Huivitus

Huvitusta on ollut tänä viikonloppuna, ei ole koruja kerinny miettiä ja kun olis ehtiny oireili pää ja piti ottaa huilauksen kannalta. Mutta se neulattu huivitus ois nyt tässä.

Ohje on Modassa 4/2011 (jonka sain työkaverilta lainaksi) tai löytyy myös Ravelrysta Lazy Katy nimellä muistaakseni. Sinnekkin siis sain itseni vihdoin rekisteröityä, mutta kovasti hukassa olen sen kanssa vieläkin, vasta opettelen kaikkea. Mutta nyt ainakin olen askeleen lähempänä sitä haaveiden suur urakkaa... mutta niin tämä huivi. Lankana minulla oli Katia Darling (merino villaa ja polyamidia). Tämä oli siitä erittäin mielenkiintoista tehdä, että käytännössä ohje oli lähes kokonaan sanallinen tuossa lehdessä, vain reunan pitsikaavio oli kuvana. Tiesin millainen huivista pitäisi tulla, mutta jotenkin tämä tehtiin niin, että en käsittänyt ollenkaan missä olen menossa ja menenkö edes oikein. Mutta kyllä se sitten oli ihan oikein. Rakastuin tähän huiviin heti, aivan unelma malliltaan kaulaan, istuu kauniisti ja on vielä kauniin näköinen sekä sopivan kokoinen, ei liian suuri tai pieni. Tässäpä siis minun syksy/talvi/kevät kaulahuivini.

Otinhan minä toisenkin askeleen unelmieni projektiin, ostin vihdoin sen tulostimen... edellinen kun on marinoitunut kaapissa jokusen vuoden, kaikki mitä tarvinu pakosti tulostaa on sitten hoidettu töissä. Nyt kuitenkin haluan noita neuleohjeita jo paperille netistä ja silloin ei enää viitsi jatkuvasti kysellä pomolta, että saankos taas tulostaa henk.kohtasia papereita. Alkuunhan tein nettiohjeista niin, että läppäri vieressä ja ohje auki, ei vaan enää tunnu kovin mielekkäältä, kun tulee niin paljon jo tehtyä.

Eilen olin sitten juniorin kanssa heti aamusta salibandyä pelailemassa, ilmoitimme hänet perhesalibandyyn... sinne kyllä saamme mennä ihan koko perhekin. Esikoisella on sitten sunnuntaisin omansa ja saa lisäksi käydä aina kun haluaa tuossa lauantai-aamussakin. Mutta tosiaan eilen heti aamusta migreeni väijyi tuolla taka-alalla ja kun oltiin juniorin kanssa viety mies ja pari hänen joukkuekaveria bussille viimeistä pelimatkaa varten ja syöty olikin päikkärit meidän molempien kohdalla tarpeen. Sitten menikin aika surffatessa... helmien ja tiedon metsästystä ja lisäksi sain aikaiseksi esikoisen tennarisukat... langat päättelemättä vain ja nauhat laittamati. Tänään sitten oli esikoisen säbä ja minä kätevänä tappelin tuon uuden tulostimen kanssa.... joskus vaatii pidemmän aikaa hoksata joku yksinkertainen juttu... vaikkakin nyt sen hoksas mies, kun minä jo meinasin heittää koko laitteen partsilta alas ja hänkin ihan vahingossa. Että en minä niin tyhmä ollutkaan, yhtä nappia vain kuului painaa erikoisesti nurkasta, että pääsi liikkumaan valikossa. Ei ihan heti tule mieleen, jos nuoli on keskellä nappia.

Sen lisäksi kävimme miehen siskon luona, tai siis lähdimme syömään ja keksimme tuon vierailun kun oli niin upea päivä... menimme siis pyörillä. Nyt sitten seuraavaksi olisi ilmeisesti puikoille napattava juniorin tennarit... voi muuten tulla itkua ja hammasten kiristelyä. Lisäksi olen tässä miettinyt arvontaa ja mahdollista/mahdollisia palkintoja. Ja tiedossa olisi myös hiukan veivausta ja sahausta. Onneksi sillä ei ole kiire, vaan aikaa on. Se on aina se aloittaminen vaikeaa.

Aurinkoista tulevaa syysviikkoa!

Ja niin, kaulakuva valitettavasti oli tosi suttunen joten se nyt jäi tästä huivista ottamatta, harmi kyllä, koska siitä näkee huivin todellisen käytännöllisyyden ja kauneuden.

Pingotuksesta

No niin, nyt on se kolmaskin (toinen) kuvattu. Tänään irrottelin neulat ja päättelin langanpäät ja kuvasin sen. Nyt en oikeen tiedä alkasinko tappelemaan niiden korvisten kanssa vai mitä oikeen tekisin tässä. Vapaa päivä meinaan, sitten onki koko viikonloppu töitä ja lisäksi ens viikko, että ihana seitsemän päivän putki edessä. Töissä on kaikilla vähän pinna kireällä, kun on oikeen härdelli päällä, ei siis putki kauheesti hymyilytä. Mutta jos tässä nyt pari kuukautta jaksais rempan keskellä. Myönnän on myös itsellä vähän tiukemmalla. Se siitä siis ja takasin tekeleisiin.

Kyllä, todellakin ihastuin tuohon laine-sukkien kuvioon ja kun muutenkin oli suunnitelmissa tuubihuivi itselle, niin valintahan oli selvä. Hiukan vyötteen tietojen mukaan laskeskelua ja lähdin kokeilemaan kepillä jäätä ja loin pyörölle 220 silmukkaa. Hyvähän siitä tuli, ja pingotuksessa oikeen pääsi oikeuksiinsa tuo kuvio. Lankana  oli siis se Dropsin Baby Merino. Vähän reilu 50 gramman kerä siihen meni ja siitä toisesta sitten syntyi ne eiliset vauvan sukat, vieläkin olisi himppu jäljellä... ehkäpä kokeilen saanko siitä vielä vaaville tumput, tai sitten pistän jämälankakoriin. Tämä oli sitten hankala kuvattava, mutta tässä nyt pari kuvaa kaulassa. Ensin vähän löysemmällä ja sitten vähän kireemmällä kiepillä.

