torstai 27. lokakuuta 2011

Se onnistuu!!!!

Pakko vaan käydä hehkuttamassa... se piina sitten lähti sujumaan. En nyt sitä saanut tehtyä kuin vasta 7 cm ja kaulakorusta ajattelin 45 cm tehdä. Veivattu ja sahattu kuus metriä hopealankaa ja tosiaan ketju saatu alulle. Pikkasen on hyvä fiilis, kun oikeasti tajusin miten sitä tehdään. Onhan se hidasta ja vaikeaaki, mutta aivan sama se on hienoa. Hitaasti mutta varmasti se valmistuu.

Nyt en enää jaksanu tälle iltaa kuvaamaan alkaa. Muinaisketju rannekorukin on valmis ja ranteessa. Entistä enemmän himottaa tehdä oikeasta hopeasta ketjuja... mutta se hopea ei vaan ole mitään halpaa. Silti taidan sitäkin alkaa käyttää, siitä korut vaan syntyy harkiten. Hopeoitua lankaa sitten kuitenkin pääasiassa.

Oli vain tosiaan pakko tulla hehkuttamaan, mä onnistun tekemään piinaa... jipii!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Korttiloisia siis

Tänään sitten kuvasin noita korttiloisia, ei mitenkään helppo kuvata... ihan liikaa pienosia yksityiskohtia. Tässäpä kuva pläjäys niistä. Kuvat kertokoot kerrankin puolestaan.








Poroloisett juoksivat kartongilla väärin päin, joten piti laittaa net kortit tuolleesti päin, ihan kivat tuli silti. Lumihiutaleet sitten toiste päin. Tuikkuloisia kaikissa sisällä neljä. Enkeli tarraloisia, tais olla orqanza nauhaa ja toisenlaisia tarraloisia sekä tussilla pikkasen korostuksia ja tekstit. Mutta niihin hienouksiin en todellakaan kykene koristeluissa mitä Mustankissan tytär tekee. Käykääpäs kurkkimassa hänenki blogia täällä.

Tänään olen sitten sahaillut ja väännellyt sukkapuikkoloisia. Niistä tuli veivejä ja sahauspuikkoja. Joku neuloja voisi kauhistua tuollaista kohtelua, mutta niin nyt kävitten. Sitten pääsin ihan tosi toimiinkin, yhden erän lenkkejä sitten veivasin ja sahailin. Niistä vähän suunnittelin ihan perus muinaisketjun tekemistä kiitokseksi ystävälleni, joka shoppaili siellä Turussa puolestani. Ja olenhan minä edistänyt mummoni boleroakin. Sekin hyvällä mallilla jo. Kun vain riittäisi lanka, koska oikea sävy loppui. Sitä kyllä tulee lisää, mutta vasta muutaman viikon päästä.

Huomenna on sitten taas kurssi päivä ja minä taidan päästä aloittamaan sen piinan harjoittelun. Toivon kovasti sen onnistuvan, koska opettaja sanoi sen olevan sellainen malli, joka on jäänyt jopa vuosia tehneiltä kesken. Nimensä  mukaisesti siis piina. Vaikkakin olen kuullut, että siitä kun jujun löytää, tulee se todella nopsaan sitten loppuun. Toivottavasti minä sen siis löydän. Opettaja sanoi sen vaativan rytmitajua... apua, minulla sitä ei välttämättä kauheasti ole. No, huomenna nähdään kuinka tässä käy.

Maija taas otti rennosti miehen sylissä sohvalla. Alan olla kateellinen, kun Maija menee paljon useammin miehen syliin koisimaan kuin minun. Vaikkakin tänään päivällä nukkui minunkin sylissä. Harli taas otti ja ottaa edelleen rennosti olkkarin pöydän alla. Miisukin siellä paapailee. Romppu oli omissa oloissaan ties missä, mutta nyt istuu minun ja läppärin välissä hurisemassa. Tässäpä meitin neitit nukkumassa juuri äsken ja edelleen. Romppu vain oli kuvatessa siellä omassa piilossaan.





