tiistai 28. helmikuuta 2012

Sunnuntai illan tuotoksia

Sunnuntain virtapiikki sitten otti ja jatkui. Otinpa sitten hopeat esille. Tein tähtihärpäkkeen ketjun ja parit korviksetkin. Tässäpä tähtösiä.



Kyllä, samaa ketjua tein, josta syntyi esikoisen rannekoru. Huomasin heti tuon ketjun sopivan tähtiin. Nam!

Huomio -J- olisiko korvikset tässä?



Hopeasta itse väännetyt koukut, timanttileikatusta langasta tehty ketjupätkä, makeanvedenhelmiä sekä Swarovskin kristalli biconet.

Ja sitten -A- olisiko sinulle tässä?


Hopeaa, Swarovskin biconet sekä sodaliitti helmet.

Ja nyt alkaa seuraava projekti. Kiitos Lila!!!!


Huono kuva, mutta vyyhti vironvillaa... huivia siis tekemään. Ja Lila, koru hahmottumassa kovaa vauhtia, että eiköhän sekin pian valmistu.

Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Virtapiikki

No niin, vieläki on vähän kumman tuntonen vatsa, mutta ruoka maistunu ja virtaa riittäny. Tänään sitten siivosin, poikien pienellä avustuksella. Sain uudet matotkin lattiaan. Ihanasti piristää. Tässä keittiön raikas matto.


Verhot onkin jo vihreää, mutta ne onkin jo vähän kylläännyttänyt mut, kun on ollu jo useamman vuoden mulla. Muut keittiön verhot taas on ihan eri värisiä. Nyt haluan tuon maton sävyissä... niin no onhan mulla yks pähkähullu idea siihen, mutta ei siitä tällä hetkellä enempää. Sitten eteiseen tuli liila matto.


Aiemmin tuossa olikin lähes valkoinen matto, vaaleanpunainen joka oli todella vaalea. Ei hyvä, kun nuo poikaset tuo likaa hyväskästi kotiin. Tuo päiväkodin piha kun on "EU-pölyä" (siivojien sanoin), sieltä sitä mutaa sitten kantautuu. No, okei nyt on lunta, mutta kevät tulee ja pian on piha oikeen mutavelliä. Nyt on sitten tummempi matto eteisessä ja tuo vähän väriäkin lisää. Sitten makkari.


Näyttää ihanalta tuolta sivuilta ja kun vielä tuo mikro tuossa. Juupa, mutta odottakaas vähän. Ensin mikron tarina, tuo on siis posahtanut vanha mikro. Ei vaan ole soveltuvaa tuonne meidän talon roskiksiin, niin odottaa nyt tuossa kuljetusta kierrätykseen. Sänky on vielä petaamatta, kun siivous ei tässä vaiheessa ollut ihan suoritettu loppuun. Ja sitten tuo vasemman puolen sydeemi. Se on siis tässä.


Tämän siis jätin koskematta, koska hyvä draivi päällä päätin vihdoin ja viimein tehdä yhden jutun. Tuossa on siis kaksi rahia.


Ja koska pojilla on kerrossänky ja esikoinen on kipeänä erittäin levoton nukkuja olen jossain vaiheessa rakentanut lakanoilla ja peitoilla siis tuollaisen "leposohvan" , kun on ollut niin paljon kivemman näköinen laitettuna. Paitsi kuten yläkuvassa, poikien myllättyä sen vähintään kerran päivässä. Juniori kun harrastaa tuossa, sohvalla ja meidän sängyssä hyppimistä, aina kun silmä välttää. Ei kiva. No, tuon siis olen suunnitellut jo kauemman aikaa sitten mallilleen, kankaat on ollut ostettuna tammikuun alusta asti. Nyt sitten virtapiikki jatkoi kulkuaan siivouksen jälkeenkin... ja tästä olen todella ylpeä! TADAA!!!!


Kuva vaan vääristää vähän väriä ja kun oli jo paras päivänvalokin mennyt, niin ei kunnollista saanu. Mutta nyt on makkari taas pirteempi. Nuo tyynyt olen tai siis päälliset olen ommellut aikaa sitten. Ne on odottanut sohvalla tuon homman valmistumista. Tässäpä parempi kuva niistä.


