Sny kutitusta ja kevään keltaista

Kiirus on jatkunu ja sairastelu... kuumeen jäläkiin kiusas kurkku, limaa täynnänsä ja ääniki karkas pariksi päivää, kaiken kruunas.... tattada daa... korvatulehdus. Nyt on kuurit popsittu ja alakaa flunssaki hölläämään otettaan, vielä vähä nenä vuotaa mutta parin päivän jäläkeen on historiaa... toivon mukaan. Enää ei ainakaan väsytä... antibiootit väsytti mua aivan hirveesti ja oliki viikon aika aivot narikassa. Lisäksi on viime viikonloppu oli kiirettä täynnä. Lauantaina olin ensin aamu vuorossa, jonka jälkeen oliki esikoisen täyden kympin synttärit ja voitte uskoa että tämä äitee oli ihan piipussa kasilta illalla. Sinänsä kyllä oli hyvä, että väsytti nii pääs ajoissa nukkumaan... olihan siinä kellojen siirto ja lisäksi esikoisen kotiturnaus jossa mulla oli kaffion pito heti aamusta. Puolilta päivin kotio syömään, esikoisellakin oli pelit ohitte jo sillon ja poikien  kanssa käärmenäyttelyyn. Esikoinen oli jo aiemmin kysynyt, että mentäiskö ja kyllä täytyy tunnustaa että halusin itekkin. Esikoinen on kovin kiinnostunut käärmeistä ja on lukenut tietoa koulussa lasten tietoteoksista ja kyselly multa. Juniori vähän mietitytti, mutta kun tuntui kiinnostavan niin mentiin. Mies oli töissä niin piti sitten vähän varmistella juniorin halukkuutta. Ja lopputulos...

Esikoista kyllä kiinnostaa tieto ja kattominenkin, mutta juniori mut yllätti... itsehän siellä ei saanut kuvata, mutta juniori oli innokas kuvaan ja mieluusti tuosta elämyksestä maksoin hinnan ja poika kuvaan. Olin valmistautunut menemään pitämään käärmettä, mutta mitä vielä juniori meni ihan yksin ja mahtava kuva saatiin käärme kaulassa ja käsissä. Oli koko ajan sen jälkeen kun mahdollista koskettelemassa ja silittelemässä. Esikoinen ei taas oikeen uskaltanu koskea ja näin häntäkin haluttavan kuvaan, joten kierreltiin vielä ja sai miettiä. Koitin rohkaista koskettamaan. Itse koitin vältellä koskemasta... mutta ihan toisesta syystä. Lopulta piti rohkaista esikoista sen verran, että katso kulta ei se tee mitään kielellään haistelee vain. Esikoinen sitten halusi minut kuvaan ja pää puoli minulle. Lisäksi kävi niin, että näyttelyn omistaja joka otti kuvan tuumasi minulle, että pidä sen aikaa että hän käy tulostamassa kuvan... esikoinen liukeni paikalta hakemaan kuvaa ja juniori jäi kinuamaan käärmettä itsensä pideltäväksi. Niin miksikö minä välttelin kontaktia? No kun... aikanaan jäi käärmeen hankinta mm. ajan puutteen vuoksi väliin. Nyt on sitten tällä äitillä kera juniorin käärmekuume päällä... perheessä vain on kaksi henkilöä jotka eivät todellakaan halua. Eli välttelin koskemasta välttääkseni kuumeen.

Mutta mentäiskös sitten valmistuneisiin... Sny paketista yllätys kyllä ensinnä päätyi puikoille sukkalanka. Sieltähän jo kyseltiin joko huivi on valmis, ei vielä aloitettukaan... siihen on kyllä syynä tuo lääkekuuri ja väsymys sekä kiireet. Nyt on kuitenkin koko pääsiäinen vapaata, joten ehkäpä sekin puikoille hyppää. Sukat siis syntyi...

