maanantai 21. maaliskuuta 2016

Juoksuaika alkoi...

Niin sitähän käytiin toissa lauantaina juoksemassa tämän vuoden ensimmäinen Extreme run. Eikä muuten huonosti menny laisinkaan.


Mullahan oli ne junassa tehdyt säärystimet jalassa... tai siis hyvin pian ensimmäisellä kierroksella ne olikin mytyssä nilkoissa. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä tajusin ne jättää huoltopisteelle, josta ne noudin maaliin tulon jälkeen. Olisimpa vain tajunnu aiemmin... ei meinaan umpihangessa oo heleppoa pitkien villasäärystinten kanssa, kun lämpötila on plussan puolella...

Oli tosi upea sää ja ihan huippu rata, todella rankka kylläkin, rankin mitä vastaan on tullut ja siitä huolimatta yllätin itseni ja kokonaissijoitus oli 55. Naisissa taas sijalla 19, eli todella huippusuoritus kyseessä... Seuraava kuva kertonee jotain radan haasteellisuudesta...


Mojovan tällin sain jossain vaiheessa jyrkissä metsärinteissä pyllymäkeä mennessä... joku kanto siellä tais olla. En huomannu kisan aikana, mutta mustelmia oli kyllä vähän joka puolella... tuo nyt komeimpana. Vieläkin mukava värikartta tuossa reidessä komeilee. Mutta pitäähän sen jossain näkyä, että on ollut metsässä rypemässä, eikö vaan?

Ja nyt kun tästä juoksemisesta on puhe, niin pieni pyyntö teille rakkaat ystäväiseni. Nyt ois mahollisuus lähettää minut ja mies edustamaan Suomea Saksaan Strongman runiin. Joten jos haluatte auttaa kahta hullua haastamaan jälleen itsensä, niin käykäähän antamassa äänenne meille täällä. Siellä nyt parhaalla on kyllä yli tuhat ääntä, mutta kokeillaan... eihän sitä koskaan tiedä. Olis se niin huikee kokemus, että ei kannata jättää kokeilematta.

Ja juoksuajasta puheen ollen. Meitin pikkuprinsessasta on sitten tullut nainen... Nelli mouruaa aika komeesti verrattuna siihen, että muuten on ääni niin vieno. Eläinlääkäriin päästään vasta loppukuusta, kun en suostu kelle tahansa menemään. Raukka vaan on itekkin ihan hämillään, että mikä nyt on. Kovasti oli kuitenkin lauantaina apulaisena...


Arvaako joku mitä tässä aletaan touhuamaan?

Kyllä vain, tarkoitus oli vaan olla ja neuloa soffalla, mutta oho ja hups, kun blogeja selatessa huomasin Silmukkanarkoosi-blogissa postauksen värjäyksestä. Se oli sitten semmonen kutina jota pystyi raapimaan helposti ja eiku lankoja vyyhdittämään.

Kokeilin eka kerran cool aidilla kattilassa värjäämistäkin...



Aikaa menee enemmän kun mikrovärjäyksessä. Mutta yleensä ottaen koin että tämä on siistimpää touhua. Ehkä en alkais useammalla värillä leikkiä kattilassa, mutta jos haluaa semisolidia väriä niin sitten kattilaan. Loppujen lopuksi saldo näytti märkänä lauantai iltana tältä...


Nyt pitäskin sitten alkaa keriä vyyhdit, kun ovat tuolla saunassa kuivuneet rauhassa eilisen.

Elikkäs tää lähtee nyt kerimään värjäyssaldoja ja nauttii vapaa päivästä. Ihanaa kevättä teille rakkaat siellä ruudun takana!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ei pöllömpää....

Törmäsin ravelry seikkailulla kivaan ohjeesee tässä viime viikolla (linkki kuhan koneelle pääsen), tässä ensimmäinen jonka uusi koti löytyi tuolla pikareissulla kotopuolessa.


Lauantaina sitte pyörähti pikku pöllö tehdas käyntiin, levoton olo ja mihinkään kunnolla saanu tartuttua... Näitä sitten tipahteli viis lisää päivän mittaan.




Kuvat nyt tuli yhteen pötköön kaikki. Nää on kuitennii ihania ja hyviä jämänöttösten tuhoajia. Langan menemistä ei hajuakaan, ku täyttä tehdään ennen umpeen silmukoimista... Hiukka haasteellista punnita puikkojen kans, ku ainoona vapaa 2 mm oli 100 cm pyöröt. Montaa grammaa ei kyllä näihin yhteesäänkään menny. Osalla kokonaan virkatut silmät ja osalla helmet iiriksinä. Kaks näistä lauantain tehtailuistakin ovat jo uudessa kodissa. Lisää kyllä tulee, kuluu hyvin jämät ja nopeita tehä. Ja todella kivoja pikku lahjoja.

