torstai 14. kesäkuuta 2012

Vihreä todella vienyt mennessään

Kauan päässä pyörinyt idea vihdoin koruna. Se vaati pitkää muhittelua, ajatustyötä ja mielikuvia miltä se tulisi näyttämään. Viimein idea oli tarpeeksi jalostunut mielessäni ja tuli ne ihanat vihreät helmet, jotka huusivat päästä tähän koruun. Ja tähän olen erittäin tyytyväinen, onnistuin siinäkin, että koru laskeutuu nätisti kaulalla. Mieskin epäili ja kävi heiluttelemassa ja siihen ne silti asettui kuten pitikin. Tästä huolimatta ne helmet huutaa jatko toimenpiteitä. Tuossa ne odottaa pöydällä. Tämän jälkeen otan ne käsittelyyn.


Hopeoitua kupari lankaa, vihreitä lasikuutioita, vaalean vihreitä helmiäislasihelmiä kahdessa eri koossa, kolmionmallisia siemenhelmiä. Pienellä jatkoketjulla, jonka päähän kieputin helmen, kieputuksen tein vain sen mukaan mitä siitä tuli ja ihan kiva tuli.


Niskaosa muuten tehty vaijeriin, paitsi tuo jatkoketju (muinaisketjua). Vaikka tätä tehdessä totesin, että sitä jigiä kaipaan näihin, on se niin arpapelia muuten onnistuuko vai eikö. Kaksi kieputusta taisi saada hylkäyksen, että sekin meni erittäin putkeen.

Minulta on monet läheiset kysyneet, että kuinka mä oon korujen ja käsitöiden kanssa niin tuottelias. Niin, sehän johtuu siitä, että se on mun tapa rentoutua. Ja huomaan kyllä, että mitä rankempia työpäivät on ja stressi kasaantuu, sitä tuotteliaampi olen. Voi mennä pari päivää että mielessä jyllää lujaa, mutta en jaksa tarttua mihinkään.... mutta sitten tulee se pakko tarttua helmiin ja monta korua syntyy kerralla. Tuo vain tuli mieleen, kun tänään oli todellinen h*****ti päivä töissä. Ja jopa pomokin huomasi, että nyt on Katilla pinna niin piukeena, että pian napsahtaa ja käytös oli sen mukaista. Vuoron vaihdon yhteydessä työkaveri oli kuullut jo pukkarissa päivästäni ja tervehti jo äänellä, että joko napsahtaa. Ei siis pelännyt minun hänelle napsahtavan, vaan odotti kevennänkö mieltäni. Olin jo siihen mennessä vähän tasaantunut, joten tuumasin vaan mikä tilanne ja poistuin... siis ymmärsi hänkin, että äkkiä pois ja kotiin.

Hitsi kun sitten naureskelin niille blogiin eksyneille huvituksia hakeville kaiffareille... juu, nyt niitä sitten tulee. Viimeisimmät: blogspot isot t****t ja blogeja isot r****t. Olipas tuossa toissa viikonloppuna tultu myös: hyvän mielen sunnuntai-illan elokuva. Eipä vaan tainnut löytyä leffavinkkiä täältä. On vähissä nykyään nuo mun leffojen ja töllön kattelut. Tai töllöä nyt tulee katteltua sivusilmällä puikkojen heiluessa.

Niitä hiuspantoja tuli sitten innostuttua tekemään, kun keksin paremman tavan ja sitä se tosiaan oli, tein sitten ittelle uuden paremman, äiteelle lähti yks ja siskolle kans. Vielä sitten yks ylimääränen olis... hmmm... pistäskö siitä arvontaa. Tässäpä niitä.




Ylemmässä esikoinen mallina äitin ja siskon pantojen kanssa. Alemmassa juniori minun liilan kanssa ja tuo turkoosi-valkoinen siis se ylimääräinen.

Nyt helmien kimppuun.

14 kommenttia:

  1. erilainen päivä Sulla siis, mutta hei: *erilaisesta* päivästä => kauniiksi koruksi - voitto kotiin! Koruilu auttaa moneen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivista ajattelua siis ;)
      Toinenkin tuli tehtyä, mutta siitä sitte huomen

      Poista
  2. Kaunis koru! Pitäiskö tän perusteella toivoa sinulle h***ti päiviä lisää.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä kuiten toivo, pian napsahtaa ja joudun tien toiselle puolen..... Siinä kun on mielisairaala. Sit ois kyl lyhyt työkavereilla mut kiikuttaa sinne. ;D

      Poista
  3. Tuli siitä hauskasti kieputettu koru =D

    VastaaPoista
  4. kivat kieputukset ja kauniit värit, niistä syntyy kaunis koru :) ja eihän toki niitä ***-päiviä sulle toivota, on niitä itellä kelläkin ihan riittämiin muutenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoin vaan pelkään, että mulla se on sitä loman alkuun asti. Mutta ehkäpä sit tiedossa korurikas kausi. ;)

      Poista
  5. Tosi kiva, upeita kieputuksia :) hyvä kun laitoit tuon kaulakuvan, näkee miten koru istuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne täydellisiä ole, mutta olen tyytyväinen. :)

      Poista
    2. täydelliset korut tulee tehtaista :) ei käsintekijöiltä... luojan kiitos!

      Poista
    3. Kiitos, tuollaisen puoliammattilaisen kehut kyllä lämmittävät tällaisen harrastajan mieltä erityisesti. ;D

      Poista
  6. Olen itsekin huomannut että olen tuotteliaimmillani käsitöiden saralla silloin kun töissä on stressaava projekti meneillään. eli siis puolen vuoden aikaansaannokset tapahtuu molemmissa asioissa kerralla :D kun tekee käsitöitä, varsinkin koruja ja minejä, ei vaan yksinkertaisesti voi ajatella samalla mitään muuta. ja se on tepariaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, ajatukset eivät kyllä pääse karkailemaan sinne kakkamaiseen duuniin. ;D

      Kiva kuulla, etten ole ainoa tässä asiassa.

      Poista