Ylpeä äiti

Kyllä, olen todella mielissäni tästä pienestä taiteilijanalustani, esikoisesta.... mutta siitä hetken päästä lisää ja monen monta kuvaa. Siksi hetken päästä, että ne jotka eivät jaksa innostua voivat jättää sen osan väliin, hehee.

Joka tapauksessa, Snyltäni saamasta langasta syntyi jotain... joka kylpi tänä iltana huomaamatta jopa tunnin, mutta eipä se haittaa ja on nyt saunassa neuloilla tökittynä, eli siitä lisää huomenna. Nyt on edelleen jotain teevee neulottavaa puikoilla... joku sielä toisen näytön äärellä tietääkin.

Sukkaa on tulossa ja testissä ne uudet KnitPron hiilikuitu puikot. Hiukan tuntui aluksi oudolta puikkojen "lyhyys", ovat vain 15 cm, mutta mukavilta tuntuvat. Pinta antaa neuleen liikkua, mutta pitää levossa olevilla puikoilla hyvin silmukat paikoillaan, eli eivät ole liian liukkaat mutta eivät liian nahkeatkaan.

Rojekti on ollut nyt levossa, kun muutaman päivän otti tuo Snyni lähettämä vironvilla, sitä ei malttanut laskea käsistään. Nyt on sitten taas hyvä jatkaa näitä onteloisia keskeneräisiä näiden sukkien rinnalla. Niin no on ne yhdet tennaritkin kesken... mutta se taas tökkäsi hetkeksi sen toisen varren kohdalla, joten sekin lepää nyt välissä.

Korutkin on nyt ollu mielessä vaan, mutta nyt on sitten langat yhteen valmiina ja sen aika tulee ensi viikolla. Orjansormuksesta vähän erilainen versio ja samalla hyvä ystäväni(miehen serkun vaimoke) suostui testaamaan yhtä hopeoitua lankaa. Sen pitäisi kestää hyvin käytössä ja siinä on paksumpi hopeointi sekä jonkin sortin lakkaus pinnassa. Olen miettinyt mitä siitä tekisi ja kenelle, että saisi käyttökokemusta ja nyt siis se on ratkaistu. Langan pitäisi kestää myös rummutusta, joten kovat odotukset sille on. Lisäksi on mieleen tullut pyörimään muutama ihan perusvaijerikoru, ehkä sitä mieli kaipaa välistä jotain ihan yksinkertaistakin, tiedä häntä.

Niskajumi on iskenyt.... syynä meidän junttapeppu alias Harli sekä juniori. Juniori on ottanut ihan tavaksi tulla meidän viereen ja kun nämä kaksi nukkuvat samassa sängyssä katoaa multa tyyny ja kun tätä on nyt jatkunut muutaman viikon alkaa se tuntua toisen puolen hartiassa. Ensin hetken auttoi, että minun yöpöydälle otettiin ylimääräinen tyyny joka sitten tulee juniorin käyttöön... mutta sitten meidän junttapeppu keksi oikeen mukavasti vallata mun tyynyn ja kun oikeasti tuota kissaa ei siirretä tönimisellä vaan siitä on noustava ylös ja nostettava kissa (joka yleensä vie tyynynkin kynsissään) lattialle. Ensin tehos se, mutta sitten joku oli taas ovelampi ja tuleekin nykyään suoraan mun pään ympärille lakiksi. Joku nyt fiksusti voisi ehdottaa että ovi kiinni ja kissa toiselle puolelle.... siinä on vain se pieni ongelma että siinä metelissä ei nukkuis meidän perhe eikä sitten naapureidenkaan perheet. Ja kissa ei valtaa mun tyynyä, ellei juniori tule keskelle. Kyllä se nyt hymyilyttää, mutta yöllä voinee taas kiehua. Katsotaan nyt, kovasti yritin taas jutella juniorin kanssa, että kyllä saa tulla viereen jos oikeasti pelottaa... juniori vaan on nyt ottanut tavaksi tulla meidän viereen pissareissulla. Mikäli ite on skarppina ja ohjaa omaan sänkyyn nukkuu siis siellä tyytyväisenä aamuun asti. Että näin.

Mutta sitten siihen ylpeyden aiheeseen, eli nyt mikäli ei kiinnosta kannattaa jättää lukeminen tähän ja todellakin hiukka tulee kuvia, ai miksikö? No, esikoinen on nyt hetken piirtänyt sarjakuvia itse aika paljonkin. On esimerkiksi tehnyt useamman osan sarjakuvaa Batman ja Värimies, Värimiehen siis keksinyt ihan itse. Perjantaina alkoi kertoa, että haluaisi tehdä oman kirjan. Äitillä sitte sattui pieni älynväläys ja askarreltiin vihkonen pojalle ja siitähän se tarina syntyi kuvitettuna. Eli tässäpä kuvattuna esikoiseni tekemä kirja, joka oli muistaakseni nimeltään Teräsmiehen ja Lex Luthorin taistelu. Nimeä kun tähän kirjaan ei kirjoittanut, kertoi sen vain minulle.... mutta kirjaan siis:

Huomatkaa Teräsmiehen logot, joita en onnistunut kuvaamaan kunnolla. =)

Tässä kiinnittäkää erityisesti huomiota oikean puolen kuvassa, kun Lex potkaisee veneen omistajaa. =)

Ja tässä huomatkaa Lexin kiukkuinen ilme sekä käsiraudat. ;D

Ja niin on pahis vankilassa. =)

On niin ihanaa kun tuo poika keksii näitä tarinoita. Ottakaa tässäkin huomioon, että ei ole katsonut mitään Teräsmies juttuja tai muutakaan, en tiedä mistä se kaiken tiedon oikeen näistä kaivaa. Nyt vaan odotetaan sitten, että äiti tekee uuden vihkon... taitaa vaan äiti lähteä ostoksille ja hankkia vihkon jossa ei ole ruutuja eikä viivoja vaan valkoisia sivuja. Ainakin tietää, että lapsi treenaa kirjoittamista. Muutama kirjoitus virhehän tuolla oli, mutta monesti tuli kysymäänkin että kirjoitetaanko joku sana näin. Minun oma pikku taiteilijani. Ja hän kun on jo aikasta isoa poikaa lämmitti eilen illalla todella sydäntä, että poika tuli vain halaamaan ja sanoi että haluaa vain halata, menimme sitten istumaan sohvalle ja halattiin pitkään.

Nauttikaa te vapaasta sunnuntaista, minä teen senkin kuten tänäänkin töitä.