Lanka on ihanan pehmeää ja siksi tuo huivi jäikin heti kaulaan, kun meinaa vähän tuon flunssan takia viluttaa vieläkin. Mulla onkin oikeen arsenaali villaa päällä tällä hetkellä. Sukat, tuo tuubi, viime syksynä tekemäni liivi sekä revontuli harteilla ja nyt on hyvä ja lämmin olla. Että on kumma jos ei flunssa taltu, kun vielä hörpitään yrtti teetä kera hunajan.

Nyt kun saisi päätettyä mitä alkais tekemään, kun noiden korujen kanssa olen jumissa niissä korviksissa. Ideoita kyllä on, mutta ei osaa alottaa kun aina päätyy koittamaan uudella tavalla totetuttaa ne korvikset, joka ei sitten olekaan hyvä, jne...  Olen myös yrittänyt taas pienennellä vanhoja kuvia vaihteeksi... mutta joku nyt mättää ja en pääse muokkaamaan niitä. ARGH!

Nauttikaa tulevasta viikonlopusta ja vapaistanne, minä nautin tästä päivästä.

Hengissä ollaan, väsynyt kylläkin.

Kauheasti en ole saanut aikaiseksi tässä hetkeen. Intoa olisi, mutta ei vaan jaksa. Työt imenyt mehut aika hyvin ja kun on ollut jaksamista, on ollut muuta tekemistä. Ollaan nautittu paljon kun saadaan kaksin mennä ja tulla. Terassilla tuli käytyä viikonloppuna pe ja la. Olin kyllä la töissä heti aamusta piti mennä, että perjantaina sitten lähinnä seuran vuoksi. Mies soitti mulle varttia vaille seitsemän, että josko lähtisin hänen ja työkaverinsa kanssa, kun olivat menossa työkaverin lomanaloituskaljalle. Kyllä oli niin kaunis ilma, että pakko oli lähteä ja kun seurakin oli loistavaa, meillä oli tosi hauskaa. Minä pari kaljaa uskalsin juoda, mutta sitten jäi veteen juomiset minulla, että ei kärsi töissä. Yhdentoista aikaan sitten kotona ja tutimaan. Lauantaina kävimme vielä miehen kanssa nauttimasta kauniista kesäillasta kaksin. Sunnuntaina pyöräilimme urakalla ja kävimme syömässä. Sitten onkin muina päivinä ollut ihan naatti töiden jälkeen.

Mutta jotain on valmistakin ja jotain kokeiluja kesken. Ensinnä se viime viikkoinen projekti, ollut jo viime viikosta valmis ja kuvattu, ei vaan ole jaksanut tai ehtinyt päivitellä. Eli oli ihan pakko tehdä itelle lopultakin ne conversesukat. Merkkiä en tehnyt, enkä ole vielä päättänyt jätänkö tekemättä vai teenkö, sukat on kuitenkin valmiit.

Ja kerrankin oli sukkaohje, joka avasi minulle muutaman solmun ja nyt voin sanoa osaavani kutoa tai siis neuloa (kutoa kotopuolen murretta) sukat. Oikean converse ohjeen mukaan en siis tehnyt, sen olen kyllä lukenut läpi, mutta tähän hätään sitä en saanut (työkaverilta onneksi tarvittaessa löytyy Novitan viime talven sukkalehti). Mutta siis jotain oli muistissa ja sitten vain sovellettiin ja avot. Olen todella tyytyväinen näihin sukkiin. Mies jo odottaa omiaan, vaikka ensin meinasi, että enhän mä kesällä villasukkia käytä.... mutta kun näki valmiina, niin johan ääni muuttui. Jospa hänelle saisin sitten talveksi tehtyä... ne hänelle tehtäväthän tahtoo viipyä... joululahjasukatkin on edelleen täydet kerät. Vaikka lupasin, että näitä ei tarvitse sitä kymmentä vuotta odottaa, mikä meni lapasten kanssa. Oli kyllä sen verta joutuisa homma nämä, että ehkäpä ne tuossa loman aikana tulee automatkoilla tehtyä, ellei ole jotain muuta tähdellisempää puikoilla. Niin, siskon revontulikin edelleen kesken, mutta josko saisin valmiiksi ennen pohjoisen vierailua.

Sitten oli tuollainen pieni välipalakin tuossa puikoilla, jopa puolisen tuntia. Bambupuuvillasta pieni liina, sinne ipadin pussukan taskuun. Että on mukana sitten reissussa, kun sitä saa pyyhkiä sitten poikien jäljiltä ja tietty omienkin käyttöjen jälkeen. Tässäpä kuvat siitä.

Ja kun halusin jotain siihen, tein sitte oikein nurin ruutuja. Koko ei ole järin suuri, juuri käden alle soppeli. Eipä se enempää tarvikkaan, pääasia että hommansa hoitaa ja paremmin tuo sen tekee mitä paidan helma.

Mieheni ei ole koruja käyttävä ihminen. Mielelläni hänelle tekisin jotain, mutta kun toinen ei osaa niitä käyttää, niin en ole sitä pystynyt tekemään. Mutta taisin joskus mainitakin, että kirjanmerkkiä pyysi minulta. Pyysi tietynlaisen, se on sitten välistä ollut mielessä, mutta ei tarpeeksi valmiina. Nyt se kuitenkin sitten syntyi. Ja nyt moni sitten sanoo, että mitä tuota miettimään. Kyllä sitä piti miettiä, kun se ei riittänyt että on tietyn mallinen.

Kyllä, se on kitara. Mutta kun se ei saanut vain olla kitara, vaan piti olla Epiphone Les Paul model. Mielelläni tuota yrittäisin vielä muokata, mutta kun se pitää olla sitten tietyn värinen, niin ei ainakaan vielä ole mielessä miten sen teen. Ehkäpä sen vielä keksin ja päivitän. Tuota mietin riipukseksikkin, muokattuna versiona. Vähän se näkyy kuvissakin, että aivan ei ole taivutukset viivasuoria, mutta jos istun makkarin sängyllä ja tuijotan kitaraa samalla kun vääntelen, ei voi olettaa sen olevan täydellinen, vai kuinka?

Ja heitetään nyt tähän samaan syssyyn pieni paljastus itsestäni. Okei, läheisimmät ihmiset tietävät tämän jo, mutta teitäkin uusia tuttavuuksia pitää joskus hemmotella. Kuvaus alustana tuolle on siis mun keikka/festari/biletys luottoni, korsetti. Kyllä olen heikkona korsetteihin, niitä tulee silmäiltyä ja mikä hulluinta, tosi tarkkaan on tullut tutkittua miten sen voi itse tehdä. Se vain on sellainen urakka, että ei vielä ole tullut siihen lähdettyä. Ihan ensimmäiseksi ajatus yläkropasta teipattuna jeesusteipillä tiukasti pistää karvat pystyyn, on meinaan hiukan tällä akalla ahtaanpaikan kammoa, hyvin lievää, mutta silti. Korsetista saa nauhat avattua koska vaan, jos liikaa ahdistaa. Mutta sitä teippipakettia ei ihan heti päältä saakkaan poies.

Pari uutta ketjumalliakin on tullu vähän treenattua. Toinen on hanskassa, mutta toinen ei ihan. Siinä tahtoo mennä lenkit väärästä välistä sillon tällön. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se pistää itellä silmään sieltä heti.

Loman kunniaksi on tulossa arvontaa, kunhan palkinto tehtynä. Menee ehkä ensi viikolle, mutta pysykää kuulolla. Sitten vielä bongauksen suoritte toisen kerran Henna73, postia tulee, kunhan saan tehtyä. Tiedän jo mitä, mutta kun tuo energia ei ole kovin korkealla on toteutus vielä tekemättä. Malta vielä muutama päivä, viimestään ens viikolla sitten.

Hameen kaveriksi

Dodii, nyt on yksi työ puikoilta pois. Seuraavaksi sitten puikoilla jatkuu siskon revontuli, jos sen tässä saisi vaikka ennen lomaa pudotettua puikoilta, niin saisin viedä sen sitten perille. Tämä siis tuli sen neulotun puuvilla hameen kaveriksi, sitä beigeä lankaa on kuitenkin vielä reilu kerällinen... ja tuota mustaa sitten kanssa. Olihan se pakko ostaa ohjeen mukainen määrä lisää toista väriä ja hups, taashan sitä oli liikaa. Myös tässä oli oikein valita pienemmät puikot ja ohuempi lanka. Ei tullu toppia, tuli hihatin.

Ja tottakai fiksuna tyttönä en ajatellut olleskaan alla olevan paidan väriä kuvatessa... mutta sitten vaihto ja uusi kuva.

Ohje on touko-kesäkuun Kauneimmat Käsityöt lehdestä. Se mun oli pakko ostaa, siinä oli niin monta ihanaa mallia, saa nähdä tuleeko noita muita toteutettua sitten kuinka. Mutta ompahan mistä valita, jos mieli tekee.

Tämän kanssa kävi vähän hassusti. Harlilla kun tosiaan on se pakkomielle kaikkeen lankaan ja naruun. Ei näkyny kissaa missään ja hetkeksi laskin, korkeintaan viis minuuttia ehti olla vahtimatta, työn käsistä ja käänsin selkäni. Eiköhän ihana Pötkö makaa työn päällä, no ensin ajattelin, että ei tässä mitään. Kunnes tajusin, että työ on kyllä siirtynytkin metrin verran. Jipii... joku tuntematon syyllinen oli työn teurastanut. Silmukoita mukavasti pois puikoilta ja karannu sekä lanka syöty poikki. Onneksi kyseessä oli vain tuo reunajoustin neule, että ei ihan suurta vahinkoa saanut aikaan. Purkaa piti ja silmukat poimia reunasta uudelleen ja alkaa kutoa uudelleen... olin sen jo puoleksi kutonut. Onneksi ei tuohon valmiiseen osaan tehnyt tuhoja. Mutta kyllä se tuntematon syyllinen häpeissään luikki pois, kun huomasin asian.

Ja ihan on pakko vielä kertoa. Mieskin kehui, että istuu tosi hyvin ja on hyvännäköinen. Jipii, eli ilmeisesti kehtaa seurassani liikkua julkisesti, mikäli tuon päälleni nappaan.

Koruissa ideoita päässä useampi, hieman vaatii kypsyttelyä nuo ideat, että tietää mistä aloittaa. Tai yksi alkaa olla aika selvä. Niitäkin siis taas tulossa lisää. Saa nähdä pitääkö sitä Juhannukseksi pakata matkalaukku, että saa toteuttaa ideoita, kun ollaan menossa kotopuoleen. Pojat sinne jo eilen lähtivät papan kanssa, meillä vielä huomenna töitä. Huomisen jälkeen onkin sitten enää kolme viikkoa töitä ja kesäloma.

Nyt kuuluu kutsu vatsasta, aiomme lähtä syömään... harvoin kun kaksin päästään. Nam! Aurinkoista Juhannuksen odotusta!

Hame kelejä odotellessa

Niin, hamehan siitä tuli. Toivon vaan, että ihan himpun kitistyy pesussa. Ohjeen nappasin taas Dropsin sivulta (ohje) ja sen toppi katastrofin jälkeen valitsin eri lankaa, ohuempaa ja pienemmät puikot... siitä huolimatta ihan himpun istuvuuden kannalta saa kitistyä. Pahoittelen kuvan laatua... hankala ottaa kuvaa eteisessä, kun meitin makkarin ovi kiinni, valoa vähän ja kuvakulma hankala ite ottaa. Mies siellä kiskoo unta, ollut yön töissä. Ja tottakai meitin kuningatar päätti vilahtaa kuvassa, onneks ei sen takia kamera heilahtanu, että otti pienen spurtin siitä ja säpsähdin.

