perjantai 9. syyskuuta 2016

Huomenna taas juostaan

Täällä sitä nautitaan kauniista syyskuun illasta ja valmistaudutaan huomiseen Extreme runiin. Näin "tosissaan" ollaan matkaan lähdössä...




No ei kuitenkaan... Voi tulla yllättäviä juoksijoita esiin. Hih... Siitä lisää myöhemmin.


Mukavaa syys viikonloppua kaikille.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Oho ja hupsista... terveisiä Snylle!

Se ohje sitte huuteli... Huuteli oikeen urakalla ja miten sitte kävikään?

No pakkohan se oli ottaa puikoille ja ihan siitä snyni lähettämästä blend bamboosta.




Tkut 3 mm sukkikset ja painoa tuli 17 grammaa, eli tuosta kerästä tekee vielä pari lisääkin. Että jos sinä snyni mietit menikö pahasti metsään, voin todeta että juoksin oikopäätä perässä.




Ja kuvaa tassu tiskirätistä oli mahdoton kuvata ilman Nelliä. Kuten huomaatte joka kuvaan tälläyty mukaan.

Ensimmäinen paketti

Kivasti töistä kotiin päästyäni katsoin puhelinta, paketti saapunut... Kun olisin sen katsonut töissä jo niin olisi tullut samalla mukaan... No tulipahan tehtyä ylimääräinen pyörälenkki. Ihan hyvä kun en oikeen pysty nyt juoksemassa käymään...

Niin sehän oli sitten ensimmäinen Sny-paketti tälle kierrokselle. Aikas mahtava sellainen.


Herkullisen värisiä lankoja...


Opali huuteli snylleni aivan oikein, ihan ehdottomasti kuului päästä pakettiini mukaan. Todellakin on herkullisen värinen, lurps! Syyskuun teeman eli kierratyksen snyni oli huomioinut omien jemmojensa pohjalta, eli blend bamboota ja tiskirätin ohje (joka muuten huutaa ihan ääneen, että tee minut heti.... olisi vain muutama keskeneräinenkin... yritän siis olla kuulematta toistaiseksi) ja totta, lankaa ei voi koskaan olla liikaa snyni. Tuo Punto on ihan uusi tuttavuus ja erittäin herkullinen väri siinäkin, en vain tiedä mitä siitä tekisin... kun tuo puuvillan ja akryylin yhdistelmä ei käsittääkseni ole tiskiräteissä hyvä. Ja kyllä snyni olen tehnyt ja jatkuvassa käytössä ovat. Tälläkin hetkellä pari yksilöä odottaa lankojen päättelyä... heh, jos voisit seuraavaan pakettiin piilottaa sen päättelykeijun, ku se aina tahtoo ottaa aikaa. Kyselit Regian activesta... siitä on tullut tehtyä kynsikkäät, sukat ja sitten käyttänyt sukan terässä ja kantapäässä. Olen siis ostanut muutaman kerän, mutta sen verta tahkeeta siitä kutoa, että ei taida eksyä uudestaan omien ostosten joukkoon. Mutta siis älä jätä sitä pakettiin laittamatta, jos suunnitelmat tehtynä, eli ei ihan myrkkyä kuitenkaan.


Itse tehtynä pipo. Sitä en nyt päässäni kuvannut, kun kasvot riehuvat... ihan syystäkin kyllä ja siitä lopussa lisää. Älä huoli sny, molemmat ovat passelit sekä kuosi, että koko. Kuva nyt vääristää värejä ja ei näytä yhtään niin hienolle mitä oikeesti on. Korvat tulevat pysymään lämpöisenä nyt syksyllä ja talvellakin, kun lenkillä pitää olla tuommoinen ohkaisempi pipo päässä.

Lenkkeilyn ja syksyn oli snyni huomioinut myös heijastimen muodossa ja aika päheen sellaisen.


Tähän meinaan saa valotkii jos tahtoo. Hyvä lisä jos sattuu lenkkeilemään ei valaistulla alueella.


Herkkuja sekä mulle, että karvakorville... Hyvään saumaan tulikin herkut. Mulla on meinaan tässä aikalailla nälkä koko ajan tämän ja ens viikon osittain... Ja karvakorvat sitten sekosivat noista herkuista....