Nyt tää lähtee jälleen kerran nukkuja nakkeleen, että ylläri pylläri jaksaa aamulla viideltä ylös. On nyt sen verta paljon noita aamuvuoroja, että alkaa oma rytmikin siihen kääntymään. Herää vapaa päivinäkin viideltä, onneksi yleensä saa vielä muutaman tunnin jatkettua sitten unia. Niin tänäänkin, heräilin sitte ennen kaheksaa ja ehdin hetken touhuta kun pojat kömpi pystyyn kaheksan aikaan. Mutta nyt mänen sinne uni maahan, nati nati.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Uusi viikko, uudet kujeet

Melkeinpä, mutta ei aivan. Mummon bolero on vielä kesken. Mutta nuo helmetkin kutsuvat välistä ja nyt sitten vielä uusi aluevaltaus. Yli puolen välin ollaan boleron kanssa, mutta pakko vähän lepuuttaa välistä ranteita, kun näin äkkiseltään intouduin oikein urakalla tekemään, ne meinaavat välistä kipeytyä. Koruilukin vaatii huomiota ja nyt entistä enemmän, kun ystäväni asioi puolestani Turussa käydessään. Tänään sitten sain hänen tuomisensa. Lisää niitä ihania Japanilaisia miracle helmiä, useampaa väriä ja kahta eri kokoa. Oikeita namusia ovat. Lisäksi sain vihdoin kultasepän sahan, sitä kun ei tästä meitin kaupungista ole löytynyt. Netistä niitä kyllä löytyy, mutta kun hinnat vaihtelevat hurjasti ja ei tuosta laadusta ja teristä sitten ole saanut selkoa. Nyt sain siis sahan ja terät. Kohta siis itse punomaan ketjuja urakalla. Isäni minulle teki jo sahaustuen, ohjeideni mukaan. Kun yhden ns. kultasepänpöydän netistä löysin ja sillä oli hintaa kuitenkin 60 euroa... ja kun tiesin jopa itse pystyväni tekemään vastaavan itselleni sopivan, en sitä alkanut tilailla vaan isäni sai tehtävän. Sekin siis pian pääsee testattavaksi. Sukkapuikot odottavat katkaisua ja vääntämistä, niistä tulee veivi ja sahauspuikko. Ja sitten se minun hys hys, haaveeni. Tarkoitus olisi tuolla valtion muistamisella hankkia rumpu, että voisin sitten ihka oikeasta hopeasta tehdä ketjuja. Mutta siitä ei huudella.

Korviksetkin tässä taas tuli väkerrettyä ja taitaapi tuo alkava pikkujoulukausi väikkyä jo ajatuksissa, koska... katsokaapa väriä ja muutenkin aikasta näyttävät yksilöt näistä tuli, kuten nuo edellisetkin makeanveden helmistä tehdyt ovat. Korvikset siis.



Kuvista en osannut päättää kummatkos tässä nyt laittaisi. Pitkät ja säihkyvät, näyttävät nappikorvikset kyseessä. Swarovskin biconeja eri punaisen sävyissä, myös mustat pienet, onyx pisarat sekä  Tierracastin Jasmiinit ja helmihatut antiikki hopeoituna. Valitettavasti kuvissa ei näy kimaltelut kunnolla, on siis bling blingiä kunnolla.

Maija sitten asettautui oikein tosissaan miehen syliin eilen. Yleensä lähtee pois jos rapsutukset loppuu. Nyt ei vaan alkoi nukkumaan ja kun minä hain kameran, että napsaisen kuvan, kun niin autuudella siinä koisi... alkoikin pesemään itseään oikeen antaumuksella. Kuvaaminen olikin sitten erittäin hankalaa... tässäpä muutama otos malliksi miten sitä kasvot pestään.








Vauhdikasta meininkiä, kuten kuvista näkyy. Mutta sitten kasvopesun jälkeen on hyvä jatkaa unia....


Mutta niin, se uusi alue valtaus. Siitä sitten kuvia huomenna tai joskus myöhemmin. Mutta tästä kyllä saa syyttää Mustankissan tytärtä. Sinä menit hullua yllyttämään ja pakkohan mun oli kokeilla niitä kynttiläkortteja. Sentäs aloitin ihan maltillisesti ja ostin värkit vain muutamaan. Neljä niitä on nyt sitten tehty. Ja sieltä sinun linkistäsi katsoin ohjeita, ja kuten tiedät, en niin niistä ohjeista piittaa niin tuokin ohje piti sitten muokata itselle sopivaksi. Mitta suhteet siis muuttuivat. Ja kyllä ne onnistui, ainoa vain, että minä ostin valmiiksi kuvioitua kartonkia... jostain syystä minusta tuntuu, että (vaikka sinun mielestäsi olen luova ihminen) en kykenisi ihan tyhjästä saamaan mitään aikaan. Nyt olen sitten neljä kynttiläkorttia tehnyt jouluksi. Ainakin muutama pitää vielä tehdä. Mutta en kyllä kykene taiteilemaan yhtä hienoja, mitä Mustankissan tytär taiteilee.

