Hyvää syntymäpäivää...

Huh, olihan päivä. Mutta olihan ihanaa, että Juniorilla oli kivaa ja nautti päivästään. Lisäksi oli ihanaa että viimeisimmät vieraat oli juniorin kummeja lapsineen ja lapset pitivät huolen toisistaan ja mekin päästiin aikuisten kanssa juttelemaan, kiitos siis Laihialle ja Kuopioon, että tulitte ja viivyitte. Oli ihana nähdä teitä kaikkia!

Lisäksi sain ne tuossa aiemmin vähän jo ufoutuneet sukat annettua ja kuvattua mallina saaja. JenniS... hiukka mä muokkasin kuvia, mutta hyviä kuvia tuli. Muokkaus siksi, että korostuu oikeet asiat ja tulee oikeet värit näkyviin.

Niin, nämä sukat oli myös synttärilahja... hyvin alkoi ja valmistui joutuin siihen toisen sukan kantapäähän asti... ainoa vaan, että ne kolkyt vee juhlat oli viime kesänä... ja sukat siis valmistui tänä syksynä. Kuvien kans oli tuo valo ongelma, aika huonolla valolla mentiin tänäänkin, mutta kun oli ihan omistajansa jalat tarjolla kuvat otettiin ja mä vähän modasin, näkyy paremmin kuvio ja väri.

Mallina siis Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella kirjasta sukkamalli nimeltään Mona. Kirjan kuvissa sukka tehty tosi tummasta langasta ja onnekseni päätin nämä kuitenki tehä. Ei ollut meinaan alkuperäsellä listalle laisinkaan nämä sukat. On meinaan nii mitäänsanomattomat kuvat tuosta mallista. Eikä valitettavasti ihan näy näissä munkaan kuvissa, mutta todellakin kaunis on tämä Mona. Yritin seuraavaa kuvaa fiksata silleesti, että näkys malli mahollisimman selvästi.

Puikkoina mulla oli 1,5 mm Knit Pron karbonzit ja lankana Zeldan Kersantti Väärä, tämä on ihan ensimmäisestä Zeldalta ostamastani setistä, näin kauan se on muhinut jemmassa tai siis viime kesään asti. Lanka on 75% villaa ja 25% polyamidia ja sadassa grammassa on lankaa 425 metriä. Totella herkullinen lanka. Ja muistan senkin, että oli päättänyt tästä langasta tekeväni jonkun huivin, ei tullu huivia siitä... oli niin ystäväni näköistä lankaa ja ensin ajattelin huivia hälle, mutta jostain syystä tämä malli vain huonoista kirjan kuvista huolimatta huusi Jenniä... ja hyvä niin. Eikö vaan?

Oli ihan hauskaa, että kuvia otettaessa en itse kerenny Jennille ohjeita antaa, kun hänen mies hoksas mitä tarvii tehä ja ohjeisti jo... hauskaa oli ja valon puutteesta huolimatta saatiin hyviä kuvia. Ja sitten vielä se kuva jossa yritettiin oikkeesti saaha värit ihan oikeesti kuvviin... ja käsitellä piti sitäki vähä, mutta nyt pitäs olla suht oikkeen.

Tuo turkoosi vähän hukkuupi ruskiaan tässäkin kuvassa, mutta kaunis se on ja niin on ystäväni värisetkii. Kuvien jälkeen meinaan jäi sukat jalkaan. Kiitos JenniS että suostuit poseeraamaan, vaikka se miehen tausta rekvisiitta jäikii uupumaan...

Tänään en oo ehtiny puikkoihin tarttumaan laisinkaan, lenkille ois ollu kova palo ja tuossa hippasen vajaa yks mies sanoki, että mene. Minä sitte tuumasin, että juniorin kaverit tulee tunnin päästä... miehen vastaus oli: no juokse kovaa. Heh, jäipä lenkki tekemäti. Huomenna sitten, ja tällä hetkellä tuntuu että voisin oikeesti juosta nii kauan ku vaan jaksan.... rankka työputki ja juniorin synttärit takana ja tommosta suunnittelen... no ihan tiedoksi, se on sitä rentoutumista mulle. Hullu mikä hullu, en kiellä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Puikkoteline ja sukat

Mies mulle tuossa taas viikonloppuna naureskeli, sitä huvittaa mun puikkosäilö... siis käytössä kun työstä vähennän puikkoja tai kun saan sukan valmiiksi. Ei se musta mitenkään huvittavaa ole, ainakaan enää kun jo muistan mihin ne puikot olen laittanut. Ekalla kerralla kun tuota telinettä käytin, sain tovin hakea kunnes mies kysy mikä hukassa ja kerto mistä löytyy, tietysti erittäin huvittuneena. Sen jälkeen tuosta on tullu ihan vakipaikka....