Ensimmäiset nuuhkaisut tässä kuvattuna... Harli yrittää tunkea kuonoa pussiin ja Nelli käyttää tassua. Ja kun olivat muutaman saaneet, niin piti ihan kunnolla piilottaa pussi... meinasivat meinaan syödä myös pussin. Laitoin tavarat takaisin laatikkoon jossa tulivat niin Nelli jopa körmyytti sitä laatikkoa kun yritti kaivaa nameja lisää. Osaatko snyni sanoa saakohan näitä zooplussalta? Sieltä kun tulee nykyisin tilattua lähes kaikki ruoat ja hiekat, pitäisi taas tilausta laittaa ensi viikolla. Jos sieltä saa niin pitää kyllä hankkia lisää oli semmoset namit nämä.

Niin sitten näihin kasvoihin ja juoksemiseen. Kasvot tosiaan reagoivat proteiini tuotteisiin ja niitä en enää sen huomattuani ole juurikaan käyttänyt. Taidan tämän nyt täällä ensimmäistä kertaa paljastaa, mutta mulla on aknea, stressiperäistä ja sitten olen huomannut tiettyjen asioiden/aineiden vaikuttavan kanssa. Nyt on pitkään olleet hyvänä, paitsi sitten tuo proteiinien maitohera... ja proteiineja kun tarvitsin viikonloppuna, samasta syystä kuin en voi nyt lenkille lähteä tai siis voisin mutta tarvin lepoa. Ja samasta syystä nyt on koko ajan nälkä ja tulee olemaan ensi viikollakin, eli herkkuja tarvitaan.




Kävin meinaan Vaasa maratonilla juoksemassa puolikkaan. Ensimmäisenhän juoksin silloin kesäkuussa Pullukka runissa. Tällä kertaa oli sitten parani aika kolmella minuutilla. Mies oli matkassa kymmenen kilometriä ja poikien kanssa sitten maalissa vastassa. Ja työkaverini tuon kellon huomasi kuvassa, siinä ei ole minun aika vaan sen hetkinen kellon aika. Maratonin juoksijat lähtivät tasan kahdeltatoista ja heitä varten tuo kello tuossa. Pikkusen jännitti, että miten selviän yksin lopun matkaa kunv miehen kanssa juostessa on helppo pitää rytmiä yllä. Selvisin kuitenkin ja sain jopa kolme viimeistä kilometriä kirittyä vauhtianikin. Lepoa nyt tarvin sitten sen vuoksi, että lauantaina olisi Extreme run ja paikkana Peurunka, siellä kun se hiekkakuoppa maasto tekee juoksusta aika raskasta. Innolla odotan viikonloppua ja nyt tulikin mukava piristys tähän odotukseen tuossa Snypaketin muodossa.

Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Niin ja meinasipa unohtua vastata Snyni viimeiseen kysymykseen: en ole käyttänyt fimomassaa, mielessä on kyllä käynyt sitä kokeilla, mutta se on jotenkin jäänyt kokeilematta.

torstai 25. elokuuta 2016

Syksyn SNY-kierros starttasi

Tänään tuli postissa kirjekuori. Nopeaa toimintaa Snyltäni. Kortti ja ekstrana magneettinen kirjanmerkki, aikasta suloinen etten sanoisi. Kiitos kovasti Snyni.


Ja kortti todella osuva. Tekstinä: Ystävyys alkaa hetkellä, johon kuuluu sanat: "Mitä! Sinäkin? Luulin olevani ainoa!"
Ja nalleilla neuleita yllä. Ja uskon kyllä sinun keksivän mielenkiintoisia juttuja minulle. Nyt täytyy sanoa, että ihan meinaa iskeä malttamattomuus odotellessa...

