maanantai 29. helmikuuta 2016

Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa....

Tänään jälleen kerran jäin töissä hiuksista kiinni, vaikka ponnarilla olikin. Ne nyt vaan on olleet hetken aikaa niin pitkät, että jatkuvasti jossain kiinni ja toisekseen Nelli rakastaa hypätä mun ponnariin kiinni, kynnet selkään tottakai.... Aauuutss....




Pitkät on.... Puoleen selkään. Ja töiden jälkeen syödessä tuo meidän teinipaholainen iski taas kyntensä mun selkään ja kunnolla... Itku melkeen pääs ja hermot meni lopullisesti. Pikku torkut ja sen jälkeen google käyttöön. No nyt kyllä huomaa et hermot meni...




Nyt on kevyt olo ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Ensimmäinen kerta kun iteltäni hiukset leikkaan, vaikka muilta olen leikelly jo ainaki kakskyt vuotta. Tai siis olen itelleni otsista leikelly kun semmonenkin on joskus ollu, mutta en koskaan lyhentäny koko päätä ja reilusti. Enää ei ole kynnys tätäkään tehdä uudestaan. Tuunausta se tämäkin on. Mitäs mieltä ootte? Ja onko kukaan teistä itseltään leikkonu hiuksia? Ja kyllä se oli jo aikakin nämä pätkästä... Äitee ne viimeks kesällä leikkas... Ja huomaa heti tunnustakin että oli siinä huonokuntoista hiusta kovastikkin... Ihmekös tuo kun jatkuvasti jossain kiinni niistä ja Nelli niitä jäytänyt.




Muksaa viikkoa kaikille ja talvilomalaisille riehakasta lomaa! Meillä miesväki lomailee ja hyvät kelit on... Tänään ovat olleet luistemassa Pari tuntia ja pojat monta tuntia vielä pihalla. Nyt mä keitän kupposen teetä ja istun kutimen kans hetkeksi soffan nurkkaan.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Rentoa, lämmintä ja aivotonta, mutta ah niin ihanaa...

Vihdoinkin sain kuvattua, tai siis esikoinen sai kuvattua sen Nellin omiman nukkuma-alustan... Tällä viikolla lähes joka päivä ollut tarkoitus kuvata, mutta kun ei oo ennättänyt ulos päivänvalon aikaan, tänään vihdoin kerkesi. Olishan tämän sisälläkin voinu kuvata, mutta jostain syystä tuntui, että tämä on kuvattava ulkona. Uusi ihana, lämmin rentoilupaita....


Todellakin aivotonta, siitä vaan ainaoikeeta posottaa menemään. Väliin kun tarvii näitäkin nollausneuleita, kun on kaikkea muuta niin paljon. Tämän kanssa saa ajatukset juosta omia ratojaan. Ohje on siis Skappel, johon suomenkielinen ohje löytyy Kalastajan vaimon-blogista täältä, kannattaa kuitenkin kurkata myös alkuperäistä norjankielistä ohjetta. Nimittäin suomennoksessa mainitaan vain, että takakappale voi olla hyvinkin etukappaletta pidempi, mutta mielestäni aika oleellinen tieto on että sivuihin pitää jättää halkiot kappaleita yhdistäessä.



Halkio näkyy kuvassa kun siitä tietää, En hoksannut esikoista pistää sitä kuvaamaan erikseen. Tässä alimmassa kuvassa näkyy väri parhaiten oikein. Lankoina mulla oli ice yarns merino beigenä (140m/50g) ja Austermann Kid silk (225m/25g). Esikoinen muuten kommentoi tästä paidasta, että tämä on hänen mielestään liian iso... joutui äitee sitte selittään, että sen on tarkotuskin olla.


Sen verran piti poiketa ohjeesta, että otin 7 mm puikkojen sijaan 6 mm puikot. Nimittäin mun käsialalla tästä olis isommilla puikoilla tullu sitte jo puolijoukkueteltta, eli todellakin liian iso.


Lankoja kului yhteensä 390 grammaa. Tästä tuli ihanan muhkee ja toodella lämmin. Meillä siis tänään on ollut tuulinen päivä ja pakkasta semmonen 7 astetta... ei muuten tuntunu kylmälle ulkona kuvata. No okei me otettiin kuvat lumisateen takia tuossa porttikongissa... piti suojella kännykkää jolla esikoinen kuvas.


