tiistai 21. kesäkuuta 2016

Oiskos aika kertoa kuulumisia???

Näyttää blogi jääneen ihan hunningolle, anteeksi siitä. Nyt kuitenkin taas tiedossa kunnon pläjäys kuulumisista. Käsitöitä on ns valmiina, mutta kun se päättelykeiju ei oo täällä käynyt viime aikoina juurikaan nii ei sitte mitään esiteltävää sillä saralla ole. Juostua on tullut mukavastikkin. Mäkitreenejä ei ole tullut vedettyä uudempaa kertaa, vaikka mieli tekis, aina ei vaan kerkee vaikka tahtoskin. Mutta sattuipa tuossa eräs sunnuntai, että lähdimme juoksemaan Pilvilammen ympäri, matka tietääksemme 12,5 kilsaa...


Jostain syystä vaan emme koskaan päässeet opasteita seuraamalla ympäri, vaan kiersimme ympyrää tai eksyimme ihan muualle. Ja sitten tulikin juostua ihan kiva matka... Jälkeenpäin kun on puhuttu tuttujen kanssa, niin ei olla ainoita eksyneitä kun lähdetään kiertämään Pilvilampea. Kyllä sen ympäri pääsee, mutta miten sitä ei tiedetä, eikä moni muukaan.

Tuolla juoksureissulla sattui semmoinenkin mielenkiintoinen homma, että näin elämäni ensimmäisen kerran kyyn elävänä enkä vain kuvasta. Meinasin sen päälle juosta. Miehen onneksi oltiin juoksemassa, ettei tarvinnu jäädä ihailemaan ja kuvaamaan sitä. Minä kun tykkään kärmeksistä ja mies taas ei voi sietää.



Nelli on edelleen varsinainen kaikessa mukana neiti. Tässä itseasiassa syö herkkua mun mahan päällä kun makoilen lattialla. Lähdimme kyläily reissulle, niin neiti olisi ihan väkisin tulla mukaan ja teki hyökkäyksen rappuun. Sitten tarttui ylimmän rapun reunaan etutassuilla niin lujaa, että ei meinattu saada irti. Onneksi ei kuitenkaan ole alkanut harrastamaan rappuun livahtamista heti kun oven avaa, siitäkin kokemusta Kuningattaren ajoilta. Romppu oli siinä mestari ja lisäksi osasi sen taidon, että lähti juoksemaan suoraan alas ja kun meinasit saada kiinni pyörähti ympäri ja juoksi ylös, jne...


Kesälomaakin tuli vietettyä kolme viikkoa. Lauantaina kun loma alkoi käytiin poikien kanssa nauttimassa kauniista säästä Raippaluodon sillan kupeessa. Pojilla oli vielä koulua sen ensimmäisen viikon, niin minä sain sitten oman loman, uskalsin jopa lähteä pariksi päivää pois. Esikoinen sai myös heti tiistaina silloin kipsin pois ja kun siltä reissulta kotiuduttiin ostin lipun seuraavaan junaan ja jo illalla olin siskon luona saunomassa.

Tuli käytyä Haaparannassa täydentämässä minttutoffee varastotkin. Ja säät suosi jopa niin, että tuli heitettyä talviturkki. Aamupäivästä käytiin siskon kanssa lenkillä ja samalla reissulla pulahdettiin ja sitten illalla uudestaan kävin uittamassa siskon koiran, Torniojokeen jäi talviturkki tänä vuonna.



Siskon luota perjantaina takasin kotiin ja lauantaina sai ylpeillä poikien todistuksilla. Juniori sai stipendinkin. Ja siitä sitten hypättiin autoon ja nokka kohti kotikontuja. Isän kaveriksi tai siis isä siinä oli kaverina ja minä tein ja nautin. Jaa mitäkö? Sunnuntaina mä ensin leikin puukkosahan kanssa ja purin vanhan aidan pois. Sitten maanantaina alotettiin tekeminen.


Laudat oli isä jo sahannu ja osan tervannu. Loput tervasin minä ja ai että se terva tuoksuukin hyvälle.
Keskiviikkoon asti tehtiin ja komeaa aitaa tulikin, vaikka ite sanonkin. Tähän asti päästiin tiistaina.


Puoleen väliin siis. Keskiviikkona ajeltiin poikien kanssa kotiin ja torstaina sitten ensin anoppilaan, johon pojat jäi ja miehen kanssa jatkettiin Kuopioon. Ja siellä sitä sitten taas juostiin... elämäni ensimmäinen puolimaraton, Pullukka runissa. Tuon Pilvilammen lenkin jälkeen tiesin kyllä pystyväni siihen ja aikakin ihan hyvä, 2.26.50 ja sijoitus oli 154. Voin sanoa, että oli pikkasen voittaja fiilis tuon jälkeen...


