tiistai 26. helmikuuta 2013

Tästä se taas lähtee

No niin, nyt on uusi kone ja asennukset hoidettu mallilleen.... siis ainaki ne joita jatkuvasti tarvihtee ja lisää sitten tarpeen mukaan. Mutta kyllä se vaan aikansa vie, että saa sille mallille uuden koneen, joka on se omalla käytöllä hyvä. Ja vielä pitäs kattoa, saako vanhalta koneelta imuroitua tiedot talteen. Sitä en vaan minä osaa, mutta mies saa vähän juttuttaa työkaveriaan. Joo-o, uskoisko että minä luin ammattikorkeassa reilun vuoden tietojenkäsittelyä... no ala sitten kuitenki vaihtui... miksikö? No kun minä lähdin opiskelemaan enemmän mediaan suuntautuvia opintoja enkä koodausta, ei ollu mun juttu se. Vaikkakin jos oisin sen hoitanu loppuun ois voinu tämäki homma hoitua iteltä kokonaan. Että silleesti.

Mutta korujakin on tullu väsättyä. Nämä korvikset tekasin äkkiä sinne Mariskan ja Pahojen susien keikalle toissa sunnuntaina. Ja onki sitte ollu käytössä, tykästyin näihin niin kovasti.


Hopeoituja osia, nappimallin korvikset, Tierracast kierrerengas linkit ja harjatut sydämet. Tässäpä vielä kuvaa miltä suurin piirtein näyttää korvassa ja tuo mun räpylä antanee vähän mittasuhteita. Se kun on aina vaikeeta kuvata omia korviaan päädyin kädessä kuvaamiseen.


Älkäätte kuiteskaa piitatko tuosta käden huonokuntoisuudesta, kynnet ku kotkalla ja rasvaakin saa näin talvisin laittaa ja siltikin karseelta näyttää. Simppelit, mutta jotain vähän särmää ja hyvä tulee, vai mitä ootte mieltä?

Sitten valmistui se ketju siihen lahjasydämeenkin ja samoilla tulilla ranneketju. Tarkotus oli tehdä korviksetkin, mutta kun tuli ongelma osien yhteen saamisen kanssa. Mutta nuo ylemmäthän sopii tähänkin settiin, eikö vaan? Paitsi että nämä on sitten hopeaa.


0,8 mm hopealankaa 3,5 mm halkaisijalla, ketjumallina tynnyri. Hieman päänvaivaa tuotti tuon sydämen kiinnitys, ei vaan oikee hoksannu, vaikka sitten hyvinkin yksinkertainen juttu oli. Sydän teema jatkuu rannekorussa sydämenmallisena lukkona, rannekoruun vaan piti pari cm tehä muinaisketjua kun meinas lenkit loppua kesken ja näin sain sen riittämään.



Ja tosiaan tein aika lyhyen tuosta kaulakorusta, niin en halunnu sitäkään enää lyhentää että olis rannekoruun saanu pituutta. Korviksiin olin suunnitellut yhdet Swarovskin sydämet, mutta ne on niin paksut että multa ei löytyny oikeen koon hopeisia lenkkejä, liian isoja olis kyllä ollut, mutta ne ei tosiaankaan näyttäny hyvältä.

Nyt on höyry päällä, joten jää myöhempään teille kommentoinnit. Nyt se kuitenkin alkaa sujua taas. Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!

Ja tästä riemusta, että maailman kirjat on palannut järjestykseen olen harkinnut arvontaakin, pysykäähän siis kuulolla.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jahas, täällä taas

Tämä padilla päivittely ei ole kovin mielekästä ja eipä kauheesti ole ihan valmiiksi asti päätyneitäkään. Pojat aloitti eilen talviloman ja äiti ajeli mukavat 500 kilsaa, mummin ja papan luokse menivät. Olishan kiva itekki lomailla, mutta mä teen sen sit joskus... En halua laskea viikkoja, on liian kauan.

Mutta sit piti hätäseen eilen aamulla napata kuvat, kun esikoisen Batman on nyt valmis. Tämmöttinen siitä nyt tuli.




