maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta vuotta ja kurkistus joulupukin tuomisiin


Toivotan teille ihanat blogiystäväni hyvää uutta vuotta ja toivon sen olevan onnea täynnä!!!


Osallistuin Andin joululahjavaihtoon, mukana siis Andi itse, minä ja Eija Korukopasta. Minä punoin tytöille verkkoketju-korvikset. Ja niistä saivat alkunsa itselle tehty rannekoru sekä viimeisen adventti-arvonnan palkintona ollut kaulakoru. Ärräpäitä lenteli alussa, ketjua itseään olen tehnyt aiemmin, mutta helmien saaminen ketjun väliin vaati näissä korviksissa apuna ylimääräistä lankaa. Mutta niin vain ne onnistuin tekemään ja sain ajallaan postiin.


Ja nämäkin molemmat parit hieman erilaisia. Turkoosin vihertävät lähtivät Andille.


Lasikristallit keskellä ja Swarovskin biconet roikkumassa, hopeoitua. Eija puolestaan sai sinistä.


Näissä keskelläkin Swarovskin biconet ja roikkumassa sitten pienemmät. Mitä minä sitten sain....
Andilta itseltään paljonkin, en olisi pienen paketin uskonut mahduttavan sisäänsä näin paljon.


Possujunat askartelen ensi jouluna, koristeltu tuikku, itsetehty sydänheijastin, neljä tähtikoristetta ja korvikset sain minäkin... tiu-ut helisevät korvissa nytkin. 


Ja jos totta puhutaan, nyt vähän harmittaa että itse laitoin vain korvikset ja joulukortit. Mutta tämä vaihto toteutettiin aika tiukalla aikataululla ja siksi en ehtinyt muuta... piti haukata niin iso äherrys noihin korviksiin. Mutta molemmat kyllä olivat tyytyväisiä lahjoihinsa, joten en murehdi. 

Eijalta sitten... lisää turvaa pimeisiin aikoihin....


Ihana heijastinkoru kera sen heijastimen. Kuvausalusta vaan vääristää pahoin nuo lilat helmet. Enkelikin siellä kulkee matkassa. Tässä vielä vähän lähikuvaa helmistä.


Vieläkin sävyt hukassa, mutta enemmän oikeaan suuntaan. Tietysti ihmettelette tuota kuvausalustaa. Se on joululahjani mieheltä, tässäpä koko komeus...


Kaksi palapelileikkimatto pakkausta, ihanaa. Arvaako kukaan käyttötarkoitusta? Siitä sitten ihan käytössä kuva kunhan ennätän sinne asti ja siihen asti saa arvailla, eihän sitä tiedä jos joku onnekas jotain pientä kivaa siitä hyvästä saa, että keksii käyttötarkoituksen.

Eilen luin erään lehtijutun ja surullisesta aiheesta huolimatta minulle tuli yhdestä asiasta erittäin hyvä mieli. Haastateltavalla henkilöllä oli kuvassa minun hänelle tekemä kaulakoru kaulassaan. Tuntuu hyvälle tietää, että olen hänelle voimaa kyennyt korullani antamaan. 

Mutta nyt lähden tekemään meidän perheen illan herkkusetin, dippiä, kurkkua, porkkanaa, paprikaa, viinirypäleitä, suolakeksejä ja juustoja, lurps! Vielä kerran Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille, toivottavasti viihdytte seuraavankin vuoden mukanani.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulun arvonnan tulos ja pari kaulakorua

Mulla jäi tämän joulun alku hässäkän kanssa joulun toivotuksetkin välistä. Piti sen verran hulinaa nuo viimoset päivät ennen aattoa ja kun sitten aattona jo halusin rauhoittua perheen kesken kokonaan. Nyt olemme jo kotiutuneet mummilta ja papalta. Saimme onneksi yli puolet matkasa ajettua ennen lumituiskun alkamista, ei ollu kiva sitten enää tulla rekan perässä, joka pöllytti nii ettei paljoa näkyny mihinkään.

Lauantaina töistä syöksyin pakkaamaan ja sitten istuttiin autossa. Ja iltahan se jo oli kun perille päästiin. Sunnuntaina sitten menikin päivä siellä mummuni synttäreillä kaffia keitellessä ja tiskatessa. Ylpeänä voin kertoa, että äitini ja siskoni hyökkäsivät korujeni kimppuun valitsemaan omansa juhliin. Ja mikä parasta mummoni ei meinannut raskia laskea tekemääni huivia millään harteilta, vasta sitten kun alkoi olla tukalan kuuma. Eli se lahja onnistui todellakin nappiin.

Mutta aiheeseen. Eli viimeinen arvonta on suoritettu ja niin on taas tämän vuoden "joulukalenteri" käyti lävitse.
Tällä kertaa satunnaislukugeneraattori nappasi kommentin numero 7.


