lauantai 29. elokuuta 2015

Päättelykeijukin kävi kylässä

Hih, net tiskirätit on nyt saatu pääteltyä tai siis sain jo pari viikkoa sitten... kuvaaminen otti aikaa. Ja on tuossa yhdet sukatkin kuvaamista vailla. Sitten ei ookkaan valmista kun on taas miljoona juttua yhtäaikaa kesken. Uusimpana testineulontaa ja neuletakki, joka nyt sitten koukuttaa niin esmes yks huivi tuossa juurikaan pahasti ole kesken, mutta kun ei malta siihen koskee tällä hetkellä. No, pikkuhiljaa ne sieltä valmistunee kaikki ajallaan. Tässä kuitenki tuo tiskirätti kasa, itse asiassa yks lähteny aikaa sitten mualimalle ja kuvaamati jäi.


Tuosta turkoosista langasta se mualimalle lähteny. Lankana kaikissa blend bamboo, painoa näillä on 82 grammaa ja ylitte sata siis varmasti olis mikäli se yks ois joukossa.


Oransseista tuo ylhäällä keskellä oleva on neulottu kaikki muut virkattu. Vajaita keriä kaikki ja turkoosi on käytetty loppuun. Oranssia oliki useempi kerä jäljellä ja vaalean vihreetäkin on vielä. Tuli vähän kokeiltua kaiken näkösiä. Tuo oranssi isoäidinneliö on virkattu 2,25 mm koukulla ja muut 3 mm koukulla. Jokohan raaskis vanhimpia jo pesuissa kulahtaneita heitellä pois?

Kohta lähetään poikien kanssa bongaileen tuohon kentälle. Saa mies nukkua rauhassa kun on yön ollut töissä ja menee vielä ens yöksi. Vaikka puikotkin huutelis, mutta vielä on hyvä sää ja pojat odottaa tuota bongailua. Muutenkin tänään otetaan rennosti ja käydään ruokailukin hoitamassa tuolla reissulla. Minä kun koitan ottaa rauhallisesti ja voittaa taiston kimppuuni pyrkivän flunssan kanssa. En todellakaan aio nyt sairastua, kun ensi viikolla on Peurunka extreme ja minähän olen juoksukunnossa. Yrttiteetä kera hunajan, auringonhattu-uutetta, c-, d- ja b-vitamiinia ja rentoilua, niin eiköhän se tästä hellitä. Eilen tuntui enemmän mitä tänä aamuna ja uskon saavani selätettyä pyrkimyksen flunssalta. Onneksi ehdin reagoida heti kun vähän alkoi tuntua, että ei pääsisikään iskemään kunnolla.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Keitän vielä kupin teetä ja sitten suuntima ulkoilemaan, onneksi on hieno ilma.

torstai 27. elokuuta 2015

Kortti piristämään päivääni

Eilen se tuli, ensimmäinen yhteyden otto syksyn Snyltäni...


Ihana teksti kortissa, sai mut hymyilemään ja kurkkimaan korttia kaiken touhun välissä eilisen illan. Kiitos kovasti kortista. Teksti sopii mulle hyvin, oon vähän semmonen että ensin mietin ja epäröin ja sitte kuitenki päätän kokeilla.

lauantai 15. elokuuta 2015

Matkaneulottavaa, yllärinä jälleen kerran...

.... huivi. Heh, kesällä helppo simppeli huivin tekele on hyvä kumppani käsveskassa. Tämä siis on heinäkuun yhden lomaviikon reissutyönä valmistunut.


Vieläpä yhden kerän ihme. Lankana tässä oli Viking Nordlys. Tuo kerä marinoitunut pari vuotta laatikossa, kerran siitä sukat aloitettu... mutta ei tuo ole minun käsissäni sukkalankaa, liian huopaista siihen tarkoitukseen. Mutta sittenpä törmäsin Ilosofiaa-blogissa helppoon huivi ohjeeseen nimeltään kahden kerän huivi. Ja heti sitä lukiessa muistui tämä kerä mieleen ja lomaneulottava olikin selvillä.


