lauantai 20. elokuuta 2016

Kun ystävä pyytää ja kuulumisia

Nyt on valmistakin sitten esitellä... edelleen sata työtä puikoilla ja se kesähuivi pingottamatta, onpahan valmiina ens kesään jossei muuta. Muovit on poissa ikkunoista, mutta siinäpä se... parvekkeen kaiteet ja lasit on vielä jossain tehtaalla... arvatkaa alkaako suoraan sanottuna veetuttaan pikkuhiljaa, no alkaa ja lujaa. Lisäksihän tässä kävi meidän kohdalla niin kivasti, että meidän kaakelit oli tärvelty yhdestä kohtaa... Meillä kun on kaakeloitu parvekkeen lattia. Olipa äijät tulleet muovien poiston jälkeen soittaan ovikelloa, että me laitetaan siihen kohtaan kolme tällästä kaakelia. Mies oli heti tuumannu, että ette muuten laita. Toinen vaihtoehto olis kuulemma ollut, että piikataan kaakelit poikkeen ja tilalle tuo sama kakka pinnoite mikä muillekkin... no ei muuten käy sekään. No olivat loppuviimein sopineet, pienen keskustelun remontin hinnan alennuksista yms pomoille soitteluista jälkeen, että tuo ensimmäinen rivi vaihdetaan ja sillä periaatteella että kuin se olis tarkotuksella laitettu erilaista. Minä tulin töistä kotiin ja menin samoin tein remppaäijien juttusille ja olihan siinä vähän jo hätääntyneen olosta äijää ku mä halusin nähä kaakelit joita aikovat laittaa. Ei käyneet... nyt on mun mieleisen väriset, mutta ihan en oo tyytyväinen työn jälkeen. Tässä nyt miettiny, että vieläkö nostan metelin vai enkö. Mun järjen mukaan se kuitenki menee niin, että jos äijät ite hajottavat vahingossa niin meidän ei siitä kuulu kärsiä vaan he korjaavat sitten vaikka kaakeloimalla kokonaan uudestaan lattian omaan piikkiinsä.

Mutta joo, jos vaihdetaan ilosempiin aiheisiin. Sehän oli pari viikkoa sitten Oulun Extreme run.


Juoksuasuun suunnittelin laittavani kaikista aiemmista kisoista huivit, sortsitkin olis niistä ollut ja päähine, mutta sitte totesin etten pysty sen asun kanssa juoksemaan. Tuli sitten vaan toppi kahdesta kisasta. Rataan oli lisätty pari estettä ja vähän muutettu, niin en itselleni asettamaa aikatavotetta saavuttanut. Se ei sinänsä haittaa, koska kokonaissijoitus oli kuitenkin 135 ja juoksijoita 1400. Lisäksi ensimmäisen kerran tulin maaliin ennen pikkusiskoa... eli parannusta on tapahtunut.


Mikäli jotakuta kiinnostaa se aikatavoite, niin se oli alittaa kerrankin kaksi tuntia. Edellis vuosiin verrattuna kuitenkin voittajienkin ajat olivat noin 10 minuuttia hitaammat niin voin sanoa, että tyytyväinen saa olla omaan aikaan, 2.04.27 kun paras on ollut 2.01.07. Tokihan rata on joka vuosi vähän erilainen, niin sillä tavalla tuo ei ole verrannollinen, mutta nyt oli viime vuoteen nähden tehty kaksi estettä lisää jotka hidastivat reilusti, toisessa kiivettiin, tultiin alas, ryömittiin, kiivettiin, tultiin alas ja ryömittiin ja toinen oli tehty veteen häkki jonka läpi mentiin ja häkki oli täynnä jumppapalloja... eli hidastavia esteitä olivat molemmat. Nyt sitten jännitetään päästäänkö ens kuun alussa Peurunkaan, riippuu siitä saako mies vaihdettua työvuoroja.