Langaksi valitsin tähän Schachenmayr Cataniaa ja puikot oli 3,5 mm. Lankaa kerällä on aikalailla saman verran mitä tuota Muskattia, pelkäsin sen jopa tuon pitsin aikana loppuvan kesken, kun ostin ohjeen mukaisen määrän 400 grammaa. Juu, eipä loppunu kesken yli kaks ja puoli kerää sitä jäikin. Mitähän sitä sitten lopusta keksiskään... tai no suunnitelma on jo, pitäs vaan käydä hakemassa pari kerää lisää. Ja sitten vielä kuvaa lattialla, väri ei ole ihan kohdillaan. On lämpösempi luonnossa, kun kuvassa taittaa mielestäni kylmempään suuntaan.

Nyt sitten ajattelin tänä iltana päästää koruilijan taas vauhtiin töiden jälkeen. Saa nähä kuinka käy, tuleeko koruiltua vai tartuttua puikkoihin. Se ois kyllä se siskon revontuli vielä kesken ja sit sen jälkeen pääsis puikoille se oma ihana punamusta. Kuola valuu jo sitä odotellessa. Kun ne tulis ne kesäkelit oikeen kunnolla, että pääsis hametta käyttämään ja kun sillon ihanilla ilmoilla huomasin kuinka mukava tuossa pihassa on tehdä käsityöitä poikien melskatessa omia, tulis joutuisaan valmistaki. Koruilun kanssakin kun huomasin kuinka saan sopivasti värkkejä mukaan, niin sekin onnistuu.

Aurinkoista viikkoa kaikille. Mulla onkin vielä viis työpäivää seitsemästä jäljellä, ihana putki siis päällä.

Niin ja tervetuloa TanjaV kurkkimaan aikaan saannoksiani.

Hohhoh ja haukotus

Onhan ollu säpinää tässä. Tänään oon sitte siivonnu ja vihdoin sain sen partsinki kuntoon tai hyvälle mallille. Siellä kun odottaa tarpeettomat matkarattaat ja turvaistuin kankaiden pesua, että saa ne myyntiin. Jos jollaki tarvetta pistä mailia.

Mutta sitten oli tämä valmistujais mekkoon tehty korusetti. Pahasti päästiin eri aikaan koneelle, niin se nieli kivasti aikaa ja aika tiukille meni, mutta nyt on setti onnellisesti omistajalla. Ja omistajakin tyytyväinen. Tässäpä teille muutama kuva siitä.

Hopeoitua korumetallia, ite veivattu ja sahattu lenkit ja ketju punottu. Spiraaliin päädyttiin loppujen lopuksi, ehdotusten ja tutkimisten jälkeen. Lyhyt kaulakoru muutamalla kristallilla, rannekoru kahdesti ranteen ympärille kieputettava sekä ketjupätkä ja kristallit korviin. Ja sitten tuli yksi ns, massatuotanto tehtyä. Kun ne viimeksi ostetut helminauhat huuteli, niistä sitten syntyikin joka väristä korvikset. Osa napeilla ja osa koukuilla.

Nuo lasikuutiot tuolta keskeltä ei kyllä saa kuvassa oikeutta värilleen. Kahdet eri siniset, punaiset ja liilat. Noista nuo napilliset siniset on vielä vailla omistajaa, punaiset jäi ihan itselle. Eli hopeoitua korumetallia, lasikuutiot, siemenhelmet sekä hematiitti salmiakit.

Nyt olisi sitten jonossa nilkkakoru ja kolme avainnauhaa. Niistä ensimmäinen viivästyi tämän valmistujaissetin vuoksi ja se siis tulossa seuraavaksi, eli Päivi, ensi viikolla saat sen ihan varmasti. Suunnitelma on selvä, toteutus vielä vaiheessa.

Ja siskon revontuli puikoilla, kuten myös tämä.

Ja kuvassa näkyy myös ihanaiset Jekku-silmukkamerkit, jotka voitin Matonkuteelta Mun sun meitin-blogista. Sininen siis jo käytössä, koska tämä tulee suljettuna neuleena ja pitsiä tehään, niin siellä se herrasmies näyttää missä vaihtuu kierros. Nämä muutkin ja pari omaakin pääsevät pian mukaan, kun alkaa seuraava vaihe. Arvaakos joku mitä tästä on tulossa?

On vähän jäänyt toisten blogien kommentointikin nyt ja tulee varmaan vielä viikonlopun ylitse jatkumaan, kun molemmat päivät teen töitä. Olen niitä harvoja töissä, jolla ei ole mitään juhlaa tiedossa. Ja näinhän siinä sitten käy, töissä nökötetään. No, tänään ja eilen olen ollut vapaalla ja koti saanut puunausta. Tuonne partsille olis yksi huonekalu tulossa, kunhan saan myytyä nuo rattaat ja istuimen, että on sitten tilaa sille. Esikoisen kanssa istutetuista siemenistä ei tainnut muuta onnistua kuin tuo basilika... harmi, kun ne salaatit olis ollu kivat sekä ne miniauringonkukat. Eivät vaan oo itäneet laisinkaan. Juniorin herneet kyllä kasvaa kovaa kyytiä. Ja en ainakaan vielä ole tappanut tuonne kaappaamiani orkideaa ja muurinkelloa.

