keittiön pöydän ääressä niin tappelee keittiön maton kanssa... suihkuunki yritti änkeä mukaan. Sinne en ottanut. Viime yönä sitten siirryin suosista soffalle Nellin kanssa. Mies kun on eilen ja tänään töissä niin helpommalla siten pääsin. Harli ja Miisu tuli kuten normaalisti viereen nukkumaan ja Nelli nukahti soffalle, vaan eipä aikaakaan kun hänki tuumas tulla sänkyyn ja Harli sähisi vähän väliä ja Nelli hivuttautui koko ajan lähemmäs Harlia. Tuumasin sitten, että Nelli kainaloon ja sohvalle nukkumaan, että mies saa nukkua kun aamulla töihin lähtö.

Vieläkin Harli sähähtelee kun menee haisteleen ja Nelli yrittää tehdä takaisin tuttavuutta, mutta aiemmin kävi näin...


Yhdessä ja sovussa nukuttiin päikkärit. Taitaa Harlilla nyt vaan olla vähän enemmän mielenosoittamista tämä. Onhan se pieni sintti Harlin rinnalla, mutta eipä vaan Harli pahaa tee, sähähtelee vaan... siltikin voi ihan kiinni nukkua.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille. Mä taidan ottaa koko viikonlopun levänneet puikot käteen ja vaan olla loppuillan.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Hei, olen Nelli....

......



...tällainen pieni kaunotar. Mamma ja esikoinen ja juniori minut haki tänne uuteen kotiin tänään Harlin kaveriksi. Harli oli alkanut stressata Rompun poistumista ja järsiä karvojansa, kun tuo toinen kissa täällä eli Miisu ei halunnut halia Harlin kanssa. No en mäkään vielä oo halinu sitä, mutta en mä eikä mamikaan usko enää kauaa siihen menevän. Harli nyt vaan esittää kovista mulle...


Ei se nyt niin kauheen paha ollu, kun tuosta sitä kurkin. Eikä ennen sitäkään. Tuosta se vielä lähti mun perään sohvalle...


Annoin Harlin vähä haistella mua. Mami väittää että meillä on ihan järjettömän suuri koko ero... pitäsköhän sen hankkia silmälasit? Mitä mieltä te olette? Mun mielestä ihan selvästi, en mä nii-in pieni ole. Enhän?


Mä halusin heti tutkia kaikki paikat ja mami kehu mua kovasti, kun kävin potalla... mitähän se oikeesti kuvittelee, ku kyllä mä nyt tiedän mihin pissitään ja kakataan. Sitte mä meinasin vähän terotella sängyn laitaan kynsiä nii mami sähähti mulle... ihme tyyppi. Enhän mä tienny mihin ne oikeesti terotetaan... sitte kun se oli näyttäny mulle ja mä terotin oikeeseen paikkaan nii kovasti se kyllä kehu mua ja esikoinenkin juoksi kattoon, et mistä se mami mua kehuu.


Toi Harli nyt vähä esittää kovista, mut ei se nii paha oo. Se tulee mua haisteleen, mut jos mä katon sitä se sähisee mulle, siltikään se ei pahaa tee. Ja nyt kun tässä illalla leikin mamin kans semmosella värikkäällä narulla joka on tikun päässä, nii ei se piitannu vaikka siitä nenän edestä juoksin. Ja jos ei kerrota mamille, nii kyllä se jo mua nuolaski pari kertaa. Sitte kun toi Harli mulle sähisee niin mä alistun heti, nii se jää siihen viereen makaamaan. Ei mua pelottanu siinä vaiheessa alkaa nukkumaan olleskaan, siinä se oli muutaman kymmenen centin päässä. On se vähä höhlä.


Mut kyllä mä siitä kaverin saan. Ihan varmasti. Mamiki sanoo niin. Eikä mua haittaa, et se on isompi. Mä oon ihan hurjan rohkee, ei mua pelota. Ihan mamin takia mä vaan näyttelen alistuvani, ettei se huolestu. 88888888888888888888888888888888888888888888888888888888888888888888888... kyllähän te tiedätte mitä mä tuolla tarkotan (ollenkaan en kävelly näppäimistön yli) . Mami sanoo, että mä oon aika erikoisen laikukas... enhän oo, mä oon ihan tavallinen kissa. Mut on tää hurjan kiva koti. Mä katoin jo ton isin kanssa futistaki... se pallo vaa meni jonneki sen laatikon taakse piiloo ja juniori sano mulle, että älä niitä Cityn pelaajia jahtaa. No kyllä mä senki opin vielä miten se peli menee. Että Hei vaan kaikille, mä oon se uus kissi täällä ja tuun tänne näkymään välistä.

