lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kämmekkäät maailmalle

Niin, valmista on ollut pidempäänkin, mutta kun ei oo aikaa tai jaksuja tänne kirjuutella aina. Mutta kattellaas vaikka sitten sitä ammoin ollutta pika-arpasua ja sitä palkintoa joka on jo ollut omistajallaan aikansa. Siinähän kävi niin, että arvonta voitto osu sitte sille kommentille, joka sai mun inspiraation heräämään ja mut toimimaan. Kommenttejahan ei ollut järin monta ja meinasin jokaiselle jotain ensin, mutta sitte loppu vuorokausista tunnit kesken... höh. Mutta niin palkinto lähti MiunMaulle ja vastauksella:  Kevääseen kuuluu ehdottomasti koivun hiirenkorvien kirkuvan vihreä ja kämmekkäät

Tuosta tuli heti mieleen oma nalle värjäys sekä kämmekäsmalli... joten ei ku puikot heilumaan....


Tässä nyt on seassa täysin valkoisia kohtia, mutta tuo itse vihreä on mielestäny juurikin sitä hiirenkorvien vihreää. Ohje on Ullaneuleesta Pavelma-kämmekkäät.

Puikkoina oli bambuiset 3 mm sukkikset, olis ehkää saanu olla aavistuksen pienemmät, esim 2,75 mm mun käsialalla.. Mutta kivat näistä tuli ja tasaan ihan sairaasti tuo jälki pesun jälkeen.


Toiset jos teen, saattasin vielä tehä pätkän mallineulosta tai sitten sormien kohtaan joustinta pidemmästi. Kivat näistä kuitenki tuli ja painoa näillä sitten 35 grammaa.


Ja kovasti tulivat tarpeeseen ja toivon mukaan käyttöön myös, oli tuo käsiala aikaste epätasasta viimestelystä huolimatta.

Sitten siihen osioon, että skippaa tästä heti teksti, jos ei kiinnosta. Mutta palataksemme Romppuun. Torstai oli myös rankka päivä. Hautasin Murun silloin. Erikoisen teki tästä se, että tein sen alusta loppuun itse. Anoppilassa viimeisen lepopaikan on saaneet jo Milla ja Maija. Appiukko on heidät haudannut. Nyt tuli tämä tilanne niin nopeasti, että ei ollut kerennyt hautaa kaivaa. Hyvä niin. Sanoin jo lähtiessä miehelle, että mikäli hautaa ei ole kaivettu kaivan itse, että Rompun kohdalla on kaikki saatettava kerralla loppuun ja haluan itse olla paikalla. Ensimmäisenä kävin katsomassa, että ei ole vielä appiukko ennättänyt kaivaa. Ruokaakin oli, mutta minulle ei juurikaan maistunut. Tottakai söin jonkun verran ja sitten se tärinä alkoi. Se oli ihan käsittämätöntä, tärisin kokonaan, mutta lapion saatuani kaivoin Rompulle paikan Millan ja Maijan viereen. Laskin murun itse hautaan, peittelin itse ja kun maa oli erittäin kivistä kehystin niillä isoimmilla kivillä haudan. Appiukko sitten laittaa kunnon reunuksen, jatkumoksi muille haudoille ja aikoo kuulemma tehdä kunnon ristin johon tulee joka kissan nimi.

Kovin paljon pidempään ei vierailumme tällä kertaa kestänyt. Kun pääsimme kotiin lähdimme lenkille. Sanoin miehelle, että en välttämättä jaksa kovin pitkästi, kun en ole pariin päivään syönyt kunnolla. Mutta niin vain se Rompun ajatteleminen sai minut lisäämään mutkia sinne tänne ja tuonne, loppujen lopuksi juoksimme yli kymmenen kilometriä. Minulla kyllä on tapana surut ja kiukut juosta pois, että sinänsä ei yllätys. Tätä surua ei vaan juostu yhdellä lenkillä mihinkään. Muuten purkaisin ensi viikon lauantaina tuon surun, mutta kun on pyydetty ystäväni mukaan ei lähdetä apinan raivolla suorittamaan Extreme runia.

