perjantai 27. helmikuuta 2015

Sny kevät korkattu

Tänään Pate pudotti postiluukusta ensimmäisen yhteydenoton Snyltäni ja niin on startattu jälleen uusi kierros. Jännityksellä odotan ja kovasti suunnittelen paketteja.


Kortissa ihana Ystävyyden tuulet runo, jonka kirjoittanut Satu Pusa ja takana Snyni kertoo minun olevan hänen uusi ystävänsä... kutkuttavaa odotusta tiedossa.

Mukavasti piristi päivää. Vielä pitäisi juniori hakea kaverin synttäreiltä... ellen päädy soittamaan taksia hakemaan. Oli meinaan taas niin loistavaa autokansaa liikenteessä, että pistää miettimään uskaltaako lähteä enää liikenteeseen. Viimeisin ja vaarallisin oli jo ihan kotikulmilla, kun pakettiauto tulee vastaan ja puolet autosta minun kaistalla. En valitettavasti kerennyt rekkaria saada ylös, mutta jokunen ärräpää pääsi. Onneksi olin jo juniorin vienyt, ei laps kuullut sitä tulvaa. Tuntui kaikilla olevan kova kiire ja tultiin ristyksiin kovaa ja minä minä asenteella... en tykkää, etenkään näistä kolmion takaa ryntäävistä. GRRR... No, ehkä liikenne jo rauhottunut kohta.

Semmosta täällä tänään. Mitään uutta ei oo esitellä, kun tarvis sitä viimeistely ja päättelykeijua kylään. Nyt otan kutimen käsiin hetkeksi ennen lapsen hakemista. Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Elämyksiä ja muuta mukavaa...

Loma oli ja meni. Tuli neulottuakin... kun jaksais viimeistellä vaan. Lisäksi tuli juostua, tavattua ihania läheisiä, käytyä Duudsonit activity parkissa... hauska paikka ja kyllä oli väsynyt olo itelläki sen jäläkeen. Ei tullu kuitenkaan aikustenkaan olo pitkäksi, joten suosittelen.

Tämä viikko on sitten oltukkin taas töissä. Lisäksi hiljoksiin edistetty sitä rojektia... Romppu vaan eilen tuumas, ettei ihan tarvis siihen keskittyä vaan hänetki vois huomata...


Langathan tuli mulle tuossa laatikossa ja siinä on ne ja keskeneräinen työ ollut hyvinki kätevässä tallessa... kerkesin alta napata sen kerän josta just neuloin ennen tätä. Kyllä ne langat siellä on, kattokaas vaikka...


Maanantaina tuli viesti, että esikoisen silmälasit sais hakea. No tämän viikon aikataulut ei käyneet yksiin kovinkaan hyvin, joten tänään haettiin lasit. Ainoa vaan, että mies tarvi auton joten kävellen poikien kanssa matkaan... jotain houkutinta kyllä oli avustamassa ja oikeasti pojat halus ihan itte tänään lähteä....

Keskustan ostoskeskuksessa oli Rotary-päivä ja koska tänään illalla on jäähallissa tapahtuma, johon olisi ehkä kannattanut hankkia liput. Pojat olis tykänny. No eräs illan tähti oli sitten haastateltavana tuolla ja jakamassa nimmareita....


Oli melkonen ryysis ja äitillä hiukan ahistusta nostatti nimmarijonossa, kiva kärsiä lievästä ahtaanpaikankammosta... no poikien vuoksi siitä selvisin ongelmitta, onnistuin olemaan huomaamatta omaa oloa ja kun pääsimme väljemmille vesille oman vuoron jälkeen piti puhaltaa hetki... mutta jo yksistään nämä seuraavat kuvat palkitsee ja ei edes muista sitä omaa ahdistustaan...


Esikoinen hymyili tyytyväisenä.


Juniorin veti hyvinkin vakavaksi kun jänskätti nii kovasti, mutta ai että sitä iloa kun on saanu Elan nimmarin ja päässy kuvaankin. Meidän pieni suuri musiikkimies.

Hetki sitten puhalleltiin siinä syrjässä ja suunnaksi tori... johan helpotti viimosetkin ahistukset. Talvimarkkinat ja mitä sattuikaan silmiin het ensimmäisestä kojusta... älkääs hätäilkö. Pikainen kierros kojuilla ja tottakai metrilakut piti ostaa, sit takas ensimmäiselle kojulle ja suuntima kotiin, kera näiden...