Nellihän on vielä tämmönen käteen sopiva ja toimiikin mun käsipainona ellei ole niskanlämmittimenä. Niskassa jos tarvin kahta kättä ja jos toinen riittää on tuossa käsivarrella makaamassa. Kaikkeen pitää osallista meinaan. Nellin painokin on yli kolmen kilon, tarkkaa en voi sanoa kun mies sen viimeksi punnitsi tuossa viikko sitten.... oli vähän meinaan jännitystä elämässä.
Ystäväni Tuutti tuli perjantaina ja pojat lähti miehen siskolle yökylään lauantaina, että me pääsemme Vaasa open airiin. Vein pojat tädille ja juuri ennen lähtöä mies huomasi ampiaisen meillä sisällä, jonka tappoi. Pojat vietyäni otimme muutamat oluet ja laittaiduimme valmiiksi, kun Nellillä olikin yhtäkkiä poski turvonnut, aivan kun ois kirsikkatomaatti kissalla poskessa. Muuta syytä tälle emme keksineet kuin ampiaisen piston. Onneksi ei sen kummemmaksi mennyt, antoi ihan tutkia ja mitään näkyvää emme löytäneet ja oli muutenkin oma itsensä. Lisäksi olimme vielä kotona muutaman tunnin ennen lähtöä niin näimme ettei pahemmaksi enää mene. Selvittiin säikähdyksellä ja sunnuntaina neitosen poski oli jo normaali.

Niin Vaasa open air... sinne katsomaan ensinnä...


Egotrippi, harmillisesti joutuivat aikataulu syistä lopettamaan hiukan kesken. Oli ollut ongelmia aluksi ja eivät ihan ajallaan päässeet aloittamaan ja lopettaa piti kun käsky tuli. Knipin kanssa juttelimme tovin ja kuvaankin päästiin, mutta kun en ole siinä yksin hänen kanssaan en sitä tässä julkaise.

Seuraavana...


The Cardigans. Hienosti Nina lauloi tangon suomeksi, Itämaista Rakkautta. Ja todella upeasti lauloikin. Hän on itseasiassa esittänyt ruotsalaisessa elokuvassa suomalaista tangolaulajaa. Upea nainen upean äänen kanssa.

Ja illan päätteeksi...


Manic Street Preachers. Valitettavasti vaan mun migreeni ei tykänny näistä heidän sinisistä valoista ja mä jouduin siirtymään hieman taaemmas kuuntelemaan. Ei sinänsä haittaa, mies tietää miten voi käydä ja Tuuttikin ymmärsi että olen tottunut ja ei ole pakko mun kanssa siirtyä. Yleensä se vaan on valojen sijaan mun lievä ahtaanpaikan kammo joka ajaa taaemmas, mutta siltikin. Jostain kumman syystä masokistina on aina pakko päästä aluksi mahdollisimman lähelle. Naurattaa itteekin oma toiminta, mutta niin se vaan menee.

Sitten tosiaan Tuutti laittoi mulle viestiä kuukaus sitten, että teenkö hälle tämmösen, Ja senhän hän sai viime viikonloppuna...


Eli Kalastajan vaimon raitavenepaita. Langaksi tuli Catania kaksinkertaisena oranssinpunaisena sekä luonnon valkoisena. Puikot 4,5mm pyöröt.


Tuutti oli tyytyväinen ja arvaatkaa kuka taas unohti punnita... langat päättelin meinaan vasta kun Tuutti oli ensin sovittanut ja kertonut työn kelpaavan.


Ostin itsellenikin langat. Mutta en tiiä vielä teenkö ja jos teen vaatii hiukka muokkausta... isommalle rintamukselle tuo on meinaan todellinen sivutissin vilautuspaita.... siitä ei viittitty kuvaa ottaa. Mutta hyvin pornahtava ois kyllä noilla kädenteillä, pitäisi vähän niitä pienentää omalla kohdalla.

Ja kun rakkaalle ystävälle tämän tein niin sittenhän se piti tottakai merkata käsin tehdyksi...


Sattuipa merkeissä olemaan juuri oikean värinen (siis värillisenä, puunvärisiä enemmänkin) hand made merkki, niin sen sinne helmaan ompelin.

Eilen illalla meidän yllä jylläsi tovin ukkonen ja tämmösen löysin sen jälkeen mattotelineen alta.