Niin, Oulun Extreme on siis ensi lauantaina ja tässä onkin viime viikot juostu kiitettävästi. Kunto on kohdillaan. Nyt on kuitenkin ensi kertalainen mukana ja sen mukaan mennään. Sitten on taas syyskuun alussa Peurunka. Ehkäpä siellä sitten, maasto on vaan rankempi tämmöselle tasamaan tallaajalle. Ouluun saa tulla kannustamaan ja vaikka ottamaan kuvia, jos siellä päin silloin liikkuu. Ja mikäli liikkuu suosisttelen tulemaan paikan päälle ihan yleisöön, huikea liikuntatapahtuma vaikka ei itse juoksekaan.

Vielä viikko töitä ja sitten olisi jopa parin viikon loma. Ihania kesäpäiviä kaikille!

Ja suuri kiitos kaikille, jotka myötäelävät Rompun ikiuneen saattamisessa. Toisille eläimen menetys ei ole mitään, mutta toisille kuten minulle se on ystävän menetys. Rakas Muru, Kuningatar, Tyttö nimeltä Romeo, jne on puolen elämäni aikainen kumppani ja se on rankkaa, tuntuu pitkään.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kiitos ja hyvää matkaa rakas ystäväni!

Muistan sen päivän, kun sinä tulit elämääni. Se oli perjantai syyskuussa 1997. Olin saman viikon keskiviikkona muuttanut ensimmäiseen omaan kämppään. Siitä asti olet kulkenut vierelläni, vaihtanut kaupunkia mukanani pari kertaa. Ollut tukena ja turvana, kuten minäkin sinulle. Minuun olet turvannut pahassa olossasi. Pyysin sinua antamaan minulle jonkin merkin kun on liian paha olla, sen sinä annoita minulle viime päivinä ja minun oli tehtävä raskas päätös ja raskas matka kanssasi. 



Nyt tiedän sinulla olevan hyvä olla, ei enään kipuja. Suru on suunnaton ja minusta puuttuu palanen, sinä otit sen mukaasi tähtimatkallesi. Kuitenkin samaan aikaan on helpottunut olo, sinä et kärsi.


Olit kuningatar. Tiesit miten poseerataan kameralle. Olit niin monessa mukana, osallistuit lähes kaikkeen. Ensimmäisessä kodissa kävit kanssani myös suihkussa. Siellä oli vain verho, kun myöhemmin on ollut kaappeja joissa et tykännyt käydä. Olit myös kova leikkimään vedellä ja siinä ei haitannut oma kastuminen. Olithan tässäkin kodissa aina suihkussa kun joku meistä oli siellä käynyt.


Muistan kuinka hait tarvittaessa turvaa minusta. Kun olit leikkauksen jälkeen kipeä, nukuit kainalossani yöt. Aina olit vastassa kun tulin kotiin. Olit todellinen kaunotar.

Viime aikoina tarkkailin sinua ja huomasin muutosta huonompaan, silloin pyysin sinulta merkkiä kun on aika. Eilen vielä sain kuvia sinusta kauniina, sain kuvaan myöskin oman tapamme olla, sinun otsasi minun leuan alla.


Tänään oli aika tehdä viimeinen matka. Sinä tiesit senkin, tiesit koska on aika lähteä ja kävelit kantokoppaan itse. Vielä viimeisen kerran näytit kipakan luonteesi ja sähähdit nukutuspiikistä kunnioitettavasti. Sitten saimme esikoisen kanssa silitellen saattaa sinut ikuiseen uneen, kivuttomaan turvasatamaan. Kiitos kaikesta rakas ja hyvää tähtimatkaa Muru.


