perjantai 30. tammikuuta 2015

Postia ja taidetta a'la juniori

Mitää uutta ja valmista ei nyt ole tarjolla. Kiirusta pitäny tässä nyt reilun viikon ja migreenikin yrittäny punkea kuvaan mukaan. Periksi en oo antanu ja nyt jo alkaa tuntua, että se luovuttaa mun kans. On ollu esikoisen turnausreissua ja kaiken näköstä... junioriki sitte jo iso poika... piti ilmottaa kouluun. Vastahan se oli vauva ja nyt jo ilmotellaan kouluun... aika rientää.

Ensinnä tuli siskolta postia... arvaatteko mitä se taas metsästi mulle rajan toiselta puolelta? No...


...minttutoffeeta tietennii. Voi lurps. On tuo vaan nii hyvää että!

Sitte tänään pääsin ennen töihin menoa hakemaan seuraavaa...


600 grammaa lankaa rojektiin. Tämä rojekti onki sitte mielenkiintonen uus juttu mulle. Siitä sitten enemmän aikanaan. Tän illan suunnitelmat onki sitte pari mallitilkkua, että mikä se mahtaa olla puikkokoko meikäläisellä tässä rojektissa. Huomenna sitte ehkä pääsen tosi toimiin. Puikoilla on kyllä yllättäen useempiki työ... mut niitä ku tekee vuorotellen ei oo valmista tullu... melkonen pläjäys sitte tulossa. Mikäli nyt niihin hetkeen maltan koskea.

Mutta sitten... tässä teillekkin pieni perjantai-piristys... tulin töistä niin, että juniori oli just menossa nukkumaan. Paljastui aika mielenkiintoinen taideteos...


Ja huomatkaa nuo nipsukoissa olevat leimasin jäljet... molemmissa vielä eri väreissä. Tämä sitten lähti kuvaviestinä muutamalle lähipiirissä... juniorin kummitäti sen sitten hoksas... poika testaa miltä näyttää jos isona ottaa tatskoja ja läväreitä. Ei tässä kyllä voinu kovin moittia, kun oma pokka repes totaalisesti tämän nähdessä. Mies oli aiemmin jo keskustellut itseensä piirtelystä, kun oli käsiinsä tuherrellu, mutta tämän paljasti vasta nyt. Ite huomasin nilkassa pienen piirrustuksen ja siitä moitin, nii jätkähän nosti paitaa ja paljasti tämän taideteoksen. Että eipä se juniori vielä nii iso olekkaan, kun saa miettiä pistääkö tussit lukkojen taakse. Onneksi ei sentää piirrelly mihkää seinii tai huonekaluihin... no sainpahan makealla naurulla alottaa vapaan viikonlopun.

Nyt tämä alkaa tehä niitä mallitilkkuja. Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Onko nyt hjyvä fiilis?

No nyt on todella hyvä fiilis. Viikko ja kaks päivää siinä meni, mutta nyt on inspiraatio toteutettu ja on just nii ihana ku ajattelinki tai siis mielessäni sen näin. Kyllähän sitä tehtiin ja purettiin, mutta on se sen arvonen. Ja luvassa on kuvia ja paljon... hehee. Mutta katotaas ensin mitä eilen tuli postin joukossa...


Todella kauniit kirjoneulelapaset ja niin viimosen päälle siistiä käsialaa, että oksat pois. Eihän näitä raaskii ottaa käyttöönkään...


Just sopivatkin ovat. Iso Kiitos sinulle Mustakissa!

Palataanpas sitten siihen "mysteerimyttyyn"... Mitäkös ihanaa siitä sitten tuli?


Tunika/Mekko siitä tuli.


Lankaa meni 131 grammaa.


Langat on molemmat Zeldan dippauksia. Oranssia meni koko 100 gramman vyyhti ja ruskeaa sitten 31 grammaa. Värit on porkkanapupu sekä mokka. Arvannette kumpi on kumpi.



Lanka on 100% merinoa ja ihanan pehmeetä, 100 grammaa/600 metriä.



Puikkoina 3,25 mm pyöröt. Malli siis ihan omasta päästä kokeilun ja erehdyksen kautta voittoon. Mielikuvan sain hyvin selkeänä päähäni lenkillä ollessa ja lenkin aikana laskeskelin mielessäni ja siitä sitten lähdettiin kattomaan mitä tulee.


