sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Arvontaa ja onnistumisen riemua...

No niin, eilen kyllä kerkesin kuvata, mutta sitten tuo värkkääminen vei mukanaan ja hienoinen juhlahumu... ostin itselleni tuommosen miedon kuohupullon synttäreiden kunniaksi ja nautiskelin sen illalla.


Tykkään kuohuvista ja tuo oli tosiaan semmonen, että ei tarvinnu pelätä känniä vaan oli mukava siemailla touhutessa. Taustana minun narsissi pusikkoni... sain nämä äitiltä esikoisen synttäreiden aikaan ja tosiaan muhkeaksi puskaksi ovat paisuneet ja uutta kukkaa pukkaa koko ajan. Kattokaas vaikka.


Ihana kaunistus parvekkeen pöydällä. Mutta sitten siihen arvontaan. Reiluuden nimissä kaikki saavat tasapuolisesti yhden arvan kommentoimalla tätä postausta, palkintoja on kaksi. Toinen yllätys, katsotaan mitä keksin ja toisena sitten sormus... Tämä on omani, mutta teen sitten voittajan sormen mukaan ja väritoiveen mukaan hänelle omansa.


Silloin orjansormuksesta lähtenyt idea vihdoin eilen tehty oikeaan kokoon ja viimeistelty swarovskilla. Mattoketjua 0,6 mm langasta ja 2,5 mm lenkeillä, hopeadubleelangasta.



Arvonta alkaa nyt ja päättyy 3.6. klo 15 ja arvonnan suoritan illalla väriestejuoksun jälkeen, päättymis aika on juoksun alkamis aika... ja kun palkintoja on kaksi, joko kuvan kaltainen sormus tai ylläri niin mainitse kommentissa kumpi olisi mieluisampi. Anonyymit jättäkää yhteystietoa, että tavoitan teidät mikäli onni suosii.

Ja sitten sitä onnistumisen riemua... tätä olen jo pari kuukautta suunnitellut ja yrittänyt ja purkanut. Vihdoin viikko sitten lauantaina kaikki loksahti kohdalleen. Kaupassa käydessä iski silmiini Novitan Kotiväki Huvila lanka herkullisessa oranssin sävyssä. Ja silloin välähti vihdoin kuinka idea onnistuu, hajuakaan ei ollut paljonko mahdollisesti tarvin lankaa ja lähdin riskillä kahden kerän voimin liikenteeseen... ja sitähän jäikin.


Samalla raapustin ohjetta, jolle olen jo pari halukasta kysynyt testaamaan... voin sitten jakaa teillekkin kunhan saan laskeskeltua eri kokoihin sopivia silmukkamääriä ja saan testaajien tulokset, onnistuuko vaiko eikö. Jaa että mikäs tämä sitten on....


Kesäksi paita topin päälle....



Neulottu yhtenä kappaleena ylhäältä alas ja 2,5 mm puikoilla. Ja oli ihanan joutusaa tehdä ja ihmettelen kuinka nappiin sainkin kaiken menemään... no hihoista olisi saanut löysemmät tulla, tuo neulos vaan vetää kasaan näköjään pienessä alassa ja vaatii siksi vähän enemmän hihasilmukoita.


Toista tekisi mieli aloittaa, mutta olisi niin paaljoon muutakin mitä tekisi mieli aloittaa... hmm, no nyt kuitenkin tässä olisi tarkoitus lähteä juoksemaan. Ihanaa pääsiäisen jatkoa ja onnea arvontaan!

ps. testaajille tiedoksi, yritän huomenna saada teille laskeskeltua silmukoita ja kirjoitettua ohjeen puhtaaksi.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Sukka pläjäystä

Ensinnäkin oikeen iloista pääsiäistä kaikille!

Nyt tulis sitte pläjäys sukista, kun tuo aika ei ole riittänyt edelleenkään postailuun tai juurikaan kommentointeihin, ei kerkee tai malta kauaa istua koneella ja jos istunkin, niin metsästämässä ideoita tai malleja, edelleenkin kyllä käyn kaikkien postaukset lävitse. Nyt yritän sitten ennättää jättää merkkejäkin ja kovasti olis tarkoitus ennättää tännekkin kirjoitella vähän tiuhempaan.

Otetaas ensinnä vaikka ne kummitätin sukat. Ovat vähän löysähköt minun jalassani, mutta näistä tuli ihanat, ihanat, ihanat!!! Malliltaan kauniit ja lanka todellista luksusta.