Niin, tänään oli aika ja Rompun elämänlanka katkesi, kuten esikoisemme asian on viime aikoina ilmaissut. Eilen aamulla vain tiesin, että nyt on aika luopua, etten halua rakkaani kärsivän. Töiden jälkeen soitin eläinlääkäriin ja tänään oli viimeisen matkan aika. Huomenna menemme anoppilaan hautamaan ystävämme. Esikoisen kanssa on asiasta puhuttu jo viime syksynä, että joudumme päättämään itse sen päivän. Ensi reaktio häneltä oli eilen karjaisu: voi jum****ta ja nyrkin iskeminen pöytään. Itkun jälkeen hän oli itsekkin samaa mieltä, päätös on Rompun parhaaksi, emme halua kipuja enempää hänelle. Esikoinen myös halusi lähteä mukaani ja sen hänelle sallin. Voin sanoa, että varmasti auttaa häntä surutyössä, oli todella ihana eläinlääkäri ja osasi selittää mitä tapahtuu esikoiselle hienosti.

Romppu todellakin antoi minulle merkin koska on aika. En voi sanoa mikä se merkki oli, mutta eilen vain tiesin merkin saaneeni. Eilinen ilta hemmoteltiin urakalla Romppua ja tänään kun tulin töistä laitoin katokopan valmiiksi. Juuri ennen kuin sanoin miehelle ja pojille, että on aika sanoa hyvästit käveli Romppu itse koppaan. Ehkä siksikin olen kuitenkin helpottunut, Romppu kertoi näin minulle tämän olevan oikea hetki. Suru on kova ja itku tulee vähän väliä, palanen minua meni Rompun mukana, onneksi kauniit muistot jäi ja tieto, että koko aikuiselämäni aikaisen kumppanin ei tarvinnut kärsiä, kykenin päästämään ajoissa.

Käsitöistä on kuvia ja kuvaamattomia ja on ollut tarkoitus postata, mutta nyt sitten tulikin muistokirjoitus ensin.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Sieppaa lievästi sanottuna...

... siis kuten eräs asian tänään ilmaisi, voiko veetutukseen kuolla tyyliin. Mutta otetaan ensin ilosempia asioita ja jo jotain pidemmän aikaa vihjeissä ollutta. Kukas muistaa tämän...


Kun oli jotain kesken ja tuli langat johonkin... No tuo turkoosi on edelleen kesken... eheh minäkö muka kova aloittamaan... en suin en hampain. No joo, nyt on pari työtä joille annoin purkutuomion, kun eivät enää nappaa yhtään... yhessä ei lanka ja ohje toimi ja yhessä ei koko toimi...

Mutta tässä toimii ja tää on ihana...


Valjastin miehen ottamaan kuvat Dubrovnikissa Copacabana beachilla. No raskihan hää sitte jopa kaks kuvaa ottaa, mutta siinäpäs se. Enkä oo sitten muistanu tasokuvaa ottaa kotona vaa väliäkö hällä, näkkee tästäkii ja seuraavasta... Mutta tehty siis puuvillasta, jota kulu 402 grammaa. Lanka oli Madame Tricoten Camilla 50 g/125 m. Ohje on Ullaneuleen tämän vuoden ensimmäisestä numerosta (toinenki on julkastu ja todo-lista taas kasvo) Linia. Ohjeen mukaanhan tuo ihana paita tehtäs merinosta ja raidallisena, mulla kuitenki heti alko mielikuvissa elään puuvilla ja yksvärinen... sitte kun vielä satuin jossain blogissa tässä kevään mittaan törmään ajattelemaani versioon ei tarvinnu enää miettiä vaan lankaa tilaamaan vaan.


Tää on I-H-A-N-A. On muuten ollu suosikki paita tässä alkukesän ajan kun on ollu vielä viileetä. Puikkoina knit pron pyöröt 3,5 mm ja 4 mm... eli ihan ohjeen mukaan. Tein pienimmän koon mukaan ja siltiki tuli ihanan rento lörö tästä, isommalla koolla ois varmaan tullu liianki iso. Ja tää on ihana pesun jälkeen kuivattaa ku ei tarvii hakee kissa ja lapsiystävällistä tasoa vaan roikkumaan ehottomasti. Nii ja eihän tää voi ku olla ihana, onhan tää jälleen kerran Meiju K-P:n ohje.