Muuten ei mitään, mutta tämä kyyhky oli todella pahoin loukkaantunut. Minulla sitten ei kantti kestä jättää luontokappaletta kärsimään. Siinä henkisesti valmistauduin katkaisemaan niskat, kun tuli eräs naapuripariskunta. Menin kysymään josko heistä mies voisi hoitaa homman. Hän kuitenkin totesi heti ettei vaan pysty. Mä sitten aloin keräämään itseäni toimiin, kun sattui poliisit ajamaan kierroksellaan ohitse ja saimme heidät vinkattua paikalle ja hehän homman sitten hoitivat. Eli ei tarvinnut alkaa eläimen murhaajaksi. Olen todella eläinrakas, mutta olen myös ihminen joka ei suostu katsomaan toisen kärsimystä, ei edes villieläimen. Ikinä en ole vielä itse joutunut lopettamaan eläintä, mutta sen tarvittaessa teen, eläintä en jätä kitumaan. Tämäkin yksilö roikotti toiselta puolelta siipeään ja saman puolen jalkakaan ei toiminut kunnolla. Kaatui heti tuolle kyljelle kun yritti paeta. Mielenkiinnosta haluan tietää teidän tilanteen? Olisitteko tarvittaessa valmiit katkaisemaan niskan kituvalta eläimeltä?

Sitten vähän iloisempiin asioihin ja elämää täynnä oleviin eläimiin...

Tänään aamupalan jälkeen hetken sulattelu ja sitten kohti Öjbergetiä poikien kanssa...


Äitee vetäs ensin viis kiekkaa ylämäki juoksua... ei tätä tässä näkyvää polkua. Tämä on lyhin 170 metrinen ja jyrkin. Minä vedin sivurinnettä, joka on 330 metrinen ja loivempi paitsi viimeiset kolmisenkymmentä metriä. Maanantaina oli esikoisella tuolla säbäjoukkueen treenit, kävivät ensin juoksemassa pururadalla ja pelasivat sen jälkeen suojalkapalloa. Minä vedin sillon itseni piippuun tässä lyhyessä ja tuossa pitkässä rinteessä... 10 kertaa kerkesin puolessatoista tunnissa ja viimesellä kierroksella jo ajattelin etten selviä ylös enää kävellenkään, sisulla mentiin. Esikoista nauratti kotiin tullessa kun äiti ei meinannut jaksaa edes portaita nousta ylös. Nyt sitten tuon viisi vedin ja sen jälkeen ilman ollessa tosi lämmin kerkesimme ihmettelemään sipiliskoja ja perhosia...



Eli näin täällä. Ihanaa loppu viikonloppua kaikille!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kesä kuulumisia

Yhä edelleen on huivi pingottamatta. Syystä että kotona on muovien sisällä niin tukala olla ettei jaksa pakollisia enempää mitään tehdä. Lisäksi miehen ja lasten lomaillessa jokainen mun vapaa päivä käytetään yhdessä touhuiluun. Nyt olin aamun töissä ja miesväki oli lähtenyt jenkkifutista kattomaan, minä tein kotona illaksi tonnikalasalaatin ja hyppäsin pyörän selkään ja istun Laiturilla tekemässä postausta.

Mitäkö sitten on touhuttu. Mm käyty Ähtärissä Flow Parkissa...



Kuvassa meitin juniorin taidonnäytettä. Ja meitin perhettä puras kärpänen, näitä lisää.
Sitte kiipeilyn jälkeen käytiin eläinpuisto kiertämässä...


Ja kyllähän se (mikäli muistan oikein) Minni osaa poseerata ja ottaa yleisönsä. Pentujakin oli kolme kappaletta ja kovia olivat menemään.

Sitten sattui neljän vapaan putki viime viikonlopulle ja se vietettiin mökkeillen Valkeisen järvellä Lestijoella.... Siellä harrastettiin juoksemista, vaellusta ja myös puiden halaamista. Mukana oli myös mun vanhemmat ja siskon perhe.



Oli kyllä erittäin ihana paikka ja koko porukka viihtyi, olisi viihtynyt enemmänkin, mutta minun työvuorojen mukaan piti kulkea... kaikki muut kun lomailivat tuohon aikaan paitsi minä.

Perjantaina kun tulin töistä kotio oli mies kysymässä koska mennään... Ulos syömään ja sekin sitten ihan uudella tavalla... Alakerran väki oli just pyytänyt pojat rannalle uimaan, pieni juttutuokio ja tilanne se, että ei kiire rannalta kotiin ja nämä äiti ja isä nosti ulkona syömisen ihan uudelle tasolle...