Eli tämäkin koru on saanut uuden omistajan:



  • arvonnan voittaja Kisa
  • arvonan voittaja Neiti kesäheinä
  • arvonan voittaja Eila
  • arvonnan voittaja Live & Home


  • Eli Live & Home-blogin pitäjältä kaipailtais nyt sitten yhteystietoja, mailini osoite löytyy tuolta profiilista, niin saadaan kaulakoru matkaan.

    Sitten olisi pari kaulakorua jotka väsäsin itselleni hopeasta. Tässä ensimmäisessä Oili-ketjussa 1 mm lanka on kevään kurssilla itse vetämääni jämähopeista ja 0,8 mm lanka ostettua. Etuosaan olin suunnitellut niitä granaatteja, jotka sitten olivat kuraa ja tilalle päädyin laittamaan swarovskia. Ja tuo lukko oli pakko ostaa ihan tätä ketjua varten kun sen näin ja koska se on niin hieno, sen paikka on myös kaulan sivulla ei niskassa.




    Swarovskien kanssa myös pari hopeahelmeä. Tästä oli tarkoitus ottaa se ennen rummutusta kuva, mutta ei se valon puutteen vuoksi onnistunut. Tuossa itse vedetyssä ja ostetussa langassa oli ennen rummutusta todella suuri ero, itsevedetty oli oikeastaan mustaa, ei olisi uskonut hopeaksi.

    Toisena sitten se hopeinen versio siitä aiemmin arvotusta kaulakorusta. Siinä arvotussa oli 1 mm ja 0,8 mm lankaa, mutta tässä omassa hopeisessa käytin 0,8 mm ja 0,6 mm lankaa ja keskelle Swarovskia, Pendular lochrose crystal ja sävynä red magma. Lisäksi tuo 0,8 mm lanka on timanttileikattua.




    Ja niskaosan punoin myös itse 3,5 mm halkaisijaltaan olevista lenkeistä. Ei ihan muinaisketjua, joka toisessa kaksi lenkkiä rinnakkain ja joka toisessa yksi lenkki.

    Muutama joululahjaksi mennyt jäi sitten kuvaamatta kokonaan. Oli tässä hässäkkää kerrakseen kun tuommottisen unohduksen menin tekemään. Kummitytön sukat, äitini korvikset sekä isäni huivi, joka oli se toinen onteloneuletekniikalla tehty. Rojektiakin maltoin tehdä pari kierrosta joulun aikaan, mutta en halunnut sitä kovin tehdä, kun sen kanssa ei niin kykene juttelemaan samalla.

    Olin myös joululahjavaihdossa mukana ja siihen saamani paketit sitten jäi kotio ja ne sain avattua vasta tänään. Hih, ei viittiny enää kun kilsaa ajettu kääntyä niiden takia takaste. Mutta niistä sitten oma päivitys, ehkä huomenna kun ennätän saamani kuvata.

    Hyvää loppuvuotta kaikille!

    keskiviikko 19. joulukuuta 2012

    PIF eli hyvä kiertää...

    Nappasin tuossa syssyllä Sudelta anna hyvän kiertää eli pay it forward -haasteen ja maanantaina sain paketin.


    Huovutettu tonttu ja jouluinen patakinnas. Tonttua menin näyttämään miehelle ja hetken päästä ihmettelin missä se on. No tuossahan se oli keittiön pöydällä omalla paikallaan, siihen mies oli sen kädestään laskenut. Eli oikein osuvasti oli Sude osannut pakettinsa tehdä.


    Siinä tonttu sitten vartioi hyasinttia. Se nyt ei tarvi kauheesti vartiointia, on meinaan ainoa kukka mihin neitit ei mene koskemaan. Tai siis on siinä yhdet hampaan jäljet, mutta taitaapi olla makukin voimakas kun jättävät siihen. Hyvä niin, saa edes joskus jotain kukkaa pidettyä pöydällä, eikä jossain hyllyllä niin ettei neitit sinne pääse.

    Nyt on sitten minun vuoroni laittaa hyvää kiertämään. Jotain itsetehtyä minulta saa kolme ensimmäistä halukasta, kunhan lupaavat vuorostaan laittaa hyvää eteenpäin taas kolmelle. Tai no kun menin tähän tarttumaan toisenki kerran, saa kuusikin innokasta lähdettyä mukaan... mikäli halukkaita on. Varaan kuitenkin itselleni tovin tähän aikaa ja lupaan, että viimeistään maaliskuussa minulta tulee postia. Tahdon kuitenkin hetken rauhoittua tästä jouluhässäkästä ja siksi varaan vähän aikaa, niin ei tule hätäisesti vain sutaistua jotain.

