Käsityöt ovat aika vähissä, pieniä juttuja muutama valmistunut ja yllättäen taas useampi iso juttu kesken. Hulinaa on elämä ollut. Aloitetaas vaikka koruilla....
Tuli pitkästä aikaa tehtyä koruja ja seurana mulla oli alakerran väki sekä omat pojat. Akaatteja korviksissa sekä lasisydämet, yhdet akaatit lähti alakertaan ja niistä ei ole kuvaa. Lisäksi tein itelle setin kaulakoru, rannekoru ja korvikset, akaatteja ja hematiitteja vaijerissa, ohutta papuketjua ja avot, pari helmihattua joukossa. Enpäs hoksannu muiden töitä sitten kuvatakkaan, mutta hienoja koruja teki jokainen poikakin.
Sittenpä tuossa tuli viime kuussa se yks vuos lisää ikääkin ja kun tuohon juoksuun on hurahtanu nii lahjuksenki sain sen mukaan ja aivan ihanan kortin.
Nyt näkee mitä sitä tekee ja täytyy sanoa, että hurjasti tulee askelia työpäivän aikana.
Mullahan on ollut lasit joskus vuonna kivi ja kirves, lähinnä hajataiton takia ja ihan aavistus miinusta, sen miinuksen vuoksi en olis laseja tarvinnu. On olleet käytössä viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Tässä talven aikana alko silmät kuivumaan koko ajan ja tunne, että jotain roskaa olis silmässä... eikun tarkistukseen ja niihän ne lasit tuli, kera plussan. Eli muutosta oli toiseen suuntaan ja vieläkin tuli vähä hajataiton korjausta.
Ja eipä oo enää silmät kuivuneet. Pojat teki päätöksen kehyksiin. Olin kaksien kanssa epäröimässä ja jos olisin ite valinnu olisin varmaan ne vähä hillitymmät ottanu. Eipä sen puoleen, kaikki on kehunu, joten kannatti uskoo poikia ja olihan ne optikotkin samaa mieltä.
Sittenpä eräs kaveri pyysi tekemään tammikuussa syntyneelle pojalle räpyläsukat ja niinhän tein, mutta siitä se ajatus sitte lähti ja modasinpas siitä sitte tumputkin.
Ehän mä taas mitää painoja muistanu kattoo. Puikot oli näissä 2,75 mm muistaakseni molemmissa, ainaki tumpuissa. Tumppuja en pingottanu vaan saivat jäädä näin. Lankana oli TeeTeen Helmi vaaleansinisenä. Yhestä kerästä sai sukat ja tumput, nöttönen vielä jäikin.
Mulla oli toissa viikolla talviloma, eli viikko 17. Lupaavasti maanantaina oli maa valkosena aamulla herätessä. No siivosimpas vaatekaapin ja jösses mitä löytöjä sieltä teinkään. Siis joo olen siivonnut sen monia monia kertoja, mutta jostain syystä aina viikannut kaappiin takasin kaiken. Siellä kun oli kymmenen vuotta vanhoja housuja, ei siinä muuten mitään ihan ehjiä ja siistejä, mutta kiloja oli sillon about 20 enemmän... voitte uskoa, että olivat pikkasen liian isot.
No keskiviikkona hyppäsin junaan aamulla heti ja suunnaksi Tampere. Lähdin muutamaa kaveria treffaamaan ja ostin lipun illalla yhdeksältä lähtevään paluujunaankin. Kaikki meni hienosti, kunnes puolen päivän jälkeen soi puhelin... esikoisen opettaja soittaa, että poika oli kaatunu ja loukannu jalkaansa, pitäis hakea kotiin. Minä siinä sitten kerroin olevani Tampereella käymässä, oli äänensävy aika ikävä että kun miestä eivät saa kiinni nii mun pitää nyt sitten joku saada poika hakemaan... Mies jossei vastaa puhelimeen työpäivän aikana, niin sillon on palaveri menossa. No eipä auttanu kun älytön puhelin rumba aloittaa, onneksi esikoisen kaverin äiti tekee töitä kotona ja pääsi pojan hakemaan kotiin. Mies sitten heti kun pääsi niin suuntasi kotiin.... suuntasi myös välittömästi pojan kanssa lääkäriin...
Esikoisella murtui nilkka, oli liukastunut pelatessa välitunnilla. No meni vähän tämän äidin kaveritreffit puhelin kädessä, mutta onneksi oli ymmärtävät ystävät kyseessä ja ihan kiva päivä olikin tästä tapaturmasta huolimatta. Huolehtimiseksihan se loppu aikakin meni, kun piti jännittää, että mitä jalalle on tapahtunut. Opettaja minulle vain selitteli, ettei hän tajunnut näin pahasti käyneen... poika ei ollut edes antanut koskea jalkaan eikä voinut astua sillä laisinkaan... No onneksi sain pojalle hakijan ja mies aika pian sen jälkeen pääsikin paikalle. Alunperin oli kuudesta viikosta puhe, mutta viime viikolla käytiin kontrolli kuvauksessa niin lyheni viiteen viikkoon. Hyvin onneksi lähti keppien kanssa kulkeminen sujumaan, toki pidin pojan torstain ja perjantain kotona ja käytiin harjoittelemassa rappusissa kulkemista ja ulkona kulkemista.
