Vihreä todella vienyt mennessään

Kauan päässä pyörinyt idea vihdoin koruna. Se vaati pitkää muhittelua, ajatustyötä ja mielikuvia miltä se tulisi näyttämään. Viimein idea oli tarpeeksi jalostunut mielessäni ja tuli ne ihanat vihreät helmet, jotka huusivat päästä tähän koruun. Ja tähän olen erittäin tyytyväinen, onnistuin siinäkin, että koru laskeutuu nätisti kaulalla. Mieskin epäili ja kävi heiluttelemassa ja siihen ne silti asettui kuten pitikin. Tästä huolimatta ne helmet huutaa jatko toimenpiteitä. Tuossa ne odottaa pöydällä. Tämän jälkeen otan ne käsittelyyn.

Hopeoitua kupari lankaa, vihreitä lasikuutioita, vaalean vihreitä helmiäislasihelmiä kahdessa eri koossa, kolmionmallisia siemenhelmiä. Pienellä jatkoketjulla, jonka päähän kieputin helmen, kieputuksen tein vain sen mukaan mitä siitä tuli ja ihan kiva tuli.

Niskaosa muuten tehty vaijeriin, paitsi tuo jatkoketju (muinaisketjua). Vaikka tätä tehdessä totesin, että sitä jigiä kaipaan näihin, on se niin arpapelia muuten onnistuuko vai eikö. Kaksi kieputusta taisi saada hylkäyksen, että sekin meni erittäin putkeen.

Minulta on monet läheiset kysyneet, että kuinka mä oon korujen ja käsitöiden kanssa niin tuottelias. Niin, sehän johtuu siitä, että se on mun tapa rentoutua. Ja huomaan kyllä, että mitä rankempia työpäivät on ja stressi kasaantuu, sitä tuotteliaampi olen. Voi mennä pari päivää että mielessä jyllää lujaa, mutta en jaksa tarttua mihinkään.... mutta sitten tulee se pakko tarttua helmiin ja monta korua syntyy kerralla. Tuo vain tuli mieleen, kun tänään oli todellinen h*****ti päivä töissä. Ja jopa pomokin huomasi, että nyt on Katilla pinna niin piukeena, että pian napsahtaa ja käytös oli sen mukaista. Vuoron vaihdon yhteydessä työkaveri oli kuullut jo pukkarissa päivästäni ja tervehti jo äänellä, että joko napsahtaa. Ei siis pelännyt minun hänelle napsahtavan, vaan odotti kevennänkö mieltäni. Olin jo siihen mennessä vähän tasaantunut, joten tuumasin vaan mikä tilanne ja poistuin... siis ymmärsi hänkin, että äkkiä pois ja kotiin.

Hitsi kun sitten naureskelin niille blogiin eksyneille huvituksia hakeville kaiffareille... juu, nyt niitä sitten tulee. Viimeisimmät: blogspot isot t****t ja blogeja isot r****t. Olipas tuossa toissa viikonloppuna tultu myös: hyvän mielen sunnuntai-illan elokuva. Eipä vaan tainnut löytyä leffavinkkiä täältä. On vähissä nykyään nuo mun leffojen ja töllön kattelut. Tai töllöä nyt tulee katteltua sivusilmällä puikkojen heiluessa.

Niitä hiuspantoja tuli sitten innostuttua tekemään, kun keksin paremman tavan ja sitä se tosiaan oli, tein sitten ittelle uuden paremman, äiteelle lähti yks ja siskolle kans. Vielä sitten yks ylimääränen olis... hmmm... pistäskö siitä arvontaa. Tässäpä niitä.

Ylemmässä esikoinen mallina äitin ja siskon pantojen kanssa. Alemmassa juniori minun liilan kanssa ja tuo turkoosi-valkoinen siis se ylimääräinen.

Nyt helmien kimppuun.

Vihertää ja kukkii

Tein eilen sitten työkaverilleni nilkkakorun, hän ohjeisti minua sen verran, että ihan muutama helmi ja ketjua. Helmien piti olla vihreitä, vaalean vihreitä. Otin töihin muutaman eri vihreän helmen ja niistä hän valitsi pienet  (4 mm) todella vaalean vihreät helmet. Ketju mallissa sain itse päättää. Tässäkin vain kävi niin, että minä otin ja menin omin päin lisäämään toistakin helmeä... yllättäen sitä kuutiota. Eikä osunut harhaan arveluni. Todella tyytyväinen työkaveri heti aamusta, eipä tuntunu yhtään rankalle alottaa töitä, vaikka eilen ei uni meinannu löytää minua ja aivan liian vähillä unilla piti aamulla herätä. Niin ja sitten vielä olin säheltänyt herätyksen laittamisessa ja hups, jäi aamukaffet ja aamupala väliin. Onneksi silti oli muuten aikaa, että ei sentäs tukka pystyssä tarvinnu töihin sännätä. Mutta tämmöttisen siis työkaverilleni tein.

Kuningassolmupareja, välissä tuplalenkit, toinen solmupari ja helmi. Vuorotellen tuo pieni pyöreä helmiäislasihelmi, joka näyttää kuvassa todella värittömältä, mutta on siis hennon vaaleanvihreä sekä vihreä lasikuutio. Nuo kuutiot nyt vain tuntuivat niin sopivilta. Jatkoketjuna muinaisketjua ja siinäkin päässä kuutio. Myöskin lakkasin tämän kirkkaalla kynsilakalla. Vähän pelkäsin kuinka jähmettää ketjun, mutta ei jähmettäny kun varovasti laittoi ja antoi kivasti uuden ketjun kiiltoa. Sanoinkin, että voi varovasti tehdä toisenkin lakkauksen, niin pysyy parempana. On meinaan hopeoitua lankaa tässä käytetty. Ei halunnut työkaveri hopeista, kun kuulemma aina loppukesästä katkeaa ketjunsa.

Sitten lisäksi Heidin Aherrukset-blogista tuli idea kukkaan. Joka tässä kuvassa ketjun kanssa.

Ei, se ei ole kaulakoru. Vaan hiuspanta.

Heidillä kyllä oli ohjeeseenkin linkki ja hänen tekemänsä hiukan eri näköisiä. Tämä malli on siis ihan omasta päästä. Ihan kiva siitä tuli, kehtaa käyttää. Nyt kyllä tänään keksin miten tuon voisi toteuttaa vielä paremmin, saapas nähdä kuinkas tässä ilta vierähtää. Partsille aurinkoon lankojen ja koukun kanssa... hmm,.... ne vihreet kuutiot kyllä kutkuttelee, kun niiden kanssa lähti muutama muuki helminauha mukaan... niistä sais kivan setin väsättyä... katotaan miten tässä käy.

Jännä, että kuten aiemminkin oon kertonu vihreä ei ole mun väri... tai siis ei ollu ennen. Nythän mä haluan keittiöön vihreetä. Toinen on oranssi, joka on nyt potkinu. Se on tullu lankaostoksissa vastaan muutaman kerran. Mutta nyt tää lähtee tekeen jotain, luomaan.

Nauttikaa kesästä!