Postia ja muistojen sukat

Pitkästä aikaa tännekkin jotain. Aktivoitumisen aiheutti syksyn sny kierrokselle mukaan lähteminen ja tänään tipahtikin postiluukuusta ensimmäinen yhteydenotto. Piristävän värikäs kortti herkullisen kuvan kera.

Todellakin blogi on ollut omissa oloissaan. Rakkaani ovat tarvinneet kaiken minulta liikenevän ajan alkuvuodesta ja nyt alkaa tilanne tasoittua. Oli siis aika piristää itseäkin snyhyn mukaan lähtemällä, kun juoksukisatkin ovat viimeistä vaille purkissa tältä kesältä.

Nämä sukat on todelliset muistojen sukat. En edes tajunnut alkaessani näitä tekemään, että kaikki langan jämät liittyvät toisiinsa erittäin tiiviisti. Tajusin asian vasta ensimmäisen sukan varren oltua valmis.

Yhden kerroksen raitoja ja näistä tuo enemmän kirjavampi lanka on jämä rakkaan kummityttöni sukista, sinisävyinen lanka on hänen pikkuveljensä sukkien jämä. Ja sitten tuo harmaa alpakkalanka on sukista, jotka tein helmikuussa itselleni erään keikan jälkeen. Tuolla keikalla olin samaan aikaan todella surullinen, itkuinen ja samaan aikaan sain keikasta uskomattoman keveyden ja hyvän olon. Sitä energiaa minkä tuosta keikasta sain ei voi pukea sanoiksi.

Olin edellisenä päivänä ollut tukipilarina kummitytölleni, veljillensä ja heidän isälleen joka on serkkuni. Kannoin kolmen ihmisen tuskaa ja surua harteillani ja työnsin oman pahan olon pois. Saatoimme viimeiselle matkalle lasten äitiä, serkkuni vaimoa joka menehtyi tammikuussa yllättäen. Seuraavana päivänä pääsi sitten oma suruni pintaan ja silloin oli myös tuo keikka, joka helpotti oloani suunnattomasti.

Onhan nämä todella riemunkirjavat, mutta niin kuuluu ollakkin. Oli jännä huomata kuinka sattumalta valitsin nuo langat, kun halusin kokeilla spiraalina raidoitusta ja tuossa joustimessa erästä uutta mallia. Ehkä tämä on merkki siittä, että kaikki kääntyy noiden rakkaitteni elämässä vihdoin varjosta auringon suuntaan ja voin antaa jo aikaa myös itselleni. Kevät meni todellakin heidän tukenaan ja oman arjen pyörittämisessä.

On elämässäni silti ollut myös iloisempia asioita. Meille muutti joulukuussa uusi kissa, Muru. Ihana rakkauspakkaus. Käsitöitä on tullut tehtyä ja juoksu on kulkenut tänä kesänä hyvin.

Niin se kuukausi hujahti ja lahjaideoita tuli postin matkassa

Eilen sain marraskuun Sny-paketin. Meillä oli eilen juniorin kaverisynttärit HopLopissa, niin en kerinny postaamaan heti ja sen jälkeen olikin tällä äitillä pääkipeenä. Sattui meinaan olemaan useammat synttärit siellä samaan aikaan ja meteli sen mukaista. Pääasia kuitenkin, että lapset nautti.

Mutta sitten itse pakettiin....

Sisältö oli taas runsas ja ihana. Lankaa neljä kerää, ohje virkattuun valopalloon, kortti jonka saan väritellä itse kun stressi vaivaa, cashewpähkinöitä (mun herkkuja), käsirasvaa (jota ilmojen kylmettyä tarviikin, kun kädet kuiva), tuoksutuikkuja ja itsetehdyt huovutetut tossukat.

Tossukat pääsikin heti tuonne Hoplopiin mukaan ja hyvin piti varpaat lämpimänä ja taispa ne olla jalassa vielä nukkumaan mennessäkin.... yöllä olivat sitten lähteneet omille teilleen. Mulla on monesti villasukat jalassa nukkumaan mennessä ja kun tulee yön aikana kuuma varpaille riisun ne.

