tiistai 30. kesäkuuta 2015

Sieppaa lievästi sanottuna...

... siis kuten eräs asian tänään ilmaisi, voiko veetutukseen kuolla tyyliin. Mutta otetaan ensin ilosempia asioita ja jo jotain pidemmän aikaa vihjeissä ollutta. Kukas muistaa tämän...


Kun oli jotain kesken ja tuli langat johonkin... No tuo turkoosi on edelleen kesken... eheh minäkö muka kova aloittamaan... en suin en hampain. No joo, nyt on pari työtä joille annoin purkutuomion, kun eivät enää nappaa yhtään... yhessä ei lanka ja ohje toimi ja yhessä ei koko toimi...

Mutta tässä toimii ja tää on ihana...


Valjastin miehen ottamaan kuvat Dubrovnikissa Copacabana beachilla. No raskihan hää sitte jopa kaks kuvaa ottaa, mutta siinäpäs se. Enkä oo sitten muistanu tasokuvaa ottaa kotona vaa väliäkö hällä, näkkee tästäkii ja seuraavasta... Mutta tehty siis puuvillasta, jota kulu 402 grammaa. Lanka oli Madame Tricoten Camilla 50 g/125 m. Ohje on Ullaneuleen tämän vuoden ensimmäisestä numerosta (toinenki on julkastu ja todo-lista taas kasvo) Linia. Ohjeen mukaanhan tuo ihana paita tehtäs merinosta ja raidallisena, mulla kuitenki heti alko mielikuvissa elään puuvilla ja yksvärinen... sitte kun vielä satuin jossain blogissa tässä kevään mittaan törmään ajattelemaani versioon ei tarvinnu enää miettiä vaan lankaa tilaamaan vaan.


Tää on I-H-A-N-A. On muuten ollu suosikki paita tässä alkukesän ajan kun on ollu vielä viileetä. Puikkoina knit pron pyöröt 3,5 mm ja 4 mm... eli ihan ohjeen mukaan. Tein pienimmän koon mukaan ja siltiki tuli ihanan rento lörö tästä, isommalla koolla ois varmaan tullu liianki iso. Ja tää on ihana pesun jälkeen kuivattaa ku ei tarvii hakee kissa ja lapsiystävällistä tasoa vaan roikkumaan ehottomasti. Nii ja eihän tää voi ku olla ihana, onhan tää jälleen kerran Meiju K-P:n ohje.

Sitte siihen pienen pieneen vatutukseen. Menin tänään iltavuoroon töihin, eli kahdelta alko työt. Viis vaille kaks mun pyörä parkissa työkavereiden pyörien joukossa... kahdelta mulle tullaan sanomaan, että pyörä varastettiin just. Mulla kun on nykysin lenkkarit työkenkinäki voitte uskoo että lähin ja lujaa vetämään talon läpi... myöhästyin samperi vieköön. Mutta iäkäs herra joka oli asian nähnyt, kertoi tuntomerkkejä tekijästä ja kertoi mihin lähti. Pomo otti auton ja lähti ajeleen ja kierteli vielä aikaste isonkin alueen, mutta ei tavottanu. Kävipä sitten niin, että työkaverin kanssa tuntomerkeistä puhuttaessa, meitä olikin kolme jotka tajus kenestä on kyse. Voipa olla, että seuraavan kerran kun eräs Jykä minua vastaan tulee kuulee jotain mitä ei ihan odottanut kuulevansa.

Onni onnettomuudessa on se, että minun luottopyöräkorjaajan näin myös ja hältä löytyy hyvä pyörä mulle ja lisäksi hän kun liikkuu ympäri kaupunkia tunnistaa mun pyörän kyllä. Mutta syö silti ja kympillä. Pyörä ku oli vielä niitä vanhoja hyviä tunturin mummiskoita, jotka kestää. Ulkonäkö ehkä hyvinki rähjänen mutta hyvä pyörä silti. Miehen kummitäti sen mulle on joskus yli kymmenen vuotta sitte antanu ja hälläki oli ollu jo ainaki sen toisen kymmenen vuotta. Ei semmosia enää saa.

