lauantai 12. huhtikuuta 2014

"Sun jämät on paremmat kun mun jämät"

Toisten jämien mielenkiintoisuudesta keskustelimme pari viikkoa sitten ystäväni mehtäemännän kanssa puhelimessa. Ja ensin keskustelimme jämien vaihdosta, idea sitten jalostui puhelun aikana, lopputuloksena kolme kerää sulle ja kolme kerää mulle. Yksi noin seiskaveikan paksuisista langoista ja kaksi kerää noin nallen vahvuisista langoista. Nämä matkasivat mehtäpirtille...


Sovimme ohuemmista tekevämme sukkapariin sopivat kerät. Minä vielä päätin tehdä kerät samanlaisiksi, eli jämät puoliksi ja kahteen eri kerään. Valitettavasti en sitten muistanut kuvata keriä jotka itse sain... hih, kummitätin lahjasukat piti saada ajoissa postiin ja kovasti poltteli sukkien aloitus. Viime viikon torstaina sitten startattiin sukat ja minun sukkani valmistuivat torstain ja  perjantain taitteessa.


Pituutta noihin tuli kivasti ja hauskat niistä tuli. Tuolla oli jopa pari lankaa joista tuli juttuja mieleen... mehtäemäntä pyysi minua ostamaan yhtä noista langoista hänelle, kun hän ei sitä paikallisista liikkeistä löytänyt, yksi lanka oli hänelle synttärilahjaksi lähteneestä Zeldan dippauksesta jämä.



Ja riemukkaat ja ihanathan näistä tuli! Eilen illalla olivat oivalliset väsyneisiin jalkoihini ja liekkö sukkien johdosta eivät olekaan tänään niin pahassa kuosissa mitä oletin. Vielä sitten olisi tuo paksumpi lanka, tekiskö siitä sukkaa vai huivia vai virkkaisko tyynynpäälliset vai ponchon? No se saa odottaa hetken ideaansa, on meinaan idea joka vihdoin lähti puikoille ja tuntuu jopa onnistuvan tällä kertaa... on muhinut hetken päässä ja aloitukset ovat epäonnistuneet ja vaatineet jatkojalostusta. Siitä sitten lisää kun valmista joskus... mutta käykäähän siis mehtäpirtissä kassomassa millaiset sukat tuli minun lähettämistäni jämistä. Ja tää oli oikeesti "yli" hauskaa (tuo yli sana kuuluu tänne meidän murteeseen... aina vaan kyllä kuulostaa minun korvissani hassulta vaikka pojatkin sitä käyttävät.), jännittävää ja mielenkiintoista. Oli hauskaa odottaa seuraavaa väriä (vaikkakin tuossa alakuvan etummaisessa sukassa ollut vaaleanpunainen pätkä säären kohdalla oli semmonen, eikö tämä ikinä lopu, heh) ja juurikin nuo langan tunnistukset oli kivoja.