Miehen serkku meitä kuvasi ja tässä tullaan maalisuoralle... ja maalissa sitten päästiin ison miehen kainaloonkin...


Sunnuntaina sitten anoppilan kautta kotiin ja maanantaina taas kotikonnuille jatkamaan aitaa....


Aita saatiin ihan valmiiksi tiistaina. Ja eihän sitä ihan toimettomana voi olla tietenkään, joten esimerkiksi juniorin pallon paikkasin... tässä vaiheessa voin kertoa, että jesari on kova sana ja isän tyttönä sillä paikkaan mitä vaan...


Sain myös vietettyä äidin omaa aikaa... pojat ja mummi ja pappa meni ajoissa nukkumaan, niin minä nappasin virkkuun mukaan ja menin rakkaaseen paikkaan, mattolaiturille....


Ja mikäs siinä oli istuskellessä tyvenessä ja kauniissa kesäillassa... tässä maisemassa mieli lepää, se on sitä lapsuuden rakasta maisemaa...


Ja jottei tuo viimeinen viikko olis aidan nopean valmistumisen vuoksi ihan löhöilyksi mennyt, niin lauantaina sitten osallistuttiin Tuutin kanssa Fantin hölkälle ja juostiin 15 kilsaa. Ja kivaa oli, vaikka vettä tulikin ihan kunnolla, alkoi satamaan vähän ennen starttia ja kun oltiin juostu lakkas satamastakin. Ja sitte tulikin tukahduttavan kuuma, joka tottakai ties ukkosen illaksi. Eipä haittaa, mä rakastan ukkostakin. Sunnuntaina sitten kotiuduttiin poikien kanssa ja nyt on kaks päivää jo painettu töitäkin.

Niin joo, Nelli ja Harli ei oikeen tykänny tästä kotona pyörähtämisestä... ikävä oli ilmeinen ja tuonne Kuopioon kun tehtiin lähtöä oli tämä selkeä mielipide esillä: ilman meitä et taas lähde.



No kyllä mä neitosia joka kotipiipahduksella paijasin ja hemmottelin herkuilla.

Että semmosia kuulumisia. Mukavaa kesää kaikille ja ihanaa Juhannusta. Toivottavasti se päättelykeiju tulee pian käymään niin tulee eloa tähänkin blogiin enemmän.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Hengissä ollaan...

Ja tiedossa onkin nyt sitte ihan kunnon pläjäys sitä ja tätä...

Käsityöt ovat aika vähissä, pieniä juttuja muutama valmistunut ja yllättäen taas useampi iso juttu kesken. Hulinaa on elämä ollut. Aloitetaas vaikka koruilla....


Tuli pitkästä aikaa tehtyä koruja ja seurana mulla oli alakerran väki sekä omat pojat. Akaatteja korviksissa sekä lasisydämet, yhdet akaatit lähti alakertaan ja niistä ei ole kuvaa. Lisäksi tein itelle setin kaulakoru, rannekoru ja korvikset, akaatteja ja hematiitteja vaijerissa, ohutta papuketjua ja avot, pari helmihattua joukossa. Enpäs hoksannu muiden töitä sitten kuvatakkaan, mutta hienoja koruja teki jokainen poikakin.

Sittenpä tuossa tuli viime kuussa se yks vuos lisää ikääkin ja kun tuohon juoksuun on hurahtanu nii lahjuksenki sain sen mukaan ja aivan ihanan kortin.


Nyt näkee mitä sitä tekee ja täytyy sanoa, että hurjasti tulee askelia työpäivän aikana.

Mullahan on ollut lasit joskus vuonna kivi ja kirves, lähinnä hajataiton takia ja ihan aavistus miinusta, sen miinuksen vuoksi en olis laseja tarvinnu. On olleet käytössä viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Tässä talven aikana alko silmät kuivumaan koko ajan ja tunne, että jotain roskaa olis silmässä... eikun tarkistukseen ja niihän ne lasit tuli, kera plussan. Eli muutosta oli toiseen suuntaan ja vieläkin tuli vähä hajataiton korjausta.


Ja eipä oo enää silmät kuivuneet. Pojat teki päätöksen kehyksiin. Olin kaksien kanssa epäröimässä ja jos olisin ite valinnu olisin varmaan ne vähä hillitymmät ottanu. Eipä sen puoleen, kaikki on kehunu, joten kannatti uskoo poikia ja olihan ne optikotkin samaa mieltä.

Sittenpä eräs kaveri pyysi tekemään tammikuussa syntyneelle pojalle räpyläsukat ja niinhän tein, mutta siitä se ajatus sitte lähti ja modasinpas siitä sitte tumputkin.