Onteloa, keskellä niskassa yks logo sivuttain ja sivuilla logot eripäin, että on sitten oikeen kaulassa. Juniori nyt odottais omaansa, mutta tätä ei ollu kovin kiva tehdä. Muuten yksinkertainen, mutta tuon ontelotekniikan takia tätä ei niin vaan tehtykkään esmes telkkarin seurana. Toisaalta tätä teki aika nopeasti, mutta kun aina yhden logon jälkeen tarvi mielekkyys syistä tehä jotain muuta. 

Ja yritetääs toisen kerran laittaa se vilaus siitä vironvilla jämien upotus työstä.
Ja nyt ei oo hajuakaan tuliko se kuva ja mihin, että silleesti. Onneksi seuraava päivitys hoituu jo uudella koneella... Huomenna se on mulla, onneksi, pääsee taas kommentoimaan teillekkin kun sekään 


lauantai 16. helmikuuta 2013

Riittoisa snyltä saatu vironvilla

Kyllä... Yksi vyyhti vironvillaa riittää aika paljoon. Huivin lisäksi sain vyyhdistä nämä (tämä kuva on sit sairaan huono kun padilla koitin itse kuvata)....




Säärystimiä olen suunnitellut jo hetken aikaa, kun töissä kaipaa kovasti jaloille lämmikettä. Ja nämä on sen verta pitkät, että voi joustin osaa käännellä... Kummin haluaa joko ylhäältä...

 


...tai nilkasta, kummin vai sattuupi tarvita....

 Tämmöttiset sain vielä hyvin tehtyä ja vieläki jäi nokare lankaa. Se sit päätyi isoäidinneliöksi, siitä tulee peitto sitten joskus. Siitäki oli tarkotus kuva tähän pläjäyttää, mutta sen siirto ei sitte jostaki syystä onnistunu. Ehkä mä sit vilautan sen seuraavassa postauksessa (ja kiitos J kun tarkistit kuvan näkyvyyden, nähdään tiistaina) ja kiitos Sudelle ja Outiriinalle kuvan puuttumisesta informointiin, sain tiedon het ajallaan ja löysin ratkaisun. Tää päivitys vaan tällä padilla on himpun hankalampaa, nii voinee olla kirotushäröjä ja kuvat missä sattuu. Yritän kyllä saada kaiken sit muokattua paikallensa... Voi vaa olla et joku ehtii katteleen ennen sitä postauksia. 

Olin tänään juniorin kanssa perhesählyssä, esikko ei halunnu lähteä, nii oltiin kaksin. Poju sit veteli nii, että maila kohos kattoa kohti ja ite muka kaatu samalla. Mä tietty kielsin, ettei satu vaa kellekkään muksulle mitää jos osuu mailasta. Arvatkaa naurattiko äitiä tosissaan, ku vastaus oli: "en mää tahallaan, mutta mulla on selkä nii jumissa, että kaaduin siksi".  Eli äitin jumista oli ilmeisesti tosiaan juteltu. Ja ilmeisesti jotain oli pojulla mieleen jäänytkin.

Huomenna olis sitte keikka tiedos. Mennään kattoon Mariskaa ja pahoja susia. Mielenkiintoista siksikin, että keikka on teatterissa ja mikä parasta ihan ihmisten aikoihin. Pojat menee miehen siskon luokse siksi aikaa. Tekeekin ihan hyvää irtiotto kotoa, töissä taas hässäkkää ja huomaan stressin kasvavan, nii tuo kruunaa kivasti vapaan viikonlopun. 

Muistatte varmaan tuossa pari postausta aimmin olleen kurkistuskuvan äitille lähteneestä nyssykkä kasasta, ystävänpäivä muistamisia.... Avaimenperiä enkelien kera, lamppalasihelmiä, makeanvedenhelmiä, korumetallia ja jadea. Ja kuvia siis....



Ihanaa illan jatkoa ja hyvää sunnuntaita!




perjantai 15. helmikuuta 2013

Testing

Testausta.......



Okay, kuvan saan.... Mutta nyt pitäs tietää kuinka isoja net on ja täytyy sanoa ettei mulla ole hajuakaan mistä täältä padista löytää tiedon ja kuinka saan pienennettyä, mikäli on liika suuria. Nii nämä sukat oon tehny jo kesällä siskon pojalle ja kuvannu padilla. Joten näitä ei ole täällä nähty.


