Piinasta tein 45 cm pitkän ja koska lukko tulee piiloon niskaan, on se ihan perus papukaijalukko. Itse asiassa piinaa odottaa ranneketjukin rummutusta ja sitten se lähtee postiin, menee kummitytölle synttärilahjaksi. Käytin vain näytillä ja samalla näin onko mitta oikea, kun en ehtinyt viimeksi rumpuun asti sitä saada. Ja kun enkeleistä tykkään ja tuo riipus mielestäni tähän ketjuun sopi, niin siihen se siis asentui. Sitten se orjansormus.
Pahoittelen kuvien pimeyttä, kun juuri kuvasin nämä. Sekin on jotenkin vain jäänyt aina valosan aikaan tekemäti. Tämän siis tein ihan mittojeni mukaan, että istuu nätisti. Oli yllättävän hankala tuo kolmio tuohon keskelle, koska noita pienempiä pyöreitä lenkkejä tuli useampi aina yhtä isoa lenkkiparia kohti. Lisäksi laitoin nuo pienet suljettuina, koska säilyttivät siten muotonsa, kun jos olisin niitä alkanut availla tarpeeksi, olisi ne olleet sitten äkkiä soikeita. Tässäpä siis kurssi saldoa ja kyllä olen todella ylpeä piinan selättämisestä. Ja se olikin oikeasti yllättävän helppoa, kun siitä vain löysi sen jujun... jota en kyllä osaa kertoa mikä mahtoi olla.
Sitten on tullut kudottuakin, kuva uupuu. Mutta nyt on esikoisen pipo valmis. Juniorin pipo teki katoamistempun viikonloppuna, kun olimme Pohjois-Pohjanmaalla mummin ja papan luona vierailulla. Todennäköisesti se on autossa turvaistuimen alla, kummasti sinne vaan tavaraa katoaa, vaikka se tiiviisti penkissä onkin kiinni.
Sitten on tullut parit korvikset ja avaimenperä helmeiltyä. Kaulakoru odottaa edelleen niska osan päätöstä. Pari eri vaihtoehtoa on, mutta kun en osaa päättää mikä olis paras. Ja yksi korvispari on vaiheessa. Toinen valmis, mutta toisessa meni Swarovskit väärin päin ja kun sitä tein myöhään illalla ja aamulla oli herätys, päätin jättää kesken ja korjata myöhemmin. Ensin kummitytön lahjaan kuuluneet korvikset.
Hennon vaaleanpunaiset ruusukvartsi kukat, savukvartsit (eivät ihan noin tummat, kuvausalusta vaan kuultaa läpi niissä) ja pisteenä i:n päälle alimmaisena pienet Swarovskin biconet. Napeissa nämä killumassa. Mietin tekeväni itellenikin samanlaiset, tuli niin nätit. Sitten hänelle myös avaimenperä, enkelinä tietysti.
Metallisiivet, pinkki foliolasihelmi ja kuultava valkoinen kivihelmi (olettaisin olevan opaalia), pätkä papuketjua, karabiini lukolla.
Toiset korvikset menivät työkaverilleni. Hän ihastui aiemmin tekemiini liiloihin, jotka löytyvät täältä. Hän vain on sininen ihminen, siniset siis hänelle. Aivan eivät samanlaiset tietennii ole, mutta samaa sarjaa, jos niin voi sanoa.
Pätkään pienen pientä papuketjua linkitettyjä sinisiä Swarovskeja ja siniliiloja makeanvedenhelmiä. Nuo helmet ovat enemmän sinisiä luonnossa, kuvattu meinaan yöllä kun valmistuivat. Piti ottaa jo seuraavana päivänä töihin hänelle ne. Muuten olis jääny kuvaamati kokonansa.
Että semmoista tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti