lauantai 16. huhtikuuta 2016

Räpylät

Minullahan siis työnkuva muuttuu, tuuraan työkaveria hänen äitiyslomansa ajan. Jo syksyllä bongasin Ullaneuleesta vauvan ankkasukat. Ihastuin välittömästi, mutta ei ollut ketään kenelle tehdä kyseiset sukat. Kunnes nyt tajusin, että voin tehdä ne työkaverilleni. Tuumasta toimeen.


Muutin kantapään tiimalasiin, jotenkin se tuntui paremmalta. Muuten mentiin ihan ohjeen mukaan. Näistä vaan tais tulla versio sammakko, kun sopivaa lankaa oli vain vaaleanvihreänä. Lankana oli Novitan Wool. Puikkoina pyöröt olikos ne nyt sitten 3 vai 3,5 mm, enpä ole varma. Lankaa kulu 40 grammaa.


Työkaveri ilahtui sukista ja minä sain ne vihdoin tehdä. Mutta siitähän se ajatus sitten lähti... Jo tehdessä pyörittelin ajatusta miten tehdä aikuisten versio ja tadaa... mulla on räpyläkotitossut.


Ohjeenkin kirjottelin ja mikäli joku haluaa kokeilla toimivuutta niin kerro ihmeessä, pistän mailia tulemaan. Lankana näissä herkullinen Zeldan padalta aikanaan hamstrattu Serene värjäys seiskaveikkaa nimeltään Rouva Oranssi. Lankaa kulu 75 grammaa ja puikkoina näissä oli 2,75 mm KnitPron zingit. Näistä tuli ihanat tossukat kotiin.

Loppuviikko onkin ollut kahden leijonaemon murinaa kera yhden uroksen. Meillä kun taloyhtiön hallitus alkoi kenkkuilemaan ja mehän ei hyväksytä lasten huonoa kohtelua. Meillä on talon edessä asfaltoitu pihatie/pelastustie. Tiellä on vielä leikkiviä lapsia merkki... Meidän pojat ja alakerran poika ovat pelanneet tuossa tiellä, heillä on käytössä alakerran pojan maalit. Maalit säilytetään heillä kotona ja ovat sen verran keveät, että pojat voivat itse niitä siirrellä. Pojat siirtävät maalit heti pois edestä jos joku autolla tuosta ajaa tuomaan esimerkiksi painavia ostoksia. Alakerran leijonaemo sai sitten isännöitsijältä huomautuksen, jossa ilmoitettiin hallituksen päättäneen kieltää pelaamisen tuossa. Perusteena pelastustien tukkiminen (mitä tuo ei siis ole, maalit eivät ole mikään kiinteä este), sekä rapun sotkeminen ja siivouskustannusten kasvaminen. Ensinnäkin rappua ei sotketa, vaan tähän aikaan vuodesta rapaa tulee kengissä sisälle joka tapauksessa. Eli on normaaliin elämään kuuluvaa. Toiseksi siivoja tuskin saa palkaa sen enempää vaikka rappu vähän kuraisempi olisi, pojat eivät kuitenkaan leiki rapussa ja talon asukkaina heillä on ihan oikeus kulkea rapussa kotiin ja ulos. Ja tosiaan tuo ei ole pelastustien tukkimista, kun maalit eivät tiellä ole poikien muuta leikkiessä ja tosiaan koko talon asukkaat tietävät poikien ottavat maalit välittömästi edestä mikäli joku auto siitä tulee. Pojat myös seisauttavat pelin, jos koiranulkoiluttajat menevät ja muutenkin ihmisten kävellessä ohitse.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja vieläpä alkoi haistatella miehelle, kun menimme kaikki kolme puhumaan tästä huomautuksesta hänelle. Mielestäni asiatonta käytöstä puheenjohtajalta, kun me ihan asiallisesti hänelle puhuimme ja kerroimme mielipiteemme. Mehän sitten aloimme selvittää asioita, niin hallituksella tai isännöitsijälle ei ole mitään laillista oikeutta moista kieltoa asettaa. Lisäksi olimme yhteydessä palotarkastajaan ja saimme häneltä lausunnon, jossa ilmoitetaan että pelit eivät ole missään muotoa pelastustien tukkimista.