Ja tässä vaiheessa tiedoksi postauksen kirjoitus jatkuu kotona... tuo kuvien asettelu ja muu muokkaus alko kännykällä takuta urakalla, sekä mies saapui seuraksi pelin päätyttyä.

Mutta takaisin tuohon ulkona syömiseen. Tänä viikonloppuna kun oli one in the life time tilaisuus täällä meillä Vaasassa niin sinne siis. Dinner in the sky....


Söimme siis päivällisen neljänkymmenen metrin korkeudella. Ja voi jumpe, tätä mää tahon lisää... tässä kuva suoraan tuolini vierestä alaspäin... älkää piitatko naapurissa istuneen kengistä.


Ja tuossa naapurin kengän vieressä on siis Strampenin terassi, Strampen on ruokaravintola ja kesäisin terassi rannassa. Huikeat maisemat ja kerrassan loistavaa ruokaa,


Tässä kuva Vaasan hovioikeuden talosta tuolta yläilmoista, kaunis tämä kotikaupunki vain on. Pitäisi enemmänkin kuvata.

Jotain on myös valmistunut käsityö saralla. Ennen mökkireissua käytiin Minimanissa ostoksilla, limpparia ja vichya ja osa ruuastakin. Mutta mitäpä käsityönarkomaanin silmiin osuu keskellä käytävää? Tietysti luotilankaa. Tuolla oli vaan kolmea väriä ja aika pieniä rullia, mitä katoin Biltemasta löytyvän. Ja olihan tuo hintavampaakin siihen nähden... mutta kun kaikki tämä tieto tuli haettua vasta jälkikäteen. Olikohan kellekkään yllätys? Käsityönarkomaani kun johonkin uuten törmästessä ei hae tietoja vaan toimii ja tiedot haetaan vasta sen jälkeen jos jatko kiinnostaa. Eiköstä vaan?
Rulla ja koukku (kotona oleva 4 mm) kulki laukussa mukana tuon mökkireissunkin, siellä kyllä jokusen kierroksen neuloin kesken olevaa huivia. Mutta tuo luotilanka sai olla ihan rauhassa, kunnes keskiviikkona sen otin esille koukun kera, pikaista surffailua ja sitte mentiin...


Kun tuota lankaa on vaan 50 metriä tuossa rullassa kattelin jokusen korin ohjeen ja sen mukaan lähettiin menemään omasta päästä. Ihan kivan pikku korin siitä saikin ja vähä vielä jäikin lankaa.


Nyt sitten seuraavaksi sinne Biltemaan... suunnittelin vähän josko löytys kivat värit niin kylppäriin matto virkaten. Ihan noin räikee toi ei oo vaan enemmänkin semmonen kirkas tipunkeltainen luonnossa.

Että semmosta täällä touhuttu töiden lisäksi. Pianhan se on taas Oulun extremekin edessä, pari viikkoa ja taas mennään. Vielä siis kerkee ilmottautumaan täällä. Tai voi tulla kannustamaan mikäli lähistöllä asuu.

Mukavaa alkavaa kesäviikkoa kaikille!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Oiskos aika kertoa kuulumisia???

Näyttää blogi jääneen ihan hunningolle, anteeksi siitä. Nyt kuitenkin taas tiedossa kunnon pläjäys kuulumisista. Käsitöitä on ns valmiina, mutta kun se päättelykeiju ei oo täällä käynyt viime aikoina juurikaan nii ei sitte mitään esiteltävää sillä saralla ole. Juostua on tullut mukavastikkin. Mäkitreenejä ei ole tullut vedettyä uudempaa kertaa, vaikka mieli tekis, aina ei vaan kerkee vaikka tahtoskin. Mutta sattuipa tuossa eräs sunnuntai, että lähdimme juoksemaan Pilvilammen ympäri, matka tietääksemme 12,5 kilsaa...


Jostain syystä vaan emme koskaan päässeet opasteita seuraamalla ympäri, vaan kiersimme ympyrää tai eksyimme ihan muualle. Ja sitten tulikin juostua ihan kiva matka... Jälkeenpäin kun on puhuttu tuttujen kanssa, niin ei olla ainoita eksyneitä kun lähdetään kiertämään Pilvilampea. Kyllä sen ympäri pääsee, mutta miten sitä ei tiedetä, eikä moni muukaan.