Värit ei yhdessäkään kuvassa oikein, mutta lähimpänä taitaa olla porkkanapupun osalta tuossa selkäkuvassa ja mokka sitten tuossa sivukuvassa jossa näkyy tuo pidempi puoli. Kerroinko jo, että tästä tuli ihana ja mä oon todella onnellinen tästä onnistumisesta?


Istuu hyvin päälle ja on mukava ja ja ja... tekis mieli tehä toinenkin. Tuota Zeldan merinoa kyllä löytyy neljä vyyhtiä lisää... hmm... ehkä teen väliin jotain keskeneräistä ainakin pois. Tai ei voi tietää.

Sitten vielä huhuilen sinua Pilvikirsikka laitatko osoitetietosi tulemaan, niin saan tuon Fröken Rosengren palkinnon matkaan. Odottelen ensi maanantaihin saakka ja sitten pitänee jälleen arpasta uusi voittaja mikäli ei kuulu. Maili osoite löytyy sivupalkin yhteydenotto kohdasta.

Loppukevennyksenä meidän reilujenkerho...


Harli siis tuumas, että Romppu on hyvä patja...

Ihanaa talvista viikkoa kaikille!

lauantai 17. tammikuuta 2015

Inspiraation kourissa....

Niinpä niin, tuli sitten neulottua perään kolmaskin toppi. Siinäkään paria päivää kauempaa nokka tuhissut. Hiukan muokkasin... oli meinaan lankaongelmaa... päätin lähteä tällä kertaa kokeilemaan Dropsin alpaca silkillä...


Ensimmäinen ongelma oli se, että lankaa oli kaksi kerää jotka oli molemmat eri värisiä, toinen lila ja toinen punainen... 4 mm pyöröt tässäkin käytössä ja ohjeen mukaan silmukat. Sitten toinen ongelma oli tuon pituuden kanssa koska lankaa oli vähemmän mitä rose kerissä, tein sitten jokusen pidennetyin silmukoin neulotun kierroksen...


Tämä kuva siis muokattu niin, että erottuunee jotenkin nuo pidennetyt silmukat tuosta, ylä ja alaosassa siis net. Käsien aukon jälkeen raidoitin yhden kerroksen raidoin tuon keskiosan niin kauan kuin lilaa lankaa riitti ja sitten jatkoin punasella.


Yllätyin kuinka kivalta tuo näytti päällä sekasikiöisyydesta huolimatta, Käyttöön olisi tullut vaikkeis oiskaan näyttänyt kivalta, koska tarkoitus oli saada lämmikettä työvaatteiden alle. Nyt sitten tulee muutenkin käytettyä.


Olenkin miettinyt, että josko katsosin muutaman hyvän värin tuosta alpaca silkistä ja ostaisin kolme kerää per väri ja tekisin silleesti muutaman näitä. Painoa tällä siis 50 grammaa. Nuo keräthän on 25 grammasia. Ja on muuten ihanan lämmin, hyvä lisäkerros, kevyt ja lämpöinen eikä liian paksu. Ja ohjehan löytyy siis täältä.

Siitä se ajatus sitten lähti... kävin viime torstaina lenkillä ja pyörittelin ideaani samalla mielessä... kai ne hulluna piti mua kun räntäsateessa tyytyväisenä hymyillen juoksin omissa maailmoissani ajatusten kanssa.... ei vaan tainnu muut tietää, että ideaa jalostin ja jotain lähti puikoille illan aikana. Valmista ei vielä ole... oli kyllä eilen... mutta mutta se on nyt osittain purettu ja otetaan uus yritys.


Tämmönen mytty siis tällä hetkellä. Tätä on tehty ja purettu ja mietitty uusiksi ja taas tehty, purettu, mietitty uusiksi ja taas.... Samaan aikaan oon sitten käskyttänyt mehtäemäntää puhelimessa ja yhdessä mietitty ja laskeskeltu. Ja nyt näyttää jopa siltä, että nyt taitaa olla kohta valmista ja lopullisessa muodossa.... tai sitten ei.