Arvatkaapa oliko pojat pelaamassa välittömästi kun saimme tämän lausunnon. Vielä ei ole tullut kukaan hallituksesta sanomaan mitään. Taisivat vain kokeilla josko saisivat meidät alistettua, mutta kun lapset hyökkäyksen kohteena ei mitään saumaa. Tässähän todennäköisesti on takana se, että lasten pelaamisesta lähtevä "meteli" nyt häiritsee sekä se, että kuulumme siihen osaan talon asukkaita jotka eivät ole tyytyväisiä hallituksen toimintaan ja kantamme on tullut selväksi.

Siitä olen erittäin onnellinen, että tuon puheenjohtajan alkaessa haistatella me pysyimme rauhallisina ja asiallisina. Eipä saa siitä asetta meitä vastaan. Meidän pojat ja alakerran poika olivat todella onnellisia kun kuulivat, että saavat jatkaa pelaamista. Pari päivää oli pelaamiset pannassa, kun halusimme tosiaan mustaa valkoisella ennen pelien jatkumista, nyt meillä on ja lisäksi isännöitsijälle lähtee vastine liitteineen ja faktoineen aiheettomasta huomautuksesta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Meillä se onneksi muuttui iloiseksi ja ulkoilusta nautittavaksikin.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Sävärit langasta....

Täytyy sanoa itsekkin yllättyneeni, enkä niin "positiivisessa" mielessä, että seiskapeikko kerät antoivat todellisen sävärin... lähinnä tällin päin näköä. Samaan hengenvetoon voin todeta, että Siwan mainoslause: Siwa yllättävän lähellä tuli kyllä hyvinkin tutuksi... Mitenkä niin?

Eilen kävimme koko perhe ulkona syömässä ja kotimatkalla tuumasin miehelle, että maitoa pitää hakea, ajappas tuosta lähi Siwan kautta. Siinä sitten otin maitopurkin kaapista ja samalla silmäkulmasta näin viereisessä hyllynpäädyssä olevan jotain lankakeriä, net oli niitä seiskapeikon keriä, jotka yllättivät... Käännyin tottakai katsomaan niitä lankoja tarkemmin, että mitä ovat ja todettuani mitä ovat käännyin jatkaakseni matkaa ja PAM!!!! Siinä se oli yllättävän lähellä lähi Siwassamme keskellä käytävää rautainen kannatintolppa, semmonen kakkosnelosta vastaa, eli aika ohut. Ennen en ollut sitä huomannut laisinkaan, mutta nyt huomasin... niin huomasi silmäkulmakin... 


Ja varmuuden välttämiseksi kerron, kuvissa on sama silmä. Ylemmän kuvan otti mies ja alemman minä itse, kun yritettiin saada kunnolla tuo patti näkyviin. Se maitopurkkikin lens käsistä ja meni rikki, myyjä hiukan katsoi hitaasti kun mua jo nauratti kassalle tullessa ja ojennan hänelle rikkinäistä maitopurkkui, että tämä tipahti mulla lattialle ja meni rikki. Kerroin sitten mitä siinä oli tapahtunut niin alkoi jo myyjääkin hymyilyttää ja hänkin totesi sen tolpan olevan aika hankalassa ja yllättävässä paikassa. Liekö joku muukin käsityönarkomaani tehnyt samoin tuttavuutta.


Voinette uskoa, että miehen kanssa oli hauskaa, etenkin kun naurun lomasta kerrottuani mitä tapahtui sain vielä tuumattua tuon Siwan mainoslauseen. Ja voin kertoa, että tänään jo näkee muutkin millaisen säväyksen sitä voi yhdestä lankakerästä saada.

Me kun vielä viljelemme hurttia huumoria keskenämme ja piti lähteä lenkkariostoksille, niin mies tuumasi, että menet myyjälle selittämään, että tarviit lenkkarit, joilla pääsee juoksemaan nykyisiä lujempaa miestä karkuun. No ihan en kuitenkaan näin aloittanut keskustelua myyjän kanssa. Tuli todettua, että tarviin uudet lenkkarit, kun jalat alkoi oireilla eilisen reilun 13 kilometrin lenkin lopussa. Tänään sitten hain uudet ja sainkin taas oikeen unelmat, oli kyllä asiansa osaava myyjä. Kertomani perusteella ohjasikin minut ihan eri malliin mitä olin hakemassa ja kyllä napakymppi, heti tunsin kun kengät jalkaani vedin, että ne on tässä. Ja eilisen lenkin oireet ei tuntunut missään kun kävin ystävän kanssa tänään aavistuksen vajaa kuusi kilometriä juoksemassa.