Ehän mä taas mitää painoja muistanu kattoo. Puikot oli näissä 2,75 mm muistaakseni molemmissa, ainaki tumpuissa. Tumppuja en pingottanu vaan saivat jäädä näin. Lankana oli TeeTeen Helmi vaaleansinisenä. Yhestä kerästä sai sukat ja tumput, nöttönen vielä jäikin.

Mulla oli toissa viikolla talviloma, eli viikko 17. Lupaavasti maanantaina oli maa valkosena aamulla herätessä. No siivosimpas vaatekaapin ja jösses mitä löytöjä sieltä teinkään. Siis joo olen siivonnut sen monia monia kertoja, mutta jostain syystä aina viikannut kaappiin takasin kaiken. Siellä kun oli kymmenen vuotta vanhoja housuja, ei siinä muuten mitään ihan ehjiä ja siistejä, mutta kiloja oli sillon about 20 enemmän... voitte uskoa, että olivat pikkasen liian isot.

No keskiviikkona hyppäsin junaan aamulla heti ja suunnaksi Tampere. Lähdin muutamaa kaveria treffaamaan ja ostin lipun illalla yhdeksältä lähtevään paluujunaankin. Kaikki meni hienosti, kunnes puolen päivän jälkeen soi puhelin... esikoisen opettaja soittaa, että poika oli kaatunu ja loukannu jalkaansa, pitäis hakea kotiin. Minä siinä sitten kerroin olevani Tampereella käymässä, oli äänensävy aika ikävä että kun miestä eivät saa kiinni nii mun pitää nyt sitten joku saada poika hakemaan... Mies jossei vastaa puhelimeen työpäivän aikana, niin sillon on palaveri menossa. No eipä auttanu kun älytön puhelin rumba aloittaa, onneksi esikoisen kaverin äiti tekee töitä kotona ja pääsi pojan hakemaan kotiin. Mies sitten heti kun pääsi niin suuntasi kotiin.... suuntasi myös välittömästi pojan kanssa lääkäriin...


Esikoisella murtui nilkka, oli liukastunut pelatessa välitunnilla. No meni vähän tämän äidin kaveritreffit puhelin kädessä, mutta onneksi oli ymmärtävät ystävät kyseessä ja ihan kiva päivä olikin tästä tapaturmasta huolimatta. Huolehtimiseksihan se loppu aikakin meni, kun piti jännittää, että mitä jalalle on tapahtunut. Opettaja minulle vain selitteli, ettei hän tajunnut näin pahasti käyneen... poika ei ollut edes antanut koskea jalkaan eikä voinut astua sillä laisinkaan... No onneksi sain pojalle hakijan ja mies aika pian sen jälkeen pääsikin paikalle. Alunperin oli kuudesta viikosta puhe, mutta viime viikolla käytiin kontrolli kuvauksessa niin lyheni viiteen viikkoon. Hyvin onneksi lähti keppien kanssa kulkeminen sujumaan, toki pidin pojan torstain ja perjantain kotona ja käytiin harjoittelemassa rappusissa kulkemista ja ulkona kulkemista.

Loma viikon lauantaina, eli vappuaattona sitten otimme suunnaksi anoppilan ja poika saikin ulkoilla turvallisesti koko päivän. Me jatkoimme miehen kanssa vähän matkaa ja kävimme juoksemassa Alajärvellä Kitron kierroksen.


Ihan kivasti meni ja kello näytti ajaksi 1.01.49 ja matka oli kymmenen kilometriä. Hölkkäsarjassa mentiin. Vähän liian lujaa tuli lähdettyä alkuun ja lopussa vauhti hyytyi sen verran, että en alle tunnin päässyt. Eipä se mitään, hieno tapahtuma ja kivaa oli, upea sääkin suosi. Osallistujien kesken oli kovasti arvonta palkintoja ja minuakin onnisti...


Voitin Haltin hidden 30 kassin. Tuosta nyssäkästä kuoriutuu ihan hyvän kokoinen urheilukasssi. Mies taas voitti jokaisen suomalaisen unelman ilmaisen ämpärin... täynnä autonpesu tarvikkeita kylläkin.

Vappupäivänä sitten käytiin heti aamutuimaan vapputorilla, kun oli vielä väkeä vähän niin pääsi esikoinenkin kulkemaan keppien kanssa ja päästiin istumaan penkeille esikoisen jaksamisen mukaan siis liikuttiin. Jätskiä, lättyjä ja muikkuja herkutellen ja tottakai metrilakua kotiin tuotuna. Lisäksi löysin ihanan hopeakorun, oli ihan pakko ostaa tuo tassuriipus.