Juokseminen onneksi vie aikaa ja kun nyt innostuin tuosta Öjbergetistä treenipaikkana oikeen urakalla. Tiistaina käytiin miehen kanssa yksissä tuumin vetämässä ja ihan huikea huomata, että mä juoksin ylös asti kuus kertaa putkeen ja kaiken huipuksi viimeisenä vetona sen ihan jyrkimmän rinteen joka ei muuten ole ihan helppo. Ja vieläkin olis jaksanut, mutta maltti pysy ja sitten päätettiin mennä vielä kolmen kilsan pururata lenkki loppuverryttelyksi... Eipä tarvii siellä enää pururadalle lähteä juoksemaan, tosi huonossa kunnossa paikotellen ihan mutaa ja sitten loppuhuipennuksena.... Satuin kattomaan just alaspäin ja vähän väistin ku katoin, että sammakko hyppii jaloissa... ei vaa ollu sammakko, kyy joka yritti purra jalasta (sammakon loikka siis olikin kyyn hyökkäys). Ei onneksi onnistunu mut ei paljo tee mieli tuolla juosta kun siellä niitä kuulemma saa väistellä pururadalla. Toisekseen tässä jo alkaa miettiä, että pitääkö alkaa kuljettaan kyypakkausta juoksuvyössä, kun aina uusia juoksumaastoja testatessa tulee melkeen juostua kyyn päälle.

Neulominenkin taas alkanut maistua enemmän ja tässä pikkuhiljaa alkaa valmistua muutamia noista monista keskeneräisistä. Yksi huivi tippui puikoilta, tässä vaan mietin, että pingotanko vai enkö... molempi parempi tässä tapauksessa. Se kesähuivi kyllä edelleen odottaa sitä omaa pingotustaan, hih ens kesäksi siis tulossa se huivi.

Nyt pitäisi suunnata nukkumaan... sikäli mikäli tämä äiti saa nukuttua... esikoisella on meinaan ensimmäistä kertaa yökoulu. Vaikka kuinka yritän järkeillä, että onhan esikoinen yöpynyt monessakin paikkaa ilman meitä niin siltikin tämä jotenkin jännittää. Vaikka esikoinenkin kyllä myönsi vähän jännittävänsä, mutta totesi heti perään että hyvällä tavalla. Mihin se aika menee kun noista lapsista tulee hujauksessa niin isoja?

lauantai 20. elokuuta 2016

Kun ystävä pyytää ja kuulumisia

Nyt on valmistakin sitten esitellä... edelleen sata työtä puikoilla ja se kesähuivi pingottamatta, onpahan valmiina ens kesään jossei muuta. Muovit on poissa ikkunoista, mutta siinäpä se... parvekkeen kaiteet ja lasit on vielä jossain tehtaalla... arvatkaa alkaako suoraan sanottuna veetuttaan pikkuhiljaa, no alkaa ja lujaa. Lisäksihän tässä kävi meidän kohdalla niin kivasti, että meidän kaakelit oli tärvelty yhdestä kohtaa... Meillä kun on kaakeloitu parvekkeen lattia. Olipa äijät tulleet muovien poiston jälkeen soittaan ovikelloa, että me laitetaan siihen kohtaan kolme tällästä kaakelia. Mies oli heti tuumannu, että ette muuten laita. Toinen vaihtoehto olis kuulemma ollut, että piikataan kaakelit poikkeen ja tilalle tuo sama kakka pinnoite mikä muillekkin... no ei muuten käy sekään. No olivat loppuviimein sopineet, pienen keskustelun remontin hinnan alennuksista yms pomoille soitteluista jälkeen, että tuo ensimmäinen rivi vaihdetaan ja sillä periaatteella että kuin se olis tarkotuksella laitettu erilaista. Minä tulin töistä kotiin ja menin samoin tein remppaäijien juttusille ja olihan siinä vähän jo hätääntyneen olosta äijää ku mä halusin nähä kaakelit joita aikovat laittaa. Ei käyneet... nyt on mun mieleisen väriset, mutta ihan en oo tyytyväinen työn jälkeen. Tässä nyt miettiny, että vieläkö nostan metelin vai enkö. Mun järjen mukaan se kuitenki menee niin, että jos äijät ite hajottavat vahingossa niin meidän ei siitä kuulu kärsiä vaan he korjaavat sitten vaikka kaakeloimalla kokonaan uudestaan lattian omaan piikkiinsä.

Mutta joo, jos vaihdetaan ilosempiin aiheisiin. Sehän oli pari viikkoa sitten Oulun Extreme run.


