tiistai 14. marraskuuta 2017

Lisää postia

Tänään pääsin töistä kotiin ja huomasin viestin saapuneesta paketista. Tämän kuun Sny paketti odotti noutamistaan. Pakko oli heti käydä hakemassa. Maltoin avaamisen kanssa siihen, että sain ruoan uuniin saakka, että oli aikaa rauhassa keskittyä. Ja hyvä niin, sain nautiskella ja pyöritellä sisältöä kädessäni rauhassa. Ja olihan siellä vaikka ja mitä kivaa jälleen kerran.



Koko paketista piti nyt ottaa useampi kuva, kun Nelli toimi assarina ja pyöri edessä tutkiessaan mitä kivaa se mamma nyt oikein saikaan. Nämä sitten ne asiallisimmat kuvat. Tarkempiinkin kuviin yritti kiitettävästi tunkea vähintään tassua ja kyllähän ne siellä vilahtelee.


Just mulle tehty kortti... eli alkaa pahasti näyttää että pakko jo nyt viritellä se toinen naru tuonne, kun tätä tahtia tulee näitä herkkukortteja Snyltäni. Ja ihanat enkkulakut Elvarilta, mahtaakos nämä sitten toimia silmukkamerkkeinä vai tuleeko tehtyä korvikset tai vaikkas rannekoru. Tai sitten mä vaan ihastelen ja hiplailen niitä harakkana. Mikä taitaa olla se todennäköisin vaihtoehto. Ja sitten lankaa...


Ja kun tämän kuun teemana on Suomi satavuotta, Snyni on panostanut kotimaisuuteen. Pirtin kehräämön kampalankaa ja huivia siitä Snyni vihjaili, ohjeeseenkin oli linkki ja sen jo kävin kurkkimassa. Houkutteleva malli yksinkertaisuudessaan. Nyt vaan koitan malttaa olla aloittamatta uutta kunnes tulee muutama työ valmiiksi. Senkin onnistumisen kanssa on epäilystä ilmassa. Ja kun Snyni mielestä paketti kaipasi väriä lisää, kun viime kuun pakettikin oli turkoosi sisällöltään niin kotimaassa valmistettua Nallea pinkkinä. On muuten herkullinen pinkki... siihenki sormet syyhyää jo tarttumaan... aivan kuin sinä Snyni tarkoituksella pidät minua startiitin vallassa lankavalinnoillasi. Viime kuun paketin mietintää aiheuttanut akryyli lanka on jo huivina. Langanpäät vielä pääteltävänä.


Ja itsetehtynä Snyni itse kehräämästä paperinarusta valoisa lahja. Ihana!!! Paikkaa miettinyt jo kovasti, kun haluan tuon säästyvän karvalasten kynsiltä ja hampailta. Ja sitten pistitkin minut jo vähän tutkailemaan miten tuota paperinarua kehrätään itse... Mistähän sais muutaman tunnin tai aika montaki tuntia vuorokauteen, että olis aikaa tehä kaikkee kivaa mitä mielessä on ja taas enemmän kun sinä Snyni kutkuttelet mieltäni kokeilemaan juttuja ja aloittamaan uusia töitä lisää. Ja sitten oli paketissa ihan oikeitakin karkkeja noiden herkku enkkulakujen lisäksi, Mariminttejä, lurpsista vaan. Mä tässä oottelen, että pojat lähtee nukkumaan niin saan avata tuon pussin ja heilutella puikkoja rauhassa hetken ennen omia yöunia. Oli kyllä taas niin mahtava ja just mulle suunnattu paketti, ettei enempää vois olla. KIITOS, KIITOS, KIITOS Snyni!

Ja loppuun vielä pieni kohtaus tästä päivästä, pahoittelut kuvan kehnosta laadusta, mutta parempaa en onnistunut ottamaan.


Hiukan on mielen päällä asioita tällä hetkellä ja mielessä pyöri töissä. Tulin kahvipaussilta, kun huomasin toisen kengän kärjessä tuommosen kevyen höttöisen höyhenen. Kuulin mielessäni mummuni sanovan, että kaikki kyllä järjestyy vielä parhain päin ja ahdistava olo helpotti. Enkelin terveiset mummilta minulle tuntui tämä höyhen tuovan mukanaan.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Piristävää postia juuri oikeaan aikaan

Snyni muisti minua pienellä välimuistamisella. Oli tullut jo perjantaina, mutta sain sen vasta eilen. Tämä piristys tuli todellakin kreivin aikaan.