Tuolla juoksureissulla sattui semmoinenkin mielenkiintoinen homma, että näin elämäni ensimmäisen kerran kyyn elävänä enkä vain kuvasta. Meinasin sen päälle juosta. Miehen onneksi oltiin juoksemassa, ettei tarvinnu jäädä ihailemaan ja kuvaamaan sitä. Minä kun tykkään kärmeksistä ja mies taas ei voi sietää.



Nelli on edelleen varsinainen kaikessa mukana neiti. Tässä itseasiassa syö herkkua mun mahan päällä kun makoilen lattialla. Lähdimme kyläily reissulle, niin neiti olisi ihan väkisin tulla mukaan ja teki hyökkäyksen rappuun. Sitten tarttui ylimmän rapun reunaan etutassuilla niin lujaa, että ei meinattu saada irti. Onneksi ei kuitenkaan ole alkanut harrastamaan rappuun livahtamista heti kun oven avaa, siitäkin kokemusta Kuningattaren ajoilta. Romppu oli siinä mestari ja lisäksi osasi sen taidon, että lähti juoksemaan suoraan alas ja kun meinasit saada kiinni pyörähti ympäri ja juoksi ylös, jne...


Kesälomaakin tuli vietettyä kolme viikkoa. Lauantaina kun loma alkoi käytiin poikien kanssa nauttimassa kauniista säästä Raippaluodon sillan kupeessa. Pojilla oli vielä koulua sen ensimmäisen viikon, niin minä sain sitten oman loman, uskalsin jopa lähteä pariksi päivää pois. Esikoinen sai myös heti tiistaina silloin kipsin pois ja kun siltä reissulta kotiuduttiin ostin lipun seuraavaan junaan ja jo illalla olin siskon luona saunomassa.

Tuli käytyä Haaparannassa täydentämässä minttutoffee varastotkin. Ja säät suosi jopa niin, että tuli heitettyä talviturkki. Aamupäivästä käytiin siskon kanssa lenkillä ja samalla reissulla pulahdettiin ja sitten illalla uudestaan kävin uittamassa siskon koiran, Torniojokeen jäi talviturkki tänä vuonna.



Siskon luota perjantaina takasin kotiin ja lauantaina sai ylpeillä poikien todistuksilla. Juniori sai stipendinkin. Ja siitä sitten hypättiin autoon ja nokka kohti kotikontuja. Isän kaveriksi tai siis isä siinä oli kaverina ja minä tein ja nautin. Jaa mitäkö? Sunnuntaina mä ensin leikin puukkosahan kanssa ja purin vanhan aidan pois. Sitten maanantaina alotettiin tekeminen.


Laudat oli isä jo sahannu ja osan tervannu. Loput tervasin minä ja ai että se terva tuoksuukin hyvälle.
Keskiviikkoon asti tehtiin ja komeaa aitaa tulikin, vaikka ite sanonkin. Tähän asti päästiin tiistaina.


Puoleen väliin siis. Keskiviikkona ajeltiin poikien kanssa kotiin ja torstaina sitten ensin anoppilaan, johon pojat jäi ja miehen kanssa jatkettiin Kuopioon. Ja siellä sitä sitten taas juostiin... elämäni ensimmäinen puolimaraton, Pullukka runissa. Tuon Pilvilammen lenkin jälkeen tiesin kyllä pystyväni siihen ja aikakin ihan hyvä, 2.26.50 ja sijoitus oli 154. Voin sanoa, että oli pikkasen voittaja fiilis tuon jälkeen...


Miehen serkku meitä kuvasi ja tässä tullaan maalisuoralle... ja maalissa sitten päästiin ison miehen kainaloonkin...


Sunnuntaina sitten anoppilan kautta kotiin ja maanantaina taas kotikonnuille jatkamaan aitaa....


Aita saatiin ihan valmiiksi tiistaina. Ja eihän sitä ihan toimettomana voi olla tietenkään, joten esimerkiksi juniorin pallon paikkasin... tässä vaiheessa voin kertoa, että jesari on kova sana ja isän tyttönä sillä paikkaan mitä vaan...