Edellyttää tietysti, että hiukset on ponnarilla, aina ei kuitenkaan ole niin sillon  ne on yleensä suussa, siis huulten välissä.

Sitte niihin sukkiin. Ystäväni serkku kysyi tekisinkö hälle sukat ja oli oikeen ihastunut tuohon Cookie A:n Wedgeen ja semmoset sitten hyppäsi puikoille.

Nallen kukkaketoa punertavan ruskeana. Tämä malli kyllä näyttää niin hassulta ilman jalkaa sisällä, mutta jalassa ne on kyllä aivan ihanat.

Kivasti vaan keinovalo kuvatessa väänsi näistä jotenkin kellertävät, sitä eivät todellakaan ole. Siinäkin malli on ihana, että se joustaa joten vaikka tulee isompaan jalkaan mitä omani silti näyttää hyvälle mun jalassa.

Meidän juniori täytti tänään viisi vuotta, ei voi kun ihmetellä mihin tämä aika oikeen menee. Vastahan toinen oli ihan vauva ja nyt jo noin iso poika. Ihanaa syysviikkoa kaikille!

Mandariini kiinan opiskeluja

Cookia A:n kirjasta malli Wedge hyppäs aikaa sitten puikoille, ei tullut mitään siitä. Ohje tuntui olevan tuota nimenomaista mandariini kiinaa minulle. Loman alettua tuli ostettua lomalankaa pari vyyhtiä Zeldalta. Toisen vyyhdin nimi oli Ihan mandariini kiinaa koko juttu.... sitä vyyhtiä tuossa pari päivää kattelin ja se kutsui kovasti, kuten se Wedge myös. Otin kirjan ja luin ihan ajatuksella ohjeen ja hupsista heikkaa... sehän olikin ihan yksinkertainen, minä vain tein pienen yhden silmukan laskuvirheen ja siksi se ei menny yhtään niinku piti. Kerin vyyhdin ja vieläkin vähän mietiskelin... pilaanko ihanan langan tuolla ohjeella. Lopulta uskaltauduin siihen tarttumaan ja niin syntyi omat Wedgeni anoppilan reissulla. Ja näistä tuli todella ihanat, en pilannut lankaa, vai mitä te sanotte?

Lankana siis Zeldan värjäämä Ihan mandariini kiinaa koko juttu (sw blf 80% ny 20%), puikkoina 2 mm addit ja ohjeesta koko s, eli 56 silmukkaa. Ja varotan nyt tulee kuvia useempi, mä niin rakastuin sekä ohjeeseen että sukkiin... tässä vähän lähikuvaa...

Tämä ohje oli suorastaan nerokas, en malttanut millään laskea sukkia käsistä, kun oli niin ihana nähdä kuinka se rakentui. Jokunen nurjakierros tuossa neulotaan, muuten sukka rakentuu aina oikeasta neuleesta sekä lyhennetyistä kerroksista.

Kärki tehtiin myös lyhennetyillä kerroksilla ja se avasi taas uutta tietoa minulle sukista. Ja näissä kahdessa seuraavassa kuvassa on sitten sävy lähinnä oikeaa.

Kantapäät meni hauskasti, värit eripäin molemmissa, niistä vaan ei tullut kuvaa näpättyä erikseen. Ja tämä lanka tuntuu niin herkulle jalassa. Todennäköisesti tulee tehtyä myös toiset yksivärisenä, muuttuu sukan ilme hurjasti. Näitä oli todella ihana tehdä ja siksi varmasti tulee testailtua eri vahvuisilla ja erilailla värjätyillä langoilla miltä ne tulevat näyttämään.