Riitti hyvin, että alla oli pitkähihainen t-paita, pipo päässä ja huivi kaulassa. Ja hyvä, että tuli näin lämmin... tämä meinaan tulee olemaan parin viikon kuluttua sitten päällä extremen jälkeen heti siinä maalialueella. Juostessa meinaan ei sitä vaatetta ole niin paljon, että tarkenis sitten muuten jäädä siihen nauttimaan. Tämän kun vetää sitten päälle niin kyllä tarkenee.


Se on jälleen kerran ihana. Olenkin onnellinen, että pääasiassa aina neuleista tulee ihania ja ei ketuta niiden valmistuttua ja hautaudu kaapin perälle.

Olihan meillä tässä yks päivä yritystä ottaa kuvia sisällä, mies kameran takana... Assistentti oli mukana, niin eihän siitä oikee mitään tullu... kuvaaja kun ei edes tajunnu alkuun mitä oli tarkotus kuvata...



Sitten olikin tuo temppuilija tuolla olkapäällä saanut itsensä semmoseen asentoon, että olin ihan etukumarassa ja ei paljo onnistu sillon paidan kuvaaminen. Tänään assistentin kanssa taas katteltiin ikkunasta ulos ja kun siitä lähettiin pois, hoksasi assari makkarin tuuletin lampusta roikkuvat säätimet ja kiipes mun pään päälle... tuli kiirus, ettei vaan hyppää säätimiin.

Kova tuo assari on jutteleen ja tällä viikolla on oppinut ilmottaan, koska olis aika leikkiä. Tulee maukumaan mun jalkoihin ja lähtee viemään mua kohti kodinhoitohuonevessaa... siellä sitten hyppää pöntön kannelle istumaan ja tuijottaa sitä kaappia jossa säilytän kissojen tavaroita. Sieltä sitten pitää mamman ottaa höyhen huiska, jolla leikitään.

Lisäksi kevään merkkejä... valoisa jatkuu mukavan pitkään jo, vielä kuuden aikaan on ihan valosaa. Toinen on tämä meidän innostunut kaktus...


Siinä oli jo aiemmin pari kukkaa ja nyt kukkii taas. Ehkä kuukaus oli välissä. Ihan riehakkaana siis. Ihanaa viikonloppua kaikille ja hyvää hiihtolomaa sitä viettäville!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Jotain valmista....

No niin, sain yhden isomman valmiiksi. Mutta se onkin vaikeampi kuvattava....


Nelli meinaa valtas sen. Eikä sitä sitten oteta ilman kynsiä... Vaikka se ei suurta vahinkoa saisikaan aikaan, niin en kyllä raski edes viedä toisen alustaa. Nelli meinaan kehrää aika harvoin ja tuossa tyytyväisenä kehrää niin saa nyt pitää. Ennättäähän tuon kuvailla... Vai raskisitko itse viedä toisen lämpöisen nukkuma-alustan kun näin tyytyväisenä siinä pötköttelee???



Sen verran häiritsi kuvaaminen, että päätä nosti ja avas silmät. Ihanaa lauantaita kaikille!



torstai 18. helmikuuta 2016

Päivän paras keskustelu

Tulinpa kertomaan teille keskustelusta miehen kanssa. Kaikki lähti tästä...



Huomasin kaupassa jenkkilimsoja, monessa ohjelmassa juodaan Root Beeria ja nappasin sitten tuon tölkin mukaan mielenkiinnosta maistaa, kun tuntuu niin suosittua olevan. No kerta kokeilu kyllä riitti. On aika ällöttävän makeaa ja ei tuota osaa kuvailla. Mutta tuon juoman avattuani oli ensikosketus tuoksusta, että tämä on tuttu jostain lapsuudesta, mikä se on. Miehen maistettua ja haistettua kävimme hetken päästä seuraavan keskustelun:

Minä: Tuo haju on joku lapsuudesta tuttu, mutta mikä?
Mies: Niin on, mutta en kyllä saa päähäni mikä.
Minä hetken päästä: Se on ne varvassandaalit mitä sillon oli.
Mies: Jaa, en oo kyllä syönyt.
Minä katsoin miestä hölmistyneenä: No en ole minäkään!
Mies katsoi tovin takaisin, kunnes repesi: Niin siis mä luulin sun tarkottavan jotain karkkeja en oikeita varvassandaaleja.