Sitte siihen pienen pieneen vatutukseen. Menin tänään iltavuoroon töihin, eli kahdelta alko työt. Viis vaille kaks mun pyörä parkissa työkavereiden pyörien joukossa... kahdelta mulle tullaan sanomaan, että pyörä varastettiin just. Mulla kun on nykysin lenkkarit työkenkinäki voitte uskoo että lähin ja lujaa vetämään talon läpi... myöhästyin samperi vieköön. Mutta iäkäs herra joka oli asian nähnyt, kertoi tuntomerkkejä tekijästä ja kertoi mihin lähti. Pomo otti auton ja lähti ajeleen ja kierteli vielä aikaste isonkin alueen, mutta ei tavottanu. Kävipä sitten niin, että työkaverin kanssa tuntomerkeistä puhuttaessa, meitä olikin kolme jotka tajus kenestä on kyse. Voipa olla, että seuraavan kerran kun eräs Jykä minua vastaan tulee kuulee jotain mitä ei ihan odottanut kuulevansa.

Onni onnettomuudessa on se, että minun luottopyöräkorjaajan näin myös ja hältä löytyy hyvä pyörä mulle ja lisäksi hän kun liikkuu ympäri kaupunkia tunnistaa mun pyörän kyllä. Mutta syö silti ja kympillä. Pyörä ku oli vielä niitä vanhoja hyviä tunturin mummiskoita, jotka kestää. Ulkonäkö ehkä hyvinki rähjänen mutta hyvä pyörä silti. Miehen kummitäti sen mulle on joskus yli kymmenen vuotta sitte antanu ja hälläki oli ollu jo ainaki sen toisen kymmenen vuotta. Ei semmosia enää saa.

Onneksi huomena on vapaa päivä ja saa rentoutua. Sitte on kolme työpäivää ja ens viikko onki sitte lomaa.

Ihania kesäpäiviä kaikille!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Hemmottelua tarpeeseen...

Niin se vain vierähti tämän kevään Sny-kierros päätökseen. Tänään kävin hakemassa viimeisen paketin, jonka aiheena oli arjen luksus ja parin hemmottelu. Sitä kyllä sainkin. Ja todellakin tarpeeseen tuli, töissä on saanut revetä useampaan kappaleeseen tässä tällä viikolla ja pinnaa alkaa jo kiristellä. Paketista olin jo teipit aukonut ennen ovesta sisään tuloa, että heti pääsen tutkimaan. Ja on hipelletty sisältöä useamman kerran tämän illan aikana. Vaikka on sisältynyt lenkillä käyntiä ja kissanhiekan hakureissua yms tälle iltaa. Vielä tämän kirjottelen ja sitten kaadun sänkyyn. Nii mitäkö ihanaa sieltä sitten löytyi...


Cascaden 220 heathers lankaa kaksi sadan gramman vyyhtiä, tuo väri on kyllä ihan päin prinkkalaa kuvassa, taemmassa vyyhdissä lähempänä oikeeta, tummempaa oikeen herkullista lilaa ja kerä blend bamboota, kun kerran käynnissä se rättitehdas... tarkkaavainen tämä parini. Nyt mietinkin jo kovasti mitä ihanaa tuosta heathers langasta teen... pari huivimallia on mielessä tai säärystimet... mietinnässä vielä.


Knit Pron virkkuukoukku 3 mm. Tässä just mietin noita rättejä väsätessä, että tarviis käydä tätä mallia hakemassa just tuo 3 mm ja lisäksi 3,5 mm. Nyt ei tarvii ku toinen sitten hakea. Tämä on se mun suosikki virkkuukoukku meinaan. Yöunta auttamaan oli sitten sukulaatia ja teetä, kun ne hyvät yöunet on todellista luksusta välistä ja taidanki testata heti kupillisen tuota. Mulla kun väsymys töiden ja aamuvuoron yhdistelmässä aiheuttaa yleensä sitten levottoman yön. Eli tarpeeseen tämäkin. Ja tässä paketin kasaamisessa on muutenkin ollut parillani jotain sisäpiirin tietoa tai yliluonnollisia kykyjä, on meinaan niin kohdillaan kaikki. Niin tässähän ei vielä ollut kaikki...