Päiväpeitto sängyn päällä on valkoinen ja siinä on vaalean ruskeat tyynyt tummemmalla ruskealla kuvioinnilla, niin sopii siihen ja turkoosi löytyy verhoista. Ihanasti kyllä piristää!

Eilen unohtu tuosta kurssipostauksesta tämä.


Ketjuista jääneet jämäpätkät ja 925 hopeiset romukoruni päätyivät uudestaan langaksi. Jihaa! Eipä tuossa nyt kuitenkaan älyttömän monta metriä ole, ehkä neljä. Mutta saapahan siitä ketjua noihin kurssiriipuksiini.

Mutta nyt on tarkoitus antaa virtapiikin vielä viedä ja jatkaa urakointia. Nauttikaa sunnuntai-illastanne!

Huh huh!

Meni sitten tämä viikonloppu persiilleen oikein kunnolla. Olin suunnitellut kunnon siivousta tälle päivää, minulla kun odottaa tuolla uudet matot meidän makkariin, eteiseen ja keittiöön lattioille pääsyä. Juu, ei ole siivottu, eikä paljon muutakaan tehty. Eilen töissä tuli yhtäkkiä etova olo, ihan hetkessä tuli tosi huono olo ja kävin työkaverille sanomassa, että menee minua tuuraamaan kun on pakko mennä vessaan. Yökin ja yökin ja yökin.... mitään ei tullut, koitin vähän juoda vettä, yökin taas. Istuskelin hetken pukkarin penkillä ja taas yökin. Tätä se sitten oli koko eilis ilta. Olin tunnin yökkinyt töissä, kun mies tuli hakemaan. Sitä ennen oli pomo jo varmistanut pääsenkö jollain kotiin, olisi varmaan minut vienyt ellei mies olisi päässyt hakemaan. Aamulla vähän uskalsin aamupalaa yrittää, tuli vatsa kipeeksi ja hiukan etova olo. Ei kuitenkaan tarvinnu mennä yökkimään ja kuuden aikaan illalla sitten uskalsin syödäkkin. Kyljet on olleet tosi kipeät koko päivän ja vatsaa vääntänyt välistä. Nyt tiedän miltä isästäni tuntuu, hänellä kun ei vatsataudissa koskaan tule oksennus, hän vain yökkii. Aivan kuin olisi ollut tuossa rintalastan kohdalla jokin tulppa ja siihen seisahtui aina. Myös kurkku tuli kipeäksi tuosta. Jospa sitten huomenna saan uudet matot lattialle, toivottavasti ainakin.

Nyt ajattelin kuitenkin laittaa noita hopeakurssin juttuja esiin. Tähtihärpäke ei ole vieläkään saanut ketjuaan, tullut tehtyä kaikkea muuta. Mutta tässäpä nyt itse härpäke valmiina.


Huono kuva, tähdistä isommat on matattuja ja takana olevat pienet kiillotettuja, saumakohdissa patinaa. Tässä vähän parempi kuva.


Yritän sitten ketjun kanssa saada kunnollista kuvaa aikaiseksi. Tässä nyt edes näkyy tuo kiiltävien ja mattaisten tähtien ero. Mutta joku saattaa muistaa, että tähtiä oli enemmänkin. Niin, kaksi pientä lisää. Niistä toinen ei päätynty käyttöön, sen oli tarkoitus olla tämän toisen kaverina.


Niin, mikähän tuo nyt mahtaa sitten olla. Miisu ei oikein toiminutkaan kuvausalustana. Tässäpä teille tähti.


Sormushan se. Pieniä vaikka olivatkin, olisi kaksi tässä tapauksessa ollut ihan liikaa. Tässäkin on jujunsa......
huomaako kukaan seuraavasta kuvasta?


