Viime vuotisia vielä...

Äitee ja isä sai sukkaset pukilta molemmat. Isälle jemmasta kaivettua Zeldan dippausta (onneksi niitä on vielä monia jäljellä), seiskaveikkaa ja tottakai jäi punnittematta...

Äitille pinkkiä seiskaveikkaa kera murun sukista jääneen regian, pitkään on ollut tarkotus tehdä broken seeds mallilla sukat, mutta nyt vasta tuli tehtyä...

Isän sukissa puikkoina 3,25 mm pyöröt ja äiteen sukissa net zingit eli 2,75 mm. Isälle varpaista varteen yhtäaikaa, kera tiimalasin. Äitille perinteisesti varresta yks sukka kerrallaan ja tiimalasit näissäkin.

Pidemmätkin varret ois varmaan äitillä saanu olla. Isälle lyhyttä vartta ja mahdollisimman löysää, ettei purista tai kiristä...

Ja mikäs sen parempi kuvaus aika kun saunan jälkeen uudet sukat lämmittämässä varpaita. Suoraan puikoilta jalkaan äitille ja isänki sukat vaatii sen ensimmäisen pesun tasottuakseen.

Uuden vuoden toivotukset lähti kera tämän kuvan...

... kera toivotuksen: Hyvää uutta vuotta. Perheen nuorin hyytyi jo vaikka raketitkin vielä ampumatta. No oikeastihan kissaa ei vahingoitettu millään tavalla, vaan kuva oli ihan lavastus. Tuo koristeena ollut kissapullokin päätyi lasinkeräykseen... se kun oli sopivan painava rakettien ampumisalustaksi. Raketit käytiin ampumassa kahdeksan maissa ja sen jälkeen herkkuja pöytään ja koko perheen leffa pyörimään. Oli ensimmäinen kerta, kun meidän perheessä raketteja ammuttiin. Esikoinen niistä kysyi voitaisko. Meillähän on molemmat lapset olleet herkkäkorvaisia ja kovat äänet siis sattuneet korviin. Ostettiin sitten pieni paketti ihan raketteja ei mitään paukkupommeja. Juniori oli ensin sitä mieltä, että saatte mennä keskenään ampumaan hän jää kotiin, lähti mukaan kuitenkin ja tykkäsi kovasti. Joten ilmeisesti jatkossakin me muutaman raketin ammumme.

Eilen sitten ajelimme anoppilaan kyläilemään ja kattokaapas kuinka mukavassa tunnelmassa anopin kanssa kilkuttelimme puikkoja ennen kotimatkaa...

En osaa tunnetta selittää, mutta oli aikasta upeaa. Takassa tuli, istumme sohvalla vieretysten molemmilla kutimet kädessä ja keskustelemme niitä näitä mieheni ja anoppini kanssa. Pojat temmelsi pihalla juuri sillä hetkellä papan kanssa. Meillä oli siis jalkalamppu valona ja muuten tunnelmaa loi kynttilät, jouluvalot ja tuo takkatuli... harmikseni tuo takkatulen upeus ei onnistunut kuviin kunnolla.