Kuten huomaatte, juoksuaika on todella alkanut. Lenkille, lenkille, lenkille... tästä syystä on käsityöt jäänyt hitammalle tahdille. Pari isoa projektia ja monen monta pientä, kulloisenkin ajan sekä väsymyksen tilan puitteissa tehdään sitten tilanteeseen sopivaa käsityötä. Eli paljon kesken ja kun jokaista vuorollaan pätkän tekee on tiedossa melkonen pläjäys jossain vaiheessa.

Nellin juoksuaika sitten loppui lyhyeen. Ja kuten kuvasta näkyy neiti nautti täysin rinnoin, kun saatiin sukkapuku tänään pois.


Niin joo ja olihan se vielä semmonenkin juttu, että töissä tuli mukavia juttuja. Kohta alkaa työvuorot olemaan säännölliset ja lähinnä aamua, ensin vähän opetellaan ja sitten uusi juttu vastuulleni. Mukavaa vaihtelua, ainakin noin vuodeksi tiedossa.

Niin ja meitähän saa ja voi käydä vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka äänestämässä. Hurjasti ollaan jäljessä niistä kärkimääristä, mutta tänään tuli virallista sähköpostia, että on todettu pariakin erilaista huijausta, että kenenkään peli ei ole vielä menetetty, vaan äänet tarkistetaan manuaalisesti ja äänistä poistetaan nuo äänestyskoneita käyttäneet yms muut. Eli käykäähän vielä antamassa ääniänne... jospa edes se kaksisataa saatais rikki, mielummin enemmänkin. Sehän ei kuitenkaan ole huijausta vaikka antaisitte äänenne joka päivä, koska siihenhän nimenomaan kannustetaan jo järjestäjänkin puolesta. Lisäksi sen verran, että esimerkiksi urheilukassi on eräälle tulossa. Ja äänestämässä siis voi käydä täällä. Ja äänestyksessähän siis valitaan team Finlandin edustajat Saksaan Fisherman's Friend Strongman runiin.

Mukavaa huhtikuuta teitille!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Juoksuaika alkoi...

Niin sitähän käytiin toissa lauantaina juoksemassa tämän vuoden ensimmäinen Extreme run. Eikä muuten huonosti menny laisinkaan.


Mullahan oli ne junassa tehdyt säärystimet jalassa... tai siis hyvin pian ensimmäisellä kierroksella ne olikin mytyssä nilkoissa. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä tajusin ne jättää huoltopisteelle, josta ne noudin maaliin tulon jälkeen. Olisimpa vain tajunnu aiemmin... ei meinaan umpihangessa oo heleppoa pitkien villasäärystinten kanssa, kun lämpötila on plussan puolella...

Oli tosi upea sää ja ihan huippu rata, todella rankka kylläkin, rankin mitä vastaan on tullut ja siitä huolimatta yllätin itseni ja kokonaissijoitus oli 55. Naisissa taas sijalla 19, eli todella huippusuoritus kyseessä... Seuraava kuva kertonee jotain radan haasteellisuudesta...


Mojovan tällin sain jossain vaiheessa jyrkissä metsärinteissä pyllymäkeä mennessä... joku kanto siellä tais olla. En huomannu kisan aikana, mutta mustelmia oli kyllä vähän joka puolella... tuo nyt komeimpana. Vieläkin mukava värikartta tuossa reidessä komeilee. Mutta pitäähän sen jossain näkyä, että on ollut metsässä rypemässä, eikö vaan?

Ja nyt kun tästä juoksemisesta on puhe, niin pieni pyyntö teille rakkaat ystäväiseni. Nyt ois mahollisuus lähettää minut ja mies edustamaan Suomea Saksaan Strongman runiin. Joten jos haluatte auttaa kahta hullua haastamaan jälleen itsensä, niin käykäähän antamassa äänenne meille täällä. Siellä nyt parhaalla on kyllä yli tuhat ääntä, mutta kokeillaan... eihän sitä koskaan tiedä. Olis se niin huikee kokemus, että ei kannata jättää kokeilematta.

Ja juoksuajasta puheen ollen. Meitin pikkuprinsessasta on sitten tullut nainen... Nelli mouruaa aika komeesti verrattuna siihen, että muuten on ääni niin vieno. Eläinlääkäriin päästään vasta loppukuusta, kun en suostu kelle tahansa menemään. Raukka vaan on itekkin ihan hämillään, että mikä nyt on. Kovasti oli kuitenkin lauantaina apulaisena...