Ihon päivittäiseen puhdistukseen kaksi ihanaa saippuaa, hunaja sekä jogurtti ja vieläpä parini itse tekemänä, lisäksi tuolla taustalla näkyy pesusieni... niitä oli kolme palaa. Spa-tunnelmaa kotiin. Ja sitten tämä viimeinen ja niin osuvasti kuin olla ja voi...


Tämä "Joka Äidin Pikakaunistus" on ihonhoitoöljy. Tätä muuten jo testasin, lenkin jälkeen suihkusta tullessa käytin ja on muutes ihanan tuntonen iho kasvoissa nytten. Tämä siis tuli kuin tilauksesta... mulla on tulevana viikonloppuna yläasteen luokkakokous plus että mulla näkyy stressi nassussa...

Siis kerrassaan mahtava paketti! Upea huipennus hienolle kevät kierrokselle. Olen saanut uusia lankatuttavuuksia, uusia ideoita ja jokainen paketti on kuin juuri minulle tehty. Tämä viimeinen vaan todellakin niin osuvasti, että jotain magiaa tässä on käytetty. Parini tämän kevää ajan on siis ollut IituPiiks. Ihan hurjan paljon kiitos sinulle IituPiiks koko kierroksesta ja tällä hetkellä etenkin tästä viimeisimmästä paketista!!!!!

Nyt suuntana höyhen saaret!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Hvala ti za Hrvatsku...

... eli Kiitos Kroatia.
Mutta aloitetaas kuitenkin sillä arvonnan tuloksella. Arvonta lipareet hoideltu purkkiin jo torstaina, mutta eipä ole ennättänyt arpasemaan ennen eilistä ja nyt vasta koneelle. Kirjoitin perinteisesti jokasta arpaa kohden lipareen ja rutistin purkkiin... siihen snyltä viime paketissa tulleeseen enkeli purkkiin ne säilöin ja eilen illalla sitten pistin miehen ottamaan yhden sieltä. Eilen muuten tehtiin tai minä avustin esikoista rannekorussa, hänen opettajalleen. Ihanaakin ihanampi opettaja ja valitettavasti on ensi vuonna uusi opettaja. Tuosta rannekorusta en ennättänyt kuvaa ottaa, mutta upea koru tuli ja opettaja kiitteli kovasti. Lisäksi mukaan lähti neulomani hartiahuivi, ollut esillä täälläkin viime kesänä. Valitsin sen saajaansa odottavien pinosta. Kiitos kirjeen kirjoitin ja viesti tuli opettajalta, että mieluisia ovat molemmat. Joo, mutta siihen arvontaan... Voittajaksi arpoutui lukijaksikkin arpansa tuplana saadakseen ilmottautunut H. Osoitetta vaan tulemaan, että saan huivin matkaan.

Ja ennen kuva pläjäystä ja tarinointia lomalta, on tämän ylpeän äidin ihan pakko kertoa. Esikoinen sai stipendin matikasta. Siis kyllähän tuolla pojalla on matikka päätä, en kiellä. Mutta kyllä tämä liikutti äidin kyyneliin tänään. Hyvä todistus oli muutenkin, eli on aihettakin olla ylpeä pojasta.

Mutta sitten siihen lomaan...


Kotimaisin siivin siis lensimme. Lentomme olikin maanantaina yhdeksän jälkeen paikallista aikaa perillä ja meillä oli siis koko maanantaikin käytössä. Vieläpä kävi niinkin hyvä tuuri, että hotelli huonekkin oli heti käytössämme. Olimme varautuneet jättämään laukut hotellille säilytykseen, mutta pääsimme huoneeseen suoraan. Pieni hetki huoneeseen asettuessa ja kevyempää ylle vaihtaessa tekikin ihan hyvää ja ei kun tutustumaan kaupunkiin.