Ensi viikolla sitten ehkä enemmänkin koruiluja, kun miehellä yövuoro viikko ja minä siis päivät täällä koitan hiljaa yksikseni häärätä, kun sitten illat painan töissä. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Pinkkiä perjantaita

Ensinnä tuosta sunnuntain neuleesta... oli jo melkein valmis, kun purin sen. Ai miksikö? Juu, tein ohjeen mukaan kokoa S, siitä tulikin kokoa XL, siis ainaki 30 cm liika iso. Ja kun oli sitten kunnon pitsineuletta, ei riittäny oma aivokapasiteetti muuttaa silmukkamäärää sopivaksi. Nyt sitten langat oottaa josko jotain muuta niistä, mutta ketuttaa ihan vietävästi, koska tykästyin oikein kunnolla siihen toppiin. Ehkäpä sen joskus toteutan ohuemmalla langalla, mutta nyt ei innosta alottaa uudestaan.

Mutta tänään on helmet kutsuneet, kutsuvat edelleen, odottavat tuossa levällänsä tekijää. Ajattelin kuitenkin muutaman valmiin esitellä tässä välissä, kun vielä sain kunnon valossa kuvattua. Tiedän nimittäin, että tuossa tulee vierähtämään koko ilta noiden kanssa ja sitten ei enää saa kunnon kuvia. Ideoita nimittäin on kolme neljä odottamassa toteutusta.

Nyt on kuitenkin pari rannekorua ja korvikset tehty. Toinen rannekoru on se aiemmin kesken jäänyt, koki muutoksen, koska alkuperäinen idea ei sitten toiminut. Tämmöinen siitä lopulta sitten tuli.

Akaattia ja hopeoitua korumetallia. Kiekuralinkityksin, en tiedä miksi muuten sanoisin tuota. Akaatit tyynyinä ja fasettihiottuina pyöreinä.

Sitten nämä hauansilmähelmet ovat huudelleet muutaman päivän, ovat niin herkullisen värisiä. Pitkästä aikaa teki mieli tehdä yksinkertainen vaijerikoru.

Kaveriksi silmät saivat hematiittia sekä rondelleina antiikkihopeoituja helmiä. Helmet on isoja, joten näyttävä rannekoru tuli. Ja kaveriksi vielä simppelit korvikset.

Puikoilla sitten tuon toppi fiaskon jälkeen on taas vaihteeksi hartiahuivi ja siihen liittyen taitaa tämän illan tuotoksistakin yksi. Mutta siitä sitten lisää valmiina. Lankana nyt se herkullisen vihreä rose mohair, ihanan keväinen, tulee mieleen orastava vehreys, hiirenkorvat, ensimmäiset ruohon korret, hentoa "uutta" vihreää.

Nyt mä lähden pyörittelemään noita helmiä, kutsu huuto kaikuu kovana. Ihanaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa upeasta keväästä ja kesän tulon lupauksesta!

R - O - C - K

No niin, tänäänhän se oli väsättävä ja täytyy sanoa, että olen ERITTÄIN tyytyväinen itse lopputulokseen. Tämä on ihan minun ikioma ja se todella on Rock!

Tässä se Maijan paketista löytynyt houkutus, joka tämän syntymään sai.

Niin kiire oli korua tekemään, että oli jo osia kiinni, tajutessani kuvan olleen hyvä ottaa ihan yksisteen. No, ihan hyvin sai paikalleenkin kuvan. Ennen koko korun paljastamista muutama yksityiskohta lähikuvassa.

Helminä mustakiveä, heisheinä turkoosia (on muuten ihanan rososia yksilöitä) sekä hematiittia, antiikkihopeoituja rondelleja ja mustaa sekä turkoosinsinisiä siemenhelmiä. Molemmilla sivuilla antiikkihopeoitu sydänsalpalukko, pituutta on reilusti, että lukot ovat koristeena ja kuuluvat kyllä ehdottomasti paikalleen. Ja sitten koko komeus.

Ja tottahan Rock pitää kuvata arvolleen sopivassa seurassa. On muuten tuo kirja kesken tällä hetkellä, ei oikeen malta noihin kirjoihin keskittyä. Mikä onkin aika hurjaa minulta, joka yleensä ahmin kerralla melkeen kirjan... tällä hetkellä lukemattomia kirjoja taitaa olla ainakin seitsemän, hui kamala! Mutta ajattelin sitten jättää talvilomalla korut ja ehkä muutkin käsityöt huilimaan, niin maistuvat sitten taas enemmän ja saa ideat muhia päässäni. Mutta siihen on vielä muutama viikko aikaa ja mieli voi muuttua. Mutta otin myös toisen koko kuvan valkoista vasten, josta ehkä näkyy himpun paremmin kokonaisuus.

Noita siemenhelmi nauhoja on kolme, yksi musta, yksi sininen ja yksi enimmäkseen musta johon otin ihan satunnaisiin paikkoihin sinisiä mukaan, ne sitten letitin hyvin löyhästi keskenään ja siitä tuli just hyvä. Keventää sopivasti korua, kun tuo itse riipus on yllättävän raskas, epäilen että on ihan takorautaa. Mutta kiitos paljon Maija tästä riipuksesta!!!! Olisin näitä ottanut vaikka enemmänkin.

Tässäpä väläys puikoilla olevasta työstä vielä. Oli pakko ottaa kuva, kun minusta tuo pitsineule tuossa on vain yksinkertaisesti niin kovin kaunista. Tästä tulee ihana, kun vain ei olisi siis liian pieni.

Värisävy on kuvassa ehkä vähän liian sinertävä ja vaalea, mutta kaunista merseroitua puuvillaa tässä siis lankana. Ja toistakin lilan sävyä tähän käytän, se on vaaleampaa sitten.

Nauttikaa lauantai-illasta, minä pyörittelen seuraavaa koruideaa lopulliseen muotoon ja siinä samalla kudon tuota minun kesätoppiani.

Ja ai niin, lupasin pojille mainita, että he auttoivat minua noiden siemenhelminauhojen kanssa, esikoinen teki mustaa ja juniori sinistä, tokikin minä ne lopulta suurimmaksi osaksi tein, mutta auttoivat minkä ehtivät ja jaksoivat, ihania poikia!