Tänään olinkin sitten jo taas töissä. Kotiin tultuani mies ei oikeen innostunut ehdottamastani perheen laatuajasta... kun tämä meidän ihana  hallitus päätti vapauttaa kauppojen aukiolot, niin johan mm. Prisma mainosti olevansa muistaakseni kymmeneen auki. Ehdotukseni oli siis, että lähtisimme shoppailemaan koko perheellä. Miestä kyllä nauratti ideani kovasti, johtuen siitä, että silloin kun tästä sunnuntai aukiolosta tehtiin päätös oli lehdessä jonkun paikallisen kauppiaan haastattelu, joka kertoi sunnuntai aukiolon olevan siksi hyvä, juttu että he voivat nyt viettää laatuaikaa perheen kesken lähtemällä shoppailemaan sunnuntaisin. Silloin kyllä tuli mietittyä, että on perheen asiat pikkasen huonosti, jos heidän laatuaikansa on sitä, että pääsevät sunnuntaina shoppailemaan. Ilmeisesti tämä perhe on ollut hajoamispisteessä kun sunnuntait oli vielä kaupat kiinni... Ei voi pieni ihminen käsittää tätäkään päätöstä vapauttaa aukiolot... siis oikeastikko nykyiset aukiolot eivät riitä ihmisille kaupassa käyntiin. Jos tätä perustellaan työpaikkojen lisääntymisellä yms... epäilen suuresti. Ihmisillä ei ole rahaa sen enempää kuin ennenkään, joten kulutus ei tule lisääntymään. Vastaavasti taas kaupoissa kulut nousevat ja sehän tiedetään mihin se siirretään, hintoihin. Eli ostovoima loppujen lopuksi pienenee, kauppojen menot kasvavat ja lopputuloshan on se, että yksikään kauppa ei siinä tilanteessa enää palkkaa uutta väkeä vaan kaupoissa tulee olemaan pienemmät miehitykset ja turvattomuus silloin kasvaa... ja niin voisinhan tästä paasata vaikka kuinka. Lisäksihän tämä sitten tulee tappamaan noita pikkukauppoja, joille nuo aukioloajat ovat olleet tähän saakka kilpailuetu.... nehän sitten lakkaavat pikkuhiljaa olemasta...

No joo, nyt eksyttiin ihan asian viereen. Tuntuu hölmölle toivotella ihanaa tätä tuoretta vuotta tuon pläjäyksen jälkeen... mutta kuitenkin tämän vuoden toivon olevan jokaiselle oikeen ihana.

Ideasta toteen...

Niin, tämähän on valmistunut jo toukokuussa, pingotuskin heti... mutta jostain syystä ne kaikki kaksi langanpäätä vaan ei piiloutunut itsekseen... kumma juttu vaikka kuinka odotin. Eilen sitten otin neulan käteen ja sain ne itse piilotettua.

Sillon keväällä kun sitä ideaa pyörittelin ja lähdin leikittelemään pidennetyillä kierroksilla. Ensimmäinen versiohan näitä vaihtoehtoja poiki, se joka arvottiin keväällä. Mutta kun sitten niitä mahdollisia vaihtoehtoja oli kolme millä pääsisin haluttuun lopputulokseen, niin pyysimpä luottokamut mukaan ja kyhäsin heille ohjeen tapaset... toisen version teki Satu ja se versio olikin sitten se mitä hain mielessäni. Toisen vähän erilaisen teki mehtäemäntä. Kiitos teitille taas kerran ideani toteutuksesta.

Omassa oli lankana Hohde, kotimaista luomulampaan villaa värjättynä krappilla. Ja onhan tuo mukava oranssi...

Lankaa tähän upotin 52 grammaa, eli vyyhdissä oli sitten muutama gramma ylimääräistä. Sopivan kokoinen kaulahuiviksi tuli tällä langalla. Puikkokokoa en nyt millään muista, mutta epäilisin niiden olleen 4 mm.

Idea oli siis omassa ja Sadun versiossa lyhenevät ainaoikein osiot pidennettyjen kierrosten lisääntyessä. Mehtäemäntä taas teki tasavälein pidenennettyjä kierroksia. Omassa oli eri määrät ainaoikein osuuksissa mitä Sadulla.

Lisäksi tuo pidennettyjen silmukoiden kohta tehtiin sileää neuletta, että erottuvat paremmin. Siinä ihan ensimmäisessä versiossahan koko huivi oli aina oikeaa. Ohjeen raakileet löytyy Sadun ja mehtäemännän versioihin, mutta omaa en sitte kirjottanu vaan tein vaan. Että jos kiinnostusta löytyy voin laitella ohjeen tuonne ohje välilehteen.

Lisäksi olis toinenki huivi, ollu jo käytössäkin. Siitä kuitenki sitten lisää kun siitä poikinut idea on kuivunu, että saan nuo samaan postaukseen. Siihenki vois sitte pari testaajaa ottaa, jos jotakuta kiinnostaa. Nyt on kuivumassa siis tuo idea ja yks huivi... kun on monta rautaa tulessa tulee näitä sitten sarjoittain.