NySemmosta. Auton nokka suunnattuna Peurunkaan ja huomenna hullua viedään taas... Ihanaa viikonloppua kaikille.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Junassa syntynyttä

Niin, joskus tulee yllätyksiä vastaan... Tulee puheluita, joiden jälkeen järki kieltää auton rattiin hyppäämisen, mutta pakko on päästä paikasta a paikkaan b. Silloin sitten hypätään junaan ja jotta pää pysyy edes jotenkin kasassa on jotain käsillä tehtävä. Tulipas tehtyä vuorokauden reissu kotikonnuille ja junassa neulottua mennessä jo kotona puoleen väliin saatu säärystin loppuun ja seuraavana päivänä takasin tullessa sitten toinen, joka syntyikin  kokonaan junassa, kun ei enää tarvinnut sitä hurjaa rallia päässä pyöritellä.


Oli siis puikoille hypänny keskiviikkona pitkät säärystimet juoksuun. Vohveli neuletta, että pysyvät hyvin jaloissa.


Puikkoina 3,5mm knitprot ja lankana Regian 8-fädig mouline color. Omasta päästä lisäykset sovituksen mukaan heitetty tuonne ja ihan kivasti mielestäni onnistu tuo lisäys tuohon.


Sopivan napakat sain näin, että pysyvät vauhdissa mukana ja ylhäällä. Testiin pääsivät tänään pulkkamäessä poikien kanssa, hyvin pysyi ja hyvin lämmitti.


Lankaa nämä söi 117 grammaa, eli hyvin sai yhdestä 150 gramman kerästä nämä tehtyä... vaikka epäilin ja mietin olisko pitänyt ottaa kaks kerää... No onneksi en ottanut, tai siis tämähän on sen verta ihanaa lankaa, että olis se jäljelle jäänyt keräkin taatusti tullut käytettyä.


Sopivasti sitten nämä tuli varmasti valmiiksi ensi viikonlopun juoksua varten. Tosiaan tänään pääsivät testiinkin, kun poikien kanssa pulkkamäkeen mentiin. Nyt on äiteellä peppu hellänä ja jalat todennäköisesti komeasti mustelmilla (en ole uskaltanu kattoa). Alunperin ajattelin vaan kattella poikien laskemista, meillä oli pulkka, rattikelkka ja Stigan snow raket mukana. Minä sitten istuskelin tuo lumiraketin päällä mäen päällä, se kun on pepun alla lämmin ja katselin poikien laskemista. Esikoinen kuitenkin päätti, että äiti laskee kanssa ja työnsi mut vauhtiin... sen jälkeen sainkin sitte laskea vuorotellen kummankin kanssa ja kaikilla mahdollisilla... rattikelkka ei ollut hyvä, tipahdin aina kyydistä. meidän pulkka ei sovellu kahdestaan laskettavaksi, joten yhteislaskuun valikoitui tuo lumiraketti. Kivaa oli.

Nelli oli eilen taas assarina oikeen urakalla, vaikkakin välistä näytti näin masentuneelta... oli vissiin tylsä kattoa kun laitoin pyykkejä kuivaan.


Puihtaissa lakanoissa oli kuitenki nautinnollista nukkua... Ei tuohon raaskinu sitte laittaa edes päiväpeittoa eilen...


Ja illalla vielä sitten piti osallistua uutisten selailuun kännykälläkin....


Kovan hurinan kera tuossa luettiin maaliman tapahtumista.

Tänään sitten pulkkamäestä tultiin kaupankautta kotiin. Pojat purki kauppakasseja kun minä kuskasin laskuvälineitä parvekkeelle... Nelli päätti paljastaa itsestään uuden puolen... pieni rockari asuu myös meidän neitokaisessa. Juniorin kitara oli olkkarin pöydällä ja Nelli sillä pitkän tovin soitteli. Kuvaa ei tullut otettua, kun yritin saada videolle, mutta sekään oikeen onnistunu, kun kuvaamaan pääsin tuumasi Nelli konsertin parin soinnun jälkeen konsertin päättyneen... liekö tuolla suuren maailman tähtien elkeet ja kuvaus kielto keikoilla...

Pysykäähän kuulolla, lähipäivinä tiedossa jotain mukavata.