Onneksi huomena on vapaa päivä ja saa rentoutua. Sitte on kolme työpäivää ja ens viikko onki sitte lomaa.

Ihania kesäpäiviä kaikille!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Hemmottelua tarpeeseen...

Niin se vain vierähti tämän kevään Sny-kierros päätökseen. Tänään kävin hakemassa viimeisen paketin, jonka aiheena oli arjen luksus ja parin hemmottelu. Sitä kyllä sainkin. Ja todellakin tarpeeseen tuli, töissä on saanut revetä useampaan kappaleeseen tässä tällä viikolla ja pinnaa alkaa jo kiristellä. Paketista olin jo teipit aukonut ennen ovesta sisään tuloa, että heti pääsen tutkimaan. Ja on hipelletty sisältöä useamman kerran tämän illan aikana. Vaikka on sisältynyt lenkillä käyntiä ja kissanhiekan hakureissua yms tälle iltaa. Vielä tämän kirjottelen ja sitten kaadun sänkyyn. Nii mitäkö ihanaa sieltä sitten löytyi...


Cascaden 220 heathers lankaa kaksi sadan gramman vyyhtiä, tuo väri on kyllä ihan päin prinkkalaa kuvassa, taemmassa vyyhdissä lähempänä oikeeta, tummempaa oikeen herkullista lilaa ja kerä blend bamboota, kun kerran käynnissä se rättitehdas... tarkkaavainen tämä parini. Nyt mietinkin jo kovasti mitä ihanaa tuosta heathers langasta teen... pari huivimallia on mielessä tai säärystimet... mietinnässä vielä.


Knit Pron virkkuukoukku 3 mm. Tässä just mietin noita rättejä väsätessä, että tarviis käydä tätä mallia hakemassa just tuo 3 mm ja lisäksi 3,5 mm. Nyt ei tarvii ku toinen sitten hakea. Tämä on se mun suosikki virkkuukoukku meinaan. Yöunta auttamaan oli sitten sukulaatia ja teetä, kun ne hyvät yöunet on todellista luksusta välistä ja taidanki testata heti kupillisen tuota. Mulla kun väsymys töiden ja aamuvuoron yhdistelmässä aiheuttaa yleensä sitten levottoman yön. Eli tarpeeseen tämäkin. Ja tässä paketin kasaamisessa on muutenkin ollut parillani jotain sisäpiirin tietoa tai yliluonnollisia kykyjä, on meinaan niin kohdillaan kaikki. Niin tässähän ei vielä ollut kaikki...


Ihon päivittäiseen puhdistukseen kaksi ihanaa saippuaa, hunaja sekä jogurtti ja vieläpä parini itse tekemänä, lisäksi tuolla taustalla näkyy pesusieni... niitä oli kolme palaa. Spa-tunnelmaa kotiin. Ja sitten tämä viimeinen ja niin osuvasti kuin olla ja voi...


Tämä "Joka Äidin Pikakaunistus" on ihonhoitoöljy. Tätä muuten jo testasin, lenkin jälkeen suihkusta tullessa käytin ja on muutes ihanan tuntonen iho kasvoissa nytten. Tämä siis tuli kuin tilauksesta... mulla on tulevana viikonloppuna yläasteen luokkakokous plus että mulla näkyy stressi nassussa...

Siis kerrassaan mahtava paketti! Upea huipennus hienolle kevät kierrokselle. Olen saanut uusia lankatuttavuuksia, uusia ideoita ja jokainen paketti on kuin juuri minulle tehty. Tämä viimeinen vaan todellakin niin osuvasti, että jotain magiaa tässä on käytetty. Parini tämän kevää ajan on siis ollut IituPiiks. Ihan hurjan paljon kiitos sinulle IituPiiks koko kierroksesta ja tällä hetkellä etenkin tästä viimeisimmästä paketista!!!!!

Nyt suuntana höyhen saaret!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Hvala ti za Hrvatsku...