Näin on siis minun viikkoni käyntiin lähtenyt.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lauantaita

Eilen syntyi yhdet korvikset. Ovat hautuneet tuolla mielenperukoilla jo pidemmän aikaa. Yksi mitä en ole osannut päättää on ollut mistä helmistä lähden toteuttamaan. Ja muutakin on pitänyt miettiä hiukkasen enemmän. Nyt ne kuitenkin saivat lopullisen muotonsa ja toteutuksen. Kuvia on useampi, kun en näistä oikein osannut päättää. Ne ovat kuitenkin vähän eri kulmista ja alimmassa näkyy värit parhaiten.




Avokoukkuihin ketjun pätkä, jotka toimivat pohjana. Alimpana isohkot upean liilat makeanvedenhelmet. Pienempiä pyöreähköjä liiloja makeanvedenhelmiä, liiloja (enempi punertavat) helmiäislasihelmi riisit sekä vaalean ametistin sävyisiä Swarovskin biconeja. Ehkäpä pikkujoulu korvikset tässä?

Sitten oli pakko kuvata nuo minun ihanuudet. (Äitille kiitos näistä) Ovat olleet viikon minulla ja yhä edelleen aivan upean näköisinä. Olkaapa hyvä.


Ja kuten kuvasta näkyy vieläkin muutama nuppu, joita odottelen aukeavaksi. Näistä siis ihanaa kesän tuulahdusta nautiskelen näin syksyn keskellä. Vaikkakin tänäänkin on aurinko paistellut, huolimatta siitä, että meitin lehti lupaili jopa mahdollisia räntäsateita tälle päivälle. No eipä ole näkynyt, tiedä sitten vaikka se tästä vielä urkenee rätkyttämään.

Nyt alkaa tuntua siltä, että kutominen vaatii taas hiukkasen paussia ja toiset korvikset vaativat toteutusta. Nämäkin siis pyörineet tuolla mielen perukoilla aika kauankin.

Nauttikaa lauantai-illasta!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Perjantai ja tulossa vapaa viikonloppu

Minulla onkin edessä harvinainen viikonloppu, se on vapaa ja alkoi tänään jo päivällä, kun olin aamuvuorossa töissä. Vaikkakin nyt on viime aikoina ollut useinkin perjantaisin aamuvuoroa, mikä on ihanaa. Sikäli kyllä, että aamu-unisena välistä tekee tiukkaa nousta viideltä ylös, mutta senkin jaksaa kun tietää, että töistä pääsee niin hyvissä ajoin, että kerkeää vielä touhuta vaikka mitä.

Tänään sain mielestäni ihania kuvia tuosta eilen mainitusta ystävälleni tekemästä kaulakorusta. Aurinko paistoi ja löysin siihen ihanan kuvan taustaksi. Tässäpä siis tämä kaulakoru. (J- toivottavasti tämä miellyttää.)



Valkoisia makeanveden helmiä, tiikerinsilmää ja hematiittia, välihelminä siemenhelmiä. Sileä suurehko salpalukko, ystäväni toiveesta näyttävä, mutta ei liikaa. Tämä on tehty hänen toiveensa mukaan, niska osan pätkän mukaan aiemmin tekemästänini Valkoinen tiikeri kaulakorusta.


Tausta kuvassa on Pamukkalen travertiinialtaita auringon laskun aikaan, kuva löytyy kirjasta Maailman 100 suurta ihmettä. Sitä selatessa löytyi muutamakin erityisen hieno kuva taustaksi koruille.

Sain tänään uuden ihanan soittoäänen puhelimeeni. Juniori taitaa olla äidin poika, niin kovasti pistää laulattamaan Leevi and the leevings. Lauleskeli oman version puhelimeeni Pohjois-Karjalasta. On oikein ihana soittoääni nyt.

Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 20. lokakuuta 2011

Salaisuus julki ja keijukainen

Tässäpäs olikin sitten pieni päivitystauko. Juniori täytti kolme vuotta ja niitä juhlittiin viikonloppuna. Mummi ja pappakin tuli torstaina ja lähti maanantaina. Joten säpinää tässä kyllä on riittänyt. Teitä varmaan kiinnostaa jo tietää mitä siitä mun kudelmasta oikein tuli. Nyt se tosiaan on valmis ja toinen tekeillä. Toista teen alpakan villalangasta omalle mummolleni joulu/synttärilahjaksi, äitini pyysi tekemään ja minä päädyin tuohon alpakkaan. On kyllä ohuempaa lankaa, joten teen kaksinkertaisena, mutta on niin pehmoista, lämmintä ja ei kutita, joten on oivallista lankaa yli yhdeksänkymppiselle mummolleni. Omani tein Novitan puro langasta, sävynä luumupuu. Siitä siis tuli bolero. Tässäpä se edestä ja takaa.



Ja mitäs pyysin miestä ottamaan kuvat... nii-in, mitäpäs sitä sitä sitten kuvataan... ei ne oikeesti noin valtavat ole, kuvakulmalla mahdollisesti vaikutusta asiaan. En ehkä suosittele tätä mallia välttämättä tekemään näistä monivärisistä langoista, vaatii hiukan asettelua, mutta kyllä mä tähän itte olen oikeen tyytyväinen. Lämmittää ja hyvä arki käyttöön. Sitte tuon mummun boleron jälkeen, olis jonossa se esikoisen pipo. Sitä jo kovaa kyselee ja vihdoin sain häntä miellyttävää lankaa siihen.

Mutta ei ne korutkaan aivan ole unhoittunu tällä välin. Ihana pinkki keijukais kaulakoru syntyi myöskin ja ystävälleni hänen toivoma versio tuosta valkoisesta tiikeristä, sitä vain en ole ehtinyt kuvata. Mutta tässäpä keijukaista.

Pinkkejä makeanveden helmiä, mustakiveä, valkoisia makeanveden helmiä, Swarovskin biconeja, pieniä hematiitteja sekä siemenhelmiä. Sydän salpalukko, jossa irrotettava riipus, makeanvedenhelmet sekä se keijukainen.


Valitettavasti tämä on vaan kuvattu sisällä illalla ja en saanut tuota väriä oikein näkymään. Siellä messuostosten kuvassa nuo pinkit näkyy oikeamman värisenä. Ne on niin herkullisia!



Ja sitten vielä tuosta riipuksesta ihan yksittäiskuva. Vielä tuolla kätköissä odottaa paikkaansa toinen samanlainen keijukainen, nekin on todella ihania.


Korviksetkin ajattelin tähän tehdä, mutta ne hakee vielä malliaan ja muotoaan tuolla pääkopassa. Muutama idea jo on, mutta ne ei tunnu tähän sopivilta.

Ja kuten varmaan arvaatte, aamulla viideltä herätys... nati nati!

Ps. Vielä väläys kissoista. Meidän makkarin ikkunan takana lenteli lintuja... joten huomatkaa erityisesti Romppu. Vanhempia näytti enemmän houkuttavan mitä nuorempia.


maanantai 10. lokakuuta 2011

Kaulakoru ja korvikset

Niin, teinhän minä eilen yhden kaulakorun ja korvikset, jotka pyydettiin tekemään. Tämä lähtee sitten kustin poljettavaksi huomenna. Liilaa ja rusetteja. Niistä uusi omistaja pitää, niitä hän myös sai.




Kahta eri kokoista ja sävyistä helmiäislasihelmeä, laventelikiveä, kaksi rusettia ja muutama kirkas ab Swarovskin bicone. Uusi omistaja ihastui suuresti tuohon lukkoon, siksi halusin sen sijoittaa tuohon sivulle, ettei jää niin piiloon niskaan ja tuossa on oikein päin. Keskellä alhaalla olisi ollut sitten nurin niskoin.




Swarovskit sitten laitoin rusettien ylä- ja alapuolelle, tuomaan rusetit enemmän esiin, kun eivät ole kuitenkaan järin suuria. Rusetit sitten ovat toisella sivulla tasapainottamassa lukkoa. Ja korvikset haluttiin aiemmin tekemieni mukaan, mutta liilana ja kaulakoruun sopivina.


Nämä siis tein eilen myös, virheellisten kutomusten lisäksi. Nyt on vahinko otettu takaisin ja puoli toista kerää on kudottuna. Ja nyt järkikin sanoo, että nyt tulee oikeaa kokoa. Mutta siitä sitten valmiina lisää. Ja nyt poistun unimaahan, nati nati!

