Tämä kuva kulkee kalenterin välissä mulla ja sehän on tunnetusti käsveskassa. Ihana esikoiseni. Hänelle tänään olen tehnyt rannekorun, olemme jo aiemmin sopineet, että hopeisen teen hänelle hänen tahtomastaan mallista. Rummutusta vaille valmiina siis se, mutta siitä ei nyt ole kuvia ja tarinaakin sitten enemmän kuvien yhteydessä. Myöskin tähtihärpäke on edennyt, siitäkin kuvaa sitten valmiina tuotoksena.
Mutta se ruusulukkoinen papuketju rannekoru, se on tuunattu ja kuvattu. Jo silloin tuunasin sen ja kuvasin, mutta kun ei ole ehtinyt koneelle kunnolla. Papuketju siis sai kaverikseen vuorikristallia ja Swarovskin biconeja.
Ja nyt onkin paljon parempi. Selvästi siitä aiemmin puuttui jotain ja nyt ei. Linkittelin helmet 0,6 mm hopealangalla.
Sitten, muistanette tämän ja aikomukseni uusia homman. Kävin siis hakemassa langaksi ohjeessa käytettyä Dropsin Nepalia ja avot. Ihanan lämmin tuli liivistä. Ollut tietysti kovassa käytössä. Nyt olen liiviin erittäin tyytyväinen, istuu päälle kunnolla ja on oikeaa kokoa. Kuvat eivät huippuja ole, kiireessä mieheni napsi, mutta huomaatte varmaan eron.
Tässäkin kyllä himpun verran poikkesin ohjeesta. Jätin tuohon kaulukseen taakse muutaman silmukan enemmän ja se oli kyllä aivan oikea päätös. Nyt se on hyvä, muuten olisi taas tullut liian kapea. Vaikkakin eipä olisi haitannut vaikka vieläkin muhkeampi olisi ollunna.
Sitten on tullut heiluteltua puikkoja juniorille kaulurin teossa. Ja kylläpä tämä olikin mieleinen, hoidossakin oli puolipäivää valmistuttuaan ollut kaulassa ja kotona halusi pitää vähän väliä.
Juurikin sopiva tuli. Vaikkakin on nyt venytellyt tuota aikasta kivasti. Pitänee pestä, että saa taas ehkäpä muotoansa takaisin. Ohje on ihan omasta päästä, joistakin ohjeista vähän otin vinkkiä kuinka tiuhaan kannattaa lisäillä silmukoita tuohon olkapää osaan. Lankana tässä käytin Novitan Ilonaa.
Puikoilla ei nyt ole ollut muuta. Virkkaillut olen yhtä tiskirättiä.... sekin ihan omasta päästä, mutta on vielä kesken. Aloin sitä tehdä keskiviikon ajomatkalla. Olisi varmaan muuten valmis, mutta kun omasta päästä teen, täytyi välistä purkaa kierroksia kun totesi etteivät ne näin ole hyvät. Mitään ihme kuvioita ei ole tulossa, mutta nuo silmukoiden lisäilyt siis ei menneet aina ihan putkeen. Ajomatkalla anoppilaan ja takaisin kotiin. Keskiviikko oli vapaa päivä ja vietiin pojat mummulle, tarvittiin perjantai vapaaksi. Niin, olin kyllä perjantainakin aamuvuorossa ja lauantaina menin kahdeksitoista töihin, erittäin väsyneenä mutta onnellisena.
Perjantaina oli täällä sellaista harvinaista herkkua tarjolla, että Public Cornerissa oli Matthau Mikojan akustisella keikalla. Ei voi muuta sanoa kuin, että uskomaton soittaja ja laulaja! Keikan jälkeen oli ihan pakko mennä kiittämään ja vaihtamaan muutama sana.... niin ja kun koruhullu olen... hipelöimään toisen kaulakorua. Luvan toki kysyin ja siis sainkin. Mutta katsokaa nyt itse, tuohan on todella hieno ja minua vaivasi suunnattomasti mitä materiaaleja siinä on ja miten se on tehty.
Mutta pääsimpäs selville. Nauratti vaan kovasti, että harvoin varmaan tulee kuuntelija kyselemään saako tutkia kaulakorua ja kertomusta käytetyistä materiaaleista. Mutta tuntui kiinnostavan itseäänkin kuulla mitä koru oli syönyt. Eipä voi muuta sanoa, kuin SUURKIITOS keikastasi Matthau! Saimme siitä voimaa jaksaa taas, etenkin tuon juniorin uhman kanssa. Siitäpä riittäisi tarinoita vaikka muille jakaa. Jo esikoisesta sanoin, että on paha uhma, mutta vaikka aika kultaa muistot on tämä juniori uhmansa kanssa esikoiseen verrattuna ainakin potenssiin kymmenen. Mutta sitten osaa olla erittäin hurmuri ja sydämen sulattajakin. Onneksi ei *kop kop* ainakaan vielä ole sitä huomannut käyttää hyväkseen, siinä nimittäin oltaisiin pian pississä.
Nyt toivotan, kuten juniori: Hyvää yötä, kauniita unia, mun kaveri!
Oletpas ollut ahkerana! Hieno on myös Maijan näköiskuva, taitava lapsi:)
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!