... eli Kiitos Kroatia.
Mutta aloitetaas kuitenkin sillä arvonnan tuloksella. Arvonta lipareet hoideltu purkkiin jo torstaina, mutta eipä ole ennättänyt arpasemaan ennen eilistä ja nyt vasta koneelle. Kirjoitin perinteisesti jokasta arpaa kohden lipareen ja rutistin purkkiin... siihen snyltä viime paketissa tulleeseen enkeli purkkiin ne säilöin ja eilen illalla sitten pistin miehen ottamaan yhden sieltä. Eilen muuten tehtiin tai minä avustin esikoista rannekorussa, hänen opettajalleen. Ihanaakin ihanampi opettaja ja valitettavasti on ensi vuonna uusi opettaja. Tuosta rannekorusta en ennättänyt kuvaa ottaa, mutta upea koru tuli ja opettaja kiitteli kovasti. Lisäksi mukaan lähti neulomani hartiahuivi, ollut esillä täälläkin viime kesänä. Valitsin sen saajaansa odottavien pinosta. Kiitos kirjeen kirjoitin ja viesti tuli opettajalta, että mieluisia ovat molemmat. Joo, mutta siihen arvontaan... Voittajaksi arpoutui lukijaksikkin arpansa tuplana saadakseen ilmottautunut H. Osoitetta vaan tulemaan, että saan huivin matkaan.

Ja ennen kuva pläjäystä ja tarinointia lomalta, on tämän ylpeän äidin ihan pakko kertoa. Esikoinen sai stipendin matikasta. Siis kyllähän tuolla pojalla on matikka päätä, en kiellä. Mutta kyllä tämä liikutti äidin kyyneliin tänään. Hyvä todistus oli muutenkin, eli on aihettakin olla ylpeä pojasta.

Mutta sitten siihen lomaan...


Kotimaisin siivin siis lensimme. Lentomme olikin maanantaina yhdeksän jälkeen paikallista aikaa perillä ja meillä oli siis koko maanantaikin käytössä. Vieläpä kävi niinkin hyvä tuuri, että hotelli huonekkin oli heti käytössämme. Olimme varautuneet jättämään laukut hotellille säilytykseen, mutta pääsimme huoneeseen suoraan. Pieni hetki huoneeseen asettuessa ja kevyempää ylle vaihtaessa tekikin ihan hyvää ja ei kun tutustumaan kaupunkiin.

Esikoinen toivoi kovasti kissakaverin löytymistä... minä kun tahdon ne aina bongata joka maassa ja yleensä on eteen tullut kesykin yksilö. Ei tarvinnut esikoisen Lepäksi ristimää kaveria kaukaa hakea...


Kaunis ja hyväkuntoinen, erittäin viisas ja hellyyttä vastaanottava Leppä löytyi matkalla pienen metsikön lävitse kulkevan kävelyreitin varrelta hotellilta bussipysäkille mennessä. Heti ensimmäisellä kerralla siis pennut massussa ollut ihanuus tuli meitä tervehtimään. Viisas kissa todellakin, ei tarvinnut kauaa seurata häntä kun tajusi, että hän kyllä osasi katsoa kuka ohitse kulkevista ihmisistä on ystävä ja silloin tuli luokse. Mutta eipä mennyt jos ihminen ei antanut ymmärtää olevansa ystävä. Mikä täällä oli ilahduttavaa huomata, näistä kissoista pidettiin huolta. Vaikka olivatkin ns. villejä, oli ruokkijoita. Paras oli yhden kahvilan vieressä... sivutiski poissa käytöstä, tiskillä ruokakuppi ja kisuli syömässä ja työntekijä sitä silitteli. Myös Lepästä näkyi, että vaikka asustelee siinä metsikössä, joku todellakin huolehtii suloisuudesta.