    Mutta jos siis haluat pistää hyvää eteenpäin ja haluat saada minulta jotain itsetehtyä ilmottaudu kommentilla ja laita mailitse yhteystietojasi minulle.

    sunnuntai 16. joulukuuta 2012

    Viimeinen adventti arvonta sekä kolmannen onnekas

    No niin, viikko enää jouluun ja sehän tietää viimestä adventtiluukkua. Aikaa osallistua tähän on jouluaattoon klo 24 yöllä! Jättämällä kommentit olet siis mukana ja jokaiselle tasapuolisesti se yksi arpa.

    Tällä kertaa sitten intouduin tuosta verkkoketjusta ja kyllähän tämä nielikin tuota lankaa kiitettävästi ja painavakin tuo on. Sitten katsotaan mitä siitä syntyi.



    Hopeoitua kuparilankaa veivttuna, sahattuna ja punottuna varmaankin 6 metriä verkkoketjuksi, paitsi niskan takana 10 cm muinaisketjua, lisäämässä istuvuutta. Ketjun pituus on 43 cm ja sielläkin on helmiä sisällä. Granaattia sekä hematiittia ja edessä keskellä yksi valkoinen. Helmet eivät ole koko matkalla, vaan ketjun istuvuuden kannalta välissä pätkiä ilman helmiä.


    Kuvausvalosta johtuen helmet näkyy kuvissa selkeämmin mitä luonnossa. Harmillisesti ne vähän jäävät piiloon, niiden näkyminen riippuu valosta ja mistä kulmasta ja kuinka läheltä katsoo. Että sinänsä jännää katsottavaa, ensivilkaisulla saattaa nähdä helmet ja kun seuraavaksi katsoo ei niitä näekkään... toimii siis osittain huomion herättäjänäkin. Tätä siis tarjotaan viimeisessä luukussa.

    Sittenhän se tietysti kaikkia kiinnostaa kuka onnekas saa ne korvikset. Taas kommentit numerojärjestyksessä, paitsi se yksi omani jätetty huomiotta. Random.org suosi tällä kertaa numeroa 7.



  • arvonnan voittaja Kisa
  • arvonta voittaja Neiti kesäheinä
  • arvonta voittaja Eila
  • arvonta päättyy jouluaattona 24.12


  • Onnea siis Eilalle! Osoite multa jo vaihtareiden ja yhden edellisen arvontavoiton vuoksi löytyykin, joten pistän postia tulemaan.

    Ja nyt onnea viimeiseen arvontaan ja ihanaa joulun odotusta!

    lauantai 15. joulukuuta 2012

    Jotain mielessä pyörinyttä

    Nyt onki sitte ollu hässäkkää tämä viikko. Vaikka olikin keskiviikko ja torstai tän viikon vapaat, on aika tuntunut olevan kortilla ja yllättäen  ne joulukortit jäi kuitenki tosi viime tippaan... tekokin oli keskiviikkona vielä kesken, mutta siitä selvittiin lasten avustuksella ja ajallaan sain ne postiin. Merkit sentäs olin ostanu etukäteen, ettei niitä tarvinu hätäpäissään hakea ja tuskastua jonossa. Torstaina kyllä käytiin juniorin kanssa postissa, sain vihdoin pakattua ja postitettua edelliset arvonta voitot ja yhteen pieneen joululahja vaihtoon paketit. Sinänsä hauskaa, että tuossa vaiheessa tajusin, että se kummitytön tuubihuivi on edelleen postittamatta, mutta kun jouluna nähdään en viitti enää postittaakkaan. Joululahjan hän siis edes saa ajallaan, hyvä minä. Kummipoika saa molemmat ajallaan, kun viettää synttäreitä sitten tapanina, niin hoituu molemmat kerralla.

    Jotain olen saanut aikaan, siis sellaista jonka voi jo julkaistakin. Rannekorun punoin. Tokikin tämän kanssa oli ongelmana lenkkien sahaus... niitä kun oli jo tullut sahattua sen verta, että alko sormissa tuntua, ei meinannut enää jaksaa pitää spiraalista kiinni. Mutta usein käden heiluttaminen ja pieni paussi teki sen mahdolliseksi. Ainoa vaan, että vaikka ostin tässä vasta 10 metriä lisää millistä hopeoitua lankaa, on se loppu, sitä siis parisen metriä oli ennestäänkin. Mutta siis rannekoruun. Tässäpäs se.


    4 mm lenkkejä ja verkkoketjua, sydän salpalukko, hopeoitua. Mutta huomaatteko jotain? Tässäpä toinen kuva, josta selvinnee....


    Sisällä ketjussa on Swarovskin 4mm bicone helmiä, kuva vaan vääristää värit, toiset on punaisia ja toiset vaaleanpunaisia... kuvassa kun näyttää pinkiltä ja oranssilta.