Roosanauhan heijastavat kengännauhat, että autotkin näkisivät minut juoksulenkeillä paremmin. Nämä sitten pitäisi osata oikeaan lenkkaripariin sijoittaa... siinäpä pulma, kun niitä vaihtelen sään ja lenkin mukaan. Tai sitten laitan nämä värin mukaan ja sillon on pari selvillä heti, kun menee pinkki harmaaseen pariin. Ja ihana kissakortti, päätyy tuonne mun korttinarulle... johon pitänee pikkuhiljaa virittää toinenkin taso, että kaikki ihanat sinne mahtuu.


Ja virkkuukoukkusen ihana rintanappi. Tämän taidan sijoittaa käsilaukkuun, mikäli raskin. Siinähän on vaara, että putovaa johonkin. Kiitos tuhannesti Snyni ihanasta ja todellakin juuri minun näköisestä muistamisesta.

Ja sitten miksi tämä tuli juuri kreivin aikaan. Viikonloppu oli todella raskas. Rakkaan mummini siunaus ja muistotilaisuus oli lauantaina. Mummini oma toive oli pienet hautajaiset, mies ja pojat jäivät tästä syystä kotiin ja menin yksin. Hyppäsin perjantaina suoraan töiden jälkeen bussiin ja tulin eilen kotiin. Olin eilen niin väsynyt etten jaksanut muuta kuin olla.

Mukaani lähti yksi muisto mummistani. Ruma ja kulunut, mutta niin rakkaat muistot.


Minä luin lapsena todella paljon. Iltaisin istuin kirjan kanssa mummin luona monesti useamman tunninkin ja tästä kupista mummini joi iltateensä. Nyt minä jatkan tästä kupista teen juomista. Ihme että on vielä ehjä, kun todellakin useampi kymmenen vuotta sitten tämä otettu käyttöön.

Mukavaa viikkoa kaikille!

perjantai 27. lokakuuta 2017

Arvokkaimmat käsityöni

Nämä sukat ovat rakkaat ja arvokkaat minulle. Valkoisia sukkia en raski käyttää, vaan hellin niitä ja ihailun työn laatua. Lasten sukat ovat jo hyvin epätasaiset ja vilisevät virheitä.


Molemmat ovat mummuni tekemät. Valkoiset jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja lasten sukat viimeisiä töitä mitä mummuni pystyi enää tekemään, aikaa kuusi seitsemän vuotta. 


Tänään mummuni nukkui pois 99 vuoden iässä, jouluaattona hän olisi täyttänyt sata vuotta.

Täältä on minun intohimo käsitöihin tullut. 

torstai 19. lokakuuta 2017

Lokakuun salaisuuksia

Just ennen töistä lähtöä tuli viesti, että ois paketti tullunna. Pyöräilin sitten eri reittiä töistä kotiin ja koukkasin paketin matkaan, olipas mukava mennä välistä eri reittiä ja ihana ilmakin oli poljeskella. Kerkes oikeen nauttia syksyn väriloistosta, vaikkakin pisti silmään ja on pistänyt jo useamman päivän, että meillä se painottuu todella vahvasti keltaiseen. Jännä kun en ole aiempina vuosina ainakaan kiinnittänyt huomiota siihen, että syksy loistaa lähes pelkästään keltaisena. Kaunista silti.

Niin se paketti. Se olikin tämän kuukauden sny paketti. Heti huomasin että paketti oli ehkä saanut vähän kolhuja ja vähän jännitin sisällön vuoksi, kun ääntäkin kuului. Ei onneksi mitään ollut rikki mennyt. Ensimmäisenä kun paketin avasin oli vastassa Postinen, se mainoslehdykkä. Kävi mielessä, että onkos siinä ollut jokin neuleohje ja se mennyt ohitse minulta. Ei ollut, vaan tajusin sen olleen vain suojana paketin päällä kun teippaukset oli siinä kohtaa. Itsekseni sitä hymyilin tutkiessani paketin sisältöä. Ja olihan taas ihana sisältö.


Teemana oli veden värejä tässä kuussa ja juurikin minua miellyttävät sävyt oli snyni tähänkin löytänyt. Kuva vääristää värejä, mutta todella herkullisia ovat langat väreiltään.


Kaksi kerää Fabelia ja sävyn nimikin oli sininen laguuni. Mutta ei yhtään liian sinistä vaan enemmän turkoosia. Sormet syyhyäisi näiden kimppuun... mutta jospa nyt hillitsisin itseni aloittamasta jälleen kerran uutta... viime kuun langoistakin on sukat jo tulollaan. Sitten tuo toinen lanka, Alize angora gold, näen sen jo juhlavana pitsihuivina. Snyni tämän langan kanssa vähän jännitti, kun en tekokuiduista pidä ja tässä on suurin osa akryyliä. Mutta ole huoleti Snyni, osasit tämänkin valita niin, että miellyttää minua. On todella pehmoisen tuntoista, ei yhtään muovista, kuten kirjoititkin. Ja nyt tässä jopa tajusin, että tuostahan voisi tehdä juhlatopinkin, niin reilusti metrejä tuossa kerässä on. Hmm... nyt kun joku osaisi minulle katsoa joko topin tai pitsihuivin ohjeen tähän, vink vink sinulle snyni. Eli tämä lanka alkoi myös jutella minulle heti, voit olla huoleti. Ja kun kirjoitit tämän olevan onnistunutta lankaa akryylistä huolimatta, niin onhan myös villalangoissa eroja, toiset on todella huonolaatuisia ja toiset ei. Itse en vain ole innostunut kokeilemaankaan kovin erilaisia akryylejä, vaan ne ensimmäiset kokemukset on olleet heti sitä narisevaa muovilankaa ja sillä kokemuksella jatkuneet. Joten tämä lanka todellakin saa mahdollisuuden. 


Paketissa oli myös neuloja, molemmat itseasiassa neuloja joita on tullut katseltua, mutta ei vielä ostettua. Tai noita sydänneuloja olen vissiin jollain aiemmalla kierroksella ostanut parilleni, itselleni en. Ja viimeksi tällä viikolla lankakaupassa katselin noita Knit Pron päättelyneuloja, jäivät edelleen kauppaan. Ihan hyvä, koska nyt niitä sain. 


Sitten paketista löytyi kahvipurkki, jossa oli sisällä kahvia ja ihanaakin ihanampi kissalusikka. Tuosta kahvista pitikin kysyä, että onko jotain erikoiskahvia vai ihan peruskahvia? Tietää vähän koska avaa pussin. Erikoiskahvit on vapaa päivän luksus hetkiin ja tavallista kahvia voi sitten juoda koska vaan. Tuo kahvipurkkikin on ihana. Nyt mietinkin, että otanko kahville käyttöön vai pistänkö jotain muuta. Kun nykyinen kahvipurkki on todella ihana myös. Teellekkin on oma rasiansa jo hyllyssä, että tänne voisi sitten vaikka laittaa pojille kaakaojauheet... Mietinnän paikka, koska molemmat kahvipurkit haluan esille.

Ja sitten se oikea luksus... Niin ihanat tennarisukat. Sinulla on Snyni todella tasainen käsiala, upeaa jälkeä. Ja koko just eikä melkein. Ihana tulla töistä kotiin ja vetää nämä sukat jalkaan, tai juoksulenkin jälkeen. On ihana vetää toisen tekemät sukat jalkaan, kun tietää ne tehdyn ajatuksella minulle.


Mies kysyi näistä heti, että oliko ohjetta matkassa. Menin sitten möläyttämään, että kyllä näistä näkee miten tämmöiset tehdään. Olin meinaan ennen hänen kotiin tuloa kerennyt tutkia sukkien rakennetta hyvän tovin. No hän sitten kovasti innostui ja osasi heti sanoa mistä langasta hänelle voisin tällaiset tehdä. Myönnän muutaman kerran on tullut tänään hänen edessään esiteltyä sukkia, että kun minulla on hienot ja todettua, ettei tarvitse itse edes tehdä kun sain jo nämä. Vaikka hänelle en taida kertoa... ehkäpä isänpäivänä löytyy omat tennarit hänellekkin. Onhan meinaan jo pakko arvostaa sitä, että hän kaikista minun lankajemmoista jopa tiesi missä hänen tarkoittamansa lanka löytyy. Ihan kävi varmuudeksi näyttämässä, että tätä tarkoitan.

Otin pikku päikkärit tässä kun olin ensin töiden jälkeen tehnyt ruoan ja kuvannut paketin sisällön. Muru tulee yleensä päikkykaveriksi, tässä näette kuinka lähellä mamia pitää päästä ja kovan hurinan kanssa. Mies meidät ikuisti. Muru mamin pieni unisieppari ja lämmitin.


Eli iso kiitos Snyni jälleen paketista. Nyt vain tosiaan on mietinnässä, saako taas aloittaa yhden uuden, ehkä kaksikin työtä, jos ei tee jotain välistä valmiiksi? Eli todellakin taas niin minulle kasattu paketti ettei toista. Vaikka viime kuussa ja tässä kuussa on tuo värimaailma ihan erilainen, olet molemmissa löytänyt ne juuri minun sävyni. Ja löysit jopa sen akryylisen langan jolle annan ehdottomasti mahdollisuuden, kun vain löydän sen oikean ohjeen, tämä lanka nimittäin ansaitsee jonkun vähän juhlavamman mallin.

Ehkäpä tässä jo pian jotain valmistakin tulee... jos vaikka malttaisi jotain keskeneräisiä viimeistellä. Nyt hetkeksi sohvan nurkkaan ennen nukkumatin tuloa. Värikästä syksyä kaikille!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Syyskuun salaisuuksia

Tänään sain ilmoituksen syyskuun sny-paketin saapumisesta. Taikapalloja kaksin kappalein ja aivan hurmaava kortti. Päätyi työpöytäni eteen seinälle.


Aloitin kerimisen tuosta neliön mallisesta ja ihastelin langan tuntumaa sormissa. Kovin oli tutun tuntoista, mutta en saanut kiinni mitä lankaa tämä on. 


Kerimisen jälkeen paljastui langaksi hot socks, on yksi mieluisista langoista. Eli turhaan huolit snyni, että ohuet langat eivät ole sinulle tuttuja. Ja nuo värit ovat todella ihanat. Suorastaan harmittaa tällä hetkellä, että totesin 2mm pyörö karbonzieni teräosien olevan irtoamaisillaan ja niillä en voi alkaa sukkia tikuttamaan. Olisin muuten varmasti heti aloittanut näistä keristä sukat varpaista, että tulisi koko kerät käytettyä pitkiin sukkiin. Nyt on siis puikko ostokset edessä, mutta karbonzeja en osta, ettei käy uudestaan näin. Olen huomannut teräosan pikkuhiljaa irtoavan lähes kaikista omistamistani karbonzeista. Ei kiva. Kerän sisällä oli hiusväri laatikko ja mielessäni hihittelin itsekseni, mistähän snyni tiesi harmaiden ilmaantumisen alkaneen. Väriä sieltä ei kuitenkaan löytynyt vaan virkattu orkidea, ohje sille sekä ihana pieni valokuitu perhonen. Nellikin tuli tarkkailemaan kerimistäni, ensin tutkittuaan tyhjän laatikon, mamman laadunvalvoja. Ja sitten toisen kerän kimppuun...


Sieltä alkoikin paljastumaan vaikka ja mitä. Teetä tuli ensimmäisenä, sitten todella kaunis avain-avaimenperä. Ei taida päätyä avaimenperäksi vaan koristeeksi, kunhan sille sopivan paikan keksin. Kerä kätki sisäänsä vielä kaksi fazermint suklaapatukkaa, lisää teetä, ihania perhosnappeja (taitaa päätyä sukkia koristamaan) pieniä made with love sydämiä. Niitä olikin niin reilusti, että jokusen ehkä jopa raaskin käyttää. Minulla kun tahtoo olla jemma niminen paikka kaikelle tuollaiselle, josta niitä hypistelen mutta en raaski käyttää. Siksi vastaavia pitääkin ostaa aina iso setti, kun sitten kuitenkin niitä on kiva lahjoihin laittaa. Sisäinen harakkani vain ilmenee näissä asioissa, kuten monesti myös lankojen kanssa. Mutta sittenhän aloin kerän lopun lähetessä katsomaan, että vielä tulee uutta lankaa...


Vielä oli siis yksi yllätys taikapallossa, kerä zauberballia... ja nyt sitten onkin ongelma kun ei tiedä yhdistänkö nämä pitkiksi sukiksi vai teenkö omat sukat molemmista, vai kenties huivin tuosta zauberista. Ja tuo olikin sitten jo hemmottelua snyltäni, monesti kun on noita tullut meinattua mutta vaan meinattua ostaa. Olen aika äimistynyt kuinka upea lähetys tämä olikaan.


Todella minun näköinen paketti, väritkin niin upeita. Töitähän on sen sata kesken, mutta nämä huutaa ja kovaa. Pitää vaan yksi juttu tiputtaa puikoilta, että pääsen sitten edes jommasta kummasta langasta sukat tekemään. Eli todellakin olet upeat langat minulle valinnut vaikka ei sinulle ominta alaa ohuet sukkalangat olekaan. Tähän on kyllä minimi budjetti heittänyt häränpyllyä viuhuen vain. Mutta tämä kyllä piristi päivääni suunnattomasti, olen eilisestä lähtien palellut. Muuten ei juurikaan ole oireita, että tulisin kipeäksi, väsyttää ja viluttaa vain. Tokikin voi selittyä myös lauantain urakalla. Menin taas kerran haastamaan itseni juoksemisessa ja juoksin tähän asti pisimmän matkani, 25 km. Osallistuin Botnia löppet kisaan ja vesisateessa juostessa voi joko olla flunssaa tai sitten on vaan vielä energia vajetta, ainakin nälkä on koko ajan. 

Mutta nyt alan asettumaan soffalle puikkojen kanssa ja valmistautumaan keskiviikko illan parhaaseen radioshowhun. Radio Helsinki ja sieltä Raitsikka & Tokela show... nannaa korville.

maanantai 28. elokuuta 2017

Postia ja muistojen sukat

Pitkästä aikaa tännekkin jotain. Aktivoitumisen aiheutti syksyn sny kierrokselle mukaan lähteminen ja tänään tipahtikin postiluukuusta ensimmäinen yhteydenotto. Piristävän värikäs kortti herkullisen kuvan kera.


Todellakin blogi on ollut omissa oloissaan. Rakkaani ovat tarvinneet kaiken minulta liikenevän ajan alkuvuodesta ja nyt alkaa tilanne tasoittua. Oli siis aika piristää itseäkin snyhyn mukaan lähtemällä, kun juoksukisatkin ovat viimeistä vaille purkissa tältä kesältä.

Nämä sukat on todelliset muistojen sukat. En edes tajunnut alkaessani näitä tekemään, että kaikki langan jämät liittyvät toisiinsa erittäin tiiviisti. Tajusin asian vasta ensimmäisen sukan varren oltua valmis.


Yhden kerroksen raitoja ja näistä tuo enemmän kirjavampi lanka on jämä rakkaan kummityttöni sukista, sinisävyinen lanka on hänen pikkuveljensä sukkien jämä. Ja sitten tuo harmaa alpakkalanka on sukista, jotka tein helmikuussa itselleni erään keikan jälkeen. Tuolla keikalla olin samaan aikaan todella surullinen, itkuinen ja samaan aikaan sain keikasta uskomattoman keveyden ja hyvän olon. Sitä energiaa minkä tuosta keikasta sain ei voi pukea sanoiksi.

Olin edellisenä päivänä ollut tukipilarina kummitytölleni, veljillensä ja heidän isälleen joka on serkkuni. Kannoin kolmen ihmisen tuskaa ja surua harteillani ja työnsin oman pahan olon pois. Saatoimme viimeiselle matkalle lasten äitiä, serkkuni vaimoa joka menehtyi tammikuussa yllättäen. Seuraavana päivänä pääsi sitten oma suruni pintaan ja silloin oli myös tuo keikka, joka helpotti oloani suunnattomasti.


Onhan nämä todella riemunkirjavat, mutta niin kuuluu ollakkin. Oli jännä huomata kuinka sattumalta valitsin nuo langat, kun halusin kokeilla spiraalina raidoitusta ja tuossa joustimessa erästä uutta mallia. Ehkä tämä on merkki siittä, että kaikki kääntyy noiden rakkaitteni elämässä vihdoin varjosta auringon suuntaan ja voin antaa jo aikaa myös itselleni. Kevät meni todellakin heidän tukenaan ja oman arjen pyörittämisessä.

On elämässäni silti ollut myös iloisempia asioita. Meille muutti joulukuussa uusi kissa, Muru. Ihana rakkauspakkaus. Käsitöitä on tullut tehtyä ja juoksu on kulkenut tänä kesänä hyvin.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukuu tuli jo ja leikki loppui...

Hurja miten tämä aika rientää. Tänään tuli viimeinen syksyn Sny-kierroksen paketti. Nyyh, nyt se on jo ohi.

Olikin muuten fiksu valinta laittaa nyt paketti tohon lähipostiin... on meinaan semmonen myräkkä pihalla, että ei ois huvittanu lähtä uudestaan töiden jälkeen hakemaan siltä suunnalta. Nyt sitten keitin kaffit ja hörpin ne, hetken hengähdys siis ja kipi kipi lähipostiin.

Oli taas kerrassaan ihana paketti, huumaavan tuoksuinen, mahtavan värinen, kissojen mieleen kanssa ja hyvää mieltä tuova...


Nellihän ei malttanut pysyä kauempana... Harli sen sijaan kiehnäs mun jaloissa ja laatikon kimpussa.

Huumaavan tuoksun lähde...


Teetä ja moneen lähtöön ja tottakai Nelli pyöri siinä... eli ei kun uutta kuvaa, jossa näkyy tämä ihanuus paremmin...



Kaunis teekuusi... eihän tästä raaski näitä käyttääkkään... Ja sitten lankaa jälleen ruhtinaallisesti...


Todellakin sitä yhtä lemppariani, steppiä ja tuota ihanaa pinkkiä. Hot socks on kanssa yhtä suosikeistani ja ihanat värit näissäkin kerissä... sormet syyhyää näiden kimppuun... vaikka sen sata työtä on taas kesken...

Ihana kortti...


Ja alta pilkistää kissojen herkut, yks heti maisteltiinkin ja hyvin kelpasi. Tämä kortti löysi paikkansa tuosta minun nurkkani seinältä...


Ja Nelli kyllä huomasi, mistä se mamma sen herkun meille antoi...


Lisäksi oli lahja, jonka saan avata joko heti tai vasta jouluna... vielä maltoin olla avaamatta. Saa nähdä maltanko jouluun saakka. Ja kirje jossa paljastui salainen ystäväni. Siitä kohta lisää... tähän väliin viime kuun paketissa tulleesta langasta valmistunutta...


Nopea oli virkata ja kaunis tuli... piti hakea kirkkaat valotkin. Sittenhän se oma idea lähti muhimaan... täydellinen tästä ei tullut, mutta silti kaunis. Virheistä oppii, seuraavalla kerralla kaksi tähteä enemmän niin ei jää noita isoja aukkoja...


Mutta tästä tulikin sitten pöytä versio ja Nelli siitä nuo valot hajotti jo, mutta pitää ostaa ledituikku tuonne sisälle. Niin Nellin piti kokeilla miten käy jos tuon pudottaa lattialle... ledinauhan patterikotelo sanoo riks räks poks...

Ja ne kaulpunki langan sukatkin ovat viimestelyä vaille valmiit. Jospa nyt kun itsenäisyyspäivänä saan keskittyä käsityö puoleen... joulumyyjäiset ja sen jälkeen kotona nauttia käsitöistä... perinteistä. Ja tietysti hyvää ruokaa, yhteistä aikaa perheen kanssa.

Ja kukako minua ilahdutti tämän syksyn. Minua ilahdutti ihminen, jota minä ilahdutin viime syksynä. Eli nimimerkki Piipa84. Jännää on se, että viime kuun paketin mukana välähti ajatus, että olisitkos se sinä. No olithan se sinä. Ja tiedätkös mistä se ajatus sai alkunsa... yhdestä sanasta... karkkikuusi.
Olet kyllä kasannut niin mun näköisiä paketteja ja jokaisen paketin langoista on jotain syntynyt tai parhaillaan puikoilla... eli todella houkuttelevia on olleet sekä ohjeet että langat. Kiitos ihanasta ja piristävästä, sekä inspiroivasta syksystä sinulle!

Nyt iltapala hommiin, että jaksaa taas aamulla nousta puoli viideltä. Hyvää viikonloppua kaikille!