Ja eipä sitten tullut osoitetietoja anonyymi sofialtakaan, joten jälleen uusi voittaja tuolle nappi ja nauha palkinnolle... tällä kertaa onni suosi Pilvikirsikkaa. Laitatko siis osoitetietosi mailitse sivupalkista löytyvään osoitteeseen niin saadaan palkinto matkaamaan sinua kohti. Teidän blogeja on tullut luettua, harvakseltaan ennättänyt tuon inspiraatio piikin vuoksi kommenttia jättäämään... lukeminen onnistuu neuloessa, mutta kommentointi vaatii jo käsiä. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Viimeisestä ensimmäiseen...

Viimeisenä edellisvuonna valmistui toppi itselle... Viimesessä Sny-paketissa sain sitä Rose mohairia juurikin tätä ohjetta varten ja niinhän se sitten viikko sitten tuli aloitettua ja kolme päivää siinä meni... jonsei ois taas työt haitanneet harrastuksia nii ei ois menny sitäkää. Että silleesti taas. Tämmönen ihanuus siitä tuli...


Ja täähän sitte kuvattiin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä... valo oli parhaimmillaan just ku tehtiin lähtöä lenkille ja siksi sitten tuumasin muun asustuksen ollessa juoksukamoja poseerata erilailla.


Lankana siis Rose mohairia, puikkoina 4 mm ja 60 cm pyöröt ja lankaa meni 95 grammaa. Ohje löytyy täältä. Tykästyin kovasti tähän.


Ihanan aivotonta ja nopeaa neulottavaa kun tarvii rentoa puikottelua. Kaunis, yksinkertainen neule lämmikkeeksi tuloksena.


Väri on oikeesti semmonen omenaisen mintunvihreä... tiä pitäskö tässä alkaa miettiä uutta kameraakin pikkuhiljaa... on meinaan sen verran jo jälkeensä jääny toi pokkari ja ei sillä saa kuviin oikeita sävyjä mitenkään ja... Nii siis topin väri lähinna oikeeta tuossa ylimmässä kuvassa.

Nii ja ku tykästyin tähän ohjeeseen, nii keskeneräset sai taas eilen illalla jäädä odottamaan ja tuumasin kokeilla toisesta langasta...


Ohjeen mukaan tätäkin tikuttelin, samat puikot käytössä. Lankana tässä vaan Teeteen Pallas väri nro 0050 ja painoa tälle tuli 101 grammaa... Kaksi metriä vielä jäi lankaa kahdesta kerästä. Tästä vaan tuli vähän eri kokoinen...


Malliksi suostui juniori, jolla pituutta siis simmoset rapiat 120 cm. Elikkäs jos ruudun takaa löytyy joltakin sopivan kokonen tyttölaps ja tämä miellyttää nii tää lähtis sinne lankojen ja postikulujen hinnalla, eli 8 euroa. Mailia vaan tulemaan tuolta sivupalkista löytyvään osotteeseen, jos tämmöselle tarvetta ja käyttäjää löytyy.   Meni jo.

Nyt mietinkin kolmannen tekemistä, tykästyin siis kovasti malliin. Lanka vaan on mietinnässä vielä.... kokeilisinko merinosta kaksinkertaisella langalla vai kokeilisinko jostain muusta... hmm... mietitään sitä vielä.

Että simmosta viimosta ja ensimmäistä täällä puikoilla ollut. Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

Ja Sofialta odottelen edelleen osoitetietoja mailiini...

torstai 1. tammikuuta 2015

Back in business... ja mennyt vuos pakettiin.

On vähä hiljasta ollu täällä blogin puolella. No oli hiljasta joulunakin... mä en puhunu kahteen päivään mitään. Kyseessä ei kauhee perhe traama, vaan tuo flunssan pirulainen sitten kiusas parin päivän jyrän alle olon jälkeen pari päivää öisellä yskällä... jouluaatto aamuna sitten heräsin ja ylläri pylläri äänestä ei tietookaan, aivan ku oisin kuiskainnu vaikka yritti kuinka.

Tänään sitten oli jo vihdoin niin terve olo, että uskalsin vetää lenkkarit jalkaan ja juoksuvaatteet päälle,  onneksi kunto ei totaaliromahdusta kokenut, ihan kivasti pisteltiin miehen kanssa himpun reilut 7 km menemään... pidemmästikki ois menny, mutta ku ei uskaltanu riskeerata. Kun kuitenki siitä perus lenkistä jo vähä pidennettiin. Yleensähän se peruslenkki on tuo 5 km, ku siinä ei mee liikaa aikaa nii mahtuu tiukempaankin aikatauluun. Ja voi että mulla kyllä jalat poltteli useemman päivän urakalla. 