Viime viikolla oli siis esikoisen kontrolli käynti ja kun sieltä tuli hyviä uutisia, alkanut hyvin luutumaan ja on oikeassa asennossa. Minäpä sitten suuntasin lankakauppaan, kun tuonne Tampereelle lähtiessä huomasin tämmösen kivan yllätyksen, ottaessani tuota luotto matkaneuletta mukaan...


3 mm puikonpää poikki, eipä auttanut kun lähtä hakemaan uusia 3 mm päitä.... no ei varmaan ketään yllätä, että enhän mä sieltä ilman lankaa ulos päässyt...


Noille puuvillalangoille on tarkoitus ja työ aloitettukin, fabelit tarttu mukaan kun olivat tarjouksessa ja herkullisen värisiä olivat. Pitäähän sitä perussukkalankaa aina olla, eikö vaan?


Herkullista eikö vaan?

Mehän ei päästy edustamaan Team Finlandin riveissä sinne Fishermann's friend strongman runiin Saksaan, mutta sainpas sieltä äänestyksestä palkinnon...


Komea laukku ja kunnon kokonen. Eipähän tarvii enää sitä ja tätä ja tuota pienempää kassia pakata, jos ei halua isoa matkalaukkua mukaan viikonloppureissuille. Tonne mahtuu kaikki ja sitte voi tuon toisen kassipalkinnon pakata tuonne mukaan jos paikan päällä on tarvetta pienemmälle kassille. Tämän arvon piti olla 29,90 €, mutta kyllä tuommosta ei sillä hintaa kaupasta saa. Tukeva, riittävän iso, hyvät kantokahvat sekä hihna, jne.  Että kasseja on tullu voitettua.

Äitien päivänä sitten sain tämmöset.


Nuo pienet keltaset tuossa kirjan kannen päällä on sitten heti kokeilemani virkatut korvikset. Mukavan pieniä töitä ja todella selkeä kirja, Virkatut korut nimeltään ja tekijä Johanna Meriläinen, suosittelen.

Ja kun tuo juokseminen on taas vienyt näin kevään tullen oikeen kunnolla mennessään, niin tässäpä kuva tältä päivää....


Paikkana siis Öjbergetin laskettelurinne. Hieman käytiin työpäivän jälkeen vetämässä mäkeä ylös alas. Viis kertaa oli se tavoite... viis kertaa meni kyllä mutta ei vaan päässy kun yhden kerran juosten ihan ylös asti. Muilla kerroilla veti niin hapoille jalat että kävelyksi meni aina osa. No, tästä se lähtee ja ehkä se joskus menee juosten kaikki viis kertaa. Kuva ei kerro sitä kuinka jyrkkä tuo loppu tuossa oikeesti on, mutta kyllä mä siinä oikeesti juoksen. Kotona oli sitte ihan pakko polkee kuntopyörää puolisen tuntia ihan hitaasti että sai pientä loppuverryttelyä. 

Että semmonen pläjäys tällä kertaa. Toivottavasti tässä kerkeis enemmän teillekkin jättää puumerkkejä ja sais tännekkin vaikka sitten näitä juoksemisia päiviteltyä nyt kesällä usemmin, ettei ois ihan näin pitkiä taukoja, kun nuo käsityöt edistyy pikkuhiljaa. Siitäpä tulikin vielä mieleen, että on tässä tullut itsensä pariinkin liemeen ilmoitettua... Kesäkuussa Kuopioon Pullukkaruniin juoksemaan puolimaratoni, apua, on meinaan ensimmäinen puolikas tai yleensäkkin noin pitkä matka. Ja sitten siitä seuraavalle viikonlopulle tuli ilmottauduttua Fantin hölkkään... siinä matka sitten riippuu Tuutista, hänen kanssaan kun sinne lähen nii hänen mukaan mennään.

Ihanaa toukokuun jatkoa kaikille!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Räpylät

Minullahan siis työnkuva muuttuu, tuuraan työkaveria hänen äitiyslomansa ajan. Jo syksyllä bongasin Ullaneuleesta vauvan ankkasukat. Ihastuin välittömästi, mutta ei ollut ketään kenelle tehdä kyseiset sukat. Kunnes nyt tajusin, että voin tehdä ne työkaverilleni. Tuumasta toimeen.


Muutin kantapään tiimalasiin, jotenkin se tuntui paremmalta. Muuten mentiin ihan ohjeen mukaan. Näistä vaan tais tulla versio sammakko, kun sopivaa lankaa oli vain vaaleanvihreänä. Lankana oli Novitan Wool. Puikkoina pyöröt olikos ne nyt sitten 3 vai 3,5 mm, enpä ole varma. Lankaa kulu 40 grammaa.


