Lisää postia

Tänään pääsin töistä kotiin ja huomasin viestin saapuneesta paketista. Tämän kuun Sny paketti odotti noutamistaan. Pakko oli heti käydä hakemassa. Maltoin avaamisen kanssa siihen, että sain ruoan uuniin saakka, että oli aikaa rauhassa keskittyä. Ja hyvä niin, sain nautiskella ja pyöritellä sisältöä kädessäni rauhassa. Ja olihan siellä vaikka ja mitä kivaa jälleen kerran.

Koko paketista piti nyt ottaa useampi kuva, kun Nelli toimi assarina ja pyöri edessä tutkiessaan mitä kivaa se mamma nyt oikein saikaan. Nämä sitten ne asiallisimmat kuvat. Tarkempiinkin kuviin yritti kiitettävästi tunkea vähintään tassua ja kyllähän ne siellä vilahtelee.

Just mulle tehty kortti... eli alkaa pahasti näyttää että pakko jo nyt viritellä se toinen naru tuonne, kun tätä tahtia tulee näitä herkkukortteja Snyltäni. Ja ihanat enkkulakut Elvarilta, mahtaakos nämä sitten toimia silmukkamerkkeinä vai tuleeko tehtyä korvikset tai vaikkas rannekoru. Tai sitten mä vaan ihastelen ja hiplailen niitä harakkana. Mikä taitaa olla se todennäköisin vaihtoehto. Ja sitten lankaa...

Ja kun tämän kuun teemana on Suomi satavuotta, Snyni on panostanut kotimaisuuteen. Pirtin kehräämön kampalankaa ja huivia siitä Snyni vihjaili, ohjeeseenkin oli linkki ja sen jo kävin kurkkimassa. Houkutteleva malli yksinkertaisuudessaan. Nyt vaan koitan malttaa olla aloittamatta uutta kunnes tulee muutama työ valmiiksi. Senkin onnistumisen kanssa on epäilystä ilmassa. Ja kun Snyni mielestä paketti kaipasi väriä lisää, kun viime kuun pakettikin oli turkoosi sisällöltään niin kotimaassa valmistettua Nallea pinkkinä. On muuten herkullinen pinkki... siihenki sormet syyhyää jo tarttumaan... aivan kuin sinä Snyni tarkoituksella pidät minua startiitin vallassa lankavalinnoillasi. Viime kuun paketin mietintää aiheuttanut akryyli lanka on jo huivina. Langanpäät vielä pääteltävänä.

Ja itsetehtynä Snyni itse kehräämästä paperinarusta valoisa lahja. Ihana!!! Paikkaa miettinyt jo kovasti, kun haluan tuon säästyvän karvalasten kynsiltä ja hampailta. Ja sitten pistitkin minut jo vähän tutkailemaan miten tuota paperinarua kehrätään itse... Mistähän sais muutaman tunnin tai aika montaki tuntia vuorokauteen, että olis aikaa tehä kaikkee kivaa mitä mielessä on ja taas enemmän kun sinä Snyni kutkuttelet mieltäni kokeilemaan juttuja ja aloittamaan uusia töitä lisää. Ja sitten oli paketissa ihan oikeitakin karkkeja noiden herkku enkkulakujen lisäksi, Mariminttejä, lurpsista vaan. Mä tässä oottelen, että pojat lähtee nukkumaan niin saan avata tuon pussin ja heilutella puikkoja rauhassa hetken ennen omia yöunia. Oli kyllä taas niin mahtava ja just mulle suunnattu paketti, ettei enempää vois olla. KIITOS, KIITOS, KIITOS Snyni!

Ja loppuun vielä pieni kohtaus tästä päivästä, pahoittelut kuvan kehnosta laadusta, mutta parempaa en onnistunut ottamaan.

Hiukan on mielen päällä asioita tällä hetkellä ja mielessä pyöri töissä. Tulin kahvipaussilta, kun huomasin toisen kengän kärjessä tuommosen kevyen höttöisen höyhenen. Kuulin mielessäni mummuni sanovan, että kaikki kyllä järjestyy vielä parhain päin ja ahdistava olo helpotti. Enkelin terveiset mummilta minulle tuntui tämä höyhen tuovan mukanaan.

Lisää käsiä ja aikaa KITOOS!

Niin, arvatkaas onko tässä taas vaihteeksi tilanne, että ideoita on vaikka muille jakaa. Käsiä on vaan kaks ja useempi idea pyörii päässä ja kaikkee ei tietenkään kerkee tekemään saatikka kirjata riittävän selkeesti ylöskään myöhempää toteutusta varten... ku ei sitte enää välttämättä muista sitä nimenomaista ideaa ja silleesti... no pika-arpajaisista aikanaan lisää se homma työn alla ja kunnon arpajaisiinkin palkinto lähes valmis...

Tätä tehdessä kävi niin, että aloin ihan eri juttua tekemään, kun sain idean ja lähdinkin sitä seuraamaan. No sitte tehdessä idea vielä jalostui lisää... nyt on sitten uutta erilaista versiota puikoilla...

Sitte kun näitä versioita pyörähti muutama erilainen mielessä ja on vaan kaksi kättä, työt ja perhe... ongelmahan siitä muodostui, mutta onneksi luottoneulojat täältä blogistaniasta olivat taas valmiina sokkoneulomaan omat versionsa, riitti että heille kirjottelin ohjeen tyngät mitä haen. Kiitos siis mehtäemännälle ja Satulle kun olette taas innokkaina toteuttamassa mun ideoita.

Tänään olikin esikoisen säbäseuralla junnuille testipäivä ja rattosasti siellä muutama tunti vierähti, itsekkin siellä kirjasin tuloksia ja paimensin poikia. Sen jälkeen otinkin päikkärit ja tässä kuvatodiste mun unikaverista...

Kerrankin Miisu pysyi tuolla peitonalla, vaikka kulmaa raotinkin ja kuvan nappasin. Mun siis täytyy mennä vasemmalle kyljelle ja raottaa peittoa että hienohelma tuonne asettuu mun mahaa vasten kerälle. Mikäli tätä en tee niin mun päikkäreistä ei tuu mitään... neiti kuopii peittoa koko ajan ja maukuu. Tuolla se sitten tursottaa päikkärit mun kanssa, joskus saan vaihtaa asentoa ilman poistumista, yleensä asennon vaihto ja Miisu tulee mun tyynyn viereen jatkamaan unia. Mutta siis aluksi on pakko päästä peiton alle.

Meillä on koko päivän satanu vettä, mutta kyllä oli pakko päästä jalkoja käyttämään päikkäreiden jälkeen ja eipä se sadekkaan haittaa kun on kunnon vaatteet. Mukava tuolla oli pistellä menemään ja perus vitosesta piti vielä vähän jatkaa ja tuli juostua reilu seittemän.

Ja ehkä jo huomenna saan kuvattua tuon ensimmäisen mielen tuotoksen ja arvonnan käyntiin. Ihanaa vappuviikkoa kaikille!