Puikkoina yllättäen tässäkin 4 mm pyöröt (ainakin muistaakseni) ja lankaa kului 94 grammaa. Pieni nöttönen jäi jäljelle, kun tuosta langasta osa päätyi purkusukista roskiin sen huopumisen vuoksi. Kaunis ja sopiva kaulahuivi siis neuloitui mm. Kuopiossa ja Raahessa.


Eilen yllätin pojat ja tää perhe päätyi....


Katsomaan etenkin juniorin suosikkia Robinia. Olikin poikien ensimmäinen kerta oikealla keikalla.


Juniori onkin tänään taas laulellut urakalla Robinia. Suosittelen lämpimästi. On nimittäin fiksu esiintyjä, sopii todella lapsillekkin ja viihdyttävää katsottavaa. Hurja energia lavalla ja hienoja voltteja.

Kotiin päästyämme ja iltapalat ja pesut hoidettua olikin meillä onnellinen ja väsynyt juniori kaverin kanssa soffalla...


Tänään onkin sitten äitin ja isin vuoro, josta iso kiitos kuuluu miehen siskolle. Meillä on innokkaat pojat menossa innokkaan tädin luo yökylään ja innokkaat vanhemmat lähtee kattomaan Roxettea. Kovasti on houkuttanut, mutta vasta tänään sitten tuumattiin että mitä jos kysytään miehen siskolta tämän päivän suunnitelmia ja kävikin niin hyvä tuuri, että hänellä ei ollut menoja.

Että semmosta tällä kertaa.

perjantai 14. elokuuta 2015

Huivia ja siitä poikinutta ideaa ja ekaluokan rankkuutta

Niin... keväällä bongasin ihanan huivin ja se kummitteli mielessä... mieluista lankaa ei vaan ollut varastoissa, kunnes Sny-paketissa sain Iitupiiksiltä ihanat langat toukokuun paketissa. Jokusen tovin mietin raskinko niistä aloittaa, mutta kyllä raskin ja onneksi raskin...


Tästä tuli kerrassaan ihana. Ohje on ravelrysta maksuttomana ja nimi on Mara. Hyvin yksinkertainen mutta silti kaunis. Neuloin aina oikean osuuden Dropsin babyalpaca silk langalla ja helman joustimen Schachenmayr Mariette langalla, Mariettessa on pieniä paljetteja mukana ja tuo kivan piristyksen tuohon reunaan. Puikot oli 4 mm pyöröt ja pahimmillaan taisi viimeisillä kierroksilla olla lähemmäs 600 silmukkaa, mutta oli mukavaa matkatyönä tai tellu työnä neulottavaa, ei tarvinnu koko ajan kytätä työtä vaan sai päästellä menemään.


Tästä tuli oikeen mukavan kokoinen, lämmittää kivasti harteita ja tarvittaessa voi kieputtaa kaulaankin muhkeammaksi huiviksi.


Tuo babyalpaca silk on kyllä niin unelman pehmoista huivissa ja oli aivan ihanaa neulottavaa myös, aivan soljui puikoilla. Mariette oli myös yllättävän hyvää neulottavaa kun ottaa huomioon että paljetit ja huopuvan oloinen lanka yhdessä voisi takkuuntua aika pahasti, mutta ei kulki, kulki hyvin puikoilla, eikä takkuuntunut ja tuli mukavan tasaista jälkeä.


Painoa huiville tuli 198 grammaa, lankojahan oli molempia sen 100 grammaa, joten aika tarkkaan kaikki meni. Molempia lankoja jäi pienet nöttöset, joista ei enää olisi täyttä kerrosta saanut tehtyä.


Kaunis ja ihana tästä tuli. Ei liian hieno arkikäyttöön, mutta sen verran hieno, että menee vähän juhlavammissakin vaatteissa. Tätä kun sitten valmiina mallailin harteilleni niin idea jysähti takaraivoon ja hetki piti pemmastaa lankavarastoja... ja sieltähän löytyi sopivaa lankaa ja ei kun puikot sauhuamaan...