Nää oli kyllä niin ihanat. Lankana oli sitten Alizea noihin virkkailuihin, meinasin alottaa heti tuolla Hoplopissa, mutta sitten noista toisista keristä vei voiton tuo Kaupunki langan Kivijalka....

Hyvin kului siis aika minullakin siellä. Tämä onkin ihan uusi tuttavuus minulle ja ensituntuma on hyvä. Mukavan tuntoista käsiin ja kulkee hyvin puikoilla ja on just hyvä kierre langassa. Pitääkin tutkia mistä tätä saa, vaikka yleensä sukat onkin ohuemmista langoista minulla työnalla niin tästä oli vaan pakko alottaa ihan perussukkaa heti.

Ja vielä oli kerä Hotsock coloria. Ja ihan oikein Snyni, ihan on minunkin värejä kaikki. Lisäksi on muuten tullut aloitettua sukat molempien aiempien pakettien langoista... mutta kun on sata rautaa yhtä aikaa tulessa niin molemmat on vielä vaiheessa. Onneksi on tiedossa pitkä viikonloppu kun maanantaikin on vielä vapaa niin voi olla että jotain saan valmiiksikkin asti.

Tuoksutuikut on vähän arvoitus vielä. Katsotaan kun ensimmäisen pistää palamaan siirtyvätkö ne parvekkeen lyhtyihin vai pysyvätkö sisällä. Sen verran oli voimakas tuoksu, että jos voimistuu palaessa voi pää alkaa reagoida. Olivat kyllä hyvän tuoksuisia, että toivottavasti pystyn ne sisällä polttamaan.

Ja varmaan tulee tässä vapailla tehtyä yksi valopallokin. Mun oli pakko tänään töiden jälkeen kaivaa kaappeja kun muistin multa sieltä löytyvän siniset anopilta saadut valot paketissaan. Siniset jouluvalot ei oikeen oo mun juttu niin ovat sinne jääneet. Muistasin vaan niitä löytyvän toisetkin, katsotaan nyt miltä näyttää sitten sinisenä omaan silmään. Tokihan sinisen ystäviä löytyy lähipiiristä, että sitä kautta voin lahjaksi tehdä noillakin valoilla. Joka tapauksessa haluan myös itelleni tuon pallon, oli sen verran ihana.

Kuten tekstistä huomaa, erittäin mieluinen paketti olikin, vaikka kuvia ei nyt ollutkaan. Kun ei oo ennättänyt kuvata. Nytkin tuolla odottaa yks projekti tälle iltaa... siitä sitten myöhemmin lisää.

Mutta ihan on unohtunut yksi juttu. Viime kuun paketin kun sain niin samana iltana syntyi paketin helmistä rannekoru...

Makramee solmuja. Näitäkin on tarkoitus tehdä lisää.... kunhan aikaa löytyy jostain lisää.

Iso kiitos siis jälleen Snyni paketista. Meillä taitaa olla todella saman tyylinen maku langoissa, mieluisissa töissä ja siinäkin, että sata rautaa on käsitöissä tulessa yhtä aikaa.

Nyt mä lähden tuon odottavan projektin kimppuun. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sny terveisiä ja kuulumisia

Ihan ensiksi kiitos sinulle Sny ihanasta välimuistamisesta. Piristi kivasti maanantaita, tässä on vaan kaks päivää pitänyt niin kiirettä, että en ole ennättänyt ja loppu illasta en ole enää jaksanut tänne asti kirjotella.

Ihana kissa-avaimenperä sekä syysterveiset kortissa. Piristi ja auttoi jaksamaan kiirusta päivää. Eli KIITOS!!!!

Mitäs muuta... No se Extreme run oli ja meni... Kuka tunnistaa nämä julkkikset? Kommentoi jos tunnistat, voi tulla jotain kivaa pientä ylläriä.

Asuista huolimatta hyvä kisa... sijoitus oli tällä kertaa 115. Ja aivan huippurata jälleen kerran. Eli ens vuotta odotellessa nyt taas näiden kanssa... juostua on tullut edelleen silti.

Myös työporukan kanssa oltiin syyskuussa urheilemassa, käytiin kiipeilemässä Zip adventure parkissa...

Tuokin on kyllä huisin hauskaa toimintaa. Toista kertaa olin tuolla ja siltikään ei ollu liian helppoa. Ja meidän pojatkin tykkää, joten nämä onkin semmosia koko perheen juttuja. Eka kerran oltiin meinaan koko perhe.

On tullu tehtyä käsitöitäkin... Mut houkuteltiin syyssukkien tekoon, Niina Laitisen ohje siis ja kyllähän mä ne tein vaikka tuo kirjoneule ei olekaan niin mieluista tekemistä...

Muutama käsityönleimakin sinne tuli, mutta ei haittaa mua hyvät sukat tuli silti. Kuvaaminen olikin sitte hiukka vaikeempaa... juurikin tuon tassun esittelijän takia.... kun ne kuvat meni tähän tyyliin lähes poikkeuksetta...

Sitte tuli askarreltua oikeen kimppu maljakkoon....

Koko kimpusta ei nyt ole kuvaa, mutta tässä ensimmäiset. Vaahteranlehdistä ruusuja. Ja nythän niitä on tosi hyvä tehdä kun väriloisto on täällä meillä ainakin parhaimmillaan.

Ja tänään sitten ompelin verhoja... kera apulaisen tottakai....

Nelli on tosiaan ihan kaikessa mukana ja yhä edelleen keikkuu mun harteilla touhussa matkassa. Nyt on vaan jo opittu yhteistyö sille tasolle, että tulee nätisti pyytämään pääsyä ja odottaa lupaa, ei tarkoittaa ei ja jos saa luvan odottaa mun vähän kumartuvan että pääsee hyppäämään itse. Aikansa se otti, että opittiin tämä yhteistyö kunnolla. Pahimmillaan kun hyppi jokaisen selkään kynnet kiinni. Nyt saa muut olla rauhassa ja tosiaan jos sanon ei, niin jää lattialle mutta jos lupa irtoaa tulee nätisti harteille.

Sunnuntaina kävimme sivistymässä teatterissa.... hih, vaikka vähän erilaista esitystä katsomassa mitä teattereissa yleensä on...

Eli 69 eyesin keikalla. Vaikkakin onhan tuo Jyrkin ja Jussin esiintyminen todellakin näytös ja upeaa katseltavaa, ei voi muuta sanoa. Huikea keikka ja harvoinpas sitä teatterissa yleisö jammailee.

Että semmosta tällä kertaa. Muksaa syssyä kaikille!

Levoton olo + sairas lapsi = ideasta toteen

Niin, tuossa maanantaina meinasi olla aikasta levoton olo ja turhautunut ja kiukkuinenkin ja kappas kummaa en osannut tarttua mihinkään keskeneräiseen, vaikka tarve oli neuloa ja nollata ajatuksia. No, otin sitten ne mun Knitpron zing puikot, ne 2,75 mm sukkikset, lankakätköistä käteen tarttui Väinämöinen Sport, värissä orvokki kerä, jossa on 100 grammaa ja 260 metriä, 75% villaa ja 25 % polyamidia. Maanantai iltana oli ensimmäinen sukka valmis ja toinen aloitettu, eilen sitten valmistui toinenkin.

Painoa sukille tuli 64 grammaa. Idea osui jopa niin nappiin, että kertaakaan ei tarvinnu purkaa. Tuota kärkeä vähän mietin kuinka tuo mallineule asettuu sileän kärjen kanssa. Lopputulos oli kuitenkin kuin se olis ihan suunniteltu juttu, joten nappi-idea kerrankin.

Lisäksi jännitin kovasti puikkokoon ja langan yhteen sopivuutta, mutta esimerkiksi nalleen verrattuna, väiskin sport on kuin tuolle puikkokoolle tehty minun käsialallani. Minä joka yleensä esimerkiksi nallen neulon korkeintaan 2,5 mm puikoilla, yleensä pienemmillä vielä.

Silmukkamäärä oli myös tuon mallineuleen vuoksi vähän arpapeliä, mutta just oikea koko tuli. Ei liian tiukat eikä liian löysät sukat.

Valitettavasti kuvissa tuo langan sävy ei pääse oikeuksiin, on ihan liian sinertävää.

Ja langasta vielä sen verran, että olihan yhtä nautintoa neuloa ja uskomattoman tasaista jälkeä. Tätä taitaa tulla ostettua lisää, on meinaan hintansa väärti.

Huomenna sitten jatketaan säärystimiä.

Murun sukat

Muru on rakas kummityttöni. Hän sai itse valita langan kuvan perusteella, kun olin ensin kysynyt mille lämmikkeelle olisi tarvetta. Sukille oli... Lanka siis Regiaa ja puikkoina ne knitpron zingit 2,75 mm.

Ihan perussukkaa tiimalasikantapäällä. Värejä en kohdistellut, mutta osu lähes kohdilleen. Muru tykkäsi kovasti ja pääsi mannekiiniksi,

Koska välimatka on pitkä ja en fyysisesti voi olla lähellä, pystympä pitämään ainakin Murun varpaat lämpimänä. Onneksi nykyaikana on helppo pitää yhteyttä, olen Murun tavoitettavissa koska vain. Olen hurjan ylpeä Murusta joka on tehnyt isoja päätöksiä ja hoitaa asiansa upeasti, vaikka on vasta 17-vuotias ja siksi onkin tärkeää, että hän saa minut kiinni koska vain välimatkasta huolimatta. Minua lämmittää ajatella, että olen "lähellä" kun sukat ovat jalassa. Muru olet rakas ja tärkeä koko perheellemme!

Mitäpä on syksyn aikana värkätty...

Niin, Sny kierros on päätöksessä ja nyt voi näyttää mitä sitä tuli itsetehtynä paketteihin sujauteltua...

Syyskuussa näin jossain blogistaniassa ihanan idean ja ei ku toteuttamaan... voin muuten kertoa, että eipä tuu ihan heti tehtyä uudelleen... ihana tää on ja ois ihana itelläki, mutta tuo kasaaminen ei ollutkaan enää niin ihanaa...

Virkkailu sujui jouhevasti ja oli mukavaa...

Napinkin ompeli joutuin ja napinläven tein virkkaamalla... mutta sitten tuo ompelu ei ollutkaan enää niin joutuisaa... tuohon pussukkaan kun tuli vuori sisälle ja sen sitten tikkailin käsin...

Sopevan kokoinen kaikelle pikkusälälle (sakset, neulat, silmukkamerkit) mitä neuloja tarvii laukussaan käsityön lisäksi mukaan.

Lokakuun pakettiin tuli tikuteltua tuubihuivi...

Tämänhän kyllä punnitsinkin ja kirjotin johonkin ylös... kun vaan muistais mihin. Lankana tässä oli kotikulta villalanka ja jotain 100 gramman tienoilla on kulutus...

Puikot mahto olla 5 mm, ainakin simmonen muistikuva olis. Ohje on ravelrysta ilmaisohje, täältä. Tämmöstä oon suunnitellu itellekki, vielä ei oo vaan aika riittäny siihen... sinänsä kummallista kun tää oli ihan yhden illan työ tai siis tais mulla kaks iltaa mennä kun oli joku toinenkin työ samaan aikaan tulilla....

Tuo hunajakenno pinta on kaunista molemmin puolin ja tuo ns, oikea puoli sitten herätti ideoita ja pitihän mun kokeilla... marraskuun pakettiin sama lanka ja...

yksi kerä riitti näihin, eli jokseenkin 50 grammaa meni lankaa... se jemma jossa ne kaulurinkin tiedot luuraa söi näistäkin tietoja. Näihinkin tuli uutta jostain blogistanian syövereistä, kun jossain blogissa oli erittäin hyvin selitetty intialainen peukalokiila ja siitähän tuli kerrasta suosikki peukalomalli.

Puikot muistan tästä hyvinkin, koska samanmoiset tuli laitettua parini pakettiin, vähän isompaa kokoa vain. Sitä kun sattui törmäämään KnitPron uutuuteen, zing puikkoihin. Tottakai sitä piti ottaa testiin yhdet ja itselleni päätyi 2,75 mm ja 15 cm sukkikset. Tykkäsin kyllä, vaikka metalliset olikin, niin tosi kevyet ja yllättävää kyllä lanka ei luistanut puikoilla liikaa. Ja lapasiin siis tuota kennoa kämmenselän puolelle...

Joulukuun paketin itsetehty olikin sitten ohje, siitä enemmän toisella kertaa. Mutta yhteen paketeista päätyi sukkaohje, josta itse siis tikkusin sukat omalle mummolleni...

Näissäkin oli 2,75 mm puikot. Lankana seiskaveikkaa. Painosta ei hajuakaan, ei tullut edes punnittua kun nämä paten matkaan heitin. Ohje on ravelryn ilmaisohje, täältä. Mummo tykkää ja mikä parasta on taatusti joustavat varret, ettei ala ahdistamaan ja iäkkäällä kun saattaa nuo nilkatkin turvota niin eipä haittaa sekään. Omaan jalkaani nuo on vähän reilut ja kuviakin vaan tämä yks pikaseen napattu, mutta aika ihanat ne on... vähän vaan puuduttavan yksinkertasta neulottavaa mun makuun, että ihan heti ei tuu toisia tehtyä tällä mallilla.

Tämmösiä itsetehtyjä siis sujauttelin snylleni ja mummolleni tässä syksyn mittaan.

Ens kerralla sitten pukin pakettiin sujahtaneita... Ihanaa loppuvuotta kaikille!

Syksyä vastaanottetaan...

Ilmat on kyllä pyöriny tuolla yli 15 asteen koko ajan. Muuten on syksyistä, mutta todella lämmintä. Ei haittaa kyllä mua. Tuossa testineulonnan lomassa piti jotain äkkiä valmista tehdä ja kun poikien jalat kasvaa niin tulipa ensin juniorille sukat.

Tuli ostettua Teeteen sallaa taannoisella lankakauppa reissulla ihan tuon värin ja kokeilun vuoksi. Selvää oli, että tästä tulee pojille. Summassa tein ja juniorin jalkaan passelit. Painoa näille tuli 54 grammaa, että esikoisen sukkiin pitää sitten ottaa vähän jotain muuta lankaa kaveriksi. Puikkoina 3,5 pyöröt ja luupaten varresta tällä kertaa.

Nuo kynttilät oli niin piristävän herkulliset, että ne piti ostaa...

... jotain ne vaan kaipais tuohon vadille (tai siis piirakkavuokahan tuo on) kaveriksi. Pihlajan marjoja oon miettinyt, mutta enpä niitä onnistunu löytämään hyvän näkösenä muualta ku toisten pihasta ja sieltä kun ei viiti mennä repimään. Oiskos ideoita tarjolla?

Nelli on selvästi kotonaan. Miisu on sinut, kunhan ei liian lähelle änkeä nii ei piittaa mitään. Pikku rohkelikko ei pelkää imuriakaan ja seuraa koko ajan, tahtoo olla kaikessa mukana, Nyt kun istun läppärin kanssa keittiön pöydän ääressä niin tappelee keittiön maton kanssa... suihkuunki yritti änkeä mukaan. Sinne en ottanut. Viime yönä sitten siirryin suosista soffalle Nellin kanssa. Mies kun on eilen ja tänään töissä niin helpommalla siten pääsin. Harli ja Miisu tuli kuten normaalisti viereen nukkumaan ja Nelli nukahti soffalle, vaan eipä aikaakaan kun hänki tuumas tulla sänkyyn ja Harli sähisi vähän väliä ja Nelli hivuttautui koko ajan lähemmäs Harlia. Tuumasin sitten, että Nelli kainaloon ja sohvalle nukkumaan, että mies saa nukkua kun aamulla töihin lähtö.

Vieläkin Harli sähähtelee kun menee haisteleen ja Nelli yrittää tehdä takaisin tuttavuutta, mutta aiemmin kävi näin...

Yhdessä ja sovussa nukuttiin päikkärit. Taitaa Harlilla nyt vaan olla vähän enemmän mielenosoittamista tämä. Onhan se pieni sintti Harlin rinnalla, mutta eipä vaan Harli pahaa tee, sähähtelee vaan... siltikin voi ihan kiinni nukkua.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille. Mä taidan ottaa koko viikonlopun levänneet puikot käteen ja vaan olla loppuillan.

Ideasta toteen...

Niin, tämähän on valmistunut jo toukokuussa, pingotuskin heti... mutta jostain syystä ne kaikki kaksi langanpäätä vaan ei piiloutunut itsekseen... kumma juttu vaikka kuinka odotin. Eilen sitten otin neulan käteen ja sain ne itse piilotettua.

Sillon keväällä kun sitä ideaa pyörittelin ja lähdin leikittelemään pidennetyillä kierroksilla. Ensimmäinen versiohan näitä vaihtoehtoja poiki, se joka arvottiin keväällä. Mutta kun sitten niitä mahdollisia vaihtoehtoja oli kolme millä pääsisin haluttuun lopputulokseen, niin pyysimpä luottokamut mukaan ja kyhäsin heille ohjeen tapaset... toisen version teki Satu ja se versio olikin sitten se mitä hain mielessäni. Toisen vähän erilaisen teki mehtäemäntä. Kiitos teitille taas kerran ideani toteutuksesta.

Omassa oli lankana Hohde, kotimaista luomulampaan villaa värjättynä krappilla. Ja onhan tuo mukava oranssi...

Lankaa tähän upotin 52 grammaa, eli vyyhdissä oli sitten muutama gramma ylimääräistä. Sopivan kokoinen kaulahuiviksi tuli tällä langalla. Puikkokokoa en nyt millään muista, mutta epäilisin niiden olleen 4 mm.

Idea oli siis omassa ja Sadun versiossa lyhenevät ainaoikein osiot pidennettyjen kierrosten lisääntyessä. Mehtäemäntä taas teki tasavälein pidenennettyjä kierroksia. Omassa oli eri määrät ainaoikein osuuksissa mitä Sadulla.

Lisäksi tuo pidennettyjen silmukoiden kohta tehtiin sileää neuletta, että erottuvat paremmin. Siinä ihan ensimmäisessä versiossahan koko huivi oli aina oikeaa. Ohjeen raakileet löytyy Sadun ja mehtäemännän versioihin, mutta omaa en sitte kirjottanu vaan tein vaan. Että jos kiinnostusta löytyy voin laitella ohjeen tuonne ohje välilehteen.

Lisäksi olis toinenki huivi, ollu jo käytössäkin. Siitä kuitenki sitten lisää kun siitä poikinut idea on kuivunu, että saan nuo samaan postaukseen. Siihenki vois sitte pari testaajaa ottaa, jos jotakuta kiinnostaa. Nyt on kuivumassa siis tuo idea ja yks huivi... kun on monta rautaa tulessa tulee näitä sitten sarjoittain.

Mutta toisena valmiina sitten sukat...

Värit on tässä kuvassa ihan mitä sattuu. Nämä alotin varpaista ja päätin kokeilla saisinko aloitettua niin, että muistuttais enemmän sädekavennettua kärkeä. No nyt tiedän mikä olisi auttanut enemmän sen mukaiseen tulokseen... näistä tuli vähän hassun suipot, mutta istuu hyvin jalkaan.

Puikkoina oli 1,5 mm pyöröt ja molempia yhtäaikaa tein. Lankana Zeldan ihanuus, Rainbow värjäys nimeltään Revyytyttö ja 75% sw wool, 25% pa, 100g/420m. Lankaa kulu näihin 51 grammaa.

Tiimalasi kantapää ja kun olin kantapään jälkeen hetken tehnyt sileää aloitin 1 oikein takareunasta, 1 nurin joustimen pikkuhiljaa... teki tuommoset kivat kolmiot.

Tää alempi kuva nyt jäi vahingossa nurin niskoin. Näissä kahdessa viimesessä kuvassa värit lähinnä oikeeta lopputulosta. Nyt mietinkin mitä teen tuosta lopusta, yhdistänkö toiseen lankaan vai mitä. Lisäksi tuo joustin tuotti taas uusia ideoita, katotaan nyt onnistunko siinä ideassa sitten vai jääkö vaan ajatuksen tasolle.

Tiiä sitte mitä ens yönä tulee värkättyä... mua meinaan jännittää kun tuo juniori aloittaa koulutiensä. Apuva!!! Vastahan se oli vauva ja nyt jo menee kouluun. Poika ei oo ainakaan sanonu jännittävänsä. Tietysti mä sitten itken aamupäivän kotona kun sielä se vauva on jo koulussa. Enhän mä saa nukuttua kun jänskätän huomista. Että sattupa sopivasti, kun tänään saatiin uus sänky ja sen kanssa päivän paininu, että sain kasattua. Niin nyt sitte ei pääse välttämättä edes nukkumaan. Oishan tässä kyllä hommaa... joku en tiiä kuka on käyny taas räjäyttään pommin mun nurkassa. Kun se pommin räjäyttäjä nyt sitten viittis käydä myös salaa siivoamassa tai siis järjestään tavarat paikalleen, mutta turhaan sitäkään oottelen, ei se käy. Nyt taidan kaivaa puikot esiin ja kattoa mitä jatkais tai alottasko jonku idean tekemisen...

PS. Joku vois lähettää tänne salaisin päättelijän... tuossa oottais kasa tiskirättejä päättelyä kans.

Sny kutitusta ja kevään keltaista

Kiirus on jatkunu ja sairastelu... kuumeen jäläkiin kiusas kurkku, limaa täynnänsä ja ääniki karkas pariksi päivää, kaiken kruunas.... tattada daa... korvatulehdus. Nyt on kuurit popsittu ja alakaa flunssaki hölläämään otettaan, vielä vähä nenä vuotaa mutta parin päivän jäläkeen on historiaa... toivon mukaan. Enää ei ainakaan väsytä... antibiootit väsytti mua aivan hirveesti ja oliki viikon aika aivot narikassa. Lisäksi on viime viikonloppu oli kiirettä täynnä. Lauantaina olin ensin aamu vuorossa, jonka jälkeen oliki esikoisen täyden kympin synttärit ja voitte uskoa että tämä äitee oli ihan piipussa kasilta illalla. Sinänsä kyllä oli hyvä, että väsytti nii pääs ajoissa nukkumaan... olihan siinä kellojen siirto ja lisäksi esikoisen kotiturnaus jossa mulla oli kaffion pito heti aamusta. Puolilta päivin kotio syömään, esikoisellakin oli pelit ohitte jo sillon ja poikien  kanssa käärmenäyttelyyn. Esikoinen oli jo aiemmin kysynyt, että mentäiskö ja kyllä täytyy tunnustaa että halusin itekkin. Esikoinen on kovin kiinnostunut käärmeistä ja on lukenut tietoa koulussa lasten tietoteoksista ja kyselly multa. Juniori vähän mietitytti, mutta kun tuntui kiinnostavan niin mentiin. Mies oli töissä niin piti sitten vähän varmistella juniorin halukkuutta. Ja lopputulos...

Esikoista kyllä kiinnostaa tieto ja kattominenkin, mutta juniori mut yllätti... itsehän siellä ei saanut kuvata, mutta juniori oli innokas kuvaan ja mieluusti tuosta elämyksestä maksoin hinnan ja poika kuvaan. Olin valmistautunut menemään pitämään käärmettä, mutta mitä vielä juniori meni ihan yksin ja mahtava kuva saatiin käärme kaulassa ja käsissä. Oli koko ajan sen jälkeen kun mahdollista koskettelemassa ja silittelemässä. Esikoinen ei taas oikeen uskaltanu koskea ja näin häntäkin haluttavan kuvaan, joten kierreltiin vielä ja sai miettiä. Koitin rohkaista koskettamaan. Itse koitin vältellä koskemasta... mutta ihan toisesta syystä. Lopulta piti rohkaista esikoista sen verran, että katso kulta ei se tee mitään kielellään haistelee vain. Esikoinen sitten halusi minut kuvaan ja pää puoli minulle. Lisäksi kävi niin, että näyttelyn omistaja joka otti kuvan tuumasi minulle, että pidä sen aikaa että hän käy tulostamassa kuvan... esikoinen liukeni paikalta hakemaan kuvaa ja juniori jäi kinuamaan käärmettä itsensä pideltäväksi. Niin miksikö minä välttelin kontaktia? No kun... aikanaan jäi käärmeen hankinta mm. ajan puutteen vuoksi väliin. Nyt on sitten tällä äitillä kera juniorin käärmekuume päällä... perheessä vain on kaksi henkilöä jotka eivät todellakaan halua. Eli välttelin koskemasta välttääkseni kuumeen.

Mutta mentäiskös sitten valmistuneisiin... Sny paketista yllätys kyllä ensinnä päätyi puikoille sukkalanka. Sieltähän jo kyseltiin joko huivi on valmis, ei vielä aloitettukaan... siihen on kyllä syynä tuo lääkekuuri ja väsymys sekä kiireet. Nyt on kuitenkin koko pääsiäinen vapaata, joten ehkäpä sekin puikoille hyppää. Sukat siis syntyi...

Varpaista varteen. Eipä paljon miettiä tarvinnut kun ystäväni ja työkaverini oli jonkun aikaa aiemmin pyytänyt sukkia ja paksummasta langasta, minullahan on lähennä ohutta sukkalankaa. Niinpä siis mitäpä minä teen, sukat ystävälleni.

Väritkin soppelit hänelle. Kokoa näille sukille tuli 39, eli hippasen isohkot mulle. Luupaten molemmat kerrallaan, toinen kerän sisältä, siksi värit päin vastoin.

Puikkoina yllättäen itsenikin 3,25 mm pyöröt. Ihan hyvät tuli, pelkäsin liian harvaa neulosta mutta tälle regian paksummalle langalle ja mun käsialalle näköjään sopi tämä yhdistelmä. Painoa näille tuli 70 grammaa. Pari päivää niissä meni ja ystäväni sai sukat. Kattelin kerää joka jäi jäljelle ja tuumasin, että hei mähän saan tästä toisen langan kanssa vielä itellekkin sukat.... siispä samoin tein toiset puikoille. Vielä oli regian avaruuslankaa yks kerä joten siitä mietin tekeväni kärjet, kantapäät ja varren joustimen. Varpaista nämäkin ja niin pitkälle kun lankaa riittää...

Sama puikkokoko, silmukoita vähensin pari per puikko kun halusin istuvammat itselle. Kantapään päätin tehdä jälkikäteen. Sittenpä tajusin kantapää merkin jälkeen, että niin tämä kerähän oli 150 grammaa... että ei ois tarvinnu tuota activea kaveriksi normi sukkiin... mutta sainpas ihanat polvisukat.

Lankana siis activen lisäksi Regian Winter dream 6-fädig. Nämäkin siis luupaten toinen sisältä kerää ja toinen ulkoa.

Ja on muutes ihanan tuntoset ja tajusin, että tuo activehan on oivaa lankaa kärkeen, varpaathan sitä yleensä palelee...

Jos ois ihan viralliset polvarit halunnu, niin ois tuota joustinta pitäny jatkaa vielä viitisen cm. winter dream meni kaikki, simmonen pari kymmentä cm jäi päättelylankaa. Ja painoa näille tuli yhteensä. 98 grammaa, että yllättävän paljon meni tuota activeakin näihin. Vielä niistä toisiin sukkiin ainaki varpaat saa tehtyä. Mutta onhan nää ihanat....

Eli kiitos sinulle Snyni sekä ystäväni että itseni puolesta ihanaakin ihanammista sukista! Ja hei, älä ota paineita seuraavista paketeista, vaan menet siltä mikä itsestä hyvälle tuntuu.

Ja sitten sitä kevään keltaista. Tuossa pari viikkoa sitten oltiin menossa kylään. Ennen sinne lähtöä huomasin uuden Ullaneuleen ilmestyneen. Selailin sitä ja sieltä jäi yksi ohje mielenpäälle... kyläilyn jälkeen kotiin tullessa oli ohje ja siihen lankakin mielessä...

... sekä huiville omistajakin.

Miehen ystävän (tunteneet toisensa vuosikausia) puoliso sai uuden kevät huivin. Hälle en puhunut asiasta etukäteen, mutta kun huivi oli valmis laitoin pari kuvaa ja kysyin haluaako. Osuikin oikein kreivin aikaan, hän kun oli juuri joutunut edellisen keväthuivinsa laittamaan pois niin nyt on uusi ja aivan hänen värinsä.

Puikkoina 4 mm pyöröt, lankana Lanetin babyull 100% merinovilla ja ohjeena siis Fanny.

Kaunis huivi siitä tuli ja jälleen yksi iloinen ystävä. Kuvissa kyllä huivin väri on liian hailu. Simmonen oikeen ihana kevään vaalean keltainen tuo huivi on.

Oikkee ihanata pääsiäistä kaikille, nauttikaa vapaasta ja kauniista keväästä!