Minullahan ei siis ole lankaa tarpeeksi, ei tietenkään. Minähän siis käytän vain paksuja lankoja sukissa, tottakai varastosta päätellen. Ennen kaikkea, minähän ehdottomasti tarvitsin lievitystä ahdistukseeni ja kun ei ollut hinnalla pilattua lankaa... neljä vyyhtiä kympillä. Ja kun olipa vielä suomalaisen yrityksen lankaa, Jämsän huopatehdas, nii enhän mä voinu mitenkään kävellä ohi. Enhän??? Ruskea, punainen ja vaalean harmaa ovat tuota Erämiehen sukkalankaa 70% villaa ja 30% polyamidia ja valkoinen Tuisku käsityölankaa 75% villaa ja 25% polyamidia. Eiköhän näillekki käyttöä löydy ihan varmasti. Lisäksi olis ollut 100% villalankaa joka olis ollut 4 euroa vyyhti, mutta mopo ei sentäs karannu käsistä.

Nyt mä alan heilutella puikkoja! Ihanaa lauantaita kaikille!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Tekisitkö lapaset?

Mulla alkoi sitten talviloma... ihanaa! Näillä eväillä sitten nautin tänään...


Päätin uhmata Harlia ja hemmotella itseäni tulppaanikimpulla... Harli kun yleensä syö kaikki kukat jonsei niitä saa korkealle. No nämä nostan sitten kirjahyllyn vitriinin päälle turvaan yöksi ja kun en ole kotona vahtimassa. Niistä viime postauksen langoista sitten edistetään rojektia ja nautitaan tölkillinen mietoa kuohuvaa...

Viime vuonna tuossa erään kerran töihin lähtiessä törmäsin pihassa meidän talossa asuvaan jo useamman vuoden takaiseen tuttavaan. Hän sitten kysyi, että paljonkos mä oikeen kudon ja tekisinkö hänen tyttärelleen lapaset. Totesin, etten kauheesti lapasia tee, mutta kyllähän ne onnistuu... kunnes tajusin kysyä tarkemmin... glupsista, kirjoneuletta. Näytettiin kuva, että tämmöset ja sitten lisäksi, että tämmöset kaaviot olis olemassa... lupasin sitten yrittää ja sitten vasta tuli puheeksi väri... voi ei mustaa... no sen verran kutkutti haastehermoja, että diilikin tuli, Parin päivän päästä tuli langat ja ne kaaviot ja kännykkään vielä kuva niistä alkuperäsistä... Eikun tuumasta toimeen... kaavioita tutkiessa oli ensimmäinen ongelma edessä... ensimmäinen kaavio on ihan liian isolle silmukkamäärälle, eli ruutupaperia ja kynä käteen... Tein sitten kaavion koko lapasesta ja toisessa kaaviossa oli vaan puolet, mutta siinä oli se helpotus, että toinen puoli oli peilikuva. Viikko ja ensimmäinen oli peukaloa vaille valmis, toisen aloitus ja herääminen joulu tulee ja kovaa kyytiä... se sitten jäi ja nyt tuon tunikan jälkeen sitten sen vihdoin sain uudelleen puikoille ja tammikuussa viimeisenä päivänä valmiiksi.


Ja tottakai, ettei pääsis tylsyys iskemään piti toinen sitten tehdä peilikuvaksi. Onnistuin tassut suunnittelemaan hiukkasen muotopuoliksi, mutta ainakin ne oli sopivan kokoiset. Sillä alkuperäisellä kaaviolla niitä olisi mahtunut yksi tuohon. Sen verran on tietoa lapasten suunnittelijasta, että ranskan buldoggien facebook ryhmässä oleva henkilö sen on tehnyt. Lapasten saajalla on siis itsellään musta ranskis ja siitä värit. Päänkaavio oli sitten hyvinkin selkeä.


Ja täytyy myöntää, että yllätin itsenikin kuinka tasaista jälkeä sainkaan tehtyä. Hiukkasen prässäystä ja ne oli siinä. Käytännössä pää on suoraan kaaviosta, muuten tuo vinoraidoitus ja tassut omasta kynästä.


