Vihreä todella vienyt mennessään

Kauan päässä pyörinyt idea vihdoin koruna. Se vaati pitkää muhittelua, ajatustyötä ja mielikuvia miltä se tulisi näyttämään. Viimein idea oli tarpeeksi jalostunut mielessäni ja tuli ne ihanat vihreät helmet, jotka huusivat päästä tähän koruun. Ja tähän olen erittäin tyytyväinen, onnistuin siinäkin, että koru laskeutuu nätisti kaulalla. Mieskin epäili ja kävi heiluttelemassa ja siihen ne silti asettui kuten pitikin. Tästä huolimatta ne helmet huutaa jatko toimenpiteitä. Tuossa ne odottaa pöydällä. Tämän jälkeen otan ne käsittelyyn.

Hopeoitua kupari lankaa, vihreitä lasikuutioita, vaalean vihreitä helmiäislasihelmiä kahdessa eri koossa, kolmionmallisia siemenhelmiä. Pienellä jatkoketjulla, jonka päähän kieputin helmen, kieputuksen tein vain sen mukaan mitä siitä tuli ja ihan kiva tuli.

Niskaosa muuten tehty vaijeriin, paitsi tuo jatkoketju (muinaisketjua). Vaikka tätä tehdessä totesin, että sitä jigiä kaipaan näihin, on se niin arpapelia muuten onnistuuko vai eikö. Kaksi kieputusta taisi saada hylkäyksen, että sekin meni erittäin putkeen.

Minulta on monet läheiset kysyneet, että kuinka mä oon korujen ja käsitöiden kanssa niin tuottelias. Niin, sehän johtuu siitä, että se on mun tapa rentoutua. Ja huomaan kyllä, että mitä rankempia työpäivät on ja stressi kasaantuu, sitä tuotteliaampi olen. Voi mennä pari päivää että mielessä jyllää lujaa, mutta en jaksa tarttua mihinkään.... mutta sitten tulee se pakko tarttua helmiin ja monta korua syntyy kerralla. Tuo vain tuli mieleen, kun tänään oli todellinen h*****ti päivä töissä. Ja jopa pomokin huomasi, että nyt on Katilla pinna niin piukeena, että pian napsahtaa ja käytös oli sen mukaista. Vuoron vaihdon yhteydessä työkaveri oli kuullut jo pukkarissa päivästäni ja tervehti jo äänellä, että joko napsahtaa. Ei siis pelännyt minun hänelle napsahtavan, vaan odotti kevennänkö mieltäni. Olin jo siihen mennessä vähän tasaantunut, joten tuumasin vaan mikä tilanne ja poistuin... siis ymmärsi hänkin, että äkkiä pois ja kotiin.

Hitsi kun sitten naureskelin niille blogiin eksyneille huvituksia hakeville kaiffareille... juu, nyt niitä sitten tulee. Viimeisimmät: blogspot isot t****t ja blogeja isot r****t. Olipas tuossa toissa viikonloppuna tultu myös: hyvän mielen sunnuntai-illan elokuva. Eipä vaan tainnut löytyä leffavinkkiä täältä. On vähissä nykyään nuo mun leffojen ja töllön kattelut. Tai töllöä nyt tulee katteltua sivusilmällä puikkojen heiluessa.

Niitä hiuspantoja tuli sitten innostuttua tekemään, kun keksin paremman tavan ja sitä se tosiaan oli, tein sitten ittelle uuden paremman, äiteelle lähti yks ja siskolle kans. Vielä sitten yks ylimääränen olis... hmmm... pistäskö siitä arvontaa. Tässäpä niitä.

Ylemmässä esikoinen mallina äitin ja siskon pantojen kanssa. Alemmassa juniori minun liilan kanssa ja tuo turkoosi-valkoinen siis se ylimääräinen.

Nyt helmien kimppuun.