Arvaako joku mitä tässä aletaan touhuamaan?

Kyllä vain, tarkoitus oli vaan olla ja neuloa soffalla, mutta oho ja hups, kun blogeja selatessa huomasin Silmukkanarkoosi-blogissa postauksen värjäyksestä. Se oli sitten semmonen kutina jota pystyi raapimaan helposti ja eiku lankoja vyyhdittämään.

Kokeilin eka kerran cool aidilla kattilassa värjäämistäkin...



Aikaa menee enemmän kun mikrovärjäyksessä. Mutta yleensä ottaen koin että tämä on siistimpää touhua. Ehkä en alkais useammalla värillä leikkiä kattilassa, mutta jos haluaa semisolidia väriä niin sitten kattilaan. Loppujen lopuksi saldo näytti märkänä lauantai iltana tältä...


Nyt pitäskin sitten alkaa keriä vyyhdit, kun ovat tuolla saunassa kuivuneet rauhassa eilisen.

Elikkäs tää lähtee nyt kerimään värjäyssaldoja ja nauttii vapaa päivästä. Ihanaa kevättä teille rakkaat siellä ruudun takana!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ei pöllömpää....

Törmäsin ravelry seikkailulla kivaan ohjeesee tässä viime viikolla (linkki kuhan koneelle pääsen), tässä ensimmäinen jonka uusi koti löytyi tuolla pikareissulla kotopuolessa.


Lauantaina sitte pyörähti pikku pöllö tehdas käyntiin, levoton olo ja mihinkään kunnolla saanu tartuttua... Näitä sitten tipahteli viis lisää päivän mittaan.




Kuvat nyt tuli yhteen pötköön kaikki. Nää on kuitennii ihania ja hyviä jämänöttösten tuhoajia. Langan menemistä ei hajuakaan, ku täyttä tehdään ennen umpeen silmukoimista... Hiukka haasteellista punnita puikkojen kans, ku ainoona vapaa 2 mm oli 100 cm pyöröt. Montaa grammaa ei kyllä näihin yhteesäänkään menny. Osalla kokonaan virkatut silmät ja osalla helmet iiriksinä. Kaks näistä lauantain tehtailuistakin ovat jo uudessa kodissa. Lisää kyllä tulee, kuluu hyvin jämät ja nopeita tehä. Ja todella kivoja pikku lahjoja.

NySemmosta. Auton nokka suunnattuna Peurunkaan ja huomenna hullua viedään taas... Ihanaa viikonloppua kaikille.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Junassa syntynyttä

Niin, joskus tulee yllätyksiä vastaan... Tulee puheluita, joiden jälkeen järki kieltää auton rattiin hyppäämisen, mutta pakko on päästä paikasta a paikkaan b. Silloin sitten hypätään junaan ja jotta pää pysyy edes jotenkin kasassa on jotain käsillä tehtävä. Tulipas tehtyä vuorokauden reissu kotikonnuille ja junassa neulottua mennessä jo kotona puoleen väliin saatu säärystin loppuun ja seuraavana päivänä takasin tullessa sitten toinen, joka syntyikin  kokonaan junassa, kun ei enää tarvinnut sitä hurjaa rallia päässä pyöritellä.


Oli siis puikoille hypänny keskiviikkona pitkät säärystimet juoksuun. Vohveli neuletta, että pysyvät hyvin jaloissa.


Puikkoina 3,5mm knitprot ja lankana Regian 8-fädig mouline color. Omasta päästä lisäykset sovituksen mukaan heitetty tuonne ja ihan kivasti mielestäni onnistu tuo lisäys tuohon.


Sopivan napakat sain näin, että pysyvät vauhdissa mukana ja ylhäällä. Testiin pääsivät tänään pulkkamäessä poikien kanssa, hyvin pysyi ja hyvin lämmitti.


Lankaa nämä söi 117 grammaa, eli hyvin sai yhdestä 150 gramman kerästä nämä tehtyä... vaikka epäilin ja mietin olisko pitänyt ottaa kaks kerää... No onneksi en ottanut, tai siis tämähän on sen verta ihanaa lankaa, että olis se jäljelle jäänyt keräkin taatusti tullut käytettyä.


Sopivasti sitten nämä tuli varmasti valmiiksi ensi viikonlopun juoksua varten. Tosiaan tänään pääsivät testiinkin, kun poikien kanssa pulkkamäkeen mentiin. Nyt on äiteellä peppu hellänä ja jalat todennäköisesti komeasti mustelmilla (en ole uskaltanu kattoa). Alunperin ajattelin vaan kattella poikien laskemista, meillä oli pulkka, rattikelkka ja Stigan snow raket mukana. Minä sitten istuskelin tuo lumiraketin päällä mäen päällä, se kun on pepun alla lämmin ja katselin poikien laskemista. Esikoinen kuitenkin päätti, että äiti laskee kanssa ja työnsi mut vauhtiin... sen jälkeen sainkin sitte laskea vuorotellen kummankin kanssa ja kaikilla mahdollisilla... rattikelkka ei ollut hyvä, tipahdin aina kyydistä. meidän pulkka ei sovellu kahdestaan laskettavaksi, joten yhteislaskuun valikoitui tuo lumiraketti. Kivaa oli.

Nelli oli eilen taas assarina oikeen urakalla, vaikkakin välistä näytti näin masentuneelta... oli vissiin tylsä kattoa kun laitoin pyykkejä kuivaan.


Puihtaissa lakanoissa oli kuitenki nautinnollista nukkua... Ei tuohon raaskinu sitte laittaa edes päiväpeittoa eilen...


Ja illalla vielä sitten piti osallistua uutisten selailuun kännykälläkin....


Kovan hurinan kera tuossa luettiin maaliman tapahtumista.

Tänään sitten pulkkamäestä tultiin kaupankautta kotiin. Pojat purki kauppakasseja kun minä kuskasin laskuvälineitä parvekkeelle... Nelli päätti paljastaa itsestään uuden puolen... pieni rockari asuu myös meidän neitokaisessa. Juniorin kitara oli olkkarin pöydällä ja Nelli sillä pitkän tovin soitteli. Kuvaa ei tullut otettua, kun yritin saada videolle, mutta sekään oikeen onnistunu, kun kuvaamaan pääsin tuumasi Nelli konsertin parin soinnun jälkeen konsertin päättyneen... liekö tuolla suuren maailman tähtien elkeet ja kuvaus kielto keikoilla...

Pysykäähän kuulolla, lähipäivinä tiedossa jotain mukavata.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa....

Tänään jälleen kerran jäin töissä hiuksista kiinni, vaikka ponnarilla olikin. Ne nyt vaan on olleet hetken aikaa niin pitkät, että jatkuvasti jossain kiinni ja toisekseen Nelli rakastaa hypätä mun ponnariin kiinni, kynnet selkään tottakai.... Aauuutss....




Pitkät on.... Puoleen selkään. Ja töiden jälkeen syödessä tuo meidän teinipaholainen iski taas kyntensä mun selkään ja kunnolla... Itku melkeen pääs ja hermot meni lopullisesti. Pikku torkut ja sen jälkeen google käyttöön. No nyt kyllä huomaa et hermot meni...




Nyt on kevyt olo ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Ensimmäinen kerta kun iteltäni hiukset leikkaan, vaikka muilta olen leikelly jo ainaki kakskyt vuotta. Tai siis olen itelleni otsista leikelly kun semmonenkin on joskus ollu, mutta en koskaan lyhentäny koko päätä ja reilusti. Enää ei ole kynnys tätäkään tehdä uudestaan. Tuunausta se tämäkin on. Mitäs mieltä ootte? Ja onko kukaan teistä itseltään leikkonu hiuksia? Ja kyllä se oli jo aikakin nämä pätkästä... Äitee ne viimeks kesällä leikkas... Ja huomaa heti tunnustakin että oli siinä huonokuntoista hiusta kovastikkin... Ihmekös tuo kun jatkuvasti jossain kiinni niistä ja Nelli niitä jäytänyt.




Muksaa viikkoa kaikille ja talvilomalaisille riehakasta lomaa! Meillä miesväki lomailee ja hyvät kelit on... Tänään ovat olleet luistemassa Pari tuntia ja pojat monta tuntia vielä pihalla. Nyt mä keitän kupposen teetä ja istun kutimen kans hetkeksi soffan nurkkaan.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Rentoa, lämmintä ja aivotonta, mutta ah niin ihanaa...

