#BLOGISITARINA

Tämänkin haasteen sain aikaa sitten... itse asiassa yli kuukausi sitten. Aika tuntuu kiitävän taas hurjaa vauhtia. Haasteen siis sain Sadulta Elämän & langan fiilistelyä-blogista. Ja se menee näin:

Ohjeet (jotka saa kopioida omaan blogiin); 

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 

Haaste on lähtöisin KOTOTEKO-blogista.

Eli mistä kaikki lähti liikkeelle. Kaikki lähti siitä, että uskaltauduin pidemmän aikaa koruilublogeja luettuani tarttua härkää sarvista ja alkaa opetella itse tekemään. Muutaman kuukauden jälkeen sitten päädyin 16.4.2011 perustamaan blogin, koska koruilu vei mennessään ja sukuni sekä ystäväni asustavat ympäri maan. Blogi siis sai alkunsa, että nämä läheiseni näkisivät tekemisiäni ja pystyivät "valitsemaan" omansa ja samalla sain heille hiukan kuulumisia kerrottua kerralla. Koska blogi kuitenkin on julkinen ja halusin tietyn anonyymiyden säilyvän, päädyin pitämään miehen ja pojat nimettömästi mukana ja ilman kasvoja.

Käänteitä tulee pari isompaa mieleen... Ensinnä syyskuussa 2011, yllättäen mukaan eksyi neulomuksia. Yllätin silloin itsenikin eräällä eläinkaupan reissulla, kun meninkin liian aikaisin ja kauppa aukesi vasta tunnin kuluttua, päätin tappaa aikaani Citymarketissa ja siellä jotenkin eksyin lankahyllylle... tai siis lähdin koruilua varten katsomaan suoria puikkoja... jostain kumman syystä sieltä kuitenkin lähti lankaa mukaan. Siitä sitten enenevässä määrin aloin neulomisesta innostumaan ja tähän ollaan tultu. Koruja tulee enää lähinnä tarpeeseen tehtyä... lahjaksi tai muistoksi tai läheisteni pyynnöstä. Välistä tulee sitten herätyksiä ja saatan tehdä kerralla useamman idean. Neulominen on noussut ykköseksi.

Toinen käänne on tainnut olla sitten 2013 elokuussa ensimmäinen Extreme run osallistuminen. Ensimmäistä kertaa silloin olen omat kasvoni julkaissut. Vieläkään en ole muuten kasvojani kuvannut, kuin noissa juoksuissa. 

Myös kissoista on tullut jutusteltua ja omasta elämästä enemmänkin ajan saatossa. Alkuun ne kuulumiset oli sellaisia, että vain minut tuntevat niistä jotain saivat irti. Se on muuttunut sen myötä, että tuli pikkuhiljaa enemmän lukijoita (eihän niitä vieläkään minulla hurjaa määrää ole) ja monen kanssa siellä ruudun toisella puolella tulee vaihdeltua myös sähköposteja ja niiden kautta tutustuttu enemmän. Onhan täältä saanut ystäviä, erään oikeen hyvän ja läheisenkin... 

Ketäkös sitten haastelen mukaan... 

hmm... ainakin tämä hyvä ystäväni pääsee kertomaan oman tarinansa, eli oleppas hyvä mehtäemäntä. Mä tiiän, että sä nii-in rakastat tätä... heh heh... 

Toisena sitten mustakissa, minun ensimmäisiä lukijoitani lähipiirini ulkopuolelta, hänenkin kanssaan sähköposteja silloin tällöin vaihdellaan ja ompas molemmat joskus jotain toistemme arpajaisista voitettukin, mustakissa itseasiassa voitti ensimmäisestä blogiarpajaisestani kaulakorun, joka on hänellä vieläkin tallessa ja käytössä. 

Kolmantena ihana Matonkude, ihana ihminen kauniine kuvineen ja upeine käsitöineen. Hänkin kuuluu näihin ensimmäisiin lukijoihini. 

Ja viimeisenä suhteellisen tuore lukijani Miunmaun, koruilija ja neuloja. Upeita töitä ja ihanan rempseää kirjoitusta.

Ja vielä on takataskussa pari muuta, jos joku teistä ei halua tähän osallistua. Mieltäni en pahoita kieltäytymisestä, teidän tarinanne vaan olisi kiva kuulla.