Ai nii, auto matkalla ne jo alko puhuu kaikkee nimistä noi mami, esikoinen ja juniori. Esikoinen ois kuulemma halunnu Deltan ja juniori Lillin ja sit se välähti esikoisella, että niistä molemmista tulee tohon Nelliin joltain ja mami sano, että se on hyvä nimi... niin musta tuli Nelli. Missä mun ristiäiset on, ihmettelen vaan?

tiistai 15. syyskuuta 2015

#BLOGISITARINA

Tämänkin haasteen sain aikaa sitten... itse asiassa yli kuukausi sitten. Aika tuntuu kiitävän taas hurjaa vauhtia. Haasteen siis sain Sadulta Elämän & langan fiilistelyä-blogista. Ja se menee näin:

Ohjeet (jotka saa kopioida omaan blogiin); 

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 


Haaste on lähtöisin KOTOTEKO-blogista.


Eli mistä kaikki lähti liikkeelle. Kaikki lähti siitä, että uskaltauduin pidemmän aikaa koruilublogeja luettuani tarttua härkää sarvista ja alkaa opetella itse tekemään. Muutaman kuukauden jälkeen sitten päädyin 16.4.2011 perustamaan blogin, koska koruilu vei mennessään ja sukuni sekä ystäväni asustavat ympäri maan. Blogi siis sai alkunsa, että nämä läheiseni näkisivät tekemisiäni ja pystyivät "valitsemaan" omansa ja samalla sain heille hiukan kuulumisia kerrottua kerralla. Koska blogi kuitenkin on julkinen ja halusin tietyn anonyymiyden säilyvän, päädyin pitämään miehen ja pojat nimettömästi mukana ja ilman kasvoja.

Käänteitä tulee pari isompaa mieleen... Ensinnä syyskuussa 2011, yllättäen mukaan eksyi neulomuksia. Yllätin silloin itsenikin eräällä eläinkaupan reissulla, kun meninkin liian aikaisin ja kauppa aukesi vasta tunnin kuluttua, päätin tappaa aikaani Citymarketissa ja siellä jotenkin eksyin lankahyllylle... tai siis lähdin koruilua varten katsomaan suoria puikkoja... jostain kumman syystä sieltä kuitenkin lähti lankaa mukaan. Siitä sitten enenevässä määrin aloin neulomisesta innostumaan ja tähän ollaan tultu. Koruja tulee enää lähinnä tarpeeseen tehtyä... lahjaksi tai muistoksi tai läheisteni pyynnöstä. Välistä tulee sitten herätyksiä ja saatan tehdä kerralla useamman idean. Neulominen on noussut ykköseksi.

Toinen käänne on tainnut olla sitten 2013 elokuussa ensimmäinen Extreme run osallistuminen. Ensimmäistä kertaa silloin olen omat kasvoni julkaissut. Vieläkään en ole muuten kasvojani kuvannut, kuin noissa juoksuissa. 

Myös kissoista on tullut jutusteltua ja omasta elämästä enemmänkin ajan saatossa. Alkuun ne kuulumiset oli sellaisia, että vain minut tuntevat niistä jotain saivat irti. Se on muuttunut sen myötä, että tuli pikkuhiljaa enemmän lukijoita (eihän niitä vieläkään minulla hurjaa määrää ole) ja monen kanssa siellä ruudun toisella puolella tulee vaihdeltua myös sähköposteja ja niiden kautta tutustuttu enemmän. Onhan täältä saanut ystäviä, erään oikeen hyvän ja läheisenkin... 

Ketäkös sitten haastelen mukaan... 

hmm... ainakin tämä hyvä ystäväni pääsee kertomaan oman tarinansa, eli oleppas hyvä mehtäemäntä. Mä tiiän, että sä nii-in rakastat tätä... heh heh... 

Toisena sitten mustakissa, minun ensimmäisiä lukijoitani lähipiirini ulkopuolelta, hänenkin kanssaan sähköposteja silloin tällöin vaihdellaan ja ompas molemmat joskus jotain toistemme arpajaisista voitettukin, mustakissa itseasiassa voitti ensimmäisestä blogiarpajaisestani kaulakorun, joka on hänellä vieläkin tallessa ja käytössä. 

Kolmantena ihana Matonkude, ihana ihminen kauniine kuvineen ja upeine käsitöineen. Hänkin kuuluu näihin ensimmäisiin lukijoihini. 