Sähellystä ja muuta mukavaa

Tämä päivä alkoi oikein kunnon maanantaina, kaikki vastusti oikein urakalla. Mutta ihan hyvä päivä tästä lopulta tuli. Lupasin kaulakuvan tuosta änkyrästä. Tässäpä minä ahdistettuna seinää vasten kuvaa varten.


Eilen oltiin koko perhe kauniissa auringonpaisteessa pelaamassa futista tekonurmi kaukalossa. Ja sillä reissulla tuli muutama ihana väripilkahdus vastaan.

Täällä siis pelailtiin. Juniori halus välttämättä laittaa sen mun tekemän pipon päähän, aurinko lämmitti aika kivasti ja kun tuolla vielä juoksee pallon kanssa oli kyllä pää märkänä. Ohuempi pipo ei kelvannut. Saa nähä, kun ei tuota ihan sydäntalvella voi antaa pitää, että mikä äläkkä sitten nousee. Vaikka villalangasta tehty, on aika harva, joten kylmällä viimalla ei todellakaan voi olla käytössä.
Sitten löytyi mukavia juttuja viereisestä Rytilaakson ruusutarhasta. Siellä niitä vielä ruusuja loisti useammassakin pensaassa. Osa oli jo aika kärsineen näköisiäkin, eikä ihme. Perjantaina tuuli ja sade raivosivat täälläkin.

Ihani värejä. Kun tuntuu, että nuo puut eivät tänä vuonna ainakaan täällä meillä loista kunnolla vaan lehdet vain kuolevat pois.

Tässä yksi perjantaista aivan loistavassa kunnossa selvinnyt yksilö. Täydessä loistossaan vielä. Ja samassa pensaassa oli useampiakin kukkia, sekä...
... aivan täydellinen nuppu, odottamassa loistoon pääsyään. Toivottavasti tämä ehtii vielä kukkia kunnolla. Olisi kyllä tehnyt mieli napata mukaan maljakkoon. Mutta sinne se kuului omaan pensaaseensa.









Sitten oli pakko lauantaina illalla kuvata neitokaisia. Oli taas niin kissamaista meinikiä että!

Maija, Romppu ja Harli ruokapaikalla, kaikki yhdes koos. Vain Miisu syö omassa rauhassa.

Harli ottaa rennosti sohvan nurkassa.

Maija on löytänyt oman yksiön. Joskus on hauskan näköistä, kun noita hyllyjä on kolme ja joka hyllyllä on kissa.

Harlin häntä, josta äitini sanoo, että on laitettu jälkeenpäin paikalleen.

Miisu venyttelee.

Ja Romppua ujostutti, ei halunnut kuvaan.
Sitten, pieni loppukevennys. Mulla lähti aamupäivästä päivä sujumaan tämän jälkeen paremmin. Sitä kun on niin fiksu välistä. Eilen aloitin vielä yhden kudelman. En kuitenkaan vain yhden hyvin yksinkertaisen ohjeen takia ostaa kymmenen euron lehteä. Luin ohjeen viime viikolla ja eilen lähti kaupasta mukaan lankaa, josta ajattelin tämän työn tehdä. Muistin, että kudelman piti olla 80 cm leveä, joten ensimmäisen kerän kudottuani sataa seitsemääkymmentä silmukkaa hain sitten lisää lankoja, joita siis on kaiken kaikkiaan yksitoista kerää. No, tänään sitten aamupäivällä sopivan raon tullessa, lähdin katsomaan, että kuinka pitkästi piti kutoa ja loput ohjeet... niinpä, ohjeessa ei ollut 80 cm leveys, vaan 80 silmukkaa. Nauratti pitkän aikaa, että pitäiskö asiat tarkistaa joskus, eikä syöksyä toimintaan heti. No, nyt on eilinen yksi ja puoli kerää kudottua purettu ja aloitettu oikealla silmukkamäärällä. Työn tulos paljastuu sitten valmiina. Ja nyt on ohjeet kuvattuna kännykässä, että varmasti tulee oikein. Minä oikea käsityöihme! Ja kyllä tällä kertaa teen ohjeesta, mutta tämän oikeasti haluan. Lankoja vain taitaa olla about 6 kerää liikaa. Mutta enköhän niillekkin käyttöä keksi.