Esikoinen toivoi kovasti kissakaverin löytymistä... minä kun tahdon ne aina bongata joka maassa ja yleensä on eteen tullut kesykin yksilö. Ei tarvinnut esikoisen Lepäksi ristimää kaveria kaukaa hakea...


Kaunis ja hyväkuntoinen, erittäin viisas ja hellyyttä vastaanottava Leppä löytyi matkalla pienen metsikön lävitse kulkevan kävelyreitin varrelta hotellilta bussipysäkille mennessä. Heti ensimmäisellä kerralla siis pennut massussa ollut ihanuus tuli meitä tervehtimään. Viisas kissa todellakin, ei tarvinnut kauaa seurata häntä kun tajusi, että hän kyllä osasi katsoa kuka ohitse kulkevista ihmisistä on ystävä ja silloin tuli luokse. Mutta eipä mennyt jos ihminen ei antanut ymmärtää olevansa ystävä. Mikä täällä oli ilahduttavaa huomata, näistä kissoista pidettiin huolta. Vaikka olivatkin ns. villejä, oli ruokkijoita. Paras oli yhden kahvilan vieressä... sivutiski poissa käytöstä, tiskillä ruokakuppi ja kisuli syömässä ja työntekijä sitä silitteli. Myös Lepästä näkyi, että vaikka asustelee siinä metsikössä, joku todellakin huolehtii suloisuudesta.

Korkeus erot tuolla oli hurjia, ihan Dubrovnikin sisälläkin. Hotellimme sijaitsi Lapadin alueella ja sieltä oli matkaa noin 4 km tuonne vanhan kaupungin portille, eli keskustaan. Mutta sitä ei olisi etenkään lasten kanssa noin vaan kävelty... oli siinä välissä semmonen kukkula tai pitäisikö sitä vuoreksi kutsua, että bussilla kuljettiin. Bussilla oli helppoa ja nopeaa kulkea. Ostettiin heti hotellilta Dubrovnik-kortti jolla pääsi bussilla kulkemaan ja olisi päässyt museoihin sisään (ei tullut lasten kanssa niitä harrastettua), sillä pääsi vanhan kaupungin muurille ja oli siinä muutakin, alennuksia yms.

Heti maanantaina lähdettiin katselemaan vanhaa kaupunkia.


Muuri tosiaan kiersi koko tuon vanhan kaupungin ympäri.


Vain pääkatu vanhassa kaupungissa oli näin leveä, autoja siellä ei ole laisinkaan, eikä ne yhdestäkään sisäänkäynnistä pääsisikään tuonne, portit ovat liian pieniä autoille. Muut kadut olivat enemmänkin kujia ja nekin saattoivat olla todella jyrkkiä portaita. Poikien ehdoilla kun mentiin ei ihan syrjäisimpiä kolkkia koluttu, Eli syytä palata takaisin joskus on.


Käsitöitä myytiin paljon kojuissa joka puolella vanhaa kaupunkia. Pääkadulla sitten oli ihan kauppoja ja kyllä huomasi vanhan kaupungin olevan se turisteille tarkoitettu keskus ostoksissa... sielläkin kyllä kujilla löytyi halvempia kauppoja kun viitsi vain mennä kujia tutkimaan. Tuolla Lapadin alueella sitten oli halvempi hintataso, paljon sieltäkin löytyi turisti krääsää.


Esikoinen kovasti halusi myös nähdä oikean palmun ja niitähän näki.

Hotellista löytyi sekä ulko- että sisäallas. Ulkoaltaas varoiteltiin, että vesi olisi vielä kylmää vaikka jo käytössä olikin...