Työkaveri ilahtui sukista ja minä sain ne vihdoin tehdä. Mutta siitähän se ajatus sitten lähti... Jo tehdessä pyörittelin ajatusta miten tehdä aikuisten versio ja tadaa... mulla on räpyläkotitossut.


Ohjeenkin kirjottelin ja mikäli joku haluaa kokeilla toimivuutta niin kerro ihmeessä, pistän mailia tulemaan. Lankana näissä herkullinen Zeldan padalta aikanaan hamstrattu Serene värjäys seiskaveikkaa nimeltään Rouva Oranssi. Lankaa kulu 75 grammaa ja puikkoina näissä oli 2,75 mm KnitPron zingit. Näistä tuli ihanat tossukat kotiin.

Loppuviikko onkin ollut kahden leijonaemon murinaa kera yhden uroksen. Meillä kun taloyhtiön hallitus alkoi kenkkuilemaan ja mehän ei hyväksytä lasten huonoa kohtelua. Meillä on talon edessä asfaltoitu pihatie/pelastustie. Tiellä on vielä leikkiviä lapsia merkki... Meidän pojat ja alakerran poika ovat pelanneet tuossa tiellä, heillä on käytössä alakerran pojan maalit. Maalit säilytetään heillä kotona ja ovat sen verran keveät, että pojat voivat itse niitä siirrellä. Pojat siirtävät maalit heti pois edestä jos joku autolla tuosta ajaa tuomaan esimerkiksi painavia ostoksia. Alakerran leijonaemo sai sitten isännöitsijältä huomautuksen, jossa ilmoitettiin hallituksen päättäneen kieltää pelaamisen tuossa. Perusteena pelastustien tukkiminen (mitä tuo ei siis ole, maalit eivät ole mikään kiinteä este), sekä rapun sotkeminen ja siivouskustannusten kasvaminen. Ensinnäkin rappua ei sotketa, vaan tähän aikaan vuodesta rapaa tulee kengissä sisälle joka tapauksessa. Eli on normaaliin elämään kuuluvaa. Toiseksi siivoja tuskin saa palkaa sen enempää vaikka rappu vähän kuraisempi olisi, pojat eivät kuitenkaan leiki rapussa ja talon asukkaina heillä on ihan oikeus kulkea rapussa kotiin ja ulos. Ja tosiaan tuo ei ole pelastustien tukkimista, kun maalit eivät tiellä ole poikien muuta leikkiessä ja tosiaan koko talon asukkaat tietävät poikien ottavat maalit välittömästi edestä mikäli joku auto siitä tulee. Pojat myös seisauttavat pelin, jos koiranulkoiluttajat menevät ja muutenkin ihmisten kävellessä ohitse.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja vieläpä alkoi haistatella miehelle, kun menimme kaikki kolme puhumaan tästä huomautuksesta hänelle. Mielestäni asiatonta käytöstä puheenjohtajalta, kun me ihan asiallisesti hänelle puhuimme ja kerroimme mielipiteemme. Mehän sitten aloimme selvittää asioita, niin hallituksella tai isännöitsijälle ei ole mitään laillista oikeutta moista kieltoa asettaa. Lisäksi olimme yhteydessä palotarkastajaan ja saimme häneltä lausunnon, jossa ilmoitetaan että pelit eivät ole missään muotoa pelastustien tukkimista.

Arvatkaapa oliko pojat pelaamassa välittömästi kun saimme tämän lausunnon. Vielä ei ole tullut kukaan hallituksesta sanomaan mitään. Taisivat vain kokeilla josko saisivat meidät alistettua, mutta kun lapset hyökkäyksen kohteena ei mitään saumaa. Tässähän todennäköisesti on takana se, että lasten pelaamisesta lähtevä "meteli" nyt häiritsee sekä se, että kuulumme siihen osaan talon asukkaita jotka eivät ole tyytyväisiä hallituksen toimintaan ja kantamme on tullut selväksi.

Siitä olen erittäin onnellinen, että tuon puheenjohtajan alkaessa haistatella me pysyimme rauhallisina ja asiallisina. Eipä saa siitä asetta meitä vastaan. Meidän pojat ja alakerran poika olivat todella onnellisia kun kuulivat, että saavat jatkaa pelaamista. Pari päivää oli pelaamiset pannassa, kun halusimme tosiaan mustaa valkoisella ennen pelien jatkumista, nyt meillä on ja lisäksi isännöitsijälle lähtee vastine liitteineen ja faktoineen aiheettomasta huomautuksesta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Meillä se onneksi muuttui iloiseksi ja ulkoilusta nautittavaksikin.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Sävärit langasta....

Täytyy sanoa itsekkin yllättyneeni, enkä niin "positiivisessa" mielessä, että seiskapeikko kerät antoivat todellisen sävärin... lähinnä tällin päin näköä. Samaan hengenvetoon voin todeta, että Siwan mainoslause: Siwa yllättävän lähellä tuli kyllä hyvinkin tutuksi... Mitenkä niin?