Mutta toisena valmiina sitten sukat...

Värit on tässä kuvassa ihan mitä sattuu. Nämä alotin varpaista ja päätin kokeilla saisinko aloitettua niin, että muistuttais enemmän sädekavennettua kärkeä. No nyt tiedän mikä olisi auttanut enemmän sen mukaiseen tulokseen... näistä tuli vähän hassun suipot, mutta istuu hyvin jalkaan.

Puikkoina oli 1,5 mm pyöröt ja molempia yhtäaikaa tein. Lankana Zeldan ihanuus, Rainbow värjäys nimeltään Revyytyttö ja 75% sw wool, 25% pa, 100g/420m. Lankaa kulu näihin 51 grammaa.

Tiimalasi kantapää ja kun olin kantapään jälkeen hetken tehnyt sileää aloitin 1 oikein takareunasta, 1 nurin joustimen pikkuhiljaa... teki tuommoset kivat kolmiot.

Tää alempi kuva nyt jäi vahingossa nurin niskoin. Näissä kahdessa viimesessä kuvassa värit lähinnä oikeeta lopputulosta. Nyt mietinkin mitä teen tuosta lopusta, yhdistänkö toiseen lankaan vai mitä. Lisäksi tuo joustin tuotti taas uusia ideoita, katotaan nyt onnistunko siinä ideassa sitten vai jääkö vaan ajatuksen tasolle.

Tiiä sitte mitä ens yönä tulee värkättyä... mua meinaan jännittää kun tuo juniori aloittaa koulutiensä. Apuva!!! Vastahan se oli vauva ja nyt jo menee kouluun. Poika ei oo ainakaan sanonu jännittävänsä. Tietysti mä sitten itken aamupäivän kotona kun sielä se vauva on jo koulussa. Enhän mä saa nukuttua kun jänskätän huomista. Että sattupa sopivasti, kun tänään saatiin uus sänky ja sen kanssa päivän paininu, että sain kasattua. Niin nyt sitte ei pääse välttämättä edes nukkumaan. Oishan tässä kyllä hommaa... joku en tiiä kuka on käyny taas räjäyttään pommin mun nurkassa. Kun se pommin räjäyttäjä nyt sitten viittis käydä myös salaa siivoamassa tai siis järjestään tavarat paikalleen, mutta turhaan sitäkään oottelen, ei se käy. Nyt taidan kaivaa puikot esiin ja kattoa mitä jatkais tai alottasko jonku idean tekemisen...

PS. Joku vois lähettää tänne salaisin päättelijän... tuossa oottais kasa tiskirättejä päättelyä kans.

Patella oli taas asiaa...

Tänään aamuvuorossa kaffilla hoksasin että olipa tullut sähköpostiin pakettikoodia ja tänäänhän se piti noutaa... tuli meinaan maaliskuun Sny paketti ja johan on taas ongelmia tiedossa.... kun niitä keskeneräisiäkin on ja ois pari juttua jotka pitäs tehdä ja sormet syyhyää nyt sitten pariin muuhunkin juttuun...

Siis ensinnäkin tähän paketin sisältöön. Snyni ilmeisesti omaa jotain telepaattisia kykyjä... olen tässä parisen viikkoa miettinyt Nurmilintu-huivia ja mitä paketista sitten löytyy... ohje kyseiseen huiviin ja vastaväri teeman mukaiset langat siihen. Lisäksi vastaväreillä raidoitettua regian sukkalankaa ja vaikka itse yleensä suosin ohuita sukkalankoja, arvatkaas kenellä tekis mieli alkaa tekemään sukkia tuosta langasta. Kirje jossa kaksi huovutettua sydäntä, niillekkin taisi jo paikka löytyä ja ne taisivat olla se tämän paketin itsetehty osuus. Mintun ystävääkin ajateltu herkkujen muodossa, nuo after eight suklaat on yksiä lemppareita... lurps! Ja ihanasia nappeja... raskiiko noita sitten käyttää??? Ja mikä on riittävän hieno työ noiden käyttöön?

Nämä Lang yarnsin Alpaca superlight langat oli siis huiviin tarkoitettu, Snyni kirjoitti että kaksinkertaisena... mietin kuitenkin olisiko parempi yksinkertaisena, koska puikkosuositus on kuitenkin ohjeen mukainen tuolle langalle... sitten saisin kaksi huivia vai teenkö sittenkin kaksinkertaisena ja kuinkas sen raidoittaisin? Sormet syyhyää kovasti tähän ryhtyä samointein... pitäisi vaan saada päätettyä nyt raidoitus ja yksin vai kaksin kertaisena... hmm...

Nuo sydämet odottavat pari päivää päästäkseen paikalleen... pitäs tää mun nurkka räjäyttää kevätsiivoukseen... tulevat siis tähän minun omaan paikkaani koristamaan. Tuo Regian Winterdream ois tosiaan kans ihan mahdottoman houkuttavaa ottaa puikoille, siis nyt heti! Snyni kirjoitti, että vielä ei ole liian myöhäistä tälle talvelle sukkia neuloa sekä ennättä yhden huivin tehdä... no mähän käytän sukkia ympäri vuoden... kesälläkin jopa kuumimmilla helteillä olen herännyt aamulla mittarin näyttäessä varjossa lähes 30 astetta villasukat jalassa... heh, taustalla toki se, että illalla kun aurinko laski tuntuikin yllättäen ulkona viileältä se 20 astetta ja silloin vedin sukat jalkaan ja ne jalassa menin myös nukkamaan... olivat sitten vielä herätessäkin jalassa.

Ja nää napit oi ja voi... näitä ei voi ihan mihin tahansa työhän laittaakaan... näiden on näyttävä kunnolla ja työn oltava oikeesti semmonen jota mieluusti esittelee itsensä tekemänä. Eli jäävät tuonne herkkujemmaan odotteleen paikkaansa.

Nii, että eiköhän lopputulos ole, että aivan super mahtavan paketin oli parini onnistunut kasaamaan. KIITOS!!!!

Hmm... nyt ku sitten sais päätettyä mitä tekis... yritän kovasti tsempata itseeni saattamaan keskeneräisiä loppuun... ainaki yks on siinä pisteessä...

Tähän tekasin  tänään pari viimeistä kierrosta ja on nyt kylvyssä, kohta sitten kuivamaan. Ja tästä sitten enemmän kun kuivanut ja langat päätelty.

Eilen sitten pate kantoi ihan kotiin asti jotain ihanaa, joka kans syyhyttelee sormia...

Satuinpa tuossa viime viikolla taas eksymään Zeldan dippilaarille... ja kun hällä siellä sattui olemaan uudella tavalla värjättyä lankaa ja... no yksi vyyhti sieltä kotiutui ja tämänkin ihanuus sitten nyt huutaa ottamaan puikoille...

Jotenka... mistä aloittais ja mitä alottai, vai jatkasko keskeneräisiä vai vai vai... hmm... lauantai illan pulma ihan selvästi.

Silleesti täällä! Nauttikaahan viikonlopusta!

Onko nyt hjyvä fiilis?

No nyt on todella hyvä fiilis. Viikko ja kaks päivää siinä meni, mutta nyt on inspiraatio toteutettu ja on just nii ihana ku ajattelinki tai siis mielessäni sen näin. Kyllähän sitä tehtiin ja purettiin, mutta on se sen arvonen. Ja luvassa on kuvia ja paljon... hehee. Mutta katotaas ensin mitä eilen tuli postin joukossa...

Todella kauniit kirjoneulelapaset ja niin viimosen päälle siistiä käsialaa, että oksat pois. Eihän näitä raaskii ottaa käyttöönkään...

Just sopivatkin ovat. Iso Kiitos sinulle Mustakissa!

Palataanpas sitten siihen "mysteerimyttyyn"... Mitäkös ihanaa siitä sitten tuli?