Sitten siihen jalkojen väsymykseen, on ihan pakko riemuita täälläkin. Viime kesänähän siis kävin juoksemassa Oulussa elokuun alussa Extreme runin ja sehän oli ihan mieletöntä fiilistä, itsensä voittamista ja mahtavan hauskaa touhua, kipinä siis jäi ja tulipa syksyllä käytyä pitkiä lenkkejä juosten tämän jälkeen, odottaen vaan seuraavaa kesää ja uutta osallistumista. Viime vuoden runista voi lukea täältä. Huonoimpien kelien alettua jäi juokseminen syksyllä ja talven (joku voi kysyä minkä talven, hih) aikana en ole juossut, urheilut lähinnä olleet työmatkat pyörällä, jossa on vain yksi vaihde... täysillä. Minä en onnistu polkeen rauhallisesti vaikka miten yrittäisin, hetki ja taas mennään. Kerran tai pari hyppäsin kuntopyörän selkään ja siinäpä ne. Nyt on kovasti jo mieli alkanut poltella laittamaan tossua toisen eteen, on vaan vielä ollu semmoset kelit ettei oikee vaatetusta löydy, joko liian paljon tai liian vähän ja kumpikaan ei hyvä. Eilen sitten kävin vähän hakemassa vaatteita, lähinnä kesää ajatellen mutta kun niihin yhdisti pitkähihaista ja ja legginssejä niin johan olikin hyvä. Töistä pääsin kahdeksalta ja tovin kotona pyörittyäni ei poltetta voinut enää vastustaa ja niin vain oli tämä akka lenkkarit ja lenkkivaatteet päällä ovesta pihalla puoli kymmenen. Niin ja se hehkuttamisen aihe... menin meinaan suupielet korvissa tuolla, jalka vei minkä kerkes, piti oikeesti jopa välistä keskittyä pitämään vauhti, ettei lähde liian lujaa. Ja siis kuvitelkaa about puolen vuoden jälkeen ei tehny tiukkaakaan juosta puoleen tuntiin viittä kilsaa. Mitä pidemmälle etenin sitä leveemmin hymyilin, jalka oli kevyt ja koko ajan tuolla tutulla pätkällä tajus, hei mitä hitsiä mä olen jo täällä asti ja edelleen jalka vaan nousee kepeästi. En meinaan olis uskonu selviäväni ensimmäisellä kerralla viidestä kilometristä leikiten, en todellakaan. Ja tänään vähän, siis tooodella vähän tuntuu väsymystä jaloissa. Olen positiivisen yllättynyt oikeasti. Ja meillähän olisi niin kertakaikkisen upea päivä tänäänkin mennä, mutta järki mukana ja en lähde tänään, koska pitkän tauon jälkeen se kostautuisi ja pahimmillaan tappaisi tämän innon taas hetkeksi, eli tänään neulotaan ja tehdään muuta mukavaa, huomenna sitten mennään kipittämään.

Mahtavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Huh huh...

Olihan hulinata... esikoinen täytti yhdeksän vuotta ja tänään on juhlittu. Ensin kävi mummu ja pappa (miehen puolelta), mummi ja pappa (minun vanhempani) sitten taas tulivat eilen ja lähtevät huomenna. Sitten olikin vuorossa kaverit, seitsemän kaveria, esikoisen kummisetä sekä omat pojat ja kunnon futismatsi... olihan kunnolla menoa ja meininkiä. Mutta kyllä tämä kaveriporukka kokonaisuutena on niin elävä ja menevä, että ensi vuonna taidetaan miettiä juhlat johonkin muualle kuin kotiin. Korvat soi parin tunnin jälkeen ihan kiitettävästi.

Toissa viikonloppuna meillä olikin sitten vähän rauhallisempaa sorttia olevia vieraita... puolen vuoden ikäinen kummipoika.... miehen serkku ja hänen avokkinsa, kummipojan isosisko oli jäänyt mummollensa kun sinne tuli lähes saman ikäinen serkkutyttö kanssa. Vihdoin sain sitten miehen serkun avokille lupaamani orjansormuksenkin tehtyä... tässä on ollut haasteensa. Meidän alkuperäinen suunnitelma ei toiminut ja piti sitten miettiä vähän uusiksi. Tämä miettiminen sitten ottikin vuoden päivät. Lopulta alkoi mielessäni itää mattoketjuna toteutettu orjansormus... mutta kun sitä olikin todella hankala toteuttaa, ei tuntunut onnistuvan ei sitten millään. Moneen kertaan yritin aloittaa mutta kun sei vaan saanut onnistumaan ei sitten millään, kunnes nyt palat loksahtivat kohdalleen....


Kummipojan peppu otettiin ensin kuvausalustaksi ja näin siinä sitten kävi... poju pysy paikallaan ja lukuun ottamatta tuota alakuvaa, joka ikinen kerta alkoi hillitön potkuttelu juuri kun painoin kameran laukaisinta... välistä potkut osuivat käsiini ja niistä kuvista sitten ei tullut yläkuvankaan kaltaisia.