    Ja sitten vielä kuvat, miten meitin kisut tätä iltaa viettää tai siis vietti hetki sitten.....

    Romppu:

    Miisu:
    Näin siksi, kun mamma on ottanut toppaukset tuolin selkänojalta ja mamman selkään ei saa kynsiä upottaa.... sitäkin välistä yrittää. Ja sitten vielä Harli:

    Neiti häiriinty himpun, yleensä makaa oikosenaan joko takatassut tai etutassu kiinni patterissa. Pitääköhän neitolle tehä villatöppöset, että pysyy näin talvella varpaat lämpösenä. Tai sitten on Rompun  kaverina soffalla.

    Huomenna sitten ratkeaa korvisten saaja ja alkaa viimonen adventtiarvonta, joka selviää joulupäivänä.

    Näin siis tällä kertaa!

    tiistai 11. joulukuuta 2012

    95 vuotiaan lahjus ja yllätyksiä Patelta

    No niin, vihdoin räpsäsin pari huonoa kuvaa Mummolleni 95 vuotislahjaksi tekemästä hartia huivista. Hän kun ihastui alpakan lämpöön, mutta viime vuonna tehty bolero ei toiminutkaan, hän kun ei saanut sitä ilman apua päällensä. Nyt onnistuu ja on harteilla lämmintä alpakkaa. Lankana se messuilta ostettu Dropsin Nepal sekä itselläni jäljellä ollut Dropsin Alpaca, ohutta ja paksua lankaa siis.


    Ensin mietin pitsiäkin tuohon huiviin, mutta sitten ajattelin sileän neuleen lämmittävän paremmin. Aloitin niskasta, että saan käyttää kaikki langan ja todellakin käytin sen. Paksusta jäi pari metriä ja ohuesta hyvä jos metri. Nepalia ostin siis kuusi kerää ja Alpacaa minulla oli himpun reilu kaksi kerää. Alareunaan päätin tehdä vähän jotain.


    Siirryin aina oikeaan ja tein reikäkerroksen, langankierto kaksi oikeen yhteen. Sitten seuraavalla oikean puolen kierroksella kudoin yksi oikein, seuraavan silmukan oikein langan kierto ja uudestaan oikein, sitten päättelin virkkaamalla seuraavalla oikealla kierroksellä, kiinteä silmukka, yksi ketju, kolme seuraavaa silmukkaa yhteen, ketju, kiinteä, jne... Helmasta tulikin ihan kiva yksityiskohta näin tehtynä. Huivia en alkanut pingottamaan, mutta mahdollisesti sen vielä höyrytän ennen lahjaksi antamista.

    Niin ja sitten siihen Pateen, Pate kävi eilen ja Pate kävi tänään. Eilen toi kaks tilaustani, mutta oli siellä myös yllätys, tai siis vähän siittä vinkkejä sainkin. Meke pisti pienen terveisen jouluksi.


    Hänen itse tekemänsä kuparinen hortensia riipus, tätä kelpaa kantaa ylpeydellä. Lisäksi oli vähän helmeiltävää.


    Riipuksen lisäksi pieni rondelleja sekä sitriiniä, että ametistia. Tai Meke kertoi nämä sillä tiedon hänelle eksyneen, mutta testannut ei ollut... hän kun tietää myös kivistä yhtä sun toista. Kiitos Meke!

    Tänään Pate soitti ovikelloa kesken puhelun, olin aika kummissani kuka oven takana on.... oli meinaan Pate etuajassa ja ketään en osannut odottaakaan. Postit sain käteen, mitä kummaa kaksi paksumpaa kuorta minulle ja tilauksia ei taatusti ole sisässä. Ensimmäisessä oli isäni serkku pistänyt vähän ekstra muistamista jouluksi, suklaata ja tonttukoristeen, ilmeisesti siis oikeen tyytyväinen saamiinsa sukkiin. Mutta se toinen, tämä oli ihan puskista yllätys ja jos jo eilen herkistyin, tänään tuli sitten se itkukin.


    Tämä kaikki löytyi paksusta kuoresta. Bikke halusi pienen muistamisen minulle laittaa... siis edelleen mietin missä se pieni on? Bikke sai minulta elokuussa enkeleitä (nämä) ja sen vuoksi halusi minulle tosiaan "pienen" muistamisen laittaa. Kauniita vanhan aikaisia kuvia askarteluun useampi arkki, tarra kauniilla tekstillä (josta jo mietin raskinko sen työpöytääni lätkäistä), pari rasiaa helmiä ja muita tarvikkeita (joista kahdesta hän pyysi tekemään rannekorut, teen taatusti!), kauniisti paketoitu saippua,


    enkelin siivet nimelläni, kaunis K-kirjaimella koristettu puinen sydän magneetti sekä


    itse sidottu pieni muistivihkonen, jolle jo pieni suunnitelma.... mikäli raskin tuota käyttöön ottaa.

