Sny terveisiä ja kuulumisia

Ihan ensiksi kiitos sinulle Sny ihanasta välimuistamisesta. Piristi kivasti maanantaita, tässä on vaan kaks päivää pitänyt niin kiirettä, että en ole ennättänyt ja loppu illasta en ole enää jaksanut tänne asti kirjotella.

Ihana kissa-avaimenperä sekä syysterveiset kortissa. Piristi ja auttoi jaksamaan kiirusta päivää. Eli KIITOS!!!!

Mitäs muuta... No se Extreme run oli ja meni... Kuka tunnistaa nämä julkkikset? Kommentoi jos tunnistat, voi tulla jotain kivaa pientä ylläriä.

Asuista huolimatta hyvä kisa... sijoitus oli tällä kertaa 115. Ja aivan huippurata jälleen kerran. Eli ens vuotta odotellessa nyt taas näiden kanssa... juostua on tullut edelleen silti.

Myös työporukan kanssa oltiin syyskuussa urheilemassa, käytiin kiipeilemässä Zip adventure parkissa...

Tuokin on kyllä huisin hauskaa toimintaa. Toista kertaa olin tuolla ja siltikään ei ollu liian helppoa. Ja meidän pojatkin tykkää, joten nämä onkin semmosia koko perheen juttuja. Eka kerran oltiin meinaan koko perhe.

On tullu tehtyä käsitöitäkin... Mut houkuteltiin syyssukkien tekoon, Niina Laitisen ohje siis ja kyllähän mä ne tein vaikka tuo kirjoneule ei olekaan niin mieluista tekemistä...

Muutama käsityönleimakin sinne tuli, mutta ei haittaa mua hyvät sukat tuli silti. Kuvaaminen olikin sitte hiukka vaikeempaa... juurikin tuon tassun esittelijän takia.... kun ne kuvat meni tähän tyyliin lähes poikkeuksetta...

Sitte tuli askarreltua oikeen kimppu maljakkoon....

Koko kimpusta ei nyt ole kuvaa, mutta tässä ensimmäiset. Vaahteranlehdistä ruusuja. Ja nythän niitä on tosi hyvä tehdä kun väriloisto on täällä meillä ainakin parhaimmillaan.

Ja tänään sitten ompelin verhoja... kera apulaisen tottakai....

Nelli on tosiaan ihan kaikessa mukana ja yhä edelleen keikkuu mun harteilla touhussa matkassa. Nyt on vaan jo opittu yhteistyö sille tasolle, että tulee nätisti pyytämään pääsyä ja odottaa lupaa, ei tarkoittaa ei ja jos saa luvan odottaa mun vähän kumartuvan että pääsee hyppäämään itse. Aikansa se otti, että opittiin tämä yhteistyö kunnolla. Pahimmillaan kun hyppi jokaisen selkään kynnet kiinni. Nyt saa muut olla rauhassa ja tosiaan jos sanon ei, niin jää lattialle mutta jos lupa irtoaa tulee nätisti harteille.

Sunnuntaina kävimme sivistymässä teatterissa.... hih, vaikka vähän erilaista esitystä katsomassa mitä teattereissa yleensä on...

Eli 69 eyesin keikalla. Vaikkakin onhan tuo Jyrkin ja Jussin esiintyminen todellakin näytös ja upeaa katseltavaa, ei voi muuta sanoa. Huikea keikka ja harvoinpas sitä teatterissa yleisö jammailee.

Että semmosta tällä kertaa. Muksaa syssyä kaikille!

Tekisitkö lapaset?

Mulla alkoi sitten talviloma... ihanaa! Näillä eväillä sitten nautin tänään...

Päätin uhmata Harlia ja hemmotella itseäni tulppaanikimpulla... Harli kun yleensä syö kaikki kukat jonsei niitä saa korkealle. No nämä nostan sitten kirjahyllyn vitriinin päälle turvaan yöksi ja kun en ole kotona vahtimassa. Niistä viime postauksen langoista sitten edistetään rojektia ja nautitaan tölkillinen mietoa kuohuvaa...

Viime vuonna tuossa erään kerran töihin lähtiessä törmäsin pihassa meidän talossa asuvaan jo useamman vuoden takaiseen tuttavaan. Hän sitten kysyi, että paljonkos mä oikeen kudon ja tekisinkö hänen tyttärelleen lapaset. Totesin, etten kauheesti lapasia tee, mutta kyllähän ne onnistuu... kunnes tajusin kysyä tarkemmin... glupsista, kirjoneuletta. Näytettiin kuva, että tämmöset ja sitten lisäksi, että tämmöset kaaviot olis olemassa... lupasin sitten yrittää ja sitten vasta tuli puheeksi väri... voi ei mustaa... no sen verran kutkutti haastehermoja, että diilikin tuli, Parin päivän päästä tuli langat ja ne kaaviot ja kännykkään vielä kuva niistä alkuperäsistä... Eikun tuumasta toimeen... kaavioita tutkiessa oli ensimmäinen ongelma edessä... ensimmäinen kaavio on ihan liian isolle silmukkamäärälle, eli ruutupaperia ja kynä käteen... Tein sitten kaavion koko lapasesta ja toisessa kaaviossa oli vaan puolet, mutta siinä oli se helpotus, että toinen puoli oli peilikuva. Viikko ja ensimmäinen oli peukaloa vaille valmis, toisen aloitus ja herääminen joulu tulee ja kovaa kyytiä... se sitten jäi ja nyt tuon tunikan jälkeen sitten sen vihdoin sain uudelleen puikoille ja tammikuussa viimeisenä päivänä valmiiksi.

Ja tottakai, ettei pääsis tylsyys iskemään piti toinen sitten tehdä peilikuvaksi. Onnistuin tassut suunnittelemaan hiukkasen muotopuoliksi, mutta ainakin ne oli sopivan kokoiset. Sillä alkuperäisellä kaaviolla niitä olisi mahtunut yksi tuohon. Sen verran on tietoa lapasten suunnittelijasta, että ranskan buldoggien facebook ryhmässä oleva henkilö sen on tehnyt. Lapasten saajalla on siis itsellään musta ranskis ja siitä värit. Päänkaavio oli sitten hyvinkin selkeä.

Ja täytyy myöntää, että yllätin itsenikin kuinka tasaista jälkeä sainkaan tehtyä. Hiukkasen prässäystä ja ne oli siinä. Käytännössä pää on suoraan kaaviosta, muuten tuo vinoraidoitus ja tassut omasta kynästä.

Ja kyllä ne käteenkin menee. Ei tullut musta kirjoneule kärpäsen puremaa neulojaa, mutta nytpä tiedän, että tarvittaessa se sujuu. Ennemmin kuitenkin onteloneuletta. Ja tottakai mun piti jotain omaa sitten tuohon saada enemmänkin ja peukalot sai pienen lisän....

Muutama käsityön leima sinne eksyi joukkoon, mutta ei haittaa. Ja lapaset otettiin riemulla vastaan, kun ne viime sunnuntaina kävin tuttavalleni viemässä. Läksiäisiksi kyllä sanoin, etten ota tilauksia vastaan... ettei vaan hänen tyttärensä ystävät intoudu kyselemään.

Nyt mä tartun puikkoihin ja rentoudun tämän illan. Ihanaa viikonloppua kaikille!