Tähti on kiillotettu ja sitten reunat matattu. Sekin vain vähän epäonnistui, keskus ei ole niin kiiltävä mitä se oli alunperin... ai miksikö... öhöm... tais vähän lipsahtaa laikalla tuo sormus sormissani ja mattaus levis vähän liian laajalti. Ja nyt kuvia ottaessa huomasin, että olen nätin naarmunkin siihen jo saanut vetäistyä. Tuon tähden kupersin ihan aavistuksen sormuksen mukaan, ei paina sakarat sormeen ja eivät niin helpolla jää kiinni joka paikkaan.

Seuraava projekti on sitten tässä.


Se on sahattu, paukuteltu vasaralla ja kuten kuvasta näkyy aloitettu viilailemaan. Saa nähdä mitä se sitten valmiina onkaan. Hyvää sunnuntaita kaikille!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Lauantaita vaan kaikille!

Huh, työpäivä ohitte ja nyt on älyttömän veltto olo. Onneksi mies oli tehnyt ruoan odottamaan ja keittäny kaffitki. En ollut tänään omalla työpisteelläni vaan hoidin kahden muun ihmisen hommia ja ennen niiden aloittamista puolituntia omiani. Punttisalia ei todellakaan tarvii miettiä, oli käsivoimat sen verta koetuksella. Sain nostella oikeen urakalla ja painavimmat tais olla jotain 25 kilosia. Ja tosiaan sai pitää hyvää vauhtia yllä, kun hoidin kahden ihmisen hommia. Mutta kivaa oli, vaihtelu virkistää. Ja nyt sitten hyvin syöneenä kahvikupin kanssa ihailen tulppaani-ruusu asetelmaani ja kirjoittelen tätä postausta.

Keskiviikkona oli jo tulossa postaus, mutta bloggeri tökkäs kuvien kanssa ja lopulta katos koko aloitus. Män sitte hermot ja paukasin koko läppärin kiinni, että olkoon nyt sitten. Nyt sitten on lisää tuotoksiakin, ei vaan ole vielä kuvattu, joten tuotoksina siis tiistaina helmien huumassa syntynyttä settiä. Helmet puheli oikeen urakalla pitkästä aikaan. Ja juttelevat edelleen. Ehkäpä myös tänä iltana kaivan laatikoita urakalla, tai sitten tulee tehtyä hopeaketjua. Katsotaan nyt, eihän sitä tiedä vaikka langatkin kutsuvat. Tai vaikka vaan olisin ja öllöttäisin. Meinasin tänään siivotakkin, mutta se nyt saa odotella huomiseen, ei todellakaan siihen riitä energia tänään.

Eli siis, ensinnä avainnauhoja.


Ylempi kuva otettu illalla lampunvalossa ja alempi päivänvalossa. Kumpikin hiukan vääristää sävyjä. Liila pidempi, kuin yleensä tekemänit, samat liilat ja ruskeat helmet kuin kahdessa aiemmassakin. Tämä "tilattiin" minulta ja pituutta siksi normaalia enemmän. Tässäpä vielä se yksin.



Myös vihreä on tilattu. Haluttiin vaaleampaa ja tummempaa vihreää. Tämä on tehty kivihelmistä ja lasikristalleista.



Tässä alimmassa kuvassa helmet näkyy hyvin ja lähes oikeassa sävyssä. Tästä tulikin oikein hieno, vaikka itse sanonkin. Reunimmaisena vihreää onyxia, mattaista vihreää säröakaattia seuraavana ja keskellä lasikristalli. Vihreät on jotenkin hankalia olleet minulle, mutta ilmeisesti se vain sitten vaatii tietyn työn, että niiden käyttö onnistuu. Ja avainnauhan uusi omistajakin oli kuvien perusteella todella tyytyväinen, joten voin itsekkin olla. Ja viesti sinulle M, tämä lähtee heti maanantaina tulemaan, ollut kiire etten ole saanut vielä pakattua ja postitettua.