Eilen kävimme koko perhe ulkona syömässä ja kotimatkalla tuumasin miehelle, että maitoa pitää hakea, ajappas tuosta lähi Siwan kautta. Siinä sitten otin maitopurkin kaapista ja samalla silmäkulmasta näin viereisessä hyllynpäädyssä olevan jotain lankakeriä, net oli niitä seiskapeikon keriä, jotka yllättivät... Käännyin tottakai katsomaan niitä lankoja tarkemmin, että mitä ovat ja todettuani mitä ovat käännyin jatkaakseni matkaa ja PAM!!!! Siinä se oli yllättävän lähellä lähi Siwassamme keskellä käytävää rautainen kannatintolppa, semmonen kakkosnelosta vastaa, eli aika ohut. Ennen en ollut sitä huomannut laisinkaan, mutta nyt huomasin... niin huomasi silmäkulmakin... 


Ja varmuuden välttämiseksi kerron, kuvissa on sama silmä. Ylemmän kuvan otti mies ja alemman minä itse, kun yritettiin saada kunnolla tuo patti näkyviin. Se maitopurkkikin lens käsistä ja meni rikki, myyjä hiukan katsoi hitaasti kun mua jo nauratti kassalle tullessa ja ojennan hänelle rikkinäistä maitopurkkui, että tämä tipahti mulla lattialle ja meni rikki. Kerroin sitten mitä siinä oli tapahtunut niin alkoi jo myyjääkin hymyilyttää ja hänkin totesi sen tolpan olevan aika hankalassa ja yllättävässä paikassa. Liekö joku muukin käsityönarkomaani tehnyt samoin tuttavuutta.


Voinette uskoa, että miehen kanssa oli hauskaa, etenkin kun naurun lomasta kerrottuani mitä tapahtui sain vielä tuumattua tuon Siwan mainoslauseen. Ja voin kertoa, että tänään jo näkee muutkin millaisen säväyksen sitä voi yhdestä lankakerästä saada.

Me kun vielä viljelemme hurttia huumoria keskenämme ja piti lähteä lenkkariostoksille, niin mies tuumasi, että menet myyjälle selittämään, että tarviit lenkkarit, joilla pääsee juoksemaan nykyisiä lujempaa miestä karkuun. No ihan en kuitenkaan näin aloittanut keskustelua myyjän kanssa. Tuli todettua, että tarviin uudet lenkkarit, kun jalat alkoi oireilla eilisen reilun 13 kilometrin lenkin lopussa. Tänään sitten hain uudet ja sainkin taas oikeen unelmat, oli kyllä asiansa osaava myyjä. Kertomani perusteella ohjasikin minut ihan eri malliin mitä olin hakemassa ja kyllä napakymppi, heti tunsin kun kengät jalkaani vedin, että ne on tässä. Ja eilisen lenkin oireet ei tuntunut missään kun kävin ystävän kanssa tänään aavistuksen vajaa kuusi kilometriä juoksemassa.

Kuten huomaatte, juoksuaika on todella alkanut. Lenkille, lenkille, lenkille... tästä syystä on käsityöt jäänyt hitammalle tahdille. Pari isoa projektia ja monen monta pientä, kulloisenkin ajan sekä väsymyksen tilan puitteissa tehdään sitten tilanteeseen sopivaa käsityötä. Eli paljon kesken ja kun jokaista vuorollaan pätkän tekee on tiedossa melkonen pläjäys jossain vaiheessa.

Nellin juoksuaika sitten loppui lyhyeen. Ja kuten kuvasta näkyy neiti nautti täysin rinnoin, kun saatiin sukkapuku tänään pois.


Niin joo ja olihan se vielä semmonenkin juttu, että töissä tuli mukavia juttuja. Kohta alkaa työvuorot olemaan säännölliset ja lähinnä aamua, ensin vähän opetellaan ja sitten uusi juttu vastuulleni. Mukavaa vaihtelua, ainakin noin vuodeksi tiedossa.

Niin ja meitähän saa ja voi käydä vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka äänestämässä. Hurjasti ollaan jäljessä niistä kärkimääristä, mutta tänään tuli virallista sähköpostia, että on todettu pariakin erilaista huijausta, että kenenkään peli ei ole vielä menetetty, vaan äänet tarkistetaan manuaalisesti ja äänistä poistetaan nuo äänestyskoneita käyttäneet yms muut. Eli käykäähän vielä antamassa ääniänne... jospa edes se kaksisataa saatais rikki, mielummin enemmänkin. Sehän ei kuitenkaan ole huijausta vaikka antaisitte äänenne joka päivä, koska siihenhän nimenomaan kannustetaan jo järjestäjänkin puolesta. Lisäksi sen verran, että esimerkiksi urheilukassi on eräälle tulossa. Ja äänestämässä siis voi käydä täällä. Ja äänestyksessähän siis valitaan team Finlandin edustajat Saksaan Fisherman's Friend Strongman runiin.