Tässä sitten molemma yhdessä... Mara sekä siitä versonut idea ponchoon...


Puikkokoko oli sama 4 mm ja lankana tässä Wool & yarn, villaa 50% ja pellavaa 50%, juoksevuus 300m/100g. Painoa tälle tuli 135 grammaa.


Takaa pituutta tuonne takamukseen ja edestä vähän lyhempi. Kaula-aukko veen mallinen edestä.


Valitettavasti on hiukka sykkyrällä niskasta, kun äkkiä piti hutaista päälle. Mies kyllä ottaa kuvia, mutta ei kauheen montaa ja sillon pitää toimia nopeesti. Kylvetin tämän ja kuivatusta mietin miten sen pingotan vai mitä...


Loppujen lopuksi päädyin vaan asentamaan säbämailan kahden tuolin väliin ja levittelin sen siihen ja silleesti, että tässä on takaosa. Ja pyöräytin tuon niskan tuonne oikeelle puolelle niin tuli hyvä. Nyt oliskin sitten testausta tarjolla, jos jotakuta kiinnostaa. Hihkasee mulle kommenttilootaan tai suoraan sähköpostiin, niin saa ohjeen. Langan paksuudella ei ole väliä, olisin kirjoittamassa ohjeen niin, että voi tehdä vahvuudella millä vaan, mutta menekistä en tiedä. Eli löytyiskö testaajaa?

Sitten siihen ekaluokan rankkuuteen... Juniori on kovasti ison pojan tyyliin sanonu koulussa olevan tylsää... selkeästi näkee että tämä ei sitten pidä paikkaansa millään muotoa. Eilen sitten tuumasi kotimatkalla, että jalat on ihan väsyneet ja tässä oli lopputulos kun pyörähdin keittiössä ovesta päästyämme....


Ei lapsi ei nuku, mutta halusi hetken pötkötellä kun ne jalat... heh. Sanoin sitten, että menee sänkyyn hetkeksi huilimaan jos väsyttää, meni sitten meidän sänkyyn ja muutaman minuutin päästä haki jo värikyniä sinne... kun sitä ihmettelin oli menossa tekemään läksyjä. En kuitenkaan sallinut läksyjen tekoa värikynillä sängyssä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 11. elokuuta 2015

Niin se alkoi...

...meinaan juniorin koulutie. Vähä meinaa tippa pyrkiä linssiin.... iso poika jo, vaikka vasta oli ihan vauva...


Ainoa mikä vähän tuntui hölmölle, oli että lapset laitettiin pihalla jonoon ja käskettiin vilkuttaa vanhemmille... sitä ennen oli sanottu että kahdeltatoista saa tulla hakemaan. Olisin toivonut pääseväni hetkeksi luokkaan. Jäi vähän semmonen kertalaakista poikki fiilis. Mutta onneksi juniori on reipas ja ei ollut moksiskaan asiasta ja oltiin jo aiemmin keritty jutella että oon sitten hakemassa kahdeltatoista.

Nyt on vähä hassu olo... millekkäs tässä alkais parin tunnin ajaksi. Jännittää toisen reippaudesta huolimatta, että millä mielellä sitä tullaan koulupäivän päätteeksi kotiin...

Nuo tekeleetki on vielä vähän kosteita, niin ei niitäkään voi vielä ottaa käsittelyyn.

maanantai 10. elokuuta 2015

Ideasta toteen...

Niin, tämähän on valmistunut jo toukokuussa, pingotuskin heti... mutta jostain syystä ne kaikki kaksi langanpäätä vaan ei piiloutunut itsekseen... kumma juttu vaikka kuinka odotin. Eilen sitten otin neulan käteen ja sain ne itse piilotettua.