Seuraavaksi kuvattiin seinää vasten....


Ei saanut siinäkään kovin hyviä kuvia, mutta tämän yhden nyt julkaisen kun siinä näkyy vähän paremmin kuinka asettuu käteen. Kauan se otti, että tämän sai valmiiksi, mutta tuli saajansa näköinen ja häntä miellyttävä ja sehän on pääasia ja tämä hieman poiki uusia ideoitakin... yksi valmiina vaatii vaan hieman säätöä että on julkaisukelpoinen. Sitten vähän lähikuvia...




5 mm lenkkejä ja 1 mm hopeaduplee lankaa jokunen metri. En meinaan enää muista paljonko lankaa ostettiin tähän koruun. Tuohon ranteen alapuolelle tein pätkän 0,6 mm langasta, 2,5 mm lenkeillä pätkän muinaisketjua, tuumasimme sen olevan sopevampaa tuohon kuin jatkaa koko ranteen ympäri tuota mattoketjua.

Oli todella mielenkiintoista saada se idea tuohon alkuun juuri heidän vierailun aikana. Sitä ennen ei onnistunut vaikka kuinka yritin ja yritin, sitten kun tajusin aloittaa tuosta sormus osuudesta niin tämä oli ihan selvää kuinka sen rakennan. Mutta tätä ennen yritin aloittaa aina tuosta kämmenselästä vähän joka kohdasta ja ei se ei todellakaan onnistu siitä aloittaa.

Ja tulipas tässä mieleen, että tuossahan oli jokunen viikko sitten rannekorun arvontakin, no nyt on random.org puhunut ja voittajaksi arpoitui numero yksi eli Satu, laitatko mulle osotetietoja ja ranteen ympärystä niin saan korun Paten matkaan sinulle.

Täytyy sanoa, että voi ihanuutta että tämän päivän pirskeiden jälkeen on vielä kaksi päivää vapaata. Olihan tuossa seitsemän päivän putki töitä takana ja siihen päälle esikoisen meininki juhlat. Nyt saan kaksi päivää nauttia ja tehdä sitä mikä hyvälle tuntuu. Neuleiden kanssa on ongelma, kun olis hinku alottaa uutta ja tehdä vanhoja poikkeen... mutta kummitätin kuuskyt vee sukat pitää tehdä ensinnä. Eipä siinä ihana malli ja teen molempia sukkia kerralla nii ei vastusta, mutta kun tekis mieli alottaa pari uutta juttua ja tehdä ne vanhat alta pois, nyt kun on into saada ne valmiiksi.

Ihanaa viikonloppua teitille!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Rakkautta ensi silmäyksellä

Nii-in, se vilahdus edellisessä postauksessa... todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. Olin koneella hetken ennen töihin lähtöä viime torstaina, kun blogisurffailussa tuli vastaan jotain upeaa ja samoin tein klikkasin itseni Ravelryyn ja tulipa ostettua ohje het laakista... Perjantai iltana sen sitten pääsin alottamaan pienten laskelmien ja testailujen jälkeen se löytyi oikea lanka ja tiheys kohdilleen.


Tässä kuvassa olemme ehkä lähimpänä oikeaa väriä... lanka on siis Zeldan laarilta, nimeltään John ja Olivia, värjäys on Wild'n Free ja lanka on 100 % merinovillaa, sadassa grammassa 700 metriä. Koska ohjeen mukaan tuo ei olisi riittänyt, otin alkuun muutaman kierroksen Louhittaren luolan Väinämöistä värissä noki, eli tumman harmaata. Tarkoitus oli sitten loppuun tehdä myös muutama kierros... kuinkas kävikään... lanka olis riittänyt koko työhön, eli sitä jäi jonkun verran ja loppuun en sitten enää Väinämöistä laittanut.