Saatiinpa oikein makeat naurut sitten ja kun tämä meidän huumorintajumme on hiukan vinksallaan, mies tuumasi vielä: En tiennytkään, että teillä oli silloin niin tiukkaa, että jouduitte syömään varvassandaaleja...

Mies myös vaati minua lisäämään tähän "totuuden", mikä menee hänen mukaansa näin: meillä oli niin tiukkaa että jouduttiin syömään varvassandaaleja ja siskoni joutui syömään tupakantumppeja.

Tuo tumppi homma on sinänsä totta, että vuoden ikäisenä siskoni löysi jostain ulkoa tuhkakupin ja söi tumppeja sieltä. Lisäksi hän otti ja katosi mummoni pihasta samalla kertaa, etsittiin jo ihan paniikissa. Hänellä oli ollut neuvolakäynti ja oli saanut sieltä palapelin. Sisko oli sitten tumpit syötyään kiivennyt mummoni käyttämättömään yläkertaan tekemään uutta palapeliä.

Eli vaikka minä en toista kertaa juo Root Beeria, niin mukavia lapsuusmuistoja se kirvoitti päivän parhaan keskustelun lisäksi mieleen.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Mukavaa postia...

Tänään vihdoin sain ärräpaketin. Se vähän aikaili tänne tulemista, kai siellä sisällä ollut kissa halus näin kevään korvalla käydä mualimalla enempikin. Voitin siis aiemmin Suden, apinamestarin arvonnassa kissalaukun. Kuvan perusteella odotin pienempää laukkua ja voi että olikin ihana ylläri, että tässä oli kokoa just hyvästi mun tarpeisiin. Tää on ihana, kuten Nellikin totes... minähän olen kaikessa mukana, joten pakkohan tästä oli kuvia sitten räpsiä.


Sanoinko jo, että tää ihana? Siis mä oon myyty ja heti piti tuolta sovinnaisemmalta mieheltä kysyä, että mitä tykkää, hänki sano että tää on hyvän näkönen. Olen hyvin hyvin onnellinen tästä arvonta voitosta, Kiitos Sude! Tuo ärräpaketti tosiaan olikin vähän haaveilevaa sorttia, tänne tuleminen kesti kaiken kaikkiaan kaksi ja puoli viikkoa... Viime viikolla sitä kävin kyselemässä, ei ollut tullut ja nuori tyttö katteli ettei näy heille saapuneiden listoissakaan. Kävin uudemman kerran ja sillon oli kauppias itse paikalla ja hän siitä soitteli ja kyseli, paketti laitettiin hakuun. Sitten myös Sude kävi kyselemässä lähetys ärrältä ja huppista, siellä oli sattunut vahinko ja paketti oli heillä saapuneiden hyllyssä. Sitten kun saivat paketin matkaan niin parissa päivässä tuli. Tänään kun sen noudin töiden jälkeen oli kauppias töissä ja hänen kanssaan juttelimme, että vahinkoja sattuu ja onneksi tämä päättyi hyvin. Paketissa oli jotain muutakin. Pyysin Sudea tekemään minulle virkatun Miisun, kun jouduimme luopumaan neitosesta. Nyt minulla on Miisun mukaan virkattu kissa, ihana sekin ja tulee varmasti unikaveriksi, kun ei ole Miisua enää peiton alla nukkumassa.





Ja Nellihän tykkäsi olla laukussa vaikka Miisun kanssa.

Ostin tänään myös tulppaaneja, kaksi päivää vapaata niin on aikaa niistä myös nauttia. Sovittelin sitten kuvia varten Miisua ja tulppaaneja ja eikös meidän kaikki mukana häärää siinä myös...


Kuvassa on myös tänään postista noutamani langat. Siitä enemmän hetken päästä. Ensin neiti kaikessa mukana... "purasen muuten ihan just..."


Ei onnistunut tulppaanien kanssa kuvaus, joten laitoin ne kirjahyllyyn paikalleen ja asettelin laukun, Miisun ja nuo langat... no vähintään siinä edessä pitää häärätä...


Mutta sainpa sitten yhden onnistuneenkin kuvan, ihanaa ja piristävää postia siis tuli meille.