Loma viikon lauantaina, eli vappuaattona sitten otimme suunnaksi anoppilan ja poika saikin ulkoilla turvallisesti koko päivän. Me jatkoimme miehen kanssa vähän matkaa ja kävimme juoksemassa Alajärvellä Kitron kierroksen.
Ihan kivasti meni ja kello näytti ajaksi 1.01.49 ja matka oli kymmenen kilometriä. Hölkkäsarjassa mentiin. Vähän liian lujaa tuli lähdettyä alkuun ja lopussa vauhti hyytyi sen verran, että en alle tunnin päässyt. Eipä se mitään, hieno tapahtuma ja kivaa oli, upea sääkin suosi. Osallistujien kesken oli kovasti arvonta palkintoja ja minuakin onnisti...
Voitin Haltin hidden 30 kassin. Tuosta nyssäkästä kuoriutuu ihan hyvän kokoinen urheilukasssi. Mies taas voitti jokaisen suomalaisen unelman ilmaisen ämpärin... täynnä autonpesu tarvikkeita kylläkin.
Vappupäivänä sitten käytiin heti aamutuimaan vapputorilla, kun oli vielä väkeä vähän niin pääsi esikoinenkin kulkemaan keppien kanssa ja päästiin istumaan penkeille esikoisen jaksamisen mukaan siis liikuttiin. Jätskiä, lättyjä ja muikkuja herkutellen ja tottakai metrilakua kotiin tuotuna. Lisäksi löysin ihanan hopeakorun, oli ihan pakko ostaa tuo tassuriipus.
Viime viikolla oli siis esikoisen kontrolli käynti ja kun sieltä tuli hyviä uutisia, alkanut hyvin luutumaan ja on oikeassa asennossa. Minäpä sitten suuntasin lankakauppaan, kun tuonne Tampereelle lähtiessä huomasin tämmösen kivan yllätyksen, ottaessani tuota luotto matkaneuletta mukaan...
3 mm puikonpää poikki, eipä auttanut kun lähtä hakemaan uusia 3 mm päitä.... no ei varmaan ketään yllätä, että enhän mä sieltä ilman lankaa ulos päässyt...
Noille puuvillalangoille on tarkoitus ja työ aloitettukin, fabelit tarttu mukaan kun olivat tarjouksessa ja herkullisen värisiä olivat. Pitäähän sitä perussukkalankaa aina olla, eikö vaan?
Herkullista eikö vaan?
Mehän ei päästy edustamaan Team Finlandin riveissä sinne Fishermann's friend strongman runiin Saksaan, mutta sainpas sieltä äänestyksestä palkinnon...
Komea laukku ja kunnon kokonen. Eipähän tarvii enää sitä ja tätä ja tuota pienempää kassia pakata, jos ei halua isoa matkalaukkua mukaan viikonloppureissuille. Tonne mahtuu kaikki ja sitte voi tuon toisen kassipalkinnon pakata tuonne mukaan jos paikan päällä on tarvetta pienemmälle kassille. Tämän arvon piti olla 29,90 €, mutta kyllä tuommosta ei sillä hintaa kaupasta saa. Tukeva, riittävän iso, hyvät kantokahvat sekä hihna, jne. Että kasseja on tullu voitettua.
Äitien päivänä sitten sain tämmöset.
Nuo pienet keltaset tuossa kirjan kannen päällä on sitten heti kokeilemani virkatut korvikset. Mukavan pieniä töitä ja todella selkeä kirja, Virkatut korut nimeltään ja tekijä Johanna Meriläinen, suosittelen.
Ja kun tuo juokseminen on taas vienyt näin kevään tullen oikeen kunnolla mennessään, niin tässäpä kuva tältä päivää....
Paikkana siis Öjbergetin laskettelurinne. Hieman käytiin työpäivän jälkeen vetämässä mäkeä ylös alas. Viis kertaa oli se tavoite... viis kertaa meni kyllä mutta ei vaan päässy kun yhden kerran juosten ihan ylös asti. Muilla kerroilla veti niin hapoille jalat että kävelyksi meni aina osa. No, tästä se lähtee ja ehkä se joskus menee juosten kaikki viis kertaa. Kuva ei kerro sitä kuinka jyrkkä tuo loppu tuossa oikeesti on, mutta kyllä mä siinä oikeesti juoksen. Kotona oli sitte ihan pakko polkee kuntopyörää puolisen tuntia ihan hitaasti että sai pientä loppuverryttelyä.
Että semmonen pläjäys tällä kertaa. Toivottavasti tässä kerkeis enemmän teillekkin jättää puumerkkejä ja sais tännekkin vaikka sitten näitä juoksemisia päiviteltyä nyt kesällä usemmin, ettei ois ihan näin pitkiä taukoja, kun nuo käsityöt edistyy pikkuhiljaa. Siitäpä tulikin vielä mieleen, että on tässä tullut itsensä pariinkin liemeen ilmoitettua... Kesäkuussa Kuopioon Pullukkaruniin juoksemaan puolimaratoni, apua, on meinaan ensimmäinen puolikas tai yleensäkkin noin pitkä matka. Ja sitten siitä seuraavalle viikonlopulle tuli ilmottauduttua Fantin hölkkään... siinä matka sitten riippuu Tuutista, hänen kanssaan kun sinne lähen nii hänen mukaan mennään.
Ihanaa toukokuun jatkoa kaikille!