Korkeus erot tuolla oli hurjia, ihan Dubrovnikin sisälläkin. Hotellimme sijaitsi Lapadin alueella ja sieltä oli matkaa noin 4 km tuonne vanhan kaupungin portille, eli keskustaan. Mutta sitä ei olisi etenkään lasten kanssa noin vaan kävelty... oli siinä välissä semmonen kukkula tai pitäisikö sitä vuoreksi kutsua, että bussilla kuljettiin. Bussilla oli helppoa ja nopeaa kulkea. Ostettiin heti hotellilta Dubrovnik-kortti jolla pääsi bussilla kulkemaan ja olisi päässyt museoihin sisään (ei tullut lasten kanssa niitä harrastettua), sillä pääsi vanhan kaupungin muurille ja oli siinä muutakin, alennuksia yms.

Heti maanantaina lähdettiin katselemaan vanhaa kaupunkia.


Muuri tosiaan kiersi koko tuon vanhan kaupungin ympäri.


Vain pääkatu vanhassa kaupungissa oli näin leveä, autoja siellä ei ole laisinkaan, eikä ne yhdestäkään sisäänkäynnistä pääsisikään tuonne, portit ovat liian pieniä autoille. Muut kadut olivat enemmänkin kujia ja nekin saattoivat olla todella jyrkkiä portaita. Poikien ehdoilla kun mentiin ei ihan syrjäisimpiä kolkkia koluttu, Eli syytä palata takaisin joskus on.


Käsitöitä myytiin paljon kojuissa joka puolella vanhaa kaupunkia. Pääkadulla sitten oli ihan kauppoja ja kyllä huomasi vanhan kaupungin olevan se turisteille tarkoitettu keskus ostoksissa... sielläkin kyllä kujilla löytyi halvempia kauppoja kun viitsi vain mennä kujia tutkimaan. Tuolla Lapadin alueella sitten oli halvempi hintataso, paljon sieltäkin löytyi turisti krääsää.


Esikoinen kovasti halusi myös nähdä oikean palmun ja niitähän näki.

Hotellista löytyi sekä ulko- että sisäallas. Ulkoaltaas varoiteltiin, että vesi olisi vielä kylmää vaikka jo käytössä olikin...


Kylmyydestä ei ollut tietoakaan ja maisemat huikeat. Tuossa kyllä menee ihan kävelytie vielä ennen merta. Vesi oli todella lämmintä, sisäaltaassa jopa vähän tukalaakin. Respassa meinasi naurattaa kun sanoin tuolla käytyämme, että vesi ei todellakaan ole kylmää, että tulemme Suomesta.

Tiistaina kävimme sitten kiertämässä muurin. Huikeita näkymiä, jyrkkiä nousuja ja laskuja. Uskomattomia puutarhoja erikoisissa paikoissa, futiskenttää, raunioita....










Alimmassa kuvassa näkyy Lokrumin saari, jonka kiersimme keskiviikkona... Mutta tiedättekö, se testineulonta mekkokin pääsi käyttöön ja vaikka lämmintä oli kolmen kympin tietämissä, oli se juuri sopivan viileä...


Tiistaina kävimme myös kaapelihissilla katselemassa maisemia vuorelta...


Tuolla meni jännästi katuja lähinnä vaakasuoraan ja taloihin noustiin pihojen välissä kulkevia portaita pitkin tai laskeuduttiin. Upea kaupunki todellakin ja koko perheemme haluaa tuonne vielä joskus uudestaan. Aikakin oli juuri oikea, pahimman turistikauden ulkopuolella, mutta kuitenkin sopivan lämmin, ei liian kuuma mutta kuitenkin sitä kesän lämpöä.

Keskiviikkona sitten lähdimme kiertämään Lokrumin... itse saareen emme erikseen lähteneet tutustumaan vaan lähdimme kajakki retkelle...


Opas kertoi Duprovnikin historiasta ja muusta mielenkiintoisesta. Esimerkiksi tuo vesi joka on jotain uskomattoman upean väristä....


Tuo väri johtuu planktonista ja parhaimmillaan näkyvyys pohjaan on yli 50 metriä. Vesi oli todella suolaista ja tuossa meloessa onnistuin räiskäyttämään vettä silmääni... piti pitää paussi melomisessa kun pikkasen meinas kirveltää.


