Vaihtelu virkistää

Pitkästä aikaa tartuin veiviin ja sahaan. Eilen aamupäivällä ennen töihin lähtöä veivailin viisi metriä hopealankaa, kaksi metriä puolipyöreää ja kolme metriä millistä. Osa meni työkaverin orjansormukseen, se ja pari muuta pienempää juttua nyt jauhavat rummussa. Tuohon orjansormukseen tulee vielä helmi, vuorikristallia. Kuvia ei kyllä ole valmiista töistä, ne kun nyt on tuolla rummussa. Päätin kuitenkin kerranki kuvata vähän työstämistä. Niin no hoksasin asian jo langat veivattuna ja puolipyöreät sahattuna. Ja tietysti unohtu tänään aamupäivällä kuvata sitten itse ketjun tekemistä. Mutta edes jotain tässä.

Saha ja sahauspuikkokin kuvassa.

Tässä siis puolipyöreästä sahattuja lenkkejä. Enpä vaan tuotakaan ajatellut, että tuo minun valkoinen alustana toimiva käsipyyhe ei ehkä paras kuvausalusta hopealle ole.

Tässä siis kaksi metriä lankaa sahattuna, ei kovin paljoa siis loppujen lopuksi. Millisestä hoksasin kuitenkin ottaa kuvan veivattuna spiraalinakin.

Ja sitten sahattuna, yksi haaverikin kävi. Sahan terä katkesi, siis vain yksi... mutta sekin tottakai ihan muutaman viimeisen lenkin kohdalla, kuinkas muutenkaan.

Ja tässä koko saallis. Näissä kahdessa pussissa siis yhteensä viisimetriä hopealankaa.

Ja Romppu vartioi tottakai vieressä, onhan hopea varsin arvokasta tavaraa nykypäivänä.

Miisu on aina vaistonnut minun mielialani ja reagoinut minun ollessa kipeä. Jälleen kerran sekin nähtiin. Miisu on viime päivinä tullut syliini, aivan kuten Maijalla oli tapana. Miisu on kyllä paljon lähelläni ja vieressäni, nukkuukin tyynyni vieressä, mutta sylissä on ollut viimeksi varmaan muutama vuosi sitten, siis että itse tulee ja alkaa ihan nukkua. Nyt tulee monta kertaa päivässä ja todellakin pistää nukkumaan. Maijahan tuli vaikka kudelma olikin käsissä, ei häirinnyt Maijaa, eikä Maija kutomistani.

Taas laittaessani kuvia koneelle, oli neiti norkoamassa syliin.

Miisun kanssa vain on se ongelma, että sitä lankaa olisi niin kiva järsiä. Jättää kyllä heti langan rauhaan, kun nätisti otan pois suusta ja siirrän kauemmaksi. Ja alkaa tosiaan nukkumaan. Maijan turkinhoito kuuri on vaikuttanut myös muiden kissojen turkkiin, todella silkkisen tuntoiset turkit kaikilla. Miisu vähän pelottaa, siis kevään karvan lähtö kauhistuttaa. Neitiä on saanut tähänkin mennessä harjata, harjata, harjata..... siis se on käsittämätöntä, kuinka paljon sitä karvaa tuossa kissassa riittää ja siltikään ei väheneminen näy missään. Mitäs se sitten tulee nyt olemaan, kun tuo turkki on loistokunnossa... varmaan pitäis teetättää lankaa ja kutoa siitä vaikka paita.

Mutta tiedättekö, nyt kutsuvat helmet. Sain idean joka on ihan pakko toteuttaa. Yritän huomenna nuo tämän päivän tuotokset kuvata ja päivittää.