Sain myös vietettyä äidin omaa aikaa... pojat ja mummi ja pappa meni ajoissa nukkumaan, niin minä nappasin virkkuun mukaan ja menin rakkaaseen paikkaan, mattolaiturille....


Ja mikäs siinä oli istuskellessä tyvenessä ja kauniissa kesäillassa... tässä maisemassa mieli lepää, se on sitä lapsuuden rakasta maisemaa...


Ja jottei tuo viimeinen viikko olis aidan nopean valmistumisen vuoksi ihan löhöilyksi mennyt, niin lauantaina sitten osallistuttiin Tuutin kanssa Fantin hölkälle ja juostiin 15 kilsaa. Ja kivaa oli, vaikka vettä tulikin ihan kunnolla, alkoi satamaan vähän ennen starttia ja kun oltiin juostu lakkas satamastakin. Ja sitte tulikin tukahduttavan kuuma, joka tottakai ties ukkosen illaksi. Eipä haittaa, mä rakastan ukkostakin. Sunnuntaina sitten kotiuduttiin poikien kanssa ja nyt on kaks päivää jo painettu töitäkin.

Niin joo, Nelli ja Harli ei oikeen tykänny tästä kotona pyörähtämisestä... ikävä oli ilmeinen ja tuonne Kuopioon kun tehtiin lähtöä oli tämä selkeä mielipide esillä: ilman meitä et taas lähde.



No kyllä mä neitosia joka kotipiipahduksella paijasin ja hemmottelin herkuilla.

Että semmosia kuulumisia. Mukavaa kesää kaikille ja ihanaa Juhannusta. Toivottavasti se päättelykeiju tulee pian käymään niin tulee eloa tähänkin blogiin enemmän.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Hengissä ollaan...

Ja tiedossa onkin nyt sitte ihan kunnon pläjäys sitä ja tätä...

Käsityöt ovat aika vähissä, pieniä juttuja muutama valmistunut ja yllättäen taas useampi iso juttu kesken. Hulinaa on elämä ollut. Aloitetaas vaikka koruilla....


Tuli pitkästä aikaa tehtyä koruja ja seurana mulla oli alakerran väki sekä omat pojat. Akaatteja korviksissa sekä lasisydämet, yhdet akaatit lähti alakertaan ja niistä ei ole kuvaa. Lisäksi tein itelle setin kaulakoru, rannekoru ja korvikset, akaatteja ja hematiitteja vaijerissa, ohutta papuketjua ja avot, pari helmihattua joukossa. Enpäs hoksannu muiden töitä sitten kuvatakkaan, mutta hienoja koruja teki jokainen poikakin.

Sittenpä tuossa tuli viime kuussa se yks vuos lisää ikääkin ja kun tuohon juoksuun on hurahtanu nii lahjuksenki sain sen mukaan ja aivan ihanan kortin.


Nyt näkee mitä sitä tekee ja täytyy sanoa, että hurjasti tulee askelia työpäivän aikana.

Mullahan on ollut lasit joskus vuonna kivi ja kirves, lähinnä hajataiton takia ja ihan aavistus miinusta, sen miinuksen vuoksi en olis laseja tarvinnu. On olleet käytössä viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Tässä talven aikana alko silmät kuivumaan koko ajan ja tunne, että jotain roskaa olis silmässä... eikun tarkistukseen ja niihän ne lasit tuli, kera plussan. Eli muutosta oli toiseen suuntaan ja vieläkin tuli vähä hajataiton korjausta.


Ja eipä oo enää silmät kuivuneet. Pojat teki päätöksen kehyksiin. Olin kaksien kanssa epäröimässä ja jos olisin ite valinnu olisin varmaan ne vähä hillitymmät ottanu. Eipä sen puoleen, kaikki on kehunu, joten kannatti uskoo poikia ja olihan ne optikotkin samaa mieltä.

Sittenpä eräs kaveri pyysi tekemään tammikuussa syntyneelle pojalle räpyläsukat ja niinhän tein, mutta siitä se ajatus sitte lähti ja modasinpas siitä sitte tumputkin.