Juoksuasuun suunnittelin laittavani kaikista aiemmista kisoista huivit, sortsitkin olis niistä ollut ja päähine, mutta sitte totesin etten pysty sen asun kanssa juoksemaan. Tuli sitten vaan toppi kahdesta kisasta. Rataan oli lisätty pari estettä ja vähän muutettu, niin en itselleni asettamaa aikatavotetta saavuttanut. Se ei sinänsä haittaa, koska kokonaissijoitus oli kuitenkin 135 ja juoksijoita 1400. Lisäksi ensimmäisen kerran tulin maaliin ennen pikkusiskoa... eli parannusta on tapahtunut.


Mikäli jotakuta kiinnostaa se aikatavoite, niin se oli alittaa kerrankin kaksi tuntia. Edellis vuosiin verrattuna kuitenkin voittajienkin ajat olivat noin 10 minuuttia hitaammat niin voin sanoa, että tyytyväinen saa olla omaan aikaan, 2.04.27 kun paras on ollut 2.01.07. Tokihan rata on joka vuosi vähän erilainen, niin sillä tavalla tuo ei ole verrannollinen, mutta nyt oli viime vuoteen nähden tehty kaksi estettä lisää jotka hidastivat reilusti, toisessa kiivettiin, tultiin alas, ryömittiin, kiivettiin, tultiin alas ja ryömittiin ja toinen oli tehty veteen häkki jonka läpi mentiin ja häkki oli täynnä jumppapalloja... eli hidastavia esteitä olivat molemmat. Nyt sitten jännitetään päästäänkö ens kuun alussa Peurunkaan, riippuu siitä saako mies vaihdettua työvuoroja.


Nellihän on vielä tämmönen käteen sopiva ja toimiikin mun käsipainona ellei ole niskanlämmittimenä. Niskassa jos tarvin kahta kättä ja jos toinen riittää on tuossa käsivarrella makaamassa. Kaikkeen pitää osallista meinaan. Nellin painokin on yli kolmen kilon, tarkkaa en voi sanoa kun mies sen viimeksi punnitsi tuossa viikko sitten.... oli vähän meinaan jännitystä elämässä.
Ystäväni Tuutti tuli perjantaina ja pojat lähti miehen siskolle yökylään lauantaina, että me pääsemme Vaasa open airiin. Vein pojat tädille ja juuri ennen lähtöä mies huomasi ampiaisen meillä sisällä, jonka tappoi. Pojat vietyäni otimme muutamat oluet ja laittaiduimme valmiiksi, kun Nellillä olikin yhtäkkiä poski turvonnut, aivan kun ois kirsikkatomaatti kissalla poskessa. Muuta syytä tälle emme keksineet kuin ampiaisen piston. Onneksi ei sen kummemmaksi mennyt, antoi ihan tutkia ja mitään näkyvää emme löytäneet ja oli muutenkin oma itsensä. Lisäksi olimme vielä kotona muutaman tunnin ennen lähtöä niin näimme ettei pahemmaksi enää mene. Selvittiin säikähdyksellä ja sunnuntaina neitosen poski oli jo normaali.

Niin Vaasa open air... sinne katsomaan ensinnä...


Egotrippi, harmillisesti joutuivat aikataulu syistä lopettamaan hiukan kesken. Oli ollut ongelmia aluksi ja eivät ihan ajallaan päässeet aloittamaan ja lopettaa piti kun käsky tuli. Knipin kanssa juttelimme tovin ja kuvaankin päästiin, mutta kun en ole siinä yksin hänen kanssaan en sitä tässä julkaise.

Seuraavana...


The Cardigans. Hienosti Nina lauloi tangon suomeksi, Itämaista Rakkautta. Ja todella upeasti lauloikin. Hän on itseasiassa esittänyt ruotsalaisessa elokuvassa suomalaista tangolaulajaa. Upea nainen upean äänen kanssa.

Ja illan päätteeksi...