Tunika/Mekko siitä tuli.

Lankaa meni 131 grammaa.

Langat on molemmat Zeldan dippauksia. Oranssia meni koko 100 gramman vyyhti ja ruskeaa sitten 31 grammaa. Värit on porkkanapupu sekä mokka. Arvannette kumpi on kumpi.

Lanka on 100% merinoa ja ihanan pehmeetä, 100 grammaa/600 metriä.

Puikkoina 3,25 mm pyöröt. Malli siis ihan omasta päästä kokeilun ja erehdyksen kautta voittoon. Mielikuvan sain hyvin selkeänä päähäni lenkillä ollessa ja lenkin aikana laskeskelin mielessäni ja siitä sitten lähdettiin kattomaan mitä tulee.

Värit ei yhdessäkään kuvassa oikein, mutta lähimpänä taitaa olla porkkanapupun osalta tuossa selkäkuvassa ja mokka sitten tuossa sivukuvassa jossa näkyy tuo pidempi puoli. Kerroinko jo, että tästä tuli ihana ja mä oon todella onnellinen tästä onnistumisesta?

Istuu hyvin päälle ja on mukava ja ja ja... tekis mieli tehä toinenkin. Tuota Zeldan merinoa kyllä löytyy neljä vyyhtiä lisää... hmm... ehkä teen väliin jotain keskeneräistä ainakin pois. Tai ei voi tietää.

Sitten vielä huhuilen sinua Pilvikirsikka laitatko osoitetietosi tulemaan, niin saan tuon Fröken Rosengren palkinnon matkaan. Odottelen ensi maanantaihin saakka ja sitten pitänee jälleen arpasta uusi voittaja mikäli ei kuulu. Maili osoite löytyy sivupalkin yhteydenotto kohdasta.

Loppukevennyksenä meidän reilujenkerho...

Harli siis tuumas, että Romppu on hyvä patja...

Ihanaa talvista viikkoa kaikille!

Yllätys "Sny-paketit"

Niinpä niin, huumorin kukka aikuisten kesken on joskus lapsille ihana juttu. Tässä erään puhelun aikana mehtis kertoi keskimmäisen minin kyselleen mehtäpirtissä isältään, että koskas hän saa sen sny-paketin ja siinä muumipurkkaa. No minähän tässä kasailin joulu ja synttärimuistamista sinne suuntaan nii välähti pikkusalama ja keskimmäinen mini ja ja pienin mini mehtäläinen saivat omat sny-paketit... sisällä muumipurkkaa ja muumitikkarit, mutta eihän se sitte ois sny-paketti jonsei siinä mitään neulontaan liittyvää olis ja mulla oli jo het huomattuani ollu hinku neuloa yks pipo... meiän poijjat vaan ei simmosia päähänsä pistäis... no okei juniori pisti kuvausta varten, mutta eihä kukaa häntä siitä näekkään. Eli ei ku puikot soimaan muun neulottavan lomassa äkkiä, että ennättävät pakettiin matkaan...

Kissapipon ohje täältä. Ohje on kirjotettu seiskaveikalle, mutta oman käsialani alan pikkuhiljaa tuntea niin otin ohkasempaa lankaa ja pienemmät puikot mitä ohje sanoo. Ja just ovat kuulemma passelit. Lankana siis oli Zeldan värjäykset heppu ja maureen, Bfl 80% nylon 20% ja 100g/365m. Noistahan jo olen sukat itselle tehnyt ja nyt nämä pipot ja vieläkin jäi. Ja onhan herkulliset värit, kuvat vaan tänä pimeänä aikana on mitä on... puikkoina 2,5 mm pyöröt. Keskimmäisen minin pipo päätyi juniorin päässä kuvattavaksi, en vaan osannu näistä päättää kumpi ois parempi, joten laitetaan molemmat....

Näissä väri oikeempi, ei ihan just kuitenkaan. Korvien sisäosat ja viikset hot socks vintagea ruskeena ja nenä ja silmät Väinämöistä värissä noki. Ja tämä siis mikäli oikeen menee on se heppu Zeldalta. Pipon neuloin lasten pipon silmukkamäärillä. Sitten pienimmän minin pipo...

Ja tämän pipon väri on tuossa yhteiskuvassa lähes oikea... tätä en säätämälläkään saanut lähellekkään oikeaa. Turkoosia siis eikä vaaleen sinistä. Tässä korvat ja nenä tuosta hepusta, viikset ja silmtä väiskistä. Että simmoset "sny-paketit" tällä kertaa. Olivat minit olleet innoissaan ja sehän on riittävä juttu mulle kun vielä olivat sopevat. Niin ja tässä pipossa sitten vähän säädin itsekseni noita silmukkamääriä soopivammiksi. Nyt mietinkii, pitäskö itellekki lenkkipipo tehä... johan ne muutenki kattoo että hulluhan toi akka on ton juoksemisen kans tässä naapurustossa.

Eilen sitten käytiin sillä kolmesta ajasta valitulla silmäpolin käynnillä esikoisen kanssa... arvatkaa kenellä epäilyt vaan vahvistu. Arvatkaa kuka joutu aukaseen suunsa ja arvatkaa kuka soittaa uudemman puhelun osastonhoitajalle ja siinä vaiheessa jo erittäinkin painavin sanoin mikäli posti ei tule... leijonaemo tietennii. Jaa miksikö? Kaikki meni kuten pitikin tarkistuksessa... oli kerranki nopea lääkäri ja meillä ei menny siellä kahta tuntia vaan tunnissa selvittiin... meidät on joskus unohdettu käytävään kun olis pitänyt laajentavia tippoja laittaa... nyt ei unohdettu ja vaikutusaikana lääkäri hoiti ruokiksensa ja sieltä tullessa sano meille, että tulkaa samon tein. Toisaalta loppujen lopuksi jäin miettimään, että oliko liiankin hätänen lääkäri... mutta se johtuu sitten tästä lopusta. Vahvuutta pikkusen tulee lisää, mutta hän kirjoitti reseptin ja sen sain käteeni kehoituksella siirtyä yksityiselle puolelle. No okei tiedossa oli tuo siirtyminen ja sen olisinkin tehnyt joka tapauksessa, mutta unohtuiko jotain? Minähän siis nostin alunperinkin äläkän juuri sen takia, että esikoisella on vielä oikeus saada ne kaupungin maksamat lasit. Ei silloin anneta reseptiä vaan silloin tulee postissa maksusitoumus jossa on tarvittavat tiedot. Minä tuumasin heti lääkärille, että eikös esikoisella ole oikeus vielä saada maksusitoumus... pirhana, yritti sitten senkin vielä ohittaa. Ja todellakin nousee meteli mikäli sitä ei postissa tule! Työkaverini sanoikin, että onko tämä nyt sitä tilastojen kaunistelua... ei ole mennyt rahaa niin paljon kuin pitäisi. Ja kyllä nyt viimeistään olen itse sitä mieltä, että ensin otetaan tyhmiltä rahat pois turhilla kontrollikäynneillä ja sitten loppupäässä säästetään yrittämällä luistaa maksamisista. Ei vaan mene läpi tämä homma ei todellakaan enää. Arvatkaa vaan kuka kiehui ja kunnolla tuon jälkeen.

Flunssaki yritti oikee kunnolla iskeä. Ei onnistunu siinä, keskiviikko iltana palelin ja alkoi paikkoja särkeä. Nyt on jo olo normaali, vähän kurkkua kutittaa ja niiskututtaa, mutta ei edes nenä juuri vuoda. En anna periksi!

Nyt mä lähden tekemään kiillettä, että on aamulla miehelle jääkaapissa jotain töistä kotiutuessa, hää ku täyttää huomenna vuosia. Nii ja muistakaa vielä ennättää osallistua arvontaan huomis iltaan klo 18 saakka. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Joulu tuli jo...