Tämä sininen on sitten kokeilu. Olen aina tehnyt nämä avainnauhat hopeoituun papuketjuun linkitettynä. Helmet sitten jutteli minulle kunnolla ja päädyin siis tekemään tämän avainnauhan vaijeriin. Jotta se olisi kestävämpi käytin vahvaa vaijeria ja laitoin umpinaiset linkit niskaan ja alas eteen, eli vaijeri molemmin puolin omansa. Kahta lähes samaa sävyä olevaa siemenhelmeä, isompi ja pienempi sekä kirkasta kantikasta siemenhelmeä, hopeanväristä putki helmeä, sinistä lasihelmeä, siniturkoosia howliittia sekä muutama (nyt en muista varmasti kiveä, mutta tämä tuli mieleen, enkä nyt jaksa alkaa kaivaa tietoa esiin) kalsedoni. Edessä pieni pätkä papuketjua, antamassa painoa oikeaan kohtaan, jotta nauha toimii käytännössä ja asettuu oikein kaulaan.

Tämähän ei minulle sitten riittänyt. Korviksiakin tuli kolme paria väsättyä. Ja mikä harvinaista keskeneräinen rannekoru, siis kun yleensähän en malta lopettaa kesken, vaan on pakko tehdä ihan valmiiksi asti. Idea on muhinut mielessäni kylläkin yli kuukauden ja ehkäpä se ei toimi ihan aloitetulla mallilla, itseasiassa juurikin aloin miettiä parempaa ratkaisua. Mutta niin ne korvikset.



Minulta pyydettiin tai siis äitini välitti pyynnön vaaleanpunaisista korviksista. Nämä kolme sitten syntyivät vaihtoehdoiksi. Katsotaan ovatko sitten mitkään mieleiset. Nämä värit taas kuvissa päin honkia, mutta siis kaikki ovat erisävyisiä ja erilaisia.



Ylemmässä kuvassa näiden sävy oikein, vuhuu... kerranki mä sit onnistuin. Hopeoidut pitsihelmet sekä vaaleanpunaiset jadehelmet.



Toisena helmiäislasiriisit ja välissä hopeoitu bicone helmi. Hopeoitua hentoista ketjua jonka päissä helmet. Nämä ovat ihanat ja jos valinta osuu toisiin, taitaa näistä tulla keveät arkikorvikset itselle.



Näissä kierteinen sekä rondelli punainen aventuriini sekä keskellä kookas hopeoitu stardust helmi. Näistä tuli vähän pidemmät kuin pyydettiin, mutta nämäkin tein silti ehdolle. Nämä helmet bongasin Hopean tähden- nimisestä blogista, Rauni poistelee/poisteli helmiään ja kerrankin satuin sopivasti paikalle. Nämä ja muutamaa muutakin ihanuutta sieltä ehdin mukaani poimimaan ennen muiden ehtimistä. Ehkäpä siinä onkin syy, miksi helmet minulle niin kovasti puhelevat tällä hetkellä.

Ja sitten vielä kuvaa siitä esikoiselle tehdystä rannekorusta. Tarkoitus oli tehdä lituska-ketjua. En vain ole ihan varma onko tämä nyt sitä vai jokin kahden ketjun välimaasto. Esikoinen kuitenkin tykkää kovasti, sehän se pääasia on.


Molemma puolet on siis ihan eri näköisiä ja tässäpä vielä kuvaa molemmista puolista eriksensä.



Tätä samaa ketjua sitten pitäis vielä pari pätkää väsätä, tulee siihen tähtihärpäkkeeseen, niin saa siitäkin sitten kuvaa pistää kun on valmista.

Tästä tuliki nyt sitte oikee megapostaus, kuvia vaikka muille jakaa ja alussa oikee kunnolla tuota tekstiäki. Ois ollu paljon asiaa sillon keskiviikkona, mutta enhän mä niitä enää muista. Mutta nyt tää aikoo nauttia oluen ja sitte myöhemmin illalla ehkä pari lisää, sen olen tämän päivän jälkeen ansainnut. Nii ja alan kattella mikä kästyö tässä nyt pistää liikettä niveliin vai pistääkö mikään. Juu, nii eilen tilasin nettikaupasta pari kerää lankaa. Eka kerta ja pari muutakin mielenkiintosta kauppaa löyty, että saa nähdä paljonko tuo lankavarasto tuosta meinaa kasvaa. Nii ja sit tuli heräteostos keskiviikkona, Novitan rose mohair lankaa kuus kerää, valkosta kaksi, harmaata kaksi ja punasta tai hitusen oranssiin vivahtavaa suht vaaleaa punaista kaksi kerää. Hajuakaan ei ole mitäkö niistä tekisin ja sitte kotona aloinki miettiä, että toivottavasti tuo ei kauheen ikävää ole kutoa. Mutta nyt mä alan nauttia loppuviikonlopusta! Nautinnollista ja ihanaa lauantaita kaikille!

tiistai 14. helmikuuta 2012

OIKEIN IHANAISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!!!