Kevät on jo pitkällä, bongasin nimittäin ;D

Havahduin ääneen tänään, piti oikein kuunnella ja kyllä. Katselin ja katselin ja sieltä se löytyi viiden joutsenen aura ylitti meidät tänään. Ihanaa, kohta se on kesä!

Elämä tässä alkaa jo voittaa. Onneksi, on tuo influenssa sellainen tauti, ettei sitä toivoisi pahimmalle vihamiehellekkään. Toivottavasti voimat palautuvat pian ja pääsee normaaliin elämään kiinni. Tässä hujahti pari kolme kiloa painoakin pois ja uskokaa pois se ei ole hyvä. Olen muutenkin sitä mieltä, että nyt on hyvä ja ei saa mennä enää alaspäin, mutta nyt se sitten vähän meni. Onneksi uskoisin sen tulevan takaisin pian siihen missä on hyvä. Toinen valitettava asia on, että mulla on kohta pelkät nahkapussit... kun se paino lähtee noista tisseistä ensimmäisenä. Ja arvatkaapa mihin se tulee takaisin, no vatsaan tietysti, ei sinne minne kuuluu. Jahas, on näemmä taas huumorin kukka vähän vinksalleen kasvanu... tukikeppiä suoristamaan siis, että juttujen taso pysyy edes himpun järkevämpänä.

Sen verran olen saanut aikaiseksi tässä, että se keskeneräinen kudelma on valmis. Siitähän uupui enää hihat tuon taudin tehdessä täyskaadon, eli ei paljon ollut kesken. Mutta tässäpä Kati eestä ja Kati takaa.

Himpun olisi ehkä saanut pidempi olla. Tätä lähdin tekemään tällä ohjeella. Lankana minulla vain oli Dropsin Alpaca. Tarkoitus oli tehdä myös puuvillasta kesäisempi ja viileämpi versio, mutta niistä langoista tulee jotain muuta. Ai miksikö, no siksi, että tämä malli ei ollut minulle hyvä näin. Tässä olen jo fiksannut reilusti tuota, kyljistä olen pienentänyt reilusti tuota, kun näytti ihan säkiltä päällä, nyt se kuitenkin istuu päälle ja fiksauskin onnistui ihan siististi. En sitten tiedä tuleeko tuosta toisesta sopeva, vai otinko liian pienen koon seuraavasta mallista, kun tuo puuvilla ei sitten joustakaan niin paljoa mitä villalanka. Saa nähä kuinka akan käy.

Tuosta Maijan kirppispaketista taitaa syntyä jo tänään tai viimestään huomenna ensimmäinen koru. Siellä oli meinaan se yksi juttu, joka sai nystyrät pyörimään. Suurinpiirtein tiesin heti mitä on tulossa, mutta yksi juttu oli vähän auki, mutta eilen illalla iski salama ja olikin taas ihan selvää miten sen teen. Voin kertoa, että taitaa tulla mahdollisesti aika erilaista mitä minulta yleensä tulee.

Nauttikaa keväästä ja viikonlopusta!

Helmiä taas pyöritelty

Tänään olin aamun töissä ja kun pojat on kipeinä olen nukkunut todellista koiranunta, pienikin inahdus niin kärppänä pystyssä. Nukuin sitten pienet päikkärit ja olen tässä pyöritellyt korua mielessä, Lilalle langasta ja nyt kun menin sänkyyn iski salama. Tiesin heti että näin sen tulee olla. Pahoittelen vain kuvia, todella huonoja kun tuo päivänvalo kerkesi karkaamaan.

Rannekorun pohjana on Lilan lasten horoskooppi merkit sekä iät. Lisäksi kauniita tumman liiloja makeanvedenhelmiä. Linkitin helmet ohuella hopealangalla ja pieni pätkä ketjua säätövarana sekä ketjun päässä vuorikristallihelmi. Nämä kivet on valittu horoskooppien mukaan, ainoa vain että tietoa löytyy sen miljoonanlaista mikä kivi on minkäkin merkin onnenkiveä. Itse kokosin nämä kivet sen mukaan, mitä mainittiin monella sivulla. Ainakaan itse en löytänyt yhtään ns. virallista listaa näistä kivistä.

Ikä vaikuttaa siten, että vanhimman lapsen kiveä kolme helmeä, keskimmäisen kiveä kaksi ja nuorimman yksi. Isoveli siis on suojelemassa molempia nuorempiaan. Tässä pikkuveljen ruusukvartsi kukkahelmi isoveljen akaatin suojeluksessa, akaateista valitsin botswanan akaattihelmet, koska ne ovat niin kauniita ja yksilöllisiä omasta mielestäni.

Tässä siskon jaspikset ja tietysti se isoveli siellä mukana ja tuo vuorikristalli. Vuorikristalli taisi olla jokaisen merkin onnenkivenä jossakin, siksikin se soveltui tähän koruun vallan mainiosti. Tämä siis lähtee Lilalle heti maanantaina. Toivottavasti miellyttää yhtä paljon kuin revontulen lanka miellytti minua.

Toinen tämän viikon koruista on avainnauha. Pyydettiin pelkillä helmillä ja yllättäen haluttiin samaa väriyhdistelmää joka löytyy äitini avainnauhasta. Kahta eri liilaa sekä ruskeaa.

Helmiäsilasihelmiä, siemenhelmiä sekä hopeanvärisiä putkihelmiä vähän keventämässä tunnelmaa. Tämäkään ei saa oikeutta kuvissa, ehkäpä omatkin avaimet killuvat pian vastaavassa nauhassa. Toivottavasti vastaanottaja tykkää myös, vaikkakin jos ei tykkää niin tässähän minulle on sitten itselleni nauha.

Tällä hetkellä on taas puikoilla jotain. Tässäpä pieni välähdys siitä.