Ehän mä taas mitää painoja muistanu kattoo. Puikot oli näissä 2,75 mm muistaakseni molemmissa, ainaki tumpuissa. Tumppuja en pingottanu vaan saivat jäädä näin. Lankana oli TeeTeen Helmi vaaleansinisenä. Yhestä kerästä sai sukat ja tumput, nöttönen vielä jäikin.

Mulla oli toissa viikolla talviloma, eli viikko 17. Lupaavasti maanantaina oli maa valkosena aamulla herätessä. No siivosimpas vaatekaapin ja jösses mitä löytöjä sieltä teinkään. Siis joo olen siivonnut sen monia monia kertoja, mutta jostain syystä aina viikannut kaappiin takasin kaiken. Siellä kun oli kymmenen vuotta vanhoja housuja, ei siinä muuten mitään ihan ehjiä ja siistejä, mutta kiloja oli sillon about 20 enemmän... voitte uskoa, että olivat pikkasen liian isot.

No keskiviikkona hyppäsin junaan aamulla heti ja suunnaksi Tampere. Lähdin muutamaa kaveria treffaamaan ja ostin lipun illalla yhdeksältä lähtevään paluujunaankin. Kaikki meni hienosti, kunnes puolen päivän jälkeen soi puhelin... esikoisen opettaja soittaa, että poika oli kaatunu ja loukannu jalkaansa, pitäis hakea kotiin. Minä siinä sitten kerroin olevani Tampereella käymässä, oli äänensävy aika ikävä että kun miestä eivät saa kiinni nii mun pitää nyt sitten joku saada poika hakemaan... Mies jossei vastaa puhelimeen työpäivän aikana, niin sillon on palaveri menossa. No eipä auttanu kun älytön puhelin rumba aloittaa, onneksi esikoisen kaverin äiti tekee töitä kotona ja pääsi pojan hakemaan kotiin. Mies sitten heti kun pääsi niin suuntasi kotiin.... suuntasi myös välittömästi pojan kanssa lääkäriin...


Esikoisella murtui nilkka, oli liukastunut pelatessa välitunnilla. No meni vähän tämän äidin kaveritreffit puhelin kädessä, mutta onneksi oli ymmärtävät ystävät kyseessä ja ihan kiva päivä olikin tästä tapaturmasta huolimatta. Huolehtimiseksihan se loppu aikakin meni, kun piti jännittää, että mitä jalalle on tapahtunut. Opettaja minulle vain selitteli, ettei hän tajunnut näin pahasti käyneen... poika ei ollut edes antanut koskea jalkaan eikä voinut astua sillä laisinkaan... No onneksi sain pojalle hakijan ja mies aika pian sen jälkeen pääsikin paikalle. Alunperin oli kuudesta viikosta puhe, mutta viime viikolla käytiin kontrolli kuvauksessa niin lyheni viiteen viikkoon. Hyvin onneksi lähti keppien kanssa kulkeminen sujumaan, toki pidin pojan torstain ja perjantain kotona ja käytiin harjoittelemassa rappusissa kulkemista ja ulkona kulkemista.

Loma viikon lauantaina, eli vappuaattona sitten otimme suunnaksi anoppilan ja poika saikin ulkoilla turvallisesti koko päivän. Me jatkoimme miehen kanssa vähän matkaa ja kävimme juoksemassa Alajärvellä Kitron kierroksen.


Ihan kivasti meni ja kello näytti ajaksi 1.01.49 ja matka oli kymmenen kilometriä. Hölkkäsarjassa mentiin. Vähän liian lujaa tuli lähdettyä alkuun ja lopussa vauhti hyytyi sen verran, että en alle tunnin päässyt. Eipä se mitään, hieno tapahtuma ja kivaa oli, upea sääkin suosi. Osallistujien kesken oli kovasti arvonta palkintoja ja minuakin onnisti...


Voitin Haltin hidden 30 kassin. Tuosta nyssäkästä kuoriutuu ihan hyvän kokoinen urheilukasssi. Mies taas voitti jokaisen suomalaisen unelman ilmaisen ämpärin... täynnä autonpesu tarvikkeita kylläkin.