Tässähän nuo ei kauneuttaan sitten näytä ja värikin on männikössä ja komeasti, mutta katsokaas nyt seuraavaa kuvaa...



Väri siis oikeasti tumman violetti, kummitätini väri. Lankana oikea luksus lanka, pehmeää kuin mikä ja aivan fantastista neulottavaa, Heritagen Cascade silk, 85% Superwash merino villa ja 15% mulberry silkki. Puikkoina Knit Pron karbonz koossa 2,25 mm ja ohjeena Cookia A:n Sukkia. Rakkaudella kirjasta Marilinda. Toisetkii on tulollaan, isselle samasta langasta eri värissä... sitten joskus. Kantapäässä mallineule jatkuu kauniisti myös...



Kummitätilleni nämä menivät synttärilahjaksi ja lankavalintaan päädyimme äitini kanssa siksi, että hän tarvitsee hieman arjen luksusta ja sitä jos mitä tästä langasta tehtyihin kauniisiin pitsisukkiin saakin. Kummitäti oli kovasti koittanut Prismasta hakea tätä lankaa, että ostaa mulle uuden vyyhdin tilalle... ei löytynyt yllättäen. Höpsö tätini, nämähän olivat lahja hänelle. Äitini oli sitten sanonut, että ei näitä lankoja taida löytyä koko kaupungista niin oli jättänyt lankojen metsästyksen, kauniin kortin kyllä sain kiitosten kera ja kyllä nousi hymy kasvoille, koska se jos mikä kertoo tätini todella arvostavan näitä sukkia. Ja taitaapa tiedossa olla häneltä saarna seuraavan kerran kun näemme... hih, ei saisi häneen tämmöisiä lankoja tuhlata... kerron sitten arvasinko oikein.

Sitten heittäydytään eläimelliseksi... Toiset sukat olivat lomasukat, eli talvilomallahan tuli ostettua lankaa ja sukatkin neulottua, toiset sitten työkaverini varpaita lämmittämässä olleet jo tovin.


Pinkkimustat työkaverille koossa 38, lankana Regian Zoofari ja varpaista varteen molemmat yhtäaikaa KnitPron karbonz pyöröt koossa 2 mm. Turkoosimustat odottavat päämääräänsä, koossa 37 perinteisesti varresta aloitettuna, lanka Svarta Fåret Frosti, joka siis tarttui talvilomalla Oulun Lankamaailmasta, puikkoina yllättäen KnitPro karbonzit ja koko tais olla 1,75mm ellen väärin muista.


Pinkeissä jälkeenpäin tehty kantapää ja turkooseissa vahvistettu ja pyöristetty perinteinen.



Onhan nää molemmat aikasta herkullisia lankoja... Frostia ois myös tommonen pinkkimusta ja zoofariakin löytyy vielä sinioranssi... no on sitä pinkkimustaakin, mutta siitä ei taida tulla niitä omia polvisukkia, vaan näistä jääneiden kanssa yhdessä taitaa muodostua siskolle Sugar Maple-paita, hää ois halunnu mun oman mutta en mä siitä herkusta luovu ja värivaihtoehdoista tämä oli sitten valinta... no se voi vielä muuttua kun pääsee tuon yhden langan varastoistani vappuna näkemään. Sisko tulee poikien kanssa meille vapun viettoon ja sitte meillä ois pieni lämmittely kesän Extreme runia varten, kun täällä on 3.5. väriestejuoksu. Juoksemista sitten, seuraava lenkki ei ollutkaan sitten enää niin helppo, arvasin sen kyllä. Mutta en sitä osannut odottaa, että persus päättää jämähtää kramppiin... arvakkaa vaan tuntuko kivalle kun oikee pakara alkaa kramppaamaan, sisulla juoksin kuitenkin lenkin puoleen väliin, sit oli pakko kävellä hetki ja vielä suuremmalla sisulla kramppaamisen tunteen kasvaessa loppuun asti. Tänään sitten kävin vain kävelemässä, anoppilassa käynnin jälkeen ei oikeen jaksa vatsa pulleena juosta. Snyn viime kuussa lähettämä lankakin pääsi tällä reissulla puikoille, paljon ei edennyt ajomatkan mennessä ja muutaman rivin siellä, kun oli muuta tekemistä. Mies vaihto kesärenkaat ja minä siivosin auton. Oisin kyllä vaihtanu renkaatki, mutta mies ei antanu, oli ilmeiseeen hänen vuoronsa tällä kertaa. Minä kun oon isältäni ollut kyselemässä jo teininä miten mikäkin tehdään, niin oon sitten saanut opin ihan tekemällä. Kun kerran kiinnosti, niin isä otti minut tekemään neuvoi vain vierestä... nykyisin nuo autot vaan on niin täynnä elektroniikkaa että enää ei onnistu kuin se renkaiden vaihto.