Syksyn sny-kierroksen viimeinen paketti tuli tänään ja melkonen paketti tulikin... Emolle terveisiä, että oot sä aikasta ilikee. Mutta eipä haittaa mua, olihan mulla täydellinen sny tällä kierroksella. Hihii!

Mistähän tässä nyt alottas... jos vaikka katotaan paketin sisältö, jolla oli painoa huimat kolme ja puol kiloa... esikoinenkin kysy että kuinka ison paketin mä oikeen sain kun sisältö oli levällään pöydällä...

Tuolla yläkulmassa näkyypi smurffit...

Siina oli pojille tuommoset mukit, jotka on täynnä chupa chups tikkareita, olivat pakattu omaan pakettiin.

Tuoksukynttilä, eukaluptus saunatuoksua, joulusaippua ja suklaakäsivoidetta... tää taitaa olla sitä hemmotteluosastoa...

Rose mohairia kolme kerää, Lana grossaa kaksi kerää ja vyyhti kamenaa...

Keittiö vaaka...

Pätkis rasia ja Tähkäpää ja muut lempineuleet kirja...

Sisältöä siis piisasi. No okei, tässä on mun joululahjakin joukossa... tämä sitten selittää nuo terveiset emollekin... keväällähän siis minä sain parikseni jolle lähetin paketteja hyvän ystäväni mehtäemännän, no nyt sitten kierros mentiin toisin päin. Olihan tää nyt epäreilua, kun minä sitten keväällä hoidin suunnittelun miten pidät itsesi salassa hyvältä ystävältä ja olihan tässä nyt mehtäemännällä tiedossa jo valmiiksi kaiken moista kikkaa... postit matkaan pitkienkin ajomatkojen päästä, kirjoittamiset hoitaa joku muu, yms yms...  Ja niin tuo vaaka todennäköisesti on se mun joululahja... siitä kun oli puhetta jo viime joulun jälkiin... Kirjasta on merkattu kaks työtä, toiseen on tarkotettu nuo lana grossat, rose mohairitki sitte on selvillä... siitä ohjeesta on ollut puhetta ja nyt on sitte langatkii siihen. Ja kamenaa värjättäväksi. Että simmonen kierros tällä kertaa, keväällä jo parin tiedot saadessani emolle kerroin, että tulee ainakin mieleistä sisältöä ja niihän se oli nytkii, aivan huippu sisällöt sain. Kiitos mehtis suuresti ja kyllä mäkin tämän vielä jotenkii saan maksettua... odotahan vaan.

Ja oho, ku tuota lankaa tuppaa tulemaan urakalla... ensinnä tässä pari viikkoa sitten äitee sanos puhelimessa, että hää ostaa langat jos teen parit perussukat... pientä liiottelua kyllä mun mielestä....

Pojatkii sai osansa, puuhalehtiö molemmille. Ensimmäiset sukat tehtykkii jo. Ei siinä vielä kaikki... eilen tuli sitten Zeldalta ihanuuksia...

Tuon toisen olin ottanut esikoisen paitaa ajatellen... no eipä sitten ollu ihan hänen haluamaansa väriä... kovin oli huolissaan oonko ostanut turhaan tuon langan ja oli valmis ottamaan tuostakin tehdyn paidan, no ei tarvii kuitenkaan. Olikin suuresti helpottunut, ei kuulemma haittaa vaikka joutuu odottamaan vielä, kunhan on oikeen värinen. Ja tuo toinen taas on sitten ihana herkku, saa nähä koska raaskin tuosta jotain tehä.

Nii ja sitten mehtis, kato nyt lukihärönen tää vaaka on...

Repesin meinaan puhelimessa nauramaan, kun tuon päälle pistin ja vaaka tervehtii, mutku näyttöön ei mahtu toinen ällä... hihii.

Muistakeehan sitten tuo Fröken Rosengren-arvonta, vielä ehtii hyvin osallistumaan.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Hyvää syntymäpäivää...