Mutta joo, ennen lankoja vielä juttua neiti kaikessa mukana tempauksesta... Tänään siis menin kuudeksi aamulla töihin. Illalla vähän kuuntelin nukkumaan mennessä, että mitähän siellä häärätään kun ei asettunutkaan meidän muiden kanssa nukkumaan. No, ilmeisesti mies sitten sanoi Nellille eilen jotain mikä jäi hampaan koloon... Aamulla siis tulin keittiöön ja meillä oli hammastikkuja vähän ympäri keittiötä ja sohvallakin (ei ainakaan vielä ole käynyt ilmi Nellin niitä syöneen... toivottavasti ei)... mutta hampaan koloja oli siis kaivellut. Meillä on hammastikut olleet (yllättäen paikka kyllä vaihtui) keittiössä astiakaapin vieressä olevassa avohyllystössä... Jotain ilmeisesti mies väärin sanoi Nellille tänään päivälläkin, kun se täältä taas yllätettiin...


Levitteli sitten nuo kortit tuolta kun hammastikut katosi. Teini-ikä ihan selvästi ja temperamenttinen neitokainen. Vai mitä luulette?

Ne langat sitten... Niin tuossa männä viikolla mehtäemäntä laitto viestiä, josko pliis suunnittelisin jotain ja yritettäs yhdessä neuloa sitä. No mullahan sitten alko heti idea itämään ja langat sitten sain tänään, tilasin tarjouksesta Tapiolta. Kun sitä ei pysty sanomaan onnistuuko tämä. Katotaan mitä saadaan aikaan, saadaanko mitään.

Nyt mä istun kutimen kanssa soffalle, josko sais kohtapuoliin yhden isomman työn puikoilta poikkeen. On vielä helppo neule, niin voi samalla miettiä tuota ideaa valmiimmaksi.

Mukavia talvipäiviä kaikille!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Ei mitään valmista...


Nyt ei ole mitään valmista esiteltävää, tiedossa siis höpinää ihan muusta. Tänään oltiin kentän laidalla, kun juniori on mukana kotkaliigassa ja oli kaksi peliä. Vaikka asteita ei ollut paljon, niin villatakki toppatakin alla sekä villasukat ei olleet yhtään liikaa vaatetusta. Paikalla seistessä meinasi kylmä hiipiä siltikin iholle.


Sielä se juniori maalissa numerolla 10 pelaa. Tai siis joku pelaajista aina tarvittaessa maaliin meni, yleensä se oli tuo meidän juniori. Toinen missä oli heti valmiina oli aloitus. Anto kyllä muiden alottaa, jos tahtoivat, mutta jos kukaan muu ei ollut menossa niin ensimmäisenä oli juniori siellä.


Kotkaliiga on kivasti järjestetty. Viitenä viikkona (viime viikolla jouduttiin perumaan sään vuoksi), yhtenä iltana muutama peli ja vähän harjoituksia lapsille jotka ei pelaa joukkueessa. Viimeinen kerta on sitten ihan jäähallissa ja kaikki osallistujat saa mitalin.

Tässä olen paljon miettinyt näitä kissojentaivaaseen siirtyneitä perheenjäseniämme, kun erään ystäväni rakas kissa siirtyi sinne myös yllättäen. Hänen kanssaan sitten ajatuksia vaihdettu ja lohdutettu toisiamme. Täytyy tunnustaa, että vieläkin mulla tulee Miisun vuoksi itkupotkuhuutoraivareita, kun tulee se yhteyden ja läheisyyden tarve, Nelli ei malta sylissä pysyä yleensä sillon olleskaan ja Harlikin monesti just sillä hetkellä mieluummin tuolla liian pienessä kenkälaatikossaan vetelee sikeitä, eikä suostu tulemaan viereen. Rompun jälkeen oli tosi monena iltana muun perheen jo mentyä nukkumaan asia joka sai itkemään. Monen monta kertaa sohvalla neuloessa silmäkulmasta näin Rompun istumassa eteisessä kuten monesti istui odottaessaan nukkumaan menoa. Monesti piti katsoa parikin kertaa että sai vakuututtua ettei se muru siinä enää istu.


Onneksi meillä on kuitenkin nämä ihanat karvatassut, Harli ja Nelli. Ja kyllähän nekin sitä läheisyyttä tarjoaa, ei vaan samoin kuin mitä Miisu ja Romppu. Jokainen kun on oma luonteensa. Tässä kuvassa Harlin tassu minun jalkaani vasten. Monesti Harli tulee sohvalle viereen ihan kiinni. Nelli on ainoa kissa joka minulla on harrastanut tuota harteilla keikkumista, on jopa oppinut ilmoittamaan koska sinne tahtoo ja minä osaan kyykistyä, että pääsee nätisti hyppäämään olkapäälle.