Mukavaa huhtikuuta teitille!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Juoksuaika alkoi...

Niin sitähän käytiin toissa lauantaina juoksemassa tämän vuoden ensimmäinen Extreme run. Eikä muuten huonosti menny laisinkaan.


Mullahan oli ne junassa tehdyt säärystimet jalassa... tai siis hyvin pian ensimmäisellä kierroksella ne olikin mytyssä nilkoissa. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä tajusin ne jättää huoltopisteelle, josta ne noudin maaliin tulon jälkeen. Olisimpa vain tajunnu aiemmin... ei meinaan umpihangessa oo heleppoa pitkien villasäärystinten kanssa, kun lämpötila on plussan puolella...

Oli tosi upea sää ja ihan huippu rata, todella rankka kylläkin, rankin mitä vastaan on tullut ja siitä huolimatta yllätin itseni ja kokonaissijoitus oli 55. Naisissa taas sijalla 19, eli todella huippusuoritus kyseessä... Seuraava kuva kertonee jotain radan haasteellisuudesta...


Mojovan tällin sain jossain vaiheessa jyrkissä metsärinteissä pyllymäkeä mennessä... joku kanto siellä tais olla. En huomannu kisan aikana, mutta mustelmia oli kyllä vähän joka puolella... tuo nyt komeimpana. Vieläkin mukava värikartta tuossa reidessä komeilee. Mutta pitäähän sen jossain näkyä, että on ollut metsässä rypemässä, eikö vaan?

Ja nyt kun tästä juoksemisesta on puhe, niin pieni pyyntö teille rakkaat ystäväiseni. Nyt ois mahollisuus lähettää minut ja mies edustamaan Suomea Saksaan Strongman runiin. Joten jos haluatte auttaa kahta hullua haastamaan jälleen itsensä, niin käykäähän antamassa äänenne meille täällä. Siellä nyt parhaalla on kyllä yli tuhat ääntä, mutta kokeillaan... eihän sitä koskaan tiedä. Olis se niin huikee kokemus, että ei kannata jättää kokeilematta.

Ja juoksuajasta puheen ollen. Meitin pikkuprinsessasta on sitten tullut nainen... Nelli mouruaa aika komeesti verrattuna siihen, että muuten on ääni niin vieno. Eläinlääkäriin päästään vasta loppukuusta, kun en suostu kelle tahansa menemään. Raukka vaan on itekkin ihan hämillään, että mikä nyt on. Kovasti oli kuitenkin lauantaina apulaisena...


Arvaako joku mitä tässä aletaan touhuamaan?

Kyllä vain, tarkoitus oli vaan olla ja neuloa soffalla, mutta oho ja hups, kun blogeja selatessa huomasin Silmukkanarkoosi-blogissa postauksen värjäyksestä. Se oli sitten semmonen kutina jota pystyi raapimaan helposti ja eiku lankoja vyyhdittämään.

Kokeilin eka kerran cool aidilla kattilassa värjäämistäkin...



Aikaa menee enemmän kun mikrovärjäyksessä. Mutta yleensä ottaen koin että tämä on siistimpää touhua. Ehkä en alkais useammalla värillä leikkiä kattilassa, mutta jos haluaa semisolidia väriä niin sitten kattilaan. Loppujen lopuksi saldo näytti märkänä lauantai iltana tältä...


Nyt pitäskin sitten alkaa keriä vyyhdit, kun ovat tuolla saunassa kuivuneet rauhassa eilisen.

Elikkäs tää lähtee nyt kerimään värjäyssaldoja ja nauttii vapaa päivästä. Ihanaa kevättä teille rakkaat siellä ruudun takana!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ei pöllömpää....

Törmäsin ravelry seikkailulla kivaan ohjeesee tässä viime viikolla (linkki kuhan koneelle pääsen), tässä ensimmäinen jonka uusi koti löytyi tuolla pikareissulla kotopuolessa.


Lauantaina sitte pyörähti pikku pöllö tehdas käyntiin, levoton olo ja mihinkään kunnolla saanu tartuttua... Näitä sitten tipahteli viis lisää päivän mittaan.