Ystävät antavat meidän olla mitä me olemme, miten me olemme. Ystävän seurassa olo on aina turvallinen!
Hyvää ystävänpäivää ystäväni!!!!

Tämän ihmeellisempään ja syvällisempään tekstiin en juuri nyt kykene ja kuvakin on vanha koneelta kaivettu. Viime yönä en ole oikeastaan nukkunut, kuin aamusta puoli kuudesta puoli yhdeksään ja sekin oli valitettavasti liian pitkään. Ei saatu enää aikaa omalle lääkärille omalle terveysasemalle, vaan jouduttiin pääterveysasemalle ja siellä vierähtikin sitten neljä tuntia. Juniori meni illalla nukkumaan ja parin tunnin päästä alkoi itkea unissaan, ensin käsitin kyseessä olleen painajainen ja sain rauhoitettua toisen. Ei mennyt kuin korkeintaan puoli tuntia ja taas itkettiin. Silloin sain pojan sen verta hereille, että osasi kertoa olevansa kipeänä. Ensin valitti mahaa, mutta kun otin sen ylös ja annoin vettä, niin heräs kunnolla ja kyse olikin korvasta. Nyt toinen nukkuu viime yön univelkaansa antaumuksella pois. Sai nimittäin reseptin pidempikestoiseen särkylääkkeeseen antibioottien lisäksi, joten nyt saa nukuttua. Yöllä kun särkylääke ei tuntunut tehoavan laisinkaan.

Mutta kyllä tuo tk:n päivystys ihmetyttää. Kysyin heti meneekö kauan vai menemmekö kotiin odottamaan. Ei tässä kauaa mene, istukaa odottamaan. Mutta kylläpä siinä kauan menee, jos kolmevuotiaskin alkaa jo kysellä, että eikö äiti nyt jo olis mun vuoro. Mutta nyt siis olemme lääkkeet saanut ja raasu saa jo untakin. Minä taidan helisytellä helmiäni pitkästä aikaa oikein kunnolla. Ei kärsi itse nukkua tuota tunnin päikkäriä pidempään, että saa yölläkin unen ja ettei esikoinen joudu aivan yksinään touhuamaan.

Arvostakaa ystäviänne, pitäkää niistä huolta ja kertokaa heille kuinka tärkeitä he ovat!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Valmista, kiirettä ja "vapaata"

Tässä on ollut vähän "kiirettä", ei ole ehtinyt postauksia tehdä. Valmista on tullut myöskin ja vapaatakin on ollut. Ensinnä mun on pakko esitellä esikoisen minulle piirtämä Maijan kuva. Halus sillä lohduttaa mua sillon Maijan kuolin päivänä.


Tämä kuva kulkee kalenterin välissä mulla ja sehän on tunnetusti käsveskassa. Ihana esikoiseni. Hänelle tänään olen tehnyt rannekorun, olemme jo aiemmin sopineet, että hopeisen teen hänelle hänen tahtomastaan mallista. Rummutusta vaille valmiina siis se, mutta siitä ei nyt ole kuvia ja tarinaakin sitten enemmän kuvien yhteydessä. Myöskin tähtihärpäke on edennyt, siitäkin kuvaa sitten valmiina tuotoksena.

Mutta se ruusulukkoinen papuketju rannekoru, se on tuunattu ja kuvattu. Jo silloin tuunasin sen ja kuvasin, mutta kun ei ole ehtinyt koneelle kunnolla. Papuketju siis sai kaverikseen vuorikristallia ja Swarovskin biconeja.



Ja nyt onkin paljon parempi. Selvästi siitä aiemmin puuttui jotain ja nyt ei. Linkittelin helmet 0,6 mm hopealangalla.