Tää on nyt tosiaan testailua, josko saisin kuvia oikeessa koossa tätä kautta kunnes saadaan hankittua uus kone.

Edit! Näkyykös nytten???

Viikon kruunaava lopetus.....

Tekis mieli itkeä. Hyvin alko tämä päivä.... Läppäri sano sit sopimuksen irti ja en tiä saako tai kannattaako tuota enää edes yrittää pelastaa. Ja nyt sitte pitäs hankkia uus. Kesken käytön katos ohjelmisto koneesta ja se oli sit siinä. Onneks kuvat on tallessa erillisellä kovalevyllä, mut nii paljo katos muuta. Ja eipä tässä paljo päivityksiä tehä tällä ipadilla, siis kuvallisia ainakaan. Ketuttaa oikee kunnolla. Että näin, älkää ihmetelkö mihkä olen kadonnu... Oottelen toimivaa konetta.

torstai 14. helmikuuta 2013

14.2.2013


Ihanaa ystävänpäivää teille rakkaat!

Minä en lähettänyt yhtäkään korttia, ei tuntunut hyvältä alkaa stressaamaan myös sitä. Mutta luotan siihen, että kaikki läheiseni tietävät ilman ystävänpäivä korttiakin kuinka tärkeitä ja rakkaita ovat minulle. Tiedänhän minäkin mitä merkitsen itse heille. Myös te blogiystäväni olette ihania ja tärkeitä, teiltä saan innostusta jatkaa, uusia ideoita. Moni teistä on tullut yllättävänkin läheiseksi, vaikka emme ole koskaan nähneet, postia ja sähköisiä yhteyksiä on kuitenkin kulkenut puolin ja toisin. Voin kertoa, että välitän teistä!

Joten viettäkää oikein hyvä ystävänpäivä ja muistakaa täällä on joku jolle olette tärkeitä!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Yllätyspostia

Töistä kotiin tullessa katsoin, että mulle on tullut kirje. Jäi pöydälle odottamaan, kun piti lähteä hakemaan juniori hoidosta, heitin vain ostokset kotiin. No, kymmenen minuuttia myöhemmin pääsin katsomaan, tunnistin lähettäjäksi yhden lukijoistani, Kissatytön. Ihmettelin, että mitä kummaa siellä mahtaa olla kun tuntuu pehmoiselle.....


Kissatyttö oli puikkoinventaariostani saanut idean, joka oli heti toteutettava. Kaksi pussia, puikoille oma ja pyöröille oma. Sekä itsetehty ystävänpäivä kortti. Aivan ihania.


Kivasti oli Kissatyttö myös kierrättänyt samalla, valkoisessa on taskutkin. Eiköhän nyt ala pysymään puikotkin tallessa. Vaikka mies kysyikin, että mihin tarkoitukseen, että ovat niin hienoja, voisi laittaa kuulemma esillekkin. Tippahan tässä taas tuli linssiin, kun tämmösiä ylläreitä Paten matkaan laitetaan. Kiitos oikeen paljon sinulle Kissatyttö!!!!!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Mitä neuloitui Snyni vironvillasta?

Enpä sitten jaksanut postata sunnutaina saatikka eilen, sunnuntaina ei onnistunu kuvaaminenkaan kun oli jo pimeetä töistä kotiuduttua. Eilen sitten kuvailin, esikoisen avustuksella.


Siitähän tuli modasta 7/2012 numero 3: epäsymmetrinen pitsihuivi. Tätä jo kertaalleen aloittelin eri langasta viime vuonna, mutta se ei sitten jotenki kuiteskaan ollu hyvä ja meni vielä mönkään pitsissä pienen laskuvirheen vuoksi.


Mukavasti tuolle tuli kokoa ja on ihanan lämpöinen ja saa käärittyä hyvin lämmittämään harteitakin. Hetken olin tätä suunnitellut jo aloittavani uudestaan, mutta lankaa ei vain tuntunu olevan tai löytyvän sopivaa.... mutta sitten kiitos ihana Snyni sinun vyyhtisi tuli kuin tilauksesta.... vyyhtiä keriessä olin jo lähes sata varma tekeväni tämän. Ainoa mitä mietin, oli kutsu tarttua jälleen kerran revontuleen, mutta tämä siis voitti tällä kertaa.