Sain myös haasteen tällä viikolla, siihen vastailen huomenna ajatuksen kanssa. Lisäksi esittelyä odottaa salaisen kirppisystävän paketti. Siitä löytyi erityisesti kaksi luovuutta ruokkivaa juttua.

Nauttikaa tulevasta sunnuntaista, minä taidan leikkiä hoitajaa... miehellekkin kun nosti tässä illan mittaan kuumeen. Onneksi esikoisella taitaa huomenna olla jo kuumeeton päivä ja hyvällä tuurilla juniorillakin. Mikäli mies jaksaa poikien kanssa pari tuntia kuumeesta huolimatta, ajattelin myös poiketa kirpparille. Josko sieltä löytyisi jotain kivaa. Ja ehkäpä muutama korukin syntyy, ovat taas tuolla aivoissa pyörineet karusellia sen verran, että alkaa selkeytyä mitä sieltä on tulossa.

Tarina Revontulesta

Olen ihaillut suunnattomasti Revontulihuiveja, mutta ohje tuntui olevan täysin hepreaa kun sitä tarkastelin. Yritin paristakin arvonnasta sitä voittaa, ei suosinut onni minua. Eipä kyllä ole yhdessäkään arvonnassa suosinut, mutta olenkin ottanut sen vanhan sanonnan mukaan: jos ei onnea arvassa, niin onnea rakkaudessa.

Revontulta olen ihaillut ja ohjetta silmäillyt, ei vaan auennut ei. Kunnes heräte ostona tuli ostettua Novitan Rose mohair lankoja, useampaakin sävyä. Päädyin aloittamaan Fifi3 huivin. Hetken meni harjoitellessa, mutta kyllä se vain onnistui. Tässäpä se.

Pikkasen sekosin tuossa reunassa ja reiät tuli vähän vääriin kohtiin, mutta ei se onneksi näy siitä. Itse sen tietysti huomaa ja ehkä joku täydellinen neuloja sen siitä huomaa heti. Itseäni tämä ei haittaa. Kuitenkin kun tämän sain valmiiksi, päätin katsoa uudelleen revontulen ohjetta ja innostus oli erittäin suuri kun sen huomasin tajuavani. Tottakai halusin tehdä revontulen sitten ehdottomasti vironvillasta. Ongelmana oli tässä, että en sitä löytänyt nettikaupoista (kun en tiennyt langan olevan nimeltään Aade lõng).
Onneksi on ihmisiä joilta pyytää apua ja hätyyttelin Lilaa, joka on tehnyt itse jo neljäkymmentä Revontulihuivia, joten voinen huoletta sanoa, että Revontulen ammattilaista. Kiitos Lilan, sain langan viikko sitten tiistaina, hänen omista varastoistaan ja hän vieläpä luopui itselleen varaamasta uutuus väristä. ISO KIITOS LILA TÄSTÄ! Ja pääsin revontulen kimppuun.

Lanka vyyhti ei sitten ollutkaan ihan pieni. Meni melkein tunti keriä se ja lopulta se oli jo liian iso käsiini, mutta sain kuin sainkin kerittyä langan vain kahdella kerän karkaamisella. Ja nekin onneksi vain pienen vahingon aiheuttaneita. Mies kyllä sitten meinasi, että yöllä kissat kaivavat kerään esiin ja vetävät sen kanssa kunnon rallin ympäri kämppää, näin ei onneksi käynyt. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että kun meidän Harli on oikein kova lanka/naru fetissi, on kaikki piilotettava hyvin tai ne on syöty. Olisi tämä huivi jo valmistunut sunnuntaina päivällä, mikäli aamulla herätessä ei olisi ollut todella kova migreeni kohtaus päällä. Siitä toipumiseen meni koko päivä, vasta viiden jälkeen pääsin tolpilleni ja silloinkin vielä jyskytti päässä.

Suurin yllätys kuitenkin oli kokoonsa nähden se, kuinka joutuisa tätä oli tehdä ja loppujen lopuksi helppo, kun vauhtiin pääsin. Revontulen ohje löytyy täältä. Ainakin kaksi näitä on näillä näkymin tulossa lisää, itselleni toinen väri sekä siskoni halusi itselleen myös. Vielä odotetaan tuleeko äidiltäkin pyyntö. Miten on äiti?

Nyt minulla on haussa uusi kolmiohuivin ohje. En ole vielä sopivaa löytänyt. Lankana on ohut sukkalanka, jota on 100 gramman vyyhti, jossa on noin 420 metriä lankaa. Vinkkejä otetaan vastaan. Tai siis malleja on löytynyt, mutta tuo vyyhti ei siihen ole sitten riittänyt. Ja nuo Rose mohairitkin olisi vielä tarkoitus saattaa huiveiksi, en tiedä tuleeko niistäkin fifi3 vai jokin toinen malli.

Yleensä tartun kutimeen illalla, kun pojat saatu untein maille ja itse ei ihan vielä ole nukkumaan valmis. Kovasti ihmettelin tuossa aiemmin, kun aina on niin hitsin kuuma välistä. Sekin arvoitus ratkesi, tässäpä kuva fifin teosta ja selitys kuumuudelle.

Jos on suuri pörröinen työ ja kissa sylissä, toinen kissa niskassa ja kolmas ihan vieressä itse sohvannurkassa, niin ei ole kovin ihme jos vähän meinaa kuuma tulla. Miisu siis edelleen korvaa Maijaa sylissäni.

Tässäpä vielä muut mohairin sävyt. Tuo vihreä oli erittäin herkullinen, vaikka vihreä ei niin kovin olekkaan minun värini. Tai siis, upeita sävyjä siitäkin löytyy, en vain itse osaa käyttää vihreää.

Nyt taitaa helmet huhuilla, pari avainnauhaa tehtävänä sekä jotain Lilalle tästä upeasta langasta. Nauttikaa ihanista kevät päivistä!