    Että tämmösiä ylläreitä Pate mulle kanto. Ja vieläki on vaikea uskoa tätä todeksi. Onneksi näin, töissä oli taas oikea helsvetti irti, nyt onneksi taas kahden päivän vapaa, saan ehkä tehtyä ne joulukortit ajallaan valmiiksi ja postiin.... jäivät sitten himpun vaiheeseen. Onhan tässä muutakin valmista, mutta ne odottakoot joulun ylitse.

    Näin siis tänään.

    sunnuntai 9. joulukuuta 2012

    Kolma adventtiluukku ja toisen onnekas

    No niin, nyt on ratkaistu kaulakorun vastaanottaja ja aloitetaan kolmas luukku. Eli jokainen tätä postausta kommentoiva on mukana. Tällä kertaa samalla tekniikalla tehdyt korvikset. Jotka eivät myöskään olleet ihan helpot ja eivät näytä siltä miltä mielikuvassa ne oli, mutta hienot näinkin. Hain enemmänkin enkelin siiven mallia, mutta nämä muotoutui enemmän perhosen malliin.


    Eli aikaa on osallistua ensi lauantaihin klo 24 saakka ja sunnuntaina sitten startataan viimeinen. Japanilaiset miraclet näissä helminä sekä osat hopeoitua korumetallia.


    Ihan eivät nämäkään identtiset ole, mutta sehän siinä käsin tehdyssä onkin toisaalta parasta. Näkyy että ne on käsin tehty ja jos siitä ei tykkää aina voi hankkia koneella tehdyt täydelliset korut.

    Ja tottakai kaikkia kiinnostaa kuka sen kaulakorun sitten saa. Tälläkin kertaa heitettiin satunnaislukugeneraattori töihin. Luku oli sitten 24. Kommentteja oli 26, mutta laskin myös yhden ylimääräisen mukaan, koska yksi kommentti oli tainnut vahingossa eksyä viime vuoden kalenteriin ja laskin sen myös mukaan reiluuden nimissä, etenkin kun itse unohdin hänelle käydä siittä kertomassa.



  • arvonnan voittaja Kisa
  • arvonta voittaja Neiti kesäheinä
  • arvonta päättyy 15.12. ja
  • arvonta päättyy jouluaattona 24.12


  • Onnea siis Neiti Kesäheinälle, laitatkos mulle tuolta profiilista löytyvään maili osoitteeseen omat osoitetietosi, niin saadaan kaulakoru matkaan.

    Onnea kaikille tämän viikon tavoitteluun!

    perjantai 7. joulukuuta 2012

    Peruskauraa perjantaina

    Tänään jäi työpäivä lyhyeen. Juniori kovassa yskässä ja lämpöä... oi kun tämä on taas niin ihanaa aikaa, koko ajan jompikumpi pojista kipeenä. Jospa sitten kevät menis paremmin, toivon kovasti. Mies ei saanut pomoaan kiinni ja oli menossa yhdeksitoista töihin, onneksi minun pomo tajuaa tilanteet aina välistä loistavasti ja minä pääsin sitten kymmenen aikaan lähtemään töistä, kun sain perushommat altapois. Kyllähän siinä hiki ehti tulla kun panin hösseliksi. Toivottavasti poju paranee tuosta yhtä nopeasti mitä isoveljensä pari viikkoa sitten, kaksi päivää yski ja se oli siinä.

    Tänään sain toisen odottamistani tilauksista, harmi vain että toinen on edelleen matkalla. Nyt olisi ollut aikaa noiden jouluisten juttujen kanssa touhuta hyvin. No, tämä mikä tuli niin siitä sain jotain aikaiseksi jo, kummitytön lahja korvikset ovat tehty. Ja pari muutakin. Vaikkakin minun osaltanihan tämä oli taas osien yhdistämistä ja liiman käyttöä.


    Hopeanapit ja niihin puoliporatut helmet ja se on siinä. Se vaan ei ollutkaan ihan yksinkertaista pienen reiän ja vielä pienemmän tapin kanssa, liimaa kun piti saada oikeaan paikkaan. Värisävyt ihan päin prinkkalaa tässä kuvassa, ylimmät on vaaleanpunaiset ja ne on menossa kummitytölle, 6 mm helmi Swarovskin helmiäistä. Keskellä on makeanveden helmet, sävyä malva ja koko 8-8,5 mm. Näiden kanssa olikin eniten hankaluutta, kun helmen tausta tasainen ja tuossa korvistapissa on 5mm kuppi, eli on kupera. Nämä jää itselle, kun en tosiaan voi olla varma näiden kestävyydestä ja olihan ne ihanan värisetkin. Alimpana sitten simpukankuorihelmet vaalea violettina kokoa 8 mm. Näyttää kyllä paljon isommalta kuin nuo mvhelmet, mutta ne onkin vähän littanat ja nämä on pyöreät. Näille ei ole ainakaan vielä määränpäätä.