Huh, olihan päivä. Mutta olihan ihanaa, että Juniorilla oli kivaa ja nautti päivästään. Lisäksi oli ihanaa että viimeisimmät vieraat oli juniorin kummeja lapsineen ja lapset pitivät huolen toisistaan ja mekin päästiin aikuisten kanssa juttelemaan, kiitos siis Laihialle ja Kuopioon, että tulitte ja viivyitte. Oli ihana nähdä teitä kaikkia!

Lisäksi sain ne tuossa aiemmin vähän jo ufoutuneet sukat annettua ja kuvattua mallina saaja. JenniS... hiukka mä muokkasin kuvia, mutta hyviä kuvia tuli. Muokkaus siksi, että korostuu oikeet asiat ja tulee oikeet värit näkyviin.

Niin, nämä sukat oli myös synttärilahja... hyvin alkoi ja valmistui joutuin siihen toisen sukan kantapäähän asti... ainoa vaan, että ne kolkyt vee juhlat oli viime kesänä... ja sukat siis valmistui tänä syksynä. Kuvien kans oli tuo valo ongelma, aika huonolla valolla mentiin tänäänkin, mutta kun oli ihan omistajansa jalat tarjolla kuvat otettiin ja mä vähän modasin, näkyy paremmin kuvio ja väri.

Mallina siis Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella kirjasta sukkamalli nimeltään Mona. Kirjan kuvissa sukka tehty tosi tummasta langasta ja onnekseni päätin nämä kuitenki tehä. Ei ollut meinaan alkuperäsellä listalle laisinkaan nämä sukat. On meinaan nii mitäänsanomattomat kuvat tuosta mallista. Eikä valitettavasti ihan näy näissä munkaan kuvissa, mutta todellakin kaunis on tämä Mona. Yritin seuraavaa kuvaa fiksata silleesti, että näkys malli mahollisimman selvästi.

Puikkoina mulla oli 1,5 mm Knit Pron karbonzit ja lankana Zeldan Kersantti Väärä, tämä on ihan ensimmäisestä Zeldalta ostamastani setistä, näin kauan se on muhinut jemmassa tai siis viime kesään asti. Lanka on 75% villaa ja 25% polyamidia ja sadassa grammassa on lankaa 425 metriä. Totella herkullinen lanka. Ja muistan senkin, että oli päättänyt tästä langasta tekeväni jonkun huivin, ei tullu huivia siitä... oli niin ystäväni näköistä lankaa ja ensin ajattelin huivia hälle, mutta jostain syystä tämä malli vain huonoista kirjan kuvista huolimatta huusi Jenniä... ja hyvä niin. Eikö vaan?

Oli ihan hauskaa, että kuvia otettaessa en itse kerenny Jennille ohjeita antaa, kun hänen mies hoksas mitä tarvii tehä ja ohjeisti jo... hauskaa oli ja valon puutteesta huolimatta saatiin hyviä kuvia. Ja sitten vielä se kuva jossa yritettiin oikkeesti saaha värit ihan oikeesti kuvviin... ja käsitellä piti sitäki vähä, mutta nyt pitäs olla suht oikkeen.

Tuo turkoosi vähän hukkuupi ruskiaan tässäkin kuvassa, mutta kaunis se on ja niin on ystäväni värisetkii. Kuvien jälkeen meinaan jäi sukat jalkaan. Kiitos JenniS että suostuit poseeraamaan, vaikka se miehen tausta rekvisiitta jäikii uupumaan...

Tänään en oo ehtiny puikkoihin tarttumaan laisinkaan, lenkille ois ollu kova palo ja tuossa hippasen vajaa yks mies sanoki, että mene. Minä sitte tuumasin, että juniorin kaverit tulee tunnin päästä... miehen vastaus oli: no juokse kovaa. Heh, jäipä lenkki tekemäti. Huomenna sitten, ja tällä hetkellä tuntuu että voisin oikeesti juosta nii kauan ku vaan jaksan.... rankka työputki ja juniorin synttärit takana ja tommosta suunnittelen... no ihan tiedoksi, se on sitä rentoutumista mulle. Hullu mikä hullu, en kiellä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!