Tässä kuvassa jopa väri suhteellisen oikea. Ala selän osan tein kaksinkertaisella langalla ja yläosan sitten yksinkertaisena, koska se taittuu muutenkin kaksin kerroin ja vähän helpompi mummon pukea, kun on joustavampaa ylhäältä.
Sitten se liivi. Pahoittelen kuvien laatua, mies nappasi kuvat äkkiä töihin lähtiessään, raukka yöksi raatamaan. Ovat vähän sumeita ja väri ei todellakaan näy oikein. Ja sitten tuossa selkäpuolen kuvassa näyttää kuin toinen puoli roikkuisi paaaaaljon alempana, näin ei oikeasti kuitenkaan ole. Ja kyllä, siitä tuli aivan liian suuri minulle, enkä keksinyt, miten siitä istuvamman saisin, nyyh. Tässä kuitenkin kuvat.
Nyt onkin puikoilla uusi työ, se esikoisen pipo lähti tulemaan nyt. Ja piinakin on edennyt viisi centtiä lisää... nappasin mukaan esikoisen futistreeneihin ja siellä laidalla istuskellessa pyörittelin. Juniori jäi isin kanssa kotiin, niin ei tarvinnu häntäkään viihdyttää. Myös melkein valmis, kyllä vain melkein, kaulakoru odottaa. En osaa päättää teenkö niskaan ketjua vai linkitänkö helmiä. Muuten kun on kuningasketjua ja isoja lasisia lehtiä. Nuo lehdet olivat kesän Turun reissun heräte ostos, kun olivat vain niin hienoja. Nyt ne sitten löysivät paikkansa. Kun vain osaisin päättää sen niskan siitä, että saisin valmiiksi. Tämä hämmästyttää itseäkin, että se noin kesken jäi. Mielessä taas muutama koru pyörii ja hakee lopullista muotoa. Hopea puolella taas orjansormus on kuosissa, vain lukko ja rummutus, niin se on valmis. Torstaita siis odotellaan.
Ja sitten se otsikon lupaama pohdinta. Viikonloppuna sen ääneen myönsin miehelleni. En olisi ikinä uskonut itsestäni kuoriutuvan tällaista käsityöihmistä, mutta niin vain kävi. Minä olen hurahtanut totaalisesti. Aika vasta minua sanottiin myös luovaksi ihmiseksi, olin yllättynyt siitä. En ole kokenut itseäni koskaan luovaksi, mutta kyllä täytyy myöntää. Ei voi muuta, kun miettii mitä kaikkea sitä on käsillään saanut aikaan. Ja tämä kaikki alkoi alle vuosi sitten. Olen myös vähän hämilläni tästä, koska voin sanoa, että oikeasti osaan, haluan oppia uusia asioita lisää. Ja koska tunnen itseni, saa myös olla tarkkana ettei mopo karkaa käsistä... että alkaa liikaa kokeilla kaikkea uutta. Koska tiedän senkin, että sitten jos mopo lähtee tulee väistämättä se epäonnistuminen jossain ja sitten tullaan alas ja lujaa, mikä voi johtaa siihen, että heitän kaiken tämän hukkaan. Tästä kaikesta on iloa niin paljon, että se olisi paha moka.... mutta kuten sanottu tunnen itseni ja sitten se on siinä, koska ei onnistu niin turha sitten yrittää mitään. Typerää, tiedän varsin hyvin, mutta kun elää ehkä vähän liikaakin tunteiden mukaan, voi käydä näin. Jos niin käy, kaivakaa tämä postaus esille ja läväyttäkää se silmilleni, herätystä vähän. Mutta joo, en jaksa enää miettiä syvällisiä, nukku-ukko huutelee makkarista jo kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti