95 vuotiaan lahjus ja yllätyksiä Patelta

No niin, vihdoin räpsäsin pari huonoa kuvaa Mummolleni 95 vuotislahjaksi tekemästä hartia huivista. Hän kun ihastui alpakan lämpöön, mutta viime vuonna tehty bolero ei toiminutkaan, hän kun ei saanut sitä ilman apua päällensä. Nyt onnistuu ja on harteilla lämmintä alpakkaa. Lankana se messuilta ostettu Dropsin Nepal sekä itselläni jäljellä ollut Dropsin Alpaca, ohutta ja paksua lankaa siis.

Ensin mietin pitsiäkin tuohon huiviin, mutta sitten ajattelin sileän neuleen lämmittävän paremmin. Aloitin niskasta, että saan käyttää kaikki langan ja todellakin käytin sen. Paksusta jäi pari metriä ja ohuesta hyvä jos metri. Nepalia ostin siis kuusi kerää ja Alpacaa minulla oli himpun reilu kaksi kerää. Alareunaan päätin tehdä vähän jotain.

Siirryin aina oikeaan ja tein reikäkerroksen, langankierto kaksi oikeen yhteen. Sitten seuraavalla oikean puolen kierroksella kudoin yksi oikein, seuraavan silmukan oikein langan kierto ja uudestaan oikein, sitten päättelin virkkaamalla seuraavalla oikealla kierroksellä, kiinteä silmukka, yksi ketju, kolme seuraavaa silmukkaa yhteen, ketju, kiinteä, jne... Helmasta tulikin ihan kiva yksityiskohta näin tehtynä. Huivia en alkanut pingottamaan, mutta mahdollisesti sen vielä höyrytän ennen lahjaksi antamista.

Niin ja sitten siihen Pateen, Pate kävi eilen ja Pate kävi tänään. Eilen toi kaks tilaustani, mutta oli siellä myös yllätys, tai siis vähän siittä vinkkejä sainkin. Meke pisti pienen terveisen jouluksi.

Hänen itse tekemänsä kuparinen hortensia riipus, tätä kelpaa kantaa ylpeydellä. Lisäksi oli vähän helmeiltävää.

Riipuksen lisäksi pieni rondelleja sekä sitriiniä, että ametistia. Tai Meke kertoi nämä sillä tiedon hänelle eksyneen, mutta testannut ei ollut... hän kun tietää myös kivistä yhtä sun toista. Kiitos Meke!

Tänään Pate soitti ovikelloa kesken puhelun, olin aika kummissani kuka oven takana on.... oli meinaan Pate etuajassa ja ketään en osannut odottaakaan. Postit sain käteen, mitä kummaa kaksi paksumpaa kuorta minulle ja tilauksia ei taatusti ole sisässä. Ensimmäisessä oli isäni serkku pistänyt vähän ekstra muistamista jouluksi, suklaata ja tonttukoristeen, ilmeisesti siis oikeen tyytyväinen saamiinsa sukkiin. Mutta se toinen, tämä oli ihan puskista yllätys ja jos jo eilen herkistyin, tänään tuli sitten se itkukin.

Tämä kaikki löytyi paksusta kuoresta. Bikke halusi pienen muistamisen minulle laittaa... siis edelleen mietin missä se pieni on? Bikke sai minulta elokuussa enkeleitä (nämä) ja sen vuoksi halusi minulle tosiaan "pienen" muistamisen laittaa. Kauniita vanhan aikaisia kuvia askarteluun useampi arkki, tarra kauniilla tekstillä (josta jo mietin raskinko sen työpöytääni lätkäistä), pari rasiaa helmiä ja muita tarvikkeita (joista kahdesta hän pyysi tekemään rannekorut, teen taatusti!), kauniisti paketoitu saippua,

enkelin siivet nimelläni, kaunis K-kirjaimella koristettu puinen sydän magneetti sekä

itse sidottu pieni muistivihkonen, jolle jo pieni suunnitelma.... mikäli raskin tuota käyttöön ottaa.

Että tämmösiä ylläreitä Pate mulle kanto. Ja vieläki on vaikea uskoa tätä todeksi. Onneksi näin, töissä oli taas oikea helsvetti irti, nyt onneksi taas kahden päivän vapaa, saan ehkä tehtyä ne joulukortit ajallaan valmiiksi ja postiin.... jäivät sitten himpun vaiheeseen. Onhan tässä muutakin valmista, mutta ne odottakoot joulun ylitse.

Näin siis tänään.