Ja viimeisenä suhteellisen tuore lukijani Miunmaun, koruilija ja neuloja. Upeita töitä ja ihanan rempseää kirjoitusta.

Ja vielä on takataskussa pari muuta, jos joku teistä ei halua tähän osallistua. Mieltäni en pahoita kieltäytymisestä, teidän tarinanne vaan olisi kiva kuulla.

Loma sukat... hiukan myöhässä ja vähän muutakin

Niin, sillon elokuun lomalla tuli tehtyä lomasukat... karkkisukat... unisukat... siis sukat.


Tuo boxi on muutes mun keskeneräisten koppa... tai siis yksi niistä. Keskeneräsiä on taas erinäinen määrä ja tuo vihertävän turkoosi alkaa olla loppusuoralla oleva testineule tällä hetkellä. Sukat siis valmistunut yli kuukaus sitte, mutta kuvat otettu vasta.


Painoa sukilla on 44 grammaa, eli lankaa olis vielä toisiinkin ja vähän isompiin... mutta ei kiitos. Jaa mikseikö, no kun lankana oli Katian cotton stretch, mukava lanka muuten, mutta voi jösses mitä syheröä se oli kerältä vedettäessä... jos vedit yhtään ylimäärästä löysää oli langassa kohta solmu. Sitä ei ollu sitten kiva neuloa sen vuoksi.


Tuo nilkka resorikin on vähän lörö... muuten kivan napakat, mutta joustimeen ei tuo stretch tunnu pätevän. Ehkä mä noille kerän jämille jotain keksin vielä. Onneksi ostin vaan nuo kaks 50 gramman kerää testiin enkä enempää vaikka kerissä herkullisia värejä ja kerällä tosi ihanan tuntoista tuo lanka. Puikkoina mulla oli cubicsit koossa 2,5mm. Värit näyttää kuvissa valitettavasti vähän liian hailuilta. Nää sukat jalassa on silti mukava nukkua. Lähtee helposti jalasta jos on liikaa, mutta silti pysyy jos tarve on. Eli kuitenki ihan hyvät sukat ne on... langan neulottavuus vaan tuon syhertymisen takia ei ollu nautinnollista.

Sitten tässä on tullut kokeiltua muutakin uutta... eilen sain tämmösen...


Torstai iltana kymmenen aikaan klikkailin ostoskoriin tavaraa ja maksoin 10,50€ kuljetuksesta kotiin asti... itse sisältö sitten maksoi reilut kahdeksan euroa. Mitäkö siellä sitten on sisällä? Siellä on sisällä 800 grammaa.... yllättäen lankaa. 100% merinovillaa. Tää oli semmonen tarjous johon sitten oli pakko tarttua ja lähteä kokeilemaan. Nyt on sitten tullut ostettua lankaa ulkomailta ensimmäisen kerran.


Mukavalle tuntui hypistellessä lanka, pehmoista kuten merinon kuuluukin. On tuolla Ice yarnin sivuilla ennenkin vierailtua. Mutta pääosinhan ne langat on herkullisista väreistä huolimatta suurimmaksi osaksi keinokuitua, mutta on siellä seassa näitä tähtiäkin ja kun kohdalle sattui niin olihan se tartuttava tilaisuuteen. Nopeasti tuli, kotiin saakka, joten kyllä jos sopiva lanka kohdalle sattuu niin tilaan toistekkin. Eli jatkossakin käyn silloin tällöin kattelemassa.

Nyt jatkan nautiskelua vapaasta. Ainakin otan mallia tästä...


Ja jatkan testineuleen kimpussa... enää vähän jäljellä. No okei, pesen mä pyykkiäkin. Mutta ruokahuolto on hoidettu jo eilen tekemällä isompi setti kerralla ja siivoilun jätän suosista muille päiville. Ehkä vähän saatan järjestellä partsia syyskuntoon... Nauttikaa kauniista syyspäivistä!

Edit: Jahas ja sittenpä tuli puhelu ja suunnitelmat muuttu... se mun vapaa päivä onkin huomenna ja menen illaksi töihin. Mutta eipä haittaa, kerkeen mä huomennaki ottaa ton asennon.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Todellista Extremeä Peurungassa...

... lauantai aamu ja aurinko paistaa ja pilviä seikkailee taivaalla, ei paha olleskaan vaan hyvältä näyttää. Valmiina lähtöön...


Tässä vaiheessa harteilla vielä huppari jonka heitin ennen starttia sitten aidalle odottamaan... siitä hupparista lisää myöhemmin.