Huomenna sitten yritän saada seuraavaa postausta ilmoille... pitää vaan saada kuvat otettua. Ja onhan tässä arvontaakin mietitty, kun tässä on blogi täyttänyt vuosia (kolme vuotta täällä hilluttu) ja huomenna tulee itellekkin kiva tasaluku täyteen. Hidasteena vain huomisen työvuoro, mutta tässä pääsiäisen aikaan yritän saada tuon kuvattavan esittelyyn sekä keksittyä tuota arvontaa. Nyt mä neulon vielä pari riviä ja sit lähden nukkumaahan, että jaksaa viideltä nousta.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

"Sun jämät on paremmat kun mun jämät"

Toisten jämien mielenkiintoisuudesta keskustelimme pari viikkoa sitten ystäväni mehtäemännän kanssa puhelimessa. Ja ensin keskustelimme jämien vaihdosta, idea sitten jalostui puhelun aikana, lopputuloksena kolme kerää sulle ja kolme kerää mulle. Yksi noin seiskaveikan paksuisista langoista ja kaksi kerää noin nallen vahvuisista langoista. Nämä matkasivat mehtäpirtille...


Sovimme ohuemmista tekevämme sukkapariin sopivat kerät. Minä vielä päätin tehdä kerät samanlaisiksi, eli jämät puoliksi ja kahteen eri kerään. Valitettavasti en sitten muistanut kuvata keriä jotka itse sain... hih, kummitätin lahjasukat piti saada ajoissa postiin ja kovasti poltteli sukkien aloitus. Viime viikon torstaina sitten startattiin sukat ja minun sukkani valmistuivat torstain ja  perjantain taitteessa.


Pituutta noihin tuli kivasti ja hauskat niistä tuli. Tuolla oli jopa pari lankaa joista tuli juttuja mieleen... mehtäemäntä pyysi minua ostamaan yhtä noista langoista hänelle, kun hän ei sitä paikallisista liikkeistä löytänyt, yksi lanka oli hänelle synttärilahjaksi lähteneestä Zeldan dippauksesta jämä.



Ja riemukkaat ja ihanathan näistä tuli! Eilen illalla olivat oivalliset väsyneisiin jalkoihini ja liekkö sukkien johdosta eivät olekaan tänään niin pahassa kuosissa mitä oletin. Vielä sitten olisi tuo paksumpi lanka, tekiskö siitä sukkaa vai huivia vai virkkaisko tyynynpäälliset vai ponchon? No se saa odottaa hetken ideaansa, on meinaan idea joka vihdoin lähti puikoille ja tuntuu jopa onnistuvan tällä kertaa... on muhinut hetken päässä ja aloitukset ovat epäonnistuneet ja vaatineet jatkojalostusta. Siitä sitten lisää kun valmista joskus... mutta käykäähän siis mehtäpirtissä kassomassa millaiset sukat tuli minun lähettämistäni jämistä. Ja tää oli oikeesti "yli" hauskaa (tuo yli sana kuuluu tänne meidän murteeseen... aina vaan kyllä kuulostaa minun korvissani hassulta vaikka pojatkin sitä käyttävät.), jännittävää ja mielenkiintoista. Oli hauskaa odottaa seuraavaa väriä (vaikkakin tuossa alakuvan etummaisessa sukassa ollut vaaleanpunainen pätkä säären kohdalla oli semmonen, eikö tämä ikinä lopu, heh) ja juurikin nuo langan tunnistukset oli kivoja.