Manic Street Preachers. Valitettavasti vaan mun migreeni ei tykänny näistä heidän sinisistä valoista ja mä jouduin siirtymään hieman taaemmas kuuntelemaan. Ei sinänsä haittaa, mies tietää miten voi käydä ja Tuuttikin ymmärsi että olen tottunut ja ei ole pakko mun kanssa siirtyä. Yleensä se vaan on valojen sijaan mun lievä ahtaanpaikan kammo joka ajaa taaemmas, mutta siltikin. Jostain kumman syystä masokistina on aina pakko päästä aluksi mahdollisimman lähelle. Naurattaa itteekin oma toiminta, mutta niin se vaan menee.

Sitten tosiaan Tuutti laittoi mulle viestiä kuukaus sitten, että teenkö hälle tämmösen, Ja senhän hän sai viime viikonloppuna...


Eli Kalastajan vaimon raitavenepaita. Langaksi tuli Catania kaksinkertaisena oranssinpunaisena sekä luonnon valkoisena. Puikot 4,5mm pyöröt.


Tuutti oli tyytyväinen ja arvaatkaa kuka taas unohti punnita... langat päättelin meinaan vasta kun Tuutti oli ensin sovittanut ja kertonut työn kelpaavan.


Ostin itsellenikin langat. Mutta en tiiä vielä teenkö ja jos teen vaatii hiukka muokkausta... isommalle rintamukselle tuo on meinaan todellinen sivutissin vilautuspaita.... siitä ei viittitty kuvaa ottaa. Mutta hyvin pornahtava ois kyllä noilla kädenteillä, pitäisi vähän niitä pienentää omalla kohdalla.

Ja kun rakkaalle ystävälle tämän tein niin sittenhän se piti tottakai merkata käsin tehdyksi...


Sattuipa merkeissä olemaan juuri oikean värinen (siis värillisenä, puunvärisiä enemmänkin) hand made merkki, niin sen sinne helmaan ompelin.

Eilen illalla meidän yllä jylläsi tovin ukkonen ja tämmösen löysin sen jälkeen mattotelineen alta.


Muuten ei mitään, mutta tämä kyyhky oli todella pahoin loukkaantunut. Minulla sitten ei kantti kestä jättää luontokappaletta kärsimään. Siinä henkisesti valmistauduin katkaisemaan niskat, kun tuli eräs naapuripariskunta. Menin kysymään josko heistä mies voisi hoitaa homman. Hän kuitenkin totesi heti ettei vaan pysty. Mä sitten aloin keräämään itseäni toimiin, kun sattui poliisit ajamaan kierroksellaan ohitse ja saimme heidät vinkattua paikalle ja hehän homman sitten hoitivat. Eli ei tarvinnut alkaa eläimen murhaajaksi. Olen todella eläinrakas, mutta olen myös ihminen joka ei suostu katsomaan toisen kärsimystä, ei edes villieläimen. Ikinä en ole vielä itse joutunut lopettamaan eläintä, mutta sen tarvittaessa teen, eläintä en jätä kitumaan. Tämäkin yksilö roikotti toiselta puolelta siipeään ja saman puolen jalkakaan ei toiminut kunnolla. Kaatui heti tuolle kyljelle kun yritti paeta. Mielenkiinnosta haluan tietää teidän tilanteen? Olisitteko tarvittaessa valmiit katkaisemaan niskan kituvalta eläimeltä?

Sitten vähän iloisempiin asioihin ja elämää täynnä oleviin eläimiin...

Tänään aamupalan jälkeen hetken sulattelu ja sitten kohti Öjbergetiä poikien kanssa...


Äitee vetäs ensin viis kiekkaa ylämäki juoksua... ei tätä tässä näkyvää polkua. Tämä on lyhin 170 metrinen ja jyrkin. Minä vedin sivurinnettä, joka on 330 metrinen ja loivempi paitsi viimeiset kolmisenkymmentä metriä. Maanantaina oli esikoisella tuolla säbäjoukkueen treenit, kävivät ensin juoksemassa pururadalla ja pelasivat sen jälkeen suojalkapalloa. Minä vedin sillon itseni piippuun tässä lyhyessä ja tuossa pitkässä rinteessä... 10 kertaa kerkesin puolessatoista tunnissa ja viimesellä kierroksella jo ajattelin etten selviä ylös enää kävellenkään, sisulla mentiin. Esikoista nauratti kotiin tullessa kun äiti ei meinannut jaksaa edes portaita nousta ylös. Nyt sitten tuon viisi vedin ja sen jälkeen ilman ollessa tosi lämmin kerkesimme ihmettelemään sipiliskoja ja perhosia...



