Paljastavaa postia ja vähän kirjoja

Tänään tipahti postin matkassa pakettikortti, viimeinen Sny-paketti olisi noudettavissa. Maltoin olla lähtemättä saman tein, kun oli muutenkin asiaa postiin myöhemmin, tänään saapui myös pari kirjaa. Päivässä nyt oli muutakin ohjelmaa ja kun vapaata oli niin maltoin vielä mieleni.

Meinasi vähän leuka loksahtaa kun postissa sain paketin, en nyt ihan tätä koko luokkaa odottanut.

Oli siellä sitten vähän täytteenä paperia, mutta ihana ja reilu paketti oli. Kaikkea kivaa löytyi sisältä.

Kolme kerää Katia Peru lankaa, mitähän ihanaa näistä keksis? Ihana korkkareiden kuvilla varustettu muistikirja, todella kauniita servettejä, sukulaatia ja teetä kera kortin. Minun salainen neuleystäväni tämän kevään ajan on ollut siis Pirjo Kuulumisia Kiihtelyksestä-blogista. Kiitos kovasti Pirjo sinulle ihanista paketeista tällä kevät kierroksella. Ja viitaten kortin viestiin, ikä on vain numeroita ja minä en laske sitä ystävyyden esteeksi. Minä en ole facebookissa, mutta kyllähän ystävyyttä saa jatkettua täällä blogistaniassakin, vai mitä? Ja kerronpa vielä, että tässä muutama viikko sitten tavallaan arvasin sinun olevan minun Snyni. Mutta vain tavallaan, en yrittänyt mitenkään miettiä henkilöllisyyttäsi. Kiersin vain muiden rinkiläisten blogeja ja ihastelemassa heidän saamiaan paketteja sekä valmistuneita töitä. Sinun blogisi kohdalla kävi mielessä, että voisit hyvinkin olla minun Snyni. Ja niinhän sinä sitten olitkin. Yhtään en kyllä osaa sanoa, mistä ajatus mieleeni tuli ja miksi. Enkä asiaa kauheasti miettinyt, mutta tänään muistin heti tuon kun paljastit itsesi.

Niin, toinen paketti sisälsi kirjoja. Tässä vihdoinkin löytyi pari korukirjaa jotka tuntu hyvältä hankkia. Eli uskon niistä olevan hyötyö pidemmäksi aikaa. Yksi tulee vielä jälkitoimituksena, kun oli tilapäisesti päässy varastot nolliin ja se on se jota ehkä eniten odotin. Ja sitten vielä sukkakirja, jota on paljon kehuttu ja jonka hankkimista lopulta aloin tosissaan miettiä ja se oli helppo napata noiden kanssa mukaan.

Tänään kävimme myös katsomassa sukuumme saapunutta uutta pikku prinssiä. Miehen serkku vaimoineen saivat pojan 3.5. ja se sitten sai tänä aamuna koruhermon kutiamaan. Ja eihän siinä kauaa nokka tuhissut. Hieman googletusta ja tarvikkeet esiin (taivaansinisiä ja valkoisia makeanvedenhelmiä ja hopeaa lankana sekä valmisketjuna), siitä syntyi tuoreelle äidille tämä kaulakoru.

Kaulakorua pitää ajatella pitkinä ja lyhyinä. Siniset ovat pitkiä ja valkoiset lyhyitä. Morseaakkosia siis ja kun lähdetään vasemmalta lukemaan P O I K A ketju muodostaa välin ja sitten 3 5 13. Syntymäpäivä ilman pisteitä, koska se olisi hiukkasen pidentänyt korua liikaa. Suloinen nyytti, joka sitten nukkui koko vierailumme ajan. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten jo pääsemme vähän hoivaamaankin.

Tämmöttinen vapaa päivä on mulla ollu. Nyt pistän taas koukun heilumaan nii saan tuon houkutuksen pois puikoilta ja pääsen muihin juttuihin käsiksi ja malttanen taas ehkä kommentoida teillekkin ystäväiseni.

Sitä saa mitä tilaa...

Äitini sanoi haluavansa pitsisukat kesäksi.... lisäksi hän tykkää mahdollisimman pitkistä sukista... siitä ja snyn huhtikuun paketin langoista se sitten lähti... Novitan sukkalehdessä tullut katteltua muutamaan otteeseen yli polven sukkamallia (malli j). Kun sitä ruskeaa lankaa sattui sitten olla itelläkin ja ei ollunna sävyeroa, vaikka ei taatusti ollut samaa erää. Äitienpäivälahjaksi sitten tikuttiin sukat äiteelle. Pitkää ja onhan niissä sitä pitsiäkin, rantuna sivulla. Kuvat on mitä on.... sukkien kuvaaminen omassa jalassa kun muutenki hankalata saatikka sitten näin pitkiä.