Kylmyydestä ei ollut tietoakaan ja maisemat huikeat. Tuossa kyllä menee ihan kävelytie vielä ennen merta. Vesi oli todella lämmintä, sisäaltaassa jopa vähän tukalaakin. Respassa meinasi naurattaa kun sanoin tuolla käytyämme, että vesi ei todellakaan ole kylmää, että tulemme Suomesta.

Tiistaina kävimme sitten kiertämässä muurin. Huikeita näkymiä, jyrkkiä nousuja ja laskuja. Uskomattomia puutarhoja erikoisissa paikoissa, futiskenttää, raunioita....










Alimmassa kuvassa näkyy Lokrumin saari, jonka kiersimme keskiviikkona... Mutta tiedättekö, se testineulonta mekkokin pääsi käyttöön ja vaikka lämmintä oli kolmen kympin tietämissä, oli se juuri sopivan viileä...


Tiistaina kävimme myös kaapelihissilla katselemassa maisemia vuorelta...


Tuolla meni jännästi katuja lähinnä vaakasuoraan ja taloihin noustiin pihojen välissä kulkevia portaita pitkin tai laskeuduttiin. Upea kaupunki todellakin ja koko perheemme haluaa tuonne vielä joskus uudestaan. Aikakin oli juuri oikea, pahimman turistikauden ulkopuolella, mutta kuitenkin sopivan lämmin, ei liian kuuma mutta kuitenkin sitä kesän lämpöä.

Keskiviikkona sitten lähdimme kiertämään Lokrumin... itse saareen emme erikseen lähteneet tutustumaan vaan lähdimme kajakki retkelle...


Opas kertoi Duprovnikin historiasta ja muusta mielenkiintoisesta. Esimerkiksi tuo vesi joka on jotain uskomattoman upean väristä....


Tuo väri johtuu planktonista ja parhaimmillaan näkyvyys pohjaan on yli 50 metriä. Vesi oli todella suolaista ja tuossa meloessa onnistuin räiskäyttämään vettä silmääni... piti pitää paussi melomisessa kun pikkasen meinas kirveltää.


Mies meni poikien kanssa, juniori istui keskellä ja esikoinen sitten meloi miehen kanssa... tai lähinnä mies meloi yksin. Minulle sitten tuli kaveriksi eräs yksin matkaan lähtenyt mies... joka yllättäen olikin Espoosta. Muita suomalaisia tuolla retkellä ei ollut. Hän tämän kuvan minulle otti. Olemme Lokrumin yhden luolan suuaukolla... näitä luolia tuolla näkyi useampia...


Tällä kajakki reissulla minäkin sain kerrankin väriä jalkoihini... valitettavasti vaan otin vanhat lenkkarit matkaan ja ne tälle reissulle ettei haittaa kastumiset yms... arvatkaa kellä on komeet rajat nilkoissa... mulla tottakai. Mutta tänä kesänä mun kintuissa on väriä, jess!!!


Tämä on näkymä huoneemme parvekkeelta. Tuo kuului huvilaan joka sijaitsi tuossa rannalla, En nyt vain muista Villan nimeä. Kaunis rakennus, kauniine pihoineen jossa solisi suihkulähde. Parvekkeella ensimmäisenä päivänä ihmettelin yllättäen alkavaa ja loppuvaa "kohinaa" kunnes paikansin tuosta puiden keskeltä suihkulähteen.


Tämä upea kuva tallentui minun ja esikoisen iltakävelyllä. Tuossa suihkulähteessä vaihtui väri juuri vaaleasta tumman siniseksi ja siitä syntyi tämä taideteos.

Kissoja näkyi paljonkin, mutta tämä yksilö oli ihan pakko kuvata...


Kertakaikkisen kaunis ja erikoinen kasvonaamio tällä neitokaisella.

Että semmosta ajattelin teille jakaa lomastamme. Olisihan noita kuvia vaikka millä mitalla, mutta en nyt kuitenkaan viitsi teitä ihan väsyttää näillä kuvilla. Mutta tuo loma oli oikeen onnistunut. Koko perheemme nautti ja toivoo pääsevän Dubrovnikiin uudemman kerran.