Mukavasti lähdössä heti metsärinnettä ylös ja pellon poikki ilotulitteiden saatteleman toiselle metsänousulle. Siitä soramontuille, jossa ylös alas ja väliin verkkokiipeilyä ja viimeisenä vielä saman verkkoesteen aliryömintä, josta vihdoin tasaiselle metsätielle. Hyvä fiilis ja juoksukin lähti kunnolla kulkemaan tasaisella, edellisen viikon flunssan poikanen vähä tuntu noissa nousuissa. Matkan varrelle sijoittui sähköeste, hyttysverhon tyylinen nauhaverho... ei tärskyjä. Goljatin portaat, vaahtoeste, putket, autonrenkaita pariin otteeseen ja autonromuja. Siitä pikkuhiljaa takaisin kylpyläalueelle ja uintia, kahlausta ja ennen maalisuoraa vielä armeijan verkko sähkön kera, pikku tärsky ei tuntunu pahalle. Ja seuraavaa kierrosta menemään... tähän asti oli väliin piskonut sillon tällön vähän vettä. Toisella kierroksella tuonne soramontuille päästessä jossain kaukana iski salama ja jyrähti, vettä alkoi sataa mutta siitä viis. Eipä sitten tuntunut ukkosta tulevan... paitsi että tuolla metsätiellä keskellä ei mitään... silmäkulmassa näkyy salaman isku johonkin siihen lähistölle ja saman tien jyrähtää... siinä vaiheessa hetken oli ajatuksissa: miten täältä pääsee pois. Ei muuta kuin vaan ajatuksella nyt tossua toisen eteen, ei auta jäädä paikalleen murehtimaan vaan nyt on mentävä. Vielä kerran jyrähteli jossain kauempana, oli onneksi vain kuuro. Vettä kyllä tuli sitten ja rapa lensi. Huikeeta oli silti ja voin sanoa, että hymy huulilla vaan kohti maalia... tuossa ennen maalisuoraa sitten sain toisen tärskyn ja pääsipä ärräpääkin, se tuntui ja siinä olleita paria työntekijää nauratti. Siitä sitten reipasta tahtia vielä viimeinen suora ja maaliin... Maalissa kun sain mitalin kaulaan, kysyin vitsillä tyttöseltä, että halataanko... halattiin me. Ai miksikö vitsillä... no kun tässä kuosissa maaliin voiton maljalle tulin. Huomioitava, että se aiemmin mainittu huppari oli tässä vaiheessa jo ollut käytössä... olihan se ihan märkä niin päätin sitten naaman ja käsivarret ja kädet siistiä... ja kun senkin jälkeen näytin tältä....


Mutta aivan huippumahtava kisa jälleen kerran!!! Mies tuli maaliin sitten hurjalla sijoituksella 56. Kisaajia oli sen 1300 ja minä sijoituksella 267. Ja voin sanoa, että oli todella voittaja fiilis tuon rypemisen jälkeen. Yllättävää kyllä, heh heh, tulospalvelun mukaan toinen kierros oli sitten nopeammin juostu... mistäköhän syystä?

Juoksuvaatteet sitten näyttivät eilen illalla tältä kotiin tullessa...


Ne kun sitten heitin märkänä suoraan pussiin... hupparin jätin sitten hotellissa hengariin ja se ehti melkeen kokonaan kuivua ja se näyttää tältä...


Mahtaakohan tuota saada puhtaaksikaan? No ei onneksi niin väliä, kun tuon hupparin otin ajatuksella, että ei maailma kaadu jos sen menettää.

Seuraavaa Extremeä odotellessa... Ilta vierähti hyvinkin myöhäseen hyvässä seurassa. Vanhoja tuttuja, uusia tuttuja ja tottakai meidän ensikertalaiset jotka myös tuntuivat innostuvan. Onhan se hullun hommaa, mut on se vaan niin kivaa. Eilen illalla kyllä meidän koko perhe oli nukkumassa jo puol ysiltä illalla... yllätys. Vieläkin on vähän veto pois, sinänsä itse kisan takia ei vaan tuo valvominen sitten vaatii veronsa.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Time for...

...


"

Vuorossa siis Peurunka. Aikaa starttiin reilu kaks tutia. Yhdeltä mennään eikä meinata ja numerolla 230.

Sääkin hyvä, ei tullutkaan ainakaan vielä sateita ja ukkosia. toIvottavasti ei tulekkaan ja aurinko jatkaa esiintymistään. Nyt lähden ottamaan ensikertalaisemme huomaani ja neuvomaan heitä alkutoimissa. piTäkää peukkuja hyvälle ajalle.