Sillon keväällä kun sitä ideaa pyörittelin ja lähdin leikittelemään pidennetyillä kierroksilla. Ensimmäinen versiohan näitä vaihtoehtoja poiki, se joka arvottiin keväällä. Mutta kun sitten niitä mahdollisia vaihtoehtoja oli kolme millä pääsisin haluttuun lopputulokseen, niin pyysimpä luottokamut mukaan ja kyhäsin heille ohjeen tapaset... toisen version teki Satu ja se versio olikin sitten se mitä hain mielessäni. Toisen vähän erilaisen teki mehtäemäntä. Kiitos teitille taas kerran ideani toteutuksesta.

Omassa oli lankana Hohde, kotimaista luomulampaan villaa värjättynä krappilla. Ja onhan tuo mukava oranssi...


Lankaa tähän upotin 52 grammaa, eli vyyhdissä oli sitten muutama gramma ylimääräistä. Sopivan kokoinen kaulahuiviksi tuli tällä langalla. Puikkokokoa en nyt millään muista, mutta epäilisin niiden olleen 4 mm.


Idea oli siis omassa ja Sadun versiossa lyhenevät ainaoikein osiot pidennettyjen kierrosten lisääntyessä. Mehtäemäntä taas teki tasavälein pidenennettyjä kierroksia. Omassa oli eri määrät ainaoikein osuuksissa mitä Sadulla.


Lisäksi tuo pidennettyjen silmukoiden kohta tehtiin sileää neuletta, että erottuvat paremmin. Siinä ihan ensimmäisessä versiossahan koko huivi oli aina oikeaa. Ohjeen raakileet löytyy Sadun ja mehtäemännän versioihin, mutta omaa en sitte kirjottanu vaan tein vaan. Että jos kiinnostusta löytyy voin laitella ohjeen tuonne ohje välilehteen.

Lisäksi olis toinenki huivi, ollu jo käytössäkin. Siitä kuitenki sitten lisää kun siitä poikinut idea on kuivunu, että saan nuo samaan postaukseen. Siihenki vois sitte pari testaajaa ottaa, jos jotakuta kiinnostaa. Nyt on kuivumassa siis tuo idea ja yks huivi... kun on monta rautaa tulessa tulee näitä sitten sarjoittain.

Mutta toisena valmiina sitten sukat...


Värit on tässä kuvassa ihan mitä sattuu. Nämä alotin varpaista ja päätin kokeilla saisinko aloitettua niin, että muistuttais enemmän sädekavennettua kärkeä. No nyt tiedän mikä olisi auttanut enemmän sen mukaiseen tulokseen... näistä tuli vähän hassun suipot, mutta istuu hyvin jalkaan.


Puikkoina oli 1,5 mm pyöröt ja molempia yhtäaikaa tein. Lankana Zeldan ihanuus, Rainbow värjäys nimeltään Revyytyttö ja 75% sw wool, 25% pa, 100g/420m. Lankaa kulu näihin 51 grammaa.


Tiimalasi kantapää ja kun olin kantapään jälkeen hetken tehnyt sileää aloitin 1 oikein takareunasta, 1 nurin joustimen pikkuhiljaa... teki tuommoset kivat kolmiot.



Tää alempi kuva nyt jäi vahingossa nurin niskoin. Näissä kahdessa viimesessä kuvassa värit lähinnä oikeeta lopputulosta. Nyt mietinkin mitä teen tuosta lopusta, yhdistänkö toiseen lankaan vai mitä. Lisäksi tuo joustin tuotti taas uusia ideoita, katotaan nyt onnistunko siinä ideassa sitten vai jääkö vaan ajatuksen tasolle.