    Sitten yritin toteuttaa rintaneulaa taivuttelemalla. No ei tullu sitä mitä yritin. On tämä nyt ihan ookoo, mutta saa jäädä tämäkin muhimaan josko keksisin konstin tehdä siten kuten alunperin mietin.


    Kuvausalustana tällä hetkellä kesken ja hyvin hyvin hitaasti etenevä kirja. Sinänsä jännä, että etenee hyvinkin satunnaisesti koska kirjailia yksi minun lemppareistani ja yleensä hänen kirjansa ahmin kerralla. Ehkä se ahmintakin vielä tulee, kun pääsen pidemmälle, nyt mennään sivulla 25.

    Ai niin, tämä mun on pitäny kertoa. Mies sai aivan huipun myyntipuhelun. En nyt muista mihin siinä kerättiin avustusrahoja, mutta miestä oli vähän mietityttänyt että onko ihan oikealla asialla. No, oli sitten tuumannut että kun tässä on töissä lomautuksia tulossa, että ei oikeen nyt ole varaa pistää rahaa teille, oli myyjä alkanut päivitellä tätä nykyistä tilannetta Suomessa ja paasannu siitä aika pitkäänkin ja lopulta toivottanut oikeen myötätuntoisella äänellä voimia tähän vaikeaan tilanteeseen meidän perheelle. Hyvä ettei kuulemma ollut jo tarjonnut meille rahallista avustusta. Ja hitsi, ku tää nyt ei oo laisinkaan niin hyvin kerrottu mitä se juttu oikeesti on. Mies ku sitä puhelua mulle selosti nauroin vedet silmissä. Enkä nyt muista sitä järjestöäkään mihin rahoja keräs, mutta oli kyllä ihan never heard ja tosiaan heti oli mies alkanut epäillä onko jokin huijaus kyseessä. No nätisti oli asia menny ja saatiinpahan nauraa.

    Mummon huivi etenee hyvää tahtia, kolmaskerä jo kovaa kyytiä menossa. Ja siitä tuleeki hieno noiden lankojen yhdistelmällä.

    Niin ja pakko mainita, että tuo tilaus tuli Bohemiasta ja on niin loistavaa asiakaspalvelua, että on tosiaan pakko kehua. Yksi osa oli kärsinyt pahasti postin kuljetuksessa ja yritin ensin soittaa, mutta ei vastattu. Laitoin sähköpostia ja tunnin päästä Taina sieltä soitti itse minulle ja uusi osa lähtee tänään postiin ja oli oikeen ystävällinen, kiitti vielä että ilmoitin, että tietää vastaisuudessa pakata paremmin ja jutteli muutenkin tovin. Ihana ihminen, loistava palvelu! Minä ainakin tilaan sieltä jatkossakin.

    Oikeen ihanaa viikonloppua teille ja muistakaa adventti arvontaan ehtii vielä osallistua!

    torstai 6. joulukuuta 2012

    Postia ja ostoksia

    Meillä on itsenäisyyspäivä mennyt rauhallisesti. Hyvää ruokaa, oman perheen kesken oloa ja minun messu käyntini. Pian herkutellaan koko perheen voimin, dippikulholla. Meidän poikienkin mielestä tämä on herkuttelua. Vadille porkkanaa, kurkkua ja paprikaa suikaleina, kyytipoikana valkosipulidippikastiketta ja lisänä pöydässä viinirypäleitä ja oikeastaan ihan näön vuoksi sipsejä, ne kun yleensä jää syömättä.

    Niin, eilen posti kantoi kirjekuoren. Bongasin oikean luvun (tai siis tässä tapauksessa ylityksen, kukaan kun ei just oikeeta lukua huomannu ;DLilalta ja tämmösen mukavan muistamisen siis sain.


    Jouluisia servettejä, possun mallinen piparimuotti, pari tonttusuklaa patukkaa (pojat ois halunnu heti ne popsia, mutta eipä ole karkkipäivä vasta kun lauantaina), suloinen punainen sydän sekä kortti. Kiitos Lila, piristi kummasti postisi.

    Tänään sitten oli ne odotetut messut vai oisko ne enemmän myyjäiset. Oli mitä oli, oishan sieltä löytyny vaikka mitä kivaa, mutta en nyt intoutunu tuhlaamaan kovasti. Tässä saalis sieltä.