Että semmosia ajatuksia ja kuulumisia tällä kertaa. Nyt teetä ja hetki neulomista ennen nukkumattia. Ihanaa talviviikkoa kaikille, toivottavasti kelit pysyy näin kauniina.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän iltana...

Juu... Ei menny tänään niinku Strömsössä... Ois vissiin pitäny käydä siellä ulkoilemassa, jos olis meilläkin menny päivä hippusen paremmin tai ennemminkin ilta. Kaikki meni hyvin sinne iltapäivään, aamu oli mukavan rauhallinen ja juniorin treenireissun aikana kävin nappaamassa maitoa ja leipää lisää. Mieskin oli sillä välin heränny yövuoron jäljiltä ja ruokakin oli jo melkein valmis. Pojat paineli pihalle kavereiden kanssa ja me juotiin päiväkaffet ja saatiin päivitettyä viikon kuulumisia. Yövuoro viikolla kun ei juurikaan toisiamme nähdä.


Mutta sitten... Digiboxi päätti ottaa ja hukata kanavat ja eipä niitä tunnu löytävän... Eli tiensä päässä se laite alkaa olla. Sittenpä vielä tälle iltaa sattui somasti ja juniori onnistui rikkomaan esikoisen silmälasit... Ei sinänsä elämää tämä vain on... Mutta kun tässä nyt pitäisi säästää kesällä tulevaa TURHAAN tehtävää parvekeremonttia varten. Siitä nyt en jaksa enempiä kertoa, mutta eräs hallituksen päsmäri junaili tämän jutun niin, että suurin osa asukkaista pelkää parvekkeiden tippuvan hetkenä minä hyvänsä, totuus kuitenkin kuultu ihan tämän kyseisen ihmisen suusta, että hän AIKOO tehdä tästä talosta hienon. Mutta joo se siitä. Lisäksi tässä on näillä näppylöillä aika leikkauttaa Nelli... Eli aika vaikea säästää kun sattuu samaan syssyyn useampi muutaman sadan juttu.


Nyt sitten pojat nukkuu, minä kävin suihkussa...


... Nellin avustuksella...

... Keitin teetä, Muumimamman voimajuomaa valitsin ihan siitä syystä, että nyt sitä tarvitaan...


... istun soffan nurkkaan kutimen kanssa...


... vieressä tuo voimajuomatee ja jäätelöä...


... jalassa rakkaan ystävän minulle tekemät ystävänpäiväsukat jalassa. Kummasti sitä mieli piristyy tämmösestä hetkestä illalla ennen nukkumaan menoa. Tuo päivän paras hetki teelajitelma on myös ystävänpäivä muistamisesta, oli sielä muutakin... mm. mansikkasuukkoja, jotka mies meinas omia. Ja minttusukulaatia. Näitä sukkia siis käytän kyllä vaan itseäni hemmotellessa, ei näitä raaskii ihan jatkuvaan käyttöön ottaa. Kiitos sulle mehtäemäntä näistä!!!

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille teille ihanille blogiystävilleni!
Ystävyyttä on jättää vaikka läksyt kesken ystävän vuoksi....

....asiaan saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että olet vasenkätinen ja ystävä keikkuu vasemman käden käsivarren päällä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

ystävänpäivä säärystinten viimeinen osa

No niin, vihdoin viimeinen osa. 


Elikkäs neulo vielä kaksi kierrosta kontrasti värillä oikein ja sen jälkeen päävärillä kymmenen kierrosta 2 oikein, 2 nurin joustinta. Päättele löysästi tai joustavasti, kumpi tuntuu itselle paremmalta.

Voit vielä halutessasi pingottaa hyvin kevyesti. Itse en sitä näihin kuviin ennättänyt tekemään, mutta aion vielä sen tehdä. En edes kastele kokonaan vaan laitan ensin neuloilla alustaan kiinni tuosta joustinten rajalta, eli joustimen osat saavat olla rauhassa ja lähinnä suoristan vaan, sitten kostutan sumutin pullolla ja se riittää.


Ideanahan siis oli illuusioneuleella sydämiä. Tuo välikohta ei oikein ainakaan minulla tullut esiin kunnolla, siis ne kierrokset jos halusi lisä pituutta. Siinä siis oli salmiakki kuviota tarkoitus olla.