Jotaki tuossa flunssan kourissa kuitenki tuli tikuteltua vielä. Noita pyöryläkämmekkäitä tuli parit tehtyä...


Ruskeet on siitä kahvikokeiluun päätyneestä maijasta. Kauniin värinen lanka. Vihreet sitten tuli esikoisen pyynnöstä, hän kun kyseli noiden ruskeiden aikana tekisinkö hällekkin omat. Niiden lanka edelleen maijaa, oma koolailu.


Kuvissa juniorin kädessä esikoisen kämmekkäät ja esikoisen käsissä nuo naisten kokoiset. Miehelle nuo ei käteen menny kun testattiin. Puikkoina 3 mm bambut molemmissa. Esikoisen omissa lopetin silmukoiden lisäämisen aiemmin.


Ja nythän sitten juniorin haluaa omansa. Punasena... mutta yllättäen mulla ei olekkaan punasta lankaa juurikaan varastoissa, ainakaa sopevassa vahvuudessa. 


Kyllähän mä nämä punnittinki... ohan mulla nykyään se vaaka... mutta ehä mä muista noiden painoa enää, ku ei tullu kirjotettua ylös sitä. Jotain ne oli siinä  paikkeilla, että vihreet oli himpun vajaa 20 grammaa ja noi kahviset  muistaakseni jotain 28 grammaa. En nyt jaksa kaivaa esille ja punnita uusiksi.

Mutta tuosta vaa'asta vielä. Joulupukki sitten toi mulle toisenki... eli nyt mulla on kaks keittiövaakaa. No, eipähän haittaa vaiks toinen hajoaa. Lisäksi sain pakkasia varten aluskerraston juoksuvaatteisiin, jess!!! Hmm... pukki oli vaan ilmeisesti unohtanut mun yhden harrastuksen, koruilun siis. No eipä haittaa, ku nuo varastot kaipais pienennystä kyllä. 

Oltiin joulu sitten kotopuolessa, helpotti kovasti että ei tarvinnu itte puolikuntosena laittaa joulua. Siitä kuuluu suuren suuri kiitos äitilleni ja isälleni. Esikoinen jo tietää joulupukin hommat, mutta juniori vielä osittain uskoo, epäilee kyllä kovasti. Kuitenkin meni kympillä läpi papan pukkina oleminen vielä... Jotain sain tuossa äänettömyydessä kuitenkin tehtyä.... kotona oli luotu jo silmukat 22. päivä ja sitä pikkuhiljaa muutaman kierroksen neuloin. 


Pipaa itelle yritin. Saa ny nähä, kun on vähä niin, että molemmille lapsille sopii paremmin mitä mulle. Tämä idea alko päässä kytemään tuossa kä,mmekkäitä tehdessä ja nyt sen toteutin.


Lankana tässä Zeldan dippaama sw wool 75%, pellava 10% ja silkki 15% ja 100g/400m. Värjäyksen nimeä en muista ja nyt ei löydy yhtään mistään langan tieto korttia. Serene värjäys kuitenkin. 


Kuvat napsittu pimeessä joten väri ei oo oikeen yhdessäkään. Puikkoina oli 2 mm karbonzin pyöröt ja luupaten tehty.


Korville kaipasin enempi lämpöä joten, tein sitten käännöksen ja sisäpuolelle joustinta, jonka yhdistin tuonne sisäpuolelle.


Lankaa tähän kului 42 grammaa ja esikoinen huomas heti, että lankaa jäi toiseen. Että hälle kans samanlainen tai sitte tämä hälle ja itelle uus. Kattoo nyt kuinka teen.

Tuo joulu oli oikeen muistettava muutenkin... aaton aattona töissä tauolla rupesin laittamaan äiteelle viestiä kun lipesi puhelin kädestä ja niinpä oli se puhelin entinen... no nyt on uus puhelinkin. Mutta olihan vaan hankala saada tuo aparaatti toimimaankaan... ei saanu enää oman puhelinfirman korttia liikkeestä. Sunnuntaina hain puhelimen ja maanantaina oli vapaa niin eiku aamusta heti oikeaan liikkeeseen.... no siellähän oli yllättäen inventaario ja liike kiinni. Vielä varmistin aukiolot netistä, eivät olleet tuosta vaivautuneet sitten ilmottamaan. Argh! Kotiin ja pieni nettihaku mistä löytyy edustus, sieltä sitten vihdoin sain kortin, mutta sekin reissu vaati pidemmän jonotuksen. 

