Hameen kaveriksi

Dodii, nyt on yksi työ puikoilta pois. Seuraavaksi sitten puikoilla jatkuu siskon revontuli, jos sen tässä saisi vaikka ennen lomaa pudotettua puikoilta, niin saisin viedä sen sitten perille. Tämä siis tuli sen neulotun puuvilla hameen kaveriksi, sitä beigeä lankaa on kuitenkin vielä reilu kerällinen... ja tuota mustaa sitten kanssa. Olihan se pakko ostaa ohjeen mukainen määrä lisää toista väriä ja hups, taashan sitä oli liikaa. Myös tässä oli oikein valita pienemmät puikot ja ohuempi lanka. Ei tullu toppia, tuli hihatin.

Ja tottakai fiksuna tyttönä en ajatellut olleskaan alla olevan paidan väriä kuvatessa... mutta sitten vaihto ja uusi kuva.

Ohje on touko-kesäkuun Kauneimmat Käsityöt lehdestä. Se mun oli pakko ostaa, siinä oli niin monta ihanaa mallia, saa nähdä tuleeko noita muita toteutettua sitten kuinka. Mutta ompahan mistä valita, jos mieli tekee.

Tämän kanssa kävi vähän hassusti. Harlilla kun tosiaan on se pakkomielle kaikkeen lankaan ja naruun. Ei näkyny kissaa missään ja hetkeksi laskin, korkeintaan viis minuuttia ehti olla vahtimatta, työn käsistä ja käänsin selkäni. Eiköhän ihana Pötkö makaa työn päällä, no ensin ajattelin, että ei tässä mitään. Kunnes tajusin, että työ on kyllä siirtynytkin metrin verran. Jipii... joku tuntematon syyllinen oli työn teurastanut. Silmukoita mukavasti pois puikoilta ja karannu sekä lanka syöty poikki. Onneksi kyseessä oli vain tuo reunajoustin neule, että ei ihan suurta vahinkoa saanut aikaan. Purkaa piti ja silmukat poimia reunasta uudelleen ja alkaa kutoa uudelleen... olin sen jo puoleksi kutonut. Onneksi ei tuohon valmiiseen osaan tehnyt tuhoja. Mutta kyllä se tuntematon syyllinen häpeissään luikki pois, kun huomasin asian.

Ja ihan on pakko vielä kertoa. Mieskin kehui, että istuu tosi hyvin ja on hyvännäköinen. Jipii, eli ilmeisesti kehtaa seurassani liikkua julkisesti, mikäli tuon päälleni nappaan.

Koruissa ideoita päässä useampi, hieman vaatii kypsyttelyä nuo ideat, että tietää mistä aloittaa. Tai yksi alkaa olla aika selvä. Niitäkin siis taas tulossa lisää. Saa nähdä pitääkö sitä Juhannukseksi pakata matkalaukku, että saa toteuttaa ideoita, kun ollaan menossa kotopuoleen. Pojat sinne jo eilen lähtivät papan kanssa, meillä vielä huomenna töitä. Huomisen jälkeen onkin sitten enää kolme viikkoa töitä ja kesäloma.

Nyt kuuluu kutsu vatsasta, aiomme lähtä syömään... harvoin kun kaksin päästään. Nam! Aurinkoista Juhannuksen odotusta!