Vihdoinkin sain kuvattua, tai siis esikoinen sai kuvattua sen Nellin omiman nukkuma-alustan... Tällä viikolla lähes joka päivä ollut tarkoitus kuvata, mutta kun ei oo ennättänyt ulos päivänvalon aikaan, tänään vihdoin kerkesi. Olishan tämän sisälläkin voinu kuvata, mutta jostain syystä tuntui, että tämä on kuvattava ulkona. Uusi ihana, lämmin rentoilupaita....


Todellakin aivotonta, siitä vaan ainaoikeeta posottaa menemään. Väliin kun tarvii näitäkin nollausneuleita, kun on kaikkea muuta niin paljon. Tämän kanssa saa ajatukset juosta omia ratojaan. Ohje on siis Skappel, johon suomenkielinen ohje löytyy Kalastajan vaimon-blogista täältä, kannattaa kuitenkin kurkata myös alkuperäistä norjankielistä ohjetta. Nimittäin suomennoksessa mainitaan vain, että takakappale voi olla hyvinkin etukappaletta pidempi, mutta mielestäni aika oleellinen tieto on että sivuihin pitää jättää halkiot kappaleita yhdistäessä.



Halkio näkyy kuvassa kun siitä tietää, En hoksannut esikoista pistää sitä kuvaamaan erikseen. Tässä alimmassa kuvassa näkyy väri parhaiten oikein. Lankoina mulla oli ice yarns merino beigenä (140m/50g) ja Austermann Kid silk (225m/25g). Esikoinen muuten kommentoi tästä paidasta, että tämä on hänen mielestään liian iso... joutui äitee sitte selittään, että sen on tarkotuskin olla.


Sen verran piti poiketa ohjeesta, että otin 7 mm puikkojen sijaan 6 mm puikot. Nimittäin mun käsialalla tästä olis isommilla puikoilla tullu sitte jo puolijoukkueteltta, eli todellakin liian iso.


Lankoja kului yhteensä 390 grammaa. Tästä tuli ihanan muhkee ja toodella lämmin. Meillä siis tänään on ollut tuulinen päivä ja pakkasta semmonen 7 astetta... ei muuten tuntunu kylmälle ulkona kuvata. No okei me otettiin kuvat lumisateen takia tuossa porttikongissa... piti suojella kännykkää jolla esikoinen kuvas.


Riitti hyvin, että alla oli pitkähihainen t-paita, pipo päässä ja huivi kaulassa. Ja hyvä, että tuli näin lämmin... tämä meinaan tulee olemaan parin viikon kuluttua sitten päällä extremen jälkeen heti siinä maalialueella. Juostessa meinaan ei sitä vaatetta ole niin paljon, että tarkenis sitten muuten jäädä siihen nauttimaan. Tämän kun vetää sitten päälle niin kyllä tarkenee.


Se on jälleen kerran ihana. Olenkin onnellinen, että pääasiassa aina neuleista tulee ihania ja ei ketuta niiden valmistuttua ja hautaudu kaapin perälle.

Olihan meillä tässä yks päivä yritystä ottaa kuvia sisällä, mies kameran takana... Assistentti oli mukana, niin eihän siitä oikee mitään tullu... kuvaaja kun ei edes tajunnu alkuun mitä oli tarkotus kuvata...



Sitten olikin tuo temppuilija tuolla olkapäällä saanut itsensä semmoseen asentoon, että olin ihan etukumarassa ja ei paljo onnistu sillon paidan kuvaaminen. Tänään assistentin kanssa taas katteltiin ikkunasta ulos ja kun siitä lähettiin pois, hoksasi assari makkarin tuuletin lampusta roikkuvat säätimet ja kiipes mun pään päälle... tuli kiirus, ettei vaan hyppää säätimiin.

Kova tuo assari on jutteleen ja tällä viikolla on oppinut ilmottaan, koska olis aika leikkiä. Tulee maukumaan mun jalkoihin ja lähtee viemään mua kohti kodinhoitohuonevessaa... siellä sitten hyppää pöntön kannelle istumaan ja tuijottaa sitä kaappia jossa säilytän kissojen tavaroita. Sieltä sitten pitää mamman ottaa höyhen huiska, jolla leikitään.

Lisäksi kevään merkkejä... valoisa jatkuu mukavan pitkään jo, vielä kuuden aikaan on ihan valosaa. Toinen on tämä meidän innostunut kaktus...


Siinä oli jo aiemmin pari kukkaa ja nyt kukkii taas. Ehkä kuukaus oli välissä. Ihan riehakkaana siis. Ihanaa viikonloppua kaikille ja hyvää hiihtolomaa sitä viettäville!