Niin sitähän käytiin toissa lauantaina juoksemassa tämän vuoden ensimmäinen Extreme run. Eikä muuten huonosti menny laisinkaan.
Mullahan oli ne junassa tehdyt säärystimet jalassa... tai siis hyvin pian ensimmäisellä kierroksella ne olikin mytyssä nilkoissa. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä tajusin ne jättää huoltopisteelle, josta ne noudin maaliin tulon jälkeen. Olisimpa vain tajunnu aiemmin... ei meinaan umpihangessa oo heleppoa pitkien villasäärystinten kanssa, kun lämpötila on plussan puolella...
Oli tosi upea sää ja ihan huippu rata, todella rankka kylläkin, rankin mitä vastaan on tullut ja siitä huolimatta yllätin itseni ja kokonaissijoitus oli 55. Naisissa taas sijalla 19, eli todella huippusuoritus kyseessä... Seuraava kuva kertonee jotain radan haasteellisuudesta...
Mojovan tällin sain jossain vaiheessa jyrkissä metsärinteissä pyllymäkeä mennessä... joku kanto siellä tais olla. En huomannu kisan aikana, mutta mustelmia oli kyllä vähän joka puolella... tuo nyt komeimpana. Vieläkin mukava värikartta tuossa reidessä komeilee. Mutta pitäähän sen jossain näkyä, että on ollut metsässä rypemässä, eikö vaan?
Ja nyt kun tästä juoksemisesta on puhe, niin pieni pyyntö teille rakkaat ystäväiseni. Nyt ois mahollisuus lähettää minut ja mies edustamaan Suomea Saksaan Strongman runiin. Joten jos haluatte auttaa kahta hullua haastamaan jälleen itsensä, niin käykäähän antamassa äänenne meille täällä. Siellä nyt parhaalla on kyllä yli tuhat ääntä, mutta kokeillaan... eihän sitä koskaan tiedä. Olis se niin huikee kokemus, että ei kannata jättää kokeilematta.
Ja juoksuajasta puheen ollen. Meitin pikkuprinsessasta on sitten tullut nainen... Nelli mouruaa aika komeesti verrattuna siihen, että muuten on ääni niin vieno. Eläinlääkäriin päästään vasta loppukuusta, kun en suostu kelle tahansa menemään. Raukka vaan on itekkin ihan hämillään, että mikä nyt on. Kovasti oli kuitenkin lauantaina apulaisena...
Arvaako joku mitä tässä aletaan touhuamaan?
Kyllä vain, tarkoitus oli vaan olla ja neuloa soffalla, mutta oho ja hups, kun blogeja selatessa huomasin Silmukkanarkoosi-blogissa postauksen värjäyksestä. Se oli sitten semmonen kutina jota pystyi raapimaan helposti ja eiku lankoja vyyhdittämään.
Kokeilin eka kerran cool aidilla kattilassa värjäämistäkin...
Aikaa menee enemmän kun mikrovärjäyksessä. Mutta yleensä ottaen koin että tämä on siistimpää touhua. Ehkä en alkais useammalla värillä leikkiä kattilassa, mutta jos haluaa semisolidia väriä niin sitten kattilaan. Loppujen lopuksi saldo näytti märkänä lauantai iltana tältä...
Nyt pitäskin sitten alkaa keriä vyyhdit, kun ovat tuolla saunassa kuivuneet rauhassa eilisen.
Elikkäs tää lähtee nyt kerimään värjäyssaldoja ja nauttii vapaa päivästä. Ihanaa kevättä teille rakkaat siellä ruudun takana!
Hieno suoritus, onnea! Kävin antamassa ääneni teille. Huomenna vissiin saa antaa uudestaan?
VastaaPoistaKiitos äänestä ja tosiaan huomenna saat äänestää uudestaan. Ja en pistä pahakseni vaikka saisit lähipiirisikin äänestämään. ;)
PoistaHieno suoritus! Ääni käyty eilen antamassa ja jaettu fb:ssakin :).
VastaaPoistaHienoja värejä vyyhdeissä.
Niin meille vai eilen? ;) kiitos kaunis ja huomenna taas uusi ääni. :)
PoistaNiin siis teille ääni käyty antamassa jo kolmesti :D
PoistaKiitos kovasti. Pitäs vaan keksiä paikka mistä sais ison joukon äänestäjiä... Tahtois kovasti päästä. :)
PoistaVähän oon jälkijunassa, kun blogikierroksia en ole ehtinyt tekemään. Nyt on kumminkin ääni annettu. Pakkohan se on, kun noin sinnillä vedät, että on sini-viher-kelta-violetti -värikartta kropassa mukana :D
VastaaPoistaNyt tuli pulma, kiitos vaan. Oon päättänyt neuloskella pois noita omia kasvivärjättyjä lankoja. Arvaapa, sikikö taas kauhea värjäyskuume... Yritän sinnittää vastaan.
Tyttökisun juoksu on jotain ihan kamalaa. Mä etukäteen ekan kissan kanssa pohdin, että mistä ihmeestä tietää juoksun alkaneen. Joo, kyllä sen tiesi. Ei tarvinnut arvailla :-D