Ja kyllä ne käteenkin menee. Ei tullut musta kirjoneule kärpäsen puremaa neulojaa, mutta nytpä tiedän, että tarvittaessa se sujuu. Ennemmin kuitenkin onteloneuletta. Ja tottakai mun piti jotain omaa sitten tuohon saada enemmänkin ja peukalot sai pienen lisän....


Muutama käsityön leima sinne eksyi joukkoon, mutta ei haittaa. Ja lapaset otettiin riemulla vastaan, kun ne viime sunnuntaina kävin tuttavalleni viemässä. Läksiäisiksi kyllä sanoin, etten ota tilauksia vastaan... ettei vaan hänen tyttärensä ystävät intoudu kyselemään.

Nyt mä tartun puikkoihin ja rentoudun tämän illan. Ihanaa viikonloppua kaikille!

perjantai 30. tammikuuta 2015

Postia ja taidetta a'la juniori

Mitää uutta ja valmista ei nyt ole tarjolla. Kiirusta pitäny tässä nyt reilun viikon ja migreenikin yrittäny punkea kuvaan mukaan. Periksi en oo antanu ja nyt jo alkaa tuntua, että se luovuttaa mun kans. On ollu esikoisen turnausreissua ja kaiken näköstä... junioriki sitte jo iso poika... piti ilmottaa kouluun. Vastahan se oli vauva ja nyt jo ilmotellaan kouluun... aika rientää.

Ensinnä tuli siskolta postia... arvaatteko mitä se taas metsästi mulle rajan toiselta puolelta? No...


...minttutoffeeta tietennii. Voi lurps. On tuo vaan nii hyvää että!

Sitte tänään pääsin ennen töihin menoa hakemaan seuraavaa...


600 grammaa lankaa rojektiin. Tämä rojekti onki sitte mielenkiintonen uus juttu mulle. Siitä sitten enemmän aikanaan. Tän illan suunnitelmat onki sitte pari mallitilkkua, että mikä se mahtaa olla puikkokoko meikäläisellä tässä rojektissa. Huomenna sitte ehkä pääsen tosi toimiin. Puikoilla on kyllä yllättäen useempiki työ... mut niitä ku tekee vuorotellen ei oo valmista tullu... melkonen pläjäys sitte tulossa. Mikäli nyt niihin hetkeen maltan koskea.

Mutta sitten... tässä teillekkin pieni perjantai-piristys... tulin töistä niin, että juniori oli just menossa nukkumaan. Paljastui aika mielenkiintoinen taideteos...


Ja huomatkaa nuo nipsukoissa olevat leimasin jäljet... molemmissa vielä eri väreissä. Tämä sitten lähti kuvaviestinä muutamalle lähipiirissä... juniorin kummitäti sen sitten hoksas... poika testaa miltä näyttää jos isona ottaa tatskoja ja läväreitä. Ei tässä kyllä voinu kovin moittia, kun oma pokka repes totaalisesti tämän nähdessä. Mies oli aiemmin jo keskustellut itseensä piirtelystä, kun oli käsiinsä tuherrellu, mutta tämän paljasti vasta nyt. Ite huomasin nilkassa pienen piirrustuksen ja siitä moitin, nii jätkähän nosti paitaa ja paljasti tämän taideteoksen. Että eipä se juniori vielä nii iso olekkaan, kun saa miettiä pistääkö tussit lukkojen taakse. Onneksi ei sentää piirrelly mihkää seinii tai huonekaluihin... no sainpahan makealla naurulla alottaa vapaan viikonlopun.

Nyt tämä alkaa tehä niitä mallitilkkuja. Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Onko nyt hjyvä fiilis?

No nyt on todella hyvä fiilis. Viikko ja kaks päivää siinä meni, mutta nyt on inspiraatio toteutettu ja on just nii ihana ku ajattelinki tai siis mielessäni sen näin. Kyllähän sitä tehtiin ja purettiin, mutta on se sen arvonen. Ja luvassa on kuvia ja paljon... hehee. Mutta katotaas ensin mitä eilen tuli postin joukossa...


Todella kauniit kirjoneulelapaset ja niin viimosen päälle siistiä käsialaa, että oksat pois. Eihän näitä raaskii ottaa käyttöönkään...