Sitten siihen jalkojen väsymykseen, on ihan pakko riemuita täälläkin. Viime kesänähän siis kävin juoksemassa Oulussa elokuun alussa Extreme runin ja sehän oli ihan mieletöntä fiilistä, itsensä voittamista ja mahtavan hauskaa touhua, kipinä siis jäi ja tulipa syksyllä käytyä pitkiä lenkkejä juosten tämän jälkeen, odottaen vaan seuraavaa kesää ja uutta osallistumista. Viime vuoden runista voi lukea täältä. Huonoimpien kelien alettua jäi juokseminen syksyllä ja talven (joku voi kysyä minkä talven, hih) aikana en ole juossut, urheilut lähinnä olleet työmatkat pyörällä, jossa on vain yksi vaihde... täysillä. Minä en onnistu polkeen rauhallisesti vaikka miten yrittäisin, hetki ja taas mennään. Kerran tai pari hyppäsin kuntopyörän selkään ja siinäpä ne. Nyt on kovasti jo mieli alkanut poltella laittamaan tossua toisen eteen, on vaan vielä ollu semmoset kelit ettei oikee vaatetusta löydy, joko liian paljon tai liian vähän ja kumpikaan ei hyvä. Eilen sitten kävin vähän hakemassa vaatteita, lähinnä kesää ajatellen mutta kun niihin yhdisti pitkähihaista ja ja legginssejä niin johan olikin hyvä. Töistä pääsin kahdeksalta ja tovin kotona pyörittyäni ei poltetta voinut enää vastustaa ja niin vain oli tämä akka lenkkarit ja lenkkivaatteet päällä ovesta pihalla puoli kymmenen. Niin ja se hehkuttamisen aihe... menin meinaan suupielet korvissa tuolla, jalka vei minkä kerkes, piti oikeesti jopa välistä keskittyä pitämään vauhti, ettei lähde liian lujaa. Ja siis kuvitelkaa about puolen vuoden jälkeen ei tehny tiukkaakaan juosta puoleen tuntiin viittä kilsaa. Mitä pidemmälle etenin sitä leveemmin hymyilin, jalka oli kevyt ja koko ajan tuolla tutulla pätkällä tajus, hei mitä hitsiä mä olen jo täällä asti ja edelleen jalka vaan nousee kepeästi. En meinaan olis uskonu selviäväni ensimmäisellä kerralla viidestä kilometristä leikiten, en todellakaan. Ja tänään vähän, siis tooodella vähän tuntuu väsymystä jaloissa. Olen positiivisen yllättynyt oikeasti. Ja meillähän olisi niin kertakaikkisen upea päivä tänäänkin mennä, mutta järki mukana ja en lähde tänään, koska pitkän tauon jälkeen se kostautuisi ja pahimmillaan tappaisi tämän innon taas hetkeksi, eli tänään neulotaan ja tehdään muuta mukavaa, huomenna sitten mennään kipittämään.

Mahtavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Huh huh...

Olihan hulinata... esikoinen täytti yhdeksän vuotta ja tänään on juhlittu. Ensin kävi mummu ja pappa (miehen puolelta), mummi ja pappa (minun vanhempani) sitten taas tulivat eilen ja lähtevät huomenna. Sitten olikin vuorossa kaverit, seitsemän kaveria, esikoisen kummisetä sekä omat pojat ja kunnon futismatsi... olihan kunnolla menoa ja meininkiä. Mutta kyllä tämä kaveriporukka kokonaisuutena on niin elävä ja menevä, että ensi vuonna taidetaan miettiä juhlat johonkin muualle kuin kotiin. Korvat soi parin tunnin jälkeen ihan kiitettävästi.

Toissa viikonloppuna meillä olikin sitten vähän rauhallisempaa sorttia olevia vieraita... puolen vuoden ikäinen kummipoika.... miehen serkku ja hänen avokkinsa, kummipojan isosisko oli jäänyt mummollensa kun sinne tuli lähes saman ikäinen serkkutyttö kanssa. Vihdoin sain sitten miehen serkun avokille lupaamani orjansormuksenkin tehtyä... tässä on ollut haasteensa. Meidän alkuperäinen suunnitelma ei toiminut ja piti sitten miettiä vähän uusiksi. Tämä miettiminen sitten ottikin vuoden päivät. Lopulta alkoi mielessäni itää mattoketjuna toteutettu orjansormus... mutta kun sitä olikin todella hankala toteuttaa, ei tuntunut onnistuvan ei sitten millään. Moneen kertaan yritin aloittaa mutta kun sei vaan saanut onnistumaan ei sitten millään, kunnes nyt palat loksahtivat kohdalleen....


Kummipojan peppu otettiin ensin kuvausalustaksi ja näin siinä sitten kävi... poju pysy paikallaan ja lukuun ottamatta tuota alakuvaa, joka ikinen kerta alkoi hillitön potkuttelu juuri kun painoin kameran laukaisinta... välistä potkut osuivat käsiini ja niistä kuvista sitten ei tullut yläkuvankaan kaltaisia.


Seuraavaksi kuvattiin seinää vasten....


Ei saanut siinäkään kovin hyviä kuvia, mutta tämän yhden nyt julkaisen kun siinä näkyy vähän paremmin kuinka asettuu käteen. Kauan se otti, että tämän sai valmiiksi, mutta tuli saajansa näköinen ja häntä miellyttävä ja sehän on pääasia ja tämä hieman poiki uusia ideoitakin... yksi valmiina vaatii vaan hieman säätöä että on julkaisukelpoinen. Sitten vähän lähikuvia...




5 mm lenkkejä ja 1 mm hopeaduplee lankaa jokunen metri. En meinaan enää muista paljonko lankaa ostettiin tähän koruun. Tuohon ranteen alapuolelle tein pätkän 0,6 mm langasta, 2,5 mm lenkeillä pätkän muinaisketjua, tuumasimme sen olevan sopevampaa tuohon kuin jatkaa koko ranteen ympäri tuota mattoketjua.

Oli todella mielenkiintoista saada se idea tuohon alkuun juuri heidän vierailun aikana. Sitä ennen ei onnistunut vaikka kuinka yritin ja yritin, sitten kun tajusin aloittaa tuosta sormus osuudesta niin tämä oli ihan selvää kuinka sen rakennan. Mutta tätä ennen yritin aloittaa aina tuosta kämmenselästä vähän joka kohdasta ja ei se ei todellakaan onnistu siitä aloittaa.

Ja tulipas tässä mieleen, että tuossahan oli jokunen viikko sitten rannekorun arvontakin, no nyt on random.org puhunut ja voittajaksi arpoitui numero yksi eli Satu, laitatko mulle osotetietoja ja ranteen ympärystä niin saan korun Paten matkaan sinulle.

Täytyy sanoa, että voi ihanuutta että tämän päivän pirskeiden jälkeen on vielä kaksi päivää vapaata. Olihan tuossa seitsemän päivän putki töitä takana ja siihen päälle esikoisen meininki juhlat. Nyt saan kaksi päivää nauttia ja tehdä sitä mikä hyvälle tuntuu. Neuleiden kanssa on ongelma, kun olis hinku alottaa uutta ja tehdä vanhoja poikkeen... mutta kummitätin kuuskyt vee sukat pitää tehdä ensinnä. Eipä siinä ihana malli ja teen molempia sukkia kerralla nii ei vastusta, mutta kun tekis mieli alottaa pari uutta juttua ja tehdä ne vanhat alta pois, nyt kun on into saada ne valmiiksi.

Ihanaa viikonloppua teitille!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Rakkautta ensi silmäyksellä

Nii-in, se vilahdus edellisessä postauksessa... todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. Olin koneella hetken ennen töihin lähtöä viime torstaina, kun blogisurffailussa tuli vastaan jotain upeaa ja samoin tein klikkasin itseni Ravelryyn ja tulipa ostettua ohje het laakista... Perjantai iltana sen sitten pääsin alottamaan pienten laskelmien ja testailujen jälkeen se löytyi oikea lanka ja tiheys kohdilleen.


Tässä kuvassa olemme ehkä lähimpänä oikeaa väriä... lanka on siis Zeldan laarilta, nimeltään John ja Olivia, värjäys on Wild'n Free ja lanka on 100 % merinovillaa, sadassa grammassa 700 metriä. Koska ohjeen mukaan tuo ei olisi riittänyt, otin alkuun muutaman kierroksen Louhittaren luolan Väinämöistä värissä noki, eli tumman harmaata. Tarkoitus oli sitten loppuun tehdä myös muutama kierros... kuinkas kävikään... lanka olis riittänyt koko työhön, eli sitä jäi jonkun verran ja loppuun en sitten enää Väinämöistä laittanut.


Puikkoina mulla oli 2,5 mm pyöröt. Ja täytyy sanoa, että tämä oli ihanaa neulottavaa ja lopputulosta todellakin rakastan niin mallin kuin langan puolesta...