Puikkoina mulla oli 2,5 mm pyöröt. Ja täytyy sanoa, että tämä oli ihanaa neulottavaa ja lopputulosta todellakin rakastan niin mallin kuin langan puolesta...


Malli on siis Sugar Maple ja suunnittelija Carina Spencer. Tämä oli kyllä ihanaa neulottavaakin, vaikka ohut lanka ja puikot, niin todella nopea tehdä. Kivasti neuloutui tellua töllötellessä iltaisin ja päivisinkin hetken ennen töihin lähtöä. Viikko ja valmista. Olisi varmaan nopeampikin ollut, jos ei olisi ollut muitakin hommia vapailla.



Hih, komeesti näkyy kissojen raatelema raapislauta tuosta kainalon alta. On muutes uus kaapissa ja porakone latauksessa, että tänään saavat sitten taas kunnon raapimispaikan. Ja näköjänsä toinen hiha vähän kääntyi tuossa kuvaillessa... mä kun yritin keksiä hyviä kuvakulmia... ei onnistunut. Mutta laitan nyt vielä pari kuvaa, on tää sen arvonen.



Nämä kuvat napsi mies, mutta ensin yritettiin juniorin kanssa. Pitihän hänenkin päästä koittamaan kun villatakin pääsi kuvaamaan esikoinen.... tämä oli ainut ei tärähtänyt kuva....


Nyt voin sanoa, että onneksi olen hamsteri noiden Zeldan herkkujen kanssa... kyllä ne kaikki tulee käytettyä aikanaan, jokainen vaan odottaa ihan selvästi sitä oikeaa mallia. 

Yritän vihdoin saada keskeneräisiä valmiiksi, vaikka arvatkaa mikä huutelee malttamattomana mulle... no tuo Snyni lähettämä lanka, vielä olen onnistunut sen kutsun pitämään poissa korvista... saa nähdä kauanko menee että en enää voi vastustaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille, minä vietän tämän päivän vapaalla ja olenkin sitten muuten töissä koko viikonlopun. 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Se on täällä....

Jihaa!!! Sain tänään mailia ja Sny-emo ilmoitteli mulle lähetystunnusta. Oli sitten asiaa muutoinkin tuohon postiin ja samalla sitten kysyin josko tämä olis tullu.... olihan se. Eli tämän kevään ensimmäinen sny-kierroksen paketti.

Täytyy sanoa, että kun näin tuon paketin pisti vähän miettimään... Tämä oli siis kääritty vielä paperiin...


Suloinen pieni laatikko oli kääreissä... siis todellakin pieni... otin ihan mitat tuosta 14,5 x 12 x 10 cm... ensimmäinen reaktio oli, eihän tuonne mitään mahdu tai sitten pakkaajan täytyy olla näitä joskus tavattuja ihmepakkaajia... no niitä ihmepakkaajia tässä tapauksessa. Ei olisi itsellä tullut mielen viereenkään yrittää sisältöä tuonne saada. Ja mitäkö oli sisällä... kaikkea ihanaa...


Kerä Viking Mini Raggen lankaa, aivan herkullisen väristä, kuva vääristää hiukan. Onkin uusi tuttavuus minulle tämä lanka, mutta näppituntuma kertoo ihanan pehmeästä langasta. Ja tuo kahvi tuoksui niin huumaavalta, että heti sitä oli pakko testata. Mokkamestareiden Caf'é d' Amore, suklaalle, vaniljalle ja karamellille maistuva kahvi... olihan muutes hyvää. Ainoastaan keittäjässä oli vika... edellistä makukahvia muistellen laitoin hiukka vähemmän puruja, se meinaan oli aikasta äklöä yksisteen ja se piti sekoittaa tavalliseen kahviin. No tämä ei ollu, joten hiukan laihat sumpit tuli ensimmäisistä... siitäkin huolimatta oli muutes hyvää, lurps! Ja olihan siellä muutakin...