Just sopivatkin ovat. Iso Kiitos sinulle Mustakissa!

Palataanpas sitten siihen "mysteerimyttyyn"... Mitäkös ihanaa siitä sitten tuli?


Tunika/Mekko siitä tuli.


Lankaa meni 131 grammaa.


Langat on molemmat Zeldan dippauksia. Oranssia meni koko 100 gramman vyyhti ja ruskeaa sitten 31 grammaa. Värit on porkkanapupu sekä mokka. Arvannette kumpi on kumpi.



Lanka on 100% merinoa ja ihanan pehmeetä, 100 grammaa/600 metriä.



Puikkoina 3,25 mm pyöröt. Malli siis ihan omasta päästä kokeilun ja erehdyksen kautta voittoon. Mielikuvan sain hyvin selkeänä päähäni lenkillä ollessa ja lenkin aikana laskeskelin mielessäni ja siitä sitten lähdettiin kattomaan mitä tulee.


Värit ei yhdessäkään kuvassa oikein, mutta lähimpänä taitaa olla porkkanapupun osalta tuossa selkäkuvassa ja mokka sitten tuossa sivukuvassa jossa näkyy tuo pidempi puoli. Kerroinko jo, että tästä tuli ihana ja mä oon todella onnellinen tästä onnistumisesta?


Istuu hyvin päälle ja on mukava ja ja ja... tekis mieli tehä toinenkin. Tuota Zeldan merinoa kyllä löytyy neljä vyyhtiä lisää... hmm... ehkä teen väliin jotain keskeneräistä ainakin pois. Tai ei voi tietää.

Sitten vielä huhuilen sinua Pilvikirsikka laitatko osoitetietosi tulemaan, niin saan tuon Fröken Rosengren palkinnon matkaan. Odottelen ensi maanantaihin saakka ja sitten pitänee jälleen arpasta uusi voittaja mikäli ei kuulu. Maili osoite löytyy sivupalkin yhteydenotto kohdasta.

Loppukevennyksenä meidän reilujenkerho...


Harli siis tuumas, että Romppu on hyvä patja...

Ihanaa talvista viikkoa kaikille!

lauantai 17. tammikuuta 2015

Inspiraation kourissa....

Niinpä niin, tuli sitten neulottua perään kolmaskin toppi. Siinäkään paria päivää kauempaa nokka tuhissut. Hiukan muokkasin... oli meinaan lankaongelmaa... päätin lähteä tällä kertaa kokeilemaan Dropsin alpaca silkillä...


Ensimmäinen ongelma oli se, että lankaa oli kaksi kerää jotka oli molemmat eri värisiä, toinen lila ja toinen punainen... 4 mm pyöröt tässäkin käytössä ja ohjeen mukaan silmukat. Sitten toinen ongelma oli tuon pituuden kanssa koska lankaa oli vähemmän mitä rose kerissä, tein sitten jokusen pidennetyin silmukoin neulotun kierroksen...


Tämä kuva siis muokattu niin, että erottuunee jotenkin nuo pidennetyt silmukat tuosta, ylä ja alaosassa siis net. Käsien aukon jälkeen raidoitin yhden kerroksen raidoin tuon keskiosan niin kauan kuin lilaa lankaa riitti ja sitten jatkoin punasella.


Yllätyin kuinka kivalta tuo näytti päällä sekasikiöisyydesta huolimatta, Käyttöön olisi tullut vaikkeis oiskaan näyttänyt kivalta, koska tarkoitus oli saada lämmikettä työvaatteiden alle. Nyt sitten tulee muutenkin käytettyä.


Olenkin miettinyt, että josko katsosin muutaman hyvän värin tuosta alpaca silkistä ja ostaisin kolme kerää per väri ja tekisin silleesti muutaman näitä. Painoa tällä siis 50 grammaa. Nuo keräthän on 25 grammasia. Ja on muuten ihanan lämmin, hyvä lisäkerros, kevyt ja lämpöinen eikä liian paksu. Ja ohjehan löytyy siis täältä.