Malli on siis Sugar Maple ja suunnittelija Carina Spencer. Tämä oli kyllä ihanaa neulottavaakin, vaikka ohut lanka ja puikot, niin todella nopea tehdä. Kivasti neuloutui tellua töllötellessä iltaisin ja päivisinkin hetken ennen töihin lähtöä. Viikko ja valmista. Olisi varmaan nopeampikin ollut, jos ei olisi ollut muitakin hommia vapailla.



Hih, komeesti näkyy kissojen raatelema raapislauta tuosta kainalon alta. On muutes uus kaapissa ja porakone latauksessa, että tänään saavat sitten taas kunnon raapimispaikan. Ja näköjänsä toinen hiha vähän kääntyi tuossa kuvaillessa... mä kun yritin keksiä hyviä kuvakulmia... ei onnistunut. Mutta laitan nyt vielä pari kuvaa, on tää sen arvonen.



Nämä kuvat napsi mies, mutta ensin yritettiin juniorin kanssa. Pitihän hänenkin päästä koittamaan kun villatakin pääsi kuvaamaan esikoinen.... tämä oli ainut ei tärähtänyt kuva....


Nyt voin sanoa, että onneksi olen hamsteri noiden Zeldan herkkujen kanssa... kyllä ne kaikki tulee käytettyä aikanaan, jokainen vaan odottaa ihan selvästi sitä oikeaa mallia. 

Yritän vihdoin saada keskeneräisiä valmiiksi, vaikka arvatkaa mikä huutelee malttamattomana mulle... no tuo Snyni lähettämä lanka, vielä olen onnistunut sen kutsun pitämään poissa korvista... saa nähdä kauanko menee että en enää voi vastustaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille, minä vietän tämän päivän vapaalla ja olenkin sitten muuten töissä koko viikonlopun. 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Se on täällä....

Jihaa!!! Sain tänään mailia ja Sny-emo ilmoitteli mulle lähetystunnusta. Oli sitten asiaa muutoinkin tuohon postiin ja samalla sitten kysyin josko tämä olis tullu.... olihan se. Eli tämän kevään ensimmäinen sny-kierroksen paketti.

Täytyy sanoa, että kun näin tuon paketin pisti vähän miettimään... Tämä oli siis kääritty vielä paperiin...


Suloinen pieni laatikko oli kääreissä... siis todellakin pieni... otin ihan mitat tuosta 14,5 x 12 x 10 cm... ensimmäinen reaktio oli, eihän tuonne mitään mahdu tai sitten pakkaajan täytyy olla näitä joskus tavattuja ihmepakkaajia... no niitä ihmepakkaajia tässä tapauksessa. Ei olisi itsellä tullut mielen viereenkään yrittää sisältöä tuonne saada. Ja mitäkö oli sisällä... kaikkea ihanaa...


Kerä Viking Mini Raggen lankaa, aivan herkullisen väristä, kuva vääristää hiukan. Onkin uusi tuttavuus minulle tämä lanka, mutta näppituntuma kertoo ihanan pehmeästä langasta. Ja tuo kahvi tuoksui niin huumaavalta, että heti sitä oli pakko testata. Mokkamestareiden Caf'é d' Amore, suklaalle, vaniljalle ja karamellille maistuva kahvi... olihan muutes hyvää. Ainoastaan keittäjässä oli vika... edellistä makukahvia muistellen laitoin hiukka vähemmän puruja, se meinaan oli aikasta äklöä yksisteen ja se piti sekoittaa tavalliseen kahviin. No tämä ei ollu, joten hiukan laihat sumpit tuli ensimmäisistä... siitäkin huolimatta oli muutes hyvää, lurps! Ja olihan siellä muutakin...