Mutta joo pistetääs mennyttä vuotta vähän kasaan. Vielä on yksi työ kuvattukin, mutta siitä sitten ensi kerralla. Vuonna 2014 tuli neulottua paljon, mitään lukuja ei ole antaa kuinka paljon tai paljonko mitäkin sorttia... sukkia, huiveja, villatakkia, paitaa on kyllä puikoilta pudonnu tasaiseen tahtiin. Koruja tullut vähemmän tehtyä. Nyt niitä tekee enemmän tarpeeseen ja pyynnöstä, kun ennen niitä teki vaan vaikka kuinka. Lisäksi huippuideoita hioo pidemmän aikaa ennen toteutusta. Neuleissa on tullut kehiteltyä omiakin ohjeita ja malleja joihin ei ole kaikkiin ohjetta tullut kirjotettua. Kovasti on mielessä kaikkea mitä haluaisi tehdä ja koko ajan tulee lisää. Keväällä aloitettu juokseminen on jatkunut koko loppuvuoden ja tänä vuonna näyttää jatkuvan ympäri vuoden. Tuli juostua kaksi extreme runia ja into palaa osallistua useampaankin vuoden aikana. Talvikisat vaan ei taida tänä vuonna onnistua aikataulullisista syistä. Myös kotikaupunkiin tulleeseen uuteen juoksutapahtumaan väriestejuoksuun tuli osallistuttua. Lisäksi koko ajan seuranta päällä uusiin vastaaviin juoksutapahtumiin... jopa harkinnassa ollut mahdollinen osallistuminen puolimaratoniin. Juokseminen on siis tullut hyvin vahvana ohjelmistoon ja oikeasti oon jäänyt siihen koukkuun, jalat huutaa pääsyä lenkille jos tulee pakosta useamman päivän tauko. Lankaa on tullut värjäiltyä. Cool aideilla edelleen, lisäksi opeteltua uutena elintarvikeväreillä värjäys sekä kokeiltua kylmävärjäystä muutamalla eri jutulla. Simmonen oli viime vuosi.

Perheeltäni toki voidaan kysyä, että neulonko minä liikaa vapaa-ajalla... hmmm...


Hyvin paljon mahdollista. Etenkin kun ottaa huomioon, että mieheni on oppinut tavan millä saa minun huomioni puikkojen heiluessa... tähän hän kyllä löysi idean meidän Wanhalta Rouvalta...


On ollut työalla paita, joka on nyt jäähyllä tuosta langasta, jota Romppu rakastaa ja aina kun olen sitä neulonut niin neiti tulee viereeni ja työntää nenän keskelle kerää. 

Ja niinhän se on ettei kahta ilman kolmatta... ensin hajos puhelin, sitten lähti ääni ja sitten....


Tämä meidän ihanuus toivotti meidät oikeen "lämpimästi" tervetulleiksi kotiin.... tapanina tulimme takaisin ja ensinnä keitettiin kaffit. Kaffikupposen jälkeen tuumasin että siivotan hiekka-astia heti niin ei unehdu... siivosin sen siis ja Harli sitten tuli vessan pöntön päälle viereen makaamaan ja katsomaan toimitusta. Siitä sitten aloin purkaa tavaroita paikalleen... jonkun ajan päästä sitten katsoin, että mitä se meidän ihanuus tuossa soffan nurkassa oikeen touhuaa kun on niin kummassa asennossa... esitti sitten haisevan vastalauseensa meidän joululomasta ja väänsi kikkareet soffalle. Onneksi oli kovia kikkareita, ettei vahinkoa sattunut. Mutta kyllä oli niin selkeä vastalause, että ei paremmasta väliä. Harli ku ei ikinä koskaan todellakaan tee muualle kuin hiekka-astiaan ja oli tosiaan aiemmin vieressä katsomassa kun sen siistin... oli kyllä sitten nolona mielenilmauksestaan ja häpesi nurkassa useamman tunnin... ei meinannu tulla maanitellenkaan pois sieltä. 