Jäipä edellisestä postauksesta kertomati. Meillä vaihdettiin pihaan uudet lamput, kun vanhat olivat epäkunnossa koko talven, johdot kärsineet. Taloyhtiön hallituksesta pari miestä tuossa hääräs urakoitsijoiden apuna ja minä sitten kun tykkään touhuta menin tarjoamaan myös apuani. Sillon levitettiin multaa kaivannon peitoksi ja meidän esikoinenkin pääsi toimiin, sai sitten kylvää ruohon siementä. Hauskaa oli ja talon äijät sitten nimesivät esikoisen siementäjäksi.... onneksi poika ei vielä tiedä mitä se tarkottaa. Hauskoja keskusteluja oli työmiesten kanssa.... yleensä ei missään tulla avuksi ja sitten vielä minulta kysyttiin mistä olen lähtöisin, kun ei nää meitin kaupungissa tapaa apuaan tarjota. Kivasti tosiaan myös nuo työmiehet otti tuon meidän esikoisen mukaan, antoivat tehtäviä hällekkin. Harmi vaan ku tuossa pihassa ei nyt kauheesti pääse touhaamaan, mutta toimiipahan ensi talvena sitten valotkin.

Nyt ku sitten osais päättää tartunko helmiin vai puikkoihin... meillä taas oikea myrskytuuli täällä vaikka piti lämmetä ja tulla kesäsäät... höh! Toivottavasti ainaki päivän mittaan muuttuu enemmän kesäksi!

Tehty on kaikkea kivaa....

Pläjäys tiedossa, varotan. Mutta jos et jaksa koko settiä, kannattaa kurkata sinne loppuun... jotain mahdollista saada. Mutta mistä alottaisin. Hmm... toiset sukat Cookie A:lta vois olla hyvä. Eli nämä menee miehen siskolle, kun tässä taas otetaan auton nokka jossakin vaiheessa Raahea kohti ja hän taas lupasi hoitaa kisuleita. Hän siis saa Pointelle-sukat.

Lankana näissä Dropsin Delight ja puikot 2 mm. Kivasti oli solmu tuossa toisessa kerässä ja lanka jatkui eri sävyn kohdalta sekä eri päin. Mutta enpä usko sen saajaa haittaavan. Tässä vielä minun jalassani kuvattuna... saajalla kokoa isompi jalka, joten vähän on lörön oloiset mun jaloissa.

Ravelrysta tuon ohjeen saa maksullisena yksisteen, jos ei kirjaa halua ostaa. Mutta kerrottakoon, että mulla jo neljännet sukat tuosta kirjasta puikoilla, suosittelen siis erittäin lämpimästi. Siihen jää koukkuun totaalisesti.

Lenkilläkin on tullut käytyä ja todettua, että aamusta on mulla paras juoksuaika, jugurtin ja kaffen jälkeen. Huoh, vaikka kuinka olis monta tuntia ruokailusta, niin painaan alkaa pidemmällä lenkillä kuitenkin. Ongelmaq onkin sitten tuolla juoksussa, että mitä sitä syö sillon aamulla... startti on yhdeltä ja liian raskas ei  aamupalakaan saa olla mutta silti pitää jaksaa juosta. Onko ehdotuksia?

Helmiäkin taas hankittu. Ostin pari lasihelmi sekoitusta, että lapsetkin saa tehdä. Lisäksi lapsia varten ostin memoryvaijeriakin. Itsekkin sitten intouduin tekemään rannekorun kolminkertaisena memoryyn.

Mattamustaa ja pinkkiä siemenhelmeä, opaakkilasia valkoisena sekä metallihelmiä kera ruusuriipuksen. Tältä näyttää kädessä.

Juniori teki sitten tämmösen.

Tämä on kuulemma Minskulle... hän siis se hoidon ihastus ja juniori antanut hälle lempinimeksi Minsku. Koitin selittää, että ei välttämättä saa viedä hoitoon lahjoja, kun ei kaikille ole. Mutta meinasi, että kysytään sitten saako tuoda tämän Minskulle. Minun pieni, ihastunut sitten oikeen kunnolla. En sitten hennonnu torpata enempää tuota ideaa, saa kysyä. Toivottavasti saa myös viedä tuon, kun niin kovin haluaa sen antaa.

Noita helmisekoituksia kattoessa sitten hyppäs korviksetkin mieleen... vähän liikaa satanu vettä tälle kesää.... ainaki aiheesta päätellen.