Vappupäivänä sitten käytiin heti aamutuimaan vapputorilla, kun oli vielä väkeä vähän niin pääsi esikoinenkin kulkemaan keppien kanssa ja päästiin istumaan penkeille esikoisen jaksamisen mukaan siis liikuttiin. Jätskiä, lättyjä ja muikkuja herkutellen ja tottakai metrilakua kotiin tuotuna. Lisäksi löysin ihanan hopeakorun, oli ihan pakko ostaa tuo tassuriipus.


Viime viikolla oli siis esikoisen kontrolli käynti ja kun sieltä tuli hyviä uutisia, alkanut hyvin luutumaan ja on oikeassa asennossa. Minäpä sitten suuntasin lankakauppaan, kun tuonne Tampereelle lähtiessä huomasin tämmösen kivan yllätyksen, ottaessani tuota luotto matkaneuletta mukaan...


3 mm puikonpää poikki, eipä auttanut kun lähtä hakemaan uusia 3 mm päitä.... no ei varmaan ketään yllätä, että enhän mä sieltä ilman lankaa ulos päässyt...


Noille puuvillalangoille on tarkoitus ja työ aloitettukin, fabelit tarttu mukaan kun olivat tarjouksessa ja herkullisen värisiä olivat. Pitäähän sitä perussukkalankaa aina olla, eikö vaan?


Herkullista eikö vaan?

Mehän ei päästy edustamaan Team Finlandin riveissä sinne Fishermann's friend strongman runiin Saksaan, mutta sainpas sieltä äänestyksestä palkinnon...


Komea laukku ja kunnon kokonen. Eipähän tarvii enää sitä ja tätä ja tuota pienempää kassia pakata, jos ei halua isoa matkalaukkua mukaan viikonloppureissuille. Tonne mahtuu kaikki ja sitte voi tuon toisen kassipalkinnon pakata tuonne mukaan jos paikan päällä on tarvetta pienemmälle kassille. Tämän arvon piti olla 29,90 €, mutta kyllä tuommosta ei sillä hintaa kaupasta saa. Tukeva, riittävän iso, hyvät kantokahvat sekä hihna, jne.  Että kasseja on tullu voitettua.

Äitien päivänä sitten sain tämmöset.


Nuo pienet keltaset tuossa kirjan kannen päällä on sitten heti kokeilemani virkatut korvikset. Mukavan pieniä töitä ja todella selkeä kirja, Virkatut korut nimeltään ja tekijä Johanna Meriläinen, suosittelen.

Ja kun tuo juokseminen on taas vienyt näin kevään tullen oikeen kunnolla mennessään, niin tässäpä kuva tältä päivää....


Paikkana siis Öjbergetin laskettelurinne. Hieman käytiin työpäivän jälkeen vetämässä mäkeä ylös alas. Viis kertaa oli se tavoite... viis kertaa meni kyllä mutta ei vaan päässy kun yhden kerran juosten ihan ylös asti. Muilla kerroilla veti niin hapoille jalat että kävelyksi meni aina osa. No, tästä se lähtee ja ehkä se joskus menee juosten kaikki viis kertaa. Kuva ei kerro sitä kuinka jyrkkä tuo loppu tuossa oikeesti on, mutta kyllä mä siinä oikeesti juoksen. Kotona oli sitte ihan pakko polkee kuntopyörää puolisen tuntia ihan hitaasti että sai pientä loppuverryttelyä. 

Että semmonen pläjäys tällä kertaa. Toivottavasti tässä kerkeis enemmän teillekkin jättää puumerkkejä ja sais tännekkin vaikka sitten näitä juoksemisia päiviteltyä nyt kesällä usemmin, ettei ois ihan näin pitkiä taukoja, kun nuo käsityöt edistyy pikkuhiljaa. Siitäpä tulikin vielä mieleen, että on tässä tullut itsensä pariinkin liemeen ilmoitettua... Kesäkuussa Kuopioon Pullukkaruniin juoksemaan puolimaratoni, apua, on meinaan ensimmäinen puolikas tai yleensäkkin noin pitkä matka. Ja sitten siitä seuraavalle viikonlopulle tuli ilmottauduttua Fantin hölkkään... siinä matka sitten riippuu Tuutista, hänen kanssaan kun sinne lähen nii hänen mukaan mennään.

Ihanaa toukokuun jatkoa kaikille!