Pari pussia Clipper teetä, noistakin pusseista ihana sitruunan tuoksu tuli... mahdollisesti kun saan lapset sänkyyn ja pääsen soffalle neulomaan niin keitänpä teetkin vielä tälle päivää isselle Snyn muistamisista. Ja sitten minun rakkauspuikot... eli olen tässä ostellut viime aikoina enempikin noita KnitPron karbonz puikkoja. Juurikin tuosta 15 cm pituudesta tykkään ja ennustajaakin epäilen Snystäni löytyvän.... minullahan on siis noita puikkoja kahdet kokoa 1,5 mm, yhdet 1,75 mm, yhdet 2 mm, kahdet 2,25 mm ja yhdet 2,75 mm... ja nämä Snyn lähettämät ovat juuri se välistä puuttuva 2,5 mm. Eli ennustajaa epäilen löytyvän, koska juuri sen puuttuvan koon osasi hän valita. Eli ensimmäisenä esiin tullut epäilys paketin nähdessäni vaihtui suureksi iloksi ja olenkin nyt tuosta viidestä lähtien huomannut hymyileväni koko ajan. Erittäin iso kiitos sinulle Sny paketista, sait hymyn huulilleni koko illaksi.

Ja sitten tämä aikani varastava rakkaus...


Tässäkin hämärässä otetussa kuvassa värit heittää, liian siniseltä näyttää. Tätä tikkuan apinan raivolla... tähän ohjeeseen rakastuin ensinäkemältä ja mitä pidemmälle olen tehnyt sitä enemmän tätä rakastan... mutta siitä lisää sitten valmiina... keskeneräisiä olisi useampi ja hyvällä tahdilla olivat valmistumassa ennen viime viikon torstaina... perjantaina sitten oli pakko ja ne nyt taas odottaa.

Mutta nyt pitää alkaa iltahommiin poikien kanssa. Loppuun kuitenkin vielä mallia miten meidän hassutus ottaa rennosti... ihmettelen suuresti kuinka Harli tuossa onnistuu, eihän tuo mikään pikkunen kisuli ole vaan kummasti käpertyy minimaalisesti jos oikeen mieluinen paikka löytyy... kuten tässä...


Tuo on siis miehen kädellä käytännössä koko kissa, siis kämmenellä ja ranteella. Näyttääkin niin pieneltä kuin pentu olis... ei oo... yleensä valtaa puolet meidän sängystäkin tai vähintään mun tyynyn pikkuhiljaa yön aikana.

Ihanaa viikkoa vaan kaikille ja harjoitelkaa akrobatiaa, sillon voi löytyä fantastisia paikkoja mihin asettua rentoutumaan....

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maailmalle matkannutta

Sukat jotka oli kolmannet luvatut silloin joskus viime vuoden marraskuussa, tarkoitushan oli tehdä Lise-Lotet.... mutta mutta, ku niitä sitten tikkusin jouluksi enempikin niin nehän alkas tökkäseen ja tihkaseen tehdä enää ja kun ei innostusta kyseiseen malliin löytynyt vaikka aikaa kului, tammikuussa sitten tuli taas kerran Zeldan dippailuja postissa ja tämä herkku lanka sitten huuteli olevansa Annelin näköinen. Niin tuumasin, että heitämpä tästä ihanasta langasta ihan perussukat puikoille ja siinä ne oli. Ei nyt tullut Lise-Lotteja, mutta Anneli tykästyi näihinkin ja hyvä niin.




Lankana siis dippailu nimeltä Romantikko, Sw villa 75% nylon 25%, puikot oli pukilta saadut karbonzit koossa 2,75 mm, 45 silmukkaa, joustin 2 oikein yks nurin ja jalkapöydälle jatkui kolme nurjaa raitaa.



Kokona 37. Näissä vähän sovelsin tuota tiimalasia ja neuloin kolme kerrosta kaikilla silmukoilla tuossa ennen lisäyskiilaa. Hyvä idea tuntui olevan. Kaunis värjäys ja kivasti läikittyi. Ja lankaa jäikin vielä kivasti... jos vaikka nilkkasukat tekasis tai vaikkas taas kämmekkäät. Niitä muutamat tullut tehtyä, eli niitäkin luvassa... se ohje vaan on niin kiva perusmalli mistä on helppo ja hyvä soveltaa vaikka mitä. Nyt kun sain sen peukalokiilan muokattua mieleiseksi itselle.

Nyt tuntuu että on ideoita mielessä hurjasti, mutta aikaa ei tunnu löytyvän sitten millään. Kokeiluja on suoritettu, mutta vielä ei ole valmista niissä... siinä sivussa toki valmistuu koko ajan keskeneräisiä lisää... kun vaan sais kuvattuakin ja ennättäisiä näitä postauksia tehdä. Huomaa siis kevään vaikutuksen selkeästi.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille ja muistakaa kommentoida edelliseen postaukseen mikäli rannekoru kiinnostaa.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Mistä aikaa bloggaamiselle?

Hitsi, kun valmista on kuvattuna ja kuvaamattomana, mutta tekemisen draivi on päällä. Ei millään tunnu repäsevän aikaa postauksen tekemiseen. Tänäänkin tai siis jo eilen aloin toteuttaa huikeeta idistä, siinä sitten purettiin ja neulottiin ja eilen illalla jopa nukahdettiin neule sylissä. Hih, nyt on kuitenki hyvällä mallilla proto ja siitä sitten enempi ku saan valmiiksi asti.

Otetaan tällä kertaa sitten koruja. Nämäkin olleet jo muutaman viikon valmiina ja kuvattunakin, odottaneet vaan aikaa parempaa. Aloitetaan vaikka korviksilla...


Sain ystävänpäivänä melkosen pläjäyksen helmiä paten tuomana ja sieltä sitten lähti tulosta syntymään. Nuo vaaleanpunaiset helmet sieltä ja kaverit omista varastoista.


Nämä napsahti samoin tein korviin, kaverina syksyn Sny-kierroksella kotiutuneita ihania monivärisiä siemenhelmiä.


Näihin isommat blingi helmet alas kera pienten helmihattujen, väliin pitsihelmet hopeoitua korumetallia sekä ylinnä pienemmät blingit.


Kruunun malliset helmihatut, persikan väriset lasihelmet ja noita siemenhelmiä kavereina. Ja jostain syystä nämä korvikset huusivat tekemään kaulakorunkin....


Molempia kokoja plingihelmia, siemenhelmiä, hopeoituja pitsihelmiä ja huurteisia kirkkaita lasihelmiä ja papuketjua niskan taakse....


Ja se mistä kaikkia alkoi.... rannekoru pyöri mielessä heti tuon pläjäyksen saatuani...


Tässä kuvassa näyttää hyvinkin valjulta, mutta ei ole sitä ei...


Soikeita pinkkejä kaksireikäisiä helmiä, pinkkejä siemenhelmiä ja valkoista huurrettua lasihelmeä. Ja koska omaan todella kapeaan ranteeseen tästä tuli vähän liian iso, niin otetaan ja arvotaan se jollekkin, olihan eilen naistenpäiväkin. Koru on 18,5 cm pitkä ja tarvittaessa lisään siihen palan ketjua tuohon lukon vastakappaleeseen. Eli jokainen kommentin jättänyt on mukana arvonnassa, kullekkin se yksi arpa. Mainostaa toki saa mutta siitä ei lisäarpoja tipahtele. Anonyymit jättäkää yhteystietonne, että saan teidät kiinni mikäli onni on myötä ja arvonta päättyy ens sunnuntaina eli 16.3. klo 21.00. Eli mikäli kevään iloksi havittelet pinkkiä pilkahdusta ranteeseen eiku kommentoimaan vaan!