Ja sitten vielä semmonen juttu, että arvonnassa voittanut ei osoitetietoja minulle ilmoittanut. Aika raja oli sunnuntaihin ja vielä nytkään ei ole tullut tietoja, joten suoritin sitten uuden arvonnan. Elikkäs anonyymi Sofia, jos sinä nyt sitten laittaisit sähköpostitse osoitettasi tulemaan, aikaa olisi ensi tiistaihin mennessä ja mikäli ei tule niin sitten keskiviikkona katsotaan kenelle onni potkii seuraavaksi.

Oikeen ihanaa tätä vuotta kaikille, tehkää sitä mikä hyvälle tuntuu ja nauttikaa harrastuksistanne!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Fröken Rosengren arvonnan voittaja

No niin, nyt on aika sitten paljastaa voittajakin tuolle arvonnalle.
Onnettarena toimi Wanha Rouva. Nimet paperilapuille, laput ruttuun ja kulhoon... sekan pari herkkunappia ja Romppu pääsi hommiin...


Kiire oli namien perässä kulholle, ettei paljon ehtinyt kuvaa ottaa ensinnä... hetken haisteli ja tökki kuonolla kupin sisältöä...


Ja sitte ei enää kuvattukkaan enempää vaan mulle tuli kiire, kun suuhun otti arvonnan voittajan... meinasi meinaan syödä senkin, vaikka paperi ilman namia lähtikin kupista.... otin sitten namit pois ja sai ne nautiskella ja minä availin voittajan arpalipuketta...


Sen verta sitä ennätti pureskella, että poikkihan se meni. Voittaja on kuitenkin JOLANA. Onneksi olkoon sinulle. Laitatkos siis minulle osoitetietoja tulemaan hipsulainen79(at)gmail.com, että saan nauhat, napit ja merkit matkaan sinun suuntaasi. Odottelen osoitetta ensi viikon sunnuntaihin ja mikäli ei kuulu niin arvon uuden voittajan.

Wanha Rouva sitten kovasti odotti vielä lisääkin nameja... kameran edessä vaan ujostutti himpun... tai sitten valo otti silmiin ja piti päätä kääntää sivuun...


Rankan arvonnan suoritettuaan Romppu ottaa rennosti soffalla ja uinuu täyttä häkää... jaksaa sitten yöllä leikkiä täällä ja valvottaa mamia... kun se on nii kiva noita legoauton rengaskumeja täällä pyöritellä ja naukua niitten kanssa ja ensinhän ne pitää kaivaa tuolta legolaatikosta esiin.

Ihanaa jouluviikkoa kaikille!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Yllätys "Sny-paketit"

Niinpä niin, huumorin kukka aikuisten kesken on joskus lapsille ihana juttu. Tässä erään puhelun aikana mehtis kertoi keskimmäisen minin kyselleen mehtäpirtissä isältään, että koskas hän saa sen sny-paketin ja siinä muumipurkkaa. No minähän tässä kasailin joulu ja synttärimuistamista sinne suuntaan nii välähti pikkusalama ja keskimmäinen mini ja ja pienin mini mehtäläinen saivat omat sny-paketit... sisällä muumipurkkaa ja muumitikkarit, mutta eihän se sitte ois sny-paketti jonsei siinä mitään neulontaan liittyvää olis ja mulla oli jo het huomattuani ollu hinku neuloa yks pipo... meiän poijjat vaan ei simmosia päähänsä pistäis... no okei juniori pisti kuvausta varten, mutta eihä kukaa häntä siitä näekkään. Eli ei ku puikot soimaan muun neulottavan lomassa äkkiä, että ennättävät pakettiin matkaan...


Kissapipon ohje täältä. Ohje on kirjotettu seiskaveikalle, mutta oman käsialani alan pikkuhiljaa tuntea niin otin ohkasempaa lankaa ja pienemmät puikot mitä ohje sanoo. Ja just ovat kuulemma passelit. Lankana siis oli Zeldan värjäykset heppu ja maureen, Bfl 80% nylon 20% ja 100g/365m. Noistahan jo olen sukat itselle tehnyt ja nyt nämä pipot ja vieläkin jäi. Ja onhan herkulliset värit, kuvat vaan tänä pimeänä aikana on mitä on... puikkoina 2,5 mm pyöröt. Keskimmäisen minin pipo päätyi juniorin päässä kuvattavaksi, en vaan osannu näistä päättää kumpi ois parempi, joten laitetaan molemmat....