Eli näin täällä. Ihanaa loppu viikonloppua kaikille!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kesä kuulumisia

Yhä edelleen on huivi pingottamatta. Syystä että kotona on muovien sisällä niin tukala olla ettei jaksa pakollisia enempää mitään tehdä. Lisäksi miehen ja lasten lomaillessa jokainen mun vapaa päivä käytetään yhdessä touhuiluun. Nyt olin aamun töissä ja miesväki oli lähtenyt jenkkifutista kattomaan, minä tein kotona illaksi tonnikalasalaatin ja hyppäsin pyörän selkään ja istun Laiturilla tekemässä postausta.

Mitäkö sitten on touhuttu. Mm käyty Ähtärissä Flow Parkissa...



Kuvassa meitin juniorin taidonnäytettä. Ja meitin perhettä puras kärpänen, näitä lisää.
Sitte kiipeilyn jälkeen käytiin eläinpuisto kiertämässä...


Ja kyllähän se (mikäli muistan oikein) Minni osaa poseerata ja ottaa yleisönsä. Pentujakin oli kolme kappaletta ja kovia olivat menemään.

Sitten sattui neljän vapaan putki viime viikonlopulle ja se vietettiin mökkeillen Valkeisen järvellä Lestijoella.... Siellä harrastettiin juoksemista, vaellusta ja myös puiden halaamista. Mukana oli myös mun vanhemmat ja siskon perhe.



Oli kyllä erittäin ihana paikka ja koko porukka viihtyi, olisi viihtynyt enemmänkin, mutta minun työvuorojen mukaan piti kulkea... kaikki muut kun lomailivat tuohon aikaan paitsi minä.

Perjantaina kun tulin töistä kotio oli mies kysymässä koska mennään... Ulos syömään ja sekin sitten ihan uudella tavalla... Alakerran väki oli just pyytänyt pojat rannalle uimaan, pieni juttutuokio ja tilanne se, että ei kiire rannalta kotiin ja nämä äiti ja isä nosti ulkona syömisen ihan uudelle tasolle...




Ja tässä vaiheessa tiedoksi postauksen kirjoitus jatkuu kotona... tuo kuvien asettelu ja muu muokkaus alko kännykällä takuta urakalla, sekä mies saapui seuraksi pelin päätyttyä.

Mutta takaisin tuohon ulkona syömiseen. Tänä viikonloppuna kun oli one in the life time tilaisuus täällä meillä Vaasassa niin sinne siis. Dinner in the sky....


Söimme siis päivällisen neljänkymmenen metrin korkeudella. Ja voi jumpe, tätä mää tahon lisää... tässä kuva suoraan tuolini vierestä alaspäin... älkää piitatko naapurissa istuneen kengistä.


Ja tuossa naapurin kengän vieressä on siis Strampenin terassi, Strampen on ruokaravintola ja kesäisin terassi rannassa. Huikeat maisemat ja kerrassan loistavaa ruokaa,


Tässä kuva Vaasan hovioikeuden talosta tuolta yläilmoista, kaunis tämä kotikaupunki vain on. Pitäisi enemmänkin kuvata.

Jotain on myös valmistunut käsityö saralla. Ennen mökkireissua käytiin Minimanissa ostoksilla, limpparia ja vichya ja osa ruuastakin. Mutta mitäpä käsityönarkomaanin silmiin osuu keskellä käytävää? Tietysti luotilankaa. Tuolla oli vaan kolmea väriä ja aika pieniä rullia, mitä katoin Biltemasta löytyvän. Ja olihan tuo hintavampaakin siihen nähden... mutta kun kaikki tämä tieto tuli haettua vasta jälkikäteen. Olikohan kellekkään yllätys? Käsityönarkomaani kun johonkin uuten törmästessä ei hae tietoja vaan toimii ja tiedot haetaan vasta sen jälkeen jos jatko kiinnostaa. Eiköstä vaan?
Rulla ja koukku (kotona oleva 4 mm) kulki laukussa mukana tuon mökkireissunkin, siellä kyllä jokusen kierroksen neuloin kesken olevaa huivia. Mutta tuo luotilanka sai olla ihan rauhassa, kunnes keskiviikkona sen otin esille koukun kera, pikaista surffailua ja sitte mentiin...