Varpaista varteen. Eipä paljon miettiä tarvinnut kun ystäväni ja työkaverini oli jonkun aikaa aiemmin pyytänyt sukkia ja paksummasta langasta, minullahan on lähennä ohutta sukkalankaa. Niinpä siis mitäpä minä teen, sukat ystävälleni.

Väritkin soppelit hänelle. Kokoa näille sukille tuli 39, eli hippasen isohkot mulle. Luupaten molemmat kerrallaan, toinen kerän sisältä, siksi värit päin vastoin.

Puikkoina yllättäen itsenikin 3,25 mm pyöröt. Ihan hyvät tuli, pelkäsin liian harvaa neulosta mutta tälle regian paksummalle langalle ja mun käsialalle näköjään sopi tämä yhdistelmä. Painoa näille tuli 70 grammaa. Pari päivää niissä meni ja ystäväni sai sukat. Kattelin kerää joka jäi jäljelle ja tuumasin, että hei mähän saan tästä toisen langan kanssa vielä itellekkin sukat.... siispä samoin tein toiset puikoille. Vielä oli regian avaruuslankaa yks kerä joten siitä mietin tekeväni kärjet, kantapäät ja varren joustimen. Varpaista nämäkin ja niin pitkälle kun lankaa riittää...

Sama puikkokoko, silmukoita vähensin pari per puikko kun halusin istuvammat itselle. Kantapään päätin tehdä jälkikäteen. Sittenpä tajusin kantapää merkin jälkeen, että niin tämä kerähän oli 150 grammaa... että ei ois tarvinnu tuota activea kaveriksi normi sukkiin... mutta sainpas ihanat polvisukat.

Lankana siis activen lisäksi Regian Winter dream 6-fädig. Nämäkin siis luupaten toinen sisältä kerää ja toinen ulkoa.

Ja on muutes ihanan tuntoset ja tajusin, että tuo activehan on oivaa lankaa kärkeen, varpaathan sitä yleensä palelee...

Jos ois ihan viralliset polvarit halunnu, niin ois tuota joustinta pitäny jatkaa vielä viitisen cm. winter dream meni kaikki, simmonen pari kymmentä cm jäi päättelylankaa. Ja painoa näille tuli yhteensä. 98 grammaa, että yllättävän paljon meni tuota activeakin näihin. Vielä niistä toisiin sukkiin ainaki varpaat saa tehtyä. Mutta onhan nää ihanat....

Eli kiitos sinulle Snyni sekä ystäväni että itseni puolesta ihanaakin ihanammista sukista! Ja hei, älä ota paineita seuraavista paketeista, vaan menet siltä mikä itsestä hyvälle tuntuu.

Ja sitten sitä kevään keltaista. Tuossa pari viikkoa sitten oltiin menossa kylään. Ennen sinne lähtöä huomasin uuden Ullaneuleen ilmestyneen. Selailin sitä ja sieltä jäi yksi ohje mielenpäälle... kyläilyn jälkeen kotiin tullessa oli ohje ja siihen lankakin mielessä...

... sekä huiville omistajakin.

Miehen ystävän (tunteneet toisensa vuosikausia) puoliso sai uuden kevät huivin. Hälle en puhunut asiasta etukäteen, mutta kun huivi oli valmis laitoin pari kuvaa ja kysyin haluaako. Osuikin oikein kreivin aikaan, hän kun oli juuri joutunut edellisen keväthuivinsa laittamaan pois niin nyt on uusi ja aivan hänen värinsä.

Puikkoina 4 mm pyöröt, lankana Lanetin babyull 100% merinovilla ja ohjeena siis Fanny.

Kaunis huivi siitä tuli ja jälleen yksi iloinen ystävä. Kuvissa kyllä huivin väri on liian hailu. Simmonen oikeen ihana kevään vaalean keltainen tuo huivi on.

Oikkee ihanata pääsiäistä kaikille, nauttikaa vapaasta ja kauniista keväästä!