Nallesta tikuttu ohjeen mukaan, tai vähän muokkasin noiden pohjekavennusten kanssa... kun olivatten ihan liian harvassa ohjeen mukaan ja silmukoitakin ois jäänynnä hippasen liikaa ja kärjet kavennukset sävelletty omasta päästä. Mutta tämmöset niistä tul. Toivottavasti äiree tykkääpi. Ei meinaan oo vielä saanu näitä. En ennättäny sen niskajumin kanssa saada ajoissa postin matkaan.

Postista sitte tulikin mieleen, viime viikolla tulla tupsahti myöhänen synttärilahja postin matkassa. I-S-O K-I-I-T-O-S Mehtäemännälle Mehtäpirttiin. Ihanaakin ihanammat Maatuska-lapaset.

Minä taas sain eilen esikoisen tekemän kassin... joka päätyi suorilta tein mun kässäpussiksi, just edellisenä päivänä mietin, että projektipusseja on liian vähän, no nyt on taas yks lisää. Juniorilta tuli rannekoru puuhelmistä. Ja kuvassa vielä kassin vallannut työkin... siitä sitten lisää kun valmistuu.

Heh, miesväki vei mut eilen syömään ulos. Saatiin miehen kanssa oikee kunnon naurut ja tänäänki on naurattanu tapaus edelleen mieleen tullessa. Käytiin Pancho Villassa ja juniorilla sitten takkus yhden ranskalaisensa kanssa. Hän sitten ihan selkeästi päätti, että NYT mä onnistun. Otti haarukasta kaksin käsin kiinni ja nosti sen ylös lautasen päälle, ilmekin oli oikeen tuima ja päättäväinen. Siinä vaiheessa äitin rontti havahtu ja ennätti estää sen tarkoitetun seivästyksen. Ois voinu olla melkonen siivo sen jälkeen jos en ois ennättäny ajoissa väliin. Mutta kun sen ilmeen ja asennon olis saanu kuvaan, niin ihana se oli.

Olen ollut luvattoman huono kommenttien kanssa ja aion olla ainakin vielä tänään, kun ei meinaa malttaa päivityksiäkään tehdä, touhuttaa vaan. Tällä viikolla olis tarkotus saada sitten palkinnotkin tehtyä ja matkaan. Jokatapauksessa oikeen ihanaa kesäistä viikkoa kaikille.... meillä on ainakin aivan upea ilma tänään ja luvattu loppuviikoksikkin.

Arvottu on

Eilen oli jo illalla tarkotus arpoa, mutta urheilu vei sitten voiton ja rääkkäsin itteni finaaliin, enkä sitte enää jaksanukkaan suorittaa arvontaa. Tänään sitten sen sain tehtyä. Satunnaislukugeneraattori sai toimia tälläkin kertaa onnettarena ja se valitsi numerot 7 ja 4. Kirjotin jokaisen osallistujan nimen kommentointi järjestyksessä niin monta kertaa kun oli arpoja... joita oli siis kaiken kaikkiaan 79 kipalesta. Kivasti siis oli osallistujia. Seiska arvan omistaja oli päättänyt saada nilkkakorun, joten hän sen myös saa....

Tämmöttistä ketjua sitten punon hänelle, nyt vaan tarvis tietää sitä lempiväriä. Nii ja se pitäs tietää virkkuukoukku virtuoosilta nimeltä Anneli, joten laitatkos minulle mailitse lempiväriä ja sen osotteen, että tulee sitten ketju oikeeseen paikkaan ja tietysti nilkan ympäryksestäkin apua on.

Nelosen arvan omistaja sitten saa miulta kevätsukat... kunhan nuo puikot tässä vapautuu. Ja langathan oli tämmöttiset....

Suunnitelma jo päässä on millaset sukat näillä tulee. Ja häneltä tarvisin jalan kokoa, muutapa hältä ei sitte tarviikkaan... hää ku sitte nappas jo kirjanmerkin täysin oikealla vastauksella, eli sukat tulee sitten Andille. Sen verta hältä vielä kysyn, että vieläkös maltat ootella puna-araasi sukkien kanssa samaan lähetykseen... kröhöm, kun ne postitukset on edelleen tekemäti.

Onnea siis Anneli ja Andi.

Ja pahoittelut teille ihanat ystäväiseni, mutta nyt ei vaan kerkii kommenttia jättää, tekstit on kyllä luettu ja ehkä mä jo huomena tai viimestään sitte torstaina kun oon kotosalla koko päivän. Ihanaa keväistä viikkoa kaikille ja toivottavasti ne lämpöennusteet pitää paikkansa, saadaan kesä.