    Itelle nahkahanskat, edellisistä kun toinen tippu johonki viime keväänä ja nyt kovat pakkaset menty useampi lapaspari päällekkäin. Nyt taas tarkenee pakkasilla sormetkin. Hot Socks Batik sukkalankaa, uskomattoman pehmeää ja ihanan väristä. Ois olla muitaki värejä, mutta ku nuo varastot alkaa olla hurjat niin valitsin vain sen yhden ihanan värin. Lisäksi Dropsin Nepalia kuus kerää, kuvassa vaan viis (ensimmäisen jo ehdin ennen kuvaa korkata), näistä teen hartiahuivin omalle mummolleni synttärilahjaksi, teräsmummo täyttää 95 vuotta jouluaattona ja kaipaa harteille lämmikettä.

    Nyt meillä aletaan herkutella ja nautitaan perheen omasta ajasta! Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

    keskiviikko 5. joulukuuta 2012

    Tennaria taas

    Juu-u, nää kyllä olivatten kesken jo tuon mustan urakan aikana. Jotka ovat nyt perillä ja kovasti oli isän serkku sukkasatoon tyytyväinen. Niin, miehelle nämä ja nyt sitte ois enää muutamat, joita en oo luvannu tiettyyn aikaan... voi hetki mennä että net valmistuvat. Paitsi yhet... niinkun olen kertonu, minttu on se mun heikkous ja siskon kanssa hieroin vähän kauppoja jouluksi, lupas mulle sitä ihunaa haparandan minttutoffeeta sukkia vastaan, mut osas sittee pirulainen heittää siihen, että kuhan kyseessä on tennarit. No saahan hää tennarit, ku mä tahtoo sitä toffeeta. Mutta sitäpä en kertonu, että mulla onki idea vähä erilaiseen mallii... saas nährä onnistuuko ja mitä siitä nyt sitte tullee.
    Ai nii, nää on ne miehen tennarit.


    Langan on valinnu ite ja varren pituuden päättäny millilleen. Ja mitäpä sitte ku mä nämä sain valmiiks, ite aamuvuoros ja mies iltavuoros, jätin olkkarin pöydälle ne häntä oottamaa. Siinäpä ne oli sitte vielä seuraavanaki päivänä töistä tullesa. Oli jo pakko pistää viestiä, että kelepaako ne olleskaa. Kelepas ne.

    Tauti on selätetty ja nyt sitte ois nälkä koko ajan. Oli vissiin kunnon tyhjennys. Eilen töissä olin sen verta heikolla hapella että välistä piti kävellä vähän pitkin seiniä, mutta kyllä tänää jo paremmin jakso. Hyvä niin, tänää oliki vähän vilskettä enemmänkin. Onneksi huomenna on vapaata ja messut tiedossa, että Jenni jos satut tätä näkemään ajoissa, tuu mun kans kauppikselle päivällä.

    Pari koruideaa tässä hyrrää päässä, tai no toinen ei onnistunu eka yrittämällä joten pitää vähän suunnitella lisää. Kovasti tässä miettiny sen hopeisen kieputtelun tekemistä, pitäs vaan pläjäyttää sitä tilausta ja päättää mitä ketjua siihen lisäksi, että tietäs todellista tarvettaki. Ja oishan tässä vaikka mitä mielessä, ku ei vaa taas tiiä mistä alottas. Rojekti on nyt ollu jäissä, mutta ajattelin, että sitte ku saa tästä nää lahja jutut pois puikoilta annan itelleni luvan tehä sitä pelkästään ja nyt en koske siihen olleskaan. Että näin täällä valmistaudutaan itsenäisyyspäivän viettoon, on muuten tämä Suomen maa yhtä vanha ku oma mummoni, joka täyttää samat vuodet jouluaattona. Nauttikaa tästä ekstra vapaasta!

    Ai nii ja postiaki tuli tänään, ehkäpä siitä sitte huomenna... jos ei ole muuta esitellä.

    sunnuntai 2. joulukuuta 2012

    Toinen adventtiluukku ja ensimmäisen luukun onnekas

    No niin, rannekorulle on saatu voittaja ja tästä lähtee seuraavan adventtiviikon arvonta.

    Eli siis samoilla mennään, jokainen tähän postaukseen kommentoija on yhdellä arvalla mukana tätä seuraavaa palkintoa tavoittelemassa. Aikaa tähän osallistua on 8.12. klo 24 saakka ja sunnuntaina alkaa kolmannen luukun tavoittelua ja toisen selviää.

    Tällä kertaa kaulakoru ois tarjolla. Kaulakoru johon rakastuin itsekkin oikein todella ja mietin edelleen teenkö vastaavan itselleni hopeisena. Kurkistetaas mitä sitä tuli kieputeltua.


    Riipusosa kieputeltu samalla tyylillä kuin rannekoru, vähän jalostettuna kaulakoruun sopivammaksi. Lisäksi punainen lasikristalli sekä kaksi japanilaista miracle-helmeä helmihattujen välissä.