Mies meni poikien kanssa, juniori istui keskellä ja esikoinen sitten meloi miehen kanssa... tai lähinnä mies meloi yksin. Minulle sitten tuli kaveriksi eräs yksin matkaan lähtenyt mies... joka yllättäen olikin Espoosta. Muita suomalaisia tuolla retkellä ei ollut. Hän tämän kuvan minulle otti. Olemme Lokrumin yhden luolan suuaukolla... näitä luolia tuolla näkyi useampia...


Tällä kajakki reissulla minäkin sain kerrankin väriä jalkoihini... valitettavasti vaan otin vanhat lenkkarit matkaan ja ne tälle reissulle ettei haittaa kastumiset yms... arvatkaa kellä on komeet rajat nilkoissa... mulla tottakai. Mutta tänä kesänä mun kintuissa on väriä, jess!!!


Tämä on näkymä huoneemme parvekkeelta. Tuo kuului huvilaan joka sijaitsi tuossa rannalla, En nyt vain muista Villan nimeä. Kaunis rakennus, kauniine pihoineen jossa solisi suihkulähde. Parvekkeella ensimmäisenä päivänä ihmettelin yllättäen alkavaa ja loppuvaa "kohinaa" kunnes paikansin tuosta puiden keskeltä suihkulähteen.


Tämä upea kuva tallentui minun ja esikoisen iltakävelyllä. Tuossa suihkulähteessä vaihtui väri juuri vaaleasta tumman siniseksi ja siitä syntyi tämä taideteos.

Kissoja näkyi paljonkin, mutta tämä yksilö oli ihan pakko kuvata...


Kertakaikkisen kaunis ja erikoinen kasvonaamio tällä neitokaisella.

Että semmosta ajattelin teille jakaa lomastamme. Olisihan noita kuvia vaikka millä mitalla, mutta en nyt kuitenkaan viitsi teitä ihan väsyttää näillä kuvilla. Mutta tuo loma oli oikeen onnistunut. Koko perheemme nautti ja toivoo pääsevän Dubrovnikiin uudemman kerran.

Vielä yksi kuva... luulitteko että olin ilman käsitöitä matkassa? Muut vielä nukkuivat päikkäreitä tuon kajakkiretken jälkeen kun sitten nautin itsekseni parvekkeella...


Katsotaan sitten seuraavaksi jotain valmista, joka pääsi kuvattavaksi noissa Dubrovnikin maisemissa...

Ihanaa kesän alkua kaikille!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Valmistautumista juhlakauteen

Eli toukokuun Sny paketti on vastaanotettu. Aamulla ennen töihin lähtöä tuli sopevasti emolta sähköpostiin tunnusta ja ei kun kymmenen minuuttia aiemmin lähtö, että kerkesin koukata postin kautta. En tietenkään malttanut olla kurkkaamatta jo heti töihin päästyäni pakettiin ja koko päivän onkin ajatuksissa käynyt "mikä olisi hyvä huiviohje", vielä ei vaan ole se oikea tullut vastaan.


Kortissa Snyni toivoi sisällössä olevan edes jotain mieluista, turhaan murehtii hän.


Kauniita lankoja, ihanaa pehmeyttä ja vähän bling blingiäkin...


Kaksi kerää babyalpaca silkiä ja neljä kerää tuota schachenmayr Mariettea, lähes toistensa sävyiset, ihan aavistuksen eroa, eli loistavasti sopivat yhteen. Tuossa Mariettessa siis mukana paljetteja, juuri sopivassa määrin. Nyt siis pitäisi löytää pitsihuivi ohje näille langoille, antakaahan vinkkejä. Mariette myös aivan uusi tuttavuus minulle.

Mintun ystävänä tietysti nuo susupalat minttuisena on herkullisia, sopivasti tulivatkin tyydyttämään makean himoa. Ja mistä Snyni tiesikään minun hurahdukseni peltipurkkeihin ja rasioihin? Juuri sopivan kokoinenkin minulle. Ihana purkki!