Vauhti päällänsä (Pekon äänellä)!

Niin, tää sitte sai vauhdin päällensä tässä koruilussa tänään ja valmistaki on.... tietysti vielä on värkit levällänsä ja suunnitelmia pää pullollansa. Muutama kaulakoru, korvikset ja rannekoru... toisetki korvikset jo tehty muttei kuvattu ja vielä ehkä postauksen jälkii jatkuu hommat. Ensinnä kaulakoru, jonka tein pitkästä aikaa vaijeriin. Tuli vaan tunne, että tämä on tehtävä. Ja tässäkin jatkuu mun värifiksaatio... lisäksi vain valkoistakin.

Riipusosa merilasia, helminä amatsoniittia nugetteina, Malay jadea valkoisena ja oranssina, hematiittia sekä gun metal välihelmiä, metallit gun metallia.

 Tässä siis lukko edessä ja merilasi siitä roikkumaan. Ja vielä kaulakuva.

 Värit on taas railakkaasti pyllyllänsä, kerkis aurinko mennä pilveen. Tässä kaulakuvass etenkin menee ihan liian vaaleaksi. Sitten otetaan toinen kaulakoru. Kävin tänään Helmisatamassa, viereisessä liikkeessä kävin asioimassa toisen jutun tiimoilta ja piti yksi lukko hakea... niinpä. Pienellä selvittiin tällä kertaa vähän nointa gun metal osia ja pari ihanaa vuorikristallia.....

 Tässä fasettihiottu kookas vuorikristalli (toinen odottaa toteutusta) sekä sydän riipus, tekstillä Patience. Lisäksi soikeita korulinkkejä ja fasettisia lasikristalleja kera valmiin papuketjun.

Toinen kuva muokattuna paremmin erottuu tuolta nuo linkit ja kristallit. Mulla oli hyvä kuva tuosta riipusosastakin, mutta jostain syystä mä en vaan saa sitä millään konstia siirrettyä tänne, keleen tietotekniikka. No yritän lisätä sen myöhemmin sitten. Mutta tässäki oikee herkku tämä kristalli ja sitte se kaulakuva.

Pituutta löytyy, mutta niin pitääkin tässä korussa. Vai mitä ootte mieltä?
Sitten kaulakoru joka ei kauheesti mun työtä tarvinnu.... tai siis monen monta suunnitelmaa ennen sitä sopivaa oikean löytymistä.

Gun metal papuketjua ja Preciosa Celestial crystal riipus, sävyssä kahvi. Tässä vain ongelmana oli se, että tuo riipus on reiän kohdaltakin niin paksu, että sain oikeesti miettiä useemman päivän kuinka sen saa siististi ja onnistuinhan mä siinä... vaikkakaan yhdessäkään kuvassa se ei sitten näy. Ja vielä kaulakuva... harkinnassa pitäskö vielä lisätä pituutta. Mitäs sanotte lisätäänkö vai jätetäänkö?

Ja tuossa kaulakuvassa riipuksen väri ihan ihan liian vaalea, nuo toiset kuvat kertoo totuuden.
Sitten net rannekoru ja korvikset... no ne on kaveriksi tämän postauksen alemman kaulakorun kaveriksi.

Ja ei amatsoniitti ei ole noin sininen vaan vihreä oikeasti. Ja muuten Preciosa kristalli biconeja sekä gun metal papuketjua sekä lukko, tähänkin linkitin tuohon hopeoituun, koska kaulakorukin on. Ja ne korvikset sitten

Peruskauraa sanoisin, preciosa kristalleja, gun metal helmet ja osat.

Mutta sitten olis vielä se muutaman viikon muhinut idea, vihdoin oli selvää mitenkäs tämä nyt tehdään. Rakkaat ystävät aurinkoa teille....

Keskellä Malay jade ja kieputuksissa tumman keltaista ja vaalean keltaista lasikristallia. Ylemmässä kuvassa näyttää kirkkailta, mutta ovat vaalean keltaisia ja alemmassa kuvassa yritin muokata, nii ei onnistunu sekään, mutta siinä näkyy mielestäni jollain tapaa riipuksen yktistyiskohtia paremmin.

Ja tottakai vielä se kaulakuva. Tähän riipukseen olen todella tyytyväinen, monta päivää sitä jo mielessäni vääntelin ja meinasi epäonnistua tämäkin.... katkesi lanka kesken kaiken, mutta onneksi vasta lopussa ja kohdassa joka ei haitannut riipuksen kannalta vaan se onnistui siitä huolimatta. 