Tästä tuli kiva käppyrä. Pingottaessa huivi päätti itse muotonsa. Olin aloittamassa enemmän suoraksi tämän kanssa, mutta pitsiä pingottaessa huomasin huivin ottavan itse muotonsa, ensin pitsiä pätkä ja sitten vain siveltiin sileää osuutta, että näki mihin se haluaa mennä. Ja kyllähän se näin on parempi, istuu päällekkin paremmin. Tässä vielä pingotuskuva.


Sinänsä oli hauskaa, että mun rakentama kappales alustasta muotoutui sitten ihan eri suuntaan, ei auttanut kuin purkaa ja lisätä palat tarvittavaan kohtaan.

Niskajumi alkaa pikkuhiljaa höllätä, mutta saa nähdä riittääkö tämä miehen yövuoro viikko. Nyt on meinaan tilaa nukkua vaikka juniori kömpiikin kainaloon, ei silti tarvitse keikkua itse sängyn laidalla huonossa asennossa tapellen edes kulmasta tyynyä.

Nyt en jaksa kommentoida teille, mutta huomenna ehkä jo taas paremmassa voinnissa, kun saan jumpata tässä rauhassa jumia auki. Annoinkin jo lihaksille tujauksen... meillä on elektroninen lihastimulaattori ja kaksi ohjelmaa siitä vetäisin eri kohtiin harteissa ja nyt siis venyttelyä vuorossa.

Ihanaa laskiaista kaikille!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Ylpeä äiti

Kyllä, olen todella mielissäni tästä pienestä taiteilijanalustani, esikoisesta.... mutta siitä hetken päästä lisää ja monen monta kuvaa. Siksi hetken päästä, että ne jotka eivät jaksa innostua voivat jättää sen osan väliin, hehee.

Joka tapauksessa, Snyltäni saamasta langasta syntyi jotain... joka kylpi tänä iltana huomaamatta jopa tunnin, mutta eipä se haittaa ja on nyt saunassa neuloilla tökittynä, eli siitä lisää huomenna. Nyt on edelleen jotain teevee neulottavaa puikoilla... joku sielä toisen näytön äärellä tietääkin.


Sukkaa on tulossa ja testissä ne uudet KnitPron hiilikuitu puikot. Hiukan tuntui aluksi oudolta puikkojen "lyhyys", ovat vain 15 cm, mutta mukavilta tuntuvat. Pinta antaa neuleen liikkua, mutta pitää levossa olevilla puikoilla hyvin silmukat paikoillaan, eli eivät ole liian liukkaat mutta eivät liian nahkeatkaan.

Rojekti on ollut nyt levossa, kun muutaman päivän otti tuo Snyni lähettämä vironvilla, sitä ei malttanut laskea käsistään. Nyt on sitten taas hyvä jatkaa näitä onteloisia keskeneräisiä näiden sukkien rinnalla. Niin no on ne yhdet tennaritkin kesken... mutta se taas tökkäsi hetkeksi sen toisen varren kohdalla, joten sekin lepää nyt välissä.

Korutkin on nyt ollu mielessä vaan, mutta nyt on sitten langat yhteen valmiina ja sen aika tulee ensi viikolla. Orjansormuksesta vähän erilainen versio ja samalla hyvä ystäväni(miehen serkun vaimoke) suostui testaamaan yhtä hopeoitua lankaa. Sen pitäisi kestää hyvin käytössä ja siinä on paksumpi hopeointi sekä jonkin sortin lakkaus pinnassa. Olen miettinyt mitä siitä tekisi ja kenelle, että saisi käyttökokemusta ja nyt siis se on ratkaistu. Langan pitäisi kestää myös rummutusta, joten kovat odotukset sille on. Lisäksi on mieleen tullut pyörimään muutama ihan perusvaijerikoru, ehkä sitä mieli kaipaa välistä jotain ihan yksinkertaistakin, tiedä häntä.