Kukahan vaan taas järkkäis tässä mun nurkassa tavarat paikalleen, että tuo ja kaikki muut mun ihanat tavarat pääsis näkyviin.... kun tässä kuitenkin on se tietty järjestys kaaoksessa, että itte tiedän just mistä mikäkin löytyy. Ja varmaan ison osan tekis se, kun sais jotain keskeneräistä tehtyä valmiiksi asti.

Sitten oli vielä itsetehty osuus...


Virkattu ruusu, joka oli kiinnitetty neulaan, eli rintakoru.

Kiitos taas kovasti Snylleni, ihana paketti jälleen kerran. Vähän on surku, että ensi kuussa  tämä ihanuus taas loppuu, mutta toisaalta kovin innoissani odotan saavani tietää kuka minulle on ajatuksella näitä paketteja tämän kevään kasannut.

Matka raporttia ja jotain valmista sitten seuraavalla kerralla. Ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa kaikille ja vielä on huominen aikaa tavoitella huivia.

torstai 21. toukokuuta 2015

Lomalla

Lämpöä nytkin siinä 20 asteen tienoilla, Adrian meri kohisee kauniiseen rantamaisemaan joka avautuu eteeni, nyt kylläkin vain ympäristön valojen antaman aavistuksen kajossa. Kova kiire unohtui ja nyt on nautittu lämmöstä ja upeista näkymistä. Valitettavasti pääsette kurkistamaan vain juuri ottamistani kajastus kuvista, kun en nyt saa kännykällä onnistumaan postausta ja padi ei ole meillä kuvausta varten mukana. 

On kierretty Vanhan kaupungin muuri, katsastettu miltä kaupunki näyttää vuorelta katsottuna, uitu sekä tässä hotellilla että meressä, syöty hyvin, nautittu olosta ja rapsuteltu kissoja. Lauantaina sitten paluu omien kissojen luo ja hoitajan vapautus. Vielä kuitenkin nautimme Dubrovnikista koko perhen voimin.



lauantai 16. toukokuuta 2015

Joko arvottais menneiden synttäreiden kunniaksi?

Huh, etten sanois tästä keväästä. On kiirusta pitäny oikeen urakalla. Tähänkin postaukseen on kuvat ja itse teos ollu valmiina parisen viikkoa, aikaa vaan ei ole ylimääräsiä... tai se mitä on, on tullu istuttua soffalla öönä ja tikutettua... joko tämän ideaa jalostaen tai sitte edellisen postauksen lankojan projektia, joka sekin nyt kuivailee tuola pesun jäliltä, tänää tippu puikoilta ja oikee kreivin aikaan. Tarvetta on tuolle heti maanantai aamuna. Siitä sitten ehkä ens kerralla ellei tuota jalostettua ideaa postata väliin, siihen kyllä odotellaan vielä toisen tekijän kuvia... kun tekijöitä oli kolme ja kolme erilaista vaihtoehtoa tehtävänä. Tänäänki ollu oikee hulina päivä, vaikka kesäloman "kökkö" viikko menossa... tarkoittaen sitä, että yksi viikko sijoittuu ei niin kesään ja kolme muuta kunnon kesään. Mulla ne kolme muutakin menee osiin, omasta tahdosta kylläkin. Huomenna pitää kans oikee kiirettä ja touhua riittää. Mutta ei se haittaa, sitten aion nauttia.

Mutta sitä synttäri arvontaa on lupailtu ja vilauteltu. Sitä nyt olis tiedossa ja palkintona oman pään tuotosta...


Lankana Regian  Hand-dye effect ja kolmio huivia tiedossa.

Arpajaisiin pääsee osallistumaan kommentoimalla tätä postausta, josta saa yhden arvan. Toisen saa olemalla lukija ja vielä yhtä arpaa pääsee tavoittelemaan jakamalla tätä postausta. Lukijoiksi liittyviltä kuitenkin toivon halua pysyäkkin lukijoina.