Kun tuota lankaa on vaan 50 metriä tuossa rullassa kattelin jokusen korin ohjeen ja sen mukaan lähettiin menemään omasta päästä. Ihan kivan pikku korin siitä saikin ja vähä vielä jäikin lankaa.


Nyt sitten seuraavaksi sinne Biltemaan... suunnittelin vähän josko löytys kivat värit niin kylppäriin matto virkaten. Ihan noin räikee toi ei oo vaan enemmänkin semmonen kirkas tipunkeltainen luonnossa.

Että semmosta täällä touhuttu töiden lisäksi. Pianhan se on taas Oulun extremekin edessä, pari viikkoa ja taas mennään. Vielä siis kerkee ilmottautumaan täällä. Tai voi tulla kannustamaan mikäli lähistöllä asuu.

Mukavaa alkavaa kesäviikkoa kaikille!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Oiskos aika kertoa kuulumisia???

Näyttää blogi jääneen ihan hunningolle, anteeksi siitä. Nyt kuitenkin taas tiedossa kunnon pläjäys kuulumisista. Käsitöitä on ns valmiina, mutta kun se päättelykeiju ei oo täällä käynyt viime aikoina juurikaan nii ei sitte mitään esiteltävää sillä saralla ole. Juostua on tullut mukavastikkin. Mäkitreenejä ei ole tullut vedettyä uudempaa kertaa, vaikka mieli tekis, aina ei vaan kerkee vaikka tahtoskin. Mutta sattuipa tuossa eräs sunnuntai, että lähdimme juoksemaan Pilvilammen ympäri, matka tietääksemme 12,5 kilsaa...


Jostain syystä vaan emme koskaan päässeet opasteita seuraamalla ympäri, vaan kiersimme ympyrää tai eksyimme ihan muualle. Ja sitten tulikin juostua ihan kiva matka... Jälkeenpäin kun on puhuttu tuttujen kanssa, niin ei olla ainoita eksyneitä kun lähdetään kiertämään Pilvilampea. Kyllä sen ympäri pääsee, mutta miten sitä ei tiedetä, eikä moni muukaan.

Tuolla juoksureissulla sattui semmoinenkin mielenkiintoinen homma, että näin elämäni ensimmäisen kerran kyyn elävänä enkä vain kuvasta. Meinasin sen päälle juosta. Miehen onneksi oltiin juoksemassa, ettei tarvinnu jäädä ihailemaan ja kuvaamaan sitä. Minä kun tykkään kärmeksistä ja mies taas ei voi sietää.



Nelli on edelleen varsinainen kaikessa mukana neiti. Tässä itseasiassa syö herkkua mun mahan päällä kun makoilen lattialla. Lähdimme kyläily reissulle, niin neiti olisi ihan väkisin tulla mukaan ja teki hyökkäyksen rappuun. Sitten tarttui ylimmän rapun reunaan etutassuilla niin lujaa, että ei meinattu saada irti. Onneksi ei kuitenkaan ole alkanut harrastamaan rappuun livahtamista heti kun oven avaa, siitäkin kokemusta Kuningattaren ajoilta. Romppu oli siinä mestari ja lisäksi osasi sen taidon, että lähti juoksemaan suoraan alas ja kun meinasit saada kiinni pyörähti ympäri ja juoksi ylös, jne...


Kesälomaakin tuli vietettyä kolme viikkoa. Lauantaina kun loma alkoi käytiin poikien kanssa nauttimassa kauniista säästä Raippaluodon sillan kupeessa. Pojilla oli vielä koulua sen ensimmäisen viikon, niin minä sain sitten oman loman, uskalsin jopa lähteä pariksi päivää pois. Esikoinen sai myös heti tiistaina silloin kipsin pois ja kun siltä reissulta kotiuduttiin ostin lipun seuraavaan junaan ja jo illalla olin siskon luona saunomassa.