Aurinko siis kaulassa näin kevään kunniaksi. Harmi vain, että noita värejä en taas onnistunut yrityksestä huolimatta kuvamaan oikeen (nimenomaan tässä korussa harmittaa). Tästä korusta olen kuitenkin erittäin onnellinen ja oliko tuuria mukana myös siinä, että tummemman keltaisia lasikristalleja oli tasan oikea määrä, yhtäkään ei enempää olisi ollut. Tämänkin asettelin sitten valmiiseen papuketjuun, mutta tässä mielestäni simppeli ketju parempi, antaa riipuksen loistaa kuten pitää. Vai mitä te tästä sanotte?

Ja muistakaa vielä on noin 18 tuntia aikaa osallistua arvontaan. Minä menen huomenna pelaamaan esikoista vastaan salibandya, syksyllä kävi mies ja nyt siis minä. Hauskaa tulee olemaan. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Vapun viettoa

Aloitettiin aamu rauhassa ja kun aamupalat ja kaffit oli hoidettu suunnattiin torille koko perheen voimin, herkkuja lähti mukaan ja mies löysi lapsille leikkeihin vähän asustetta....

Ja kuinka ollakkaan, hänen piti saada ne testata. Meillä kun nuo Batman jutut on kova sana, niin nyt on myös Jokerin vermeitä Batmanin lisäksi. Kun tultiin torilta kotiin, sattui tuossa sopevasti immeisiä odottamaan jotain tien reunassa. Äkkiä kotoa kamera mukaan ja sinne mekin poikien kanssa mentiin. Tässäpä pari makupalaa niistä upeuksista, kaikki ei sitä olleet mutta muutama kuitenki ja tottakai ne upeimmat yksilöt jäi kuvaamati tai epäonnistu.

Letkaa riitti ja kuvaamista häiritsi osittain sekaan menneet nykyautot. Esimerkiksi tästä oisin halunnu oikeen kunnon kuvan ja vielä edestä päin, mutta kun piti kytätä koska se edessä oleva nykyauto on pois, niin tulipa sitten vain pala autosta.

Ja tottakai muutama herkku näistä ihan vanhoista yksilöistä jäi saamati kuviin, mutta tässä yksi.

En osaa sanoa kuinka paljon näitä oikeen oli, mutta varmasti lähemmäs toista sataa. Osa sai pojat nauramaan ihan kippurassa. Joukossa oli myös vanhaa paloautoa, ruumisautoa ja vanhoja jenkkejä myös. Osa ei sitten ihan tuota museokamaa olleet, vaan hyvin tuttuja omasta lapsuudesta. Tämmöstä siis ihasteltiin poikien kanssa tuossa ihan kotinurkilla.

Uutta ei ole valmistunut, eikä oikee mikään edennyt. Iski maanantaina paha jumitus harteisiin. Kesken työpäivän yllätti niin, ettei pää enää kääntyny ja toinen käsi ei toiminu. En keksi muuta syytä, kuin että tykkäs kyttyrää ilmastoinnista, kun sen jouduin pitämään kopperossa välistä päällä, kun meinas happi loppua. Sitä nyt oon tässä pari päivää jumpannu ja hoivannu. Eilen jo onneksi pää käänty ihan kunnolla, mutta kipeet harteet oli, tänään jo tosi hyvällä mallilla, mutta vielä otan rauhallisesti, että aukee taas kunnolla. Mutta enpä taida enää sitä ilmastointia käyttää. Yleensä en ole käyttänytkään, mutta nyt jouduin olemaan kopissa useemman tunnin niin oli pakko. Vanhuus ei näemmä tule yksin, veto ei ole ennen näin vaikuttanut.

Ja sitten terveiset Andille ja Eilalle, anteeksi kun kestää... en ole palkintoja vielä ennättänyt postittamaan.

Aurinkoista Vapun jatkoa ja ihanaa toukokuuta!

Ihanaa sunnuntaita

Mitään valmista ei ole tullut, kun tuo rojekti on koukuttanut tämän naikkosen kokonansa. Kova hinku saada valmista ja turhauttaa samaan aikaan kun vaikka miten laskisi pitäisi istua muutama päivä yhteen menoon yötä  päivää rojektin kanssa, että saisi sen heti valmiiksi. Mutta kyllä se koko ajan etenee, nyt on 53,97 % valmiina. Lisäksi mielessä pyörii sitä ja tätä ja tuota suunnitelmaa, harmi vaan kun töissä on pakko käydä ja kotonakin on hommia tehtävänä, niin ei vaan tuo aika riitä siihen tahtiin mitä itse haluaisi tehdä.