Sitten, muistanette tämän ja aikomukseni uusia homman. Kävin siis hakemassa langaksi ohjeessa käytettyä Dropsin Nepalia ja avot. Ihanan lämmin tuli liivistä. Ollut tietysti kovassa käytössä. Nyt olen liiviin erittäin tyytyväinen, istuu päälle kunnolla ja on oikeaa kokoa. Kuvat eivät huippuja ole, kiireessä mieheni napsi, mutta huomaatte varmaan eron.




Tässäkin kyllä himpun verran poikkesin ohjeesta. Jätin tuohon kaulukseen taakse muutaman silmukan enemmän ja se oli kyllä aivan oikea päätös. Nyt se on hyvä, muuten olisi taas tullut liian kapea. Vaikkakin eipä olisi haitannut vaikka vieläkin muhkeampi olisi ollunna.

Sitten on tullut heiluteltua puikkoja juniorille kaulurin teossa. Ja kylläpä tämä olikin mieleinen, hoidossakin oli puolipäivää valmistuttuaan ollut kaulassa ja kotona halusi pitää vähän väliä.



Juurikin sopiva tuli. Vaikkakin on nyt venytellyt tuota aikasta kivasti. Pitänee pestä, että saa taas ehkäpä muotoansa takaisin. Ohje on ihan omasta päästä, joistakin ohjeista vähän otin vinkkiä kuinka tiuhaan kannattaa lisäillä silmukoita tuohon olkapää osaan. Lankana tässä käytin Novitan Ilonaa.

Puikoilla ei nyt ole ollut muuta. Virkkaillut olen yhtä tiskirättiä.... sekin ihan omasta päästä, mutta on vielä kesken. Aloin sitä tehdä keskiviikon ajomatkalla. Olisi varmaan muuten valmis, mutta kun omasta päästä teen, täytyi välistä purkaa kierroksia kun totesi etteivät ne näin ole hyvät. Mitään ihme kuvioita ei ole tulossa, mutta nuo silmukoiden lisäilyt siis ei menneet aina ihan putkeen. Ajomatkalla anoppilaan ja takaisin kotiin. Keskiviikko oli vapaa päivä ja vietiin pojat mummulle, tarvittiin perjantai vapaaksi. Niin, olin kyllä perjantainakin aamuvuorossa ja lauantaina menin kahdeksitoista töihin, erittäin väsyneenä mutta onnellisena.
Perjantaina oli täällä sellaista harvinaista herkkua tarjolla, että Public Cornerissa oli Matthau Mikojan akustisella keikalla. Ei voi muuta sanoa kuin, että uskomaton soittaja ja laulaja! Keikan jälkeen oli ihan pakko mennä kiittämään ja vaihtamaan muutama sana.... niin ja kun koruhullu olen... hipelöimään toisen kaulakorua. Luvan toki kysyin ja siis sainkin. Mutta katsokaa nyt itse, tuohan on todella hieno ja minua vaivasi suunnattomasti mitä materiaaleja siinä on ja miten se on tehty.


Mutta pääsimpäs selville. Nauratti vaan kovasti, että harvoin varmaan tulee kuuntelija kyselemään saako tutkia kaulakorua ja kertomusta käytetyistä materiaaleista. Mutta tuntui kiinnostavan itseäänkin kuulla mitä koru oli syönyt. Eipä voi muuta sanoa, kuin SUURKIITOS keikastasi Matthau! Saimme siitä voimaa jaksaa taas, etenkin tuon juniorin uhman kanssa. Siitäpä riittäisi tarinoita vaikka muille jakaa. Jo esikoisesta sanoin, että on paha uhma, mutta vaikka aika kultaa muistot on tämä juniori uhmansa kanssa esikoiseen verrattuna ainakin potenssiin kymmenen. Mutta sitten osaa olla erittäin hurmuri ja sydämen sulattajakin. Onneksi ei *kop kop* ainakaan vielä ole sitä huomannut käyttää hyväkseen, siinä nimittäin oltaisiin pian pississä.

Nyt toivotan, kuten juniori: Hyvää yötä, kauniita unia, mun kaveri!