Siitä se ajatus sitten lähti... kävin viime torstaina lenkillä ja pyörittelin ideaani samalla mielessä... kai ne hulluna piti mua kun räntäsateessa tyytyväisenä hymyillen juoksin omissa maailmoissani ajatusten kanssa.... ei vaan tainnu muut tietää, että ideaa jalostin ja jotain lähti puikoille illan aikana. Valmista ei vielä ole... oli kyllä eilen... mutta mutta se on nyt osittain purettu ja otetaan uus yritys.


Tämmönen mytty siis tällä hetkellä. Tätä on tehty ja purettu ja mietitty uusiksi ja taas tehty, purettu, mietitty uusiksi ja taas.... Samaan aikaan oon sitten käskyttänyt mehtäemäntää puhelimessa ja yhdessä mietitty ja laskeskeltu. Ja nyt näyttää jopa siltä, että nyt taitaa olla kohta valmista ja lopullisessa muodossa.... tai sitten ei.

Ja eipä sitten tullut osoitetietoja anonyymi sofialtakaan, joten jälleen uusi voittaja tuolle nappi ja nauha palkinnolle... tällä kertaa onni suosi Pilvikirsikkaa. Laitatko siis osoitetietosi mailitse sivupalkista löytyvään osoitteeseen niin saadaan palkinto matkaamaan sinua kohti. Teidän blogeja on tullut luettua, harvakseltaan ennättänyt tuon inspiraatio piikin vuoksi kommenttia jättäämään... lukeminen onnistuu neuloessa, mutta kommentointi vaatii jo käsiä. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Viimeisestä ensimmäiseen...

Viimeisenä edellisvuonna valmistui toppi itselle... Viimesessä Sny-paketissa sain sitä Rose mohairia juurikin tätä ohjetta varten ja niinhän se sitten viikko sitten tuli aloitettua ja kolme päivää siinä meni... jonsei ois taas työt haitanneet harrastuksia nii ei ois menny sitäkää. Että silleesti taas. Tämmönen ihanuus siitä tuli...


Ja täähän sitte kuvattiin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä... valo oli parhaimmillaan just ku tehtiin lähtöä lenkille ja siksi sitten tuumasin muun asustuksen ollessa juoksukamoja poseerata erilailla.


Lankana siis Rose mohairia, puikkoina 4 mm ja 60 cm pyöröt ja lankaa meni 95 grammaa. Ohje löytyy täältä. Tykästyin kovasti tähän.


Ihanan aivotonta ja nopeaa neulottavaa kun tarvii rentoa puikottelua. Kaunis, yksinkertainen neule lämmikkeeksi tuloksena.


Väri on oikeesti semmonen omenaisen mintunvihreä... tiä pitäskö tässä alkaa miettiä uutta kameraakin pikkuhiljaa... on meinaan sen verran jo jälkeensä jääny toi pokkari ja ei sillä saa kuviin oikeita sävyjä mitenkään ja... Nii siis topin väri lähinna oikeeta tuossa ylimmässä kuvassa.

Nii ja ku tykästyin tähän ohjeeseen, nii keskeneräset sai taas eilen illalla jäädä odottamaan ja tuumasin kokeilla toisesta langasta...


Ohjeen mukaan tätäkin tikuttelin, samat puikot käytössä. Lankana tässä vaan Teeteen Pallas väri nro 0050 ja painoa tälle tuli 101 grammaa... Kaksi metriä vielä jäi lankaa kahdesta kerästä. Tästä vaan tuli vähän eri kokoinen...


Malliksi suostui juniori, jolla pituutta siis simmoset rapiat 120 cm. Elikkäs jos ruudun takaa löytyy joltakin sopivan kokonen tyttölaps ja tämä miellyttää nii tää lähtis sinne lankojen ja postikulujen hinnalla, eli 8 euroa. Mailia vaan tulemaan tuolta sivupalkista löytyvään osotteeseen, jos tämmöselle tarvetta ja käyttäjää löytyy.   Meni jo.

Nyt mietinkin kolmannen tekemistä, tykästyin siis kovasti malliin. Lanka vaan on mietinnässä vielä.... kokeilisinko merinosta kaksinkertaisella langalla vai kokeilisinko jostain muusta... hmm... mietitään sitä vielä.

Että simmosta viimosta ja ensimmäistä täällä puikoilla ollut. Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

Ja Sofialta odottelen edelleen osoitetietoja mailiini...