Tuli käytyä Haaparannassa täydentämässä minttutoffee varastotkin. Ja säät suosi jopa niin, että tuli heitettyä talviturkki. Aamupäivästä käytiin siskon kanssa lenkillä ja samalla reissulla pulahdettiin ja sitten illalla uudestaan kävin uittamassa siskon koiran, Torniojokeen jäi talviturkki tänä vuonna.



Siskon luota perjantaina takasin kotiin ja lauantaina sai ylpeillä poikien todistuksilla. Juniori sai stipendinkin. Ja siitä sitten hypättiin autoon ja nokka kohti kotikontuja. Isän kaveriksi tai siis isä siinä oli kaverina ja minä tein ja nautin. Jaa mitäkö? Sunnuntaina mä ensin leikin puukkosahan kanssa ja purin vanhan aidan pois. Sitten maanantaina alotettiin tekeminen.


Laudat oli isä jo sahannu ja osan tervannu. Loput tervasin minä ja ai että se terva tuoksuukin hyvälle.
Keskiviikkoon asti tehtiin ja komeaa aitaa tulikin, vaikka ite sanonkin. Tähän asti päästiin tiistaina.


Puoleen väliin siis. Keskiviikkona ajeltiin poikien kanssa kotiin ja torstaina sitten ensin anoppilaan, johon pojat jäi ja miehen kanssa jatkettiin Kuopioon. Ja siellä sitä sitten taas juostiin... elämäni ensimmäinen puolimaraton, Pullukka runissa. Tuon Pilvilammen lenkin jälkeen tiesin kyllä pystyväni siihen ja aikakin ihan hyvä, 2.26.50 ja sijoitus oli 154. Voin sanoa, että oli pikkasen voittaja fiilis tuon jälkeen...


Miehen serkku meitä kuvasi ja tässä tullaan maalisuoralle... ja maalissa sitten päästiin ison miehen kainaloonkin...


Sunnuntaina sitten anoppilan kautta kotiin ja maanantaina taas kotikonnuille jatkamaan aitaa....


Aita saatiin ihan valmiiksi tiistaina. Ja eihän sitä ihan toimettomana voi olla tietenkään, joten esimerkiksi juniorin pallon paikkasin... tässä vaiheessa voin kertoa, että jesari on kova sana ja isän tyttönä sillä paikkaan mitä vaan...


Sain myös vietettyä äidin omaa aikaa... pojat ja mummi ja pappa meni ajoissa nukkumaan, niin minä nappasin virkkuun mukaan ja menin rakkaaseen paikkaan, mattolaiturille....


Ja mikäs siinä oli istuskellessä tyvenessä ja kauniissa kesäillassa... tässä maisemassa mieli lepää, se on sitä lapsuuden rakasta maisemaa...


Ja jottei tuo viimeinen viikko olis aidan nopean valmistumisen vuoksi ihan löhöilyksi mennyt, niin lauantaina sitten osallistuttiin Tuutin kanssa Fantin hölkälle ja juostiin 15 kilsaa. Ja kivaa oli, vaikka vettä tulikin ihan kunnolla, alkoi satamaan vähän ennen starttia ja kun oltiin juostu lakkas satamastakin. Ja sitte tulikin tukahduttavan kuuma, joka tottakai ties ukkosen illaksi. Eipä haittaa, mä rakastan ukkostakin. Sunnuntaina sitten kotiuduttiin poikien kanssa ja nyt on kaks päivää jo painettu töitäkin.

Niin joo, Nelli ja Harli ei oikeen tykänny tästä kotona pyörähtämisestä... ikävä oli ilmeinen ja tuonne Kuopioon kun tehtiin lähtöä oli tämä selkeä mielipide esillä: ilman meitä et taas lähde.



No kyllä mä neitosia joka kotipiipahduksella paijasin ja hemmottelin herkuilla.

Että semmosia kuulumisia. Mukavaa kesää kaikille ja ihanaa Juhannusta. Toivottavasti se päättelykeiju tulee pian käymään niin tulee eloa tähänkin blogiin enemmän.