Niskajumi on iskenyt.... syynä meidän junttapeppu alias Harli sekä juniori. Juniori on ottanut ihan tavaksi tulla meidän viereen ja kun nämä kaksi nukkuvat samassa sängyssä katoaa multa tyyny ja kun tätä on nyt jatkunut muutaman viikon alkaa se tuntua toisen puolen hartiassa. Ensin hetken auttoi, että minun yöpöydälle otettiin ylimääräinen tyyny joka sitten tulee juniorin käyttöön... mutta sitten meidän junttapeppu keksi oikeen mukavasti vallata mun tyynyn ja kun oikeasti tuota kissaa ei siirretä tönimisellä vaan siitä on noustava ylös ja nostettava kissa (joka yleensä vie tyynynkin kynsissään) lattialle. Ensin tehos se, mutta sitten joku oli taas ovelampi ja tuleekin nykyään suoraan mun pään ympärille lakiksi. Joku nyt fiksusti voisi ehdottaa että ovi kiinni ja kissa toiselle puolelle.... siinä on vain se pieni ongelma että siinä metelissä ei nukkuis meidän perhe eikä sitten naapureidenkaan perheet. Ja kissa ei valtaa mun tyynyä, ellei juniori tule keskelle. Kyllä se nyt hymyilyttää, mutta yöllä voinee taas kiehua. Katsotaan nyt, kovasti yritin taas jutella juniorin kanssa, että kyllä saa tulla viereen jos oikeasti pelottaa... juniori vaan on nyt ottanut tavaksi tulla meidän viereen pissareissulla. Mikäli ite on skarppina ja ohjaa omaan sänkyyn nukkuu siis siellä tyytyväisenä aamuun asti. Että näin.

Mutta sitten siihen ylpeyden aiheeseen, eli nyt mikäli ei kiinnosta kannattaa jättää lukeminen tähän ja todellakin hiukka tulee kuvia, ai miksikö? No, esikoinen on nyt hetken piirtänyt sarjakuvia itse aika paljonkin. On esimerkiksi tehnyt useamman osan sarjakuvaa Batman ja Värimies, Värimiehen siis keksinyt ihan itse. Perjantaina alkoi kertoa, että haluaisi tehdä oman kirjan. Äitillä sitte sattui pieni älynväläys ja askarreltiin vihkonen pojalle ja siitähän se tarina syntyi kuvitettuna. Eli tässäpä kuvattuna esikoiseni tekemä kirja, joka oli muistaakseni nimeltään Teräsmiehen ja Lex Luthorin taistelu. Nimeä kun tähän kirjaan ei kirjoittanut, kertoi sen vain minulle.... mutta kirjaan siis:

Huomatkaa Teräsmiehen logot, joita en onnistunut kuvaamaan kunnolla. =)

















Tässä kiinnittäkää erityisesti huomiota oikean puolen kuvassa, kun Lex potkaisee veneen omistajaa. =)


Ja tässä huomatkaa Lexin kiukkuinen ilme sekä käsiraudat. ;D

Ja niin on pahis vankilassa. =)
On niin ihanaa kun tuo poika keksii näitä tarinoita. Ottakaa tässäkin huomioon, että ei ole katsonut mitään Teräsmies juttuja tai muutakaan, en tiedä mistä se kaiken tiedon oikeen näistä kaivaa. Nyt vaan odotetaan sitten, että äiti tekee uuden vihkon... taitaa vaan äiti lähteä ostoksille ja hankkia vihkon jossa ei ole ruutuja eikä viivoja vaan valkoisia sivuja. Ainakin tietää, että lapsi treenaa kirjoittamista. Muutama kirjoitus virhehän tuolla oli, mutta monesti tuli kysymäänkin että kirjoitetaanko joku sana näin. Minun oma pikku taiteilijani. Ja hän kun on jo aikasta isoa poikaa lämmitti eilen illalla todella sydäntä, että poika tuli vain halaamaan ja sanoi että haluaa vain halata, menimme sitten istumaan sohvalle ja halattiin pitkään.

Nauttikaa te vapaasta sunnuntaista, minä teen senkin kuten tänäänkin töitä.