Avaimille taas

Meinaa olla idea ähky tällä hetkellä, niin paljon ideoita päässä, että ei oikein saa mistään kiinni. Jotain on kuitenkin tullut tehtyä. Pari avainnauhaa, taskumallia vaihteeksi. Nämä menevät pohojoseen, siskolleni toinen ja hänen työkaverinsa oli halunnut myös tätä mallia... siitä en tiedä kelpaako, mutta sittenhän sen näkee.

Tämä menee siskolleni. Niitä punaisia lasikuutioita, pinkkejä helmiäislasihelmiä, muutama hematiitti, lumihiutaleobsidiaani sekä onkos se nyt haukansilmää vai mitä silmää tuo on ja mustia sekä kolmionmallisia siemenhelmiä.

Vihreä oli toiseen toiveissa. Ja yllättäen lasikuutioita, vaaleanvihreitä helmiäislasihelmiä, mustaraidallisia helmiäiskolikoita, vihreää onyxia ja lasikristalleja sekä samat siemenhelmet tässäkin.

Yhdet korvikset, nämä oli vain sellainen välipala, josko olisin saanut päätettyä helmiä hypistellessä mitä seuraavaksi. Näissä helmiäishelmet, hyvin yksinkertaiset, pienet sirot ja toisaalta ihan juhlavatkin, vai mitä olette mieltä?

Lisäksi on yksi vielä koru, mutta siitä omassa postauksessaan sitten lisää, kun kusti on polkenut määränpäähänsä.

Tässäpä kuva minulle rakkaasta maisemasta, joka on muuttunut kyllä hurjasti sitten lapsuuden. Lauantaina meillä oli aivan upea ilma illalla ja pääsimme istuksimaan ja nauttimaan kesästä miehen kanssa. Saatiin myös kaveri kylään siihen meidän kanssa ja aika läheltä napattua kuva.

Muuten olikin vähän ikävä aaton ja lauantain välinen yö. Illalla nukutin koko neljän pojan katrasta, kun työstressi laukesi ja salamana iski migreeni. Ei ehtinyt lääkettä napata ajoissa, iski se niin voimalla. Minä sitten nukuin vessassa äitin laittamalla pedillä ja oksensin vatsalihakset kipeiksi. Lauantain menikin sitten voimia keräillessä ja kohtauksen jälkeisessä hiukan höntissä olossa. Onneksi tosiaan ilma oli loistava koko päivän ja ulkona sai sitten oleskella. Neljä poikaa siksi, että siskoni pojat oli mummilla kanssa, neljä poikaa lyhyillä ikäeroilla, voitte kuvitella mikä vilske pihalla oli. Mutta kyllä serkut sitten nauttikin, kun saivat yhdessä touhata mielin määrin.

Nyt vaan meinaa jo etukäteen hiukan pelottaa, että tuleeko uus kohtaus kun se oma kesäloma alkaa. Stressin laukeaminen sen yleensä tekee. Mutta yritän edelleen olla ottamatta liikaa stressiä töissä, vaikka ei se helppoa ole, kun pitää tuurailla useampaa työkaveria ja omatkin hommat siinä samalla hoitaa. Koko ajan olen ollut asenteella, että mahdottomiin en yksin pysty, mutta kyllä sitä stressiä vaan silti kertyy.

Näin siis tällä kertaa. Nauttikaa te oikein kovasti lomasta, jotka sitä jo viettävät ja muutkin sitten kauniista kesästä!