Painoa näille tuli siis 76 grammaa, eli yksi kerä kumpaakin väriä tässä vahvuudessa olisikin riittänyt. Hupsista... No noista tekee sitten vielä toisenkin parin. Ja puikkoinahan oli 3,75 mm pyöröt ja lankana drops baby merino turkoosina ja beige ice yarnsin merinoa.




Sitten olisi kiva kuulla mielipiteitä ohjeesta ja mitä tykkäsitte neuloa näitä. Ja tottakai kuviakin mieluusti kurkin.

Tätä tempausta suunnittelin jo viime vuoden puolella, kun tein siskolleni joululahja säärystimiä... hältä kun tuppasi tuossa ennen joulua tulemaan kuvia, että tämmöset ois kivat osaisitko yms... yhdet oli säärystimet, ei kyllä tämmöset laisinkaan vaan ne oli virkatut. Minä sitten jo niitä kissasukkia neuloessa sain ideoita jos jonkin moista, niin tulipa kehiteltyä tämmöset. Tai nuo siskon omat on vähän erilaiset ja sen ohjeen kirjoitin tehdessä myös syksyn Sny-parilleni... ja vain hänelle, en siis jättänyt kopiota itselleni. Näihinkin sitten ohjeen kirjoitin tehdessä teitä varten. Mutta kurkataas sitten millaset ne siskon säärystimet sitten olikaan.


Näitä ei tullut punnittua. Lankana näissä oli Novitan alpaca wool, 100m/50 grammaa ja puikkoina 4 mm. Ja kyllä tässä vaiheessa voin sanoa, että ehkä tuo paksumpi oli tässä mallissa vähän parempi lanka.


Näiden langan menekin mukaan sitten heitin arvion tuohon ohjeeseen ja tätä paksumpaa menikin enemmän. Tuota beigeä jäi aika vähän ja punaista sen verran, siitä saisi kontrasti värin toisiin säärystimiin. Näissä siis erona oli että tein ihan vieretystin neljä sydäntä kahteen kerrokseen.


Ne vain tuntuivat noin aseteltuna olevan vähän liian tiiviisti toisissaan kiinni ja siksi muutin teille mallia hiukan erilaiseksi ja sydämiä tulee vain kaksi kahteen kerrokseen. Selkeämmin erottaa ne sydämet sitten.



Ainakin minun mielestä. Toivottavasti tykkäsitte neulonnasta ja ehkäpä opitte samalla uuden tekniikan, eli illuusioneuleen. Se olikin minulle liian kauan peikko ja kun ne kissasukat lopulta otin puikoille syksyllä niin sehän olikin tooooodella helppoa. Oikeita ja nurjia silmukoita oikeassa paikassa.

Nyt vielä neulon pari kierrosta ja sitten nukkumaan, että jaksaa taas kuudeksi töihin aamulla.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Ystävänpäivä säärystimet osa 6

Toiseksi viimeinen etappi käsittelyssä. Osa 1 täältä, osa 2 täältä, osa 3 täältä, osa 4 täältä ja osa 5 täältä.

Neulo kontrasti värillä 1 kierros oikein ja toinen kierros seuraavasti * 13 oikein, 9 nurin, 2 oikein* ja toista vielä * *

Neulo päävärillä 1 kierros oikein ja toinen kierros seuraavasti * 13 nurin, 9 oikein, 2 nurin* ja toista vielä * *

Neulo kontrasti värillä 1 kierros oikein ja toinen kierros seuraavasti * 13 oikein, 4 nurin, 1 oikein, 4 nurin, 2 oikein* ja toista vielä * *

Neulo päävärillä 1 kierros oikein ja toinen kierros seuraavasti * 13 nurin, 4 oikein, 1 nurin, 4 oikein, 2 nurin* ja toista vielä * *

Neulo kontrasti värillä 1 kierros oikein ja toinen kierros seuraavasti * 14 oikein, 2 nurin, 3 oikein, 2 nurin, 3 oikein* ja toista vielä * *

Neulo päävärillä 1 kierros oikein ja toinen kierros seuraavasti * 14 nurin, 2 oikein, 3 nurin, 2 oikein, 3 nurin* ja toista vielä * *

Neulo kontrasti värillä 2 kierrosta oikein

Neulo päävärillä 1 kierros oikein ja 1 kierros nurin


Tässä mennään ja seuraavalla kerralla säärytin/säärystimet jos molempia tehnyt samaan aikaan ovat valmiina.