Ei onnistunu ihan sävyt kuvata, taitaa olla jotain tuolta molempien kuvien väliltä. Lasipisarat sinertävät hiukan sekä tumman siniset fasettiset lasihelmet, koukut vääntelin ihan isse.

Anoppilassakin käytiin tässä välissä ja Wasalandiassa, joka on joka vuosi nykyisin enemmän ja enemmän pettymys. Laitteet vähenee, vaikka ne on nyt jo tähän asti olleet lähinnä pienille lapsille. Pääasia että pojat tykkäävät. Ruokapaikkoja ei ole enää kuin yksi, meillä onneksi oli omat eväät matkassa. Ruoka lähinnä ranskalaisia ja eineslihapullia ja siitä riemusta saa maksaa maltaita. Parhaimmillaan siellä ollut kolme ravintolaa, joka vuosi kyllä ruoan taso huonontunu. Nyt sitte enää se yksi. Ja henkilökunta ei kyllä saanut mitään asiakaspalvelu opastusta. Minä vein eväslaukun autoon kun oltiin syöty. Mies ja pojat olivat sitten menossa maailmanpyörään, pääsivät juuri kun tulin paikalle.... tai siis mies ja juniori pääsi, laitteen käyttäjä tyttö vetäs portin esikoisen nenän edestä kiinni. Esikoinen tietysti hämmenty eikä tajunnu sanoa mitään. Minä sitten käskin esikoisen jonoon minun kanssa. Kun vuoromme tuli sanoin tytölle ihan nätisti, näillä sanoilla: ei millään pahalla, mutta äsken vetäisit portin pojan nenän edestä kiinni kun oli menossa isän ja pikkuveljen kanssa. Neiti tuumas niinkö ja nakkeli niskojaan. No, sitten toinen tapaus ei sattunut meille, mutta olin vieressä kuulemassa. Tänä kesänä sinne tullut uusi vuoristorata, johon jonottelimme esikoisen kanssa. Laitteeseen tuli sitten jotain vikaa ja sillä hetkellä vaunussa olleiden kyyti oli aikamoinen... vaunu (johon mahtui 4 hlöä kerralla) lähti vauhtiin ja töksähti kuin seinään ainakin sen neljä kertaa kierroksen aikana. Tottakai kyydissä olleet kaksi aikuista naista lastensa kanssa sitten halusivat tietää, että oliko heidän kierroksensa jotenkin erilainen. Ei mitään pahoittelua, vaan tokaisu, että pitää ajaa välistä kierros tyhjänä. Naiset sitten jatkoivat, että tuntui aika ikävälle ne äkkipysäykset ja tuntuivat myös niskassa.... edelleenkään heille ei pahoitteluja tullut eikä enää mitään muutakaan, vaan heille käännettiin selät. Voitte uskoa, että me poistuimme jonosta hetimiten ja vuoristorata jäi käymättä.

Ja sitten se mikä kannatti kassoa lopussa.... tässä on esikoisen rannekoru.

Tämän jos joku haluaa isselleen, nii nyt siihen olis mahdollisuus. Eli laitetaas arvaus/arvonta pystyyn... otetaan sitten lisuna nuo pisara korvikset arvottavaksi kaikille, mutta tätä rannekorua vois tavotella vähän eritavalla.

Eli säännöt ovat: korvisten arvontaan osallistuu kaikki yhdellä arvalla. Mutta lisäksi tätä rannekorua voi tavoitella arvaamalla/tietämällä kenen nimmari tässä komeilee.

Ja jos useempi tämän ratkaisee, arvotaan heidän kesken tuo rannekoru. Aikaa tähän on ensi sunnuntaihin  saakka, eli 28.7. klo 12 päivällä saakka. Kerrottakoon sen verran, että on esikoisen valmentaja nykyisin, pelinumerona tuo 32 sekä sitten astetta isommissa piireissä 23.

Eli kaikki voivat tavoitella näitä:

Ja nimmarin ratkaisemalla voit saada esikoiseni tekemän ja arvottavaksi lupaaman:

Tällä erää tämmönen setti, säästetään seuraavaksikin kertaa osa. Aurinkoisia kesäpäiviä ja onnea arvauksiin sekä arvontaan kaikille!