Jahas ja nyt mä alan värkätä, otan vaihteeksi yhden keskeneräisen käsiin ja muhittelen jatkoa tuon huikeen idiksen kanssa.... Oikeen hyvää tulevaa viikkoa teitille!

torstai 27. helmikuuta 2014

Inspiroimista ja sny terveisiä...

Lomailtu on urakalla. Sunnuntaina lähettiin Kalajoelle Sanifanin kylpylään poikain kanssa, pari yötä siellä ja pari päivää polskimista. Täytyy sanoa, että siinä hotellissa on ajateltu lapsia ihan vimpan päälle, olin todella positiivisesti yllättynyt. Meidän juniori osottautui todelliseksi rämäpääksi, vettä 1,4 metriä ja uimataidoton nassikka tuumaa en mä tätä tarvi ja nappaa kellukevyön poikkeen. Ja kummasti se pysy pinnalla sen että kerkes ite napata kiinni. Hauskaa oli. Tiistaina sitten jatkettiin matkaa, poijat jäi puoleen väliin mummin ja papan hoteisiin ja me miehen kanssa jatkettiin pariksi päivää Ouluun. Sieltä sitten tänään mekin tultiin tänne mummin ja papan majoitukseen.

Tänään tuli myös viestiä kotoota, että ensimmäinen yhteydenotto sny-pariltani oli saapunut. Kuvia ei nyt sattuneesta syystä tuosta kortista ole, mutta siellä se odottaa kotona.

Viime viikolla sain taas inspiraation, kun vierailin Missä neuloimme kerran-blogissa, Neulisti oli neulonut Camp out fingerles mittsit ja mähän ihastuin noihin ja heti ne oli napattava puikoille... no ne tuli samon tein tehtyäkin. Nehän jo vilahteli tuossa villatakki postauksessa ja aloitetaan sillä yhdellä esikon ottamalla kuvalla...


Lankana näissä on koolattu Maija, enpä nyt muista oliko mansikkaa vai vesimelonia... jompaa kumpaa set oli. 3 mm bambu sukkikset. Ja sitte muutama issekseen kuvattu kuva... joskus kaipais toistakin käsiparia...




Näissä omissa kuvissa värit lähinnä oikeeta. Ja lopputulema oli se, että ihan hyvä tuli, mutta inspiroippa uudelleen.... pikkasen modauksia tähän tein ja niitä sitten tehnyt jo yks ja puoli paria lisää... kissahoitajalle omansa ja juniori tuumas haluavansa kans ja kun ensimmäinen inspirointi meni vähän pieneksi nii niistä hälle tulossa siis se toinen tekemäti. Tuli meinaan kiire ennen lähtöä saada nuo kissahoitajalle valmiiksi. Neuleita nappasin muutaman keskeneräsen mukaan ja noita kämmekkäitä innostuin inspiroimaan erilaisia nii niihinki lankoja, lopputulema on kuitenki se, että että tulipa napattua pari lankakerää Oulusta ja niistä sitten lähti sukkaa tulemaan heti eilen, heh. Muutenki on loma ollu lomaa ja puikotki pysyny pakaaseissa. Tässä kuitenki eilen huomasin kärsiväni jo vieroitusoireista ja kun niin herkkuvärit lähti mukaan nii heti hotellilla piti luoda silmukat. Mut noi kämmekkäät on ollu kovassa käytössä, autolla ajaessa mukavat ja muutenki päivisin ollu enemmän nuo kun hanskat kädessä ulkona.

Että semmosta, lisää valmistuneita sitten joskus luvassa ja ehkäpä mahdollisesti ihanasta "olohuoneesta" johon päädyimme Oulussa. Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Ja vierailen teitin blogeissa sitte kotona taas, ei viitti istua koneella mahottoman kauan näin kyläillessä.