Mulla oli tänään vapaa päivä, kävin kaupungilla pyörähtämässä kun pojat oli koulussa. Piti hakea juniorille kuulosuojaimet huomiselle, kun luokkakaverin äiti kysyi lähteekö haluaako Julius heidän kanssaan Robinin keikalle. Sinne juniorin matka huomenna, esikoinen lähtee turnaukseen Kokkolaan ja äitee tekee töitä. Ostin sitten muutakin, kävin ystävääni moikkaamassa Stadiumilla ja pitkähihaisen t-paidan ja topin valmistumassa olevan pitsipaidan alle sieltä löysin ja mukaani nappasin. Kävin siinä parissa muussakin liikkeessä mutta ei ollut mitään mukaan napattavaa, paitsi sitten Neulenettikahvilasta... tai siis ei olis ollut pakko mutta, mutta. No joo yhtä projektia varten tarvin pörrölankaa, joten austermanin kidsilkkiä lähti mukaan neljä kerää, toinen lanka onkin valmiina tuohon työhän ja sitten 3,5 mm puikon päät, kun sitä kokoa tarvii aika usein ja mulla on vaan yks kiinteä pyörö siinä koossa niin ei tarvii pähkiä mikä on tärkein tehä ensin.

Tässä eilen huomasin että Peurunka winter extreme run on ihan nurkan takana ja kummasti se antaa virtaa. Hotelli on varattu, osallistuminen on maksettu ja pomon kanssa on sovittu, joten kutkutus kasvaa. Tää onkin ensimmäinen talvi juoksu johon osallistun. Nii ja ostinhan mä sitte lipun iltabileisiinkin... meillä kun on miehen kanssa tapana käydä kattoon tuo meitin paikallisbändi aina jossain ihan muualla ku täällä kotokaupunnis... on nähty Klamydia Kuopiossa ja on nähty Raahessa ja okei on me se jokusen kerran nähty täälläkin, mutta viimeisimmät keikat on aina ollu jossain muussa kaupungissa. Pitänee haastaa poijjaat juoksemaan mukaan, mikäli vastaan tulevat ennen tuota Ekstremeä.

Nyt istun neulomaan hetkeksi ja sitte nukkusiin, että jaksaa aamulla nousta esikoisen kanssa tekemään evästä ja viemään bussille. Ihanaa viikonloppua kaikille!

torstai 4. helmikuuta 2016

Levoton olo + sairas lapsi = ideasta toteen

Niin, tuossa maanantaina meinasi olla aikasta levoton olo ja turhautunut ja kiukkuinenkin ja kappas kummaa en osannut tarttua mihinkään keskeneräiseen, vaikka tarve oli neuloa ja nollata ajatuksia. No, otin sitten ne mun Knitpron zing puikot, ne 2,75 mm sukkikset, lankakätköistä käteen tarttui Väinämöinen Sport, värissä orvokki kerä, jossa on 100 grammaa ja 260 metriä, 75% villaa ja 25 % polyamidia. Maanantai iltana oli ensimmäinen sukka valmis ja toinen aloitettu, eilen sitten valmistui toinenkin.


Painoa sukille tuli 64 grammaa. Idea osui jopa niin nappiin, että kertaakaan ei tarvinnu purkaa. Tuota kärkeä vähän mietin kuinka tuo mallineule asettuu sileän kärjen kanssa. Lopputulos oli kuitenkin kuin se olis ihan suunniteltu juttu, joten nappi-idea kerrankin.


Lisäksi jännitin kovasti puikkokoon ja langan yhteen sopivuutta, mutta esimerkiksi nalleen verrattuna, väiskin sport on kuin tuolle puikkokoolle tehty minun käsialallani. Minä joka yleensä esimerkiksi nallen neulon korkeintaan 2,5 mm puikoilla, yleensä pienemmillä vielä.


Silmukkamäärä oli myös tuon mallineuleen vuoksi vähän arpapeliä, mutta just oikea koko tuli. Ei liian tiukat eikä liian löysät sukat.


Valitettavasti kuvissa tuo langan sävy ei pääse oikeuksiin, on ihan liian sinertävää.


Ja langasta vielä sen verran, että olihan yhtä nautintoa neuloa ja uskomattoman tasaista jälkeä. Tätä taitaa tulla ostettua lisää, on meinaan hintansa väärti.

Huomenna sitten jatketaan säärystimiä.