Huivissa on leikitelty pidennetyillä silmukoilla ja sillä saatu pitsimäistä lookia, joka valitettavasti ei näy kovin hyvin kuvissa. Tässä kuvassa taitaa värit olla lähinnä itseään... hankala kuvattava, ihana keväinen vihreä kyseessä... eri sävyjä runsaasti. Vaaleasta mintun kautta heräävään kevään vihreään jos jotenkin yritän kuvailla.


Kokoa huivilla on ihan kivasti, en ole mittaillut, mutta käy kaulaan...


Tai lämmittämään harteita...



Tätä voi siis tavoitella itselleen. Arvonta alkaa nyt ja päättyy sitten vaikka 27.5. klo 23.59, siihen saakka on siis mahdollisuus tätä minun "suurta" hengen tuotetta tavoitella itselleen jopa kolmella arvalla.


Nyt alan jatkamaan touhaamista, kun pitää sitä ja tätä ennen maanantaita. Mutta onnea kaikille arvontaan!

Kertauksena arvonta aika: 27.5. klo 23.59 saakka
Arpoja on mahdollisuus saada 3 kappaletta:
1. arpa kommentoinnista tähän postaukseen
2. arpa olemalla lukija
3. arpa jakamalla arvonta postausta.


maanantai 4. toukokuuta 2015

Nyt on onkelma...

Sama onkelma jatkuu... lisää aikaa ja käsiä...
Tämä on tulossa arvontaan...


Joten pysykäähän kuulolla... piakkoin startataan...
Tämä on kylpemässä...


Kukahan sen ennättäisi pingotella... Tämä siis yksi modattu versio tuosta arvontaan tulevasta... yksi versio syntyi avustajan käsistä ja yksi versio on toisen avustajan käsissä tällä hetkellä... niistä sitten enemmän yhdessä tai siis näistä...
Eilen sitten tää pyöritteli ideaa mielessä ja laskeskeli ja kirjotti ylös ja laskeskeli uudestaan jne...
Saaden lopulta ideasta kiinni ja puikot heilumaan. Eikös sitten tänään tullut ongelma vastaan...


Posti paukautti tekstiviestin ja tadaa... yhteen projektiin tilatut langat tuli... no joo, idea puikoilla ja noita lankoja odoteltu... kumpaakos tässä nyt tekis vaiko ihan yhtäaikaa... höh ja huomenna vielä pitää ilta istua juniorin ensimmäisessä vanhempainillassa... juoksemassaki on "pakko" käydä välistä... niin siis pakko silleesti, että oma olo on ihan sairaan levoton jos yrittää yhtä päivää enemmän pitää väliä. Eilen kahdeksan kilsaa heitettiin ja tänään jää välistä voi olla jo aikamoinen polte huomenna jaloissa päästä menemään. Onneksi ruokahuolto menee suht helposti, meillä kun poikii uppoaa ihan perus helppo kotiruoka... ite kaipais vaihteluakin, mutta ne ruoat nyt tekee nopeesti, ei tarvii viiden tähden gurmeeta tuntikausia kokata... esmes huomiseksi suunnitteilla ihan kalakeitto, ei paljoo vaadi valmisteluja se.

Vappuna käytiin tottakai perinteisesti vapputorilla... meillä oli Wanha Rouwa sitten päättänyt, että nyt riittää legoauton renkailla leikkiminen ja mä alan ihan rakentaa näillä... kuvaan toki tunki itsensä aina jonkun kylkeen kiinni tunkeva Harli....


Pahasti vissiin keskeytettiin tämä rakennus projekti, että en osaa sanoa mitä tästä oikeen suunniteltiinkaan. Mutta Wanha Rouwa kyllä suostui melkoiseen selfieen... vaikkakin kuvan otin minä...


Kyllä tällä kuvalla kelpaa, ei tarvii mitään ankka huulia...
Ihanaa viikonjatkoa teille ja tarkkana, yritän mahdollisimman pian keritä sen arvonta postauksen tekemään.