Ai niin, minulle on postissa paketti, Salaisen kirppisystäväni paketti tullut perille. Eilen sain pakettikortin, mutta minusta on tullut jo niin aikuinen, että maltoin jättää noutamisen tähän päivään. Sitähän ei tietysti lasketa, että en olisi sitä ennättänyt eilen hakea ennen töihin menoa, eihän? Omani lähtee varmaan huomenna liikkeelle kohti vastaanottajaa, pakkaamista ja korttia vaille valmista on. Tänään kuitenkin käyn noutamassa minulle tulleen.

Valmista, kiirettä ja "vapaata"

Tässä on ollut vähän "kiirettä", ei ole ehtinyt postauksia tehdä. Valmista on tullut myöskin ja vapaatakin on ollut. Ensinnä mun on pakko esitellä esikoisen minulle piirtämä Maijan kuva. Halus sillä lohduttaa mua sillon Maijan kuolin päivänä.

Tämä kuva kulkee kalenterin välissä mulla ja sehän on tunnetusti käsveskassa. Ihana esikoiseni. Hänelle tänään olen tehnyt rannekorun, olemme jo aiemmin sopineet, että hopeisen teen hänelle hänen tahtomastaan mallista. Rummutusta vaille valmiina siis se, mutta siitä ei nyt ole kuvia ja tarinaakin sitten enemmän kuvien yhteydessä. Myöskin tähtihärpäke on edennyt, siitäkin kuvaa sitten valmiina tuotoksena.

Mutta se ruusulukkoinen papuketju rannekoru, se on tuunattu ja kuvattu. Jo silloin tuunasin sen ja kuvasin, mutta kun ei ole ehtinyt koneelle kunnolla. Papuketju siis sai kaverikseen vuorikristallia ja Swarovskin biconeja.

Ja nyt onkin paljon parempi. Selvästi siitä aiemmin puuttui jotain ja nyt ei. Linkittelin helmet 0,6 mm hopealangalla.

Sitten, muistanette tämän ja aikomukseni uusia homman. Kävin siis hakemassa langaksi ohjeessa käytettyä Dropsin Nepalia ja avot. Ihanan lämmin tuli liivistä. Ollut tietysti kovassa käytössä. Nyt olen liiviin erittäin tyytyväinen, istuu päälle kunnolla ja on oikeaa kokoa. Kuvat eivät huippuja ole, kiireessä mieheni napsi, mutta huomaatte varmaan eron.

Tässäkin kyllä himpun verran poikkesin ohjeesta. Jätin tuohon kaulukseen taakse muutaman silmukan enemmän ja se oli kyllä aivan oikea päätös. Nyt se on hyvä, muuten olisi taas tullut liian kapea. Vaikkakin eipä olisi haitannut vaikka vieläkin muhkeampi olisi ollunna.

Sitten on tullut heiluteltua puikkoja juniorille kaulurin teossa. Ja kylläpä tämä olikin mieleinen, hoidossakin oli puolipäivää valmistuttuaan ollut kaulassa ja kotona halusi pitää vähän väliä.

Juurikin sopiva tuli. Vaikkakin on nyt venytellyt tuota aikasta kivasti. Pitänee pestä, että saa taas ehkäpä muotoansa takaisin. Ohje on ihan omasta päästä, joistakin ohjeista vähän otin vinkkiä kuinka tiuhaan kannattaa lisäillä silmukoita tuohon olkapää osaan. Lankana tässä käytin Novitan Ilonaa.

Puikoilla ei nyt ole ollut muuta. Virkkaillut olen yhtä tiskirättiä.... sekin ihan omasta päästä, mutta on vielä kesken. Aloin sitä tehdä keskiviikon ajomatkalla. Olisi varmaan muuten valmis, mutta kun omasta päästä teen, täytyi välistä purkaa kierroksia kun totesi etteivät ne näin ole hyvät. Mitään ihme kuvioita ei ole tulossa, mutta nuo silmukoiden lisäilyt siis ei menneet aina ihan putkeen. Ajomatkalla anoppilaan ja takaisin kotiin. Keskiviikko oli vapaa päivä ja vietiin pojat mummulle, tarvittiin perjantai vapaaksi. Niin, olin kyllä perjantainakin aamuvuorossa ja lauantaina menin kahdeksitoista töihin, erittäin väsyneenä mutta onnellisena.
Perjantaina oli täällä sellaista harvinaista herkkua tarjolla, että Public Cornerissa oli Matthau Mikojan akustisella keikalla. Ei voi muuta sanoa kuin, että uskomaton soittaja ja laulaja! Keikan jälkeen oli ihan pakko mennä kiittämään ja vaihtamaan muutama sana.... niin ja kun koruhullu olen... hipelöimään toisen kaulakorua. Luvan toki kysyin ja siis sainkin. Mutta katsokaa nyt itse, tuohan on todella hieno ja minua vaivasi suunnattomasti mitä materiaaleja siinä on ja miten se on tehty.

Mutta pääsimpäs selville. Nauratti vaan kovasti, että harvoin varmaan tulee kuuntelija kyselemään saako tutkia kaulakorua ja kertomusta käytetyistä materiaaleista. Mutta tuntui kiinnostavan itseäänkin kuulla mitä koru oli syönyt. Eipä voi muuta sanoa, kuin SUURKIITOS keikastasi Matthau! Saimme siitä voimaa jaksaa taas, etenkin tuon juniorin uhman kanssa. Siitäpä riittäisi tarinoita vaikka muille jakaa. Jo esikoisesta sanoin, että on paha uhma, mutta vaikka aika kultaa muistot on tämä juniori uhmansa kanssa esikoiseen verrattuna ainakin potenssiin kymmenen. Mutta sitten osaa olla erittäin hurmuri ja sydämen sulattajakin. Onneksi ei *kop kop* ainakaan vielä ole sitä huomannut käyttää hyväkseen, siinä nimittäin oltaisiin pian pississä.

Nyt toivotan, kuten juniori: Hyvää yötä, kauniita unia, mun kaveri!