Näissä väri oikeempi, ei ihan just kuitenkaan. Korvien sisäosat ja viikset hot socks vintagea ruskeena ja nenä ja silmät Väinämöistä värissä noki. Ja tämä siis mikäli oikeen menee on se heppu Zeldalta. Pipon neuloin lasten pipon silmukkamäärillä. Sitten pienimmän minin pipo...


Ja tämän pipon väri on tuossa yhteiskuvassa lähes oikea... tätä en säätämälläkään saanut lähellekkään oikeaa. Turkoosia siis eikä vaaleen sinistä. Tässä korvat ja nenä tuosta hepusta, viikset ja silmtä väiskistä. Että simmoset "sny-paketit" tällä kertaa. Olivat minit olleet innoissaan ja sehän on riittävä juttu mulle kun vielä olivat sopevat. Niin ja tässä pipossa sitten vähän säädin itsekseni noita silmukkamääriä soopivammiksi. Nyt mietinkii, pitäskö itellekki lenkkipipo tehä... johan ne muutenki kattoo että hulluhan toi akka on ton juoksemisen kans tässä naapurustossa.

Eilen sitten käytiin sillä kolmesta ajasta valitulla silmäpolin käynnillä esikoisen kanssa... arvatkaa kenellä epäilyt vaan vahvistu. Arvatkaa kuka joutu aukaseen suunsa ja arvatkaa kuka soittaa uudemman puhelun osastonhoitajalle ja siinä vaiheessa jo erittäinkin painavin sanoin mikäli posti ei tule... leijonaemo tietennii. Jaa miksikö? Kaikki meni kuten pitikin tarkistuksessa... oli kerranki nopea lääkäri ja meillä ei menny siellä kahta tuntia vaan tunnissa selvittiin... meidät on joskus unohdettu käytävään kun olis pitänyt laajentavia tippoja laittaa... nyt ei unohdettu ja vaikutusaikana lääkäri hoiti ruokiksensa ja sieltä tullessa sano meille, että tulkaa samon tein. Toisaalta loppujen lopuksi jäin miettimään, että oliko liiankin hätänen lääkäri... mutta se johtuu sitten tästä lopusta. Vahvuutta pikkusen tulee lisää, mutta hän kirjoitti reseptin ja sen sain käteeni kehoituksella siirtyä yksityiselle puolelle. No okei tiedossa oli tuo siirtyminen ja sen olisinkin tehnyt joka tapauksessa, mutta unohtuiko jotain? Minähän siis nostin alunperinkin äläkän juuri sen takia, että esikoisella on vielä oikeus saada ne kaupungin maksamat lasit. Ei silloin anneta reseptiä vaan silloin tulee postissa maksusitoumus jossa on tarvittavat tiedot. Minä tuumasin heti lääkärille, että eikös esikoisella ole oikeus vielä saada maksusitoumus... pirhana, yritti sitten senkin vielä ohittaa. Ja todellakin nousee meteli mikäli sitä ei postissa tule! Työkaverini sanoikin, että onko tämä nyt sitä tilastojen kaunistelua... ei ole mennyt rahaa niin paljon kuin pitäisi. Ja kyllä nyt viimeistään olen itse sitä mieltä, että ensin otetaan tyhmiltä rahat pois turhilla kontrollikäynneillä ja sitten loppupäässä säästetään yrittämällä luistaa maksamisista. Ei vaan mene läpi tämä homma ei todellakaan enää. Arvatkaa vaan kuka kiehui ja kunnolla tuon jälkeen.

Flunssaki yritti oikee kunnolla iskeä. Ei onnistunu siinä, keskiviikko iltana palelin ja alkoi paikkoja särkeä. Nyt on jo olo normaali, vähän kurkkua kutittaa ja niiskututtaa, mutta ei edes nenä juuri vuoda. En anna periksi!

Nyt mä lähden tekemään kiillettä, että on aamulla miehelle jääkaapissa jotain töistä kotiutuessa, hää ku täyttää huomenna vuosia. Nii ja muistakaa vielä ennättää osallistua arvontaan huomis iltaan klo 18 saakka. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!