Pari pussia Clipper teetä, noistakin pusseista ihana sitruunan tuoksu tuli... mahdollisesti kun saan lapset sänkyyn ja pääsen soffalle neulomaan niin keitänpä teetkin vielä tälle päivää isselle Snyn muistamisista. Ja sitten minun rakkauspuikot... eli olen tässä ostellut viime aikoina enempikin noita KnitPron karbonz puikkoja. Juurikin tuosta 15 cm pituudesta tykkään ja ennustajaakin epäilen Snystäni löytyvän.... minullahan on siis noita puikkoja kahdet kokoa 1,5 mm, yhdet 1,75 mm, yhdet 2 mm, kahdet 2,25 mm ja yhdet 2,75 mm... ja nämä Snyn lähettämät ovat juuri se välistä puuttuva 2,5 mm. Eli ennustajaa epäilen löytyvän, koska juuri sen puuttuvan koon osasi hän valita. Eli ensimmäisenä esiin tullut epäilys paketin nähdessäni vaihtui suureksi iloksi ja olenkin nyt tuosta viidestä lähtien huomannut hymyileväni koko ajan. Erittäin iso kiitos sinulle Sny paketista, sait hymyn huulilleni koko illaksi.

Ja sitten tämä aikani varastava rakkaus...


Tässäkin hämärässä otetussa kuvassa värit heittää, liian siniseltä näyttää. Tätä tikkuan apinan raivolla... tähän ohjeeseen rakastuin ensinäkemältä ja mitä pidemmälle olen tehnyt sitä enemmän tätä rakastan... mutta siitä lisää sitten valmiina... keskeneräisiä olisi useampi ja hyvällä tahdilla olivat valmistumassa ennen viime viikon torstaina... perjantaina sitten oli pakko ja ne nyt taas odottaa.

Mutta nyt pitää alkaa iltahommiin poikien kanssa. Loppuun kuitenkin vielä mallia miten meidän hassutus ottaa rennosti... ihmettelen suuresti kuinka Harli tuossa onnistuu, eihän tuo mikään pikkunen kisuli ole vaan kummasti käpertyy minimaalisesti jos oikeen mieluinen paikka löytyy... kuten tässä...


Tuo on siis miehen kädellä käytännössä koko kissa, siis kämmenellä ja ranteella. Näyttääkin niin pieneltä kuin pentu olis... ei oo... yleensä valtaa puolet meidän sängystäkin tai vähintään mun tyynyn pikkuhiljaa yön aikana.

Ihanaa viikkoa vaan kaikille ja harjoitelkaa akrobatiaa, sillon voi löytyä fantastisia paikkoja mihin asettua rentoutumaan....

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maailmalle matkannutta

Sukat jotka oli kolmannet luvatut silloin joskus viime vuoden marraskuussa, tarkoitushan oli tehdä Lise-Lotet.... mutta mutta, ku niitä sitten tikkusin jouluksi enempikin niin nehän alkas tökkäseen ja tihkaseen tehdä enää ja kun ei innostusta kyseiseen malliin löytynyt vaikka aikaa kului, tammikuussa sitten tuli taas kerran Zeldan dippailuja postissa ja tämä herkku lanka sitten huuteli olevansa Annelin näköinen. Niin tuumasin, että heitämpä tästä ihanasta langasta ihan perussukat puikoille ja siinä ne oli. Ei nyt tullut Lise-Lotteja, mutta Anneli tykästyi näihinkin ja hyvä niin.




Lankana siis dippailu nimeltä Romantikko, Sw villa 75% nylon 25%, puikot oli pukilta saadut karbonzit koossa 2,75 mm, 45 silmukkaa, joustin 2 oikein yks nurin ja jalkapöydälle jatkui kolme nurjaa raitaa.



Kokona 37. Näissä vähän sovelsin tuota tiimalasia ja neuloin kolme kerrosta kaikilla silmukoilla tuossa ennen lisäyskiilaa. Hyvä idea tuntui olevan. Kaunis värjäys ja kivasti läikittyi. Ja lankaa jäikin vielä kivasti... jos vaikka nilkkasukat tekasis tai vaikkas taas kämmekkäät. Niitä muutamat tullut tehtyä, eli niitäkin luvassa... se ohje vaan on niin kiva perusmalli mistä on helppo ja hyvä soveltaa vaikka mitä. Nyt kun sain sen peukalokiilan muokattua mieleiseksi itselle.

Nyt tuntuu että on ideoita mielessä hurjasti, mutta aikaa ei tunnu löytyvän sitten millään. Kokeiluja on suoritettu, mutta vielä ei ole valmista niissä... siinä sivussa toki valmistuu koko ajan keskeneräisiä lisää... kun vaan sais kuvattuakin ja ennättäisiä näitä postauksia tehdä. Huomaa siis kevään vaikutuksen selkeästi.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille ja muistakaa kommentoida edelliseen postaukseen mikäli rannekoru kiinnostaa.