Tiiä sitte mitä ens yönä tulee värkättyä... mua meinaan jännittää kun tuo juniori aloittaa koulutiensä. Apuva!!! Vastahan se oli vauva ja nyt jo menee kouluun. Poika ei oo ainakaan sanonu jännittävänsä. Tietysti mä sitten itken aamupäivän kotona kun sielä se vauva on jo koulussa. Enhän mä saa nukuttua kun jänskätän huomista. Että sattupa sopivasti, kun tänään saatiin uus sänky ja sen kanssa päivän paininu, että sain kasattua. Niin nyt sitte ei pääse välttämättä edes nukkumaan. Oishan tässä kyllä hommaa... joku en tiiä kuka on käyny taas räjäyttään pommin mun nurkassa. Kun se pommin räjäyttäjä nyt sitten viittis käydä myös salaa siivoamassa tai siis järjestään tavarat paikalleen, mutta turhaan sitäkään oottelen, ei se käy. Nyt taidan kaivaa puikot esiin ja kattoa mitä jatkais tai alottasko jonku idean tekemisen...

PS. Joku vois lähettää tänne salaisin päättelijän... tuossa oottais kasa tiskirättejä päättelyä kans.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Extremeä Oulussa

Kyselyä jo tuli kuinka se Oulun via dolorosa nyt menikään... no ei ollu via dolorosa, mutta kivaa oli taas. Kuten kuvasta näätte leveä hymy naamalla maaliin ja vielä jalat kulki. Ihan en uskaltanu miehelle kuvaa varten esittää voitontanssia... tuo hiekka kuitenki sen verta pehmosta juosta että ois voinu tulla hienot mahaplätsit kuviin. 


Kädessä mulla on huivi jonka olin kieputtanu pannaksi pitämään hiukset aisoissa, mutta kun tuossa viimesenä ennen tuota hiekkaista loppusuoraa suoriuduttiin vesihirviö-esteestä ja korvissa alko jo olla vettä tuosta huivista liikaa nii sipasin sen poikkeen. Osallistujia oli lähemmäs 1600 ja maalissa olin sitten 341 sijalla. Eli ei huonosti laisinkaan. Sää oli loppujen lopuksi aivan loistava juosta, mitä nyt aallonmurtajan kivikossa joutui kattomaan tarkkaan ja hidastamaan vähän tahtia kivien liukkauden vuoksi. Kevyttä sadetta ja kuitenkin lämpöäkin oli riittävästi. Aikaa meni tänä vuonna 2 tuntia, 6 minuuttia ja 44 sekunttia. Eli vähän enemmän mitä viime vuonna. Sen kyllä jo tiesin etukäteen, koska.....


hyvä ystäväni "Tuutti" lähti ensimmäistä kertaa matkaan ja ensimmäinen kierros ja osittain toinenkin mentiin hänen tahtiin. Olen niin onnellinen ja ylpeä Tuutin suorituksesta, täydet kolme kierrosta ja sijoituskin 453, eli ei todellakaan huono. Maalissa meitä olikin sitten hyvä jengi odottamassa ja huolehtimassa, heti tuli halauksia ja juotavaa sekä lämmintä pitkähihaista. Ja näyttääpä siltä, että ensi vuonnakin meitä on ainakin se viisi osallistumassa. Hienoa saada uusi innokas osallistuja. Tämän vuoden tiimissä meitä siis oli minä, mies, sisko, siskon mies ja Tuutti ensimmäistä kertaa. Hänelle se tietysti olikin omanlaisensa Via Dolorosa ja voi olla ylpeä suorituksestaan. Vitsailtiinkin, että ensi vuonna sitten parhaan tämän vuoden naisten voittajan aika tavoitteena... tunti kolmetoista. Ehkä ei kuitenkaan.

Seuraavaksi olisi sitten 5.9. Peurunka ja sinnekkin sitten ensikertalaisia saatiin mukaan, miehen serkku puolisonsa kanssa. Sitä odotellessa.

Mullahan alkoi loma tuosta Oulusta ja eilen kotiuduttiin, kotopuolessa hujahti viikko ja nyt sitten olisi muulla perheellä arkeen paluu edessä, mies menee huomenna töihin ja pojat kouluun tiistaina. Meinaa taas äitiä jännittää, kun juniorikin aloittaa koulutaipaleen. Mihin ne vuodet vierii???

Nyt lähen futiskentälle miehen ja poikien perään, jäin vähän peseen pyykkiä ensin. Ihanaa sunnuntaita kaikille!