Kuvat nyt tuli yhteen pötköön kaikki. Nää on kuitennii ihania ja hyviä jämänöttösten tuhoajia. Langan menemistä ei hajuakaan, ku täyttä tehdään ennen umpeen silmukoimista... Hiukka haasteellista punnita puikkojen kans, ku ainoona vapaa 2 mm oli 100 cm pyöröt. Montaa grammaa ei kyllä näihin yhteesäänkään menny. Osalla kokonaan virkatut silmät ja osalla helmet iiriksinä. Kaks näistä lauantain tehtailuistakin ovat jo uudessa kodissa. Lisää kyllä tulee, kuluu hyvin jämät ja nopeita tehä. Ja todella kivoja pikku lahjoja.

NySemmosta. Auton nokka suunnattuna Peurunkaan ja huomenna hullua viedään taas... Ihanaa viikonloppua kaikille.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Junassa syntynyttä

Niin, joskus tulee yllätyksiä vastaan... Tulee puheluita, joiden jälkeen järki kieltää auton rattiin hyppäämisen, mutta pakko on päästä paikasta a paikkaan b. Silloin sitten hypätään junaan ja jotta pää pysyy edes jotenkin kasassa on jotain käsillä tehtävä. Tulipas tehtyä vuorokauden reissu kotikonnuille ja junassa neulottua mennessä jo kotona puoleen väliin saatu säärystin loppuun ja seuraavana päivänä takasin tullessa sitten toinen, joka syntyikin  kokonaan junassa, kun ei enää tarvinnut sitä hurjaa rallia päässä pyöritellä.


Oli siis puikoille hypänny keskiviikkona pitkät säärystimet juoksuun. Vohveli neuletta, että pysyvät hyvin jaloissa.


Puikkoina 3,5mm knitprot ja lankana Regian 8-fädig mouline color. Omasta päästä lisäykset sovituksen mukaan heitetty tuonne ja ihan kivasti mielestäni onnistu tuo lisäys tuohon.


Sopivan napakat sain näin, että pysyvät vauhdissa mukana ja ylhäällä. Testiin pääsivät tänään pulkkamäessä poikien kanssa, hyvin pysyi ja hyvin lämmitti.


Lankaa nämä söi 117 grammaa, eli hyvin sai yhdestä 150 gramman kerästä nämä tehtyä... vaikka epäilin ja mietin olisko pitänyt ottaa kaks kerää... No onneksi en ottanut, tai siis tämähän on sen verta ihanaa lankaa, että olis se jäljelle jäänyt keräkin taatusti tullut käytettyä.


Sopivasti sitten nämä tuli varmasti valmiiksi ensi viikonlopun juoksua varten. Tosiaan tänään pääsivät testiinkin, kun poikien kanssa pulkkamäkeen mentiin. Nyt on äiteellä peppu hellänä ja jalat todennäköisesti komeasti mustelmilla (en ole uskaltanu kattoa). Alunperin ajattelin vaan kattella poikien laskemista, meillä oli pulkka, rattikelkka ja Stigan snow raket mukana. Minä sitten istuskelin tuo lumiraketin päällä mäen päällä, se kun on pepun alla lämmin ja katselin poikien laskemista. Esikoinen kuitenkin päätti, että äiti laskee kanssa ja työnsi mut vauhtiin... sen jälkeen sainkin sitte laskea vuorotellen kummankin kanssa ja kaikilla mahdollisilla... rattikelkka ei ollut hyvä, tipahdin aina kyydistä. meidän pulkka ei sovellu kahdestaan laskettavaksi, joten yhteislaskuun valikoitui tuo lumiraketti. Kivaa oli.

Nelli oli eilen taas assarina oikeen urakalla, vaikkakin välistä näytti näin masentuneelta... oli vissiin tylsä kattoa kun laitoin pyykkejä kuivaan.


Puihtaissa lakanoissa oli kuitenki nautinnollista nukkua... Ei tuohon raaskinu sitte laittaa edes päiväpeittoa eilen...


Ja illalla vielä sitten piti osallistua uutisten selailuun kännykälläkin....


Kovan hurinan kera tuossa luettiin maaliman tapahtumista.

Tänään sitten pulkkamäestä tultiin kaupankautta kotiin. Pojat purki kauppakasseja kun minä kuskasin laskuvälineitä parvekkeelle... Nelli päätti paljastaa itsestään uuden puolen... pieni rockari asuu myös meidän neitokaisessa. Juniorin kitara oli olkkarin pöydällä ja Nelli sillä pitkän tovin soitteli. Kuvaa ei tullut otettua, kun yritin saada videolle, mutta sekään oikeen onnistunu, kun kuvaamaan pääsin tuumasi Nelli konsertin parin soinnun jälkeen konsertin päättyneen... liekö tuolla suuren maailman tähtien elkeet ja kuvaus kielto keikoilla...

Pysykäähän kuulolla, lähipäivinä tiedossa jotain mukavata.