Vielä yksi kuva... luulitteko että olin ilman käsitöitä matkassa? Muut vielä nukkuivat päikkäreitä tuon kajakkiretken jälkeen kun sitten nautin itsekseni parvekkeella...


Katsotaan sitten seuraavaksi jotain valmista, joka pääsi kuvattavaksi noissa Dubrovnikin maisemissa...

Ihanaa kesän alkua kaikille!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Valmistautumista juhlakauteen

Eli toukokuun Sny paketti on vastaanotettu. Aamulla ennen töihin lähtöä tuli sopevasti emolta sähköpostiin tunnusta ja ei kun kymmenen minuuttia aiemmin lähtö, että kerkesin koukata postin kautta. En tietenkään malttanut olla kurkkaamatta jo heti töihin päästyäni pakettiin ja koko päivän onkin ajatuksissa käynyt "mikä olisi hyvä huiviohje", vielä ei vaan ole se oikea tullut vastaan.


Kortissa Snyni toivoi sisällössä olevan edes jotain mieluista, turhaan murehtii hän.


Kauniita lankoja, ihanaa pehmeyttä ja vähän bling blingiäkin...


Kaksi kerää babyalpaca silkiä ja neljä kerää tuota schachenmayr Mariettea, lähes toistensa sävyiset, ihan aavistuksen eroa, eli loistavasti sopivat yhteen. Tuossa Mariettessa siis mukana paljetteja, juuri sopivassa määrin. Nyt siis pitäisi löytää pitsihuivi ohje näille langoille, antakaahan vinkkejä. Mariette myös aivan uusi tuttavuus minulle.

Mintun ystävänä tietysti nuo susupalat minttuisena on herkullisia, sopivasti tulivatkin tyydyttämään makean himoa. Ja mistä Snyni tiesikään minun hurahdukseni peltipurkkeihin ja rasioihin? Juuri sopivan kokoinenkin minulle. Ihana purkki!


Kukahan vaan taas järkkäis tässä mun nurkassa tavarat paikalleen, että tuo ja kaikki muut mun ihanat tavarat pääsis näkyviin.... kun tässä kuitenkin on se tietty järjestys kaaoksessa, että itte tiedän just mistä mikäkin löytyy. Ja varmaan ison osan tekis se, kun sais jotain keskeneräistä tehtyä valmiiksi asti.

Sitten oli vielä itsetehty osuus...


Virkattu ruusu, joka oli kiinnitetty neulaan, eli rintakoru.

Kiitos taas kovasti Snylleni, ihana paketti jälleen kerran. Vähän on surku, että ensi kuussa  tämä ihanuus taas loppuu, mutta toisaalta kovin innoissani odotan saavani tietää kuka minulle on ajatuksella näitä paketteja tämän kevään kasannut.

Matka raporttia ja jotain valmista sitten seuraavalla kerralla. Ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa kaikille ja vielä on huominen aikaa tavoitella huivia.

torstai 21. toukokuuta 2015

Lomalla

Lämpöä nytkin siinä 20 asteen tienoilla, Adrian meri kohisee kauniiseen rantamaisemaan joka avautuu eteeni, nyt kylläkin vain ympäristön valojen antaman aavistuksen kajossa. Kova kiire unohtui ja nyt on nautittu lämmöstä ja upeista näkymistä. Valitettavasti pääsette kurkistamaan vain juuri ottamistani kajastus kuvista, kun en nyt saa kännykällä onnistumaan postausta ja padi ei ole meillä kuvausta varten mukana. 

On kierretty Vanhan kaupungin muuri, katsastettu miltä kaupunki näyttää vuorelta katsottuna, uitu sekä tässä hotellilla että meressä, syöty hyvin, nautittu olosta ja rapsuteltu kissoja. Lauantaina sitten paluu omien kissojen luo ja hoitajan vapautus. Vielä kuitenkin nautimme Dubrovnikista koko perhen voimin.