    Ketjuna valmispapuketjua. Kovasti mietin itse punomista, mutta aika ei riittänyt siihen kun ei ollut valmiita lenkkejä sahattuna, komea se on näinkin. Ja vielä kuva kaulassa.


    Sitten ensimmäisen luukun onnekkaaseen. Voittaja ratkesi satunnaislukugeneraattorilla. Kommentoijat kirjasin järjestyksessä paperille, 31 tavoitteli rannekorua ja generaattori arpoi kommentoijan numero 11.

    1. arvonnan voittaja Kisa
    2. arvonta päättyy 8.12.
    3. arvonta päättyy 15.12. ja
    4. arvonta päättyy jouluaattona 24.12
    Onnea siis Kisalle, rannekoru matkaa ensi viikon aikana sinulle.

    Ja onnea kaikille kaulakorun tavoitteluun!

    lauantai 1. joulukuuta 2012

    Ei menny ihan niin kuin piti

    Jos kaikki olis menny kuten suunnitelmissa, olisin tällä hetkellä saunomassa ja paljuttelemassa työporukan kanssa. Nyt olen kuitenkin kotona ja joten kuten tolpillani. Vähän olen saanut jo syötyä ja juonut urakalla... jospa se vatsaani hyökännyt pöpö tästä hellittäis.

    Michael Monroeta onneksi päästiin kattomaan, vaikkakin sielläkin jo olin puolikuntoisena. Eilen heti aamusta palelin kovasti ja töissä tuli vähän etova olo, väsyttikin kovasti. Töistä kotiin tullessa vatsa toimi vähän aktiivisesti, mutta vielä oli olo sitä samaa luokkaa mitä töissä, joten suunnitelmien mukaan toimittiin. Laitoin itseni kuntoon ja soitin työkaverille, että nyt tulen. Kävin hakemassa työkaverin meille, ettei hänen tarvitse ajella pyörällä edes takaisin, itsekkin kun olin autolla keikalle lähdössä. Työkaveri meille ja mies autoon ja menoksi. Inhottavan etova olo vaivasi etenkin lämppärin (Flaming sideburns) aikana, mutta hellitti väliroudauksen aikana. Michaelin keikan aikana etova olo kulki aaltoina, mutta onneksi ei liian pahaksi äitynyt, tietysti keikasta olisi terveenä nauttinut enemmän, mutta onneksi pääsin sinne.


    Meininkiä äijällä ainakin on lavalla. Tämä taisi olla aikalailla ainoa kuva, joka on suht selkeä, liian vikkelä mies kameralle. Lisäksi hieman hirvitti nämä lavarakenteissa kiipeilyt, pieni epäilys tuli rakenteiden kestävyydestä, mutta ammattimiehet oli olleet asialla ja ilmeisen tietoisia tämän rockarin taipumuksista. Lisäksi täytyy hattua nostaa miehelle, joka heittäytyy täysillä keikkaan, antaa fanien kosketella ja kättelee heitä vähän väliä... ei onnistuisi monelta bakteerikammoiselta sellainen.

    Roudaustauolla minua alkoi viluttaa. Siinä lähellä meidän vieressä oli paitapöytä ja siinä oli jo heti tullessa iskenyt silmiini huppari. Mitä enemmän aloin palella sitä enemmän silmäilin hupparia ja lopulta sen sieltä hain. Kysyin mitä kokoja hupparista löytyy ja myyjä kertoi koot ja kun pyysin näyttämään s-koon kysyi haluanko sovittaa. Sovitin ja kaivoin kuvetta, myyjä kysyi että jääkö siis heti päälle, minä tuumasin että kyllä, mua palelee. Ei palellu enää ja olikin suuri vaikutus oloon sillä, parani huomattavasti.


    Ja tää onki tosiaan ihanan lämmin, tämänkin päivän ollu päällä ja eipä kauheesti palele. Ja tuon ansiosta sitten pystyinkin hyvin olemaan keikan loppuun, vaikka kyllä taas jossain vaiheessa alkoi etomaan kunnolla.


    Keikka siis sujui joten kuten. Heti loputtua kotiin ja työkaverin vieminen ja nukkumaan. Aamulla heräsin ennen kellon soimista ja olo oli ihan hyvä. Kerkesin jo ajatella että se meni ohi, kunnes nousin ylös ja kävelin keittiöön... saman tein pyörähdys ympäri ja kaulailemaan vessan pönttöä. Makuu asennossa oli ihan ok olla, mutta heti kun yritti nousta ylös juostiin pöntön halailuun. Eipä siis auttanut kun soittaa pomolle, että nyt on tilanne tämä, että töihin en kykene ja pikkujoulut jää välistä.

    Huomenna sitten starttaa uusi luukku "joulukalenterista" ja vielä on muutama tunti aikaa yrittää rannekorua.
    Toivottavasti teillä on parempi viikonloppu.