Ostin parvekkeelle Iittalan kastehelmi tuikkukippoja sekä kukan, mikähän karhunhäntä se nyt oli.

Tuossa pöydällä on myös matkamuistoja, pari rasiaa Espanjasta ja tuhkakuppi (jota ei kukaan saa käyttää, ku sitähän ei hiivatti vieköön sotketa!!!) sekä sytkärille tommottinen kuppi myös koristuksina, ne ei vaan taida oikee istua näiden uutuuksien kanssa tuohon, että pitää vähän miettiä vielä. Muutenkin on kovasti ideoita tuon partsin suhteen, mutta siinä on pari pikku ongelmaa, grillin johto ei riitä muuhun paikkaan ja sitte nuo meitin lasit... net kun on haitarimallia, nii avattuna vie kivasti tilaa tuolta. Lasien vaihtoa ollaan suunniteltu, mutta ei ainakaan täksi kesäksi sitä rojektia oteta. Kukasta vielä lähikuvaa, se on niin herkullisen värinen.

Perjantaina kävin kaupungilla aamusta hoitamassa pari asiaa ja pitihän sitä vierailla lankakaupassakin. Tietysti sieltä jotain tarttui mukaan.

Nämä olikin sitte viheliäisiä kuvattavia, useempaan paikkaan kokeilin ja ei vaan saanunna värejä kohilleen vaikka kuinka yritti, joten tähän on sitte tyytyminen. Puuvillalankoja, kaksi kerää Cataniaa (pinkki ja mintunvihreä) ja neljä kerää turkoosia Alminaa. Suunnitelmat näille on valmiina, se aika vain puuttuu.

Tuosta kukasta vielä. Kun sen kotiin toin. Siirsin ensin tuohon ruukkuun ja sitten vein partsille, Harli sattui olemaan tuossa ikkunalaudalla noiden ensimmäisessä kuvassa näkyvien laatikoiden päällä. Ja voi hitsi, kun mamman rontti laitto kukan ruudun taakse saavuttamattomiin.... tuntui että kissa ihan oikeasti kohta yrittää ikkunan lävitse kukkaan käsiksi. Hih ja kovan jutustelun säestyksellä.

Nautinnollista ja rentouttavaa sunnuntaita teille!

Ps. Muistakaahan osallistua arvontaan.

Nyt kaikki tästä eteenpäin on sitte voitonpuolta....

Pakko oli tulla kertomaan, tänään rojektissa on tullu kaks etappia vastaan, ensin saatiin puoliväli kaaviopapereissa ja sitten ihan kierroksissakin se täyttyi. Eli nyt on projektista tehty tasan 50 %, jihaa!!!!

Ja tosiaan enää on vajaa kolme kaaviopaperiparia tekemäti. Kuvastahan näkyy, että muutama rivi on pyyhitty jo tuostakin paperiparista ylitti ja niillä on saavutettu se todellinen puoliväli. Tämä rutistus tuntui kestävän ja kestävän, varmaankin siksi, että tiesi etapin olevan lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Lisäksi, että meillä töissä riehuu joku flunssavirus, joka vie voimat totaalisesti. Mäki oon nyt pari päivää ollu ihan poikki ja en oo jaksanu mitään. Siksikin yksi kierros tuntui vievän entistäkin pidemmän ajan. Tuolla meidän olkkarin pöydällä on mittaa 80 cm ja kuten huomaatte paljoa se ei siitä jää pituuden kanssa.

Näköjänsä vähän lipsahti tuo mitta pois paikaltaan ku toisessa kädessä heilutin kameraa, mutta pituus rojektilla puolessa välissä on 78 cm. Leveyttäpä en hoksannu mitatakkaan. Vaikkakin kyllä tuo sitten täytyy pingottaa, että on sitte tasanen.

Ketjuaki yritin tänään tehä, pari eri variaatiota muhi omassa päässä tuosta tynnyristä, kun rannekoruani tuijottelin. Ne ei vaan sitte toiminukkaan käytännössä, ainakaan tuolla lenkkikoolla. Saa nähä josko kokeilen vähä isommilla lenkeillä, tulisko sitte mielikuvan mukasta. Ja muutama juttu tässä korupuolella muhii mielessä, saa nähä koska ne on muhineet tarpeeksi, että alan toteuttamaan.

Tervetuloa uudet lukijat, toivottavasti viihdytte täällä käsitöiden sekakäyttäjän seurassa. Ja muistakaahan osallistua edellisen postauksen arvontaan. Ihanaa keväistä loppuviikkoa kaikille!